1952-07-12-03 |
Previous | 3 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Aku raivio:
Säkeitä CSJ:n Laulujuhlaan Sudburyssa
Pitkä, raskas ja raaka' ori ollut kehityksen,
.si'iijstyksen, valistuksen tie,
samanlainen juuri kuin kansojen kohtalon tie,
pHkaUinenponrnstus pimeydessä, }
taistelu aUa orjuuttajainsa.
Palvoen niitä ja jumtdiaan
peloin, uhrein ja taioin
vuosituhannet turhina hukkui.
Mutta — ihmisyys eli ihmisessä, ,
se yhä toivoi, etsi ja pyrki,
ja aina kun tuikahti valo uusi,
se avasi ajatusten tietä.
Ei tyytynyt ihmisen henki^-'^ ^
kasvaen tulvehti tunteet
etsienilmenerhisnttii^tojaän,
javihdoin—^ T
ne kumpusi ^in^kuvin^ sanoin ja soinnuiti,
sävelinä: soittimin ömifi,
lauluina htdajanmieleiii -
UuLJeteh; kasimeHi ke/nttyt^
. jäpSädek p&itOSnä ^v^stitf&htiti:
JCannätiäa-fhuistaä, \
ja muistavat/pidvpvatkin
kansat^ fcuUtUurip^rmteitään f
aamuhämärän ajmsta asti, •
kunmoittaenJsauneittta niissä.
N un mekin, Kalevan kansa,
muistaen .va*hkäpayKal€W
satua Sammpn, sen takojaa
ja Väinämöisen kannelta,
soittoa (umoineen, ..
On tultu' jo -kulttuurin kukoistusaikaan.
Silmä näkee jo elämän synnyt syvät
ja ajatus ratkoo jo arvoitukset.
Vuotana tiede vie kehitystä,
kUvaten keksinnöt,
pienistä suurimpiin.
yhä mtsia ihmeitä esille tuovat
ja taide jo taivaita hipoo —
kuvat, sanat, sävelet, soinnut
lentävät ilmojen halki
kansalta kansalle, maasta maahan.
On kansan omatta paljon jo ^
kaunista, kallista maailmassa —
oma kulttuuriosansa oikeastaan
ja yhtenä niistä on taide.
Niin meilläkin, seassa muiden,
täällä helmassa kotimaan uuden,
suuren j(i itseensä sulattavan.
Sen piirissä olemme juuri,
juhlien ylentäin mieltämme,
soinnuttain kallista kieltämme,
jonka k<uku varmaan kerran
sammahtaa täällä kokonaan,
jääden vaan yhä kauniimmin
kaikuniaan tmf tuolla- kaufcuria^
kmiiiwikehdossaaK
m^ujö IMtiimn l^kinsiusaika^
^M4Uta onko sen pohjana ykteine^^
kaikkien kansojen^män onni,
enko.sen=pohjqna vapaus
V ja- ennen kaikkea rauhai .
Ei vielä, ei, mutta se tulee,
mistä on kauan jo unelmoitu.
Näemme jo, kuinka kehityksen virta^
viepi väkevästi sitä kohti,
huomenna jo sitä käsin kosketellaan
mikä eilen kaukaisena hohti.
Seisomme sen virran nielevällä studia
\ hämmästyen kuinka mielikuvat
suurinpiirtein, voimasUrtein, täällä, tuolla,
ajan totuuksiksi vaihettuvat.
ROOMALAISET SOTILASLÄÄKÄRIT
KUN muistoissani palaan lapsuu^
koihini, joUoin Iiiiye<i^tin Ylei-
Ben lustona/ennen kaikkea I^ei
ten ja rooniialaisten osak^
kiehtovinta Iu<man;aa; tuntmi^
päähäni kprt^MikaanpalkälntSriyt jäädä
^ffäoiinaan, k u x i ^ tastelt^cpuh^
taneita sotilaita oiteeasUi^
Pääasia oU nuoi^e lut^adte^
^tpio niinkuin. ilineisesti^
^vanhemmalle kirjoittäjäll^
nialjakkomaalaus l^iva*^ si-
*>tqttavaa sotOastai, nämä öK^t ilÄei-sesti
verrattavissa liiiliMinit^
|at tuon tuostakin saavat.
Jättäea s}^ään luonnonkansat, joiden
Jaakitsemistaidosta meidänkin i^iviem-nae
virallinen tiede on hyötynyt ja jotka
— esim. Australian i^arsinalhaisd^ astepa
olevat neekerit — saattavat olla
erittäin taitavia suorittamaan pääkuoren
avauksia teräviksi hiottu simpukan-koon
veitsenääJQ ja poistamaan aivo-
«lorelta luunsirut, sivuttaen «amalla
^maisen Egyptin ja muitten Välime-eteläpuoleUa
olevat S^iuli^t luomme
^ ^t^auksen Rooman valtakunnas-sakehittyneeseen
sotilaslääkintään.
J^irjaUiset lähteet, joiliin tietenkin on
^ a i s ^ tapauksessa turvauduttava,
tiedä mitään Rooman sotajoukko-
^ yhteydessä toimineista haavojen hoi-
J»sta ja parantajista en^ed tilsen
P«un3a.ssodan (21S-201) aikaa. On
siis suorastaan pakko olettaa, että sotilaat
ssuvat omin avuin ttiUa toimeen,
olipa kysymyksessä millainen haava hyvänä,
ja että, kenties, vastaavan rau-hanaikaisen
sotilaallisen huollon puutr
tuessa inhimilliset säälintunteet eivät
pääisseet pikeuksiins£u ta-pahttii
vasta Rooman valtiollisen ja yh-teiskuhnaUisOi
dimiston varttumisen ja
valtiokoneiston kehittymisen yhteydes-itsestään
S4^^ etta Roomassa
niinkuin Onniallakin taikojen ohella
kä}rtettiin kansanomaisia pia^annuskei-noja
ja lääkkeitä. Niinpä saattoi vanha
Cäto suositella puuhiiltä haavojen pa-rantaniiseen.
Ja että "ihmeparanriuk-set-
olivat tavallisia runsaasti yli kaksituhatta
vuotta sitten, sen tiedämme monista
lähteistä. Keisari Antonius Piuksen
ajalta (161—180 j.Kr.) on säilynyt
marmorinen votiivitaulu, missä oleva
kreikankielinen kirjoitus kuuluu: "Va-lerius
Aperille, sokealle sotilaalle, antoi
jumala (Aesclapius) käskyn, että hänen
on sekotettava valkoisen kukon«»verta
hunajaan ja tehtävä siitä voide ja hierottava
sitä silmiinsä kolmena päivänä.
Hän teki näin, sai takaisin-silmiensä valon
ja kiitti jumalaa kaiken kansan kuul
Ien.",.Suljemme tämän reseptin silmä-lääkäriemme
suosioon.
ka ryhtyi harjoittamaan praktiikkaansa
Roomassa, oli syntyperältään kreikkalainen
niinkuin usein^nat muut hänen
puolesta* VaisiiiaisteQ kirjallisteJA läh*
teitten antamat tiedot ovat niukat keisa*
riajaltakin. Vuonna 7 j.Kr, mainitaan
fjisimmäigen kerta, etta sotäjoukm mu«
kana oleva lääkäri auttoi haavoittuneita
sotilaitakin, mutta kun meni^lan ajassa
toista sataa vuotta eteenpäin, tapaamme
kuuluisalla GalenukseUa (130-i>210):
varsin nykyaikaisen toteamuksen, että
jos ryhtyy parantamaan haavoja, tm
ensin tunnettava ruumis, ja sitä varten
olisi suositeltavaa apinoitten anatomian
tutkiminen! Theodosius Suuren (379,
•-395) ajalta on myös tietoja, ettei lääkäreitä
ollut yksistään sotaretkillä, vaan
myös varuskuntapaikoissa;
Rooman legioonissa oli keisariajalla
keskimäärin 6,000 miestä; montako so-tUaslääkäriä
siihen oli liitetty, sitä on
vaikea tietää täsmälleen: Näyttää siltä,
että kutakin 500 miestä käsittävää kohorttia
kohti oli ainakin yksi lääkäri,
minkä voi kuvitella merkinneen raskasta
työtaakkaa sotajalkana. Ilmeistä on^
että lääluurit aseinansa ja palkkauksensa
puolesta olivat samassa asemassa kuin
tavalliset sotilaatkin joskin heille suotiin
ajan mittaan eräitä etuoikeuksia, ninu
verovapaus, oikeus mennä naimisiin
(minkä psE^ri muistotaulukirjoitusta vah*
vistaa; ja inihin sotaniieiiettii el Sq^timnift'
Severuksen aikoihin saakka ollut oikeut*
ta) ja oikeus korvaukseen, jos hän on
joutunut «kärsimään omaisuustappiots
tms; sodassa ollessaan.
Jos "rintamalääkärit'' näin ollen tivät
Rooman 'valtakunnassa olleetkaan suuria
herroja, olivat heistä 'poikkeuksenn
l^kaupungin ns. pretoriaanlkaartin va«*
nislääkärit Tämän kaartin jokalsell»
sotilaalla oU aliupseerin arvoa vastaava
asema ja palkka, ja luonnollisesti tämä
koski myös lääkäreitä. Että varuskun*
talääkäreitä oli, tämä varmaankin osal«
taan vaikutti "sisämedisiinan" kehitty
miseen edullisesti, sillä eihän sairauk-sista
puutettfTole.
Omalaatuisena puolittain sotUaallise»
na mainittakoon Rooman kaupungissa
sijainnut cohortes vigilum, joukko-osasto,
joka sotilaallisesti järjestyneenä vastasi
meidän poliisiamme, palokuntaamme
ja sulkemis- ja vartioimisliikkeitäm*
me. Silläkin oli lääkärinsä, ehkä tuli*
seuraajansa itse Rooman kaupungissa paloja silmaUä pitäen miehistön terveys
ja sen sotajoukoissa. Hänen nimensä dentUan valvomisesta puhumattakaan,
oli Ärkhagatos. iHän ryhtyi töihinsä v. Ja — mainittalK>on sekin kuriositeetti-
219 e.Kr., puunilaissodan siis alettua, ja
luultavasti hän osoitti kirurgintoimin-nassaan
kansan mielessä liiallista intoa,
koska häntä alettiin haukkua teurasta^
jaksi, ja ennen pitkää hänen oli karistettava
Rooman tomut sandaaleistaan.
na: la^astolla oU myös lääkärinsä, joiden
annokset ja paljcka olivat kaksinkertaiset
verrattuina siihen, mitä heidän
maalla toimivat virkaveljensä ansaitsivat.
Amakin heillä nao^tää olleen jonkinlainen
puoruskonnoUinen yhdistyk-
Vasta Caesarin, tämän monessa mie^^ sen^ ilmeisesti ensimmäinen historian
lesi^stiuren organisoijan ajoilta, on
varmoja tietoja, että armeijaan dli liitetty
useinunissa tapauksissa siis kreikkalaissyntyisiä
lääkintäorjia (servi me-dici),
Aluksi he näyttävät toixnineen
lähinnä sotaherrojen h^ilääkäreinä,
mutta heidän tarpeellisuutensa muittenkin
sotilaitten hoidossa kävi yhä sehyrem-min
tunnustetuksi tosiasiaksi, ja näistä
ajoista lähtien myös lääkärien nauttima
arvonanto aikoi lisääntyä, joskaan roo-*
malaiset eivät itse ryhtjrn^t tätä ammattia
harjoittamaanehkä juuri siksi,
että sen ensimmäiset edustajat 4}]ivat
orjia. Caesar joka tapauksessa antoi
ammattikunnalle tunnustuksensa ja soi
Rooman lääkäreille kans^aisoikeudet v.
46e.Kr.-^' - • •
Seuraavana, varsin pitkäaikaisena
vaiheena, tuli sitten esiin lääkärien asema
armeijassa, joka imosisatojeii, aika- .
na koki monta muodonm^iutosta, jouk-
Ensimmäinen varsinainen lääkäri, jo- k o s t o j e n kokoomuksen. ja laad^
Lauanfalna
lehdillä esiintynyt. Siitä, kuinka sodat
k a i k e t biiolimatta edistivät kehitystä,
on kiintoisa toteamus Trajanuksen ajalta
peräisin olevassa muistotaulussa, jonka
mukaan muuan armeijalääkäri siirtyy
Ferentiumin kaupungin kunnallis-lääkäriksi
ja hoitamaan poliklinikkaa;
näissä autettiin jo siihen aikaan köyhiä
maksutta.
Lääkarinanimatti oli monessa mielessä
vapaa pitkiä aikoja. Vasta Septi-mius
Severiiksen hallituskaudella medi-cus
tarvitsi jonkinlaisen h3rväksymisen
saadakseen harjoittaa ammattia, ja
Aleksanteri Severuksen aikana (222—
255) valtio otti lääketieteellisen opetuksen
valvontaansa. Lääkärin piti olla
valtion h3rväksymä.
Jotakin tästä lääkintätaidosta periy-iyi
keskiajallekin, mutta barbaarinen
*'pimeys'' saattoi paljon saavutetuista
tiedoista ja kokemuksista unohduksiin.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 12, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-07-12 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520712 |
Description
| Title | 1952-07-12-03 |
| OCR text |
Aku raivio:
Säkeitä CSJ:n Laulujuhlaan Sudburyssa
Pitkä, raskas ja raaka' ori ollut kehityksen,
.si'iijstyksen, valistuksen tie,
samanlainen juuri kuin kansojen kohtalon tie,
pHkaUinenponrnstus pimeydessä, }
taistelu aUa orjuuttajainsa.
Palvoen niitä ja jumtdiaan
peloin, uhrein ja taioin
vuosituhannet turhina hukkui.
Mutta — ihmisyys eli ihmisessä, ,
se yhä toivoi, etsi ja pyrki,
ja aina kun tuikahti valo uusi,
se avasi ajatusten tietä.
Ei tyytynyt ihmisen henki^-'^ ^
kasvaen tulvehti tunteet
etsienilmenerhisnttii^tojaän,
javihdoin—^ T
ne kumpusi ^in^kuvin^ sanoin ja soinnuiti,
sävelinä: soittimin ömifi,
lauluina htdajanmieleiii -
UuLJeteh; kasimeHi ke/nttyt^
. jäpSädek p&itOSnä ^v^stitf&htiti:
JCannätiäa-fhuistaä, \
ja muistavat/pidvpvatkin
kansat^ fcuUtUurip^rmteitään f
aamuhämärän ajmsta asti, •
kunmoittaenJsauneittta niissä.
N un mekin, Kalevan kansa,
muistaen .va*hkäpayKal€W
satua Sammpn, sen takojaa
ja Väinämöisen kannelta,
soittoa (umoineen, ..
On tultu' jo -kulttuurin kukoistusaikaan.
Silmä näkee jo elämän synnyt syvät
ja ajatus ratkoo jo arvoitukset.
Vuotana tiede vie kehitystä,
kUvaten keksinnöt,
pienistä suurimpiin.
yhä mtsia ihmeitä esille tuovat
ja taide jo taivaita hipoo —
kuvat, sanat, sävelet, soinnut
lentävät ilmojen halki
kansalta kansalle, maasta maahan.
On kansan omatta paljon jo ^
kaunista, kallista maailmassa —
oma kulttuuriosansa oikeastaan
ja yhtenä niistä on taide.
Niin meilläkin, seassa muiden,
täällä helmassa kotimaan uuden,
suuren j(i itseensä sulattavan.
Sen piirissä olemme juuri,
juhlien ylentäin mieltämme,
soinnuttain kallista kieltämme,
jonka k |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-07-12-03
