1945-03-31-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
VIHTORI ROSSI:
nä tuossa elinikäsi olet jäänyt hautomaan
nuorena saamiasi rukkasia ja
saiturin tavalla lihaasi ristiinnaulitsemaan*.
.
RAKASTUNUT KOLMIKKO
Pöytä notkui ruokien ja juomien painosta,
ja pöydän ympärillä istui kolmikko,
matami Lopesgue, Moore ja
Williams. Herrat istuivat äänettöminä
ajoittain ja kuuntelivat kaunis-sointuista
sanatulvaa, joka syöksyi
matamin pulleiden huulien liikkuessa.
Hän kertoi elämäkertansa kuluneiden
Vuosien aikana.
Herroille kävi aivan päinvastoin
kuin he aikaisemmin olivat varmuu-
•- della •".päaltaneet. " He" olivat päättäneet
lopullisesti eroittaa tyttären
äidistään, se on, pakoittaa matamin
olla ilmaisematta Wawonalle ja kenellekään
muule ihraiselle, että hän
on tytön äiti. Syy oli se, että matami
Lopesguen maine ja toimi oli
ruma. Tyttölöiden emäntä äidiksi
Wawonall€, jolle isänsä perintö takalasi
kirkkaan tulevaisuuden, olisi kauhistus,
synti ja häpeä. Ja tämän häpeän
herrat olivat päättäneet pitää
salassa tuomiopäivään asti, niinkuin
se salassa oli pysynyt tähänkin asti.
Ja tässä vielä pahimpana kannustimena
todellisuuden salaamiseen tytön
häpeälliset kokemukset äitinsä
suojissa.
Niin, tällaisia päätöksiä mielessä
herrat äänettöminä kuuntelivat pöydässä
matamin lennokasta puhetta:
. . Se tapahtui Chicagossa"^ ju?-
tusti Matami, "kun minä tapasin Jimin.
Jim oli leijonain kesyttäjä sirkuksessa
ja silloin hän paranteli veristä
haavaa, jonka peto oli reväissyt
käsivarren lihaksiin. Ja uskokaa minun
sanani, silloin leijonat sirkuksissa
olivat todellisia petoja. Ne oli
tuotu ja pyydystetty Afrikan villeistä
hämmästyin, kun perämoottori yhä
kävi hyvin. Olin tosin hiljentänyt
vauhdin 1,600 kierrokseen, mutta o-dotin
joka hetki kuulevani räjähdyksen.
Ja kuinka njahtoi olla etumöot-torin
laita? Radiaattori on näet yhteinen
molemmille" moottoreille, mutta
lämpömittarit osoittavat veden
lämpöä sen jälkeen kuin se on käynyt
moottorin läpi, niin että etummaisen
suhteen oli vielä toivoa. Sen
jäähdytysvesilämpömittari on kuitenkin
ylhäällä moottorigondolassa, ]o-
. ten ohjaaja ei voi sitä nähdä. Ajan
kuluttua, joka minusta jännittyneessä
tilassani tuntui monen minuutin pituiselta,
tuli Omdal takaisin ja hätääntyneeseen-
kysymykseen, mikä oli
vikana, vakuutti hän, että kaikki oli
''ali right". No sen tiesin, että "ali
right' 'oli lievemmin sanoen liioittelua,
koska olin nähnyt lämpötilan *
nousevan yli 115° C, mutta toisaalta
tiesin myöskin, että moottori edelleenkin
kävi ilman mitään säännötöntä
ääntä, ja että jos kukaan kykenisi
pitämään sitä käynnissä niitä muutamia
tunteja, jotka olivat tarpeen, niin
oli se juuri Omdal. Toivoin siis mahdollisimman
varovaisella ajolla voitavan
jatkaa. Ja sitä mukaa, kuin minuutti
minuutin jälkeen meni ilman
katastroofia, kasvoi luottamukseni.
Ja rinnakkain lensivät nämä kaksi
suurta lintua pohjoista kohti — tuntematonta,
kylmää, tylyä napaseutua
kohti, joka vuosisatoja no ollut niin
monen miehen pyrkimysten päämääränä,
jossa niin monta tappiota on
kärsitty yli-inhimillisten. kärsimysten
ja kamppailujen jälkeen ja missä
myöskin muutamia, ja suuria — voittoja
on saavutettu.
Jatkuu.
metsistä, ne eivät olleet ihmisten kasvattamia
ja maidolla imettämiä, sellaisia
kesyjä kissoja kuin nykyään.
Sen aikuiset petonäytökset olivat todellisia,
vaai^allisia, ja kesyttäjältä
kysyttiin rohkeutta ja -tarmoa. Nykyiset
pedot ovat entisten villien petojen
penikoita, ja ne on kasvatettu
pienestä, ja kesytetty. Jim oli yksi
aikansa kuulu rohkeudestaan ja hän
teki temppuja, joita uskaliaatkin kauhistuivat.
Kuitenkin hän joutui tä-mäF"
Yöfikeiifen lien-gellään.
"Niin, kun minä tutustuin häneen,
-tapahtui se aamupäivällä leijonien
tarhassa, muutama tunti ennen näytöksen
alkamista. Jimin käsi oli revitty
ja hän riiteli isännän kanssa.
Isäntä vaati esitystä näytöksessä ja
Jim vastusti sitä, ja heidän väitöksensä
meni niin pitkälle, että Jim uhkasi
heittsiä. toimensa ja erota sirkuksesta.
Kinastelu päättyi käsikähmään,
jota minä en voinut sivusta
katsella, vaan sekaannuin otteluun
loukkaantuneen miehen avuksi.
"Siitä se alkoi, ja tulos oli, että minä
sinä iltana esiinnyin leijonien näytöksessä.
Ajatelkaas! Minä, tanssija-
ja laulajatar, minä leijonien kesyttäjänä
näytöksessä! Niin se kuitenkin
kävi.
"Ja mikä tästä vielä oli tuloksena,
oli, että Jim tunnusti seuraavalla viikolla
rakkautensa. Minä myönnyin.
Enhän niissä oloissa muutakaan voinut
tehdä.
Niihin aikoihin olin vielä nuori,
kauneus kukoisti kasvoillani ja sieluni
paloi elämää. Leijonien näytöksiä
vielä silloin suuresti kunnioitettiin
ja niiden kesyttäljät loistivat taiteilijain
yläpuolella. Minua ihailtiin
ja minulla oli 'vientiä' . . . ja
voitteko nimittää naisen, johon ei
miesten ihailu pysty! En ainakaan
minä ole niitä naisia. Kaikkialla missä
sirkus kulki, minulla löytyi Vientiä'
ja minä menin . . .
"Jim oli kumma mies, harvinainen
luonne. Hän rakasti eläimiänsä,
vietti kaiken aikansa eläinten tarhassa,
eikä hän koskaan kieltänyt minua
menemästä ulos. Sanalla sanottu:
hän oli yksi niitä harvoja miehiä, joka
ei koskaan vanginnut vaimoaan,
eikä koskaan ollut inustasukkainen.
Päinvastoin, hän sydänmiestään oikein
ylpeili minusta, että hänellä oli
niin yleensä pidetty vaimo . . ."
Matami otti pullon pöydältä ja
täytti herrojen ja oman lasinsa.
"Mainio mies", sanoi Moore lasinsa
tyhjennettyään.
Matami jatkoi: ^
"Kuten tiedätte ja arvaatte, *että
kun nainen on elänyt nuoruudestaan
asti minun elämän tapaani ja on joutunut
viidennen kerran naimisiin, niin
ei tuttavuuksia silloin rakenneta kuivin
suin. Pantiin toimeen remuret-kiä,
ryypättiin ja pidettiin hyvää-aikaa
pohjia myöten. R^non naisen
tavoin minä panin alttiiksi kaikki
elämän ilot. Sirkus kulki kaupungista
kaupunkiin ympäri maata ja
aina edessä minulla oli entistä lys-timpää.
"Ennen aikoina te olitte reippaita
poikia, muistan sen vielä niin elävästi
kuin eilisen päivän ja ehkä tekin
muistatte. Willie kertoi illalla sinun
antautuneen avioliiton satamaan ja
luulenpa sinun tulleen puritaaniksi,
jolle avioliitto on ainoa oikea elämän
tapa. Niin, ja Willie parka, si-
Moore nauraa hihitti ja Matami
yhä jatkoi:
"Joo, uskokaa minua, vaikka ei
siinä oikeastaan mitään uskomista
ole, sillä jokainen teidän kanssanne
ajattelee niin, että kun ihminen on
avioliitossa, niin siinä kaikki. Muuta
ei enää tarvita. Avioliitto se on
ihmiskunnan päämäärä. Se on elämän
korkein ihanne ja saavutus.
Avioliittoon päättyy pyrkimykset,
elämä on sen.kautta saavutettUi Vai
eikö niin ole asian laita?"
HmaFpään riy6ikayk'sellä""myo^^^^^
sivät.
"Mutta entäpä jos joku sattuukin
tekemään poikkeuksen! Joku tyytymätön,
rauhaton sielu, joka ei satu
löytämään yhden ihmisen syliin sulkeutuneena
kaikkea sita mitä sielu
halajaa ja mieli palaa. Avioliitto
voisikin jollekin käydä tiensivulla loi-komiseksi,
elämästä luopumiseksi, joka
piisi yhtä ikävää kuin yksinäisyys
ja erakkuus. Voitteko syyttää jos
tällaiset elävät luonteet eivät satu
masentumaan avioliiton sataman yksitoikkoisuuteen?
Heikot luonteet
alistuvat kitumaan, rohkeat ja voimakkaat
uskaltavat noudattaa elämän
kutsumusta.
"Minä olen yksi näitä vahvempia
luonteita ja minä uskon että Jim —
viides nlieheni — oli samanlainen.
Minä olin personoitunut poikkeus
muotSavioliitosta."
"Sen uskon", huomautti Williams.
"Niin. Löytyy mukava seikka
taiteilija-alassa. Taiteilija tunnetaan
jo edeltäpäin ja siltä odotetaan hänen
maineensa mukaan. Minä olin
leijonien kesyttäjä, jonka näyttämö-mainetta
ei keski- ja idän valtioissa^
tunnettu, ja kun minä esiinnyin "hu-pii"-
remuissa, ihailijoitteni seurassa,
niin näyttämötaitoni oli yllätys. Herrasmiehet
kilpailivat miniin suosiostani
ja' kavaljeerien lauma ympärilläni
kasvoi parveksi."
Matamin juomien kiihoittamat silmät
elostuivat, turpea rinta hytkyi
mielenliikutuksesta ja lihavat, jalokivillä
koristetut käsivarret heilahtelivat.
Herrasmiesfen mielestä näytti
kuin heidän edessään olisi intoillut .
suuri nisäkäs, jonka turpeaan olemukseen
iäksi päiväksi olisi olemattomiin
hukkunut heidän nuoruutensa
rakastettu, ihana Lulu. Vaikka Williams
itse oli näivettynyt, eikä mikään
osa hänessä muistuttanut entistä
rivakkaa Williä, niin sitä seikkaa
ei hän itse huomannut. Hän vain
huomasi matami Lopesguen turtuneen
ja hurjassa elämässä rappeutuneen
olemuksen.
Moore istui ylellisesti katetun ja
koristetun pöydän äärellä ikäänkuin
jiireä tukinvetokone. Hänen voimakas
ruhonsa näytti karvoittuneen ja
lihoneen, ja entinen rohkea katse silmissä
oli muuttunut läpitunkevan
ankaraksi, joka näytti sanovan: minä
se olen joka komennan!
Kolmikko pöydän ympärillä katseli
ja arvosteli toinen toistaan. Matami
yksin piti puhelua vireillä, herrat hy-mähtelivät.
Minkä pitemmälle matami
jatkoi vauhtiin lauennutta sanatulvaa,
sen vastenmielisemmälle hän
tuntui herrojen mielestä.
Sopii arvata, että jo yksin heidän
eritasoille kuuluva yhteiskunnallinen-asemansa
eroitti heidät toisistaan.
Tuskinpa millään muulla tavalla,
kuin nuoruuden tuttavuuden perusteella,
heidän olisi ollenkaan ollut
mahdollista istua saman pöydän ää-rellä.
'•/."•.v ' •
•Ainoa missä he jokainen olivat tök
tensa arvoisia yhteiskunnallisesti ffiit
täten, oli, että he olivat suunnatta
man rikkaita. Vaikka matamin ni'
mellä ei ollutkaan niin suurta mää"
rää tuottavia liikeosakkeita kuin het'
roilla, mutta hänen säästötilinsä pan!
kissa, joka myöhemmin tuli ilmi löi
ihmiset hämmästyksellä. '
Mooren rikkaudet eivät suinjiaan
perustuneet virkataloihin, sillä halli,
tuksen maksama palkka oli turhan
pieni, joka tuskin riitti Ivorvaamaaa
Mooren huvipursi- ja autokustannuk-sia.
Mutta hänen tulonsa virtasi
maan syvyyksistä, kivihiili kaivan.
nöistä7'' itukklrnetsis^^^
muista liike-elämään kuuluvista seikoista.
Matamin tulot sitävastoin perustuivat
vallan viehättäviin seikkoihin,
satojen nuorten naisten punaisiin pos-'
kiin, simahuulten hymyilyy-n, vartalon
viehättävään notkeuteen. -Mata*
- min tulot lisääntyivät päivittäin niinkuin
kutuaikoina kalat Columbia-joessa.
ELOKUVIENTUOTTAJA.
Juuri kun matami Lopesgue oli
poistumassa herrojen huoneistosta, ilmestyi
ovelle hotellin palvelija, pidellen
kultaisella tarjottimella nimikorttia,
joka osoitti että puheillepyrkijä
oli Mr, Levin, elokuvien tuottaja,.
Hollywpodista.
Herrat kysyivät katseillaan toisiltaan,
sillä kumpainenkaan ei ollut sitä
nimeä ennen kuulleet.
Palvelija kumartaen sanoi, että Mr.
Levin haluaisi puhella herrojen kanssa.
Ja kun palvelija avasi oven pois
mennäkseen, näyttäytyi kynnyksellä
tukevalla nenällä varustettu, kiilto-kaljuinen
mies.
"Minulla varmaan on kunnia puhella
Mr. Mooren kanssa?" Ja saatuaan
pään nyökäyksellä myönteisen
vastauksen lisäsi hän kiireellä: '"En
tullut luoksenne missään valtiollisissa
asioissa, vaan aivan yksityisissä —
tarkoitan — persoonallisissa. Haluaisin
neuvotella kanssanne kysymyksestä
joka koskee holhokldanne,
nuorta tyttöä, Wäwonaa."
Kolme paria kysyviä katseita naulautui
Levinin kasvoihin. Herrat ihmettelivät
ja matami huohotti.
"Holhokkinne on nouseva tähti,
olen kerran sattumalla joutunut näkemään
hänen lahjojaan. Ja nyt tulin
vartavasten neuvottelemaan kanssanne
hänen suhteensa."
"Anteeksi. En käsitä teitä", sanoi
Moore.
"Minun studiossani parh-illaaa
järjestetään suurinta yritystä elokuvien
historiassa, valmistetaan näytöstä
Amerikan varhaisilta ajoilta. Siinä
kuvassa minun tarkoitukseni on
tuoda esille tämän maan alkuasukkaat
luonnollisessa valossa. Valkoisen
rodun maahan tulo, ne vaarat ja
kokemukset, joita he saivat alkuaikoina
kokea. Tuuma on rohkea ja
suuri, ei sen takia, että aihe itsessään
on mahdoton kuvattavaksi, mutta se
tapa, tai toisin sanoen, se systeemi
jota. näytöksessä tulemme kJiytta-mään.
Meillä on jo vuoden ajaa
tehty tarkkoja kokeita uutenaikaisen
filmitekniikan -luomiseen ja olemme
jo päässeet niin pitkälle, että rohkenen
sanoa, että vaikeudet on jo voitettu
ja ennen syksyä pääsemme käytännöllisiin
toimenpiteisiin."
Williams ei vielä ymmärtänyt miehen
tarkoitusta eikä Moore ymmärtänyt
senkään vertaa. Levin jatkoi:
"Minä olen rakennuttanut uudenaikaisen
studion, joka on ensl-nmai-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 31, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-03-31 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450331 |
Description
| Title | 1945-03-31-04 |
| OCR text | VIHTORI ROSSI: nä tuossa elinikäsi olet jäänyt hautomaan nuorena saamiasi rukkasia ja saiturin tavalla lihaasi ristiinnaulitsemaan*. . RAKASTUNUT KOLMIKKO Pöytä notkui ruokien ja juomien painosta, ja pöydän ympärillä istui kolmikko, matami Lopesgue, Moore ja Williams. Herrat istuivat äänettöminä ajoittain ja kuuntelivat kaunis-sointuista sanatulvaa, joka syöksyi matamin pulleiden huulien liikkuessa. Hän kertoi elämäkertansa kuluneiden Vuosien aikana. Herroille kävi aivan päinvastoin kuin he aikaisemmin olivat varmuu- •- della •".päaltaneet. " He" olivat päättäneet lopullisesti eroittaa tyttären äidistään, se on, pakoittaa matamin olla ilmaisematta Wawonalle ja kenellekään muule ihraiselle, että hän on tytön äiti. Syy oli se, että matami Lopesguen maine ja toimi oli ruma. Tyttölöiden emäntä äidiksi Wawonall€, jolle isänsä perintö takalasi kirkkaan tulevaisuuden, olisi kauhistus, synti ja häpeä. Ja tämän häpeän herrat olivat päättäneet pitää salassa tuomiopäivään asti, niinkuin se salassa oli pysynyt tähänkin asti. Ja tässä vielä pahimpana kannustimena todellisuuden salaamiseen tytön häpeälliset kokemukset äitinsä suojissa. Niin, tällaisia päätöksiä mielessä herrat äänettöminä kuuntelivat pöydässä matamin lennokasta puhetta: . . Se tapahtui Chicagossa"^ ju?- tusti Matami, "kun minä tapasin Jimin. Jim oli leijonain kesyttäjä sirkuksessa ja silloin hän paranteli veristä haavaa, jonka peto oli reväissyt käsivarren lihaksiin. Ja uskokaa minun sanani, silloin leijonat sirkuksissa olivat todellisia petoja. Ne oli tuotu ja pyydystetty Afrikan villeistä hämmästyin, kun perämoottori yhä kävi hyvin. Olin tosin hiljentänyt vauhdin 1,600 kierrokseen, mutta o-dotin joka hetki kuulevani räjähdyksen. Ja kuinka njahtoi olla etumöot-torin laita? Radiaattori on näet yhteinen molemmille" moottoreille, mutta lämpömittarit osoittavat veden lämpöä sen jälkeen kuin se on käynyt moottorin läpi, niin että etummaisen suhteen oli vielä toivoa. Sen jäähdytysvesilämpömittari on kuitenkin ylhäällä moottorigondolassa, ]o- . ten ohjaaja ei voi sitä nähdä. Ajan kuluttua, joka minusta jännittyneessä tilassani tuntui monen minuutin pituiselta, tuli Omdal takaisin ja hätääntyneeseen- kysymykseen, mikä oli vikana, vakuutti hän, että kaikki oli ''ali right". No sen tiesin, että "ali right' 'oli lievemmin sanoen liioittelua, koska olin nähnyt lämpötilan * nousevan yli 115° C, mutta toisaalta tiesin myöskin, että moottori edelleenkin kävi ilman mitään säännötöntä ääntä, ja että jos kukaan kykenisi pitämään sitä käynnissä niitä muutamia tunteja, jotka olivat tarpeen, niin oli se juuri Omdal. Toivoin siis mahdollisimman varovaisella ajolla voitavan jatkaa. Ja sitä mukaa, kuin minuutti minuutin jälkeen meni ilman katastroofia, kasvoi luottamukseni. Ja rinnakkain lensivät nämä kaksi suurta lintua pohjoista kohti — tuntematonta, kylmää, tylyä napaseutua kohti, joka vuosisatoja no ollut niin monen miehen pyrkimysten päämääränä, jossa niin monta tappiota on kärsitty yli-inhimillisten. kärsimysten ja kamppailujen jälkeen ja missä myöskin muutamia, ja suuria — voittoja on saavutettu. Jatkuu. metsistä, ne eivät olleet ihmisten kasvattamia ja maidolla imettämiä, sellaisia kesyjä kissoja kuin nykyään. Sen aikuiset petonäytökset olivat todellisia, vaai^allisia, ja kesyttäjältä kysyttiin rohkeutta ja -tarmoa. Nykyiset pedot ovat entisten villien petojen penikoita, ja ne on kasvatettu pienestä, ja kesytetty. Jim oli yksi aikansa kuulu rohkeudestaan ja hän teki temppuja, joita uskaliaatkin kauhistuivat. Kuitenkin hän joutui tä-mäF" Yöfikeiifen lien-gellään. "Niin, kun minä tutustuin häneen, -tapahtui se aamupäivällä leijonien tarhassa, muutama tunti ennen näytöksen alkamista. Jimin käsi oli revitty ja hän riiteli isännän kanssa. Isäntä vaati esitystä näytöksessä ja Jim vastusti sitä, ja heidän väitöksensä meni niin pitkälle, että Jim uhkasi heittsiä. toimensa ja erota sirkuksesta. Kinastelu päättyi käsikähmään, jota minä en voinut sivusta katsella, vaan sekaannuin otteluun loukkaantuneen miehen avuksi. "Siitä se alkoi, ja tulos oli, että minä sinä iltana esiinnyin leijonien näytöksessä. Ajatelkaas! Minä, tanssija- ja laulajatar, minä leijonien kesyttäjänä näytöksessä! Niin se kuitenkin kävi. "Ja mikä tästä vielä oli tuloksena, oli, että Jim tunnusti seuraavalla viikolla rakkautensa. Minä myönnyin. Enhän niissä oloissa muutakaan voinut tehdä. Niihin aikoihin olin vielä nuori, kauneus kukoisti kasvoillani ja sieluni paloi elämää. Leijonien näytöksiä vielä silloin suuresti kunnioitettiin ja niiden kesyttäljät loistivat taiteilijain yläpuolella. Minua ihailtiin ja minulla oli 'vientiä' . . . ja voitteko nimittää naisen, johon ei miesten ihailu pysty! En ainakaan minä ole niitä naisia. Kaikkialla missä sirkus kulki, minulla löytyi Vientiä' ja minä menin . . . "Jim oli kumma mies, harvinainen luonne. Hän rakasti eläimiänsä, vietti kaiken aikansa eläinten tarhassa, eikä hän koskaan kieltänyt minua menemästä ulos. Sanalla sanottu: hän oli yksi niitä harvoja miehiä, joka ei koskaan vanginnut vaimoaan, eikä koskaan ollut inustasukkainen. Päinvastoin, hän sydänmiestään oikein ylpeili minusta, että hänellä oli niin yleensä pidetty vaimo . . ." Matami otti pullon pöydältä ja täytti herrojen ja oman lasinsa. "Mainio mies", sanoi Moore lasinsa tyhjennettyään. Matami jatkoi: ^ "Kuten tiedätte ja arvaatte, *että kun nainen on elänyt nuoruudestaan asti minun elämän tapaani ja on joutunut viidennen kerran naimisiin, niin ei tuttavuuksia silloin rakenneta kuivin suin. Pantiin toimeen remuret-kiä, ryypättiin ja pidettiin hyvää-aikaa pohjia myöten. R^non naisen tavoin minä panin alttiiksi kaikki elämän ilot. Sirkus kulki kaupungista kaupunkiin ympäri maata ja aina edessä minulla oli entistä lys-timpää. "Ennen aikoina te olitte reippaita poikia, muistan sen vielä niin elävästi kuin eilisen päivän ja ehkä tekin muistatte. Willie kertoi illalla sinun antautuneen avioliiton satamaan ja luulenpa sinun tulleen puritaaniksi, jolle avioliitto on ainoa oikea elämän tapa. Niin, ja Willie parka, si- Moore nauraa hihitti ja Matami yhä jatkoi: "Joo, uskokaa minua, vaikka ei siinä oikeastaan mitään uskomista ole, sillä jokainen teidän kanssanne ajattelee niin, että kun ihminen on avioliitossa, niin siinä kaikki. Muuta ei enää tarvita. Avioliitto se on ihmiskunnan päämäärä. Se on elämän korkein ihanne ja saavutus. Avioliittoon päättyy pyrkimykset, elämä on sen.kautta saavutettUi Vai eikö niin ole asian laita?" HmaFpään riy6ikayk'sellä""myo^^^^^ sivät. "Mutta entäpä jos joku sattuukin tekemään poikkeuksen! Joku tyytymätön, rauhaton sielu, joka ei satu löytämään yhden ihmisen syliin sulkeutuneena kaikkea sita mitä sielu halajaa ja mieli palaa. Avioliitto voisikin jollekin käydä tiensivulla loi-komiseksi, elämästä luopumiseksi, joka piisi yhtä ikävää kuin yksinäisyys ja erakkuus. Voitteko syyttää jos tällaiset elävät luonteet eivät satu masentumaan avioliiton sataman yksitoikkoisuuteen? Heikot luonteet alistuvat kitumaan, rohkeat ja voimakkaat uskaltavat noudattaa elämän kutsumusta. "Minä olen yksi näitä vahvempia luonteita ja minä uskon että Jim — viides nlieheni — oli samanlainen. Minä olin personoitunut poikkeus muotSavioliitosta." "Sen uskon", huomautti Williams. "Niin. Löytyy mukava seikka taiteilija-alassa. Taiteilija tunnetaan jo edeltäpäin ja siltä odotetaan hänen maineensa mukaan. Minä olin leijonien kesyttäjä, jonka näyttämö-mainetta ei keski- ja idän valtioissa^ tunnettu, ja kun minä esiinnyin "hu-pii"- remuissa, ihailijoitteni seurassa, niin näyttämötaitoni oli yllätys. Herrasmiehet kilpailivat miniin suosiostani ja' kavaljeerien lauma ympärilläni kasvoi parveksi." Matamin juomien kiihoittamat silmät elostuivat, turpea rinta hytkyi mielenliikutuksesta ja lihavat, jalokivillä koristetut käsivarret heilahtelivat. Herrasmiesfen mielestä näytti kuin heidän edessään olisi intoillut . suuri nisäkäs, jonka turpeaan olemukseen iäksi päiväksi olisi olemattomiin hukkunut heidän nuoruutensa rakastettu, ihana Lulu. Vaikka Williams itse oli näivettynyt, eikä mikään osa hänessä muistuttanut entistä rivakkaa Williä, niin sitä seikkaa ei hän itse huomannut. Hän vain huomasi matami Lopesguen turtuneen ja hurjassa elämässä rappeutuneen olemuksen. Moore istui ylellisesti katetun ja koristetun pöydän äärellä ikäänkuin jiireä tukinvetokone. Hänen voimakas ruhonsa näytti karvoittuneen ja lihoneen, ja entinen rohkea katse silmissä oli muuttunut läpitunkevan ankaraksi, joka näytti sanovan: minä se olen joka komennan! Kolmikko pöydän ympärillä katseli ja arvosteli toinen toistaan. Matami yksin piti puhelua vireillä, herrat hy-mähtelivät. Minkä pitemmälle matami jatkoi vauhtiin lauennutta sanatulvaa, sen vastenmielisemmälle hän tuntui herrojen mielestä. Sopii arvata, että jo yksin heidän eritasoille kuuluva yhteiskunnallinen-asemansa eroitti heidät toisistaan. Tuskinpa millään muulla tavalla, kuin nuoruuden tuttavuuden perusteella, heidän olisi ollenkaan ollut mahdollista istua saman pöydän ää-rellä. '•/."•.v ' • •Ainoa missä he jokainen olivat tök tensa arvoisia yhteiskunnallisesti ffiit täten, oli, että he olivat suunnatta man rikkaita. Vaikka matamin ni' mellä ei ollutkaan niin suurta mää" rää tuottavia liikeosakkeita kuin het' roilla, mutta hänen säästötilinsä pan! kissa, joka myöhemmin tuli ilmi löi ihmiset hämmästyksellä. ' Mooren rikkaudet eivät suinjiaan perustuneet virkataloihin, sillä halli, tuksen maksama palkka oli turhan pieni, joka tuskin riitti Ivorvaamaaa Mooren huvipursi- ja autokustannuk-sia. Mutta hänen tulonsa virtasi maan syvyyksistä, kivihiili kaivan. nöistä7'' itukklrnetsis^^^ muista liike-elämään kuuluvista seikoista. Matamin tulot sitävastoin perustuivat vallan viehättäviin seikkoihin, satojen nuorten naisten punaisiin pos-' kiin, simahuulten hymyilyy-n, vartalon viehättävään notkeuteen. -Mata* - min tulot lisääntyivät päivittäin niinkuin kutuaikoina kalat Columbia-joessa. ELOKUVIENTUOTTAJA. Juuri kun matami Lopesgue oli poistumassa herrojen huoneistosta, ilmestyi ovelle hotellin palvelija, pidellen kultaisella tarjottimella nimikorttia, joka osoitti että puheillepyrkijä oli Mr, Levin, elokuvien tuottaja,. Hollywpodista. Herrat kysyivät katseillaan toisiltaan, sillä kumpainenkaan ei ollut sitä nimeä ennen kuulleet. Palvelija kumartaen sanoi, että Mr. Levin haluaisi puhella herrojen kanssa. Ja kun palvelija avasi oven pois mennäkseen, näyttäytyi kynnyksellä tukevalla nenällä varustettu, kiilto-kaljuinen mies. "Minulla varmaan on kunnia puhella Mr. Mooren kanssa?" Ja saatuaan pään nyökäyksellä myönteisen vastauksen lisäsi hän kiireellä: '"En tullut luoksenne missään valtiollisissa asioissa, vaan aivan yksityisissä — tarkoitan — persoonallisissa. Haluaisin neuvotella kanssanne kysymyksestä joka koskee holhokldanne, nuorta tyttöä, Wäwonaa." Kolme paria kysyviä katseita naulautui Levinin kasvoihin. Herrat ihmettelivät ja matami huohotti. "Holhokkinne on nouseva tähti, olen kerran sattumalla joutunut näkemään hänen lahjojaan. Ja nyt tulin vartavasten neuvottelemaan kanssanne hänen suhteensa." "Anteeksi. En käsitä teitä", sanoi Moore. "Minun studiossani parh-illaaa järjestetään suurinta yritystä elokuvien historiassa, valmistetaan näytöstä Amerikan varhaisilta ajoilta. Siinä kuvassa minun tarkoitukseni on tuoda esille tämän maan alkuasukkaat luonnollisessa valossa. Valkoisen rodun maahan tulo, ne vaarat ja kokemukset, joita he saivat alkuaikoina kokea. Tuuma on rohkea ja suuri, ei sen takia, että aihe itsessään on mahdoton kuvattavaksi, mutta se tapa, tai toisin sanoen, se systeemi jota. näytöksessä tulemme kJiytta-mään. Meillä on jo vuoden ajaa tehty tarkkoja kokeita uutenaikaisen filmitekniikan -luomiseen ja olemme jo päässeet niin pitkälle, että rohkenen sanoa, että vaikeudet on jo voitettu ja ennen syksyä pääsemme käytännöllisiin toimenpiteisiin." Williams ei vielä ymmärtänyt miehen tarkoitusta eikä Moore ymmärtänyt senkään vertaa. Levin jatkoi: "Minä olen rakennuttanut uudenaikaisen studion, joka on ensl-nmai- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-03-31-04
