Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 3, 1951

              iuii kaunista',
eeii. "Eiiuj.'
a palkkaiia
än. pahaa jj
•lä seisoo lie;
eni kirkko jj
eui-akuntala;'
i voi syiini^
aa ja n ajatui-
Vucsi on pit.
• voinut san.
3a Panun rifl.
mä matkasjj
lon kuolema:
t katfiomaat^
pappilan vaji.
;tua esikoi^u
2n pyöräilee
an veräjäl
aidan Tieree
Ihellä olevaE:.
siihen sileät!
liian aikain-::
isä on mvh-
1 ylösnousin
mus on sievät
inen avoiius-j
inä on kaijl
a kerroksen'
eui-a kunta e|
L siis voi Taa-I
palateia SM
lan siinä s::-:
nnus takap:-j
:pi päärakea-l
ut jo vuoäi
sukua oler.
iirannut aini'
imeinen papj
jo kolmisra-
'o ennen naii
oli seurakuEl
3ä sairastaes--
tämä syrjäi-'
nfca vaatinui'
Itaan. Jo£kiB|
o=sa ja kun4
lättömimmäf
liksi, tulivait
t kastetuiis,;
ihaudan le-j
kuluttaa ai-j
n taisi, seej
laannut. »
lut oikein si-|
)appisuvufcii
rakuntaUisiä'
iinkuin pai-[
imivät van-i
;t emäntieni
a. Sattuis;
meen
:EW\
kettia sisj-'
i tavaroita.,
aota. savTii-r
Nopea lähe-.
•'Stockhol-;
eissa rahti-
;oimitus . ••
ita. Asian-ja.
DMEEN
suositusiä
—GRIPS-KHOLM".
Uä saatte
Parhaita
laivassi-leltä
tai
;[. .......-1 -.aativampi p a j ^ i,
"[.ju: telemaan rupeaisi.
-!/^':::;^e-^ j o n a n m s K a s t e e l -
r^r-Z.'..-:^ vaimo, suuren kar-
]ok& c l i p e r i n y t s m i -
P-r ••• v::.;sen Hau o l i kalpea.
"•"'••::r"'-:r;<ovAinen. ihmisten
.-"A-a- yksinkertcainen
' sopi oikein h y -
r"-:-!;;^a''ii>Ven kanssa. Sitten
p . ; : ; - ; - ^ o l k a a . Simo, Elias^ S a -
t-;;"v^'.ruorin oli t y t ä r , E r i k a.
^ 'V„--"e ka-.deksantoista i k a i -
^-''"p;- -H-e?n kuului vielä N i -
,;rtunim a t y t t ö , entisen
Jj-viVpkcittajattaren t y t ä r , j[o-
^vtV'.inv; p.rppiiaan k u i n i t -
kuuliiv.nia p e r i n t ö n ä . N i -
V^ ^ f p a r i vuotta Erikaa r a n -
'pnipl ''"-^--^^^^ nuorempi Salomo-i-
nuoniitä poikaa.
P.-,sio:in rouva oli s i l l o i n kei'-
T^sta cd-'ttae.'^>aan ollut koto-
. ,j, kQAOuai-en kesän j a seiuraa-v?\
äÄiva oli Esteri-neidiUe,
3op-;i-n kei;uijattarelle, synty-j:\
yuv. ioMka t ä m ä sitten j ä t -
; piippila.ni. Rouva oli hoitanut
t Surulla ilmoitamme, e t tä
1 rakas äitimiiie ja
iso-äitimme
Miina Amanda
i Laaksovirta
1 I o. s. Tiitu)
\ SvntjTiH Lapualla 4. 11.
im, kuoli Lapuan k u i m ä l l i s -
5airaalassa 1. 1. 1951. Rak­kaamme
s i u n a t t im Sia^udB^n l e ­poonsa
Kauba-van vanhalla
liautausmaalla 7. 1. 1951.
I Kanssamme jäivät kaipaa-jnaan
sukulaiset ja y s t ä v ä t:
I Matti Laaksovirta
j Aino ja Sulo K ä ä r i ä i n e n ja
1 perhe
\ Sylvi ja Ilmari Laaksovirta
; ja perhe
i Katri jaKaarlo Lundberg ja
1 perhe
I Poikansa Niilo j a sisko, Iida
\ Nävkki Canada&sa.
0/it äiti äideistä parhain,
jiiksit luotamme pois liian
i varhdiu.
Kaihomielin ilmoitan, e t tä
Jaakkola
5a i tapaturmaisen kuolemajt
B. C. F. P. Camp, Harris
Creok, Port Renfrew, Yancou-yerin
saarella, B r i t i s h Colum-biassa,
tammikuun 12 p : nä
|951.
; Hän oli sjTitynyt Suomessa
Kuusamon pitäjässä, Oulun
läänissä, %-uonna 190^, t u l i C a -
nadaan v. 19.29 j a ollut kaiken
aikaa British Columbiassa.
\ Lähinnä suremaan j ä i ä i t i , Z
Veljeä ja >1tsi sisko perhei­neen
Suomessa; kaksi siskoa
ja yksi veli perheineen ]>Iiclu-
^anin valtiossa, Y h d v s v ^ l o i s -
sa ja yksi veU t ä ä l l ä Websters
.lomersissa sekä suuri suku­lais-
ja tuttavapiiri Suomessa
ja suuri toveri j o u k k o t ä ä l lä
British Columbiassa, jotka
häntä kaihomielin muistele­vat
Vainaja saatettiin viimel-
.^eon lepoonsa tammikuun 19
p:nä Maple Ridgren hautaus-omaahan.
Jle muistamnie"sinua k a i r a t en
; nie muistamme h y m y ä s hyvää.
^i^t kaiKkesi antaen, uhraten,
i t ^ ^ s olkoon kaunista syvää.
l Veljesi waiiam j a vaimooi
1 Evä Jaakkolaa
I K I I
\^ Tahdomme
,'^"''Unein-unat
T O S
lausua m i t ä
'^rVÄ n^;," MV""^ k i i t o ksemme j -'^apureille, tuttaville j a v a i n a -
fthkn^''nf^"tä suurasta
.iimautuvaLsuudesta ja avun
^^^'^^^^ viimeiseUe
fv-S " ^saattamisen hy-
'JSr^^etr^ kau-
V ^^^^^PP^^eistä C S J :n eoi;;'?:^i'" osastoHe, V a n -
Kei'5n Port
? e ! f sekä W e b -
seppeleiS^-^^^.^" kauniista
4 S t a ^}mre^t2. o-
'een ^^autajaistUaisuu-
MSane"'-?.'^^"1^^"^^ A d a l l e .
.-eLa V •x.f!»"-^'!^^ j a Idalle
noL.ta ^^.^^^^^^ muistosa-tarjoilulla.^''
^"t^oivat kah^i-
^ ^ t t ^ a a „ ^ .suurilukuisena
h ä n e n
i i i i i
E i l e n t u l i sitten posti j a t y t t ä ­r
e n i , joka oli vieraisilla luoinani,
l i u u r a h t i :
• " M i t e n tuo L i e k k i on nvt n i in
p i e n i j a p i e n i l l ä k i r j a s i m i l l a pai­n
e t t u ! ' '
^ Y r i t i n s e l i t t ä ä , kuten toimitta­j
a k i n edellisessä numerossa pa­peripulaa
ym. Katselin ja kään­t
e l i n . Vieraalta nä^-tät. L i e k k i -
k u l t a .
A l o i n lukea sitä illalla mvö-hemmin.
Mutta nuo l ä h e s v i i s i -
kyansnentä vuotta vanhat silmä­n
i eivät vam t a h do siihen tot­tua.
Hallin Janne oli e n t i s e l lä
t e k s t i l l ä , se o n n i i n helppoa l u ­kea.
S i i n ä verratessani vanliaa ja
u u t t a muistui mieleeni k o t i p i t ä ­j
ä s s ä n i sattunut tapaus. Jostain
Keski-Suomesta tuJi eräs insi-n
ö ä r i rouvansa kanssa Icyiäämme
e r ä ä n talon rantahuvilaan ke-s;
äänsä v i e t t ä m ä ä n . Rouva oli
v i e h ä t t ä v ä , tumma kaunotar, j o ­t
a y m p ä r i s t ö n as-ukkaat i h a i l i ­vat.
Mutta talon v a n h a e m ä n t ä,
j o n k a k a i m e u s k ä s i t e oli vaalea,
s i n i s i l m ä i n e n j a p y s t y n e n ä i n e n,
o l i viitkon p ä i v ä t \mtta rouvaa
katseltuaan sanonut insinöörille:
" E i tuo t e i d ä n rouva n i i n r u ­ma
olekaan, fcun s i t ä tottuu n ä ­k
e m ä ä n . "
i N i i n . e t t ä e h k ä Liekkimmekin
oh sorea, k u n h a n siihen tottun-me.
' ^ K a l m a r i n emäntä" ei heti
muistelen s i t ä y h t ä kauan k:uin
Ester Kaustisen '*F.'ämän vel­kaa".
Hyviä ovat olleet toi­s
e t k i n jatkokertomtikset j a a i n a ­h
a n ne ensiksi luetaan. Nämä
kaksi u u t t a k i n v e t ä v ä t heti alus­sa
puoleensa.
K i i t o s vain k a i k i l l e avustajille,
t e i d ä n ansiostanne lehtemme n i in
p i r t e ä n ä pysyy.
T ä ä l l ä Keski-Ontariossa on nyt
talven e n s i m m ä i n e n suoja. T ä ­mä
oii j o t o i n e n s u o j a p ä i v ä . M i e ­l
i tulee oikein keveäksi n ä h d e s ­s
ä ä n valtavan lumimaton pai­nuvan
hiljalleen alemmaksi.
K u n p a pian varikset saapuisivat
konserttiaan p i t ä m ä ä n , tuntuisi
jo n i i n k e v ä ä l l e.
M i n u l l a on j o tomaatin taimet
a l u l l a j a l ä m m i n t ä amingonpais-tetta
nekin kaipaavat.
M A R L E N A .
s
lapsen j a kertonut ihmisille, k u i n ­k
a ä i t i vai o l l a julma j a j ä t t ää
viattoman ihmisen a l u n n o i n vain
vieraalle hoidettavaksi. Kukaan
v ä e s t ä ei viitsinjrt kertoa, kuin­ka
pastori oli usein n ä h t y Esteri-n
e i d i n huoneessa vielä aamusella,
k u n väki oli j o thereillä. Eihän
a s i a olisi siitä para^itunut.
Niaia kasvoi pappilan toisten
lasten kanssa aivan e r e h d y t t ä ­v
ä n saman näköiseksi Simon ja
E r i k a n kanssa, j o t k a olivat isän
näiköisiä. Keskimmäiset lapset,
olivat -paremmin äidin puolta,
kalpeita j a p i e n i ä s e k ä hiljaisem­p
i a k u i n ' i s ä n lapset".
T ä n ä keväisenä sunnuntaiaa­muna,
jolloin vieras oli tullut
p a p p i l a n kaivolle, katseli Nina
p i e l i e n kamarinsa ikkunasta tiel­le.
Qli .vielä liian Aarhainen
nousta ylös, m u t t a -kun ei nukut­tanut,
n i i n ei h ä n viitsinyt vuo­teessa
loikoa. Katsahdettuaan
tielle, n ä k i l i ä n tulijan, kauniin
nuoren miehen :k€veä5sä-kesäises­s
ä puvussa. Ninan rinnassa sy-k
ä h t i n i i n somasti. Miten kaunis.
• o n k o h a n h ä n jo naimisissa, tuli
mieleen v ä k i s i n k i n . . .
N i n a pukeutui nopeasti j a pian
h ä n oli alakeiTassa k e i t t i ö s s ä . E i ­l
e n i l l a l l a noudetun veden h ä n
kaatoi varovasti pois j a l ä h t i sie­v
ä s t i sipsutellen kaivolle. Vasta
s i t t en h ä n on huomaavinaan mie­hen,
mutta j a t k o i kuitenkin mat-
2-caansa. M i e s k i n huomasi tulijan,
tervehti kohteliaasti j a nousi nos­tamaan
v e t t ä tyfön sankoon, k y ­sellen
samalla, kenen talo tämä
on, sillä h ä n on vieras paikka­k
u n n a l l a , t y ö t ä etsimässä. Nina
i l o s t u i j a keiiyoi t ä m ä n olevan
p a p p i l a n ja sanoi olevansa' tar-ma,
e t t ä sinne otetaan kesäksi a i ­n
a k i n y k s i mies t y ö h ö n , n i i n on
tehty e d e l l i s i n ä kesinä.
Pappilassa ei pidetty koskaan
t a l v e l l a työmiestä. Kaksi t y t t öä
o l i n a v e t t a t ö i s s ä j a v a i n kesäisin
o l i m i e h i ä työssä. NinaNcehoitti
n i i e s t ä sisälle odottamaan, kun­nes
kirkkoherra h e r ä i s i , sitten
v o i s i tiedustella asiaa. P a n u l ä h ­t
i sisälle, kantaen t y t ö n vesisan­koa.
Sivumennen ihan huomasi,
e t t ä t y t t ö c2i l i y v l n p i k k u Simon
n ä k ö i n e n j a l u u H e n . h ä i n t ä pappi­l
a n t y t t ä r e k s i , kj-syi. e t t ä eikö
pajqjilassa pidetä: palvelijaa sisä-
T ä n i ö n kyllä e n s i m m ä ä n e n kerta
kumma L i ä k k i h i n kiriootan. mut­ta
yks k e r t a se on aina ensim­m
ä ä n e n j a kxui s i t ä ensi filakimn
pääsöö. niin k y l h ä n sitä sitte
tulemhan rupiaa, jos vain Liäkiia
ponnLstelumiesten korvat kestxiä
kummelia s i t ä j a j a ohan niitä
muitakin kuiintelijoota.
Nyk kvliä sanon heti suorhan.
e t t ä minoon oikcen pahalla tuu­lella.
Mä arvaan sen. e t t ä te
• kununinki a^kaA-äki) k.vsyttä,
j o t t a miksi? Mutta kylhän sen
pian nyk kiuiletie. Kummoon a i ­na
pitänyt F'aaria kiui kukkaa
k ä n m i e n e l l ä ja nys sille kirioot-teloo
kuka h y v ä n s ä . M i n o l i n Paa­r
i n kans menny kehänäkin yhy-res
'kesäjuhulilla ja sUloon jo me
tehthin kaupat valamihiksi. niin
jotta siinei t r e n k ä ä s i olla ketää
m e i r ä n väliä:nme pilaainas. K y l ­h
ä n nioon P a a r i l l e n k i vähä nou-kistuksis
siitä, k u n s e m p i t ä ä a i -
noUa joka paikas tmT3inensa s i ­t
ä soittelemas.
J a ommulla viälä nuuita^in.
joka mua e n e m m ä n kismittää.
Son tuo s a a k t u i n sota, joka K o -
rias riahuu. Vaikkei mulloo poi­k
i a niin mullon flikkoja j a flik-kaan
flikkojakin j a n i i r e n k i mie­het
on mulle yhtä hy^iä kun
omat poiat^ki. enkä. soisi, e t t ä n i i -
r e n k ä ä t r e n k ä ä s sinne l ä h t i ä i t -
t i ä n s ä tapathan. Jos minolosin
mläs j a v ä h ä nuoree. n i i n kyllä
mä itte sinne l ä h t i s i n j a n ä y t t ä ä -
sm kuka siälä voitoollansä r\'ik-k
i i .
M i t t t a j ä t e t h ä n nyssota simie
j a puhuthan taas muustaki. Nyt-tuloo
taas p i a n k i i r h u t aijat, kun
kesäki i i ä y t t ä ä valamistelutou-hr.
jansa!'' Pominaan istutusaika
rupiaa kiinHitamhan. lumi on
memiy n i i n vähäks, ettei oo jos
viiren jalaan vahaA'iuu'eita enää
jalella. Pakkaanen on antanut
kan.s p e r h ä n , ettei oo e n ä ä kun
35 ja. 40 vaiheella alla nollan. Se
teköö näin vanahalle ki-upille
viälä sellaasen iloosen kutinan
kun tiätää, e t t ä kesä on näin
ovella. T ä m ä K j T h k y l ä n pei-okka
on n i i n Aatamin aikaanen para­tiisi,
n i i n e t t ä kyllä t ä ä l ä Faarin-ki
asua kelapaa. k u n se siksi
tuloo.
Nyt h e i t ä n t;;.iiän krupuian t ä ­h
ä n kuminmi pitää taas pian
l ä h t i ä kersojani katho. Mutta
teille K a n a a t a n yksptUtcuuset sa­non
lampööset tervh\^-sct j a va-rootukseksi
ktriootan vilä v ä r -
>ynki, e t t ä t i e r ä t t ä . että minoon
Kyyhkylän t ä t i , m m ä .
Paarille kalliirnman lempeni
mä ylvsi taharon antaa,
sen kanssa elää j a kuollakkin,
sen .surut j a hualst kantaa.
P a a r i n ethen m ä elämääni
elelen
ja voimani ponnistelen.
Rikkikulunehet housun
takamU'kset.
m i n ä iltasin paikkaelen.
Toiste lisää, jos t ä m ä k ä ä n leht-lien
painethan.
KYYHKYLÄN TÄTI.
mmm
Viime elo-kuun 16 p ä i v ä n ä i^aa-tcimme
'joukolla Untisen mam­man
papan vierelle nukkumaan
p i t k ä ä untansa Vancouverin B.
C. hautausmaahan.
Mi-s. Sofia U n t i n e n oli 78-vuo-tias,
kun h ä n e n aikansa oli täysi.
I k ä v ä viisitoista kuukautta a i ­kaisemmin
p o i s m e n n y t t ä e l ä m ä n -
tmeria joudutti mamman lähtöä.
Ei jaksanut mamma enää elää.
kun ei ollut kenestä huolehtia.
Aina vain h ä n toivoi pois, sanoen:
•*Kun pääsisin pois. minulla on
n i i n ikävä minulla ei ole t ä ä l lä
e n ä ä mitä.än t.3!:it^ v ä ä , " H ä n tie-
.<=i ettei-.ät lapsensa, e n ä ä äidin
apua tai-vitse. he oa^at k a i k k i a i -
kuL=ia. Kaikkensa h ä n ali ai^ia-naan
lastensa h y v ä k s i tehnyt.
Mrs. Untinen oli yksi n i i tä
raska-an tvön uurastajia, joille ei
yhteiskunta suuria -kunnioituksia
töissä. Nina nauroi j a kertoi ole­vansa
vain sisäkkö j a e t t ä tytär
Erika-nukkuu vielä makeasti neit-sytkammio.
ssaan, l i s ä t e n:
" P i a n saatte n ä h d ä «hänetkin.
H ä n on a i n a n i i n v i l l i , e t t ä v o i
o l l a y h t ä aikaa joka päSäas-
Jatkuu.
kuultrta. Mc, jotka hiänet t u n -
järome, tiedämme, e t t ä i i ä ä -an­saitsi
:kaikkein suurimmat k t i n n i -
Äuosoitukset.
A l l e kahdenkynunenen vuoti­aana
nn-s. U n t i n e n t u l i t ä l l e man­tereelle.
Äm?rikan puolelle. A s -
toriassa meni n a i m i s i i n kalastaja
Joonas Untisen kanssa j a he e h ­t
i v ä t oUa naimisis.-a 56 vuotta,
kun U i i t i n e n viime vuonna kuo­l
i \ieden meiuiassään hautaan
m..^mman e l ä m ä n h a l u n.
Kovaa oli oilut mamman elä­mä
nucrena siirtolaisena, k un
kaukana asutuksesta uudisiaivaa-j
i n a asuivat. Kesät sai o l l a y k ­sin
pi?nten lasten kanssa mie­hen
ollessa kalastamassa. Sai
t e h d ä naisen sel<ä miehen työt.
K a i k i l l a meillä ovat omat vaikev;-
det. mutta kyllä entisajan naisilla
ori e l ä m ä ollut karua ja ra.skasta.
Entisajan äidit ovat taistelleet —
fivät ainoastaan omien lastensa,
vaan myöskin m e i d ä n j a tulevien
sukupolvien puolesta. Yhdessä
miesten kanssa he kuokkivat ja
raiva.vivat t ä t ä uutta kotimaata.
Siksi uskon olevan oikein kirjoit­taa
joku rivi h e i d ä n muistolleen.
Mtustnkaanmie h e i t ä kiittäen.
•Ml-, j a mrs. Untinen eivät kos­kaan
olleet antaneet arvoa kirk-kouskonnolle
ja s i i t ä sj*ystä sai
nus. Untinen monta pahaa miel­t
ä nuoruudessakin uskovaisilta.
Mutta silti he pysyivät uskollisi­na
vakaumukselleen loppuun
saakka. T 5 w ä e n lehtiä he aina
tilasivat j a lukivat, seuraten t y ö ­kansan
taisteluita.
Timtuu kuin olisi yksi jakso
e l ä m ä s t ä m m e loppunut, tai k u in
olisimme k ä ä n t ä n e e t kirjan leh­den,
jota emme voi k ä ä n t ä ä t a ­kaisin.
Emme voi e n ä ä koskaan
m e n n ä v i e t t ä m ä ä n iltaa Untisel­la,
kun mamma on poissa. E m ­me
koskaan enää saa h e i l t ä h y ­viä
neuvoja.
J ä l k e l ä i s i ä h e i l t ä jäi kolmessa.
sukuF>olvessa. Eivät blLsi t y t t ä -
a*et antaneet mamman vielä meii-
Ijont^XJlainen l u i i k ä i i M c M u l l in
s u o r i t t i ä s k e t t ä i n leikkauksen e-i-
ääsiä potilaassa-^n. io!«a sairasti
vat^CvkiUvoniulchdusta. Leikk.i -
u k s e n aikana h a v a i t i i n , - e t t ä p o t i ­l
a a n vatsassa c l i seuraava tava-rakokoelma:
V i i s i t i m m a i n c n p o l ­k
u p y ö r ä n ruuvi.^vain. iso ruuvi,
osa p o l k u p y ö r ä n afc-elista, teriik-s
i n o i i k a i i . i n t e r ä j a vlett>ruipnJa-nen.
K u u potilas t u l i tajulleen, n ä y t ­t
i l ä ä k ä r i h ä n e l l e h ä n e n vatsas­t
a a n otettua tavai-akokelmaa ja
ky.syi. onko siinä kaikki tavara,
m i n k ä potilas oli aikoinaan niol-
Ijt. Potilas sanoi uskoransa vie­lä
c!e\,in rautasahan palanen.
K u n tämä vielä poistettiin, alkoi
potilas toipua vatsakalvcntauleili-m
i k s e s t a ä n .
n ä pois. Rakkauden velvollisims
olisi ollut n i i n ihana t ä y t t ä ä , hoi­taa
j a rakftvstaa äitiä, joka oli
a i n a kaikkensa tehnyt h e i d ä n hy-väkseeix.
Vaan i k ä v ä s s ä i i n k i n on­n
e l l i s i a saavat olla lapset, jotka
saavat äitinsii s i l m ä t k i i n n i pan­na.
Toisin olemme me monet,
j o t k a xiuorina olemme Suomesta
t ä n n e tullest ä i d i n jääde.ssä s i i \ -
ne. Kynimeniä vuosia olemme
ä i t i ä ikävöineet ja n ä h d ä toivo­neet,
vaan lopullisesti olemme
h ä n e t n ä k e m ä t t ä menettäneet.
Meillä kaikilla on lohtuna se,
e t t ä isiit j a ä i d i t ovat levon saa­neet
raskaan t y ö n jälikeen. K a i k ­k
i a heitä kaivaten ja k i i t t ä en
muistamme.
Maan multa s i e m e n e nä
uudestaan
sa minut ota povees
versomahan.
sun k e s ä ä s ' kauniimpana
kukkimaan.
s im syksyys' k^-psempänä
kuolemaan.
YSTÄVÄT.
KIITOS
Lausun sydämelliset kiitokseni teille, y s t ä v ä t , s i i t ä odotta­mattomasta
vllätyksestä. jonka j ä r j e s t i t t e C S J : n osaston
talolle tammikuun 28 p : n i l l a k s i minun syntymäpäiväni
muistoksi.
K i i t o s kauniista k a h v i p ö y d ä s t ä , lahjoista j a kukkasista.
K i i t o s Hiljalle. Hilmalle. A n i l l e j a Sofialle ja k a i k i l l e ,'
j o t k a ottivat osaa t ä m ä n tilaisuuden j ä r j e s t ä m i s e e n.
K i i t o s Hilja Ogrenille laulusta "Kai-vian puolesta" ja
Douglas Erkkilälle a u t o k y y d i s t ä , kun l e n n ä t t i e m ä n t i ä t a -
lo.sta taloon sanomaa viemään.
Vielä kiitos kaikille yhteisesti.
Säilyköön ystävyys edelleenkin välillämme!
HILMA KOSKI
Sault Ste. Marie Oniario
Parhainta onnea- ja iloisia elon päiviä
toivotamme
EINAR KOKOLLE
hänen 6S'Vuotissyntymäpäivänsä johdo;ita.
*
t
I
i
0
1
9
9
I
&
&
M3-. j a mrs. O n n i ^ i l l m sn
Mr. ja mrs. W i l l i am
Kampela
Mr. ja mrs. Hemmi Honka
M r . ja mrs. V i c t or
V e n ä l ä i n en
Ml-, j a mrs. Jack Jussila
M r . j a mrs. E . L a i t i la
M r . ja mrs. E. Nordquist
M r . j a mrs. Eino Huhta
Mr. ja mrs. J . Niemi
M r . ja nu-s. Kirsilä
Mr. j a mrs. K . Joensuu
M r . ja mrs. E. Puranen
M r . j a mrs. J o l m Mai;kie
M I - , j a m i s . Russell On*
M T . j a mrs. Väinö Honko
E i n a r H i l l m a n ja lapset
M a t t i Ranta
Ivar Sola
J o l u i Aho
O. K o t i la
E i n o tuoma
Toivo Luukko
Alex Ko.ski
Toivo Kokko
A. Pihlaja
sekä lukuisa joukko tois* nk teli s iii tuttavia ja työtovereita.
K I I T O S
Lausun kauniit kiitokset kaikille, jotka .saavuitte
y l l ä t t ä e n kotiini v i e t t ä m ä ä n minun kuusikymmentä-*
v i i s i vuotista s y n t y m ä p ä i v ä ä n i . ^
K i i t o k s e n i illan ahkerille emännille, jotka niin
maukkaan j a k a i m i i n k a h v i p ö y d ä n valmistitte. Kiitos
puheista j a H i l l m a n i l l e minun e l ä m ä k e r r a s t a n i . Eliitös
rahalahjasta jonka sain k ä y n t i n n e muistoksi vastaan­ottaa.
Kiitos kaikille, jotka t a v a l l a t a i toisella otitte
osaa. vaan ette voineet saapua tilaisuut€en.
KiitollLsuudella t e i t ä muistaen.
EIMAR KOKKO
H O R N E P A Y N E