1956-01-28-06 |
Previous | 6 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Alennusmyynti
KIRJ. HULDA RIVER
Pakkasen poika jo astunut esiin,
jääkuoren laittoi lätäkkövesiin.
Nyt luntakin tuli täydellä taivaan,
se monelta pään sai suureen vaivaan.
Tänään alennusmyynti käynnissä suuri,
el bussitkaan tahdo kulkea juuri.
Mutt* pinpahan metllä hyvät nuo jatat.
siis tavarataloon kävellä alat.
Kävely oli hidasta ja kuumaa, '
luntakin tiellä seitsemän tuumaa.
Kjot vihdoinkin saavuit talon sen eteen
hukkua oiit säihmismereen.
Ihmiset kiertävät pöytää Min kaitaa,
nostellen pöksyjä^, katsoin paitaa.
Joku jo ostavi parisen sukkaa,
toinen taas kintaat, tai tekotukkaa.
tmttivat
SJ:n Port A Ä i r i n osaston naisten
•kerho haluaa kiittää kaikkia ystäviään
ja kannattaj iaan siitä suuresta avusta,
jota annoitte ^meille joulutanssieh onnistuneiksi
saatt^iseksi. Näonä tanssit
pidettiin Fort>JWiiiramin sanatoriossa
olevien suoip^i^^n sairaiden joululah-jarahaston
hyyp:l|;f{Kiitänime kaikkia
naisia ja miehi^'3;äiä ter^ kiitettävää
työtä myymällä" tan^silippuja ei vain
täällä Port Arthurissa mutta muuallakin,
mm. Xipigönis^ä, Nolälussa, K a -
Nimimerkki mielessä
Siellähän hääräävät Mandat ja Miinat,
käsissä Iteiluvat pöytäliinat,
tyynyjenpäälliset lakanatkin,
kääntävät vanhat ja kakaratkin.
Näkyypä siellä kasa yksi noita,
kirkkaita miehien solmioita.
Liitynpä joukon jatkoksi siihen "Melan"
aloittamaan jupakkaan. Ajattelen
omalta kohdaltani, että jokainen
joka on salanimen itselleen' valinnut,
',1 niin haluaa sen taakse myöskin kätkey-
,V-r^ tyä. Kallistun siis *^Melan" puolelle,
"~ ^*oka niin rohkeasti.kysymyksen esitti.
Tuolla pöytä on täynnä kenkiäkin- ••• •
tuolla korvarenkaita helmiäkin.
Tuossa sekaisin kaikenlaiset pyyhkeet,
tuolla taas värikkäät lankavyyhteet:,.-'
Käsilaukkua on, sekä kangaspalaa, .
niiden moni niitä käsiinsä haraa.
Tuolla kaikenlaisia on astioita,
pitäisi mukaan saada myös noita.
Voi, että ompi komeita mio hatut,
viimeistä muotia myöskin Lantut!
Tuoli* kiiltävän kauniita hopeoi tai,
lusikkaa, veistä ja haarukoita,
saippuaa, pimderia ja maalia,
noitakin pitäisi myös haalia.
Oikein mieltä jo alkovi jomottaa-,
noita käsihinsä ci millään saa,
monet kädet kun ovat sukkclammat
ja pöydät tyhjiksi he jo saivat.
Aloin taapertamaan jo kotia päin,
ja tyhjin käsin viä aivan nyt jäin.
Nyt päättelen minä näin iiseksmii
Alennusmyynti se viimeiseni. ..'
Tiedämme myöskin, etteivät Liekin
kirjoittajat kävele enää nuorten ken-gissäi^^
Viiösien^Lukana se viisaus kasvaa,
Vaikka toimille se lahja on annettu
jo syntyessä. ^Löytyy kirjoittajissa tietenkin-
huoriakin^ ttiutta vanhetessa raskas
työ ja elämän huolet painavat jokaiseen
oman leimansa.
^' Eihän " l Ä i ^ ystävä "Melakaan"
pahaflä arvostele, sattui vain kirjoitukseensa
pudottamaan sen leikin särmän.
Ja, kuka ^tietää, vaikka 'hänen tarkoituksenaan
olikin yllyttää Liekin muurahaiset
liikkeelle. Näin pyhien aiheuttama
"Väsymys vaikuttaa usein, että
mieluummin kuluttaa vapaa-aikansa
nauttiph toisten kirjoituksista. Piristävää
kohauttamista näin ollen tarvitaan
saamaan kynän kulkemaan.
Vielä minä lisään: jospa arvaisitte,
kuinka näitä minunkin pitkiä pylväitäni
ja sanojen teräviä mutkia toimitus
tasoittelee, 2s'iiny enempää en uskallakaan
puhua, n\uuta kuin kiittää Liekin
toiniiturta ja toivottaa kaikille Onnellista.
Uutta, .Vuotta! . ,
:..v ETANA.
—^ Odotetaan vielä muutamia päiviä, i kuinen ^mtes kiei-tää kukkakimppn kä-äiti,
ja katsotaan sitten . . . hiessään pitkin teitä? kysyi Martti pik-
— Mutta mitä katsomista siinä sitten kutytöltä. i, -
on, Sirkka? Olet muuttunut niin kurjan
näköiseksi ja kalpeaksi. Katsohan nyt
nyt peiliin!
Tyttö vilkaisi nopeasti kuvastimeen
ja sanoi: ^
— Ehkä on parasta, että syön jotakin.
Jos Martti tulee, niin hän ei saa
tyydytyksekseen nähdä minun kärsineen
tästä kaikesta näin suunnattomasti.
— H w ä on, tee niin, sanoi äiti.
OH kaunis aurinkoinen kevätpäivä.
;Martti poistui työpaikaltaan toisten
mukana, mutta hän ei ajatellutkaan
mennä kotiin. 'Hänen ajatuksissaan pyör
ri Sirkka tavallista voimakkaammin.
Hän olisi tahtonut tavata tytön ja sanoa
tälle, että hän rakasti tätä.
Voi kirottua ylpeyttä! tuhahti hän
iisekSeen. Hän oli jo pitkän aikaa ollut
vakuuttunut siitä, että oli esittänyt
Sirkalle kohtuuttomia vaatimuksia ja
olisi ollut «valmis keskustelemaan tämän
kanssa uudelleen asioista.
— Saakb olla? hentoinen tytön ääni
keskeytti Martin ajatukset. 'Hänen
edessään seisoi pieni t3^tö tarjoten vai- tuleekaan olemaan! sanoi tyttönen ta-kovuokkokimppua,
Martti k a t ^ i häm- puttaen käsiään. Viekää hänelle minul-mästyneenä:
ta terveisial.-^
— r Mutta miksi juuri aninuUe? Martti läJrti kiirehtien askeleitaan.
— Ajattelin vain, että teillä on ehkä «Hän «hj-myili ja niinhj-myilivät
joku, jolle haluaisitte viedä pienen kuk- myös vastaantulijat kohdatessaan nuo-ikatervöhdyksen
tänään. ren miehen valtarva valkovuokkokimppu
— Mutta erkö näytä hullulta, jos ai- kädessään.
— Ei suinkaan! Jos haluaa*tehdä
tyytyväiseksi äitinsä tai morsiamensa,
täytyy näyttää heille, että he ansaitsevat,
tulia huomioiduiksi.
— Niinhän se-icai on, myönsi Martti.
Joko sinä käyt koulua?
— Käyn tietysti. Pidän 'koulunkäynnistä,
mutta matematiikka ei minua oikein
.miellytä. "Mutta täytj-y olla päättäväinen
ja yrittää vain parastaan, jos
aikoo todella tulla hyväksi opettajaksi,
kertoi tyttönen avomielisesti. •
— Niin, niin, on tärkeätä kehittää itseään
ja opiskella, sanoi.Martti ajatellen
Sirkkaansa. Haluatko tehdä minulle
mieliksi? .
— Kyllä, jos vain voin!
— Anna minulle kaikki nuo kukkaset,
tässä on raha nibtä! Minulla on
nyt kiire! : > . •
— Mutta mitä :teette kaikilla kukilla?
kysyi tyttö hämmästyneenä.
— Vien ne eräälle tytölle, eräälle'
kunnon tytölle,.joka pitää työstään, kuten
sinäkin ilmeisesti teet, ja joka haluaa
kehittää itseään jatkuvasti.
Öh, kuinka tyytyväinen tuo tyttö
iiiinistiquiassa ja Intolassa. Olitte suurena
apuna siinä, että sainume kokoon
summan $56.CfO, jonka liitimme SJ:n
osaston lahjoitukseen ja niin voimme
lähettää sanatoriossa tällä kertaa olevalla
28 suomalaiselle potilaalle joulukortin
ja $2.00 rahaa kullekin.
Olemme saaneet kauniin kiitoskirjeen
Fort Williamin sanatoriosta, jönkä
julkaisemme oheellisena.
Finnish Organization ^t" Canada,
Port Arthur Local No. 2 ^ ;
and Women's Section.
We wish to thank you for the gifts
which your Organization donated to
the Finnish Patients at the Fort WU-liam
Sanatorium. These gifts are very
much appreciated and help to imake the
Christmas season a much happier one.
We wish you ali a very Happy New
Year.
Yours very thily^
Miss B. G. Stock, RJ«J.
Director of Nursing, BGS: DC.
CHaluamme lausua teille kiitoksem-ime
lahjoista, jotka järjestönne lahjoittivat
Fort Williamin Sanatoriossa oleville
suomalaisille hoidokeille. Teidän
lahjoillenne annettiin hyvin suuri arvo
ja ne auttoivat joulun ajan mnodostu-mista
paljon iloisemmaiksi.
Toivotamme teille oikein onnellista
Uutta Vuotta.
Kunnioituksella teidän)
Yhtä ja tmsta
Onpa se aika taas livahtanut oikein
harppa-äskeliri viime näkemästä i Onnea
uudelle vuodelle toivotan nyt kaikille
iLiekin ystäville ja toimitukselle!"
Kävelin kadulla hiljalleen ja olikin
"ihmeen kaunis ja lämmin talvipäivä,.
Tuli liina vastaan tuttavani nainen ja
pysähtyi juttelemaan yhtä ja toista, i l moista
ym. Kulki siinä ohitse mies ja
ojensi kätensä sanoen: "Saisko vipata
vartin, että pääsisi syömään."
— E i senttiäkään ennätin sanomaan
. . . Kyllä rehentelitkin keväällä rahoillasi,
ettei muka kannata ottaa huonetta,
kun ulkona savikolla saa nukkua vapaasti.
Ei myöskään kannattanut syödä,
kun siinä meni raha hukkaan, imutta
juoda kannatti — kuulema. Ota sieltä
mihin rahasi veit.
Ijilutta alkoi kanssaihminen puhua
miehen mentyä, että eikö. olisi pitänyt
auttaa.
— Juu, auta sinä jos tahdot tuota
äiskää! sanoin minä ja olin pahalla
päällä. Ihmisen ei pidä heittäytyä ehdoin
tahdoin liulttioksi. ^Ymmärrän,
että siitä on vaikea nousta, mutta kuka
käski vajota.*-Eikö ihminen, jolla vain
on järkeä, näe ympärillään tuhansia
esimerkkejä varoittamassa mihin juopottelu
lopulta vie.
— Joukkomme on kirjavaa, puhui
nainen, ehkä Juuri tuo mies on se kieroon
kasvanut rveljenmie, Jota ei kukaan
koskaan ymmärrä. Ihmistä pitää ymmärtää
toisen ihmisep taholta, tutkia
ensin ja sitten vasta tuomita . ; . N ^ t kö
miten kurjan näköinen hän oli? Ryp-pyis^
tvaatteet, sumeat silmät, pälyilevä
katse. Hän on se pohjamutaan vajonnut,
jolle kenelläkään ei ole hyvää^
sanaa sanottavana. Hän ei ole kadeh-tittava.
—- E i ole, §en myönnän. , Vaan jos ei
meillä kullakin ole itseUäanme tarmoa
pysyä raittiina ja kumion^ kansalaisena,
ei se säälien tul^. Meillä on kullakin
olleet omat vastoinkäymisemme ja murheemme
ja se pitää järkei-än ihmisen
a
Ivun tässä eräänä jräivänä tapasin
Liekin toimittajan iiadulla, kysäisi hän
5'osko olen nähnyt -yhtä savolaista, vai
pitääkö tässä laittaa ;i)erään kuulutus
jotta saisi tietää miissä se pahuus me-neskelee
. . . Tai" olk^^^ kupsahtanut.
V
Mutta minäpä sanoin, että olen nähnyt
hänet aina peilistä, kun on partaansa
ajeHut. Kun nyt on s^ karkaus-'
vuosi menossa, on pitänyt vähän piilotella,
sillä hu6 yanhatpiiat ja lesket
pyörivät aina ympärillä, ettei vain mitenkään
pääsisi karkaamaan. Olen nimittäin
ajatellut, ^ t t ä ottakoot nyt hä-taiÄnimät
ensinAJa^^^^ vielä, paastoan
miiutästiiait: Aruöd ^ Vai pitäisiköhän
taas lähteä vuodeksi metsään pätsäile-mään
. . . Mutta jos, ne ikäneidot pääsisi
tietämään, että siellä yksi onneton
yksin oleskelee, niin voisivat hypätä
sinne aivan kilvalla.
Vaan jos-joku Olisi niin sisukas, ettei
lähtisi ajamallakaan pois; niin hän saisi
olla sellaista laihempaa sorttia, jotta
voisi liikkua vikkelästi ja sopisi pie-netmmästä
oven raosta, että ei pakkanen
pääsisi sisälle. Jos taas Joku lihavampi
jäisi sinne talveksi ler\'eyttään hoitamaan;
niin takaan että hän lähtisi keväällä
sieltä 'hyvin virtaviivaisena.
Muistaisin kyllä selittää, kuinka liika
syöminen on vaarallista, mutta ulkoilma
ja runsas liikunta on terveellistä
ja hätyyttäisin aina katsomaan jänik-senpauloja
taikka hakemaan puita met-sasta.
Mutta suojeleehan meitä vanhojapoi-kia
laki. Ihniiisryöstö taikka kitnäp-päys
kuuluu olevan sellaista hommaa,
että nappiherrat pitävät sitä hyvin pahana.
E'hkä tässä vuoden jotenkin pärjää,
kun ei komistele itseään ja koska
muuten ei ole enää kuin raamit jälellä.
Sitten taas seuraakin kolmen vuoden
- rauhoitusaikaj jolloin neitoset eivät saa
Jiät3^ytellä meitä. '' ^
Kyliä nykyään keksitään' kaikenlaisia
laitteita, mutta jos keksittäisiin sellainen
vekotin, joka.näyttäisi ihmisen
iän, niin kyllä meitä vanhojapoikia ja
-piikoja olisi paljon enemmän kuin nykyään.
Tuohon kahdenkymmenen ja
kolmenkymmenen välille kun sopii niin
paljon.lisävuosia. Ja entäs, sitten, kun
toiset eivät tahdo . ylittää neljääkymmentä
millään.
Lopuksi minä otan ilolla ja surulla
osaa toisten vanhojenpoikien kohtaloon.
Minä varoitan, että jos nainen saa miehestä
oikein hyvän kaulaötteen, niin
siitä miehestä on. pian päästy.
POROJA LIHOIKSI
Joulun edellä sattui Pohjois-Ruotsis-sa
sellainen tapaus, että suuri porolauma
ryntäsi rautatielle matkustajajunan
eteen, Ennenkuin kuljettajan onnistui
saada juna pysähtymään, oli noin
50 poroa ruhjoutunut kuoliaaksi.
- * '' ' * ... »
PIENET AUTOT VOITTIVAT
Viime vuoden Jopuila Ranskassa suoritetun
radioautojen viiden päivän ajon
voitti Pariisin poliisien pienet Renault-vaunut.
Voittaja.ajoi 5,200 km:n pituisen
reitin keskmiäärin 85 km:n tuntinopeudella/
-
ymmärtää, etteivät ne juomisella muuksi
onuuta, vaan itseUe pahennukseksi ja
yhteiskunnalle vahingoksi.
Nainen. lähti -kävelemään ja tiesin,
että hän piti minua typeränä ja liian
jyrkkänä . . . Pitäköön — niutt^ minä
aina autan ihmistä sen kun voin, jos
häiieUä" on halua rioiista alennuksesta,
eikä runtele ^^urjuuden kustannuksella,
kuten tuokin «mies. Silloin ei mi;
1MW sääBitt riitä . . .kenties olen väärässä!
• Niin, kukapa tietää?
Terveiset Liekin perheelle!
ULLA.
Lauantaina» tammlkmm 28 piivanS* 195& 1 »
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 28, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-01-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560128 |
Description
| Title | 1956-01-28-06 |
| OCR text | Alennusmyynti KIRJ. HULDA RIVER Pakkasen poika jo astunut esiin, jääkuoren laittoi lätäkkövesiin. Nyt luntakin tuli täydellä taivaan, se monelta pään sai suureen vaivaan. Tänään alennusmyynti käynnissä suuri, el bussitkaan tahdo kulkea juuri. Mutt* pinpahan metllä hyvät nuo jatat. siis tavarataloon kävellä alat. Kävely oli hidasta ja kuumaa, ' luntakin tiellä seitsemän tuumaa. Kjot vihdoinkin saavuit talon sen eteen hukkua oiit säihmismereen. Ihmiset kiertävät pöytää Min kaitaa, nostellen pöksyjä^, katsoin paitaa. Joku jo ostavi parisen sukkaa, toinen taas kintaat, tai tekotukkaa. tmttivat SJ:n Port A Ä i r i n osaston naisten •kerho haluaa kiittää kaikkia ystäviään ja kannattaj iaan siitä suuresta avusta, jota annoitte ^meille joulutanssieh onnistuneiksi saatt^iseksi. Näonä tanssit pidettiin Fort>JWiiiramin sanatoriossa olevien suoip^i^^n sairaiden joululah-jarahaston hyyp:l|;f{Kiitänime kaikkia naisia ja miehi^'3;äiä ter^ kiitettävää työtä myymällä" tan^silippuja ei vain täällä Port Arthurissa mutta muuallakin, mm. Xipigönis^ä, Nolälussa, K a - Nimimerkki mielessä Siellähän hääräävät Mandat ja Miinat, käsissä Iteiluvat pöytäliinat, tyynyjenpäälliset lakanatkin, kääntävät vanhat ja kakaratkin. Näkyypä siellä kasa yksi noita, kirkkaita miehien solmioita. Liitynpä joukon jatkoksi siihen "Melan" aloittamaan jupakkaan. Ajattelen omalta kohdaltani, että jokainen joka on salanimen itselleen' valinnut, ',1 niin haluaa sen taakse myöskin kätkey- ,V-r^ tyä. Kallistun siis *^Melan" puolelle, "~ ^*oka niin rohkeasti.kysymyksen esitti. Tuolla pöytä on täynnä kenkiäkin- ••• • tuolla korvarenkaita helmiäkin. Tuossa sekaisin kaikenlaiset pyyhkeet, tuolla taas värikkäät lankavyyhteet:,.-' Käsilaukkua on, sekä kangaspalaa, . niiden moni niitä käsiinsä haraa. Tuolla kaikenlaisia on astioita, pitäisi mukaan saada myös noita. Voi, että ompi komeita mio hatut, viimeistä muotia myöskin Lantut! Tuoli* kiiltävän kauniita hopeoi tai, lusikkaa, veistä ja haarukoita, saippuaa, pimderia ja maalia, noitakin pitäisi myös haalia. Oikein mieltä jo alkovi jomottaa-, noita käsihinsä ci millään saa, monet kädet kun ovat sukkclammat ja pöydät tyhjiksi he jo saivat. Aloin taapertamaan jo kotia päin, ja tyhjin käsin viä aivan nyt jäin. Nyt päättelen minä näin iiseksmii Alennusmyynti se viimeiseni. ..' Tiedämme myöskin, etteivät Liekin kirjoittajat kävele enää nuorten ken-gissäi^^ Viiösien^Lukana se viisaus kasvaa, Vaikka toimille se lahja on annettu jo syntyessä. ^Löytyy kirjoittajissa tietenkin- huoriakin^ ttiutta vanhetessa raskas työ ja elämän huolet painavat jokaiseen oman leimansa. ^' Eihän " l Ä i ^ ystävä "Melakaan" pahaflä arvostele, sattui vain kirjoitukseensa pudottamaan sen leikin särmän. Ja, kuka ^tietää, vaikka 'hänen tarkoituksenaan olikin yllyttää Liekin muurahaiset liikkeelle. Näin pyhien aiheuttama "Väsymys vaikuttaa usein, että mieluummin kuluttaa vapaa-aikansa nauttiph toisten kirjoituksista. Piristävää kohauttamista näin ollen tarvitaan saamaan kynän kulkemaan. Vielä minä lisään: jospa arvaisitte, kuinka näitä minunkin pitkiä pylväitäni ja sanojen teräviä mutkia toimitus tasoittelee, 2s'iiny enempää en uskallakaan puhua, n\uuta kuin kiittää Liekin toiniiturta ja toivottaa kaikille Onnellista. Uutta, .Vuotta! . , :..v ETANA. —^ Odotetaan vielä muutamia päiviä, i kuinen ^mtes kiei-tää kukkakimppn kä-äiti, ja katsotaan sitten . . . hiessään pitkin teitä? kysyi Martti pik- — Mutta mitä katsomista siinä sitten kutytöltä. i, - on, Sirkka? Olet muuttunut niin kurjan näköiseksi ja kalpeaksi. Katsohan nyt nyt peiliin! Tyttö vilkaisi nopeasti kuvastimeen ja sanoi: ^ — Ehkä on parasta, että syön jotakin. Jos Martti tulee, niin hän ei saa tyydytyksekseen nähdä minun kärsineen tästä kaikesta näin suunnattomasti. — H w ä on, tee niin, sanoi äiti. OH kaunis aurinkoinen kevätpäivä. ;Martti poistui työpaikaltaan toisten mukana, mutta hän ei ajatellutkaan mennä kotiin. 'Hänen ajatuksissaan pyör ri Sirkka tavallista voimakkaammin. Hän olisi tahtonut tavata tytön ja sanoa tälle, että hän rakasti tätä. Voi kirottua ylpeyttä! tuhahti hän iisekSeen. Hän oli jo pitkän aikaa ollut vakuuttunut siitä, että oli esittänyt Sirkalle kohtuuttomia vaatimuksia ja olisi ollut «valmis keskustelemaan tämän kanssa uudelleen asioista. — Saakb olla? hentoinen tytön ääni keskeytti Martin ajatukset. 'Hänen edessään seisoi pieni t3^tö tarjoten vai- tuleekaan olemaan! sanoi tyttönen ta-kovuokkokimppua, Martti k a t ^ i häm- puttaen käsiään. Viekää hänelle minul-mästyneenä: ta terveisial.-^ — r Mutta miksi juuri aninuUe? Martti läJrti kiirehtien askeleitaan. — Ajattelin vain, että teillä on ehkä «Hän «hj-myili ja niinhj-myilivät joku, jolle haluaisitte viedä pienen kuk- myös vastaantulijat kohdatessaan nuo-ikatervöhdyksen tänään. ren miehen valtarva valkovuokkokimppu — Mutta erkö näytä hullulta, jos ai- kädessään. — Ei suinkaan! Jos haluaa*tehdä tyytyväiseksi äitinsä tai morsiamensa, täytyy näyttää heille, että he ansaitsevat, tulia huomioiduiksi. — Niinhän se-icai on, myönsi Martti. Joko sinä käyt koulua? — Käyn tietysti. Pidän 'koulunkäynnistä, mutta matematiikka ei minua oikein .miellytä. "Mutta täytj-y olla päättäväinen ja yrittää vain parastaan, jos aikoo todella tulla hyväksi opettajaksi, kertoi tyttönen avomielisesti. • — Niin, niin, on tärkeätä kehittää itseään ja opiskella, sanoi.Martti ajatellen Sirkkaansa. Haluatko tehdä minulle mieliksi? . — Kyllä, jos vain voin! — Anna minulle kaikki nuo kukkaset, tässä on raha nibtä! Minulla on nyt kiire! : > . • — Mutta mitä :teette kaikilla kukilla? kysyi tyttö hämmästyneenä. — Vien ne eräälle tytölle, eräälle' kunnon tytölle,.joka pitää työstään, kuten sinäkin ilmeisesti teet, ja joka haluaa kehittää itseään jatkuvasti. Öh, kuinka tyytyväinen tuo tyttö iiiinistiquiassa ja Intolassa. Olitte suurena apuna siinä, että sainume kokoon summan $56.CfO, jonka liitimme SJ:n osaston lahjoitukseen ja niin voimme lähettää sanatoriossa tällä kertaa olevalla 28 suomalaiselle potilaalle joulukortin ja $2.00 rahaa kullekin. Olemme saaneet kauniin kiitoskirjeen Fort Williamin sanatoriosta, jönkä julkaisemme oheellisena. Finnish Organization ^t" Canada, Port Arthur Local No. 2 ^ ; and Women's Section. We wish to thank you for the gifts which your Organization donated to the Finnish Patients at the Fort WU-liam Sanatorium. These gifts are very much appreciated and help to imake the Christmas season a much happier one. We wish you ali a very Happy New Year. Yours very thily^ Miss B. G. Stock, RJ«J. Director of Nursing, BGS: DC. CHaluamme lausua teille kiitoksem-ime lahjoista, jotka järjestönne lahjoittivat Fort Williamin Sanatoriossa oleville suomalaisille hoidokeille. Teidän lahjoillenne annettiin hyvin suuri arvo ja ne auttoivat joulun ajan mnodostu-mista paljon iloisemmaiksi. Toivotamme teille oikein onnellista Uutta Vuotta. Kunnioituksella teidän) Yhtä ja tmsta Onpa se aika taas livahtanut oikein harppa-äskeliri viime näkemästä i Onnea uudelle vuodelle toivotan nyt kaikille iLiekin ystäville ja toimitukselle!" Kävelin kadulla hiljalleen ja olikin "ihmeen kaunis ja lämmin talvipäivä,. Tuli liina vastaan tuttavani nainen ja pysähtyi juttelemaan yhtä ja toista, i l moista ym. Kulki siinä ohitse mies ja ojensi kätensä sanoen: "Saisko vipata vartin, että pääsisi syömään." — E i senttiäkään ennätin sanomaan . . . Kyllä rehentelitkin keväällä rahoillasi, ettei muka kannata ottaa huonetta, kun ulkona savikolla saa nukkua vapaasti. Ei myöskään kannattanut syödä, kun siinä meni raha hukkaan, imutta juoda kannatti — kuulema. Ota sieltä mihin rahasi veit. Ijilutta alkoi kanssaihminen puhua miehen mentyä, että eikö. olisi pitänyt auttaa. — Juu, auta sinä jos tahdot tuota äiskää! sanoin minä ja olin pahalla päällä. Ihmisen ei pidä heittäytyä ehdoin tahdoin liulttioksi. ^Ymmärrän, että siitä on vaikea nousta, mutta kuka käski vajota.*-Eikö ihminen, jolla vain on järkeä, näe ympärillään tuhansia esimerkkejä varoittamassa mihin juopottelu lopulta vie. — Joukkomme on kirjavaa, puhui nainen, ehkä Juuri tuo mies on se kieroon kasvanut rveljenmie, Jota ei kukaan koskaan ymmärrä. Ihmistä pitää ymmärtää toisen ihmisep taholta, tutkia ensin ja sitten vasta tuomita . ; . N ^ t kö miten kurjan näköinen hän oli? Ryp-pyis^ tvaatteet, sumeat silmät, pälyilevä katse. Hän on se pohjamutaan vajonnut, jolle kenelläkään ei ole hyvää^ sanaa sanottavana. Hän ei ole kadeh-tittava. —- E i ole, §en myönnän. , Vaan jos ei meillä kullakin ole itseUäanme tarmoa pysyä raittiina ja kumion^ kansalaisena, ei se säälien tul^. Meillä on kullakin olleet omat vastoinkäymisemme ja murheemme ja se pitää järkei-än ihmisen a Ivun tässä eräänä jräivänä tapasin Liekin toimittajan iiadulla, kysäisi hän 5'osko olen nähnyt -yhtä savolaista, vai pitääkö tässä laittaa ;i)erään kuulutus jotta saisi tietää miissä se pahuus me-neskelee . . . Tai" olk^^^ kupsahtanut. V Mutta minäpä sanoin, että olen nähnyt hänet aina peilistä, kun on partaansa ajeHut. Kun nyt on s^ karkaus-' vuosi menossa, on pitänyt vähän piilotella, sillä hu6 yanhatpiiat ja lesket pyörivät aina ympärillä, ettei vain mitenkään pääsisi karkaamaan. Olen nimittäin ajatellut, ^ t t ä ottakoot nyt hä-taiÄnimät ensinAJa^^^^ vielä, paastoan miiutästiiait: Aruöd ^ Vai pitäisiköhän taas lähteä vuodeksi metsään pätsäile-mään . . . Mutta jos, ne ikäneidot pääsisi tietämään, että siellä yksi onneton yksin oleskelee, niin voisivat hypätä sinne aivan kilvalla. Vaan jos-joku Olisi niin sisukas, ettei lähtisi ajamallakaan pois; niin hän saisi olla sellaista laihempaa sorttia, jotta voisi liikkua vikkelästi ja sopisi pie-netmmästä oven raosta, että ei pakkanen pääsisi sisälle. Jos taas Joku lihavampi jäisi sinne talveksi ler\'eyttään hoitamaan; niin takaan että hän lähtisi keväällä sieltä 'hyvin virtaviivaisena. Muistaisin kyllä selittää, kuinka liika syöminen on vaarallista, mutta ulkoilma ja runsas liikunta on terveellistä ja hätyyttäisin aina katsomaan jänik-senpauloja taikka hakemaan puita met-sasta. Mutta suojeleehan meitä vanhojapoi-kia laki. Ihniiisryöstö taikka kitnäp-päys kuuluu olevan sellaista hommaa, että nappiherrat pitävät sitä hyvin pahana. E'hkä tässä vuoden jotenkin pärjää, kun ei komistele itseään ja koska muuten ei ole enää kuin raamit jälellä. Sitten taas seuraakin kolmen vuoden - rauhoitusaikaj jolloin neitoset eivät saa Jiät3^ytellä meitä. '' ^ Kyliä nykyään keksitään' kaikenlaisia laitteita, mutta jos keksittäisiin sellainen vekotin, joka.näyttäisi ihmisen iän, niin kyllä meitä vanhojapoikia ja -piikoja olisi paljon enemmän kuin nykyään. Tuohon kahdenkymmenen ja kolmenkymmenen välille kun sopii niin paljon.lisävuosia. Ja entäs, sitten, kun toiset eivät tahdo . ylittää neljääkymmentä millään. Lopuksi minä otan ilolla ja surulla osaa toisten vanhojenpoikien kohtaloon. Minä varoitan, että jos nainen saa miehestä oikein hyvän kaulaötteen, niin siitä miehestä on. pian päästy. POROJA LIHOIKSI Joulun edellä sattui Pohjois-Ruotsis-sa sellainen tapaus, että suuri porolauma ryntäsi rautatielle matkustajajunan eteen, Ennenkuin kuljettajan onnistui saada juna pysähtymään, oli noin 50 poroa ruhjoutunut kuoliaaksi. - * '' ' * ... » PIENET AUTOT VOITTIVAT Viime vuoden Jopuila Ranskassa suoritetun radioautojen viiden päivän ajon voitti Pariisin poliisien pienet Renault-vaunut. Voittaja.ajoi 5,200 km:n pituisen reitin keskmiäärin 85 km:n tuntinopeudella/ - ymmärtää, etteivät ne juomisella muuksi onuuta, vaan itseUe pahennukseksi ja yhteiskunnalle vahingoksi. Nainen. lähti -kävelemään ja tiesin, että hän piti minua typeränä ja liian jyrkkänä . . . Pitäköön — niutt^ minä aina autan ihmistä sen kun voin, jos häiieUä" on halua rioiista alennuksesta, eikä runtele ^^urjuuden kustannuksella, kuten tuokin «mies. Silloin ei mi; 1MW sääBitt riitä . . .kenties olen väärässä! • Niin, kukapa tietää? Terveiset Liekin perheelle! ULLA. Lauantaina» tammlkmm 28 piivanS* 195& 1 » |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-01-28-06
