Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 17, 1943

              <esdinen tarina jatkuu
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-102
Elm Street, West. Sudbury, Ontario.
Begistei^ at che Post Office Dept.
Ottawa, as second class matter.
Tilaushinnat:
l vk. .. $2.00
6 kk 1.10
8 kk .60
Yhdysvaltoihin:
l vk. . $2.50
0 lclc« ••>>•••.-•••••'•'•• X*40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
l vk. $3.00
6 kk. im
irtonumerot S senttiä
Uekld ilmestyy Jokaisen Viikon tau-
«ntalna 12-slvuisena, sisältäen parasta
kaunokirjäni.<ita luettavaa kalkilta alöil-te.
Asiamlehille myönnetään 20 pros«n«
tln palkkio.
Pyytäkää asiamiesvällneltä jo
oftän.
ILMOITUSHINNAT; Klrjeöövaihto-llmoltuksfet
$1.00 kerta. Aviolii-coön
menneille onnentoivotukset 40c: palsta-tuuma.
Mim^nniuttttöilmditukset soc
kertf $1.00 költtie kertaa. Ssmtymä-llmoifksfet
$1.00 kerta;-$2.00 kolme ker­taa,
ifuolemahilmoitukset $2.00 kerta,
eoc llsärMksu fclitoslauseelta tai miiisto-värsyltä.
Halutaan UetMä - Ja osöiteil-moituksfet
«iOc palstatuuma. — Tilapäis­ilmoittajien
ön vaadittaessa lähetettävä
Umoitusma tsu etukäteen.
Yleiset ilmoitushinnat 40c palstatuu­ma.
Ilmoitus. Joka julkaistaan neljä-kertaa
samanlaisena 30c pälstätuuma.
Alin ilmoitushinta 40c palstatuuma.
kerta ilmoittaessa.
Erikofelsta ilmbitushlnftorsta Vöi tie-dustella--
tääiän lehden kööttoima.*
KustaJitäja'jaTjataa;ja: Vapäii^rpjib-
Ushing t^pttay-liliilitää,'i08~lO2 £lm
Street, West, Sdäbury; Ontftrio.
Tolmitt«a^A.^^Pfilvlö.
T4Minittis&eUv«»co. 'J.c^IäirVts,^^
Mäki, «fya Aita, m. i^Sxm, v^SBter
Kajstinen. -Alli-Älälta. 4lafgit-.-L^
Yrjö Salvo Ja Jalmar Sääri.
Uekklln äOötttt kirjöltiikset o*ol-
•euava- . . •
r.O, Box 68 .. - - ^adbnry, O a i
Tpifflitaksen KMlnasta
Pakinamme on lyhyt. Kiinnitäm-tne
vain muutamin sanoin huomiota
joihinkin käsilläolcviin asioihin ja
tehtäviin, joista laisia teitä kuullaan
cncifitnän.
Näitä lehtiämme lukuunottamatta
uutta kotoista kirjallisuutta ilmesty Y
niin harvoin, että^itä voi pitää merk-kitapa
uksetm. Vapauden julkaisut
"Joulu" ja "Kevät" ilmestyvät kyllä
aina aikaan ja tyydyttävät osaltaan
lukemisen tarvetta. Niinpä nytkin
taas "Kevät" on vai n)s ja joutunee
maailmoille entienkui.t seuraava leh­temme
ehtii lukijain käsiin. Siinä
taas on vähän enemmän kuin "ra­kansa
edestä" vaihtelevaa lukemista,
joten se varmaan otetaan vaataan he­ti
kun se ovelle tulee, ja jos ei tule,
niin kysytään, mistä sen löytää.
Vähän tämän jälkeen ilmestyy ia-masta
pajasta tnyöskin uusi kirja.
Mutta ^tä myöhemmin.
Vappuna sitten alkaa Vapauden
levitysrynnäkkoy johon mekin aiom­me
aavallaan ^»saHistna. MtUta siitä­kin
myöhemmin.
Juuri tuossa vierellä puhutaan
J^euvostoluton vaateavustuksesta. Se
on myöskin tämän ajan asia, joka ei
viilrytidemisestä parane, joten sekin
Otetaan huomioon kaikkialla mahdol­lisuuksien
mukaan.
Entä tiikon perästä alkava Voi-toiUainan
katnpaiija. Se on stturi a-
\sia. Rikosten asia, sanoo ehkä joku,^
koska kysymyksessä on niin suun-notoH
summa. Mutia eipä niinkään,
etta väin rikasten; yhteinen se on ja
yhtesse^H koottava, nyt niinkuin e-ddlismSkin
kerroilla, joten osallis-tUfitme
siihen varojemme mukaan,
tietäen että ^se merkitsee aseita, joilla
Vihdllihen nujerretaan. — AP.
JOS Juhannusaatto oTi kauniä ja
helteinen, niin yöllä yllätti kylmä.
Laiva laski erään kirkonkylän laitu­riin,
jo^ta j*uhliva väki siirtyi sitten
työväentalolle tanssimaan. Kirkon­kylän
nuoriso oli laittanut rannalle
lautan ja siihen kokon. 40 terva-tynnöriä
oli lautalla kaiken muun
poltettavan lisäksi.
Ilta alkoi kääntyä kylmäksi. Iloa
oli tanssisalissa ja ulkona. Kun kok­ko
sytytettiin puolenyön aikaan
siirtyivät kaikki rannalle katsele­maan
roihuavaa kokkoa. Se paloi,
rjrtisi ja paukkui liekkien leimtitessa
korkealla ilmaan valaisten laajalti
järvenpintaa. •
Ka&kuja kerrottiin, ohjelmaa esi­tettiin,
piiriä pyörittiin ja "leskeä"
juostiin. Kylän väki alkoi aamun
tullessa -hiipiä koteihinsa kaupunki­laisten
jäädessä lönpitoa jatkamaan,
— ja länitiifittelemään miten parhai­ten
taisivat. Niin kylmä, öli, että
ruohikko öli paksussa -kuurassa Ja
rantoja peitti ohut jää.
Aika meni kuin siivillä jai lähdet­tiin
paluumaitkälle. Yön valvominen
ei Tiuörtäoa kovastikaan painantit.
Soitto Söi ja Jattlu raikui yhä laivan­kannella.
'K6tiin-4)ää5lyä meni'Valpuri .päl-velusttjrttöjen
iihuoneeseen ^keTtomaan
matkastäanijakuiilemaan, miten he
öHvat iltaansa viettäneet.
^Ingrid ja fEsthier olivat )Välpuria
jo odottaneet. -Heillä öli jännittäviä
uutisia... ^
Tuskin oli .Valpuri huoneeseen as­tunut,
kun tytöt kiskoivat liänet tuo­lille,
ja suunvuoroa antamatta alkoi­vat
kertoa kuin "yhdestä suusta".
. .meillä.on siniille terveisiä!"
ja siitä se alkoi.
Juhlakentällä he olivat tavanneet
komean-pitkän pojan, joka tahtoo tu­tustua
sinuun. Tuntee sinut kuule­ma
hyvin •— ulkonäöstä. On pyytä­nyt
esittämään. Ja tänä iltana mei­dän
kaikkien pitäisi mennä yhdessä
ulos. On "tällit" näes!
Valpuri yritti väliin tiedustella,
minkälainen tämä nuorimies oli, mis­tä
tullut, tunsiko hän, oliko edes
koskaan nähnytkään? jiD.e.
Tytöt koettivat selittää kaikenlai­set
mahdolliset tuntomerkit. Tiesi­vät
pojan olevan keski-Suomesta.
"Kovin hän sinusta kyseli koko il­lan.
Tuppasi harmittamaan", sanoi
yksi tytöistä leikkisästi.
Väsynyt matkamies nukahti tuo­liin
istualleen. Eipä näyttänyt ole­van
erittäin jäntiittynyt "ihailijas-
.taäh"pareiTiinin kuin uudesta tutta-vuiidestaan.
Uni oli rakkaampaa.
Kun määräaika tuli, niin Valpuri
herätettiin ;ja öiukaanhan sirnä oli
lähdettävä, ei muukaan auttanut.
Vilho odotti portilla kuten oli so­vittukin.
Esittelyn jälkeen lähtivät
nämä =jieljä köskensillalle kävele­mään.
^Hfetken kuluttua'alkoi tytöil­le
-ilmaantua kaikenlaista kiirettä.
Oli-sitä—-ija tätä — vielä tehtävää,
simie ja tuonne ^mentävää! He an­toivat
ymmärtää ettiei" Valpurilla mi­tään
kiirettä äilUt, ihan kyllä jouti
jpitäniään-seuraa"... ^
lifiin ^he ijäivät :kähdcai koskensil-r.
läTle Ituobiija-^uunteieniaan. Eivät
: ensin ^ahtonäet päästä puheen al­kuun.
Walpariitakinx öli ^kieli kahlit­tu'*
tälläkertaa—uäkä ilienee puhe-
;lahjan vienyt. -
Sujuihan «e.keskustelu Ippulta.
Erotessa kysyi Vilho, koska hänellä
on tilaisuus jälleentapaamiseen. Seu­raavaan
sunnuntaihin-ski poika odot­taa,
mutta hyvä niinkin, ensiyritys
oli tehty. Hiljalleen hän käveli ke­sän
valoisana yönä asunnolleen päin
—laskien Viikon päiviä — niin, sun­nuntaina!
M.^VIINA.
c I I
SU O M i
TFAT
A L AIS CANADALAIS-DEMOKRAATTIEN
LUTON naiset, käsityökerhojensa
kautta, * ovat valmistaneet Caiiadän
Punaiselle Ristille monia tuhansia
kappaleita erilaisia käsitöitä. Myös­kin
ovat monella hiuulla tavalla-huo­lehtineet
sotajoukoissa /palvelevien
sotilaitten piehistä tärpei&tä. Nai­set,
Yhdistyneiden Kansojen keskuu­dessa,
ovat suurena tekijänä täsisä
sodassa vihollisen voittamisessa.
Nainen on osoittautunut täysiarvoi­seksi
asekumppamksi, nainen on lie­ventänyt
vaikeimpiakin äödah kärsi-myksi.
Nainen pn pelkäämättä
mennyt taistelujen keskelle, sitonut
haavoja, hellinjt ja hoivannut haa­voittuneita
sotilaita. Nainen, ken­ties
herkempänä tunteille, ei ainoas­taan
"ble lieventänyt ruumiillisia kär­simyksiä,
mutta ymmärtänyt useasti
sotilaan henkisen murtumisen ruu­miillisten
kärsimysten rinnalla Ja
lohduttanut, auttanut häntä saamaan
jälleen henkisen tasapainon. Mies,
joka oli voimakas, taistelukuntoinen,
on haavoittuneena avuton Ja heikko,
tarvitsee apua ja huoltoa.
Mutta nunulla on tässä toinen ky­symys
mielessä: Neuvostoliiton kan­san
avustaminen. Neuvostoliiton
kansa on sankarillisesti taistellut
meidän yhteistä, raainta vihollista
vastauu). Se on myös joutunut kärsi­mään
paljon. Varsinainen rahalli-
^ nen - kampanja on päätt3myt, mutta
vaateavustusta voisimme h)rvällä
syyllä tehostaa. Naisten käsityöker-
-hot epäilemättä toimivat Ja niissä
vofdaan työtä monella tav^a edis­tää.
On hyvä Jos voidaan uusia val­mistaa,
mutta tnönölla voi öUa «ellai-
"sia • yaatekappäleita -joita syystä ^ eli
toisesta ei käytetä. Niistä ehkä uu­destaan
laittamalla voisi saada sopi­via
pitoa varten. Tehtäisiin kötitar-
• kastusj josta voisi puhua naapurille­kin,
katsoa mitä tarvitaan ja mitä
voitaisiin jakaa puutteessa olevien
ihmisten kanssa hetkellä jolloin tar­vitaan
niin paljon. Tämänlainen
avustust3rö tulevaisuuden kannalta
tulee kantamaan hyviä-hedelmiä.
Kerron tässä Liekin lukijoille ta­pahtumasta,
joka on painunut mie­leeni.
Viime syksynä matkoilla ol­lessani
tutustuin kolmen vuoden
vanhaan tyttöön. Niin sitä voi tu­tustua
noinkin nuoreen neitiin.. Lapsi
oli yksi kahdeksan lapsen perheestä,
järjestyksessä seitsemäs lapsi. Isa
oli saanut halvauksen ja äiti samaan
aikaan, kun vierailin tässä kylässä,
oli myös sairaana. Naapurit ja tut­tavat,
jotka näkivät perheen vaikean
tilan, ottivat huostaansa nuorempia
kpsia. Joita kuljetettiin naapurista
toiseen- Tämä pieni tyttö sattui
olemaan samassa talossa hyvien tut­tavieni
luona samana aikana kun vii­kon
päivät siinä vierailin. Talossa
Taistelutantereelta
Hohhoijaa! Ei luulisi maailma
muuttuneen niin ahtaakii että tii
nuUekin löytyisi kilpailija,
asti olen saanut aivan rauhassa yksk-
X valtiaana ja arvoni tuntevana astdk
ja valtita kuten olen parhaaksi näh­nyt,
mjttta en saa enää ...en saa 1
des käyttää sellaista hattua kuin itse
tykkään! Luulisi meitä tähän valta­kuntaan
kaksikin herraa mahtman
ja siinä toivossa koetin järjestää as­keleeni
ja työni niin eitä en olisi kil­pailijani
tiellä, mutta ei siitäkään tul­lut
mitään. Heti kun hän -— kui-
[ko -TT huontasi mirnu tunkiollakaan,
saati sitten vaimöparvensa keskeHä
tuli se ^suoraan kohti ja silloin se tm
alkoi...
Tänään,, siivotessani kanakoppia,
tuli kukko taas sellaisen metelin kans­sa
valmiina taisteluun. Löin sitä, it-sepuciusttiksehseni,
hiukan liian lu­jasti
hangon varrella. Kukko nuu­kahti^
lattialle ja minä seison i^ierellä'
lasken kymmeneen kuin hyvin alan­sa
tunteva nyrkkeilymestari... eikä
vieläkään elon merkkiä. Keräytyi
siihen •ympärille jo herttainen kana-
^parvenikin, venyttelivät kaiilojaan
paremmin -iiähdäkseen ja alkoivat r'd-pytellä
silmiään. MInidlekin tuli jo
paha olo, millä ehdin nain monetusil-
. mäparin kyyneleet ktävaamaan ja sy-
- adnsurun Iteventämäan ? En, mil­lään
. . ,'ja kuitenkin niinnn täytyy!
Miksi tapoin heidän ainoan miehensä.
Kadtän tekoani ja lupasin sydävtes-särU,
että en enää koskaan lyö vihassa
ketään, ja valani ^mhvistukseksi
,; pyyhkäisin osanoton kyyneleen leski-
. laumaa kohtaan pois silmänurkasta­ni.
Mutta jtatri sillä • hetkellä kukko
-muljautti silmiään, räväytti snpiädn,
nousi jaloilleen kajauttaen itmoiUe
"kukko-keikuu!** Sitten päästi sel­laisen
rähäkän, jonka ymmärsin tar­koittavan:
"Bikö tuo punapää ok
vieläkään korjannut luitaan pois mi­nun
valtakunnastani!" En odotta­nut
toista käskyä. Tulin sisälle,
vaihdoin toisen hatun päähäni ja äs­ken
kävin kurkistamassa, että kukko
varmasti oli elossa. Siellä -se asteli
tunkiolla komennellen vaimojaan jc
vain sivunmennen vilkaisi hattuani.
SUs se ei ollutkaan kilpailijani ilkeyt­tä,
vaan.minun ilkeyteni, kun en heti
ensi'käskyllä luopunut punaisesta ha­tustani.
Ajatella miten monta riitaa
olisi välttänyt, jos oBi kukon toivo­musta
noudattanut! Mutta kwt mi­näkin
luulin olevani joku.
SIRPA-SERKKU.
pTdettiin hyvää huolta tästä lapsesta,
varäihkiii talon tyttö, joka nyt oli jo
naimisissa, laittoi vaatteita ja teb
niyös niiken. Lapsesta pidettiin
epäilemättä parempaa huolta, kuin
mitä kahdeksan lapsen äiti kolona
ehti, koska lapsista vanhin oli vasta
kolmentoista vanha. Minä rayos
jufeteUn tytölle pieniä asioita ja sain
aina lopulta kainoja vastauksia. Il­tasin
oli hän meidän yhteisenä ko­tuksena.
Mutta vaikka häntä nam
hyvin hoidettiin, niin äiti, veljet ja
siskot näyttivät olevan lapsen mie­lessä.
Talon .tyttö lupasi eräänä »;
•tana, että huomenna mennään aiUa
katsomaan; Se epäilemättä oli tytöl­le
ilon ^ o m a . Edellisenä iltana
tyttö vietiin saunaan ja sieltä talon
tyttö kantoi vilttiin kääritt}-na lap-sen
sisälle. Lapsi oli loistava ja puh­das.
Seuraava päivä oli sateinen, nruiiia
emme voineet pettää lasta. Lan^'
talon tytön kanssa A-iemään last
äidin luokse. Meillä oli vaikeuksia
ennenkuin saimme auton kayntnn,