1947-03-29-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
s uomen
Suomen historiassa olenoine
r-'tuneet pitämäänr pathiöS^^a
i^atovuosina vuosieii 10^5^^
68 haUavuosia, miitta pa-hla
jälkeä ovat t ^ e ^ t myöskin
;S304uvuUa sattiineet^ pe-r£:
täiset halläkesat. % toivat
a?J^arimpia Pohjoi&-SöUQinessä ja
si-isi ne ovat jääneet kokp maata
käyttävästä historiasta varjoon.
Vuoden 1830 haUakesäöJi osittainen,
jolloin m.m. Kuusarnossa ja
pudasjärvellä halla turmeli kaiken
viljan, joten väestö sai syödä
pdtua, sillä köyhässä maakunnan
kolkassa ei ollut varoja ostaa
sanottavammin viljaa, eikä ollut
s;:ä mahdollisuus pitkien, tiettö-n.
ien taipaleitten takaa ranta-
I r.aistakaan kuljettaa. V 1831 oli
kfsäntulo myöhäinen ja kun se
viimeinkin saapui oli se niin kui-että
viljakasvit eivät menestyneet,
mutta kyllä metsäpalot
[ Veivasivat suuria aloja Koillis-
?; hjanmaata. Sanottuna, vuonna
ei satanut ollenkaan kesäkuun
I If ja heinäkuun 30 päivien väli-
I senä aikana. Pitkällisestä kui-
I vi_udesta seurasi, että kuivem-
I n::lla mailla kuivuivat rukiin ja
[ ohran oraat niin että ne eivät
[ kasvaneet sanottavasti ^ tähkää.
I Kaikista omituisinta oli, että
Viikka keskikesä oli kuivaa, niin
[ y:t olivat silti kylmiä. Kun jy-
1 vit kuivivat tähkiinsä, oli itävää
I siementä hankittava muualta.
Kevättalvi 1832 oli siksi merkillinen,
ettei silloin ollut sanot-t£;
7asti lunta. Pakkasai ei sattu-r.
t muuta kuin joulukuun alussa
I e:eilisenä syksynä. Keväällä
11:32 sulivat jäät ja lumi "riutu-
[iv-alla", joten mistään kevättul-
I vista ei voinut olla puhettakaan.
; K e; väällä ei myöskään satanut,
j::en heinän ja rukiin oraat kuivettuivat.
Yökylmiä oli aina ju-hannuskesään
saakka, mutta siitä
hv olimatta kylvettiin maahan ne
Vihat siemenet mitä oli joko
ic.Masta takaa ollut tai muualta
I saatu. Pahoista enteistä huoli-
: natta toivottiin silloinkin maasta
j:"akin saatavan, mutta ne toiveet
pettivät, kun elokuun 4 päivää
vasten vasten oli hallayö, jo-turmeli
kitumalla kasvaneet
^•-jat. Perunan varret se kaatoi
/^^rta kaikkiaan, mutta saman
kuun 13 päivää vasten yöllä sattunut
halla pani "puhtaaksi"
Junkin viljan, sen mikä oli säilynyt
lujemmilla paikoilla 9 päivää
aikaisemmin. Sinä yönä jääti
-vät ohran tähkät niin että ne
•taivuttamalla katkesivat". Ou-
^t n torilla oli kuuraa vielä kello
aikana. Pihamailla oli vesi as-
^ issa jäässä. Hätä alkoi oUa ko-t-
pohjoisen Pohjanmaan vieraa-
Jts, kun heinävifosikin oli tullut
^ -ono, kaloja saatim vähän eikä
l^tarjavuosikaan ollut kehilttava.
-annetta pahensi vielä sekin
^- ^^"j ja mie uon vie! kaupan^piäl
' J oma issäin appi-ukko."
=>it ku myö kaik täf jutul nak-r
tn! — kyi siin on mont
^^^aa ku Kuivase naimises".
^ ^ntis sit — lukija voi jUähä ky-
'mmää — ku isä-ukon perreese€n
pienokaisii ja samoin pojan
"' '^^e^ecn, niin jot minkälaisii suku-hyö
ovat. toisilleen?
II KOO.
kun sinä kesänä oli kylvöt tehty
etelästä hankituilla siemenillä,
jotka olivat myöhäisempää laatua
kuin mitä maatiaissiemenet
olivat. Siihen aikaan ei vielä
harrastettu siemenien jalosfamis-ta.
Maakuntaa kohdanneen kadon
takia rupesi Oulun läänin silloinen
maaherra Stjenschantz asian
vaatimiin toimenpiteisiin. Oulun
Viikkosanomissahan syyskuun 1
päivänä antoi "juUstuksen" yhteisen
hädän torjumiseksi. Se
julistus meni välittömästi harvoille,
mutta kirkoissa sen lukivat
papit seurakunnalle jumalanpalveluksen
päätyttyä. Kirjoituksessaan
maaherra sanoo ilmoittaneensa
maakuntaa kohdanneen
onnettomuuden aina
"keisariin saakka". Mainitussa
kirjoituksessaan maaherra mainitsee
m.m.:
"Mutta suuri ja kova on maakunnan
rasitus, suuri puutosten
alaisten luku, maan vilja, monen
katovuoden perästä, on vähänä,
ja mahdoton kaukaisille ja kaikille
tulla avuksi, jos avun varaa
löytyisikin. Isällisesti minun täytyy
varoittaa uskaltamaan ei ainoastaan
Jumalan armoon ja
edesottamiseen vaan myös turvaamaan
omaan huoleenne ja
toimeenne. Heittäkäät ylenpalttinen
muret joka ainoastaan lisää
kuormaanne ja pahentaa tilanne,
olkaat uutterat, tarkat ja säästäväiset
vähissä varoissanne. Vähälläkin
varalla on siunauksensa".
Näin kirjoitti maaherra ja ke-hoitti
varaaaman hätäruokaan
kaikenlaisia "terveellisiä" aineita,
"joita ei luonto syyttä kasvata,
sillä vähälläkin suuruksella jäkälästä
saa leipää, jolla voidaan
nälkä karkoittaa."
Näihin aikoihin runoili Runeberg
runon "Saarijärven Paavo",
joten mainitun runon aihe voi
olla hyvinkin historiallinen.
. Maaherra ei tyytynyt ainoastaan
sanoihin, vaan hän pani todella
toimeksi hädänalaisen maakuntansa
pelastamiseksi. Hänen
vetoomuksensa h a l l i t u k s e en
tuotti pian tuloksia. Kenraalikuvernööri
Menchikoff lahjoitti o-mista
varoistaan 9,000 paperi-ruplaa
pahimmassa hädässä oleville
Pohjois-Suomen asukkaille
jaettavaksi. Valtion varoista annettiin
aluksi 1,000 tynnyriä jyviä
avustukseksi köyhille ja 1,000
tynnyriä jaettavaksi tarvitseville
seurakuntain takauksella. Hätä-aputöitten
teettämiseen Oulun
läänissä-myönnettiin 50,000 ruplaa.
Yksityisetkin keräsivät raha-
ja tavara-avustuksia. Mutta
ne olivat sentään pieniä avustus-muruja
kun koko maakunnan pelastaminen
oli kyseessä.
Hätäapurahoilla tehtiin etupäässä
suonkuivaustöitä, jollaisia
tehtiin K^rsämäelläkin. Silloin
kaivettiin Porkkalan takalistolta
alkava ja Juurusojaan laskeva
"Ruununojakin", joka sitten uudelleen
perattiin noin 20 vuotta
sitten. Samoin kaivettiin useita
nevaojia Silonevalle nykyisen
Puusaaren talon ja Silosaaren välille
ja siitä alaspäin Juurusojaan
päin nykyiselle Konttilan maalle.
Ne ojat paransivat silloisia hyvä-heinäisiä
Silo- ja Juurusnevoja,
ja niitten ojien avulla pääsi Puu-^
saarelle niihin aikoihin suoviljelystä
harjoittanut isäntäkin "Noita-
Paavo" hyvään suoviljelyksen
alkuun. Sanottu isäntä viljeti
suota niin huomattavasti, että hä-heUä
oli rukiita myydä aina Pyhäjärven
isännille asti. Ja samainen
isäntä oli niin innostunut
maanviljelijä, että hän saattoi
antaa takkinsakin työmiehelle
palkaksi, kun rahat loppuivat.
Kuten jo' tuli mainituksi,
myönnettiin hätäapuavustuksik-si
rahaa ja jyviä. Niitä jaettiin
Oulun -läänin eteläisiin pitäjiin
nimismiesten ja kruununvoutien
ilmoitusten mukaan seuraavat
määrät: jyviä 972 tynnyriä, jauhoja
463 leiviskää, perunoita 30
tynnyriä, rahaa 1,11$ paperirup-laa
ja 1,840 pankköriksiä, 1,914
riksiä velkasetteleitä sekä käsi-t
ö i t t e n teettämiseen 666 2/3 riksiä
velkaseteleitä* Jyväavustuk-sia
saivat kaikki seurakunnat,
mutta muu avustus jakautui kovin
epätasaisesti' seurakuntien
kesken.
Oulun pohjoispuoliset pitäjät
saivat avustusta nekin, mutta
niitten saamista avustusmääristä
ei ole tietoa. Kajaanin kihlakunnan
saama avustus oli huomattavasti
suurempi kuin esim.
Haapajärven kihlakunnan. Ruhtinas
Menchikoffin antama rahalahja
meni suurpiirtein Kainuun
hätääkärsiville.
Ennen kuin mainittu vuosi oli
lopullaan, oli hätä maakunnassa
niin suuri että nälkäkuolematkaan
eivät olleet, haryinaisia.
O b e ra m n>ergau n
Oberammergau on korkealla sijaitseva
vuoristokylä Baijerin alpeilla,
jonka asukkaat o\^t jo vuosisatoja
pääelinkeinomaan harjoittaneet Kristuksen
ja pyhimysten kuvain puu-hunleikkaamista.
Kun tähän syrjäiseen
kylään 1633 tuli kaamea vieras,
rutto, tekivät kyläläiset hädissään
merkillisen valan: jos tauti lakkaisi
raivoamasta, viettäisivät he säännöllisesti
Kristuksen kärsimyksen muistoa
esittämällä kärsimyshistorian
kavkki vaiheet draamallisella tavalla.
Kärsimysnäytelmää sitten ruvettiin
esittämään, ensin epämääräisten
taukojen jälkeen, kunnes viimein
määrättiin joka 10:s vuosi esittämis-vuodeksi.
Teatterina on suuri ulkoilmanäyttämö
ja SfOO henkeä (enemmän
kuin puolet kylän nykyisestä a-sukasmäärästä)
on esittäjinä; nykyiseen
uuteen katsomoon mahtuu 6,000
henkeä.
• Kaikki kävi h>'\'in yli sadan vuoden,
mutta sitten kävi rriaan korkea
hallitus vastatenään. Jo 1745 tuli
ensimmäinen kielto, joka uudistettiin
1770. ''koska Jumalaa näytelmissä
pilkattiin ja pitkälle yöhön menevissä
näytännöissä harjoitettiin moninaista
rivoutta ja ilkivaltaa.'"
Kyläläiset eivät tietystikään hyvällä
luopuneet rakkaista näytelmistään.
1170 he kääntyivät valituskirjelmällä
itse Baijerin vaaliruhtinaan puoleen
selittäen, että vuonna 1760, jolloin
näytelmä oli kielletty, "10,000 ihmistä
teki kylään turhaan matkan ja menettivät
kaksi hyvää työpäivää." Ja
'^ohjelmiakin oli jo painateltu 4,000
kpl. ja pukujen ja näyttämön korjaamiseen
viskattu turfiäan 200 florii-nia."
1780 saatiin toki lievennystä aikaan.
Baijerilainen eversti Johan
Thyrriegel, oman kylän t poikia ja
muuten merkillinen uskonnollinen
kiihkoilija, oli järjestänyt suuren
maastamuuton, saaden mukaansa tuhansia
maanmiehiään Espanjaan Sierra
Modenan kaljuille kukkuloille.
Nyt uhkasi Baijerin alppeja tuntuva
väestön vähennys, ja tätä käyttivät
Oberammergaun kyläläiset hyväkseen
saadakseen näytelmänpä kiellolle peruutuksen.
'Meidän kylämme asukkaat
ovat miltei järkiään kaupustelijoita
(pyhäinkuvien, rukousnauhojen
ja muiden hurskaiden esineiden) ja
liikkuvat vuoden miltei läpeensä vieraissa
maissa, kuten Espanjassa, A-merikassa,
Venäjällä, Sveitsissä ja
monissa muissa maissa, ja jos ei näytelmiä
meillä saa esittää, on pelättävissä,
että voi sattua, että he kadot-tavat
halunsa palata koskaan takaisin
kotikylään."
Se naula veti, näytelmät julistettiin
V. 1780 luvallisiksi, jopa hartautta
kohottaviksi — mutta 'jo seuraavana
vuonna uudistettin kielto jälleen ja.
viranomaisia uhattiin "vankeudella,
ja 30 riiklntaalerin sakoilla", jos kat
soisivat asiaa sormiensa läpi. Kymmenen
vuotta yhtämittaa käytiin kä-räjiä
vaaliruhtinaan edessä; kunnes
kylän viisas pormestari hoksasi esittää
asian kansanhuveista erikoisesti
huvitetulle vaaliruhtinas Max Josephille
siinä muodossa, että näytelmäthän
itse asiassa olivat vain viatonta
kansanhuvia.
Vuonna 1935 vietettiin näytelmän
30Ö-vuotisfiemujuhlaa uudella näyttämöllä,
joka oli tullut maksamaan 10
milj. markkaa.
Kuohuttava karvajuttu
. Maatalousdepartmentin raportissa
ilmenevä maininta, että eräässä
Xew Yorkin varastohuoneessa on
90,000 paunaa angoran karvoja, sai
aikaan hälyä karvamarkkinoilla. Angoran
kasvattajat hermostuivat pahanpäiväisesti
ja ryhtyivät vähentä-mään
karvatuotantoaan. Mutta sitten
departmentti tiedotti, ettei an-gorankarvavarastoa
ole olemassakaan,
vaan eräs kirjuri oli tehnyt
erehdyksen karvavarastoja luetteloi-dessaan;
nuo mainitut varastohuoneessa
olevat karvat ovatkin pukin
karvoja tai selvemmin sanoen Venäjältä
ja Iranista tuotuja cassamere-vuohen
karvoja. Väärä tiedonanto
"täydellisesti demoralisoi" koko an-gorankarvamarkkmat,
selostaa kong-ressimies
Hope, joka maatalousvaliokunnan
puheenjohtajana joutui näitä
karva-asioita selvittelemään.
AURINKO on lämmin ja läheinen,
mutta on se sentään niin
kaukana, että valo sieltä maahan
kulkeakseen tarvitsee 8 minuuttia
40 senkuntia, vaikka valo kiitää
186,000 mailia sekunnissa.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 29, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-03-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470329 |
Description
| Title | 1947-03-29-09 |
| OCR text | s uomen Suomen historiassa olenoine r-'tuneet pitämäänr pathiöS^^a i^atovuosina vuosieii 10^5^^ 68 haUavuosia, miitta pa-hla jälkeä ovat t ^ e ^ t myöskin ;S304uvuUa sattiineet^ pe-r£: täiset halläkesat. % toivat a?J^arimpia Pohjoi&-SöUQinessä ja si-isi ne ovat jääneet kokp maata käyttävästä historiasta varjoon. Vuoden 1830 haUakesäöJi osittainen, jolloin m.m. Kuusarnossa ja pudasjärvellä halla turmeli kaiken viljan, joten väestö sai syödä pdtua, sillä köyhässä maakunnan kolkassa ei ollut varoja ostaa sanottavammin viljaa, eikä ollut s;:ä mahdollisuus pitkien, tiettö-n. ien taipaleitten takaa ranta- I r.aistakaan kuljettaa. V 1831 oli kfsäntulo myöhäinen ja kun se viimeinkin saapui oli se niin kui-että viljakasvit eivät menestyneet, mutta kyllä metsäpalot [ Veivasivat suuria aloja Koillis- ?; hjanmaata. Sanottuna, vuonna ei satanut ollenkaan kesäkuun I If ja heinäkuun 30 päivien väli- I senä aikana. Pitkällisestä kui- I vi_udesta seurasi, että kuivem- I n::lla mailla kuivuivat rukiin ja [ ohran oraat niin että ne eivät [ kasvaneet sanottavasti ^ tähkää. I Kaikista omituisinta oli, että Viikka keskikesä oli kuivaa, niin [ y:t olivat silti kylmiä. Kun jy- 1 vit kuivivat tähkiinsä, oli itävää I siementä hankittava muualta. Kevättalvi 1832 oli siksi merkillinen, ettei silloin ollut sanot-t£; 7asti lunta. Pakkasai ei sattu-r. t muuta kuin joulukuun alussa I e:eilisenä syksynä. Keväällä 11:32 sulivat jäät ja lumi "riutu- [iv-alla", joten mistään kevättul- I vista ei voinut olla puhettakaan. ; K e; väällä ei myöskään satanut, j::en heinän ja rukiin oraat kuivettuivat. Yökylmiä oli aina ju-hannuskesään saakka, mutta siitä hv olimatta kylvettiin maahan ne Vihat siemenet mitä oli joko ic.Masta takaa ollut tai muualta I saatu. Pahoista enteistä huoli- : natta toivottiin silloinkin maasta j:"akin saatavan, mutta ne toiveet pettivät, kun elokuun 4 päivää vasten vasten oli hallayö, jo-turmeli kitumalla kasvaneet ^•-jat. Perunan varret se kaatoi /^^rta kaikkiaan, mutta saman kuun 13 päivää vasten yöllä sattunut halla pani "puhtaaksi" Junkin viljan, sen mikä oli säilynyt lujemmilla paikoilla 9 päivää aikaisemmin. Sinä yönä jääti -vät ohran tähkät niin että ne •taivuttamalla katkesivat". Ou- ^t n torilla oli kuuraa vielä kello aikana. Pihamailla oli vesi as- ^ issa jäässä. Hätä alkoi oUa ko-t- pohjoisen Pohjanmaan vieraa- Jts, kun heinävifosikin oli tullut ^ -ono, kaloja saatim vähän eikä l^tarjavuosikaan ollut kehilttava. -annetta pahensi vielä sekin ^- ^^"j ja mie uon vie! kaupan^piäl ' J oma issäin appi-ukko." =>it ku myö kaik täf jutul nak-r tn! — kyi siin on mont ^^^aa ku Kuivase naimises". ^ ^ntis sit — lukija voi jUähä ky- 'mmää — ku isä-ukon perreese€n pienokaisii ja samoin pojan "' '^^e^ecn, niin jot minkälaisii suku-hyö ovat. toisilleen? II KOO. kun sinä kesänä oli kylvöt tehty etelästä hankituilla siemenillä, jotka olivat myöhäisempää laatua kuin mitä maatiaissiemenet olivat. Siihen aikaan ei vielä harrastettu siemenien jalosfamis-ta. Maakuntaa kohdanneen kadon takia rupesi Oulun läänin silloinen maaherra Stjenschantz asian vaatimiin toimenpiteisiin. Oulun Viikkosanomissahan syyskuun 1 päivänä antoi "juUstuksen" yhteisen hädän torjumiseksi. Se julistus meni välittömästi harvoille, mutta kirkoissa sen lukivat papit seurakunnalle jumalanpalveluksen päätyttyä. Kirjoituksessaan maaherra sanoo ilmoittaneensa maakuntaa kohdanneen onnettomuuden aina "keisariin saakka". Mainitussa kirjoituksessaan maaherra mainitsee m.m.: "Mutta suuri ja kova on maakunnan rasitus, suuri puutosten alaisten luku, maan vilja, monen katovuoden perästä, on vähänä, ja mahdoton kaukaisille ja kaikille tulla avuksi, jos avun varaa löytyisikin. Isällisesti minun täytyy varoittaa uskaltamaan ei ainoastaan Jumalan armoon ja edesottamiseen vaan myös turvaamaan omaan huoleenne ja toimeenne. Heittäkäät ylenpalttinen muret joka ainoastaan lisää kuormaanne ja pahentaa tilanne, olkaat uutterat, tarkat ja säästäväiset vähissä varoissanne. Vähälläkin varalla on siunauksensa". Näin kirjoitti maaherra ja ke-hoitti varaaaman hätäruokaan kaikenlaisia "terveellisiä" aineita, "joita ei luonto syyttä kasvata, sillä vähälläkin suuruksella jäkälästä saa leipää, jolla voidaan nälkä karkoittaa." Näihin aikoihin runoili Runeberg runon "Saarijärven Paavo", joten mainitun runon aihe voi olla hyvinkin historiallinen. . Maaherra ei tyytynyt ainoastaan sanoihin, vaan hän pani todella toimeksi hädänalaisen maakuntansa pelastamiseksi. Hänen vetoomuksensa h a l l i t u k s e en tuotti pian tuloksia. Kenraalikuvernööri Menchikoff lahjoitti o-mista varoistaan 9,000 paperi-ruplaa pahimmassa hädässä oleville Pohjois-Suomen asukkaille jaettavaksi. Valtion varoista annettiin aluksi 1,000 tynnyriä jyviä avustukseksi köyhille ja 1,000 tynnyriä jaettavaksi tarvitseville seurakuntain takauksella. Hätä-aputöitten teettämiseen Oulun läänissä-myönnettiin 50,000 ruplaa. Yksityisetkin keräsivät raha- ja tavara-avustuksia. Mutta ne olivat sentään pieniä avustus-muruja kun koko maakunnan pelastaminen oli kyseessä. Hätäapurahoilla tehtiin etupäässä suonkuivaustöitä, jollaisia tehtiin K^rsämäelläkin. Silloin kaivettiin Porkkalan takalistolta alkava ja Juurusojaan laskeva "Ruununojakin", joka sitten uudelleen perattiin noin 20 vuotta sitten. Samoin kaivettiin useita nevaojia Silonevalle nykyisen Puusaaren talon ja Silosaaren välille ja siitä alaspäin Juurusojaan päin nykyiselle Konttilan maalle. Ne ojat paransivat silloisia hyvä-heinäisiä Silo- ja Juurusnevoja, ja niitten ojien avulla pääsi Puu-^ saarelle niihin aikoihin suoviljelystä harjoittanut isäntäkin "Noita- Paavo" hyvään suoviljelyksen alkuun. Sanottu isäntä viljeti suota niin huomattavasti, että hä-heUä oli rukiita myydä aina Pyhäjärven isännille asti. Ja samainen isäntä oli niin innostunut maanviljelijä, että hän saattoi antaa takkinsakin työmiehelle palkaksi, kun rahat loppuivat. Kuten jo' tuli mainituksi, myönnettiin hätäapuavustuksik-si rahaa ja jyviä. Niitä jaettiin Oulun -läänin eteläisiin pitäjiin nimismiesten ja kruununvoutien ilmoitusten mukaan seuraavat määrät: jyviä 972 tynnyriä, jauhoja 463 leiviskää, perunoita 30 tynnyriä, rahaa 1,11$ paperirup-laa ja 1,840 pankköriksiä, 1,914 riksiä velkasetteleitä sekä käsi-t ö i t t e n teettämiseen 666 2/3 riksiä velkaseteleitä* Jyväavustuk-sia saivat kaikki seurakunnat, mutta muu avustus jakautui kovin epätasaisesti' seurakuntien kesken. Oulun pohjoispuoliset pitäjät saivat avustusta nekin, mutta niitten saamista avustusmääristä ei ole tietoa. Kajaanin kihlakunnan saama avustus oli huomattavasti suurempi kuin esim. Haapajärven kihlakunnan. Ruhtinas Menchikoffin antama rahalahja meni suurpiirtein Kainuun hätääkärsiville. Ennen kuin mainittu vuosi oli lopullaan, oli hätä maakunnassa niin suuri että nälkäkuolematkaan eivät olleet, haryinaisia. O b e ra m n>ergau n Oberammergau on korkealla sijaitseva vuoristokylä Baijerin alpeilla, jonka asukkaat o\^t jo vuosisatoja pääelinkeinomaan harjoittaneet Kristuksen ja pyhimysten kuvain puu-hunleikkaamista. Kun tähän syrjäiseen kylään 1633 tuli kaamea vieras, rutto, tekivät kyläläiset hädissään merkillisen valan: jos tauti lakkaisi raivoamasta, viettäisivät he säännöllisesti Kristuksen kärsimyksen muistoa esittämällä kärsimyshistorian kavkki vaiheet draamallisella tavalla. Kärsimysnäytelmää sitten ruvettiin esittämään, ensin epämääräisten taukojen jälkeen, kunnes viimein määrättiin joka 10:s vuosi esittämis-vuodeksi. Teatterina on suuri ulkoilmanäyttämö ja SfOO henkeä (enemmän kuin puolet kylän nykyisestä a-sukasmäärästä) on esittäjinä; nykyiseen uuteen katsomoon mahtuu 6,000 henkeä. • Kaikki kävi h>'\'in yli sadan vuoden, mutta sitten kävi rriaan korkea hallitus vastatenään. Jo 1745 tuli ensimmäinen kielto, joka uudistettiin 1770. ''koska Jumalaa näytelmissä pilkattiin ja pitkälle yöhön menevissä näytännöissä harjoitettiin moninaista rivoutta ja ilkivaltaa.'" Kyläläiset eivät tietystikään hyvällä luopuneet rakkaista näytelmistään. 1170 he kääntyivät valituskirjelmällä itse Baijerin vaaliruhtinaan puoleen selittäen, että vuonna 1760, jolloin näytelmä oli kielletty, "10,000 ihmistä teki kylään turhaan matkan ja menettivät kaksi hyvää työpäivää." Ja '^ohjelmiakin oli jo painateltu 4,000 kpl. ja pukujen ja näyttämön korjaamiseen viskattu turfiäan 200 florii-nia." 1780 saatiin toki lievennystä aikaan. Baijerilainen eversti Johan Thyrriegel, oman kylän t poikia ja muuten merkillinen uskonnollinen kiihkoilija, oli järjestänyt suuren maastamuuton, saaden mukaansa tuhansia maanmiehiään Espanjaan Sierra Modenan kaljuille kukkuloille. Nyt uhkasi Baijerin alppeja tuntuva väestön vähennys, ja tätä käyttivät Oberammergaun kyläläiset hyväkseen saadakseen näytelmänpä kiellolle peruutuksen. 'Meidän kylämme asukkaat ovat miltei järkiään kaupustelijoita (pyhäinkuvien, rukousnauhojen ja muiden hurskaiden esineiden) ja liikkuvat vuoden miltei läpeensä vieraissa maissa, kuten Espanjassa, A-merikassa, Venäjällä, Sveitsissä ja monissa muissa maissa, ja jos ei näytelmiä meillä saa esittää, on pelättävissä, että voi sattua, että he kadot-tavat halunsa palata koskaan takaisin kotikylään." Se naula veti, näytelmät julistettiin V. 1780 luvallisiksi, jopa hartautta kohottaviksi — mutta 'jo seuraavana vuonna uudistettin kielto jälleen ja. viranomaisia uhattiin "vankeudella, ja 30 riiklntaalerin sakoilla", jos kat soisivat asiaa sormiensa läpi. Kymmenen vuotta yhtämittaa käytiin kä-räjiä vaaliruhtinaan edessä; kunnes kylän viisas pormestari hoksasi esittää asian kansanhuveista erikoisesti huvitetulle vaaliruhtinas Max Josephille siinä muodossa, että näytelmäthän itse asiassa olivat vain viatonta kansanhuvia. Vuonna 1935 vietettiin näytelmän 30Ö-vuotisfiemujuhlaa uudella näyttämöllä, joka oli tullut maksamaan 10 milj. markkaa. Kuohuttava karvajuttu . Maatalousdepartmentin raportissa ilmenevä maininta, että eräässä Xew Yorkin varastohuoneessa on 90,000 paunaa angoran karvoja, sai aikaan hälyä karvamarkkinoilla. Angoran kasvattajat hermostuivat pahanpäiväisesti ja ryhtyivät vähentä-mään karvatuotantoaan. Mutta sitten departmentti tiedotti, ettei an-gorankarvavarastoa ole olemassakaan, vaan eräs kirjuri oli tehnyt erehdyksen karvavarastoja luetteloi-dessaan; nuo mainitut varastohuoneessa olevat karvat ovatkin pukin karvoja tai selvemmin sanoen Venäjältä ja Iranista tuotuja cassamere-vuohen karvoja. Väärä tiedonanto "täydellisesti demoralisoi" koko an-gorankarvamarkkmat, selostaa kong-ressimies Hope, joka maatalousvaliokunnan puheenjohtajana joutui näitä karva-asioita selvittelemään. AURINKO on lämmin ja läheinen, mutta on se sentään niin kaukana, että valo sieltä maahan kulkeakseen tarvitsee 8 minuuttia 40 senkuntia, vaikka valo kiitää 186,000 mailia sekunnissa. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-03-29-09
