Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 8, 1956

              • _
iin.
ibi!
iira?
imu.
inea.
inel.
mi.
ia3sa
mei.
a ja
yya
Saa­mme
StiU
'uran
äytyi
a me
ineet,
irtal-mkin
in il-lus
jäänyt. v3Jkkaruiiiiiis oli roaatuma;-
I^mettelih matamin
Se oli entisellään. Istuin kauan hän^
vierellään ja puhelin hänen kanssaan
jokapäiväisistä asioista.
' — Onko Rosina-rouva käynyt täällä
senjälkeen kun- lähdin? kysyin vihdoin,
saadakseni asiani toimitetuksi.
:^Iatamin koko olemus muuttui. Hän
sai ikäänkuin vilunpuistatuksen ja hä­nen
silmänsä saivat vihasen ilmeen.
-— Yhäkö sinä mujÄtutat minulle hä­nestä.
Minä en kärSi sitä! Olen pääs-svt
tuosta kiusaajastani-eroon jo sen
verran, etten tarvitse hähdä häntä. O-ven
takana hän kävi viimeksi yiikölla.
— Miksi kiusaatte- häntäi' hiiudahr;
din. .Miksi ette sano Mnejle,]^ ^^^^^^^^
dätte:,
— ^linä eh tiedä nlitäänl Hän ky­syy
lapsestaan, josta eri* tiedä mitään.
Kiimeäksi hän kysyi sinun osoitettasi.
Enkä minä sitäkään tiennyt!
— .Mikä on hänen osoitteensa, muis­tatteko?
kysyin kiihkeästi.
— En tiedä . . . senhän saa tietää hä­nen
isältään, apteekkarilta!
Hyvänen' aika •kuinka 'hämniästj^m!
Rosina-rouva oli saman apteekkarin ty-..
tär, jolta minä Sörenin kanssa olin ker-^
ran ostanut lääkettä ankkurinapeilla»
Xousin kiireesti ja-hyvästelin matamia^
— Jos Rosina,rouva jälleen kysyy o-soitettani,
niin sanokaa, että asun Her-manninkuja
kuudennessatoista.
Mutta nyt sain nähdä ihmeen. Mata-
'^min laiha ruuhiis, joka oli kirin varjo
entisestään, nousi hitaasti ylös. Silmät
ituijottivat lasimäisina ininuun,^hiifh et­p
ä teki mieli karata tiehensä
— Kuudennessatoista . V . sanoit?
. Anniskelun talossa . . . ?
Nyökkäsin päälläni ja , peräännyin.
!Matami mölähti fcuin vasikka, jonka
ikurkkuun painetaan puukko ja vaipui
I vuoteelle. -
— Xo, i>yt;5e taaf alkaa! voihkaisi
!||apunainen ja kävi käsiksi lääkepulloi-j
hin. Ruumis kujiiiniLiltaa . . . mutta
ilti henki sitkeässä.
Tämän jälkeen päätin uskaltaa ap­teekkarin
puheille, niutta se oh hel-ipommin
sanottu kuin tehty. Apteiekka-
I ri oli ruumiinvoimiltaan heikentynyt,
|eikä ottanut vieraita, vastaan.. 1
Taloudenhoitaja, pitkä, laiha luuran­ko,
jolla oli kireä nuttura päälaella, tar­kasteli
minua pitkään.
— Apteekkari ei ole moniin viikkoi­hin
puhutellut vieraita. Hän ei sairau-ensa
tähden ota vastaan.
Jopa nyt merkillistä! Koko maailma
airasteli. Tai ainakin ne ihmiset, joi-a
kipeimmin olisin tarvinnut. Matami
I !ai kohtauksia, sHelviira ^oli päästään
ialla, apteekkari, kihdissä ainoa jo-
I ia oli terveenä oli piskiparka! Itses-
Jäni en tällaisten olosuhteiden vallitessa
iioin voinut vakuuttaa sitä enkä tätä!
•Lupasin tulla viikon, kuluttua uudel-een,
niiasin ja lähdin.
Viimeinkin ttäipiieh^^ 'Ont. asuvan D. Gravellen perheeseen, jossa jo oli kahdeksan tyttöä: Yllä per*
heen naisväki katselemassa uutta tulokasta.
KROiNIKKAA MATKALTANI
Kirjoittanut OLGA
Suomessa aikani mietin ja tuumailin,
että jos sitä katselis' vähän muuallakin,
eletäänkö siellä sen kummemmin.
Kun passit ja liput oli kunnossa,
niin matka oli Canadaan alussa.
Tolvasten vieraanvaraiseen kotiin
riennettiin,
heidätt autollaan paikat kaikki
kierrettiin.
Kyllä oli se Niagarakin mahtava,
Seutulan: kentällä koneeseen kun. astuin aina hevoskengän päällä oli käytävä.
ja yläilmoihin sillä nousin,
niin mielessäni silloin ajattelin; .
tiäitä tunteita en tulkita voisi.
Koko matkan oli ilma mitä ihanin
ja itse olin odotusta täynnä. .
Montrealiin, kun sitten me saavuttiin,
niin hullusti oli ihan käydä.
Hilja-sisko vaikka vastaan lentäin
kiiruhti,
niin sittenkin myöhään hän ehti.
Neljä päivää Montrealia katseltiin
ja Hämäläisten kanssa siellä juteltiin,
sitten matkaa taasen jatkettiin.
Nyt maantie oli niin leveä,
ja bussikin suuri ja komea. ' •
Sivuutettihin Ottawa, North Baykin,
joskus katseltiin ihan korpeakin,
yöllä saavuttiin sitten Sudburyyn,
matkan ensi vaiheet ne loppui niin.
(Jatkuu)
Kaj-annut myrkyllinen
kobra lamautti
hotellin elämän
Slagelsen kaupungissa, Tanskassa, oli
otelli Casinon elämä jonkin aikaa la-assa
sen jälkeen, kun myrkyllinen
obra-käärme karkasi ruotsalaisesta
äärmenäyttelystä, joka vieraili paikka-unnalla.
Käärmeet oli asetettu näytteille hotel-
»Casinoon ja yhtäkkiä huomattiin, et-ä
suuri kobra oli karannut. Käärmettä
tsittiin kaikkialta rakennuksesta, mut-
] turhaan. Seuraavan parin viikon
ian ei hotellissa järjestetty minkään-aisia
tilaisuuksia, eikä kiikaan tuntenut
•ellä oloaan turvalliseksi.
Viimein pantiin toimeen uusi perus-
^"inen etsintä, jolloin xuplsalainen
•nailija Jörgen Bitschin löysi käär-een
eräältä pannuhuoneen hyllyltä.
Matkallani olin tullut huomaamaan,
miten täällä maassa aikaa lisätään:
Jos päivä rupee kesken loppumaan,
niin kelloa takaisin "pukataan''.
Anni-siskolle oli mielifinen y^äty^^,:
kun tänne sisaruksia ilmestyi lisää yks'.
Kolme meitä nyt täällä parveilee
ja Penttiläin autolla ajelee.
Miten ihanaa onkaan tää elämys
ja vieraanvarainen kestitys!
Liittojuhliin piti kiirekin valmistua,
sillä niissä on kaikenlaista touhua.
Toivottiin,: että paljon tulis väkeä.
Työn Puistossa ois' riittävästi herkkuja.
blen kaalilla katsellut touhuja,
sekä vieraillut monessa kodissa.
En tiedä miten kaikkia kiittäisi,
sanat eivät siihen suinkaan riittäisi.
Torontoon kun piletit ostettiin -
ja yöjunassa sinne sitten matkattiin.
Sieltä kuohuja kosken, kun katselin,
sen inahtavaa voimaa ihailin,
. niin sateenkaarenkin alhaalla näin,
vaikka Suomessa se aina oli ylhäällä
päin.
Siellä oisi ollut paljonkin katseltavaa,^
mutta lännen matka mielessä jo
kangastaa.
Tarmolassa sentään pyhäpäivä
vietettiin,
kanssa ystävien kuulumiset juteltiin.
Se oli muistossa pysyvä sunnuntai . . :
Nyt maanalaista asemalle iJtatkattiin
ja takaisin Sudburyyn palattiin.
Sitten "Siipiiaarin" junaan pakattiin
ja niin sitä lännen reisu aloitettiin.
Mitähän se luoja liekään tuuminut,
kun niitä vuoria sinne on valmistanut?
Onkohan hän insinöörejä härnännyt,
vaiko intiaaneille suojaa järjestänyt.
Mutta kummassakaan ei ole onnisttmut,
koska rautatie on rakennettu
ja erämaa myöskin valloitettu.
Viimein vuorien rinteet oli kuljettu
ja huippujen ikilumet ihailtu,
ja tmnelit joita oli kymmenittäin, ,
siellä pitkin ja poikin matkustettu,
istuttu vaunussa alhaalla,
sekä lasikaapissa sen katolla;
nähty veden syöksyvän vuorilta,
myöskin virtaavan rotkojen pohjalla.
Kahdeksankymmentä tUntia
oli maisemia niitä ihmetelty,
kun Vancouverin asemalle oli ehditty,
Ktin kaupunki oli katseltu
ja Stanley-parkkia ihailtu,
niin otettiin kurssi Sointulaan.
Catala-laiva meidät suojiinsa sulki
ja sitten se yön ja päivän kulki.
Elli-Mari meitä laiturilla odottaa,
sitten kaikki vierailut järjestää.
Kutsuja alkoi sitten satamaan,
emme kaikkia ehtineet noudattamaan.
Isoäidin luona ensin kävimme, \
veimme kaikkien terveiset perille.
Viikon vietimme siellä Sointulassa,
ihanassa Tyynenmeren saaressa.
Kävimme viermlulla monessa kodissa,
ne kiitollisin mielin säilytämme
• maistossa.
Matkan päämäärä olikin Sointula,
sillä Elli-Maria.on nuoruutemme ystävä.
Mutta hyvästit taas oli otettava,
paluumatka Sudburyyn aloitettava.
Kun vuorokausi taasen oli matkattu
ja Vancouverissa vain poikettu,
niin Nanaittioon kiireesti seilattiin
ja senkin saaren ihanuudet katseltiin,
Pickvilleen taas bussilla matkattiin,
siellä Pietilöiden saunassa kylvettiin.
Kun laiva ja juna meitä aikansa vei,
niin Port Arthuriin tultiin, että vain
hei!
Siellä aikansa kaupunkia katseltiin
ja ystävien luona käväistiin.
Vapauden kirjakaupassakin
poikkesimme
ja Helleniltä arpaonnea kokeilimme.
Autolla Nipigoniin matkustettiin
ja serkkifperheen luokse saavuttiin.
Kun seuraavc^ päivä oli sunnuntai,
niin kesäasunnolle meidät he sai.
Poly^järven rannoilla päivän metimme,
sen kalaista vettä ihailimme.
Aika sielläkin meiltä kesken loppu,
kun asunnon muuttoon oli niin hoppu.
Viimein Kathleen kadulle • ehdimme,
sieltä tavarat Haig-kaduUe raijasimme,
ja siinähän tulikin tulinen hoppu,
luulinkin, että on jo maailman loppu.
Uuteen kotiin on selvitty kunnialla,
voitte poiketa, ystävät, kahvilla!
Nyt taasen on tavaroita järjestelty
ja uusia matkoja suunniteltu.
Mutta enempää en ehdi nyt kertoakaan,
toivon että' joskus- muistelmia jatkaa
saan,
—-Vatteista saa Millon Jiäviämään»
jos niitä silittää etikkareteen kastetua
rievunläpi.
sivit Sr