Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 20, 1951

              Syksy on maatalousnäyttelyjen aikaa. TässlLon hevonen, joka osallisttä Markkamin
maatalousnäyttdyyn^ jäsen piteUjä-EkanorPaäy; näyttää ^ilemnrylpeä hoidokistaan
' ,
mmtms
OS sattumalta olette joskus liikuskel­lut
Cucencuiissa,:nom puolissntu-liatta
meripemnkiilmaaK<mgojoai^ m
lasta kaakkoon, olette: varmaan kuullut
puhuttavan suuresta valkoisesta metsäs­täjästä
Umba-Dumbästa, joka o^tui hiu­kan
vasenta jalkaansa. Tuo Umba-
Dumba öleh minä, Kaaleppi Karaus, ja
ontuvaan' jalkaani liittyy kertomus ih­meellisestä
pelastumi^estiam erämaassa.
Hävittyäni nuorena miehenä viimeis­tä
tikkiä pelattaessa morsiameni eräälle
kaupparatsulle minä lähdin Afrikkaan
suurriistaa metsästämään löytääkseni
unohduksen täi kenties ennenaikaisen
leposijan jonkin leijonan vatsassa.
Majapaik^seni valitsin erään nee­kerikylän
Cucericurissa. Alkuasukkaat,
jotka pelkäävät leijonia kuin pikkulap-köyhtiön
johtajaksi et pääse mo­neen
vuoteen".
Taitaa tulla liian pitkäveteiseksi
tämä kyhäykseni joten on parasta
vlopettaa.
set, alkoivat pian osoittaa minulle palvo­vaa
kunnioitusta, ja . onnistuneitten
pyyatiretkieni ansiosta nou^n ennen
pitkää suuren metsästäjäin maineeseen.
Ennen minun kylään tuloani olivat lei­jonat
käyneet vähintään joka toinen
päivä nappaamassa jonkim neekeriakän.
Minun lähdettyäni ei niiilä seuduin voi-
: nut nähdä leijonia muualla kuin Holly-woodista
tuotetuissa filmeissä.
Nimen Umba-Dumba sain neekereil­tä
erään tapauksen johdosta, joka sat­tui
kohta tuloni jälkeen. (Umba-Dumba
on moro-heimon kieltä ja vain vaatimat­tomuuteni
estää minua suomentaniasta
sitä tähän. Se näet merkitsee *Uljas-valkoinenmies-
jöUa-on-tapana-pyöritellä
leijonia'.)
ASvan minun nenäni edessä hyökkäsi
metsästä valtavan suuri punaharjainen
urosleijona kylän lihavimman akan
kimppuun. Minulla ei sattunut ole­maan
kultaista solmioneulaani suurem­paa
asetta, ja niinpä kävin paljain käsin
leijonaan kiinni, tartuin sitä hännästä
^ Tämä sooslota saanot pienoistietoldria emi vuotta varten im saa­tavana
asiamieMItämme tai saoTaan bastannmsliifeheegmn® kontto-iista.
K«ksika viime vuosina bn tapaMonnt niin, että Taskn&alenteiin
pain<^£e&-'ovat {«pponeet Isesken,' k^oltammie' ji^aista - Iha^kfrimaan -
ajoissa tamämt välttaas^ttdmilkä bayneen tasknko^olsen tietoMrlau.
Seiuraavassä on en^. vcoäen Ta^nlcalenterin sisältölnett^o:
Kalenteriosa
Kansalaisuuslain muutokset
Canadan osuustoiminta
Canadan rautatuotanto
Siirtolaisuus Canadaan
Canadan sotavarustelu,
Canadalaisla käsitöitä
KatoUiset sillat
Canadan kiatatuotanto
Perheavustus
Vanhoja intiaaninimlä
Can. ensimmäinen rautatie
Canadan ruokavalio
CPR:n oli helppo alkaa
Postimaksu Canadassa
Empire-päivä
Puhelimista
Paavin armeija
Mitoista
Ominaispainot
Kauppalaivatönnisto
Suomen kauptmkien vaikiluku
Aikaisia pääsiäisiä
Sukupuolen määrittely
, Muistineroja
Avaruuksien (valloitus
Kiniinistä penisilliiniin
Mitä on fysiikka "
Maailman väestön enemmistö
AvaaniUden suuri tyhjyys
Jalokaasuista radiumiin
Väestölaskennasta
Xiiöteisreäylän purjehdus
CARE:n iJaketit
laikkuvat pyhäpäivät .
Sipuli mausteena
Ajan määräämisestä
Hankkikaa itsellenne Tasktskalenteri 1952 ensi tilassa!
• .HINTA SQc
S BOX SBÖBUBY. OHT.
ja pyöritin jmm yläpuolella ja täten
vauhtia saatuani nakkasin sen komeaa
kaaressa kauas jokeen, teljona kiipesi
-maihin toisella rannalla ja katosi viidak­koon.
Seuraavana päivänä kerrottiin, et­tä
kolmenkymmenen kilometrin päässä
oli nähty iso punaharjainen urosleijona,
joka pelosta mielettömänä oli painellut
kylän läpi häntä ruuvikierteellä.
Koska minulla ei ole taipumusta kers­kailla
omilla uroteoillani, on minun jä­tettävä
metsästysretkieni yksityfskoh-taisempi
kuvailu. Niiden seurauksena
kuitenkin leijonakanta oli harvennut
niin suuresti, että alkoi olla vaikeata löy­tää
riistaa, ja minun oli ulotettava ret-keni
yhä kauemmas.
Eräällä retkelläni näin harvinaisen
kauniin leijonayksilön. Sapristi! Sen
turkki kimalteli kuin puhtain neljän-kymmenenviiden
karaatin kulta. Mi­nusta
oli sääli käydä tär\^elemään mois­ta
taljaa luodinreiällä. Jätin senvuoksi
kiväärin kantajalle ja lähdin" -juokse­maan
leijonan perässä aikoen vääntää
siltä niskat nurin. Mutta tämä leijona­pa
olikin nopea kili tilistään, ja nijn me
viiletimme tunnin toisensa jälkeen pit­kin
erämaata, leijona edellä ja minä
perääsä, hiin että hiekka pölisi. iLc^uIta-alkoivat
leijonalta kuitenkin voimat
loppua jä imnä rupesin saavuttamaim si^
tä. Vä.limatkäTOmie^ l3^eni askel aske­leelta,
ja leijona vinkaisi jo hädissään,
kun minä valmistauduin iskemään kou­rani
sen niskavilloihin. Mutta silloin
tallasin vahingossa ^ n hännän päälle^
sotkeuduin siihen ja kaaduin pitkin pi­tuuttani
maahan. Sr oli sen leijonan
pelastus.
Yrittäessäni nousta iskivät silmäni
: tulta. Olin satuttanut j»lveni terä­vään
kiveen, ja sitä särki nyt armotto­masti..
Ylös oH kuitenkin' päästävä.
Ympärilläni levittäytyi erämaa. Hiek­kaa,
hiekkaa, ja aina vain hiekkaa, onin-ne
vain katseeni käänsin . . . Jokaisen
askeleen ottaminen vaati koko mielen­lujuuteni.
Sitten minulle paljastui kauhein vaa-.
ra, mikä erämaassa voi ihmistä kohdata.
'Minulla ei ollut vettä!
Jokainen seikkailukertomuksia luke­nut
tietää, mitä sitten seurasi. Päivä­kausia
astelin sokaisevaa hiekkaerämaa­ta,
joka oli kuumaa kuin uuninarina.
Huuleni halkeilivat, kieleni turposi ja
aivoni sumenivat. Mielikuvituksessa­ni
näin vain pulloja, pilsneripulloja. Olut­pulloja,
vichypulloja, jopasakariinilimo-naadipunojakin.
Vasen polveni pöhöttyi pöhöttymis-tään.
Se Oli jo suuri kuin arbuusi.
Kuinka kauan siten harhailin, en tie­dä.
Olisin ollut valmis lahjoittamaan
puoli maailmaa yhdestä vesipisarasta.
Xopultä en enää jaksanut. Levitin
nenäliinan hiekalle ja istuutui^ odotta­maan
loppua. Mennyt elämä alkoi kan­gastella
kuvina mielessäni. Syvän ka­tumuksen
vallassa muistelin omaa kata­luuttani
pistäessäni rakkaan morsiameni
peliin kaupparatsun kanssa viimeistä
tikkiä pelatessanune. Ja ajatella! Nyt
huomasin, että ellen silloin olisi lyönyt
sitä herttakahdeksaista, kun kaupparat­su
ajoi patasoltulla, niin minä olisin voit-
Janut pelin! En olisi menettänsrt mor-liantani
enkä olisi ikinä lähtenyt Af­rikkaan
leijonia metsästämäani Ja nyt
oli myöhästäi
Kohendn turvonnutta polveani saa­dakseni
edes mahdollisimman mukavan
asennon viimeisellä leposijallani.
Mutta yhfäkkiä minä kiljaisin. Pää­häni
o.i iskenyt ajatus, joka teki minut
ilosta hulluksi. Polvisärysta huolimat­ta
ponkaisin pystyjm ja aloin esittää in­tiaanitanssia
korppikotkille, jotka olivat
ahnaan n^öisinä ilmestyneet kaartele­maan
yläpuolellani.
. Minä hölmö o!in harhaillut erämaassa
veden; puutteessa ja ollut valmis nään­tymään
janoon. Ja kuitentin minulla
y
a
Puolen vuoden matka Suomeen 01
nutlaatuinen elämys nyt, kun siihen
sisällyttää joulun, kevään ja oW5j
set.
- Tapansa mukaan Ruotsin Ameri
Linja järjestää tänäkin talvena erikoi
joulumatkan Skandinaviaan. -Gri
holm" lähtee New Yorkista Götebor<
5 pnä joulukuuta. '
Laivassa ovat joulukuuset ja mi
koristeet viehättämässä silmää, jou]
aiheiset ajanvietto-ohjelmat virkistäi
mieltä ja aterioilla herkutellaan pohje
maisilla jouiuruuilla. Koska kaikki m;
kustajat ovat skandinaveja ja ioulum;
kailijoita Pohjoismaihin, on välitön ti
tavallisuus matkustajien kesken oli
ominaista kaikilla 'Linjan joulumatko
la, ja yleinen-mieliala pysyy koko aj;
hilpeänä. Ei ole huolta matkatavaroi
takaan. Arkut on New Yorkin ranna
ta lähetetty suoraan Suomeen ja matk;
laukkuihin on selvät, täydelliset osoit
laput jo kotona kiinnitetty lujasti. Pa
Sit ja kaikki muut tarpeelliset paper
ovat yMessa nipussa varmasti talless
ja kysyttäessä helposti, käteen saatavissj
Matkan johtajan lisäksi laivalla on suo
menkielisiä toimihenkilöitä, myöhemmi]
seuraa Suomeen saakka suomenkieHsii
Olaita, joilta saa palvelun ja selostuksei
omalla kielelTä.
'Göteborgista jatkuu suomalaisten mat­ka
rautateitse Tukholmaan ja siitä lai­valla
Suomeen. Tulli läpäistään suju­vasti
ja suuremmitta hankaluuksitta.
Lopuksi on kaukaisille jouluvieraille
Suomessa järjestettynä yleinen tervetu-lojuhla.
Kaivattu joulun viettäminen sukulais­ten
ja ystävien fceskuude$sii; alkaa. —
Kevään jälkeen; Olympialaiset! Sfis
matka, joka on suurimpia kokemuksia
koko elämän aikank — :R.\L. .
••17 ••e
Ilonen luanto niaksaa enempi kun
tyykiset vaatteet ja sata markkaa rahaa.
Ilmankos järki maksaa kun sitä aina
tarvitaan,
Lainaleipq ja lastuvalkce on yhtä lyh-kästä.
Ihmisille vahinkot tullee eikä kiville
ja kannoille^
Ei tantin kovvutts tapa jonsei ikä lopu.
Ei raskaat kahleet kalise.
yks se on joka talossa tömähtää ja se
olen minä meillä.
Ei meillä kiululla keitetä.
Ei tässä napilla pelata eikä tupella
tapella.
oli koko ajan ollut vettä mukaaani! Mi­nulla
oli vettä polvessa ! I !
Sen Jäöceen d ole paljonkasui kerto­mista.
Vapisevin käsm leikkasin k}mveitsel-lä
piene^ reiän puUistuneeseen polvinah-kaani
ja aloin juoda. Mikä tunne se oli!
Tyydyttää janonsa!
Vettä, ihanaa vettä oli polvessani ai­nakin
toistakaa' Hillitsin kuitenkin
itseni enkä juonut koko säiliötä tyhjät^,
vaan jätin puolet siitä vastaisen varalle
ja paikkasin .reiän laastarilapulla.
Virkistynein voimin ja valoisin toi­vein
ryhdyin jatkamaan matkaani. ^ aa­tokset
eivät kyllä olleet -vielä lopus^.
mutta nyt saatoin välillä istahtaa, ottaa
laastarilapun polvestani ja juoda.
ilokseni polvi kävelystä ärtjmeenä tun­tui
kehittävän yhä lisää vettä.
Aikanaan jouduin sitten ihmisten i -
moille. Jalkani jäi vähän jäykäksi, mu'
ta sen sanon, että mitään niin '^^^um^
musiikkia en ole koskaan kuullut kuin
veden lotina polvessani hiekkaerän^ta
astellessani. J'.