1938-04-23-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
m
f
vi/
m
lm
' t e
4^^
Sivu 10 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 30 PÄIVÄNÄ I53S
'A
Entinen Saksiin keis^
Doornista, jossa entinen "Saksan-
VUle" on maanpakolaisena, tidleet
uutiset ilmoittavat f että entinen keisari
IVUhelm on heikkona sairaana.
Vasemmalla olevassa^ kuvassa "Ville''
nähdään loisfonsa päivillä, ollessaan
vielä Saksan keisarina. Oikealla hän
näyttää sellaiselta kuin- hän on nykyään.
vaarassa
Kirj. Ulla
IDII^IVÄT he, Aino ja Osmo tien-
•'-'neet silloin vielä elämän kärsimyksistä
ja vastoinkäymisistä, fcun
he kirkkaana kesäiltana kulkivat toisiinsa
nojautuneina pitkin tasaista
metsätietä. Rakkaus nosti heidät
ylös kesäisiin ilmakerroksiin, jossa he
näkivät vain toistensa rakkaat kas-vaati
selitystä. Aino sanoi silloin rehellisesti
menettelynsä syyt. Osmo
syleili häntä nauraen ja sanoi:
"Sitäkös se vain olikin! Sinä pikku
hupakko, ole järkevä. Nuori ihminen
haluaa saada nauttia elämästä
täysin siemauksin ja silloin täytyy
ottaa elämältä vastaan kaikki, mitä
vot, kuulivat vain toistensa hyväile- se tarjoaa. Usko minua, Aino, en
vät sanat, jotka tekivät onnelliseksi.
Elämä tuntui lumoavalta. He rakastivat
toisiaan niinkuin vain kaksi
nuorta ihmistä voi rakastaa, koko
sydämensä lämmöllä. Näin he olivat
kulkeneet jo monta vuotta. Toisistaan
he pitivät jo paljon lapsesta
saakka — niin pitkälle kuin voivat
muistaa.
Heidän mieleensä ei koskaan tullut
epäily, että heidänkin onnensa
taivaalle voisi tulla pilvi, että kaikella
on määrätty rajansa. Aino rakasti
sokeasti Osmon rehellistä, mutta
huikentelevaa luonnetta. Olihan
Osmo sentään aina rehellinen ja avomielisesti
itse kertonut kaikki kepposensa,
joita oli ajattelemattomuudessaan
tehnyt toisten tyttöjen
kanssa. Se vain aivan kuin lisäksi
Ainon kiintymystä Osmoon, koska
silloin kun Aino oli saapuvilla, kuitenkin
kaikki toiset tytöt saivat jäädä
syrjään. Se oli varma.
Mutta kaikesta huolimatta sai Osmon
toisia tyttöjä lähenteleminen toisinaan
Ainon mielen surulliseksi.
rakasta ketään muuta naista maailmassa
niinkuin sinua. Sinä olet kuin
puhdas ruusu ja ajatuskin, että tuon
ruusiin joku turmelisi, saa vereni vihasta
kiehumaan. Sinä tunnet luonteeni,
se on Vain pientä, hetken huvittelua,
eikä rakkautta toisia kohtaan.
Sitä, joka tekee minulle hy-vääj
rakastan vain velvollisuudesta,
mutta sinun rakkauttasi ei mikään
voi pyyhkiä pois sydämestäni. En
halua vangita sinua, Aino, ota sinäkin
toinen ystävä silloin kuin sinua
huvittaa eikä minua ole lähellä, mutta
muista, että se pieni huvi, jonka
me sillä tavalla itsellemme suomme,
ei saa häiritä onneamme, vaan päin-vastom
sen tulee täydentää sitä."
Aino ihan häpesi, että oli puhunut
mitään koko asiasta. Nyt hän taas
oli varma, että Osmon rakkaus häntä
kohtaan oli täydellinen. Hänestä
tuntui kuin olisi hän saanyt takaisin
jonkun hyvän kalliin lahjan, jonka
oH juuri ollut hukkaamaisillaan.
Mutta sittenkin päätti Aino koetella
Osmoa, saadakseen tietää, mitä
Tuota surumielisyyttä lisäsi vielä tämä pitäisi kun kuulisi, että hänkin
hieroja-Liisa, sopottamalla aina Ainon
korvaan: "Oletko kuullut Osmosta
sitä ja tätä? Älä luota siihen
poikaan liikaa!"
Ainon onnentäyteiset päivät olivat
lopussa. Hän rakasti Osmoa liian
paljon, sanoakseen viimeisen sananen
seurustellut jonkun toisen kanssa.
Hän ottii tilaisuuden vastaan niin pian
kuin se ilmaantui. Mutta tämän jälkeen
Osmo alkoi suorastaan karttaa
häntä ja heidän seurustelunsa harveni
harvenemistaan. \Meni kuukausia
ja"— vuosiakin, etteivät he näh-sa:
"Kaikki tai ei mitään!" Hän neet toisiaan. Kumpikin kaipasivat
kaipasi Osmoa kihkeästi yksinäisinä toisiaan sanomattomasti,
hetkinään, mutta, niin pian kuin / * * *
' ^ Vhän Osmontapasi, halusi hän pois tä- Useita vnjosia oli kulunut edellä-
,v w,o^^inan lähettyviltä..rTämänrmuu^ ja Osmon tiet
i>€n huomasi myöskin Osmo ja hän taas yht3nvät.
"Kuinka olen kaivannutkaan sinua,
Aino", puhui Osmo. '^Miksi
käänsit selkäsi minulle, vai enkä ollut
rakkautesi aryoihen? Olen tuhannesti
ja taas tuhannesti elänyt
muistoissani ne monet onnentäyttei-set
hetket, jotka vietimme yhdessä.
Se aika on ollut elämäni kauneinta
ja kalleinta. Kaikki muu unhoittuu
ajan mukana, mutta yhdessä viettä-miämme
iltoja ei mikään mahti maailmassa
saa niinua unohtamaan. Rakastan
sinua, Aino, ja vasta nyt ymmärrän
rakkautesi arvon. Voitko antaa
minulle anteeksi kaiken, mitä olen
sinua vastaan rikkonut ja olla minulle
sama kuin ennenkin?"
"Anteeksi Olen antanut sinulle jo
aikoja sitten", vastasi Aino. "En
ole halunnut luopua sinusta millään
hinnalla, koska rakastan sinua ja
olen aina rakastanut. Käj^ökselläni
sinua kohtaan halusin saada sinun
rakkautesi kokeelle, mutta sinä käänsit
minulle selkäsi. Itsehän kehoitit
minun ottamaan uuden ystävän. Olisit
pitänyt minusta lujasti kiinni, niin
kaikki olisi ollut hyvin. Eihän minun
sopinut tulla luoksesi, kun huomasin
sinun suorastaan karttavan minua."
He kulkivat taas hiljaa, kuten vuosia
sitten, yhtä onnellisina, mutta ko^'
keneempina. Nyt he käsittävät,
kuinka heidän rakkauttaan uhkasi
vaara pienen huvin ja päähänpiston
tähden.
Valloittavan luon'
nollinen
Hyviä neMoj^^^^^
mlle
antaa Elisa
Danielle Darrieux, eräs eurooppalaisen
filmin viehättävimpiä ilmestyksiä,
on matkustanut Hollywoödm
elokuvaparatiisi-helvettiin. 20-vuo-tias,
terveen eloisa, viehättävän luonnollinen,
sellainen on ranskatar Danielle!
Kadottaako hän parhaat
ominaisuutensa jouduttuaan ameri-kalaisen"^
filmin palvelukseen? Sitä
monet pelkäävät.
Danielle Darrieux ruumiillistuttaa
nykyajan tavoittelemaa naisihannetta.
Hän on ihastuttava — ei mystillinen,
ei vampyyri, ei salaperäinen,
ei surullisen hentomielinen-, ei jumalatar-
tyyppi, hän on vain yksinkertaisesti
tyttömäisen reipas, nuori,
kaunis ihminen. Hänellä on lapsen-omaisesti
ihmetellä osaavat silmät,
pitkäkutriset hiukset sekä suloisen
suuri suu, joka. väliin jurottaa, väliin
nauraa. Mutta reippaus on hänen
ominaisin piirteensä.
•Pariisittaret ihailevat suunnattomasti
Danielle Darrieuxia. On jälji-telty
hänen kampaustaan, hänen lii-kehtimistapaansa,
ja jos jollak-ulla
naisella vain on jotakin yhtäläisyyksiä
Daniellen kanssa, niin hän koettaa
kaikin tavoin korostaa näitä piirteitään,
sillä silloin—- lyhyesti sanottuna
— hän on viimeistä muotia.
Garbo ja Marlene Dietrich ovat
hekin suuria, mutta he ovat liian
"korkealla". Jumalainen Garbo on
kohotettu kuin jumalatarpatsaan jalustalle,
tavallisten kuolevaisten on
turhaa jäljitellä häntä, koska hän on
saavuttamaton. Marlenekin on "jokapäiväiseen
käyttöön" liian sfinksi-maisen
kaunis. Yksinkertaisempi,
le nuoren ranskattaren mielestä,
hauskempi kauneusihanne on Daniel-
Mutta kai vain niin kauan, kunnes
Dahiellesta tulee hiaksi kansainvälinen,
• OOO r
Suuri made
TAASEN, kun kevät~on saapun^jt
kaikessa kauneudessaan, vangitsee S6
varmaankin tenhövoimallaan monta
LIEKIN vakituista ja tilapäistä avnq.
ta jaa. Se mahdollisesti vangitsee heidät
niin, että on kesken mielenkiintoisinta
kertomusta heitettävä kj-nä
kädestä ja mentävä ulos nauttimaan
h3nsen talven jälkeen ihanasta keväästä.
Minä otin ti5Krän talvilevon. Nukuin
kuin karhu talvisydän-kuukau-det.
Ei niin riviäkään LIEKILLE
pariin kolmeen kuukauteen. Kevätauringon
alkaessa Jämmittää minä
heräsin ja kangistuneita jäseniäni oi-koen
tem päätöksen, että kevät ei saa
niinua tenhota niin, että en muista
avustaa LIEKKIÄ.
Mutta mistä lÖ3rtää tepsivä vast=
myrkky kevään tenho voimalle?'
Rj»hdyin kokeilemaan ja kokeen!
onnistuivat loistayästi. Koska nyt oii
kysymyksessä yhteisen 3^tävämme
LIEKIN paras, niin en p)rydä keksia-nöUeni
mitään patenttia, vaan auliisti
luovutan sen LIEKIN kynäilijäar-meijan
käytettäväksi.
Kas näin!
Milloin tahansa rupeatte päivällä
kirjoittamaan LIEKILLE, niin asettakaa
tummat aurinkolasit nenäime
päälle — kuitenkin niin ylös, että hyvin
näette kirjoittaa. Jos sitten le-vätäksenne
tai jotain ajatellaksenns
nojaatte tuolin selkänojaan ja samalla
vaistomaisesti vilkaisette ikkunasta
ulos, näyttää maailma niin äärettömän
synkältä ja ikävältä lasienne
Jäpi,
Te olette niin kiinnosturiut kirjoittamiseen,
että ette huomaa ollenkaan,
että ne olivi^t ainoastaan nuo vähäpätöiset
aurinkolasitj jotka saiv^at
maailman näyttämään noin tummalta
ja ikävältä ja niin te jatkatte kirjoittamistanne.
Mutta jos teillä ei
olisi ollut laseja, niin ainakin yhdeksän
kymmenestä olisi rientänyt ulos.
Kuka viitsisi sisällä olla, ellei ole
ehdottomasti pakotettu siihen, kun
aurinko helottaa niin lämpimästi.
Toinen neuvoni oh kynäiUjöille, joita
häiritsee ulkopuolinen melu. Laittakaa
pumpulia korviinni. Pankaa
oikein tukevat tukot, hiin ei haittaa
isompikaan "mölinä".:-Olen kokeillut
tätä monasti ja suosittelen sitä parhaimpana
keinona.
Vielä yksi neuvo: Älkää LIERIN
avustajat kukaan sairastuko siihen
viime kevänn^ Inkkuneeseen kulkutautiin,
"lorvikatariin". Muist-vtte
kai, että se oli ikävä tauti.
Suomessa . sai .mantsmsaarelaisen
kalastaja Yrjö Savinoffm nuotta-
Jaa, olin unohtaa kysyä, jos se
Eva, joka viime kesänä kirjoitti minulle
kirjeen LIEKKIIN, elää vielä?
Jos elät, niin ota vastaan minun katokseni
kirjeestäsi, sekä anteeksip>'>'n-töni,
kun en ole vastannut kirjettäsi.
Olen hiin "slow» vastaamaan kirjeisiin.
Katsos, asia oh siten, että ylijäämä
minun työajastani menee tuh-riessani
LIERIN palstoja kertoffius-pahaisillani.
Hauskaa kevättä vaan LIEKILLE,
sen lukijoiUejä avustajille!
kunta Lunkulansaaren mantereenpuoleisesta
lahdesta, Tsasoinanienien
apajasta 9 kiloa painavan mateen,
jonka pituus oli 1,1 metriä. Mainitulta
apajalta kuulutetaan saadun
me vuosina useita S-kilon
mateita.
K-n
• '-ms :
5-3iiiiii!i!i:iniiiiiiii!
' Amerikalaine;
Croy, joka myc
<ii ohella harrasi
ia. on sanonut, e
aikana vertoja v
rintamalla, kosk
ja, että ne- eiv£
kettä niin helpo
Eräs oldahom
lehteen naimaili
sai miehen. UIT
ria (kai se oli
Vihkimismenöt
dollaria. Avion
vuosi vihkimises
sai ]],00Q dolia
hoja. Kuka vie
taminen ei kanr
. Japanilaiset
: vakuutettuja sii
paavat häiriinty:
maanviJielijä oli
liikettä siitä, etl
yöllä valaisevar
laamin hänen .\
peille. Sen vuol
kun sen unta ha
soi syytteen aih
'. liikkeen sakkoihi
Aikamoinen
Detroitissa Mrs.
jattain. Poika
oli 24 tuuman [
tain lääkäriyhd
käy selville,. että
•iuurin lapsi, jokc
on nähnyt päivi
joten ''beibi" on
suhteessa ihmela
tyspoika on Mrs
lapsi.
... HALUSI ,
Poliisiksi pyrkii
lusteltavana. Kui
rnyksen: "Jos t
poliisiautossa - ja
Mapäin tulee aut
äreitä, jcvtka aja
nopeudella, niin
"Mi-'iä ajaisin e
mailia
Tor
muutti VI
Katice.*?aan huo:
että vuodevatteet
puhtaat. Hän h-
'Nämä' vuodevaal
tfiimniar, hyvä ei
totta ki
'^een entinen . as
serraxi viikossa."
Isä pojaueen:"
^««^^ e*ka vielä
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 23, 1938 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1938-04-23 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki380423 |
Description
| Title | 1938-04-23-10 |
| OCR text |
m
f
vi/
m
lm
' t e
4^^
Sivu 10 LAUANTAINA, HUHTIKUUN 30 PÄIVÄNÄ I53S
'A
Entinen Saksiin keis^
Doornista, jossa entinen "Saksan-
VUle" on maanpakolaisena, tidleet
uutiset ilmoittavat f että entinen keisari
IVUhelm on heikkona sairaana.
Vasemmalla olevassa^ kuvassa "Ville''
nähdään loisfonsa päivillä, ollessaan
vielä Saksan keisarina. Oikealla hän
näyttää sellaiselta kuin- hän on nykyään.
vaarassa
Kirj. Ulla
IDII^IVÄT he, Aino ja Osmo tien-
•'-'neet silloin vielä elämän kärsimyksistä
ja vastoinkäymisistä, fcun
he kirkkaana kesäiltana kulkivat toisiinsa
nojautuneina pitkin tasaista
metsätietä. Rakkaus nosti heidät
ylös kesäisiin ilmakerroksiin, jossa he
näkivät vain toistensa rakkaat kas-vaati
selitystä. Aino sanoi silloin rehellisesti
menettelynsä syyt. Osmo
syleili häntä nauraen ja sanoi:
"Sitäkös se vain olikin! Sinä pikku
hupakko, ole järkevä. Nuori ihminen
haluaa saada nauttia elämästä
täysin siemauksin ja silloin täytyy
ottaa elämältä vastaan kaikki, mitä
vot, kuulivat vain toistensa hyväile- se tarjoaa. Usko minua, Aino, en
vät sanat, jotka tekivät onnelliseksi.
Elämä tuntui lumoavalta. He rakastivat
toisiaan niinkuin vain kaksi
nuorta ihmistä voi rakastaa, koko
sydämensä lämmöllä. Näin he olivat
kulkeneet jo monta vuotta. Toisistaan
he pitivät jo paljon lapsesta
saakka — niin pitkälle kuin voivat
muistaa.
Heidän mieleensä ei koskaan tullut
epäily, että heidänkin onnensa
taivaalle voisi tulla pilvi, että kaikella
on määrätty rajansa. Aino rakasti
sokeasti Osmon rehellistä, mutta
huikentelevaa luonnetta. Olihan
Osmo sentään aina rehellinen ja avomielisesti
itse kertonut kaikki kepposensa,
joita oli ajattelemattomuudessaan
tehnyt toisten tyttöjen
kanssa. Se vain aivan kuin lisäksi
Ainon kiintymystä Osmoon, koska
silloin kun Aino oli saapuvilla, kuitenkin
kaikki toiset tytöt saivat jäädä
syrjään. Se oli varma.
Mutta kaikesta huolimatta sai Osmon
toisia tyttöjä lähenteleminen toisinaan
Ainon mielen surulliseksi.
rakasta ketään muuta naista maailmassa
niinkuin sinua. Sinä olet kuin
puhdas ruusu ja ajatuskin, että tuon
ruusiin joku turmelisi, saa vereni vihasta
kiehumaan. Sinä tunnet luonteeni,
se on Vain pientä, hetken huvittelua,
eikä rakkautta toisia kohtaan.
Sitä, joka tekee minulle hy-vääj
rakastan vain velvollisuudesta,
mutta sinun rakkauttasi ei mikään
voi pyyhkiä pois sydämestäni. En
halua vangita sinua, Aino, ota sinäkin
toinen ystävä silloin kuin sinua
huvittaa eikä minua ole lähellä, mutta
muista, että se pieni huvi, jonka
me sillä tavalla itsellemme suomme,
ei saa häiritä onneamme, vaan päin-vastom
sen tulee täydentää sitä."
Aino ihan häpesi, että oli puhunut
mitään koko asiasta. Nyt hän taas
oli varma, että Osmon rakkaus häntä
kohtaan oli täydellinen. Hänestä
tuntui kuin olisi hän saanyt takaisin
jonkun hyvän kalliin lahjan, jonka
oH juuri ollut hukkaamaisillaan.
Mutta sittenkin päätti Aino koetella
Osmoa, saadakseen tietää, mitä
Tuota surumielisyyttä lisäsi vielä tämä pitäisi kun kuulisi, että hänkin
hieroja-Liisa, sopottamalla aina Ainon
korvaan: "Oletko kuullut Osmosta
sitä ja tätä? Älä luota siihen
poikaan liikaa!"
Ainon onnentäyteiset päivät olivat
lopussa. Hän rakasti Osmoa liian
paljon, sanoakseen viimeisen sananen
seurustellut jonkun toisen kanssa.
Hän ottii tilaisuuden vastaan niin pian
kuin se ilmaantui. Mutta tämän jälkeen
Osmo alkoi suorastaan karttaa
häntä ja heidän seurustelunsa harveni
harvenemistaan. \Meni kuukausia
ja"— vuosiakin, etteivät he näh-sa:
"Kaikki tai ei mitään!" Hän neet toisiaan. Kumpikin kaipasivat
kaipasi Osmoa kihkeästi yksinäisinä toisiaan sanomattomasti,
hetkinään, mutta, niin pian kuin / * * *
' ^ Vhän Osmontapasi, halusi hän pois tä- Useita vnjosia oli kulunut edellä-
,v w,o^^inan lähettyviltä..rTämänrmuu^ ja Osmon tiet
i>€n huomasi myöskin Osmo ja hän taas yht3nvät.
"Kuinka olen kaivannutkaan sinua,
Aino", puhui Osmo. '^Miksi
käänsit selkäsi minulle, vai enkä ollut
rakkautesi aryoihen? Olen tuhannesti
ja taas tuhannesti elänyt
muistoissani ne monet onnentäyttei-set
hetket, jotka vietimme yhdessä.
Se aika on ollut elämäni kauneinta
ja kalleinta. Kaikki muu unhoittuu
ajan mukana, mutta yhdessä viettä-miämme
iltoja ei mikään mahti maailmassa
saa niinua unohtamaan. Rakastan
sinua, Aino, ja vasta nyt ymmärrän
rakkautesi arvon. Voitko antaa
minulle anteeksi kaiken, mitä olen
sinua vastaan rikkonut ja olla minulle
sama kuin ennenkin?"
"Anteeksi Olen antanut sinulle jo
aikoja sitten", vastasi Aino. "En
ole halunnut luopua sinusta millään
hinnalla, koska rakastan sinua ja
olen aina rakastanut. Käj^ökselläni
sinua kohtaan halusin saada sinun
rakkautesi kokeelle, mutta sinä käänsit
minulle selkäsi. Itsehän kehoitit
minun ottamaan uuden ystävän. Olisit
pitänyt minusta lujasti kiinni, niin
kaikki olisi ollut hyvin. Eihän minun
sopinut tulla luoksesi, kun huomasin
sinun suorastaan karttavan minua."
He kulkivat taas hiljaa, kuten vuosia
sitten, yhtä onnellisina, mutta ko^'
keneempina. Nyt he käsittävät,
kuinka heidän rakkauttaan uhkasi
vaara pienen huvin ja päähänpiston
tähden.
Valloittavan luon'
nollinen
Hyviä neMoj^^^^^
mlle
antaa Elisa
Danielle Darrieux, eräs eurooppalaisen
filmin viehättävimpiä ilmestyksiä,
on matkustanut Hollywoödm
elokuvaparatiisi-helvettiin. 20-vuo-tias,
terveen eloisa, viehättävän luonnollinen,
sellainen on ranskatar Danielle!
Kadottaako hän parhaat
ominaisuutensa jouduttuaan ameri-kalaisen"^
filmin palvelukseen? Sitä
monet pelkäävät.
Danielle Darrieux ruumiillistuttaa
nykyajan tavoittelemaa naisihannetta.
Hän on ihastuttava — ei mystillinen,
ei vampyyri, ei salaperäinen,
ei surullisen hentomielinen-, ei jumalatar-
tyyppi, hän on vain yksinkertaisesti
tyttömäisen reipas, nuori,
kaunis ihminen. Hänellä on lapsen-omaisesti
ihmetellä osaavat silmät,
pitkäkutriset hiukset sekä suloisen
suuri suu, joka. väliin jurottaa, väliin
nauraa. Mutta reippaus on hänen
ominaisin piirteensä.
•Pariisittaret ihailevat suunnattomasti
Danielle Darrieuxia. On jälji-telty
hänen kampaustaan, hänen lii-kehtimistapaansa,
ja jos jollak-ulla
naisella vain on jotakin yhtäläisyyksiä
Daniellen kanssa, niin hän koettaa
kaikin tavoin korostaa näitä piirteitään,
sillä silloin—- lyhyesti sanottuna
— hän on viimeistä muotia.
Garbo ja Marlene Dietrich ovat
hekin suuria, mutta he ovat liian
"korkealla". Jumalainen Garbo on
kohotettu kuin jumalatarpatsaan jalustalle,
tavallisten kuolevaisten on
turhaa jäljitellä häntä, koska hän on
saavuttamaton. Marlenekin on "jokapäiväiseen
käyttöön" liian sfinksi-maisen
kaunis. Yksinkertaisempi,
le nuoren ranskattaren mielestä,
hauskempi kauneusihanne on Daniel-
Mutta kai vain niin kauan, kunnes
Dahiellesta tulee hiaksi kansainvälinen,
• OOO r
Suuri made
TAASEN, kun kevät~on saapun^jt
kaikessa kauneudessaan, vangitsee S6
varmaankin tenhövoimallaan monta
LIEKIN vakituista ja tilapäistä avnq.
ta jaa. Se mahdollisesti vangitsee heidät
niin, että on kesken mielenkiintoisinta
kertomusta heitettävä kj-nä
kädestä ja mentävä ulos nauttimaan
h3nsen talven jälkeen ihanasta keväästä.
Minä otin ti5Krän talvilevon. Nukuin
kuin karhu talvisydän-kuukau-det.
Ei niin riviäkään LIEKILLE
pariin kolmeen kuukauteen. Kevätauringon
alkaessa Jämmittää minä
heräsin ja kangistuneita jäseniäni oi-koen
tem päätöksen, että kevät ei saa
niinua tenhota niin, että en muista
avustaa LIEKKIÄ.
Mutta mistä lÖ3rtää tepsivä vast=
myrkky kevään tenho voimalle?'
Rj»hdyin kokeilemaan ja kokeen!
onnistuivat loistayästi. Koska nyt oii
kysymyksessä yhteisen 3^tävämme
LIEKIN paras, niin en p)rydä keksia-nöUeni
mitään patenttia, vaan auliisti
luovutan sen LIEKIN kynäilijäar-meijan
käytettäväksi.
Kas näin!
Milloin tahansa rupeatte päivällä
kirjoittamaan LIEKILLE, niin asettakaa
tummat aurinkolasit nenäime
päälle — kuitenkin niin ylös, että hyvin
näette kirjoittaa. Jos sitten le-vätäksenne
tai jotain ajatellaksenns
nojaatte tuolin selkänojaan ja samalla
vaistomaisesti vilkaisette ikkunasta
ulos, näyttää maailma niin äärettömän
synkältä ja ikävältä lasienne
Jäpi,
Te olette niin kiinnosturiut kirjoittamiseen,
että ette huomaa ollenkaan,
että ne olivi^t ainoastaan nuo vähäpätöiset
aurinkolasitj jotka saiv^at
maailman näyttämään noin tummalta
ja ikävältä ja niin te jatkatte kirjoittamistanne.
Mutta jos teillä ei
olisi ollut laseja, niin ainakin yhdeksän
kymmenestä olisi rientänyt ulos.
Kuka viitsisi sisällä olla, ellei ole
ehdottomasti pakotettu siihen, kun
aurinko helottaa niin lämpimästi.
Toinen neuvoni oh kynäiUjöille, joita
häiritsee ulkopuolinen melu. Laittakaa
pumpulia korviinni. Pankaa
oikein tukevat tukot, hiin ei haittaa
isompikaan "mölinä".:-Olen kokeillut
tätä monasti ja suosittelen sitä parhaimpana
keinona.
Vielä yksi neuvo: Älkää LIERIN
avustajat kukaan sairastuko siihen
viime kevänn^ Inkkuneeseen kulkutautiin,
"lorvikatariin". Muist-vtte
kai, että se oli ikävä tauti.
Suomessa . sai .mantsmsaarelaisen
kalastaja Yrjö Savinoffm nuotta-
Jaa, olin unohtaa kysyä, jos se
Eva, joka viime kesänä kirjoitti minulle
kirjeen LIEKKIIN, elää vielä?
Jos elät, niin ota vastaan minun katokseni
kirjeestäsi, sekä anteeksip>'>'n-töni,
kun en ole vastannut kirjettäsi.
Olen hiin "slow» vastaamaan kirjeisiin.
Katsos, asia oh siten, että ylijäämä
minun työajastani menee tuh-riessani
LIERIN palstoja kertoffius-pahaisillani.
Hauskaa kevättä vaan LIEKILLE,
sen lukijoiUejä avustajille!
kunta Lunkulansaaren mantereenpuoleisesta
lahdesta, Tsasoinanienien
apajasta 9 kiloa painavan mateen,
jonka pituus oli 1,1 metriä. Mainitulta
apajalta kuulutetaan saadun
me vuosina useita S-kilon
mateita.
K-n
• '-ms :
5-3iiiiii!i!i:iniiiiiiii!
' Amerikalaine;
Croy, joka myc
|
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-04-23-10
