Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 23, 1944

              h
(la. 1
I''
P
Shm 10 1944
päästän menemään 1^ nauruik­si!
Käsitittekö? Tämän sanottu­aan
'hän palasi Davyidovm luo, istuu­tuen
. kirstulle tyytymättömänä ja
^nkkänä.
— Mitä sinä kuiskuttelit vanhus­ten
kanssa? — kysyi Davyidov epäil­len.
— Ilmoista puhuimme — vastasi
Nagulnov silmää räpäyttämättä.
.• —Nö? •
No, he lujasti päättivät olla jär-holHset
» tulevat olemaan ikollektiivi-talöudessa,
mutta itse tulevat hautaan
asti toisella sihnällään ikatsdemaan
yksityiselämää^... Minä tunnen
heidät! Ja se, ettei heille"palautettu
karjaa ja työvälineitä, on vasemmis-i
toläisuutta, mutta se, että heidät otet;
tiin takaisin •fcollektirvitalouteen, on
oikeustolaisuutta. Minä olen, velise­ni,
nykyään^myÖs •^liittisesti kehit­tynyt,
nyt sinä et enää puhu minua
pussiin! ,
jestämättä jumalanpalvelusta. —- Missä lienee se sinun poliittinen
— Mitä he sanoivat? — Davyidov kehittyneisyytesi, kun et edes tuota
kääntyi pois hymyään salaten.
— Sanoivat nyt käsittävänsä, että
uskontp on <w mitä
sinä tutkit minua, Semjon? Sinä olet
niinkuin tauti, kun tartut, niin sitten
olet sinusta helisemässä! Mistä pu­huitte
j ' a mitä puhuitte... Puhuin
ja sUlä hyvä. Sinä se tässä heidän
kanssaan noudatat demokratiaa, so-ymmärrä,
että me emme voineet sel­vittää
tilejänune eronneiden kanssa
ennen talousvuoden päättynus-t
ä . . .
— Ei, sen minä ymmärrän.
— Voi, Makar, Makar! Sinä et
osaa mitenkään elää syrjähypp)rjäl
Virtsa nousee toisinaan sinun päähä­si,
se on selvä! ^
vittelet ja suostuttelet. Noille van­He
väittelivät kauan, riitaantuivat
huksille on puheltava kokonaan toi- lopulta ja Davyidov lähti pois.
sin. 'He ovat täynnä vahingollista
henkeä, pimityksessä piintyneitä! Siis
heidän kanssaan ei kannata sanoja
haaskata vaan lyhyesti: yks-kaks ja
valmis on!
Davyidov naurahti ja viittasi kä-
Kahden viikon aikana Gremjatshii
Logissa ei- tapahtunut paljon muu­toksia:
koko huuttorin suureksi ih­meeksi
Marina Pojarkova otti Demid
Möltshunin kotivävyksi. Demid siir-dellään.
Ei, M ä & oli aivan toivo­ton!
Makar oli kaksi viikkoa oHut puo­lueettomana,
ja sillä aikaa oli piirin
puoluejohdossa tapahtunut muutok­sia:
KoTsthinski ja Homutov dli ero­tettu
tehtävistään.
tija Ihänen tupaansa, yöllä valjasti it­sensä
kärryihin ja kuletti kaiken
omaisuutensa Marinan luo, oman tu-papcdiaisensa
ikkunat hän naulasi lau­doilla
kiinni.
"Marina löysi itselleen sopivan pa­rin.
He kahden tekevät enemmän
työtä kuin traktori!" — puhuttiin
Saatuaan piirikunnan kontrolliko- Gremjatshissa.
miteasta Nagulnovin valituiksen, oli Monivuotisen rakastettunsa nai-uusi
piirikomitean sihteeri lähettänyt misiinmenon lyömä Andrei Rasmet-
Gremjatshii Logiin byron jäsenen nov koetti ensin lujasti kestää iskun,
toistamiseen tutkimaan asiaa ja sen- mutta ei jaksanutpa pakoillen Davyi-jälkeen
byro oli tehnyt* päätöksen: dovia, alkoi lopulta juoda. Davyidov
kumota piirikomitean aikaisempi pää- huomasisen ja varoitti:
tös Nagulnovin eroittamisesta puo- — Jätä tuo homma, Andrei. Se ei
lueesta. Päätös kumottiin, perustel- kelpaa.
Ien sillä, että rangaistuksen ankaruus
ei vastannut tehtyä rikosta ja sitä­paitsi
useat aikoinaan Nagulnoville
esitetyt syytökset (''siveellinen rap­peutuneisuus",
"sukupuolihaltitto-muus")
osoittautuivat uuden tutki­muksen
jälkeen perättömiksi.
Makar sai muistutuksen, ja siihen
asia päättyi.
Väliaikaisesti solun sihteerin tointa
hoitanut Davyidov kysyi Makarilta
tehtäviään luovuttaessaan:
— Oletko nyt opetettu? Vieläkö
aiot vääristellä?
— Olen opetettu. Mutta kuka
oikeastaan lienee vääristellyt, minäkö
vai piirikomitea?
— Sinä sekä piirikomitea. Kum­inatkin
osaltaan.
— Mutta niinä olen sitä mieltä,
että piirikuntakomiteakin tekee vää­rin.
— Missä kysymyksessä?
—^ Siinä, ettei eronneille sallittu^
palauttaa karjaa. Eikö se ole pakko­kollektivisointia?
Se on juuri sitä!
Ihmiset erosivat kollektiivitaloudesta,
mutta heille ei annetta karjaa eikä
työvälineitä. Selvä on, etteivät he voi
niin elää ja siksi tunkeutuvat takai-
* sin köllektiintalouteen. Vikisevät,
mutta tulevat.
— Mutta karja työvälineethän oli
yhdistetty jakamattomaan omaisuu­teen.
^
— Piruako sellaisella omaisuudella,
kun he taas väkisin tulevat kollektii-vitalouteen?
Se olisi pitänyt heittää
heille! "Ottakaa ahmikaa, läkäh­tykää
omaisuuteenne!" Minä en oli­si
päästänyt heitä kollektiivi talouden
lähellekään, mutta sinä olet ottanut
noita kääntyneitä kokonaisen sadan
— Jätän. Mutta et usko, Semjon,
miten minua harmittaa! Keneen hän
vaihtoi minut, lutka? Kehen vaöitoi?
— Se on hänen yksityinen asiansa.
— Mutta se koskee minuun!
— Koskekoon, mutta älä juopot­tele!
Nyt ei ole aika. Kohta alkaa
kitkeminen.
Mutta Marina kuin tahallaan sat­tui
erikoisen usein Andrein tielle ja
oH n^^mältä tyytyväinen ja onnel­linen.
Demid Moltshun rynnisti hänen
pienessä taloudessaan, niinkuin här­kä:
muutaniassa päivässä hän korjasi
kaikki piharakennukset, vuorokaudes­sa
kaivoi puolentoista ^ e n syvyisen
kellarin, kantaen olallaan kymmeri-puutaisia
paaluja... Marina pesi ja
paikkasi hänen vähät vaatteensa, om­mellen
uusia lisää. Hän kiitteli naa­pureille
Demidin työteliäisyyttä:
— Hän on minulle suureksi hyö­dyksi
taloudessa karhuvoimineen. Työ
ihan kiehuu hänen käsissään, vaikka
mihin ryhtyköön! Mitä tulee vaiteli­aisuuteen;
niin herra hänestä . . . Vä­hemmän
riitelemme...
Kui^ltuaan miten tyytyväinen Äla-rina
oli uuteen mieheensä, Andrei
kuiski surullisena itseekseen: "Ah,
Marina! Enkö minä olisi voinut si­nun
vajojasi kohentaa tai kaivaa kel­laria?
Särjit minun nuoren elämä-m!"
Gremjatshii Logiin palasi karkoi-tuksesta
likvidoitu Gajev. Aluepii­rin
vaalikomitea oli palauttanut hä­nelle
kansalaisoikeudet. Heti kun
Gajev oli saapunut huuttoriin, kutsui
Davyidov .liänet puheilleen kollektii-vitalouden
hallintoon.
Miten sinä aiot elää, kansalai-
--- Sittenpähän nälgjy — vastasi
välttelevästi Gajev, joka ei vielä ollut
voittanut vihaansa laittoman likvi-doimisen
johdosta. '
— Mutta kuitenkin?
— käyttää siltä, että kodlektiiyi-talous
tässä perii.
— Kirjoita hakemus.
— Entä kuinka on minun omaisuu­teni
laita?
— Karjasi ja maatalouskalustosi
on koUektiivitaloudessa; mutta vaat­teesi
me olemme jakaneet. Sen jär­jestäminen
on vaikeampi... yhtä ja
toista voimme palauttaa, mutta lo­puista,
saat rahat, L "
— Kaiken viljani otitte...
— Se on yksinkertaisesti jätjestet
tavissa. Mene taloudenhoitaijan luo,
hän sanoo varastonhoitajalle ja va­rastonhoitaja
antaa sinulle ensi aluksi
kymmenisen puutaa jauhoja.
— Nyt otetaan arttdiin kaikki
kuka käteen ikäänt3v! — murisi Ma­kar
kuultuaan, että Bavyidov aikoo
ottaa Gajevin kollektiivitalouteen. —
Davyidovin pitäisi oikeastaan ahtaa
ilmoitus "Molot"-Iehteen, että hän
tulee ottamaan kollektiivitalouteen
kaikki rangaistuksensa suorittaneet
karkoitetut... — puheli hän Andrei
Rasmetnoville. ,
Kylvöjen jälkeen Gremjatshin puo-luesolu
kasvoi kaksinkertaisesti: puo­lueen^
kandidaateiksi hyväksyttiin
Pavlo Ljubishkin, joka oli aikomaan
ollut kolme vuotta Titkan renkinä,
Nestori lioshilin — kolmannen briga-din
kollektivisti ja Demka Ushakov.
Heidän puolueeseen hyräksymispäi-vänään
Nagulnov ehdotti Konrad
Maidannikoville:
— Liity puolueeseen, Konrad, si­nut
minä takaan, mielihyvin. Sinä
palvelit minun eskadroonassani ja olit
silloin yhtä sankarillinen punainen
ratsumies kumi nyt kollekavisti. Mik­si
sinä seisot kaukana puolueesta?
Asiat ovat kehittymässä smnepäin,
että hetkellä millä hyvänsä saattaa
tulla maailman vallankumous, ehkä
me joudumme sinun kanssasi taas
samassa eskadroonassa puolustamaan
neuvostovaltaa, mutta sinä olet vuo­sien
jälkeen, niinkuin ennenkin, puo­lueeton.
Se ei ole hyvä. Liity puo­lueeseen!
Konrad huokasi ja ilmaisi salatuim­mat
ajatuksensa:
— Ei, toveri Nagulnov, omatuntoni
ei salli minun vielä liittyä puoluee­seen
. . . Minä olen valmis taistele­maan
neuvostovallan puolesta ja kol-lektiivitaloudessa
tulen työskentele­mään
entistä paremmin, mutta puolu­eeseen
en voi liittyä...
, — Miksi nim? — synkistyi Makar.
— Siksi, että minä koUektiivita­loudessa
oUen suren omaisuuteni ta-
"H Konradin huulet vavahti,
vat ja hän alkoi puhua nopeasti kuis^
kien: Omia härkiäni suren sydä-messäni
ja minun on saali niitä.
Niitä ei hoideta niin hyvin kuin
• hoidettava.;. Kun Akimka Beshl-jebnov
äestäessään lyötti hevoseni
kaidan verelle, niin sen nähtyäni minä
piin vuorokauden syömättä... pig,
nelle hevoselle ei saisi laittaa isoja
läiikiä. Sen takia en voi. Omatun­toni
ei salli minun olla puolueessa, kun
minä en vielä ole voinut luopua omai­suudestani.
Niin minä tämän asian
käsitän.
Makar ajatteli ja sanoi:
Sen sinä sanoit oikein. Odota vä­hän,
älä liity. . Me tulemme ankaras-ti
taistelemaan kaikki epäkohtia vas­taan
koUektiivitaloudessa, ja kaikki
länget tullaan tekemään sopivaksi.
Mutta jos sinä nukut ja unissasi näet
entisiä härkiäsi, niin se merkitsee, et­tei
sinun vielä sovi liittyä puoluee­seen.
Puolueeseen on tultava tunte­matta
mitään kärsimyksiä omaisuu­tensa
takia. Puolueeseen on tultava
läpeensä puhtaana ja ajatellen vain
maa.rlmän vallankumouksen saavutta­mista".
^ Minun isäni eli varakkaasti ja
totutti minutkin jo pienestä pitäen
talouteen, mutta minä en ollut siilien
taipuvainen, talous ei merkinnyt mi­nulle
mitään. Minä lähdin varak­kaasta
elämästä ja neljän härkäparin
vierestä puutteeseen, rengiksi toisille
. . . Ole siis niin (kauan liittymättä,
kunnes kofcoaja^ puhdistut tuosta
yksityisomistuksen kuonasta.
Huhu Ljubishkinin, Uahakovin ja
Loshilinin puolueeseen liittymisestä
levisi nopeasti pitkin huuttoria. Jo­ku
kasakoista sanoi piloillaan vaari
Shjukarjille:
— Mikset sinä liity puolueeseen?
Sinähän olet aktiivissa, kirjoita hake­mus.
Sinull^ annetaan toimi,, ostat
nahkasalkun, otat sen kainaloosi ja
alat kulkea kuin Joku toinenkin.
Shjukarj ajatteli asiaa ja iltahämä­rässä
tuli Nagulnovin puheille,
-r- Terve^ Makarushka!
— Terve. Mitä sinä tulit?
—• Ihmiset liittyvät puolueeseen...
— No?
— Älä nookkaile, ethän ole vielä
valjastanutkaan.
— Edelleen.
— Edelleen sitä, että ehkä minäkin
tajidon liittyä. Luuletko, että minä
aion viettää ikäni oritten ympärillä?
Eihän minua ole niihin vihitty!
— Mitä sinä tahdot?
— Johan sanoin venäjän kielellä:
tahdon liittyä puolueeseen. Tulin tie­dustelemaan,
minkälaisen toimen saan
ja muuta sellaista... Smä neuvo mi­nua
mitä ja miten on kirjoitettava.
— Mitä hittoa sinä... Luuletko
ja ajattelet, että heistä tulee tietoisia nen Gajev? Yksityisenäkö vai aiot-koilektrvisteja?
Ei ikinäl He, vi- ko liittyä kollektiivitalouteen?
Kiitos^
Tahdon lausua vilpittömät. kiitokseni kaikiUe
niille henkilöille, jotka saavuitte luokseni t.k. 9
päivän iltana ja yUätitte minut "arkisista" tou­huista.
Kiitos illan emännille tarjoilustanne. Tämä
hyväntahdon osoitus säiljry muistossani.
ARVO HEINÄMÄKI
Martins Sidin^ Ontario
s