Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 17, 1953

              1 , Jatko»'-
Kustaa'«li vihdoinkin saanut s^haber^
rat * tutkimaan •Rahikkalankoskea. v Sii^s;^
4ien saisi suurempiakiki;tehtaita^^uttar^^
se Onkätikäna oikeasta maantiestä. £ d ^ ^
<ken alapuolella'"on taSainenj*>virtaava ^
vesi, mutta kapea ja matala uoma. Lai-
«valla siinä ei pääse lähellekään sahaa.
Herrat hylkäsivät kokonaan sahan ra-ikentamisen;
Mutta Kustaa oli kahden tukkipo-mon
ystävä. Näiden kanssa hän kävi
uudelleen tutkimassa koskea. MUtta ^
silloin Samtili tuli koskelle ja näytti i
tuomari 'Heidemannm antamat paperit
ja sanoi kosken olevan hänen. •
Kustaa ja "tukkiherrat" katselivat
paperia. Siinä, oli maanmittari Sten­roosin
piirtämä^ kartta ja rajat. Ja kos-
4vi oli melkein. Rahikkalan maiden kes-J
kellä ja näin ollen köskT kuului Sämuljl- Kr
le. Tuomarin antiamassa kirjassakin
selvästi sanottiin: "iRahikkalan koski -
kuuluu maanomistaja Samuli Kfvistöl-
• le." ' , : : l
^Paperit olivat selvät. Kustaa koetti ;
' väitellä, että koski oli kaikkien taloUis-'
ten yhteinen ja hänelläkin oikeus: kos^ ^
' Ikeen yhtä h3rvin kuin kenellä tahansa. '
^•Herrat" veivätT Kustaan syrjemmäl- *
lye ja saHoivät Samulia- olevan: oikeas- '
* sa. Jos hän todella suuttuu jä oikeu^
' den kautta hakee oniistuso^eutensa; ei "
' sillöfri sivuUisinaWhyvrsia»n kajota.
'Kustaan täytyi uskoa. 'Mutta hän ei '
' iiellittänyt sahan, rakentämistuumaa.,
' Hän pyysi ostaa Samulilta, kosken -ja
' maan, .mitä^ sahan alueeseen tarvitaan,
* (Hän rakennuttaa' siihen sahan omia ja
* kylän tarpeita varten.
'Eihän Samuli koskea tarvinnut. Kyl-
• lä se häneltä, jouti. Ja han. tarvitsi .ra-
'haa. Uusi navetta olisi kiireesti tehtä-
' vä ja nythän tarjoutui hyvä tilaisuus -
^aada rahaa. Kyllä hän sen myy, mut-
! ta hänenkin on otettava selvää, mitä
yhtiöt maksavat tuommoisista vesivoi­mista.
— 'Ei sitä tarvitse muualta tiedustel-
" la, kyllä minä ja toverini tiedämme^ mi-
' tä tämmöiset putoukset maksavat. Ei
näillä ole sanottavasti mitään ai^oa
' näin kaukana kulkuväylästä, sanoi toi­nen
herroista, jota Kustaa nimitti
Ahlsundiksi.
^Kun Samuli ei vastannut mitään,
' ivaan, mietti, alkoi toinen:
— 'Mitäp>ä. siinä, myykää vaan kos- •
ken oikeus lankomiehellenne, niin saat­te
rahaa. Ja kun saha tulee valmiiksi,
onpa siitä hyötyä teille koko elämänne
varrelle, maanitteli Kohfttian, joka sa­malla
kaivoi taskustaairr silkkipaperiin ,
'käärityn pullon, at^si'>seiv^ja toisesta
taskustaan vetäisi jöiikbTr'metalliren­kaan.
Sitä hetken reisfeiittiaan tuli>ii-
• tä ryypp>T)ikiari.--^ TtäsS:-seisoes^^^
" leekyliitä, otetaanpas hieman lämmik­keeksi;^
iKö, isäntä ottaa' ensinr sanoi -
<KohIman ja-taijosi tyyppyä.
Samuli, p^^isteli päätääa ja-t sanoi,
ettei hän ole t a p a an pitänyf maistella.
tKohlman A^ain naurahti, tarjosi Kus-
^ taäHe^se kelptasi ja hjrää sanoi olevan.
Ahfeuhd matstöi myös ja kehui, ettei
" pitkäSuraikaan oMt niin hyv^ää maista­nut;
Jd monien tarjousten jälkeen Sa­mulikin
maistoi» mutta hänen suunsa
ment irviin ja hän sanoi suunsa koko­naan
palaneen:
Toiset natirofvatja sanoivat sen pian
tuntuva' töiS€illa ta\-oin. Eikä kestä-fiytkään
kauan, ennenkuin Samuli al­koi
punoittaa ja päätä niin omituisesti
4iuimasi. P^alta se ei tuntunut.
HViiäiet' huomasivat ,ettei ensikerta­lainen
paljoa siedä. Kohlman tarjosi
toisetTj^J'* jokaiselle ja Samuli mais-toi
myös.
Alilsuild ^ t t i poislähtöä koskenpar­taalta
ja pyysi-Kahikkälän isännältä,
4Q6^ tem^^ni^ällä ed ikieleHä,i «ttitta
^yöfi^ 4 ^ y j ^ i s ä io^-at sutttttu^^
lUii. Hilja Haapala
että he saisivat joukolla tulla-heille ja
siellä tehtäisiin kauppakirjat;
Eihän Samulilla enää ollut vastaan
sanomista;; Hänestä tuntui koko maail­ma
niin mukavalle jä, hyvälle.rja, kos­ki
kohisi pelkkää: kultaa hänen korviui-sai
Tietä - astellessa kartanoa kohden i
teki mieli laulaa, anutta ei sentään-keh­dannut.
SamulL^käsfcL keittää..kahvia. ja sen s
kanssa naukättiin kolmas kuppii' Ja .
.ifeti"JVhlsund^kaivoi.iesille-ipaperia ja
muut • kirjöitusneuvot Hän. kirjoitti
kauppakirjan ,'ivalmiiksi ja. i Rustaa si­toutui
maksamaani.kerta kaikkiaan-kos-keatiar
tuhat' markkaa. Samuli .kirjoitti
nimensä • allei ja. todistajiksi panivat ,
AMsunäjaoKohlman.nimensä..-:
Seuraavana pärvänä^- kun'Samuli he- karin • panen? He ovat olleet^ minulle
rasi, oli:pää kipeä. Hilda katsoi-surul- uskollisia palvelijoin ja^ ovat työssäni
Hsena isäntääösä ja paiätoi paksua si- - vanhCTtuneet. Mitäpä'se h^^
lavaa, arvellen kohmelon siitä- lähtevän, «ka- jätän ^Hildalla;:kaksi tai>vk<^äie-^leh-
Syötyääh Samuli'läksruudelleeh maa- . mää JaOskarhleievosen. Tehk^^^
tä?.' Hän er'muistanut'^hääkäänieilis- - sä sen-verran-työtä^^uin-elattik^see
tät kosklkäuppaansa< . näken^: tarvitsevansa; V^^
Ptiolcilta^ päivin tuli -Rahikkalaan ^ je- lehmätvmj^dä; niistähän saan- matka^
lorivin, vieläkin komeamman kuin KU
vistössä on;
— Mitä sanoisit, Riku, jos minäkin
lähtisin sinne oiineani koettamaan? -
— Sitähän minä oikeastaan täällä
astoinkin. Isähän sitä esitti, kun kerran
sinun elämäsi oli tälle kantille joutunut.
Kyllä minä annan sinulle matkarahat
lainaksi ja hankin passin. Jätä talosi
jollekin arentille, että sitten kun tulet,
voit ottaa talon takaisin.
— Eihän sitä ihan vieraalle voi an-taai;
Jääköön Hilda eKtkoiti pitämään,
ja Oskarit kyllä muokkaa maat;
-— Eiköhän folisi parasta^ jos hä^^^
elukat>jä annat • talona kokottaan ^ sille,
joka^lialuaa^sen^vudkrata.:
--->Mihih TOinä sitten-Hildait^j
remias Häimelan poika, Rikhard; Hän
oli' tullut käymään ^uomessa ja^lähtee
parin -^viikon kuluttua' takaisin Amerik­kaan.
Isänsä terveiset sanottua hän ky­seli,
miten tääirä serkkupoika jaksaa ja
miten* talon asuminen vetelefe. Vielä
hän kertoi käyneensä Kiv^tössä ja'
Kustaan kanssa väitelle6nsä saiian' ra­kentamisen
kannattavaisuudesta Ra­hikkalan
koskeen.
'Silloin Samuli muisti myyneensä kos­ken-
ja raapi päätään, mutta ei puhu­nut
»Rikulle mitään. Riku oli kuin ai­nakin
vieras hänelle. Kaksi kertaa he
olivat ainoastaan tavanneet toisensa
lapsina ollessaan. Sitten Jeremia-eno
oli lähtenyt Amerikkaan ja pian kutsu­nut
perheensäkin sinne.
— No,, mitä sinne rapakon taakse
kuuluu? Ter\'eenäkö siellä eno on?
kVsyi Samuli jotain sanoakseen.
— Terveenä on ja hyvin. voi. Meillä
on siellä, oma farmi. Isä hoitelee ^itä,
minä ja Eemil olemme olleet kaivokses­sa.
Kyllä siellä on sentään elämä tois­ta
kuin täällä. Ajattele, Samuli, miten
vähällä työllä, siellä pian. kokoaa suu­ren
omaisuuden!. Älinä olen ollut täs­mälleen
kymmenen vuotta siellä ja nyt
toin Suomen Pankkiin viisituhatta dol­laria.
Se on iso raha Suomen rahassa.
Kim minä saan kokoon kokonaisen mil­joonan,
sitten tulen kotimaalian ja os­tan
oikein herraskartanon.
— Mitä sersunmia sitten ^^^ki Suo­men
rahassa? kysyi Samuli ja kiintyi
tarkemmm seuraamaan Rikun puhetta.
rahat;-
-~^e>on^ sitten päätetty. OVfin^^
den sihnllepassiäkIiömmaaniaan..
Riku läksi j j ^ m u l i 4 ä k s i ^ - i ^ K i -
vistöön.'Kustaan puheille. Tukkiherrat
olivat' lähteneet vakibäin aamulla^ mut­ta
Kustaa: makoili Eevan suuressa- sän­gyssä
Ja poltteli ^kaupungista ostamiaan
sikaareitä. >:
Samuli. kertoif lähtevänsä-^ Amerik­kaan,
Kustaa^ei^ensin puhunut mitään;
Hän:nousi ja. etsi kaapistaan puUöh ja
tarjosi Samulille^ kohmeloryypyni Sa-
' muli. esteli; mutta:maistoi ja maistoi ^sit­ten
toisenkin. Kun seoli vähän'kihah­tanut
päähän^puheli Kustaa:.
Jätä sinä vaan Hilda ja Oskari
Rahikkalaan;; Mutta.jätä >nimulle.ta­lon
maat arentille. Minä rannan iHil-dalle
ja Oskarille määrävilfat, ^nmat
ja lehmille heinät jaelot; ^^täköön
Hilda siihen lisäksi porsaan, ja lampaita,
että ruoan puolesta elävät. Sitfcen.On
talosi kunnossa> kun: tiilet..
— Mitäpä siinäv tehdään kirjat i^vaan
päälle^' Ja muuta -veroahan en .pjrydä.
Lehmät ja- hevosen myyn^ ja -sinä an­nat,
koskirahan, että saan järjestettyä
Kyllikin elatuskustannukset äidillesii
Kustaa raapi korvallisiaan ja. vihdoin
sanoi, et^tei hänellä ollut rahaa, tällä
kertaa> mutta hän antaa; ne; Kuuselaan.
Eihän SamuU siitä sen enempää Jvälit-tänyt,
kun kerran Kiistaa äidilleien an-taa^;
niin sen'^parempE;Sopinniskii:9aj:tdi-tiinj
missä < Samuli- luovutti) LKaistaalle
vuokralle maansa siksi ajaksi, kun hän
palaa Amerikasta. Kirjaan merkittim
r- "I^häin se jor^tämän^urssin-^^^^
lessa kyipaanenöatuhatta,markkaa ja seco mitäi&^avafcelatuskiistMmuksia vuo-oli
yksin minunansioitäni;! Emii^^^^^^^^ d ^ . ^ SamuUlkirjoHHr hyväksyvänsä
kovin ttuoriAnierikkaan tullessaan;ja-^^^y^^ ^jig ^o-on
olWt vasta viisin vuotta k ^ diStajia^iöÄpakäU^ mutta Kustaa
Mutta hänenkin tilffleenpaninjqfuseitäv sanoi ne^kylla^öimittavansa:ennenkuin
tuhansia markkoja^ Isäukko panee^
AmerilaiBsarafhansa pankkiiri • On hä-:
neliäkin sievoinen ^ omaisuus,
kun hän ei jaksa enää töitä tehdä, tu­lee
hän tänne*
Samulin päässä pyörivät kymmenet
tuhannet ja niitä saa Amerikassa jo vii­dessä
vuodessa niiii - paljon; kuin täällä
edes nähdään koko elämänsä aikana.
Hänenkin ^koi tehdä midi kymmeniä
Samuli läksi kirkolle jä siellä hän myi
Sitten, kauppias Ratulalle lehmät, lampaat,
jä neljä sikaa jä hevosen. Eihän Ratu-la
itse niitä tarvitse, mutta.hän välit­tää
ne teurastaja Tammiselle kaupun­kiin.
Kirkolta hän ajoi suoraan Järviky­lään
Kyllikin luo. Kyllikki ensin itki
kuultuaan;« isän aikomuksen, mutta
tuhansia. Nythän hänellä olisi tilaisuus tyyntyi saadessaan tietää, että isä tulee
ansaita, kun Kyllikki on koulUssa. Jä sitten kotiin, kim hän pääsee koulusta
voisihan Kj-llikki jäädä nmmmonsa liio ja isä lähettää Hapselleen dollareita,
siksi, kunnes hän tulee takaisin rikkaa- Ei Kuuselan- emäntä aseteUut esteitä
tielle. Olihan Järxdkylästä
hanta. ja. kun tulee, takaisin,, sittenpä, moni mennyt ."Kultamaahan" ja hyvin
laittaa uuden navetan ja komean tas he.olrvat lähetelleet rahaa perheUleen
'-'Kun.'Samulikin oli.liis^i sureva, niin
' ehkäpä seudun- ^ihdos tekisi Jiyvä^
Kyllä, hän - Kyllikistä huolen pitää ja
onhzm tuhannessa markassa jo rahaa,
.niiikkä> Kustaalta saa. .
Kun Samuli\ijo läksi Knuseiaii piha-
-^veräjäslädEnaantieHef huusi Kyllikki hä­nen
jälkeensä:
—- Isä, muistakin lähettää sido
Amerikasta minuUr paimikkonauhoja!
jLähettäähäii* Saukon Justuskin sellaisia
kirjeen sisällä Helmille!,
— Varmasti isä lähettää] huusi Sa-
\ muli. • •
K3^Ukliljpli;
kun isältä ei kuulunut kirjettä..: Kolme
kuukautta oli kulumit siitä, kun- isä läk-si,
eikätkukiasui tiennyt, menikö laiva
perille. YksL laiva oli ainakin kovasi
myrskyssä hukkunut. Mutta.eräänäjl-tana,
vähää ennen g'quluajV kun K
ki,^uli:/koulusta .kotiin, oli kirje häntä
odottamassa,.
. Kyllikki itki? ilosta ja. avasi kirjeen.
Sieltä tputosi ensin punaista silkkinau-haa^^
öydälle. Siihen Jäi, kirje, kun Kyl­likki,
rieniuiten -hyppi lattialla ja huusi:
—Muist^as; isä; .palmikkonauhanl
< Ja punaista - silkkinauhaa}. fKatsokaa,
V mummo,. pa|inikkonauho|anil: . Tästä
säänkin. ^ jouluksi ...kauniit r ruusukkeet
tukkaaniJ , . \. : ..
^ — Älähsm nyt enää tanssi,-ja 4muda,
katsor jo,, jnitö. ;isäsi-.ki^
mummo. , •;. '
Kyllikki veti. k i r j ^ .kuofestä.: Sen
sisältäf rputqsi kym^
^ ki. Mummo .otti seuj .katseli sitäCja
i sitten tytön lukeä.ldrjeen-ääneen,
ikki luki:
•-•;.^::,-- "Mich:* 1898.
Rakas, pieni :KyiIikkini!: .
Heti, kuH: pääsintänne' Amerikan
maahan» kirjoitin «sinulle. Se- kirje ei
tainnutetulla.pei^le.-Siihöi aikaan,oli-,
vat hirveät myrskyt jä . ^ M ^ laivaa •
hukkui.. Scf laivay; mittä^mmä;javserjt-kuni
Riku Vtulimme^ viipyi valtamerellä
kaksi viikkoa ja ktJme päivää.; GVIeitä-kin
kditasirajn myrsky. Kaksi päi­vää-
huojuttiin kuin pyörivässä tynno-rissa.
Molemmat- olimme - kovassa me-ritaudissa>
ja; luulimme) ettenmie • siinä
nouseinautta-ppstiinpä vaan: elävinä
perille.: • ;
Minä olen jo ollut kaivoksessa työssä
ja saan 5 dollaria, päivässä. Se on jo
Suomen rahassa 3Ö markiaa. iKväthän
rovastitkaan saa semmoisia päiväpalk­koja
Suomessal. Ja minä aSun enoni
farmilla. Se-on tässä.lähellä kupari­kaivosta
noin iO mailin päässä..
Onhan tämä työ hengenvaarallista,
mutta kuoleehan niin moni hevosellakin
ajaessa ja omalle perunamaalleen: Ole
sinä hyvä ja : ahkera tyttö r koulussa,
kyllä.isä sitten .sinulle. taas,Jähettää ra-haa.
Kysyppäs,mummolta,:.onko enosi,
Kustaa antanut händle tuhat markkaa.
^ Terveisiä4eiUe kaikille. • ^ Isä.'/
, Kirjeessä^oli?rvieläosoitei> Kyllikin
iloDa-ÄKollut-tajoja-sinä^eikä-seuraavi-nap£
»^ä,^ Isäö-kirjfien= hän luki: illoin
; jaivraamuin;- Mummo osti\ isän laitta-
: mallar.rahallar tutkintooni uuden puvun
Kyllikflle.
'Kyllikki vastasi heti? isän kirjeeseen.
Mutta päästyään-kansakoulusta kirjoit­ti
hän-isäUe:
"Rakas iisäl Nyt minä sain kansa­koulusta
päästötodistuksen. Teidän pi­täisi
nähdä: se. Siinä on kaikista ai­neista
10 paitsi piirustuksesta ja wi-mistelusta
9. /
Muistatko isä,*ttä minä täytän loka­kuun
S päivä .15 vuotta. Silloin mtoä
kutsun koulutovereitafti syntymäpäi­ville.
Munruno on sen jo luvannut, vaik­ka
onkin :ollut sairaana. »Minulla on
vielä se. S ^dollaria kokonaisena, tavnSä
toukokuussa lähetitte. Ja, mummo on
saanut minun hoidostani- ne isän lähet­tämät
rahat. - Kustaa-eno oli antanut
maimmoUe-siitä.isän velastarsata mal­kaa,
ei muuta. Mummo itki siUoinfein,