1954-08-28-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
A allcoi vihitdlen valjeta. Ke-v|
1ti hmtalrita, joiU en» matkoft-imeBflaioeiiy
oB
luiitovilBf ei enSa
vrioa virtasi Kpi
tmnaiieii ja iMiitoii pilvieii, jotka
sahrait iiiyt«MHte Jntikiii valkoisem-malta
lakendtn, missä nilQri nuUoin rivi
barmän pdttamlä korlbeita poita, mil-loia
jokin dkikattoinen maja, kiireel-
Ijiiii valkoinen lumiii^ssy.
Vaunuissa olevat katselivat toisiaaii
uteliaina tiissä aamunkoiton alahufames-aa
valossa.
Perimmällä, pariiailla paikoilla, istuivat
unenhorroksissa toisiaan vastapäätä
suuren viiniliikkeen omistajat, herra ja
rouva I^iseau.
Loiseau ostanut entisen isäntänsä
3iikkeen tämän tehtyä vararikon ja oli
rikastunut. Hän möi varsin halvalla
erittäin huonoa viiniä ipaalais-afimiskeli-joille,
ja hänen tuttavansa ja ystävänsä
pitivät häntä ovelana veijarina, oikeana
normandialaisena, juonikkaana ja hupaisena
miehenä. 'Hän oli niin yleisesti
itaatun veijarin maineessa, että. eräässä
iltaseurassa, kun herra Tournel, kaikenlaisten
tärinäin ja laulujen sepittäjä,
pureva- ja hienoälyinen mies, paikallinen
kuuluisuus, oli ehdottanut naisille,
joiden hu6masl ikävystyvän, että leikittäisiin
leikkiä ''Loiseau vole", tuo sana
lensi ympäri prefektin salin, tullen sitten
tunnetuksi kaikkialla kaupungissa
ja saaden kuukauden aikana kaikki
maakunnan leuat vääntymään naurun-irveeseen.
(Loiseau itse oli muuten kuuluisa kaikenlaisesta
pilanteosta, kaikenlaisista
hyvistä ja huonoista kokkapuheistaan,
eikä kukaan voinut mainita hänen nimeään
lisäämättä heti:
— Hän on verraton, tuo Loiseau.
•Hän oli varreltaan vähäinen, vatsa
oli pyöreä, ja sen yläpuolella nähtiin
punakat kasvot, joita ympäröivät harmahtavat
poskihaivenet.
Hänen vaimonsa, iso, roteva, ravakka
nainen, kimeä-ääninen ja ripeäliikkei-nen,
piti huolta järjestyksestä ja laskuista
kauppaliikkeessä, johon hänen
hilpeä uutteruutensa loi elämää.
Heidän vieressään istui arvokkaampana,
korkeampaan kastiin kuuluvana
henkilönä herra Carre-Lamadon, huomattava
mies, pumpuliteoUisuuden harjoittaja,
kolmen kehruutehtaan omistaja,
kunnialegioonan upseeri ja departementin
hallituksen jäsen. 'Keisarivallan
aikana hän oli ollut yhä edelleen
laimean vastustuspuolueen päämiehenä
vain siitä syystä, että sai paremman
maksun liittymisestään sen asian kannattajiin,
jota hän, oman lausumansa
mukaan, vastusti kohteliaasti taistellen.
'Rouva Carre-Lamadon, joka oli paljon
nuorempi kuin hänen jttiehensä, soi lohtua
niille hyväsukuisille upseereille, joita
oli komennettu Roueniin.
Hän istui siinä vastapäätä miestään,
pienenä, sievänä, varsin soreana, turkiksiin
kääriytyneenä, ja silmäili tyytymät-itömänä
vaunujen surkeata sisustaa.
Hänen vierustoverinsa, kreivi ja kreivitär
Hubert de Breville, kuuluivat
erääseen Normandian vanhimmista ja
etevimmistä suvuista. Kreivi, vanha
suurieleinen aatelismies, yritti pukeutumistavallaan
korostaa luonnollista yhdennäköisyyttään
kuningas Henrik IV
kanssa, joka suvun keskuudessa kuuluisan
tarinan mukaan oli tehnyt ras-ikaaksi
erään BrevHle-sukuun kuuluvan
rouvashenkilön, jonka mies pääsi siitä
l^yvistä kreiviksi ja kuvernööriksi.
Herra Carre-Lamadonin virkakump-panina
departementin hallituksessa krei-
•vi Hubert edusti orleanistista puoluetta.
Dii jiimyt ainaiseksi salaisuudek^, mistä
oikeastaan oli johtunut, että hm oli
iiflhit naineeksi eräin Nantesissa asuvan
pienen laivanvarustajan tyttären. Krei-vHir
oa kuitenkin hieno kiytöksdtain,
MiieftJrnsUiA^ olivat loistävam-kesti^
arvotonta vastaan; laiUii^
kans Biet aina hdveksii vapaata !
paoltaan.
toisiinsa saatoimli^.
nudet^ heissä herättämä konservatfivi!
mat kuin kenenkään muun, ja sitäpaitsi
kerrottiin, että eräs Louis4»hilq)pea pojista
oli ollut hänoi rakastajanaan. Siitä
syystä kaäki ylhäiset piirit häntä
kunnioittivat, ja hänen salonkinsa oli
seunyiiirin ensimmäinen, ainoa, jossa
oli säilyiq^ vanha hieno käytöstapa ja
johon oli vaikea päästä. .
Breirfilen omaisuuden, jonka muodostivat
yksinomaan kiinteimistöt, sanot-tiia^
tuottavan sadanviidenkymmenen
tuhannen korkotulot.,-^.;:
J^fämä kuusi vaunai^^ perällä olevaa
henkUöä edustivat varakasta; tyytyväistä,
ja hyvinvoipaa yhteiskunnan osaa,
he olivat niitä vaikutusvaltaisia henkilöitä,
joilla on sekä uskonto että periaatteet.
Omituisen sattuman kautta olivat
kaikki rouvat sijoittuneet samalle penkille,
ja kreivittären vieressä istui vielä
nea vaisto^ ja he juttdiv^t raha^aaaisU
siditaatuen hiukan. ylenkatse^S
koyhilBi K««vi Hubert kertoi, aiiti
vaMidcoa hfin q^ joutunut kärsanga
pnenssikusten vuoksi, kuinka paljoa k».
raston yksinvaltiaiksi, kieltäytyivät häntä
tuntemasta ja. tunnustamasta. Haa
oli muuten kelpo mies, sävyisä ja avulias,
ja oli verrattonoan innokkaasti antautunut
järjestämään maan puolus- varastettu ja kuinkTpSirv^^^
tust* Hän oli antanut kaivaa vainioä- jyksiä oU tuhoutunut, mutta sditti JT
le juoksuhautoja, kaataa lähiseudim - -
metsistä kaikki nuoret puut, ra&entaa
satimia kaikille teille, mutta vihollisoi
sitten lähestyessä hän oli varustuksiinsa
tyytjrväisenä lähtenyt vikkelästi peräytymään
kaupunkia kohti. iNyt hän aikoi
dia suuremmaksi hyödyksi Havressa,
jossa myös tarvittiin varustuksia.
•Nainen, eräs niistä joita mainitaan
huikentelevien nimeltä, oli kuuluisa ennen
aikojaan siunautuneesta pyylevyy-destään,
josta oli saanut, lisänimen Lyllerö.
Hän oli pieni, pyöreä, erittäin
lihava, sormetkin olivat pulleat, nivelien
kohdalta kapeammat, niin että näytti-kaksi
luostarisisarta, jotka sormeilivat vät joukolta pikku makkaroita. Hänen
pitkiä rukousnauhojansa hiljaa lausuen ihonsa oli kiiltävä ja kireä, povi kohosi
paternoster- ja ave-rukouksia. Toinen valtavan korkeana, mutta kaikesta huo-heistä
oli vanha, ja hänen kasvonsa oli- limatta hän oli yhä viehättävä ja halut-"
vat täynnä rokonarpia, ikäänkuin hän tu; niin miellyttävä oli hänen raikkau-olisi
saanut vasten silmiä panoksen rae- tensa. Kasvot olivat kuin punainen
hauleja, toinen oli erittäin hintelä, hänellä
oli sirot, kivulloiselta näyttävät
kasvot ja keuhkotautinen rinta, jota
kalvoi marttyyrien jä illuminaattien
palava usko.
Vastapäätä nunnia herättivät eräs
mies ja eräs nainen kaikkien huomiota.
Mies, joka hyvin tunnettiin, oli radikaalinen
Cornudet, arvokkaitten ihmisten
kauhu. Hän oli kahdenkymmenen
vuoden aikana kostutellut suurta punaista
partaansa kaikkien kansanvaltaisten
oluttupien haarikoissa. Niin
hän oli kuluttanut hyvien veljien ja ystävien
seurassa isältään, entiseltä säily-ketehtailijalta
perimänsä sievän omai-omena,
kuin puhkeamassa oleva piooni-kukan
niippu, ja hänen kauniitten mustien
silmiensä pitkät r^set loivat niihin
viehättävää varjoa: suu oli suloinen,
pieni, kostea ja suuteloihin houkutteleva,
ja huulten välistä välkkyivät hampaat
pieniä valkoisina helminä.
Hänessä sanottiin muutenkin olevan
verrattomia hyviä puolia.
Kun toiset olivat hänet tunteneet, alkoivat
kunnialliset naiset heti kuiskutella
keskenään, ja sanat "huonomaineinen"
ja "julkinen häpeä" lausuttiin samassa vaunut.humahtivat lumen peit-nimiljOQäärin
suurelliseeo tapaan, etti
nuo häviöt tuntuisivat korkeinta^ yh.
den vuoden aikana. Herra Carreia-madon,
joka oli joutunut kovia koke-nuian
pumpuliteoUisuuden alalla, di
muistanut lähettää Englantiin kuusisa-taatuhatta
frangia, pienen hätävaraa
jonka avidla sentään pulasta pääasl
Loiseau puolestaan oli saanut myydyksi
ranskalaiselle intendenttivirastolle kaikki
kehnot viininsä kellaristaan, niin että
hän oli saamassa valtiolta huikean summan,
jonka toivoi voivansa nostaa
Havressa. -
He silmäHivät toisiaan varsin ystävällisesti.
Vaikka heiden yhteiskun-nallinen
asemansa oli erilainen teki heidät
kumminkin veljiksi raha, omistavan
luokan suuri vapaamuurarikunta, jonka
jäsenQle on ominaista, että kuuluu kul-lan
helma, kun he pistävät kätensä hou-sun
taskuun,
Vaunut liikkuivat niin hitaasti että
kello kymmenen aikaan aamulla ei ohu
vielä päästy kahden penikulman päähän.
Miehet astuivat alas kolme kertaa
kävelläkseen vastamäen. Alettiin olla
levottomia sillä oli määrä syödä aamiaista
Totesissa eikä nyt ollut lainkaan
toivoa sinne pääsemisestä eanen yön
tuloa. Kaikki vilkuivat, eikö tien vieressä
näkyisi mitään kapakkaa, mutta
niin äänekkäästi, että hän kohotti päätään.
Hän katseli vierustovereitaan
niin uhittelevasti ja rohkeasti, että heti
suuden ja odotti nyt kärsimättömästi " syntyi syvä hiljaisuus ja kaikki laskivat
tasavallan tuloa saadakseen vihdoin ase- katseensa alas, lukuunottamatta Loi-man,
jota katsoi tämän kumouksellisen seauta, joka vilkui häneen uteliaan pir-kulutuksensa
nojalla voivansa oikeuden- teästi.
mukaisesti vaatia. Syyskuun 4:nä päi- Aivan pian keskustelu kumminkin taas
tämään kuoppaan ja niiden nostamiseen
kului kaksi tuntia.
'Nälkä kiihtyi hämmentäen mieliä eikä
näkyville ilmaantunt minkäänlaista
kehnoakaan ruokalaa, ei yhtäkään viinitupaa,
sillä kaikki liikkeenharjoittajat
olivat peloissaan paenneet preussilaisten
lähestyessä ja nälkiintyneitten
vänä hän oli, ehkä jonkun tekemän pi- virisi kolmen rouvan kesken, joista tuo ranskalaisten joukkojen ohikulkiessa.
lan vuoksi, luullut päässeensä prefektiksi,
mutta aikoessaan astua toimeen
joutuikin surkeasti peräytymään, koska
vahtimestarit, jotka olivat jääneet vi-ilotyttö
oli yhtäkkiä tehnyt hyvät tut- Miehet juoksivat kysymään syötävää
tavat, melkeinpä ystävätkin. Heistä ^^^^ varrella sijaitsevista maataloista,
tuntui, etä heidän täytyi yhdessä kohot- «^^ät saaneet leipääkään, sillä
taa aviollinen arvokkuutensa tuota jul- «Päluul<?inen talonpoika kätki varastonsa
peläten, että ne ryöstäisi sotaväki,
joka nälissään vei väkisin kaikki, mitä
käsiinsä sai.
Kello yhden aikaan päivällä Loiseau
ilmoitti vatsansa tuntuvan erina.naisen
tyhjältä. Kaikki toiset olivat olleet jo
kauan aikaa samassa vaivassa kuin hau,
ja yhä lisääntyvä nälkä*oli saanut keskustelun
taukoamaan.
Aika ajoin joku haukotteli. Toinen
teki kohta saman tempun, ja niin kaikki
vaunuissa olijat, toinen toisensa jälkeen,
aina luonnonlaatunsa, esiintymistaitonsa
ja yhteiskunnallisen asemansa mukaan
levittivät leukansa joko aivan arkailematta*
tai varsin varovaisesti ja
nousi
MontreclUamen lUkiri, tri Arthtr Vineberg, on tuOut kmdm-sakH
tekemUiiän sydatiUiJkkauksilkt. Hän tm mm. paroHtamtt
kuvassa oievan 52-vuotiaam PeterborougUsta kotmin olevan
Borace W, Wafk$nsim, joiU oU nän vakava sydänvika, että kanelia
olisi tuskin ollut kumita kuukautta enemmän elimdkaa.
Tri Viueberg istutti miehen sydänlikakseen kappaUen vaistOi-kaksesi^
ja Watkmsin sydän toimii nyt aivan norma^ti^
peittäen kädellään suun, josta
höyry kylmään ilmaan.
Lyllerö kumartui useita kertoja,
ikäänkuin olisi etsinyt jotakin hameistaan.
IHän epäröi hetkisen, katseli vierustovereitaan
ja suoristui sitten iälle^ö
aivan raul^tsesti. Matkustajien kasvot
olivat kalpeat ja tuskastuneet. Loiseau
sanoi, että hän maksaisi tuhat
frangia pifenestä kinkusta. Hänen vaimonsa
teki eleen, kuin aikoen väittää
vastaan, mutta hillitsi itsensä. Hänestä
tuntui aina kiusalliselta kuulla puhuttavan
rahan tuhlaamisesta, eikä hän suvainnut
sensuuntaisU leikinlaskuakaan.
— ^'Mmä en tosiaankaan voi h>Ain ,
sanoi kreivi, "miten unohdinkaan ottaa
dukaan ruokavaroja?" — Kaikki moittivat
itseään sanaalla tavalla.
Coroudetlla oli taskumatissa rommia.
Hän tarjosi sitä muillekin, mutta
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, August 28, 1954 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1954-08-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki540828 |
Description
| Title | 1954-08-28-04 |
| OCR text | A allcoi vihitdlen valjeta. Ke-v| 1ti hmtalrita, joiU en» matkoft-imeBflaioeiiy oB luiitovilBf ei enSa vrioa virtasi Kpi tmnaiieii ja iMiitoii pilvieii, jotka sahrait iiiyt«MHte Jntikiii valkoisem-malta lakendtn, missä nilQri nuUoin rivi barmän pdttamlä korlbeita poita, mil-loia jokin dkikattoinen maja, kiireel- Ijiiii valkoinen lumiii^ssy. Vaunuissa olevat katselivat toisiaaii uteliaina tiissä aamunkoiton alahufames-aa valossa. Perimmällä, pariiailla paikoilla, istuivat unenhorroksissa toisiaan vastapäätä suuren viiniliikkeen omistajat, herra ja rouva I^iseau. Loiseau ostanut entisen isäntänsä 3iikkeen tämän tehtyä vararikon ja oli rikastunut. Hän möi varsin halvalla erittäin huonoa viiniä ipaalais-afimiskeli-joille, ja hänen tuttavansa ja ystävänsä pitivät häntä ovelana veijarina, oikeana normandialaisena, juonikkaana ja hupaisena miehenä. 'Hän oli niin yleisesti itaatun veijarin maineessa, että. eräässä iltaseurassa, kun herra Tournel, kaikenlaisten tärinäin ja laulujen sepittäjä, pureva- ja hienoälyinen mies, paikallinen kuuluisuus, oli ehdottanut naisille, joiden hu6masl ikävystyvän, että leikittäisiin leikkiä ''Loiseau vole", tuo sana lensi ympäri prefektin salin, tullen sitten tunnetuksi kaikkialla kaupungissa ja saaden kuukauden aikana kaikki maakunnan leuat vääntymään naurun-irveeseen. (Loiseau itse oli muuten kuuluisa kaikenlaisesta pilanteosta, kaikenlaisista hyvistä ja huonoista kokkapuheistaan, eikä kukaan voinut mainita hänen nimeään lisäämättä heti: — Hän on verraton, tuo Loiseau. •Hän oli varreltaan vähäinen, vatsa oli pyöreä, ja sen yläpuolella nähtiin punakat kasvot, joita ympäröivät harmahtavat poskihaivenet. Hänen vaimonsa, iso, roteva, ravakka nainen, kimeä-ääninen ja ripeäliikkei-nen, piti huolta järjestyksestä ja laskuista kauppaliikkeessä, johon hänen hilpeä uutteruutensa loi elämää. Heidän vieressään istui arvokkaampana, korkeampaan kastiin kuuluvana henkilönä herra Carre-Lamadon, huomattava mies, pumpuliteoUisuuden harjoittaja, kolmen kehruutehtaan omistaja, kunnialegioonan upseeri ja departementin hallituksen jäsen. 'Keisarivallan aikana hän oli ollut yhä edelleen laimean vastustuspuolueen päämiehenä vain siitä syystä, että sai paremman maksun liittymisestään sen asian kannattajiin, jota hän, oman lausumansa mukaan, vastusti kohteliaasti taistellen. 'Rouva Carre-Lamadon, joka oli paljon nuorempi kuin hänen jttiehensä, soi lohtua niille hyväsukuisille upseereille, joita oli komennettu Roueniin. Hän istui siinä vastapäätä miestään, pienenä, sievänä, varsin soreana, turkiksiin kääriytyneenä, ja silmäili tyytymät-itömänä vaunujen surkeata sisustaa. Hänen vierustoverinsa, kreivi ja kreivitär Hubert de Breville, kuuluivat erääseen Normandian vanhimmista ja etevimmistä suvuista. Kreivi, vanha suurieleinen aatelismies, yritti pukeutumistavallaan korostaa luonnollista yhdennäköisyyttään kuningas Henrik IV kanssa, joka suvun keskuudessa kuuluisan tarinan mukaan oli tehnyt ras-ikaaksi erään BrevHle-sukuun kuuluvan rouvashenkilön, jonka mies pääsi siitä l^yvistä kreiviksi ja kuvernööriksi. Herra Carre-Lamadonin virkakump-panina departementin hallituksessa krei- •vi Hubert edusti orleanistista puoluetta. Dii jiimyt ainaiseksi salaisuudek^, mistä oikeastaan oli johtunut, että hm oli iiflhit naineeksi eräin Nantesissa asuvan pienen laivanvarustajan tyttären. Krei-vHir oa kuitenkin hieno kiytöksdtain, MiieftJrnsUiA^ olivat loistävam-kesti^ arvotonta vastaan; laiUii^ kans Biet aina hdveksii vapaata ! paoltaan. toisiinsa saatoimli^. nudet^ heissä herättämä konservatfivi! mat kuin kenenkään muun, ja sitäpaitsi kerrottiin, että eräs Louis4»hilq)pea pojista oli ollut hänoi rakastajanaan. Siitä syystä kaäki ylhäiset piirit häntä kunnioittivat, ja hänen salonkinsa oli seunyiiirin ensimmäinen, ainoa, jossa oli säilyiq^ vanha hieno käytöstapa ja johon oli vaikea päästä. . Breirfilen omaisuuden, jonka muodostivat yksinomaan kiinteimistöt, sanot-tiia^ tuottavan sadanviidenkymmenen tuhannen korkotulot.,-^.;: J^fämä kuusi vaunai^^ perällä olevaa henkUöä edustivat varakasta; tyytyväistä, ja hyvinvoipaa yhteiskunnan osaa, he olivat niitä vaikutusvaltaisia henkilöitä, joilla on sekä uskonto että periaatteet. Omituisen sattuman kautta olivat kaikki rouvat sijoittuneet samalle penkille, ja kreivittären vieressä istui vielä nea vaisto^ ja he juttdiv^t raha^aaaisU siditaatuen hiukan. ylenkatse^S koyhilBi K««vi Hubert kertoi, aiiti vaMidcoa hfin q^ joutunut kärsanga pnenssikusten vuoksi, kuinka paljoa k». raston yksinvaltiaiksi, kieltäytyivät häntä tuntemasta ja. tunnustamasta. Haa oli muuten kelpo mies, sävyisä ja avulias, ja oli verrattonoan innokkaasti antautunut järjestämään maan puolus- varastettu ja kuinkTpSirv^^^ tust* Hän oli antanut kaivaa vainioä- jyksiä oU tuhoutunut, mutta sditti JT le juoksuhautoja, kaataa lähiseudim - - metsistä kaikki nuoret puut, ra&entaa satimia kaikille teille, mutta vihollisoi sitten lähestyessä hän oli varustuksiinsa tyytjrväisenä lähtenyt vikkelästi peräytymään kaupunkia kohti. iNyt hän aikoi dia suuremmaksi hyödyksi Havressa, jossa myös tarvittiin varustuksia. •Nainen, eräs niistä joita mainitaan huikentelevien nimeltä, oli kuuluisa ennen aikojaan siunautuneesta pyylevyy-destään, josta oli saanut, lisänimen Lyllerö. Hän oli pieni, pyöreä, erittäin lihava, sormetkin olivat pulleat, nivelien kohdalta kapeammat, niin että näytti-kaksi luostarisisarta, jotka sormeilivat vät joukolta pikku makkaroita. Hänen pitkiä rukousnauhojansa hiljaa lausuen ihonsa oli kiiltävä ja kireä, povi kohosi paternoster- ja ave-rukouksia. Toinen valtavan korkeana, mutta kaikesta huo-heistä oli vanha, ja hänen kasvonsa oli- limatta hän oli yhä viehättävä ja halut-" vat täynnä rokonarpia, ikäänkuin hän tu; niin miellyttävä oli hänen raikkau-olisi saanut vasten silmiä panoksen rae- tensa. Kasvot olivat kuin punainen hauleja, toinen oli erittäin hintelä, hänellä oli sirot, kivulloiselta näyttävät kasvot ja keuhkotautinen rinta, jota kalvoi marttyyrien jä illuminaattien palava usko. Vastapäätä nunnia herättivät eräs mies ja eräs nainen kaikkien huomiota. Mies, joka hyvin tunnettiin, oli radikaalinen Cornudet, arvokkaitten ihmisten kauhu. Hän oli kahdenkymmenen vuoden aikana kostutellut suurta punaista partaansa kaikkien kansanvaltaisten oluttupien haarikoissa. Niin hän oli kuluttanut hyvien veljien ja ystävien seurassa isältään, entiseltä säily-ketehtailijalta perimänsä sievän omai-omena, kuin puhkeamassa oleva piooni-kukan niippu, ja hänen kauniitten mustien silmiensä pitkät r^set loivat niihin viehättävää varjoa: suu oli suloinen, pieni, kostea ja suuteloihin houkutteleva, ja huulten välistä välkkyivät hampaat pieniä valkoisina helminä. Hänessä sanottiin muutenkin olevan verrattomia hyviä puolia. Kun toiset olivat hänet tunteneet, alkoivat kunnialliset naiset heti kuiskutella keskenään, ja sanat "huonomaineinen" ja "julkinen häpeä" lausuttiin samassa vaunut.humahtivat lumen peit-nimiljOQäärin suurelliseeo tapaan, etti nuo häviöt tuntuisivat korkeinta^ yh. den vuoden aikana. Herra Carreia-madon, joka oli joutunut kovia koke-nuian pumpuliteoUisuuden alalla, di muistanut lähettää Englantiin kuusisa-taatuhatta frangia, pienen hätävaraa jonka avidla sentään pulasta pääasl Loiseau puolestaan oli saanut myydyksi ranskalaiselle intendenttivirastolle kaikki kehnot viininsä kellaristaan, niin että hän oli saamassa valtiolta huikean summan, jonka toivoi voivansa nostaa Havressa. - He silmäHivät toisiaan varsin ystävällisesti. Vaikka heiden yhteiskun-nallinen asemansa oli erilainen teki heidät kumminkin veljiksi raha, omistavan luokan suuri vapaamuurarikunta, jonka jäsenQle on ominaista, että kuuluu kul-lan helma, kun he pistävät kätensä hou-sun taskuun, Vaunut liikkuivat niin hitaasti että kello kymmenen aikaan aamulla ei ohu vielä päästy kahden penikulman päähän. Miehet astuivat alas kolme kertaa kävelläkseen vastamäen. Alettiin olla levottomia sillä oli määrä syödä aamiaista Totesissa eikä nyt ollut lainkaan toivoa sinne pääsemisestä eanen yön tuloa. Kaikki vilkuivat, eikö tien vieressä näkyisi mitään kapakkaa, mutta niin äänekkäästi, että hän kohotti päätään. Hän katseli vierustovereitaan niin uhittelevasti ja rohkeasti, että heti suuden ja odotti nyt kärsimättömästi " syntyi syvä hiljaisuus ja kaikki laskivat tasavallan tuloa saadakseen vihdoin ase- katseensa alas, lukuunottamatta Loi-man, jota katsoi tämän kumouksellisen seauta, joka vilkui häneen uteliaan pir-kulutuksensa nojalla voivansa oikeuden- teästi. mukaisesti vaatia. Syyskuun 4:nä päi- Aivan pian keskustelu kumminkin taas tämään kuoppaan ja niiden nostamiseen kului kaksi tuntia. 'Nälkä kiihtyi hämmentäen mieliä eikä näkyville ilmaantunt minkäänlaista kehnoakaan ruokalaa, ei yhtäkään viinitupaa, sillä kaikki liikkeenharjoittajat olivat peloissaan paenneet preussilaisten lähestyessä ja nälkiintyneitten vänä hän oli, ehkä jonkun tekemän pi- virisi kolmen rouvan kesken, joista tuo ranskalaisten joukkojen ohikulkiessa. lan vuoksi, luullut päässeensä prefektiksi, mutta aikoessaan astua toimeen joutuikin surkeasti peräytymään, koska vahtimestarit, jotka olivat jääneet vi-ilotyttö oli yhtäkkiä tehnyt hyvät tut- Miehet juoksivat kysymään syötävää tavat, melkeinpä ystävätkin. Heistä ^^^^ varrella sijaitsevista maataloista, tuntui, etä heidän täytyi yhdessä kohot- «^^ät saaneet leipääkään, sillä taa aviollinen arvokkuutensa tuota jul- «PäluulAin , sanoi kreivi, "miten unohdinkaan ottaa dukaan ruokavaroja?" — Kaikki moittivat itseään sanaalla tavalla. Coroudetlla oli taskumatissa rommia. Hän tarjosi sitä muillekin, mutta |
Tags
Comments
Post a Comment for 1954-08-28-04
