Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 23, 1940

              mo LAUANTAINA, ^L\ALISKIJUN 23 PÄH^ÄNÄ Sivu 11
Aina tspatitim isiä
Käsistä on huölehäittava
Vfioniia 3000
Muuan saksalainen liike sai vähä
ennen tätä sotaa eräältä afrikkalai­selta
asiakkaaltaan seuraavan kir-jeen:
''Massa
I. P. R. Petersen & Go.,
Berlin.
Massa! Miksi et lähettänyt saip­puaa,
jonka tilasin? Luuletko, että.
rahani ovat vääriä?
Olkoon nimesi kirottu, sinä l. P.
R. Petetsen.& Co! Heinäsirkat syö­kööt'
maissin siiiunpeliöiitasi ja rhjnr-kylliset
käärmeet purfcöot lehmiäsi
siksi, että et lähettänyt minulle saip­puaa,
jonka lufösit. Kiiruhda nyt
lähettämään saippuaa. — niin nöyrä
palvelijasi, tulee kiittämään sinua.
Mololo.
P.S.' Suo anteeksi tämä kirje. Vai­moni
löysikin saippUat puuvilläkäsaii
alta. Olios^iunattu!" V
Ruuanlaitto... kädet iiaärktoä iiseita
kertoja. Astiainpesu... kSdet likpa-vat
kuumassa saippuavedessä. Pikku-pyykkiä
pestävä,.. käslk iiiferotaan
saippua- ja peaijauheliu<äksessa ...
kuumaa. ja kylmää yu"o3r;oin. Taas
ruuanlaitto... ästiäinpesupikku-pyj^
kkiä. Sitten tulee siivousta, ikku-nain
ja lattlain pesua... taas kädet
vähän väliä maJrkinä... Lopulta iso
pyykki... kädet koko päivfin kuu­massa"
saippuavedessä ja jääkylmässä
huuhteluvedessä...
•Tällaistahan se on perheenäidillä,
päivästä toiseen, viikosta viikkoon.
Alinomaan mäl^t kädet, kumhaa ja
kylmää, vettä, kylmää ihnaa. Kädet
siferettyvät ja tulevat punaisiksi, iho
halkeilee jä rrieriettää kimmoisuutiBnsa,
tulee araksi.
LUötitb ei ole tarkbittanut ^ien
ihoUe näin ;kovakoiiraistei käsittelyä.
Jos se olisi öUiit tkrköittik^enä, k&stifen
iho<)lisi varmasti ''pestmkfetäv^ä''^!^^
ktuni Ja Vedenpitävää kiiiii rasVaiiahka.
Mutta kö^ka tällaisia suojeliu^vöjybieiiä
ei Icäsissä ole, mb l^iisii lii&sta
Ihbs^ oleva luonnblllneh rasva; joka
sudjölee jä ylläpitää Hioa, lifcoaa pois
saippttayedessä;; nitn että iho kulS«ä ja
hälkälee. Tällainen iho ei jaksa vas­tustaa
bakte^ien ja ulkoilman hyök­käyksiä.
Mutta nämä välttämättömän kÖtita-röus^
ön tubttamsit haitat voidaan kor­jata,
niori menettämä rasva-aine voi­daan
korvata toisella, niin että kaameas­sakaan
velisessä työssä käsieh iho ei
tiirmellu.
Vanhanaikainen hyv^ keino siäcfettu-neille
käsille on kermävoitelu. jolle tus­kin
pn "piittiä*'. Kädetpfeiäfitt ilfesel-la
ennen ttmatapanpa hyvin puhte^^
ja yöldeliaän jSateulia tuoreella kermal­la.-
pistetään sitten puhtai^in viiiäsor-mikiäisiin
tai niiden puutteessa vant-tuiiiln,
ja aamiilla ne ovat terveet jä
pehmeät.
Löytyy tietysti hyviä tehtaiden val-mistainla
voiteita, joista änine osaa
mltääii erityisemmin suositella, muttö
lienevät kaikkikih tarkX>iiiukseäa
via tei älnaidn. viäarattömiai sillä ne
sisältävät 'erilaisia rslsyoja, jotka iiney-tjrvät
ihoon ja korvaavat vieden ilotta*
maä luOnhoUis^ rasvaa.
"ibikiSSä t^j^auföissa e^
se kärsiä kovin karkeista ja rumista
käsistä, josi vaan huolehtivat niiden
höltätoisest^.—
[velijoita
VäyttaS^al^a
Erehen kylästä, Mustäritnereh
rannikolta; kötoisitt otevä itirkkilai-nen
paimen Mämaeä joutui toiiiii-maan
karhun lääkärinä: iCuri :päi-men
istui fcylinaim y^nä^ htJötii^^
keansa ääressä, ilmestyi metsäh pi­meydestä
hänen eteensä karhu, j6kä
asteli takajaloiHafflrtiJäöjfeMi
pälätään Äfjäimeiitak^Häfeih 'loimen
keräsi rolikeuterisa Ja lahife^^^^^
rallista vierastatian;^ ^ ä n näki, että
ka:rhu oli ^saanut tikUn jalkaansa.
Paimen pÖ^ti tikön^ taÄvfeitsensä,
avulla^5a'^itöi haavöittuneeh^-^^
Karhu niuolr feitöHKeÖstfi^iÄ
kafevoja' ja rifjkutti
jälaUa tälaisin jjimeyieeff^
Muuan mäarivitfeiiiä öii ^titM^^
massa olkiktto^rbaa Ä
kS^asta PtidasjärÄ oli kii-vennj^
olkkiittffiä^
nyt siellä tuf^k^tÄnf;^^^^
auringonpaisteeifi rJÄäf^^
kuitenkin kelfäfiti (MM tMMr pil­kalleen
ja nukätti.
tua hän heräsivjäKu^^^^
^joka -puolelta Ä^Sfeh^i^^
Tuli oli -harien pafeVjföta tu^fetäa^^
päässyt olkifai ja äkkiä' leVihiiVt jökä
puolelle, mm tuskin Mfi pääsi
kuorman • päältä poiä vähito^ittum^-
tomana ja ennätti saa^a hevosenakin
irroitetuksr.sehkä^' säättfiiffa' pato-haavoja,
mutta kuormaansa hän^^
tietystikään kyeiäiyt pl^lastämaaii.
Heiilähäkki ja rekikin" paloi niin pe-nisteellisesti,
että vain jälasraudat
jäivät jäljelle.
Kun sattuu,-riiirfsaa^a,olla pian­kin
sellainen äS^ feillk, et^ asuiny
eikä
nen oh na€t j^^ööl^yt-metfötjfliikiän,
jöUa pösljint ^la^äl^-vetelsMa lieme- ^
nä ruiskufetukslTseöä&e aivan kuin
kalkfaV^f^Hffis-äbllsga. FöÄT sit­ten
kovettöu äeiöällä ja ött ikuhien,
sQlä sitä ei saäöä siiö eroöh muu­ten
kuin meislaaiöalla.
Yksi seikka t^eeposliiniruiskutuk-sen
hiukan mutkailisenmiaksi kuin on
kalkkiväfiri ruiskutus. Posliinivelli
ei näet tartu seinään* mUuten kuin
määrättyyn asteeseen lämmitettynä.
Amerikkalainen lämmittääkin liemen- .
sä suurissa ^kös^noänioissa ja ruis­kuttaa
tuhuruiskuilla seiniöe nim, et-
Kötitaiöiis-sähän -kiitäetHtnen tuo
mieleen ttittuja asioita. Mielikuvi-tukseSäk
häetiäirie-usein toistuvia ta­pauksia
köäi$tst. TvIäettJliife; perheen
eiääöhän haäräileväri hiki, hatussa
ru()ii^ä1misttispuuhissa, tai ehkäpä
hän on juiitlparhäilMti siistiifiistöis-sM,
lakaisettiässa^ pölyjä pyyhkimässä
täi • pesemässä ifck^^ Joskus su-
; keFtaiituu^riie^tfvituksessa-esiin van­ha
äiti ^ukafalttfldteriSneen;^^^^
timieaä^äiti?^^
:tiälfa fei^vi Nuo^i
enföritä ömpehJk yirkkaus-töiireen
tai iäfifö
jutfri siniudJe *u^^
]SMtä maaläijskoäm iöpäkkä
kiuföineeff ^^^^^^ efikä jol-lekuTTe
Talieisempi ja rakkaampi mie-
^;KkTUva;.:;.;-', ./ •: ; _ • . . '
MidiktiViiuksemtt^ 1 o i h t imana
öfoisulnftei^; m^u^^^ ärri^ aMLerana,
ylettömän suWf(§n "työmäärän piirittä-mänä'^
aämiiila Sisimmäisenä ja fftalla
viimeii^ehS. NaiiV on öUnt aikojen
^ItrstaV kodin t^^ ö^vat tosin
-muutturiieet r^^^^ in.utta
sittenkir^:ki^i^äfe^Ä^ edefleen
entisiä itehtäViä: röok^talotfden hoi­toa,
kodinhoitoa ja käsitöitä, y.m.,
joista kateta^ ««Äännän on huoleh­dittava.
Ja kalien Ifsäksi pitää ny­kyajan
emäi\6äh ehtiä toimia vielä
kodinkin u^öpjbolella"^ Siihen vel­voittaa"
l i a Ä naisen muutturiut yh-teiskunkiällihieri
asemaa E i ^ sen
Viidksi ölek^ian ihme, että emäntä-
Idfi toivoo kevennystä päiväriiyöhon-säi
Sillä ei" suuritrtmallakaan alike;-
ruiideliä eikä pärhaallakaätf järjeste­lyllä
rttyi^ emäntä selviytyvän työ-
•t^kastaati. TjöiröttaVat-tietyA'al­lensa,
ja kun- atkaä ön väliän/ tiiiii
6^ töistä jää pakostakin''tekemättä
— öföi-emännällä Ole vakituista täi
\eaes tiiapäisiä4)alvelijoita. apiltiaan.
"Runpa miniiÖä ölisl edes yksi
täysfitt- ^iffi«ätaTtoinen palv^ija,
jonka taitaifiin käsiin voisin uskoa
ta posliini le^^ää hienona sumuna,
jolloin se tarttuu oivallisesti ja lujit­tuu
hyvin. Otki&kaan ihmisen kan­nalta
tuollaisessa posliiniseinässä on
ikävä puoli se, että jos niihin kyUäs-tyy,
niin mitä sitten ? Mutta toisek­seen
ne ovat pesunkestäviä ja syöfm-läi^
vapaita ja yleensä hygieem^seltä
kannalta verrattomia.
Ögätitöistäni^', iiiioJ^a feriiätitä illalla,,
suuniitteli^ssaän seuraavan ; päivän
töitä. Jä yöllä iineksii häti rbb^^^^
oikeasta tuhattaiturilta, jokei ^jauhaa
•jauhot, leipkK) leivät; kdttää^ja" pais­taa,
(impeiee ja kiitbol;ankäätj suu-taroi
ja keittää seri-^itsenjät-saip­puat.
Robotti silittää jä siistii hyvin
jajoattiisästi: ScrpäiÖ£ää-jä;|p>^^^ :
sytyttää märät puut, parantaa valmte-tämillakh
lääkkeiUä pMiisä^ ja jä­senten
kolotuksen. Sanailla sanoen:
robotti on-4hmeitä tekevä) palvelija,
joka notkeasti noudattaa emäntät^
t6iwnttiksSa jä iriut^ututftöln^^
kimkin ehmnrräili^^^t^
mukaan.
"Hupaisa uni rbl»tfeih|en'', hy-.
mähtää emäntä jä tulee ttfskihärjate
leeksi, että todellisöus ori usetifi urita
ihmeellisempi. Jokaisella rSei
aikamme emämiTtHä oh' joukkb taita­via,
erifläin ammattitäftöiäiai p^
joiföiäi^ettävari
että ori^jcähaa. Nykyään imoriipiioli-rieri
tei^dasteoOi^^^ ilmielä­vä
ririteri- robotti, joka käikkirie konei-rieiäm
ja ammättityxJntekijÖineen on
itöäm ^ perhe^iferiräÄn hö^^ä ja
kÄtoffirien palveltja,' aina valmiina,
aufttämaaii kaikenkältatsigsä'^ tehlävis-säV
Ä^^f näistä palvelijoista on tai­tava
mylfäri, toinen leipuri. On hil­lojen
ja mehrijen' valmistajia, jotka pi­tävät
htiöien näiden taVafördöfi \'a-rifetöiiniäfetakiri"
t a l Ä varaksi, ko­tien
varastosuöjlat kun usein o^fai ah­taat
ja-heikonpiibreisetV Taitava ku-ttoja
kutoo kankaat,-toinen^ ompelee
iSiiStä vaatteita äidille^ isälle jä per-hleen
pienimmille. Kotoinen kirnu
jöUiaa-syrjääii, voin^^ valmistaa-emali­n
a uuäi palvelija mejjens^. tJutfet
icehgät valmistuvat ja vanhojen- rikki­näiset
pöhjkt kö^jiautuvat yhta am-mätÖtiitöfstöfi'.
Ruöanlaift6*käy fei-
'kie^n Töfeotin valmfetämien pienien
apUltoneideriv li^myllyn, juuiesle&
kaajari' y.m. avulla. Ja robotti tekee
suorastaan ruokaakin; köten tapah­tuu
nykyään kaupungeissa ja osittain
muissakin suurissa asutuskfökuksissa.
Palverif, saippuat jä työtä helpotta­vat
ja jouduttavat työvälineet autta­vat
yhdessä emäntääi vaatteiden pie-sussa
ja siistimistöissä h5rvän ja ah- >
keran palvelijan tavoin.
Edellä kerrotun valtaian suuren
ja taitavan palvelijajoukons^uun on
moni emäntä niin tottunut, että hän
Ai\'an kuin elämä nyt jo ei olisi
riitlä\^n vaikeaa, kirjoittaa Ruth
Millett, kuri launiä naisia ajaa jo­kaista
miestä — nyt henki\*akuutus-yhtiö
ilmoittaa, että naiset kehitty\'ät
{erveemmiksi kuin miehet ja että jo-
^kaisena elämän vuosikymmenenä
kuolee x^ähemmän naisia kuin miehiä.
Toisinsanoen jokainen vuosi nais­ten
suhteellinen luku miehiin N^errat-tuna
kasvaa. Niin ainakin tämän-päi\'
äiset tilastot todistavat.
Tulevaisuus siten on seuraavan­kaltainen:
Miesten rivit vuosi vuodelta harve­nevat
kunnes tytöt muodostavat stag-
Jirijari ja alkavat aKdistella miehiä.
Sosiaalisesti, jokairteri vuosi muodos­tuu
karkausvuodeksi^
Tyttöjen on naitava itseään nuo­rempia
miehiä ^ itselleen
_ J puolison' vahoiksi päivikseen. Mie­het,
kuri lieistä ori niin sUiirikysyiilä,
epäilemättä ottavat uudelleen kSy-
' täntöön myötäjäisjätjestelmän. Ja
ie^^^^^ kUls^le-
' maan laajasti ympärilleeii saadakseen
ritähdöllisimman suuret myötäjäiset.
isTaisten on pyrittävä miesten tutta­vuuteen
^ lahjoilla. He kuljettavat
miäit^iyilleen piipipuia, soliriidita
milfälii' tahansa tulevat polkätiitta-
SH^h^ä luokse vie<i .Hellä ajelul-lej
teatteriin täi jriririekiri muUälle.
Naiset, kuri ovattferveeih^^ avaa­vat
ov^ rtiiehifle; äiittavät heitä jiois
kätuväiirijfistä, karitavat heidän irikt-kätaV^
toitäktt jä kiiruKtaVät sytyt-täniaan
heidäri savukkeitaan.^^^. H^^
kä käymät sotaatikin puolustaakseen
miehiään ja lapsiaan. %
KaUkaineh ";'"ti3fö^ näyttää
synkälle, päättelee Ruth Wiimt.
Näileriä olö^ v^ on vaikeampaa
kuiri V, 1940.
^^^ddteära miestä —
lä-delb^iinm^^^^
dOa—^
HAJAMIELINEN TENORI
Tunnetusta ämerikalaisesta teno­rista
Richard Mamsellista, joka on
tavättomon hajamielinen ja niin hy-väsydäriiirieri,
niitä hyvänsä hänelle
esitetäänkin, kerrotaan seuraava jut-
•tur
Ma^iweiL saapui konserttiinsa sukat
? riippueri ifumasti kengänsuiden pääl­lä.
Eräs hänen ystävänsä htfofmasi
tämän j)"ukeutumisyirheen ja 'kehoitti
Maxveeifiä viipymättä ostamaan itsel­leen
uudet sukkanauhat- Häri lähti,
mtitta Viipyi tavattoman kauan, saa­puen
konserttiin vasta viime hetkes­sä.
Hänellä oli mukanaan suuri kan­tamus
täväföTtä, mutta ^ukkanäiihoja
haneT ölTut: muTs^tariut ö s ^ . Han
oli östänatkäikkf mitä myyjä öltm-
•jönnut, mutta häjlamielisy^clessas^^
väri uhöhtariut, mitä vartan oli liik­keelle
läÄteriyt.
— . 60o • '
POrijÖiTSJlA^bEN suulain ja kor­kein
^kääri£6§iltä on Lappeenrannan
— Elisenvaaran radalla- Saimaan
kanavan kohM^j se on yli 300^jä1-
k ^ pitkä, torkeus vedestä noin 61
jalkaa, k^^rityva kafcsivartinen osa
120 ja 90 jalkaa. —^
tuskin huomaakaan-sen olemassaoloa,
Eikähän se ole ihmekään; koska nämä
palvelijat eivät astfkotöria-eikä niitä
nähdä emännän fcihtere^^
kanmaksupäi<wnä. Silfä tarvitessaan
tämänkaltaisten palvelijoiden apua
emäntä suorittaa pienen makstm heti
hyödyn saatuaan, ts. emäntä pitää
näitä palvelijoita vähittäismaksulla.
K. N.