Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 27, 1954

              Jiatkoa
Oli keskitalven aika, kon Aapo sai
itse selvän vaimonsa yöjuoksuista. Hä­nen
ei enää tarvinnut uskoa valheiksi
niitä puheita, mitä kylältä oli kuullut.
•Hän oli ollut yö\aiorolla työssä ja
heitä mainimiehiä tuli n>i; työ\aioronsa
loputtua kotia. Työstä väsyneinä he
kulkivat kukin kotiaan. Oli pohjolan
pakkasyö. Vaalean harmaana nousi
sauhu tähtikirkkaalla taivaalle maini-miesten
asunnoista. Jo kaukaa Aapo
huomasi ettei hänen asuntonsa saavupii-pusta
noussutkaan sauhu kuten toisten.
Pahaa aavistaen kiirehti hän askeleitaan
ehtiäkseen kotiin. Kaukaa hän jo kuuli
Sylvia-tyttönsä itkua sisältä. Hän ryn­täsi
juoksujalkaa asuntoonsa, jossa ta­pasi
lapsensa kylmässä ja pimeässä käm­pässä
itkemässä ja pyytämässä, että äi­t
i laittaisi hänen päälleen peitteitä, jot­ka
olivat pudonneet lattialle. Kiirees­t
i laittoi isä pudonneet peitteet lapsen
päälle ja rupesi hommaamaan tulta läm-mitysuuniin.
Kun hän sai kämpän läm­pimäksi,
otti hän lapsen lämmitysuunin
luo polvelleen ja antoi hänelle lämmi­tettyä
maitoa juodakseen. Isä tieduste­l
i Sylvialta minne äiti on mennyt ja
jättänyt hänet yksin kylmään asuntoon.
"Yksi vferas setä oli illalla täällä, kun
äiti laittoi minut nukkumaan", oli vas­taus
minkä isä sai lapseltaan.
Nyt tuli Aapon mieleen mustasuk­kaisuuden
raivo. Hän vannoi henges­sään
tappavansa sen miehen, joka hä­nen
vaimonsa ja pikku-Sylvian äidin on
viekotellut. Rauhoitettuaan vähän
tuosta kiihtymyksestään, laittoi isä lap­sen
nukkumaan ja meni itsekin vuoteel­leen
suunnittelemaan tulevaa elämäänsä,
jonka hän siinä mustasukkaisuuden vi­hassa
oli päättänyt uudestaan järjestää.
Hän odotti vaimonsa kotiin tuloa, että
saisi hänet heti ottaa tilille.
Vähän ennen päivän valkenemista tu­li
vaimo kotiin humalassa. AapK) nousi
ylös vuoteeltaan. Tiukasti hän tiedus­teli
vaimoltaan:
— Kuka oli se mies, jonka kanssa
Pirstottua elämää
Kirj. K A L L E KUSTAA
lähdit illalla ulos ja jätit lapsen yksin
kotiin paleltumaan. Se on parempi
meille kaikille, että sinä menet sen
miehen luokse, jonka kanssa olet yösi
viettänyt. Minä pidän pikku-Sylviasta
huolen. Ota vaatteesi mitä sinulla on
ja lähde jo tänä aamuna ennen pikku-
Bylvian heräämistä. Se on minun pää­tökseni,
siinä ei ole tinkimisen varaa.
Katumufksen kyyneleet putoilivat äi­din
poskilta, kun hän kokoili vaatteitaan
lähteäkseen tuosta ennen niin rakkaasta
^'pesästä" syrjäytettynä. Pyynnöt eivät
saaneet .Aapoa enää heltymään, vaan
Sylvian oli lähdettävä hyljätt>Tiä. Hän,
suuntasi askeleensa kullanetsijä Larsso­nin
asunnolle, josta tiesi saavansa aina­kin
väliaikaisen asunnon.
Aapo otti lomaa työstään, että voi
järjestää perheasiansa, hankkia henkilön
joka rupeaa hoitamaan pikku-Sylviaa
hänen työssä käydessään. Itse hän al­koi
käydä ruokailemassa mainimiesten
yhteisessä ruokapaikassa 'poikatalolla'.
Oman talonsa hän vuokrasi ja meni
itsekin asumaan samaan perheeseen, jon­ne
sai lapsensa hoidettavaksi, joten sai
vapaa-aikansa olla lapsensa lähetty­villä.
• • *
Aika parantaa haavat, sanotaan. Pik-ku-
Syivia oli jo tottunut uuteen ympä­ristöön
ja unohtanut äitinsä tuon kah­den
vuoden aikana minkä hän oli jo ol­lut
äidistään erossa. Samoin Aapokin.
Hän oli tottunut uuteen 'poikamies"-
elämään ja hän oli päättänyt elää lo­pun
elämänsä lapselleen Sylvialle, että
tämän lapsuus ja nuoruus olisi\-at va­loisammat
kuin hänen oma elämänsä
«nnen nuoruudessaan oli ollut. Hänen
oma lapsuutensa ja nuoruutensa ikään­kuin
muistutti -Aapoa: Pidä hy\ä huoli
pikku-Sylviasta. sillä hänellä ei ole muu­ta
huoltajaa.
Hänen entinen vainionsa eli huolett^n-ta
elämää kuiianetsijä Larssonin kanssa,
kuluttaen aikansa yöklubeissa ja sala-kapakoissa.
Hän oli saanut tuon yl­peän
kullanetsijän suostumaan ja hom­maamaan
niin, että he rupesivat oikeus­laitoksen
avulla ottamaan pikku-Sylviaa
pois isänsä hoivista.
Pohjolan kesä oli kauneimmillaan.
Mainari-Aapo sai lakimieheltä kirjeen,
jossa häneltä oikeuden uhalla vaadittiin
antamaan lapsensa äitinsä huostaan. Aa­po
ei suostunut vapaaehtoisesti luopu­maan
lapsestaan, vaan antoi asian men­nä
oikeuden ratkaistavaksi. Kullanet­sijän
varoilla oli lapsen äiti palkannut
etevimmän lakimiehen ajamaan asiaan­sa,
sekä puoli tusinaa todistajia, jotka
sitten ofkeudessa todistivat että isä on
antanut lapselle huonon hoidon. Huoli­matta
vaikka Aapon todistajat oikeu­dessa
vannoivat lapsen saaneen parhaan
hoidon mitä lapselle voidaan antaa, oli
oikeuden päätös, että äiti saa lapsen
viedä omaan hoitoonsa.
Aapo vetosi asiasta mutta tuloksetta.
Oikeus tuomitsi lapsen äidin hoitoon ja
isän maksamaan vissin summan kuu-
'kausittain lapsen hoitokustannuksiin. Se
oli kova isku Aapolla.
— Viimeinenkin valonpilkku on sam­munut
minun elämästäni, huokasi Aapo.
Pikku-Sylvian äiti tuli esivallan mies
mukana noutamaan lastaan isän luota.
— Nyt mennään äidin luo asumaan.
Minä olen ostanut sinulle paljon kau­niita
leikkikaluja ja lahjoja, jotka sinä
saat kun mennään kotiin.
— En minä lähde isän luota minne­kään,
oli lapsen topakka vastaus äidille.
Laki ja oikeus. Isän oli luovuttava
lapsestaan. Lapsen erotessa isästään
itki hän ja sanoi tulevansa huomenna
takaisin isän luo.
— Minä sydämestäni toivoisin niin,
että sinä tulisit takaisin isän luo, sanoi
Aapo surullisesti lapselleen. ;Hän kään­tyi
entisen vaimonsa puoleen sanoen:
— Haluatko sinä turmella pikku-Syl­vian
tulevaisuuden, kun haluat hänet
pois minun luotani? Olisit antanut lap­sen
olla minun hoivissani. Olisin jär­jestänyt
hänen tulevaisuuden paremmin
mitä meillä kummallakaan on ollut. Nyt
hänen tulevaisuutensa on kyseenalaista,
sillä sinun yhteytesi tuohon kullanetsijä
Larssoniin loppuu kesken — entäs lap­sen
tulevaisuus sitten? Oletko sinä tätä
asiaa ajatellut, ennenkuin otat noin
rohkean askeleen silloin kun lapsemme
tulevaisuus on kysymyksessä? Sinä ha­luat,
että lapsemme tulisi kulkemaan
niitä askeleita mitä siriä nyt itse kuljet.
Äiti kuunteli miehen tuomitsevia sa­noja,
jotka tunkeutuivat, tehden kipeää
hänen sisimmässään, koska hän tiesi te­kevänsä
väärin särkiessään lapsensa tu­levaisuuden
suunnittelut.
Sylvia tunnusti entiselle miehelleen
olevansa huono äiti.
. Lapsen antaessa isälleen erosuukon.
avautuivat tuon niin jämerän miehen
kyynelkanavat. Vuolaana virtasivat
kyyneleet hänen surullisille kasvoilleen.
Tämän jälkeen Aaposta, ennen niin
jämerästä miehestä tuli huolimaton.
Hän rupesi nauttimaan väkijuomia, yrit­täen
sen avulla itselleen huvia. Juo­pottelun
ta'kia menetti hän paljon työ­aikaa,
josta työmaalla häntä varoitet­tiin.
Kun varoituksista uusiintuivat,
eroitettiin Aajx» työmaasta.
Xäin alkoi hänen elämänsä rappeu­tua.
Tilin välin kerrallaan yhdessä työ­maassa
ja rahat viinaan. Aapon pienet
s;iästöt, mitkä hän oli saanut kokoon
ahkeruudella ja säästäväisyydellä hu­penivat,
joten hänellä ei enää ollut jäl­jellä
kuin kuluneet ja likaiset vaatteet
Vxiällä. Hän muuttui toiselle kaivos-perukalle,
sillä häntä ei huvitt^ut olo
siellä missä hänen perhe-elämänsä oli
kärsinyt haaksirikon. uAaposta tuli it­seensä
sulkeutuva, joka ei halunnut seu­rustella
työtovereittensa kanssa. Hän ei
antanut itsestään tietoa missä kulloin­kin
liikkui, ei edes omalle lapselleen
Sylvialle. Näin hän eleli vuosia yksik­seen,
muuttaen kaivoksesta toiseen ja
rahat tuhlaten salakapakoihin. 'Lopul­ta
hän ei enää kelvannut kaivoksiin töi
hin, koska oli jo vanha mies ja nuorem­paa
työvoimaa oli nyt jo enempi tar­jolla
mitä työtä oli saatavissa, koska ta­louspula
oli ottanut puristukseensa ko­ko
Canadankin, kuten kapitalistisen
järjestelmän tuotanto- ja liike-elämän.
Nyt vasta mainari-Aapo huomasi, että
hänen elämänsä on mennyttä, koska on
jo vanha mies ja ilman työtä. Hän oli
monasti huomannut, että yskänkohtauk­sen
sattuessa oli hän monasti sylken5rt
verta.
— Tämäkö on minun palkkani, sai­raana
ja ulosheitettynä työstä, vuosi­kymmenien
raadannan jälkeen kultapa-roonien
hyväksi? ajattelee katkeroitu­neena
Aapo.
iNäissä menneissä muistoissaan oli hän
kulkeutunut erääseen puistoon. Hän
istahti lepäämään puiston perikille. Ys­känkohtaus
otti hänet nyt niinkuin use­asti
ennenkin, minkä yhteydessä sai hän
verensyöksyn.
i K u n hän selviytyi tuosta kohtaukses­ta,
otti Aapo palvelustytöltä saamansa
"vartin'' ja kaivoi povitaskustaan pape­rikäärön
ja avasi sen varovasti. 'Kää­rön
sisältä tuli esiin likainen ja haalis­tunut
valokuva . , . naisen kuva pikku­lapsi
sylissään. 'Kauan tarkasteli hän
kuvaa. Hänen hartiansa nytkähtelivät.
Suuret vesJkarpalot putoilivat hänen l i ­kaisille
ja parroittuneille kasvoilleen.
Aapo itki. Varovasti kääri hän rahan
ja valokuvan samaan kääröön, minkä
huolellisesti laittoi takaisin povitaskuun­sa.
Hitaasti nousee hän ylös\etsimään
paikkaa, mihin voisi asettua yölevolle.
Parhaat nukkumapaikat näin myöhään
yöllä on jo aikoja otettu, sillä puistossa
nukkujia — kodittomia — on paljon.
* • *
Pankkiirin talossa pidetään iloa. Mo­nenlaiset
syömiset ja kalliit samppan­jat
sekä hienot viinit ovat tarjolla ja
niitä nyt nautitaan säästelemättä. Suu­rin
osa työkansasta, joka on luonut nuo
rikkaudet noille porsastelijoille, kärsii
enemmän toiset vähemmän suoranaista
nälkää, sentähden ettei heillä ole tilai­suutta
työntekoon, että voisivat itse
hankkia itselleen ja perheilleen toimeen­tulomahdollisuudet.
Orjan tavoin talon palvelustyttö Syl­via
tarjoilee ja passaa noita porsasteli-joita
myöhään yöhön. ;Milloin syömistä
milloin juomista oltiin vailla*-ja hän oli
nöyränä vastaamaan '-kyllä rouva''.
Sylvian omatunto sisimmässään kapinoi
tuota menetelmää vastaan, kun hän nä­ki
ia koki eron mikä vallitsee ihmisen
ja ihmisen välillä. Ei auttanut uppinis­kaisuus,
täytyi nöyränä alistua palvelus­tytön
kohtaloonsa, sillä työpaikkoja oli
nyt vaikea saada.
Talossa juhlimassa ollut nuori väki
eristäytyi vanhemmasta väestä talon
puutarhaan. Talon tyttärellä Bettyllä
oli seuralaisenaan kenkätehtailrjan poi­ka,
Eddy. hänkin perheen ainoa lapsi.
He viettivät iltansa yhdessä talon puu­tarhassa,
jossa vannoivat toisilleen valo­ja
ja rakensivat pilvilinnojaan.
— Tuleppas Eddy katsomaan, miten
kauniin syntymäpäivälahjan isäpappa
on ostanut minulle. >anoi Betty ja otti
Eddyä kädestä ia lähti viemään häntä
sisälle.
Tytön asunto oli talon toise»
sen takaosassa, mistä oli kao,^"
ala puutarhaan. (Hänen '
sitti ikolme iipeata huonetta
pukeutumis- ja nukkumahuoi
Tyttö vei Eddyn pukeut
seen, jossa hänen isältään _
. ja oli. Tuon huoneen yksi
oli puutarhan puolella, josta ^
näköala katseltavana.
— Arvaapas Eddy, paljoj^
on uhranmrt rahaa, kun hän on*'
nut tämän rannerenkaan? sanoi
näytti pojalle kaunista ranner
missä kolme isoa timanttikiveä
— Kyllä kai se on maksanut ^
pia tuhansia dollareita, k o^
noin suuret timanttikivet koris
noi Eddyja otti rannerenkaan
tarkastaakseen sitä.
— Isä sanoi sen maksaneen
tatuhätta dollaria, sanoi Betty ja
kuvastimen eteen laittamaan lisää 1
nistusainetta kasvoihinsa.
'Eddyn tarkastaessa rannerengasui
li hänelle ajatus, miten saada tuo kod
haltuunsa ja vaihdettua se rahaksi,
tä saisi sievoisen summan taskura
ajattelee' Eddy tarkastellessaan r
rengasta.
Viime aikoina ei kenkätehtailija
lut antanut pojalleen niin runsaasti
kurahoja kuin aikaisemmin, oli sa^
liikkeen menevän huonosti eteenpäin.
— Tehdas ei pysty käymään ti
aikaa. Ei ole kengillä kysyntää nf
ään, oli fehtailija valittanut foy
tämän pyytäessä taskurahoja isältää
Tuon kenkätehtailijan tehtaat oF
joutuneet kuten kaikki muutkin tuo
tolaitökset Canadassa '"tuotannon
kian" puristukseen. E i ollut tuott
kylliksi kauppamarkkinoita, joten
taita pantiin käymään osa-ajalla ja *i
sia tykkänään kiinni. Tämä teki r
että työläisten tilipussi pieneni, kunt'
set taas tykkänään joutuivat työtiör
armeijaan.
E d y y ajatteli tuota rannerensi^
H ä n e l l ä oli tiedossa yksi syyriala"
jalokivikauppias, jolle voi myydä "ku
maa tavaraa'". Hänen koulutoveri'
olivat esittäneet syyrialaisen jalokr
kauppiaan hänelle.
— Jos joskus joudut muilla keicoii
hommaamaan itsellesi taskurahoja, v
kääntyä tämän liikemiehen puoleen,
hänen koulutoverinsa sanonut ja '
nyt syyrialaiselle silmää.
'Nyt hänellä olisi tilaisuus taskurai*
jen tekoon, ajattelee Eddy. Hän
taa rannerenkaan laatikkoon,
asettaaa pöydälle. Hän siirtyy ikks-nan
luo, jonka avaa ja sanoo:
— Betty, miten ihana näky on kat­sella
tuota puutarhaa, sen suihkukaivot
värivaloissaan! Mutta Eddyn ajatui-
Siru 4 Lauantaina, maaliskuun 27 päivänä. 1954
Tämä nuori nainen, Fcrn HenkcU,
Woodstockista, Ont., löydettiin jo­kin
päivä sitten kuolleena ojasta,
15 maitia itään Windsorista. Häfi^
kädessään oli miehen sclmionenl^,
jonka hän oli kait saanut kaapatuk­si
taistellessaan surmaajansa kans_
sa. Fern oli 22 vuoden ikäinen ^
syytä hänen murhaansa ci ole f«'^;
kimuksissa saatu selvitetyksi, f
murhaajaa myöskään löydetty-