1951-10-20-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(KAUNOKIRJALLINEN VllKEOLEETl)
IJEKKI. the only Finnish literary weekly in Canaäa^
Publlshed ahd printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbiuy, Ontario.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as
second class matter.
Liekki Ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12 sivuisena,
sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa.
lOTDYSVMLTOIHIN:
1 vuosikerta
6 kuukautta
.$455
. 2.50
1 vuosikerta . . . . . . . . . .$350
6 kuukautta........... 2.00
3 kuukautta . . . . . . . . . . 1.25
V • SIJÖMEEM JA lOT
1 vuosikerta . . . . . . . . . .$5.00 6 kuukautta . . . . 2.75
75 senttiä palstatuumältä. Halvm kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava mulsto-värsy
$100 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $150.
Erikoishiimat pysy^tä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen.
AsiamiehiUe myönnetään 15 prosentin palkkio.
KalMd Liekille tarkoitetut maksuosoitiikset on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja paixiaja: Vapaus Publishing Company Limited^
100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: J. W, Saari.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava;
LIEKKI W. O. SOS 69.
O o . o
Tässä numerossa loppuu jatkokertomu&semme "Pienen neu-lojattaren
tarina" ja seuraavassa "Aution torpan tarina". Mo-lem'mat
jatkokertomuksemme ovat olleet hyvin suosittuja.
Seuraavassa numerossa. alkaa sitten uusi jatkokertomus,
I Tulim^n kirjoittama ''Silmien laulu" jä sitä seuraavassa
kaikille iLiekin lukijoille tunnetun Marjatan; kirjoittama'-Elä-luän
kahle". Molemmat ovat erikoisen hienoja kertomuksia.
Joiden parissa syksyiset ja talviset illat kuhivat rattoisasti.
Toisessa paikassa lehteämme on Taskukalenterih ilmoitus.
Kuten sisältöluettelosta näkyy, tarjoaa ensi viipdeh Taskukä-
!enteri taas paljon tietoja eri aloilta. Se on siis välttämätön
kaikille. >
Nain syksyn tullen jää kaikille taas vähän enemmän aikaa,
jonka voi käyttää kirjoittamiseen. Ystävien pakinoihin tulee
kirjoituksia, mutta pitempiä kirjoituksia ja kertomuksia ei
näy tulevan kuin silloin tällöin. Liekin ystävissä on paljon
kynäilijöitä, jotka voivat saada paljonkin aikaan, jos vain tulisi
alettua kirjoittaa. Monet ennen ahkerat kirjoittajat ovat
olleet pitkät ajat vaiti. Useat lukijat ovat tiedustelleet, miksi
«e ja se kirjoittaja ei enää kirjoita. Emme ole tienneet selittää
mitään syytä, sillä mikäli tiedämme, pitäisi meidän olla
kaikkien kanssa "hyvissä väleissä". Tartutaanpa siis nyt pitkän
levon jälkeen taas kynään ja annetaan maailmalle hyvää
luettavaa!
Yhdestä asiasta on tällä palstalla mainittu jo mohta kertaa,
mutta koska vielä usein tapahtuu, että siihen fäyt)^ kajota,"
niin puhutaan siitä vieläkin. Kysymys on nimittäih Liekin tilausten
katkeaminen. Lehden tilauksia ei katkaista hetij elleivät
ne satu juuri sen päivän päälle, jolloin osoitteiden hoitaja
* katkaisee vakituisesti katkenneita tilauksia, nimittäin kerran
kuukaudessa. Jotkut kirjoittavat, että sen ja sen henkilön
Tiimelle tuli lehti vielä useita kertoja, vaikka tilaus oli katkennut
ja mmulta katkaistiin heti. Tämä johtuu siitä, kuten
yllä selostettiin, että hertkilöh tilaus loppuu mahdollisesti juuri
sinä päiviänä täi niillä main, jolloin katkaisut tehdään kunakin
kuiikautena;^
Mutta tilausten katkeamisia ei tapahdu, jos tilaajat itse tie-
. tävät ja pitävät muistissaan,^ko^ka heidäti tiläukkehsa pitäisi
katketa,iSe^ön varsin yksinkertaista, silE jokaisen lehden oikeassa
yläkulmassa; on ^^^^m koska tilaiis katkeaa, jo-
. ten jokaiselle jää aikaa uudistaa tilauksensa:; Sitäpaitsi Idi-
. tenuiie konttorista lähetetään jokaiselle tilaajalle kortti, niissä
huomautetaan tilauksen loppumisesta. Tämiä kortti l^ete-
. lään niin hyvissä ajoissa, että jokainen ehtii hyvin uudistaa
^ . tilauksensa ja välttyä siltä ikävyydeltä, mihka tilauksen kat-
. keaminen aiheuttaa.
Monasti vielä käy siten, että kun tilaus loppuu, haluaa tilaaja
niitä numeroita, jotka hänehä on jäänyt saamatta. Tä-
. mä on tärkeää erikoisesti jatkokertomusten takia. Saattaa
dä\'dä niin, että noita numeroita ei olekaan enää saatavissa,
kuten niin monasti on käynyt. Se tuottaa pettymystä lukijalle,
joka on seurannut jatkokertomuksia alusta saakka ja
&itten tulee ^^Uäbeskeytj^s.
'Kaiken ylläolevan välttääkseen tulisi jokaisen seurata tarkoin,
koska tilauksensa loppuu, että tilaus tulee hytissä
«•joissa uudistetuksi. Silloin ei tule mitään kiusallisia ke^ey-tyksiä,
se säästää ikävyyksiä tilaajalta ja työtä konttorilta.
MoIenuBat tulevat siis autetui^^ iun tilaukset uudistetaan
• ajoissa. • • ^r:,.
Tässä on kirje, jota mitataafi jaloissa,
eikä sivtässa. Sen kirjoittamiseen kulm
kaksi pullollista mustetta, kolme kynän-terää
ja kolme viikkoa aikaa. Sen pituus
on 40 jalkaa ja sen kirjoitti baltimorelai^
mn mrs. Felice Bonadio Koreaan miehelleen.
- Käsiimme joutiiiems ¥anha, suomalainen lehti i
sa oli mielei^iiiitoiste pakinaa markasta, joka varsi
kih Suomesta tulleille Liekin lukijoille on hyvm tuti
Tämä kirjoitus on julliaistu v. 1935 ja saksitimme^
tähän sellaisenaan.
KYLLÄHÄN jokainen kiduttaja, niin varakkaampi ku
vähävarainenkin Jtnarkan tuntee, tuon pyöreän, «om^
nikkelirahamme, joka ainakin viisi kertaa miesmuistin aikac
on vaihtanut muotoaan ja jonka ostoarvo varsinkin \iiine\ii<
sien kuluessa on ollut hyvin vaihteleva.
Ensin oli maassamme hopeamarkat, somat, hiljaisesti kilai
tavat rahat, joilla vanhaan hyvään aikaan sai kantokuorm^
tavaraa, mutta joita paraskaan työmies ei kovin m6nta pä
vässä ansainnut. Sitten tuli sota-aika, hopea tuli "tabuksi", s
hävisi liikkeestä merkillisen nopeasti ja hopeamarkkojen J
jalle ilmestyi yhdelle puolelle painettuja paperilappuja, joil
kansa kutsui "konvehtipapereiksi", mutta jotka silti vastag
vat markkaa, vaikka siitä olikin jäänyt pois teksti, "että Sud
men pankki vastaa j^e." —- Painoväripula loppui kai kui
tenkin pian rahapajastamme, koskapa "konvehtipaperit" vaill
tuivat aivan rahan näköisiksi seteleiksi. Niissä oli painatil
jo molemmilla puolilla ja oli väriäkin hiukan enemmän, vaii
kei k5rlläkään niin Täikeää fcum eddlisissä seteleissä. i
Nämä setelit ne sitten kävivätkin täydestä markasta pitkäl
aikaa, kunnes Suomen itsenäisyys vaati myös kunnollisen ra
han aikaansaamista. -—Ja saatiinhan se. Paperimarkasta X:(
2.tuii nikkelimarkka numero 1, pyöreä, seppelöity nikkeli
markka, joka kooltaan muistutti edesmennyttä hopeamarkka
vainajaa. Mutta kovin meni siihen paljon nikkeliä, kallisti
metallia, jonka olemassaolosta Petsamossa eivät edes englan'
tilaiset tainneet silloin vielä olla selvillä. Isot herrat päätti
vät, että turhaan siihen iparklcaan niin paljon metallia haaska
taan; tehdään se pienemmäksi, niin eherasnän sopii niitä köy'
hänkin pussiin. — Ja niinpä tapahtui, että markkamme sa
viidennen yaihefensa, juuri tämän nykyisen laillisen ja virallisen
nÄuötonsa. i
o
Matti Järvinen ^ ''MaailiQ^^^
; on kaikkien aikojen paras keihäänheittäjä,
vaikka Nikkanen onkin häneltä vienyt'maailinanennätyksen.
8 vuoden aikana
paransi Matti 8 kertaa maailmanennätystä.
Keihäshegemonia on aina ollut Suomen
ja Ruotsin käsissä. Muilla ei ole
toistaiseksi ollut mitään ratkaisevaa sanottavaa,
vaikka saksalainen Stöck voittikin
kultaa Berlinin olympialaisissa.
Kummallakin ,niin Ruotsilla kuin Suomellakin
on 5 olympialaisvoittoa keihäässä,
mutta Suomella on loistava Nikkasen
maailmaneimätys 78.70 m.
Los Angeleissa v, 1932 Matti Järvinen
o!i varmaa varmempi. Viisi kuudesta
heitosta kantoi yli 7Ö metrin, paras 72,71
oli uusi olyriipiaennätys. Heikosti alussa
alkaneet toiset suomalaiset Sippala
ja Penttilä paransivat lopussa ja tuloksena
oli uljas Suomen kolmoisvoitto.
Berliinissä v. 1936 pidettiin Mattia
varmana voittajana varsinkin kun hän
samana vuonna oli parantanut' maailmanennätyksen
77,23 m: iin. Selkäve-
-aähdys teki kuitenkin tepposen. Vaikka
hän sisuUdcin yritti kaikkensa, ei keihäs
lentänyt entiseen tapaan, vaan hän jäi
viidennelle tilalle. Nikkasen ja Toivosen
toinen ja kolmas sija Stöckin jälkeen
ei tehnyt suomalaisia iloisiksi. Kuka
oli mennyt sivu suun suomalaisten leipälajissa.
. •
Lontoon olympialaisissa 1948 sai
Rautavaara kultaa Suomelle keihäässä.
Canadan
1875.
ylioikeus perustettiin v.
Eräs Liekin lukija Yhdysvalloista tiedusteli
meiltä, minkälainen paikkakunta
on St. Pairi Ermite, missä se on ja
onko se iso vai pieni kaupunki. Ainoa,
minkä tästä paikkakunnasta tiedämihe
on se, että se on Quebecissa. Käsittääksemme
se on hyvin pieni kauppala ja
mahdollisesti aivan ranskankielinen. Tietomme
ei siis olb kovinkaan auttava kysymyksen
tekijälle.
- Parhainta syksyä kaikille Lieldn ystäville.
Kirjoituksia saisi tiiHa vähän
enemmän kuin tähän saakka.
Luulisi nyt ehkä moni, että markkamme on jo hyvinkii
vanha, koskapa se niin monta vaihetta on ehtinyt läpikäydä
iVIutta niin ei asianlaita kuitenkaan ole. Ei markkamme vie»
iä ole kuin hiukan keskimääräistä korkeamman ihmisiän ikäinen,
eiivvuosissa sanottuna 75 vuotta. Tätä syntymäpäivänsä
merkkipäivää viettää markkamme nimittäin huhtikuun 4 p:nä
'No .mitäs rahoja meillä sitten ennen oli? kysyy varmaan*
kin lukija. Kyllä niitä vain ennen markkaammekin rahoje
cli jä oli niillä näköä ja kokoa — emme nyt tarkoita juuri
noita kapahpohjan kokoisia taalereita, vaan muita, sillä siihen
aikaan, kun Suomi lakkasi olemasta Ruotsin alusmaa ja venä.
iäiset alkoivat täällä isännöidä, oli täällä rahaa jos minkälaista.
Oli Kustaa II: n ja Kustaa Adolf IV: n taalereita ja rik-sejä,
taisipa olla vielä vanhempiakin kruunupäiden kuvilla koristettuja,
oli ruplia hopeisia ja paperisia, oli äyrejä ja kope^'
koita niin paljon, ettei tahtonut tavallinen kuolevainen selväl
saada, mikä niisiä oli virallista rahaa, mikä viratonta. Kai<
kiila kuitenkin kauppaa käytiin ja kaikki kaupaksi kelpasivat;
kunnes Venäjän hallitus alkoi asetella erinäisiä sääonök?!?
ruotsalaisten rahojen hävittämiseksi.
Mutta tästäpä ei kansa oikein pitänyt. Ei niinkään helposti
tahdottu rikseistä ja taalereista luopua, olihan niit£
opittu jo vuosisatoja käsittelemään ja enemmän nijllä monasfe
saikin tavaraa kuin emämaan ruplilla ja kopekoilla. Oli aikoi,
naan-ollut myös sellainenkin ehdotus vireillä, että Suomi saif
oman rahansa, oikein omituisen yksikön itselleen, mutta poi|
raukesi se asia päiväjärjestyksestä. Korkeimmasta paikasU;
tuli määräys, että hopearupla se on Suomen virallinen raha jf
sillä sitä on toimeen tultava. \
Ja tultiinkinhan sillä jollakin tavalla toimeen, vaikka mo
nasti tiukkaakin teki. Monasti oli rupla tehdä kuperkeikaf
ja sen ostoarvo oU perin vähäinen; Haikein mielin ajatlell^«l
vanhat ihmiset vakaista riksiä ja taaleria, jotka kaikesta huoli
matta olivat aina säilyttäneet rahanarvonsa. I
Paljon oli Venäjän maaDa menoja. Sotia täytyi käydä, en
tisiä sotavelkoja maksaa ja kaupunkeja rakentaa. Sinne up,
posivat ruplat, ne kultaruplat nimittäin ja paperia painettm
yhä vain liikkeelle. .
Tulipa sitten se kuuluisa "Oolanmn sota", joka taas kysy ,
paljon ruplia, ja kyllähän niitä olikin, mutta enimmäkseen va^
paperisia. Minne Uenee kulta ja hopea kadonnut. Mikap^
muu tuli eteen, kuin konkurssi, — Ei nyt sentään aivan ta)
dellinen, sillä Suomen pankki lopetti vain setelien lunastaiia.
..sen. • • \ • _ ,
Ei siis saanut enää pankeista hopeaa, vaikka olisi paperi
ruplia ollut kuinka paljon. .,
^ Silloinpa alettiin taas uudelleen jauhaa sitä vanhaa asi
saada nimittäin maallemme oma raha. Sattui silloin raha j |
toksemme peräsimessä olemaan ylen pystyvä »mies, Fa i |
Langenskiöld nimeltään, jolca tunsi rahatalouden kuin^v^
sormeaan ja osasi myös järjestellä asioita. Hän sai av - j
lisäksi tunnetun kansaUissai&arimme, J . V. Snellmanin,
suomalaisuuskysymystensä ohella alkoi myös innokkaasti aj
xahÄolojemme uudistahäista. .
Sitkeää se homma oli, mutta tosi siitä lopultakin tuU. ^
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 20, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-10-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki511020 |
Description
| Title | 1951-10-20-02 |
| OCR text | (KAUNOKIRJALLINEN VllKEOLEETl) IJEKKI. the only Finnish literary weekly in Canaäa^ Publlshed ahd printed by the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbiuy, Ontario. Registered at the Post Office Department, Ottawa, as second class matter. Liekki Ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12 sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa. lOTDYSVMLTOIHIN: 1 vuosikerta 6 kuukautta .$455 . 2.50 1 vuosikerta . . . . . . . . . .$350 6 kuukautta........... 2.00 3 kuukautta . . . . . . . . . . 1.25 V • SIJÖMEEM JA lOT 1 vuosikerta . . . . . . . . . .$5.00 6 kuukautta . . . . 2.75 75 senttiä palstatuumältä. Halvm kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus $3.00 ja sen yhteydessä julkaistava mulsto-värsy $100 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $150. Erikoishiimat pysy^tä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. AsiamiehiUe myönnetään 15 prosentin palkkio. KalMd Liekille tarkoitetut maksuosoitiikset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja paixiaja: Vapaus Publishing Company Limited^ 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Toimittaja: J. W, Saari. Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava; LIEKKI W. O. SOS 69. O o . o Tässä numerossa loppuu jatkokertomu&semme "Pienen neu-lojattaren tarina" ja seuraavassa "Aution torpan tarina". Mo-lem'mat jatkokertomuksemme ovat olleet hyvin suosittuja. Seuraavassa numerossa. alkaa sitten uusi jatkokertomus, I Tulim^n kirjoittama ''Silmien laulu" jä sitä seuraavassa kaikille iLiekin lukijoille tunnetun Marjatan; kirjoittama'-Elä-luän kahle". Molemmat ovat erikoisen hienoja kertomuksia. Joiden parissa syksyiset ja talviset illat kuhivat rattoisasti. Toisessa paikassa lehteämme on Taskukalenterih ilmoitus. Kuten sisältöluettelosta näkyy, tarjoaa ensi viipdeh Taskukä- !enteri taas paljon tietoja eri aloilta. Se on siis välttämätön kaikille. > Nain syksyn tullen jää kaikille taas vähän enemmän aikaa, jonka voi käyttää kirjoittamiseen. Ystävien pakinoihin tulee kirjoituksia, mutta pitempiä kirjoituksia ja kertomuksia ei näy tulevan kuin silloin tällöin. Liekin ystävissä on paljon kynäilijöitä, jotka voivat saada paljonkin aikaan, jos vain tulisi alettua kirjoittaa. Monet ennen ahkerat kirjoittajat ovat olleet pitkät ajat vaiti. Useat lukijat ovat tiedustelleet, miksi «e ja se kirjoittaja ei enää kirjoita. Emme ole tienneet selittää mitään syytä, sillä mikäli tiedämme, pitäisi meidän olla kaikkien kanssa "hyvissä väleissä". Tartutaanpa siis nyt pitkän levon jälkeen taas kynään ja annetaan maailmalle hyvää luettavaa! Yhdestä asiasta on tällä palstalla mainittu jo mohta kertaa, mutta koska vielä usein tapahtuu, että siihen fäyt)^ kajota," niin puhutaan siitä vieläkin. Kysymys on nimittäih Liekin tilausten katkeaminen. Lehden tilauksia ei katkaista hetij elleivät ne satu juuri sen päivän päälle, jolloin osoitteiden hoitaja * katkaisee vakituisesti katkenneita tilauksia, nimittäin kerran kuukaudessa. Jotkut kirjoittavat, että sen ja sen henkilön Tiimelle tuli lehti vielä useita kertoja, vaikka tilaus oli katkennut ja mmulta katkaistiin heti. Tämä johtuu siitä, kuten yllä selostettiin, että hertkilöh tilaus loppuu mahdollisesti juuri sinä päiviänä täi niillä main, jolloin katkaisut tehdään kunakin kuiikautena;^ Mutta tilausten katkeamisia ei tapahdu, jos tilaajat itse tie- . tävät ja pitävät muistissaan,^ko^ka heidäti tiläukkehsa pitäisi katketa,iSe^ön varsin yksinkertaista, silE jokaisen lehden oikeassa yläkulmassa; on ^^^^m koska tilaiis katkeaa, jo- . ten jokaiselle jää aikaa uudistaa tilauksensa:; Sitäpaitsi Idi- . tenuiie konttorista lähetetään jokaiselle tilaajalle kortti, niissä huomautetaan tilauksen loppumisesta. Tämiä kortti l^ete- . lään niin hyvissä ajoissa, että jokainen ehtii hyvin uudistaa ^ . tilauksensa ja välttyä siltä ikävyydeltä, mihka tilauksen kat- . keaminen aiheuttaa. Monasti vielä käy siten, että kun tilaus loppuu, haluaa tilaaja niitä numeroita, jotka hänehä on jäänyt saamatta. Tä- . mä on tärkeää erikoisesti jatkokertomusten takia. Saattaa dä\'dä niin, että noita numeroita ei olekaan enää saatavissa, kuten niin monasti on käynyt. Se tuottaa pettymystä lukijalle, joka on seurannut jatkokertomuksia alusta saakka ja &itten tulee ^^Uäbeskeytj^s. 'Kaiken ylläolevan välttääkseen tulisi jokaisen seurata tarkoin, koska tilauksensa loppuu, että tilaus tulee hytissä «•joissa uudistetuksi. Silloin ei tule mitään kiusallisia ke^ey-tyksiä, se säästää ikävyyksiä tilaajalta ja työtä konttorilta. MoIenuBat tulevat siis autetui^^ iun tilaukset uudistetaan • ajoissa. • • ^r:,. Tässä on kirje, jota mitataafi jaloissa, eikä sivtässa. Sen kirjoittamiseen kulm kaksi pullollista mustetta, kolme kynän-terää ja kolme viikkoa aikaa. Sen pituus on 40 jalkaa ja sen kirjoitti baltimorelai^ mn mrs. Felice Bonadio Koreaan miehelleen. - Käsiimme joutiiiems ¥anha, suomalainen lehti i sa oli mielei^iiiitoiste pakinaa markasta, joka varsi kih Suomesta tulleille Liekin lukijoille on hyvm tuti Tämä kirjoitus on julliaistu v. 1935 ja saksitimme^ tähän sellaisenaan. KYLLÄHÄN jokainen kiduttaja, niin varakkaampi ku vähävarainenkin Jtnarkan tuntee, tuon pyöreän, «om^ nikkelirahamme, joka ainakin viisi kertaa miesmuistin aikac on vaihtanut muotoaan ja jonka ostoarvo varsinkin \iiine\ii< sien kuluessa on ollut hyvin vaihteleva. Ensin oli maassamme hopeamarkat, somat, hiljaisesti kilai tavat rahat, joilla vanhaan hyvään aikaan sai kantokuorm^ tavaraa, mutta joita paraskaan työmies ei kovin m6nta pä vässä ansainnut. Sitten tuli sota-aika, hopea tuli "tabuksi", s hävisi liikkeestä merkillisen nopeasti ja hopeamarkkojen J jalle ilmestyi yhdelle puolelle painettuja paperilappuja, joil kansa kutsui "konvehtipapereiksi", mutta jotka silti vastag vat markkaa, vaikka siitä olikin jäänyt pois teksti, "että Sud men pankki vastaa j^e." —- Painoväripula loppui kai kui tenkin pian rahapajastamme, koskapa "konvehtipaperit" vaill tuivat aivan rahan näköisiksi seteleiksi. Niissä oli painatil jo molemmilla puolilla ja oli väriäkin hiukan enemmän, vaii kei k5rlläkään niin Täikeää fcum eddlisissä seteleissä. i Nämä setelit ne sitten kävivätkin täydestä markasta pitkäl aikaa, kunnes Suomen itsenäisyys vaati myös kunnollisen ra han aikaansaamista. -—Ja saatiinhan se. Paperimarkasta X:( 2.tuii nikkelimarkka numero 1, pyöreä, seppelöity nikkeli markka, joka kooltaan muistutti edesmennyttä hopeamarkka vainajaa. Mutta kovin meni siihen paljon nikkeliä, kallisti metallia, jonka olemassaolosta Petsamossa eivät edes englan' tilaiset tainneet silloin vielä olla selvillä. Isot herrat päätti vät, että turhaan siihen iparklcaan niin paljon metallia haaska taan; tehdään se pienemmäksi, niin eherasnän sopii niitä köy' hänkin pussiin. — Ja niinpä tapahtui, että markkamme sa viidennen yaihefensa, juuri tämän nykyisen laillisen ja virallisen nÄuötonsa. i o Matti Järvinen ^ ''MaailiQ^^^ ; on kaikkien aikojen paras keihäänheittäjä, vaikka Nikkanen onkin häneltä vienyt'maailinanennätyksen. 8 vuoden aikana paransi Matti 8 kertaa maailmanennätystä. Keihäshegemonia on aina ollut Suomen ja Ruotsin käsissä. Muilla ei ole toistaiseksi ollut mitään ratkaisevaa sanottavaa, vaikka saksalainen Stöck voittikin kultaa Berlinin olympialaisissa. Kummallakin ,niin Ruotsilla kuin Suomellakin on 5 olympialaisvoittoa keihäässä, mutta Suomella on loistava Nikkasen maailmaneimätys 78.70 m. Los Angeleissa v, 1932 Matti Järvinen o!i varmaa varmempi. Viisi kuudesta heitosta kantoi yli 7Ö metrin, paras 72,71 oli uusi olyriipiaennätys. Heikosti alussa alkaneet toiset suomalaiset Sippala ja Penttilä paransivat lopussa ja tuloksena oli uljas Suomen kolmoisvoitto. Berliinissä v. 1936 pidettiin Mattia varmana voittajana varsinkin kun hän samana vuonna oli parantanut' maailmanennätyksen 77,23 m: iin. Selkäve- -aähdys teki kuitenkin tepposen. Vaikka hän sisuUdcin yritti kaikkensa, ei keihäs lentänyt entiseen tapaan, vaan hän jäi viidennelle tilalle. Nikkasen ja Toivosen toinen ja kolmas sija Stöckin jälkeen ei tehnyt suomalaisia iloisiksi. Kuka oli mennyt sivu suun suomalaisten leipälajissa. . • Lontoon olympialaisissa 1948 sai Rautavaara kultaa Suomelle keihäässä. Canadan 1875. ylioikeus perustettiin v. Eräs Liekin lukija Yhdysvalloista tiedusteli meiltä, minkälainen paikkakunta on St. Pairi Ermite, missä se on ja onko se iso vai pieni kaupunki. Ainoa, minkä tästä paikkakunnasta tiedämihe on se, että se on Quebecissa. Käsittääksemme se on hyvin pieni kauppala ja mahdollisesti aivan ranskankielinen. Tietomme ei siis olb kovinkaan auttava kysymyksen tekijälle. - Parhainta syksyä kaikille Lieldn ystäville. Kirjoituksia saisi tiiHa vähän enemmän kuin tähän saakka. Luulisi nyt ehkä moni, että markkamme on jo hyvinkii vanha, koskapa se niin monta vaihetta on ehtinyt läpikäydä iVIutta niin ei asianlaita kuitenkaan ole. Ei markkamme vie» iä ole kuin hiukan keskimääräistä korkeamman ihmisiän ikäinen, eiivvuosissa sanottuna 75 vuotta. Tätä syntymäpäivänsä merkkipäivää viettää markkamme nimittäin huhtikuun 4 p:nä 'No .mitäs rahoja meillä sitten ennen oli? kysyy varmaan* kin lukija. Kyllä niitä vain ennen markkaammekin rahoje cli jä oli niillä näköä ja kokoa — emme nyt tarkoita juuri noita kapahpohjan kokoisia taalereita, vaan muita, sillä siihen aikaan, kun Suomi lakkasi olemasta Ruotsin alusmaa ja venä. iäiset alkoivat täällä isännöidä, oli täällä rahaa jos minkälaista. Oli Kustaa II: n ja Kustaa Adolf IV: n taalereita ja rik-sejä, taisipa olla vielä vanhempiakin kruunupäiden kuvilla koristettuja, oli ruplia hopeisia ja paperisia, oli äyrejä ja kope^' koita niin paljon, ettei tahtonut tavallinen kuolevainen selväl saada, mikä niisiä oli virallista rahaa, mikä viratonta. Kai< kiila kuitenkin kauppaa käytiin ja kaikki kaupaksi kelpasivat; kunnes Venäjän hallitus alkoi asetella erinäisiä sääonök?!? ruotsalaisten rahojen hävittämiseksi. Mutta tästäpä ei kansa oikein pitänyt. Ei niinkään helposti tahdottu rikseistä ja taalereista luopua, olihan niit£ opittu jo vuosisatoja käsittelemään ja enemmän nijllä monasfe saikin tavaraa kuin emämaan ruplilla ja kopekoilla. Oli aikoi, naan-ollut myös sellainenkin ehdotus vireillä, että Suomi saif oman rahansa, oikein omituisen yksikön itselleen, mutta poi| raukesi se asia päiväjärjestyksestä. Korkeimmasta paikasU; tuli määräys, että hopearupla se on Suomen virallinen raha jf sillä sitä on toimeen tultava. \ Ja tultiinkinhan sillä jollakin tavalla toimeen, vaikka mo nasti tiukkaakin teki. Monasti oli rupla tehdä kuperkeikaf ja sen ostoarvo oU perin vähäinen; Haikein mielin ajatlell^«l vanhat ihmiset vakaista riksiä ja taaleria, jotka kaikesta huoli matta olivat aina säilyttäneet rahanarvonsa. I Paljon oli Venäjän maaDa menoja. Sotia täytyi käydä, en tisiä sotavelkoja maksaa ja kaupunkeja rakentaa. Sinne up, posivat ruplat, ne kultaruplat nimittäin ja paperia painettm yhä vain liikkeelle. . Tulipa sitten se kuuluisa "Oolanmn sota", joka taas kysy , paljon ruplia, ja kyllähän niitä olikin, mutta enimmäkseen va^ paperisia. Minne Uenee kulta ja hopea kadonnut. Mikap^ muu tuli eteen, kuin konkurssi, — Ei nyt sentään aivan ta) dellinen, sillä Suomen pankki lopetti vain setelien lunastaiia. ..sen. • • \ • _ , Ei siis saanut enää pankeista hopeaa, vaikka olisi paperi ruplia ollut kuinka paljon. ., ^ Silloinpa alettiin taas uudelleen jauhaa sitä vanhaa asi saada nimittäin maallemme oma raha. Sattui silloin raha j | toksemme peräsimessä olemaan ylen pystyvä »mies, Fa i | Langenskiöld nimeltään, jolca tunsi rahatalouden kuin^v^ sormeaan ja osasi myös järjestellä asioita. Hän sai av - j lisäksi tunnetun kansaUissai&arimme, J . V. Snellmanin, suomalaisuuskysymystensä ohella alkoi myös innokkaasti aj xahÄolojemme uudistahäista. . Sitkeää se homma oli, mutta tosi siitä lopultakin tuU. ^ |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-10-20-02
