Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 15, 1949

              (KAUNOKIRJALUNEN VIIKKOLEHTI)
Published and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited. 100-102 Elm Street West, Sudbu^, Ontario.
Registered at the Post Office Öepartment, Ottawa, äs second
class matter.
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuisena, sisäl­täen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHLNNA.T: YHDYSVALTOIHIN:
1 vuosikerta . . . . . . . $3.00 1 vuosikerta . . . . .:>.$3.75
6 kuukautta 1.75 6 kuukautta . . . . . . . . . . . 2.25
3 kuukautta . . . . . . . . . . . 1.00
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOaiAILLE
1 vuosikerta . . . . . . . $4.50 6 kuukautta $2.50
ILMOITUSHINNAT:
75 senttiä palstatuuraalta. Halvin kiitosihnoitus $3.00. Kuo­leman
ilmoitus $3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy
$1.00 Ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Eii-kolshinnät
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukät^n.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuospitukset on ostettava kus­tantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Gomlpahy Limited,.
lOU-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö.'
Liekkiiii aiotut kirjoitutat, osoitettava:
P. O. BOX 69 LIEKKI SUDBURY. ONT.
Arkiseen elämään uppoutuneelle ihmiscUekpi tulee joskus
hetki, jolloin o;i pysähdyttävä pohtimaan clämän.tark.oistiista.^
/'ohtia kysynjys:ä joko lähimmäistensä, yhteiskunnan^ koko
ihvtmissuvnn tai ainoastaan oman itsensä kannalta. Suhtau­tukoon
hän siihen miten tahansa, niin tosiasia on,, että se on
, olemassaolomme vaikeimmin ratkaistavia kysymyksiä.
Elämän tarkoitusta on yritetty selittää monella tavalla.
• Uskontojen perustajat ovat nähticct täptän tarkoituksen piile­vän
ihmistä korkeamman jumalallisen voiman suunnttelmissa.
• Joku tiedemies tai filosofi on saattanut tulla siihen tulokseen,
ettei elämä'lä mitään määrättyä tarkoitusta olekaan. Joku
taas voi arvella, e.:tä sillä on tarkoitusta ainoastaan elollisen
luonnon itsensä, ihmisen kohdalta siis ihmisen itsensä kan­nalta.
Yleisesti hyväksyttyä vastausta ei ole löydetty.
Hieman hc]^onipaa on yrittää vastata, jos lähdemme
käytännöllisistä, oman jokapäiväisen elämämme määräämis­tä
näkökohdista. Kysykäämme esim. joltakin maanviljeli­jältä,
mitä hän pitää elämänsä tarkoituksena. Hän ehkä
viittaa peltoihin, joita hän on parantanut ja laajentanut.
Tämän jä.'än entistä vauraampana ja paremmin hoidettuna
lapsilleni, jotta heiliä olisi helpompaa. Siinä on ollut minun
elämäni tarkoitus. Tai jos teemme tämän kysymyksen jolle­kin
liikkeenharjoittajalle^ hän saattaa sanoa: Minä aloitin
väJiästä, mntta työni ci ole mennyt hukkaan. Minulla on nyt
ta'o, minidla on liike, joka kannattaa hyvin, minulla on rahaa
pankissakin. Voin kouliiuttaa lapseni tätäkin parempaan
asemaan, voin turvata heidän tulevaisuutef25a. Jos kysymme
asiaa vielä joltakin taiteilijalta tai keksijältä, Iiän saattaa vii^
tata töihinsä: Nämä jäävät alanaan, kim^ minua ei enää
ole. Ne säilyttävät nimeni tuleville suknpolvillc. Siinä on
minun elämäni tarkoitus. *
Mitä tavallinen työläinen voi vastata, jos häneltä kysy­tään
elämänsä tarkoitusta? Jos hän ajattelee asiaa pelkästään
yksilöUiseltä kannalta, hän joutuu helposti ymmälle. Hänen
työnsähän koituu etupäässä muiden kuin hänen itsensä ja
perheensä hyi'äksi. Hänen elämänsä on parhaallaan tosiaan
"tuska ja vaiva"\ ja hän kuolee jokseenkin yhtä köyhänä
kuin on elänytkin. Ei hänen lapsineen jää omaisuuksia, joista
hän voisi mielessään iloita, ci hänellä ole tilaisuutta kouluuttaa
heitä ja varustaa heitä olemassaolon taisteluun. Heistä tulee
•useammassa tapauksessa samanlaisia proletaareja kvin hän
itsekin. Siiftä suhteessa hänen elämänsä tuntuu t^äamääräitö-mältä,
tuhiksettoma^ta ja tarkoituksettomalta parempiosais­ten
ihmisten elämään verrattuna. Hän ei voi päiviensä pää^
hän päästyään viitata mihinkään näkyviin tuloksiin.
Mikä voi /pelastaa työläisen tästä masentavasta totea-mnksesta^
Ainoa keino, jolla hän voi saavuttaa mielenrau­han,
vakaan sisäisen tietoisuuden siitä, että hänenkin elämäl­lään
on tarkoitusta, on se, että hänen tulee tuntea ja käsittää
kohtaloyhteyfcft<;ä kaikkien osatoveriensä kanssa sekä ym­märtää
näiden yhteiseen e^ämäntaisteluun osallistumisen vält­tämättömyys.
Meillä on vielä keskuudessamme tovereita, jotka ovat
vlhut mukai:a fyö'^Hientiikkeessä sen alkuajoilta saakka. Ky^
sykäänwieJ[dM,.eikö_j^^^ olla jnukanaJässä^
yhteisessä taistelussa... Kysykäänrme niiltä, jotka ovat olleet
puuhaamassa ensimmäisiä lakkoja saadakseen lyhennystä 15-
tUntiseen työpäiväänsä. Kysykäämme niiltä, jotka ensim­mäistä
kertaa lähtivät mielenosoituksille vaatimaan valtiollis­ta
äänioikeutta, osallisuutta kunnallishallitifoon, torppariva-pautusta,
iyöväensuojduslakcja tai muita nyt paremmalle
t^o'aile saatuja asioita^ Kysykäämme niiltä:, joiden uskollisen
nurastnksctt tuloksena meilläyon nyt malttavat ammattsunif^m-tfie,
tyifväcfntalof.asmskaupat, laaja kansansivistys' ja ttrJtci-
Haifan kaupunki
satamineen, öljy-j sementti-, metalli ja
tekstiilitehtaineen on Israelin "työväes­tön
kaupunki''.^ Kaupungissa on juuta­laista
väestöä S3,000 henkeä, jobta noin
50,000 kiiuluu Histadlrutjärjestöön, juu­talaisten
yleiseen työväenliittoon. Se
merkitsee sitä, että melkein jokainen
aikuinen juutalainen Haifassa on union
'jäsen. Palkat, työsuhteet, sosiaalinen
huolto ja myöskin tuotanto ova^siellä
korkeammalla tasolla kuin muualla Is- /
rae:lissa. '
Haifai^ tehtaat kykenevät, myös kil^
pailemaan ulkomaisten, tuotteiden kans­sa
alentamatta palkkoja. Niissä on
tuotantokomiteat, joissa työnantajilla ja
työläisillä on takapuolinen edustus. Näis- .
"sä tehtaissa on otettu, käytäntöön kii-hoituspalkka>
joka maksetaan yhteisesti
kaikille työläisille siUä perusteella, mi­ten
tuotantQa lisätään.
TyöväerJiitto omistaa. Haifan kaksi
suurinta liikeyritystä. Sloel Bonehin.ja
Hamhsbirin. Edellisellä on valimo, usei­ta
kivilouhimöita,' rakennustarviketeh-/
taita, laivatelakka;ja koneyerstas. Jäj-kiraimäisellä
on kauppaliike ja se, onjnin.
osakäs^Jteiiielt'Öljy-ylitic^ \ .; . ,.
' ^yovä^nliittö" kehittää nyt ^ Haifassa
. Ulilta^' teöllisuiiy- ja työläisten asuntp-aluetta
tasangolle kaupungin ulkppiuo-lella.
Suunnitelman mukaan Haifaan
voidaan - sijoittaa, 135^000 työläistä lisää
viiden vuoden, aikana ja koko kaupun­gin
la.ajennusqhjelman- mukaan otaksute­taan
kaupungin, yakiluyun nousevan.
400,000 ..henkeen.
Tulevaisuuden,
mahdojlisupk
Kasveja voidaan ehkä^ tulevaisiiudes-sa
valmistaa ihmisälyn keksimillä ta­voilla.
Atomienergian kaappaaminen
tieteen palvelukseen on Wisconsinin Yli­opiston
professorin Farrington Danielin
mielestä ollut paljon vaikeampi prob-^
leemi kuin keinotekoisten, hyödyllisten
kasvien valmistaminen.. Jos kasvien
keinotekoiseen valmistamiseen olisi käy-ti^
tty sama summa kuin ensimmäisen
atomipommin valmistamiseen, olisi mon­ta
ihmiskunnalle hyödyllistä viljalajia
valmistettu. Mr. Daniels lausuu en-
..nustuksenaan: :
'•Tulevaisuudessa tulemme syömään
— puuta. Siitä valmistettiin viime so­dan
aikana tuhansia tonneja sokeria
Saksansa. Nc^asti kasvavista puista,
heinistä ja rikkaruohoistakin tullaan
yalmistamaah nautittavia ruokalajeja.
Farmien kasvien varsijäännökset muu­tetaan
carboonimonöxiidiksi ja hydro-geniksi
ja puristetaan moottorikaasuiksi
paikallisissa tehtaissa, jv->ita tulevaisuu­dessa
ön kuin meijereitä nykyään."
Mr. Danielsin unelmat eivät tunnu
mahdottomilta toteuttaa, eikö totta?
Hevonen — .australialainen kilpa-aio-hevönen
Royal Gem myytiin äskMtäin
Yhdysvaltoihin ?100,000 hinnasta..
K I.R J E E N V A IH T O A
Daniel, Osmo Otso ja Aino P.: Kiitos
kirjoituksistanne.
lutoiminta. Ylpeinä, silmät loistaen he
voivat sanoa: — On, kyllä on kannatta­nut.
Näin paljon me olemme saaneet
aikaan. Se on ollut meidän elämämme
sisältö ja tarkoitus.
Työläiseji elämä saa Tarkoituksensa
ainoastaan suuressa työ- ja taisteluyh-
J^cisössä. Siinä irskoUisesti toimittuaan *
hän saattaa elämänsä illassa sanoa sa­moin
kuin aineellista rikkautta omista-
.vakin: —- Tämän mc olentme luoneet
jäftääksemmc lapsillemme. Heidän elä­mänsä
an oleva paljon helpompaa ja pa­rempaa
kuin 7neidän. Sen vuoksi .me
olemme eläneet. _
Edellä oleva on laitiausta ciräästär kir­joituksesta^
joka ttdkitsiajgtukshm
1910 valmistui Töötön Hippodromi, joka nyt upean
Messuhallin ja muitten rakennusten Väliin painuneena
vaikuttaa vanhalta, pieneltä ja ränsistyneeltä Mutta siihen
aikaan se oli hallitsevalla paikalla, ja näytäntökausma sinne
suuntautui koko Helsinki, sillä siellä esiintyi herra Ducan-derin
järjestämä komeaniminen Noveau Cirque.— Uusi Sir­kus.
• ^
Taitavana hevostenhoitajana Sandor Kraib pian sai pai­kan
Helsingin Meijerin-ison hevostallin hoitajana.;- Se sijaitsi
siihen aikaan, kuten meijerikin, Etela-Esplanadinkadun varrel­la
talossa, jonka kohdalla nyt kohoaa Bensowin mahtava
liikepalatsi. Autoja ei niihin aikoihin vielä käytetty tavaran­kuljetukseen,
vaan kaikki • tapahtui hevosp^lissji,. maidon-jakeliikin.
Lisäksi siihen aikaan kuljetettiin tilaajille ns. tin-kimaitoa,
2—4.; litran astioissa, jotka lastattiin. valkoisiksi
maalattuihin katettuihin vaunuihin. Tinkiästibiden jakajina
taas oli pikkupoikia, jotka, työskentelivät aivan ;kuten sano-malehdenjakajat
nykysin.
Helsingin Meijerin hevoset olivat isoja, komeita otuksia,
ja niiden parissa Sandor Kraib viiht\T kuin kala vedessä. L i ­säksi
Kraib oli hyvin kätevä kaikenlaisissa askarteluissa ja
teki tallissaan monenlaisia pikku parannuksia. Hänen ainoa
heikko puolensa, oli, että hän oli sangen mielistynyt suoma­laisten
silloiseen kansallisjuomaan, 'holipomppaan' eli markan
pullolta maksavaan portviiniin tai punssiin.
.j^..,Mikä,jiekgän aitl^en,§aatg.9ut^ik|9,^.sen^jieltä^iJ^ilU^..ja
Kraib.v tutti^tiuyat toisiinsa' Xyultavasti Liljiis^ öjijpko.; j;)u-
. canderilta. tai joltakulta muulta sirkusta läheliä olleelta hen­kilöltä
kuullut tästä taitavasta hevostenkasvattajasta ja -hoi­tajasta.
Seurauksena kuitenkin oli, että Kraik erpsi Helsingin
Meijeristä ja siirtyi kokonaan Liliuksen palvelukseen. Kraib
oHnielko hyvin oppinut ruotsia —-suomen kieltähän ei siihen
aikaan puhuttu juuri ollenkaan Helsingissä, ja hänestä tehtiin
€ns|n Liliuksen järjestämien lentonäytösten ratamestaH. Ra­joitun.
kuitenkin nyt vain kuvaamaan alussa nminitsemaani
porpjuttua.
Lilius QH saanut päähänsä, että maailmalle olipsitettävä
jotakin ainutlaatuista, jotakin Suomea ja erikoisesti sen karua
Lappiakuvaavaa. Oli kesytettävä muutamia poroja ja vietävä
ne sitten maailman sirkusareenoille temppujansa tekemään.
Olihan merileijoniakin kesytetty sirkutaiteilijoiksi, miksi ei
sitten poroja! Eikä niiden tarvitsisi olla mitään pallonheittä-jiä
eikä tasapainotaitureita, kunhan vain jtioksisivat sirosti
areenalla ja tekisivät kaikki taiteen sääntöjen mukaiset pyö-
, rähdykset.
Lilius matkustikin syksyllä 1912 Lappiin ja osti sieltii kuusi
nuorta poroa, mitkä sitten tuotiin Helsinkiin. Talliksi niille
vuokrattiin vanha lammaskarsina Leppäsuonkadultä, vasta­päätä
vanhaa hautausmaata. Kesyttäjäksi, valmentajaksi tai
harjoittajaksi—— miksi sitä vii-kaa sitten niniittäisikään —
tuli tientenkin Sandor Kraib, joka oli yhtä monitaitoinen mies
kuin,Sierransa ja työnantajansa Liliuskin. Harjoituspaikaksi
vuokrattiin lähistöllä sijainnut vanha polislmaneesi, joka sekin
on jo aikaa sitte^ hävitetty.
Joka päivä porot kuljetettiin poliisimaneesiln, ja silloin
seudun pikku pojilla oli sekä hauskaa että jännittävää puuhaa.
He. näet saivat olla mi^anä poroja kuljettainassa ja kotiin
tuomassa. Mutta harjoitusten ajaksi ovet suljettiin visusti ja
kaikki \>y[eraat ajettiin tiehensä.
Maneesissa porot'pantiin liekaan, ja nyt alkoi niiden^
kesytys. Se oli alussa tietenkin aivan yksilöllistä. Maneesin ^
hiekk<un tehtiin kalkkijauhosta normaaliareenän suuruinen
ympyrä, jonka rajoja porot eivät .vahingossakaan saaneet
jiittää. Kraib otti käsitelläkseen ensimmäisen poron. Sitä
talutettiin tuota ympyrää lukemattomia kertoja, samalla kuni
hänen apulaisensa, eräs Lindberg-jiiminen henkilö, läimäyttelij
pitkää paukkuvaa piiskaansa, jotta porot fottuisivat sen ää­neeni
Sopinee tässä yhteydessä mainita, eritoten.kun ainakin|
helsinkiläiset ovat taas Vuosien tauon jälkeen'saaneet nähdä
oikeita sirkushevosia, että juoksevfa hevosia ohjaavan "talli­mestarin'*
piiskanläimähdykset ovat vain eräänlaista julila-vuutta
korostan^assa, eivätkä koske eläimiin lainkaan. Miltä-j
näyttäisi esim. 'kuusi vapaudessa Juoksevaa hqvosta', elleij
tahtia musiikin rytmin ohella säestäisi paukkuvat piiskan-j
läimähdykset. - ^
Noniin, ankaraa kärsivällistä ja koko talvikauden kestä-j
iiyttä työtä vaadittiin Sandor Kraibilta, ennenkuin hän olij
saanut kaikki kuusi poroa noudattamaan tahtoaan ja juoksi
maan areenalla kaunista ympyrää, tekemään siroja valssintah-j
tisia käännöksiä oikeaan ja vasempaan. Lopuksi hankittiini
musikantteja huolehtimaan soitosta, sillä porojen piti my&j
tottua sen tahteihin.
;Mitäänji.vakavia häiriöitä tai muita vastoinkäymisiä
koko harjoituskautena sattunut. Vain kerran eräs poroist
pääsi saattajaltaan karkuun. Sen mielessä häämöttivät
vieläkin Lapin jylhät tunturit, koskapa se suuntasi matkan.^
Töölön kallioille, joilla^^-t kohoaa Temppeliaukeari konie^
asutusalue. Pääasiassa pikkupoikien ansiosta poro vihdoiij
saatiin kiinni j a kiltisti se stten antoi taluttaa, itsensä talli"
Lilius seurasi itse tarkoin kesjrtyk^n eri vaiheita. Ja kn
hän katsoi nuo Lapin atrvokkaat kotieläimet kyllin.oppine
hän haiikki sitoumuksen Bexlininl^uuluisaan sirkus Bus
P<>roiHe:hariut.Uin sivuille kiliÄ kulkuset, päähän ka«