1945-02-10-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 8 L-\UANTAINA, RELMIKUUN 10 PÄIVÄNÄ
Kitj. MARTTA KAATANEN
meksi, jöteri hänelle joskus, milloin
lie, anrietfiin sopivampi nimi ja^ siitä
lähtien hän ori ollut Pyry ja Pyrynä
pysyy — olf rautatienrakentajari ty-täf.
ttäneh isänsä kulki radaft rakennukselta
toiselle, milloin ikäviin, milloin
iloisiin paikkoihin. Kerran öli
tultu tähän kaupunkiin, jossa Pyry
sat aloittaa kouiunsa ja ennätti käydä"
nelja luokkaa^, "ci^^ isän oli
taas lähd£lttävä. Tällä kertaa rakennettiin
rataa maailman epäystävälli-
'simpään kolkkaan ja sieltä hän sittert
palasi taas viidennelle luokalle, mutta
silloin ijo havaittiin, eitä se tuK kalliiksi.
Pohdittiin puoileen ja toisee»
ja tuloksena oK, et^ä vHsi luökkäa..säi
riittää. Pyry palasi keväällä kaukai-
Niska oli jo aikaisemminkin puutu- seen syrjäseutuun laukussaan keski-^
koulun tö(Sfeti*s> hyränpuoleinen, jo^
ka herätti uudelleeri keskustehin kou-lunjatkamisesta.
Sattumalta oli pula-
aika yllättänyt 'ja i^n palkat olivat
pienet, tekipä M n miten kovasti
tahansa työtä ja niin oilen olivat keskustelut
turhia. Pyry itse.frfi järkevä
ja viisas. Hän sa»oi, että jätetään
siihen ja isä huokasi helpotuksesta.
"P^RY heräsi kirvelevään kipuim
niskassaan ja oli tavattoihan tyrti-peytynyt
muistaessaan ensimmäiseksi
vastapäisen nenän, suututtavan itsepintaisen
seurtisteluhalUssaan:
Tietysti sen nenän kantajana di
ifiies ,mutta Pyry oli huomannut hänestä
vain tämän ruumiinosan, joka ei
ollut mitenkään innostava, niin mie-lehkiintöineirKiiin
se muuten olikin.
Niin rumaa ja isoa enää Pyry ei ollut
luullut olevankaan ja sen lähentelyjä
hän oli paennut tänne takkinsa suojaan
ja nukahtanut, sillä hän ei ollut
raaskinut tuhlata rahaa makuupilet-tiin,
vaan vietti koko yÖn päivävau-nussa
ja silloin, kun hän päänsä peitti,
oli jo aamuyö.
nut ja silloin, kun hän sitä kohejisi
parempaan asentoon, hän vilkaisi vastapäiselle
penkille huomatakseen
myöskin nenän riukkuvan. Sitä kantava
pää nojasi aivan vapaasti penkin
nurkkaukseen ja laajat sieraimet
suurenivat ja pienenivät raskaan hengityksen
mukaan ja niistä puhalteli
ulos ja sisään vinkuvia ääniä. Tämän
nähtyään Pyry nukahti uudelleen epä- "Ehkäpä tämäkin auttaa sinua", isä
mukavasti ja ruumista puuduttavasti sanoi ja Pycy oli .samaa mieltä. Almutta
helpottuneena. ti tietysti vähän itkeskeli, mutta äi^it-
"Vidäköhän se nukkuu''Pyry ajat- hän itkeskelevät hyvässä ja pahassay
teli ja siirsi toista silmäänsä varovasti Pyry ajatteli. •
napinläpeen. Nenää ei näkynyt oi- Kesä kuluu aina jotenkin, olipa
lenkaan ja kun katsoi paremmin, nyt paikka mikä tahansa, missä sen viet-vapaasti,
niin saattoi arvata sen iäksi tää, mutta syksyllä saattaa tulla tenä.
Pj^yRe tuli jo syy^uoken ja silloin:
häfi aloitti monet puheensa "maa-ilmMle
lähtelmtsestä", vaikka hänellä
vielä oli ke^^>aikkansa rakennuskonttorissa.
Erääöä päivänä kesätyön loputtua
hän pyysi ja sai vapaalipun
kolmeksi kuukaudeksi ja ilmoitti kotona,
että hän lähtee. Lipussa oU
vain semmoisia tarvittaisiin. Hänelle
ei ollut mikään muu tärkeätä kuin
saada olla kaupungissa, josta piti ja
jossa oli paljon rakkaita tovereita ja
hyviä muistoja. Hän ei ollut kuullut,
että tässä kaupungissa olisi kukaan
epäonnistunut. Tällä tavalla itseään
vrakuu telien hän astui vaunusta alas
kuuden aikaanaamulla ajatellen sopivaa
matkustajakotia, jossa nuk-kui-si
yli tämän epäystävällisen päivän.
Äidin antama viidensadanmarkan seteli
oli hänellä f ifrvärrätan niin käiianj
kunnes löytäisi sopivan toimen.
L%eiB.a^ilta„ oli melkoisen tyhjä^-
"VainlTöiMIokiiritaän kuiiiuVaa väkeä
liikuskeli kiireisiii askelin ed^estäkäi-.
siri siirriissään vielä hitunen iinenrip-peifä.
Hnjaiheni, säteinen ja kosteana
kiiltävä asemasilta ei ole arria mikään
löhduilineh p^aikkä, eikä se ollttt
Pyryllekiään hiin rriieluinen nyt ktiiti
joskus muulloin. Hän seisoi paikai-laan
kauan, ikään kufö ajatteli, pitäisikö
siitä lähteä katrpunkiin päin vai
pälaisiko takaisin junaan, joihon jö
oli tottuftut. '
— Mutta Pyry, ruskea silmäpari
iskeytyi Pyryn halukkaan katseen
keskelle. Laukku putosi maahan ja
kyllä menen nukkumaan, siUäollut
vähän ulkona viime yönä t'
väki on maalla, hiin että sen
Yki oli innostunut ja Pyrv
ton. Hän käveli laukkuaan kanS
pojan jäljessä ja tunsi olevan^f^
tollinen, että sittenkin tapasit-,^
ihmisen, joka tahtoi ja voi
hänet pois sateesta. Toftä
lakkaisi pläiväh kuluessa ja sittenL
tävästi voisi paremmin ajatella
hih voisi ryhtyä rahattomana ja o"!
kättomanä. Sitä paitsi hän olit4
toniäri uupunut jä uninen hänkii
._„:YMj.ajyp5L..häne4Ie vuodettaij"
sanoi itse
kadonneen, sillä myöskin sille kuuluvat
laukut olivat poissa. Pyry ilostui
tästä, tunsi unen kadonneen ja Siirsi
takin selkänsä taakse päättäen odottaa
entistä koulukaupimkiaäri valveilla
oHen. ' ,
Hän ei ollut palaamassa kouluun,
vaan työnhakuun ja siitä syystä hänen
tulonsa entiseen koulukaupunkiin
oli jollakin tavalla erikoinen jä mer-kitsevämpikuin
mitkään aikaisemmat
kulkemiset tätä pientä, sii^stiä ja tavallaan:
rakastakin paikkaa kohti.:
Pyry hänett nimensä ei olföt
Pyry missään kfrjoissa, mutta Rauha
ei sopinut häiien eikä hänen toyerei^
densa mielestä .miksikään ihmfeen nikasi
ojentui.
•— Yki, näenhän sentään jonkun tu-tunl
Toisissa oloissa ei Ykin näkeminen
olisi ollut min mieluinen kuin nyt, sillä
pojan maine oli aivan liian suuri ja
hänen nytkin selvästi "maanantaita"
osoittavat kasvonsa olivat epäilyttävän
paisuneet silmänaluspusseineen.
Tällä kertaa Pyry ei kiinnittänyt siihen
mitään huomiota, vaan iloitsi siitä
ainoasta tutusta ihmisestä, jonka
kohtalo onneksi iski hänen läheisyyteensä.
Yki ehdotti kahvia asemaravintolassa
ja kyseli sinne mentäessä,
miksi Pyry tähän aikaan saapiii kaupunkiin.
Koulut alkaisivat vasta paljon
myöhemmin, joten se ei voinut oi- .
la Pyryn saapumisen aihe. Pyry kertoi
a^^mieliseen tapaansa tulleerisa et-paluu
varana, niin että täytyisihän simään paikkaa ja ottaisi sen heti,
antaa koiefetaa. Monien mietiskelyjen mistä vain saisi ja minkä vain saisi,
ja purifsitsemisten jälkeen äitikia lo- — Tulit siis noin vain umpimäh-puKa
suostui, saatteli laivarantaan kään. Ykin ääni oli ihmettelevä ja
saakka ja jäi laiturille itkenmän. hänen katseensa kiinriosturiut. Sitä
Nyt olijat nle. hankaluudet jäljeHä- kiinnostuneemmaksi, mitä rypisty-päiä,
jpiDa ntforen tytön kotoälähtd neemmäksi hän havaitsi tytön halväii
ahia aiheuttaa |a Pyry tunsi suui?ea käve'lypuyun.
paheiituvansa sob
Huone öli täydellisessä kesäkunEOjä
kaiken Iisaksi vielä pimeillä verl.%
verhotut ikkunat. Hämärä oi:
kutta-C-a ja ummehtunut ilma jäesu'
sopivasti alakuloista mielialaa. }^
ei riisuutuniut, vään heittäytyi^
teelle. Väsymys voitti ja hän kiit
äiväii epäs^ästi, miten erismJoina
Jä siftieri töiheh Ykin kengistä pit^
maahan. Sohva kuului ritises-an ja
sitferi alkoivat unikuvat isosta, rft
masta nenästä alkaen . . .
Pyry helasi äkkiä, mutta hanea ta-juntänsa
ei .palahriut aivan heti. Pfij
kuuK nimeään' mainittavan aivaii-ie-restä
ja tirhsi, rhiten joku kosketteli
hänen vartaloaan. Siinä häneikui-tenkäan
onnistunut, sillä nyt ^alaa
myöskin tajunta siitä liikkeestä, mii.
lä jokir liOusi hänen vierestään jiä-jotti
ovelle. Häö avasi silmänsä, uälä
lattialle hypähtäneen Ykin ja hiaen
takaansa koreafeii-kkaisen puviin. E*
nempää hän ei-ennättänyt nähdä, sillä
sekä-kuulon että näön pimitti seuraa-va
sariatölva sieltä koreakukk^ijeit
keskeltä.
Pyry kuuli käytettävän nimiiystä,
jolla oli erittäin ruma kaiku:hänMkia
korvissaan ja hän arvasi sen koskevan
itseään. Vähitellen hän käsitti, että
huutaja oli Ykin äiti ja että hii?.elle
oli soitettu aamupäivällä, mitäpifihia
täällä oli ja että se soitto ei olk t (lä-köjää
» lainkaan turha . . .
— Menkää, menkää'— tai ^nä
soitan poliisin!
— En jäisi, vaikka pyy taisitte,- Pv*
tävänä useanipia tyhjäksi jääneitä
farmeja, eivätkä, ole kalliitakaan; niitä
saisi ostaa $300 ylöspäin. Ne oli-ivat
sopivia juuri kalastajaperheiHe:
-"^Ivesän ajat kalastaa jä väliajoilla far-mata,
kuten täällä on osalta tapana.
Minusta tuntuu, että tämä on parhain
paikka maailmassa ihmisten
asua. Kun on myrskyä, niin se oa
sitten sitä, siitä o» leikki pois. Mutta
annas kun on tyyni, niin silloin tuntuu
kuin ihminen syntyisi uudestaan.
yapaudentunteeri t%ttä^^ rijatansa,
varsinkiay kun se seurusteluhaluinen
nenä oli^jo poissa. Nyt sai Herneky-lä
tulla milloin tahansa ja se tulisikin
aivan pian.
Mutta Hernekylässä satoi tänään.
Se alkoi tosm jö paljon ennen, mutta
na sinisenä tai helmenvärisenä. Hän
ei tietänyt, oliko se ollut sininen tai
pois myrskystä ja myUerryksestä tyy. helmenväririen, mutta ne mielialat,
neeseen, niin ihanaa se on. Silloin joissa häh aikaisemmin kaupunkia lä-luulisi,
ettei Tyynimeri osaakaan
muuta olla kuin tyyni. Sellaista vaihtelua
monet ihmiset kaipaavat.
Niin, nämä olivat vain terveiseni
tämän lehtemme lämpimälle lukijakunnalle
täältä meidän kulmaltamme.
Hartain toivoni on, että tänä vuonna
saamme soittaa fasismille kuolinkella-ja.
Se on rutto,,joka on hävitettävä
juurineen .maappäältä, ITskpn varmasti,
ettei meidän poikamme ja tyttäremme
ole turhan takia siellä askeleita
ottamassa eteenpäin. Paha, että
en ikäni puolesta enää kelpaa, muuten
ohsin Iheidän kanssaan samassa
joukossa, ainakin yhden naulan iskemässä
fasismin ruumisarkkuun.
SAIMA.
— Miksi en olisi voinut ttiljä umpimähkäänkin,
sillä raiinä muistan tämän
kaupungin hyväksi ja TriielJyttä-väksi,
joka voinee toki elättää rniiftit
jollakin tavalla.
He joivat kahvia, ja Pyry avasi
laukkunsa vilkaistakseen samalla pei-toivo,
etitÄ se lakkaisi ennen rakkaan 1"^»- "^"tta muuten ottaakseen nenä-kaupiifl^
n lähestymistä, oli aivan liinan. Silloin hänen silmiinsä pisti.
turha. Sade näytti pikemminkin yi- eräänlainen tyhjyys laukun sisällössä,
tyvän. .Harmaa, tahmea pilvikerros Hän aukoi kaikkia-lokeroita, hermos-peitti
taivaan, jonka Pyry muisti ai- tui vähän, punastuikin — mutta etsintä
oli turhaa. Laukussa ei ollut vihreätä
seteliä enää. Siellä oli vain
kaksikymmentäviisi penniä.
kaupi — Yki, minulta on varastettu se
hestyi, olivat saaneet kaiken- näyttämään
kauniilta. Silloin olivat tietyt
toverit asemalla vastassa — nyt ei ollut
ketään.- Tämä paluu siis ci ollut
. niin rienauUinen kuin edelliset, mutta
sitähän Pyry ei odottanutkaan, vaikka
toivoikin, että taivas sittenkin olisi
ollut sininen;
Hän ^isoi jo paljon ennen valmiina
ennenkuin tiesi aseman tulevan puristaen
kädessään matkalaukun kädensijaa
ja vakuuttaen itselleen levottomuuden
turhaksi. Täytyihän* hänen
tulla toimeen niin herttaisessa
paikassa kuin Hernekylässä. Ään
voisi, ellei muuta paikkaa saisi, ottaa
vaikka kotiapulaisen paikan entisten
koulutovereidensa kodeissa, missä
rahai
— Mikä raha? Yki ei ollut erittäin
ihmeissään.
» — -\inoa, mikä minulla oli — viidensadan
seteli.
— Minä olisin jokatapauksessa
maksanut nämä kahvit, Yki sanoi, eikä
Pyry mitenkään käsittänyt, mitä
Yki tarkoitti. Hän näytti miettivän
jotakin, eikä Pyry tahtonut näyttää,
miten onnctoi* hän oli. Mitäpä se
auttasi.
— Minne aioit mennä nyt ensiksi?
Yki kysyi lopulta.
— En tiedä — Pyryn mieli mateli
maassa ja sade lotisi. — Minne nyt
ollenkaan voin mennä, kun
~ Voit tulla vaikka meille mma
ry vastasi ja olijo silloin ovella, ranne
tipahteli tarmokkaan ^den heittele*
mänä kaikki se omaisuus, jonka liän
vielä omisti ja joka oli irrallaan M'
nestä.
KatiiöKäiväfi.tyhjä.; Kukapisiellä
olisi liflcfcunut, kun sade oli va';s yltynyt.
Pyry ei tietänyt mitään kellosta,-
mutta arvasi iBan olevan. ?yrj*
• muisti viimetalvisen kouluasunionia
ja käveli sitä kohti toivorikhiana
ensi yön majoittumispaikasta.
Sateen liottama, funassa vie:3tyn
yön nuhjaama ja masentuneen nieltn
pilaama Pyry ei'ollut mikään l^tta*
nuista herättävä ilmestys eteisen ovella,
eikä asuntorouva suinkaan jittä*
nyt omaksi tiedokseen epäilyjään.
Täälläkään ei kertomus rahanvarkau-desta
tavannut" myötämielistä l-iuli-jaa.
— Voi tätä maailmaa tänä ai^^-
Kun nyt koulujakin käyneet — ^^^^
sitten muut? _
Pyry istuutui arasti keittiön •uo-lille.
Ään ajatteli. iltajunaa, jolla
voisi aloittaa paluun, mutta se olisi
tavattoman noloa. Jotakin tetök-seen
häin veti sanomalehteä läiieai-maksi
ja ryhtyi sitä silmäilemään
heittäen sea kuitenkin heti käsiltään
ja syöksyen ovelle.
— Minne nyt? Jos aiot olla t iällä
yötä, niin on tultava-ajoissa. Kello
on jo yhdeksän, eikä
Pyry ei ennättänyt kuulla loppua-
Hän juoksi pitkin vettä lotiseva* katua,
sivuutti ristin ristiltä ja saapui
lopulta sinne, jonne aikoi, nous: 'ior-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 10, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-02-10 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450210 |
Description
| Title | 1945-02-10-08 |
| OCR text | Sivu 8 L-\UANTAINA, RELMIKUUN 10 PÄIVÄNÄ Kitj. MARTTA KAATANEN meksi, jöteri hänelle joskus, milloin lie, anrietfiin sopivampi nimi ja^ siitä lähtien hän ori ollut Pyry ja Pyrynä pysyy — olf rautatienrakentajari ty-täf. ttäneh isänsä kulki radaft rakennukselta toiselle, milloin ikäviin, milloin iloisiin paikkoihin. Kerran öli tultu tähän kaupunkiin, jossa Pyry sat aloittaa kouiunsa ja ennätti käydä" nelja luokkaa^, "ci^^ isän oli taas lähd£lttävä. Tällä kertaa rakennettiin rataa maailman epäystävälli- 'simpään kolkkaan ja sieltä hän sittert palasi taas viidennelle luokalle, mutta silloin ijo havaittiin, eitä se tuK kalliiksi. Pohdittiin puoileen ja toisee» ja tuloksena oK, et^ä vHsi luökkäa..säi riittää. Pyry palasi keväällä kaukai- Niska oli jo aikaisemminkin puutu- seen syrjäseutuun laukussaan keski-^ koulun tö(Sfeti*s> hyränpuoleinen, jo^ ka herätti uudelleeri keskustehin kou-lunjatkamisesta. Sattumalta oli pula- aika yllättänyt 'ja i^n palkat olivat pienet, tekipä M n miten kovasti tahansa työtä ja niin oilen olivat keskustelut turhia. Pyry itse.frfi järkevä ja viisas. Hän sa»oi, että jätetään siihen ja isä huokasi helpotuksesta. "P^RY heräsi kirvelevään kipuim niskassaan ja oli tavattoihan tyrti-peytynyt muistaessaan ensimmäiseksi vastapäisen nenän, suututtavan itsepintaisen seurtisteluhalUssaan: Tietysti sen nenän kantajana di ifiies ,mutta Pyry oli huomannut hänestä vain tämän ruumiinosan, joka ei ollut mitenkään innostava, niin mie-lehkiintöineirKiiin se muuten olikin. Niin rumaa ja isoa enää Pyry ei ollut luullut olevankaan ja sen lähentelyjä hän oli paennut tänne takkinsa suojaan ja nukahtanut, sillä hän ei ollut raaskinut tuhlata rahaa makuupilet-tiin, vaan vietti koko yÖn päivävau-nussa ja silloin, kun hän päänsä peitti, oli jo aamuyö. nut ja silloin, kun hän sitä kohejisi parempaan asentoon, hän vilkaisi vastapäiselle penkille huomatakseen myöskin nenän riukkuvan. Sitä kantava pää nojasi aivan vapaasti penkin nurkkaukseen ja laajat sieraimet suurenivat ja pienenivät raskaan hengityksen mukaan ja niistä puhalteli ulos ja sisään vinkuvia ääniä. Tämän nähtyään Pyry nukahti uudelleen epä- "Ehkäpä tämäkin auttaa sinua", isä mukavasti ja ruumista puuduttavasti sanoi ja Pycy oli .samaa mieltä. Almutta helpottuneena. ti tietysti vähän itkeskeli, mutta äi^it- "Vidäköhän se nukkuu''Pyry ajat- hän itkeskelevät hyvässä ja pahassay teli ja siirsi toista silmäänsä varovasti Pyry ajatteli. • napinläpeen. Nenää ei näkynyt oi- Kesä kuluu aina jotenkin, olipa lenkaan ja kun katsoi paremmin, nyt paikka mikä tahansa, missä sen viet-vapaasti, niin saattoi arvata sen iäksi tää, mutta syksyllä saattaa tulla tenä. Pj^yRe tuli jo syy^uoken ja silloin: häfi aloitti monet puheensa "maa-ilmMle lähtelmtsestä", vaikka hänellä vielä oli ke^^>aikkansa rakennuskonttorissa. Erääöä päivänä kesätyön loputtua hän pyysi ja sai vapaalipun kolmeksi kuukaudeksi ja ilmoitti kotona, että hän lähtee. Lipussa oU vain semmoisia tarvittaisiin. Hänelle ei ollut mikään muu tärkeätä kuin saada olla kaupungissa, josta piti ja jossa oli paljon rakkaita tovereita ja hyviä muistoja. Hän ei ollut kuullut, että tässä kaupungissa olisi kukaan epäonnistunut. Tällä tavalla itseään vrakuu telien hän astui vaunusta alas kuuden aikaanaamulla ajatellen sopivaa matkustajakotia, jossa nuk-kui-si yli tämän epäystävällisen päivän. Äidin antama viidensadanmarkan seteli oli hänellä f ifrvärrätan niin käiianj kunnes löytäisi sopivan toimen. L%eiB.a^ilta„ oli melkoisen tyhjä^- "VainlTöiMIokiiritaän kuiiiuVaa väkeä liikuskeli kiireisiii askelin ed^estäkäi-. siri siirriissään vielä hitunen iinenrip-peifä. Hnjaiheni, säteinen ja kosteana kiiltävä asemasilta ei ole arria mikään löhduilineh p^aikkä, eikä se ollttt Pyryllekiään hiin rriieluinen nyt ktiiti joskus muulloin. Hän seisoi paikai-laan kauan, ikään kufö ajatteli, pitäisikö siitä lähteä katrpunkiin päin vai pälaisiko takaisin junaan, joihon jö oli tottuftut. ' — Mutta Pyry, ruskea silmäpari iskeytyi Pyryn halukkaan katseen keskelle. Laukku putosi maahan ja kyllä menen nukkumaan, siUäollut vähän ulkona viime yönä t' väki on maalla, hiin että sen Yki oli innostunut ja Pyrv ton. Hän käveli laukkuaan kanS pojan jäljessä ja tunsi olevan^f^ tollinen, että sittenkin tapasit-,^ ihmisen, joka tahtoi ja voi hänet pois sateesta. Toftä lakkaisi pläiväh kuluessa ja sittenL tävästi voisi paremmin ajatella hih voisi ryhtyä rahattomana ja o"! kättomanä. Sitä paitsi hän olit4 toniäri uupunut jä uninen hänkii ._„:YMj.ajyp5L..häne4Ie vuodettaij" sanoi itse kadonneen, sillä myöskin sille kuuluvat laukut olivat poissa. Pyry ilostui tästä, tunsi unen kadonneen ja Siirsi takin selkänsä taakse päättäen odottaa entistä koulukaupimkiaäri valveilla oHen. ' , Hän ei ollut palaamassa kouluun, vaan työnhakuun ja siitä syystä hänen tulonsa entiseen koulukaupunkiin oli jollakin tavalla erikoinen jä mer-kitsevämpikuin mitkään aikaisemmat kulkemiset tätä pientä, sii^stiä ja tavallaan: rakastakin paikkaa kohti.: Pyry hänett nimensä ei olföt Pyry missään kfrjoissa, mutta Rauha ei sopinut häiien eikä hänen toyerei^ densa mielestä .miksikään ihmfeen nikasi ojentui. •— Yki, näenhän sentään jonkun tu-tunl Toisissa oloissa ei Ykin näkeminen olisi ollut min mieluinen kuin nyt, sillä pojan maine oli aivan liian suuri ja hänen nytkin selvästi "maanantaita" osoittavat kasvonsa olivat epäilyttävän paisuneet silmänaluspusseineen. Tällä kertaa Pyry ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaan iloitsi siitä ainoasta tutusta ihmisestä, jonka kohtalo onneksi iski hänen läheisyyteensä. Yki ehdotti kahvia asemaravintolassa ja kyseli sinne mentäessä, miksi Pyry tähän aikaan saapiii kaupunkiin. Koulut alkaisivat vasta paljon myöhemmin, joten se ei voinut oi- . la Pyryn saapumisen aihe. Pyry kertoi a^^mieliseen tapaansa tulleerisa et-paluu varana, niin että täytyisihän simään paikkaa ja ottaisi sen heti, antaa koiefetaa. Monien mietiskelyjen mistä vain saisi ja minkä vain saisi, ja purifsitsemisten jälkeen äitikia lo- — Tulit siis noin vain umpimäh-puKa suostui, saatteli laivarantaan kään. Ykin ääni oli ihmettelevä ja saakka ja jäi laiturille itkenmän. hänen katseensa kiinriosturiut. Sitä Nyt olijat nle. hankaluudet jäljeHä- kiinnostuneemmaksi, mitä rypisty-päiä, jpiDa ntforen tytön kotoälähtd neemmäksi hän havaitsi tytön halväii ahia aiheuttaa |a Pyry tunsi suui?ea käve'lypuyun. paheiituvansa sob Huone öli täydellisessä kesäkunEOjä kaiken Iisaksi vielä pimeillä verl.% verhotut ikkunat. Hämärä oi: kutta-C-a ja ummehtunut ilma jäesu' sopivasti alakuloista mielialaa. }^ ei riisuutuniut, vään heittäytyi^ teelle. Väsymys voitti ja hän kiit äiväii epäs^ästi, miten erismJoina Jä siftieri töiheh Ykin kengistä pit^ maahan. Sohva kuului ritises-an ja sitferi alkoivat unikuvat isosta, rft masta nenästä alkaen . . . Pyry helasi äkkiä, mutta hanea ta-juntänsa ei .palahriut aivan heti. Pfij kuuK nimeään' mainittavan aivaii-ie-restä ja tirhsi, rhiten joku kosketteli hänen vartaloaan. Siinä häneikui-tenkäan onnistunut, sillä nyt ^alaa myöskin tajunta siitä liikkeestä, mii. lä jokir liOusi hänen vierestään jiä-jotti ovelle. Häö avasi silmänsä, uälä lattialle hypähtäneen Ykin ja hiaen takaansa koreafeii-kkaisen puviin. E* nempää hän ei-ennättänyt nähdä, sillä sekä-kuulon että näön pimitti seuraa-va sariatölva sieltä koreakukk^ijeit keskeltä. Pyry kuuli käytettävän nimiiystä, jolla oli erittäin ruma kaiku:hänMkia korvissaan ja hän arvasi sen koskevan itseään. Vähitellen hän käsitti, että huutaja oli Ykin äiti ja että hii?.elle oli soitettu aamupäivällä, mitäpifihia täällä oli ja että se soitto ei olk t (lä-köjää » lainkaan turha . . . — Menkää, menkää'— tai ^nä soitan poliisin! — En jäisi, vaikka pyy taisitte,- Pv* tävänä useanipia tyhjäksi jääneitä farmeja, eivätkä, ole kalliitakaan; niitä saisi ostaa $300 ylöspäin. Ne oli-ivat sopivia juuri kalastajaperheiHe: -"^Ivesän ajat kalastaa jä väliajoilla far-mata, kuten täällä on osalta tapana. Minusta tuntuu, että tämä on parhain paikka maailmassa ihmisten asua. Kun on myrskyä, niin se oa sitten sitä, siitä o» leikki pois. Mutta annas kun on tyyni, niin silloin tuntuu kuin ihminen syntyisi uudestaan. yapaudentunteeri t%ttä^^ rijatansa, varsinkiay kun se seurusteluhaluinen nenä oli^jo poissa. Nyt sai Herneky-lä tulla milloin tahansa ja se tulisikin aivan pian. Mutta Hernekylässä satoi tänään. Se alkoi tosm jö paljon ennen, mutta na sinisenä tai helmenvärisenä. Hän ei tietänyt, oliko se ollut sininen tai pois myrskystä ja myUerryksestä tyy. helmenväririen, mutta ne mielialat, neeseen, niin ihanaa se on. Silloin joissa häh aikaisemmin kaupunkia lä-luulisi, ettei Tyynimeri osaakaan muuta olla kuin tyyni. Sellaista vaihtelua monet ihmiset kaipaavat. Niin, nämä olivat vain terveiseni tämän lehtemme lämpimälle lukijakunnalle täältä meidän kulmaltamme. Hartain toivoni on, että tänä vuonna saamme soittaa fasismille kuolinkella-ja. Se on rutto,,joka on hävitettävä juurineen .maappäältä, ITskpn varmasti, ettei meidän poikamme ja tyttäremme ole turhan takia siellä askeleita ottamassa eteenpäin. Paha, että en ikäni puolesta enää kelpaa, muuten ohsin Iheidän kanssaan samassa joukossa, ainakin yhden naulan iskemässä fasismin ruumisarkkuun. SAIMA. — Miksi en olisi voinut ttiljä umpimähkäänkin, sillä raiinä muistan tämän kaupungin hyväksi ja TriielJyttä-väksi, joka voinee toki elättää rniiftit jollakin tavalla. He joivat kahvia, ja Pyry avasi laukkunsa vilkaistakseen samalla pei-toivo, etitÄ se lakkaisi ennen rakkaan 1"^»- "^"tta muuten ottaakseen nenä-kaupiifl^ n lähestymistä, oli aivan liinan. Silloin hänen silmiinsä pisti. turha. Sade näytti pikemminkin yi- eräänlainen tyhjyys laukun sisällössä, tyvän. .Harmaa, tahmea pilvikerros Hän aukoi kaikkia-lokeroita, hermos-peitti taivaan, jonka Pyry muisti ai- tui vähän, punastuikin — mutta etsintä oli turhaa. Laukussa ei ollut vihreätä seteliä enää. Siellä oli vain kaksikymmentäviisi penniä. kaupi — Yki, minulta on varastettu se hestyi, olivat saaneet kaiken- näyttämään kauniilta. Silloin olivat tietyt toverit asemalla vastassa — nyt ei ollut ketään.- Tämä paluu siis ci ollut . niin rienauUinen kuin edelliset, mutta sitähän Pyry ei odottanutkaan, vaikka toivoikin, että taivas sittenkin olisi ollut sininen; Hän ^isoi jo paljon ennen valmiina ennenkuin tiesi aseman tulevan puristaen kädessään matkalaukun kädensijaa ja vakuuttaen itselleen levottomuuden turhaksi. Täytyihän* hänen tulla toimeen niin herttaisessa paikassa kuin Hernekylässä. Ään voisi, ellei muuta paikkaa saisi, ottaa vaikka kotiapulaisen paikan entisten koulutovereidensa kodeissa, missä rahai — Mikä raha? Yki ei ollut erittäin ihmeissään. » — -\inoa, mikä minulla oli — viidensadan seteli. — Minä olisin jokatapauksessa maksanut nämä kahvit, Yki sanoi, eikä Pyry mitenkään käsittänyt, mitä Yki tarkoitti. Hän näytti miettivän jotakin, eikä Pyry tahtonut näyttää, miten onnctoi* hän oli. Mitäpä se auttasi. — Minne aioit mennä nyt ensiksi? Yki kysyi lopulta. — En tiedä — Pyryn mieli mateli maassa ja sade lotisi. — Minne nyt ollenkaan voin mennä, kun ~ Voit tulla vaikka meille mma ry vastasi ja olijo silloin ovella, ranne tipahteli tarmokkaan ^den heittele* mänä kaikki se omaisuus, jonka liän vielä omisti ja joka oli irrallaan M' nestä. KatiiöKäiväfi.tyhjä.; Kukapisiellä olisi liflcfcunut, kun sade oli va';s yltynyt. Pyry ei tietänyt mitään kellosta,- mutta arvasi iBan olevan. ?yrj* • muisti viimetalvisen kouluasunionia ja käveli sitä kohti toivorikhiana ensi yön majoittumispaikasta. Sateen liottama, funassa vie:3tyn yön nuhjaama ja masentuneen nieltn pilaama Pyry ei'ollut mikään l^tta* nuista herättävä ilmestys eteisen ovella, eikä asuntorouva suinkaan jittä* nyt omaksi tiedokseen epäilyjään. Täälläkään ei kertomus rahanvarkau-desta tavannut" myötämielistä l-iuli-jaa. — Voi tätä maailmaa tänä ai^^- Kun nyt koulujakin käyneet — ^^^^ sitten muut? _ Pyry istuutui arasti keittiön •uo-lille. Ään ajatteli. iltajunaa, jolla voisi aloittaa paluun, mutta se olisi tavattoman noloa. Jotakin tetök-seen häin veti sanomalehteä läiieai-maksi ja ryhtyi sitä silmäilemään heittäen sea kuitenkin heti käsiltään ja syöksyen ovelle. — Minne nyt? Jos aiot olla t iällä yötä, niin on tultava-ajoissa. Kello on jo yhdeksän, eikä Pyry ei ennättänyt kuulla loppua- Hän juoksi pitkin vettä lotiseva* katua, sivuutti ristin ristiltä ja saapui lopulta sinne, jonne aikoi, nous: 'ior- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-02-10-08
