1939-04-08-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
H (Jatkoa toiselta sivulta)
(ellen tultiin avokätisemmiksi ja lopulta
jokainen vapaasynt3nnen kansalainen
sai pitää kultasormusta. Vapautetut
prpjat sitävastoin saivat pitää
hopeasormusta, ja rautasormus
jäi orjien luökkamerkiksi.
Roomalaisilla oli kaunis tapa vaihtaa
kultasormus rautaiseen kansallisina
surupäivinä, kuten Cannaen taistelun
vuosipäivänä ja keisari Augustuksen
kuolinpäivänä. Senaatissa
myöskin otettiin sormus toisinaan sormesta,
mikä merkitsi vastalauseen
erittämistä.
Roomalaisten jälkeen tuli toisia
kansoja kantamaan • sivistyksen lippua.
Näiden kansojen keskuudessa
alettiin sormuksia käyttää eri tarkoituksiin.
Joku nokkela sielu k-eksi r.«-.
kymmensormuksen, -missä oli kymmenen
pientä nuppua, käytettäväksi
rukouksissa varsin suuren ja paljon
tilaa vievän rukousnauhan sijasta. Oli
luonnollisestikin paljon mukavampi
kiertää sormusta, kun piti lukea vaaditut
kymmenen rukousta.
Sellaiset sormukset, joissa on pääkallon
kuva ja kaksi ristissä olevaa
sääriluuta ja joita yhteen aikaan mainostettiin
viikkolehdissä, olivat kovasti
muodissa kolme-neljäsataa A l t o t ta
sitten, mutta silloin niitä pidettiin
nniistona jostakusta rakkaasta vainajasta.
Tapa oli kuitenkin vaarallinen,
koskapa kadun kevytkenkäinen väki
1500-luvun lopulla piti mielellään
piiäkallosormusta — eräänlaisena am-mattimerkkinä.
Vihkisormuksia ei ennenmuinoin
käytetty siinä mielessä kuin nykyisin,
sillä kihlasormus sai paheella myöskin
vihkisormuksena, ja milloin otettiin
sileät sormukset käytäntöön, on epävarmaa.
Ranskalainen xnhkimäri-tuali
määräsi kuitenkin jo 1400 lu\ul-la,
sormuksessa ei saa olla kirjoituksia
eikä kuvia. Kolmesataa vuotta
myöhemmin, kun vallankunious vielä
oli uutta, esiintyivät vnhkisormuk-sissa
tasavallan värit, siis punainen,
valkoinen ja sininen.
Aina ei ole pidetty vihkisormusta
vasemman käden nimettömässä -—
eikä pidetä sitäpaitsi eräissä maissa
vielä nytkään. Mutta sen pitäminen
peukalossa tuntuu joka tapauksessa
hieman merkilliseltä, mutta näin meneteltiin
tosiasiassa Englannissa 1400-
luvulla. Pappi asetti sen nimettömään,
mutta vihkimätoimituksen jäl-
' keen se siirrettiin peukaloon. Peukalossa
pidettävistä sormuksista puheenollen
tulkoon mainittua, että näitä
käyttivät aluksi miehet ampuessaan
jousella. Sormus suojeli peukaloa
murskaantumasta, kun jousen-jänne
iski sitä vastaan kovalla voimalla.
Intiassa voidaan aviovaimo meidän
päivinämme eroittaa — isosta varpaasta.
Vihkisormus nimittäin sulatetaan
viimeistään vuoden kuluessa
vihkimisestä ja muovataan joksikin
muuksi ,koruksi, ja sensijaan naitu
nainen asettaa jonkun sormuksen vasemman
jalkansa isoon varpaaseen.
Meidän arkisormuksemme ovat nekin
vanhaan tapaan pohjautuvia.
Kreikkalais-mykeneläisenä aikakautena
oli tapana silata pronssisormukset
kullalla, ja jonialaiset käyttivät aikana
jo n. 600 N^uotta ennen Kristuksen
syntjmää hopeasormuksia, jotka
oli pääll>'stetty kullalla. Arkisor-muksia
muistuttaa myöskin roomalaisten
tapa käyttää rautaisia vihkisormuksia
kotona, jotka ulosmentäes-sävaihdettHn
kultaisiin.
iMulstamme, miten maailmansodan
aikana piti Saksassa luovuttaa kultasormuksia
valtiolle, joka antoi takaisin
rautaisia \nhkisormuksia. Sama
tapa lisätä valtion tuloja, on, ollut
käytännössä- nykjrpäivien Italiassa.
Tämäkin' keksintö önkuiterik^ jo
yli sata \iiotta vanha: Napoleonin
sotien aikana saksalaiset uhrasivat
vapaaehtoisesti kultasormuksensa auttaakseen
hyökkäyksessä korsikalaista
valloittajaa rastaan.
1300-luvun kreikkalais-roomalai-nen
NihkimärituaaK määräsi, et^ä
miehen tuli tuoda mukanaan vihkimä-tilaisuuteen
rautainen sormus ja naisen
kultainen. Metallit symbolisoivat
kummankin erilaista luonnetta: miehistä
karkeutta-ja yahyuutta, naisellista
puhtautta ja pehmeyttä. Vihki-mätoimituksen
aikana sormuksia
vaihdettiin/niin että nainen sai rautaisen
kahleen ja mies jalosta metallista
tehdyn.
Saksalaisilla, jotka ovat aina olleet
käytännöllisiä, oli 1700-luvulla kihlasormuksen
luovutuskaava, joka kuului
jokseenkin seuraavasti: Annan sinulle
tämän sormuksen merkiksi avioliitosta,
josta olemme keskenämme
sopineet, edellyttäen, että isäsi ahtaa .
sinulle morsiuslahjana 1,000 taalaria.
Nykyisinkään ei ole hienoa pitää
sormissaan liian monta sormusta.
Miehillä saa olla korkeintaan kaksi,
sileä ja sinettosormus. Mutta jo roomalainen
satiirikko Juvenalis pilkkaa
, erästä roomalaiskeikaria, jolla ei ollut
vähempää kuin kuusi sormusta
jokaisessa sormessa. Toisella kertaa
hän kirjoittaa muutamasta äkkiä rikastuneesta,
että tämä "yrittää vilvoittaa
hikisiä sormiaan reijitetystä
kullasta tehdyillä kesasormuksilla,
kun ei helteessä jaksa kantaa kivillä
koristetuita sormuksia
Naisellisen turhamaisuuden voi katsoa
olevan huipussaan Intiassa, missä
naiset mielellään antavat kiinnittää
sormukseensa pikkuruikkuisen peilin.
Vieläpä varpaissa pidettävät sormukset
ovat tällä tavoin varustetut, vaikkakin
on vaikeata ymmärtää, mitä
hyötyä tässä tapauksessa voi olla peilistä
silläkin ehdolla, että hindunaiset
olisivat parempia akrobaatteja kuin
esim. Suomen naiset.
Kookkaita meripihkasormuksia voi
nähdä hiukan siellä ja täällä, mutta
sormusta, joka on kokonaan tehty
yhdestä ainoasta smaragdista tai rubiinista,
ei ole vielä nähty meidän
leve)rsasteillamme. Jehanghi Shah,
Agrassä sijaisevän Taj Mahalin rakennuttajan
isä, omisti kuitenkin sellaisen
smaragdisormuksen, joka oli
läpimitaltaan 1^ tuumaa sekä myöskin
yhdestä rubiinista leikatun sormuksen,
joka arvioitiin lähemmäs
3,000,000 markan hintaiseksi. 1894
oli muuten Antwerpenissä näytteillä
sormus, joka oli timantinhioja Antoinen
hioma yhdestä ainoasta timantis-
• ta.
Nö, mutta kellösormukset sitten,
nuo kalliit, tavallisesti timanteilla koristetut
pienoiskellot/^^ joita pidetään
sonnessa, niiden kaiketi täjrtyy olla
uusia. Eivätpä nekään! Kelloseppä
Johann Putz Augsburgista teki 1600
luvulla pienen kellon, joka kiinnitet-tim
sormukseen., Kellotaulu suojeltiin
smaragdikannella, johonka leikattiin
habsburgilairien kaksoiskotka.
Sormusta säilytetään Wienin Kunts-gewerbe-
museossa.
Nim^ällä tavoin yoitaisim täyttää
palsta toisensa jälkeen, ja jokainen
asia voisi vahvistaa vanhan sananpartta
"ei mitään uutta auringon
alla". Mutta on myöskin muistettava,
että' sormukset ovat olleet kaikkina
aikoina ihmisen rakkaimpia koristeita,
eikä tarvitse ihinetellä sitä>
että kultasepät ja rakastajat ovat panneet
parastaan keksiäkseen uusia
tyyppejä, jotka olisivat kyllin arvokkaita
sille naiselle, joka niillä tulisi
koristamaan itseään. Tälle vuosisataiselle
pyrkimykselle on kuitenkin
jyrkkänä vastakohtana kuuluisan
englantilaisen filosofin tri Samuel
Johnsonin sanat:
"Rengas on pyöreä laite, joka asetetaan
karjujen kärsään jä naisten
sormiin, - jotta ne pysyisivät alallaan
ja olisivat tottelevaisia."
Ja kuitenkin .väitetään tro Johnsonin
viettäneen onnellista elämää sairaalloisen
vaimonsa kanssa!
/, L'
j — _oOo^—^——
Kahvikulta
s.
Usein kuulee lasten itsensä sekä
vanhempien ja lääkärienkin sanovan,
että lapset ja vieläpä imevätkin saavat
juoda kahvia ruuan asemasta.
Kahvinjuontia me täysikasvuiset
voimme puolustella ruuan jälkeen,
ilman että sen tarvitsee tuottaa meille
mitään vahinkoa. Mutta ikuinen päi-väjärjest}^,
jossa on vain kahvia,
kahvia ja kahvia tavallisen ruuan
asemasta, on vahingollista useimpien
ihmisten terveydelle ja Hyvinvoinnille.
Kahvi ruuan asemesta oh petos ruumista
kohtaan ja petos kaikenikäisten
ihmisten terveyttä kohtaan.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 8, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-04-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki390408 |
Description
| Title | 1939-04-08-10 |
| OCR text | H (Jatkoa toiselta sivulta) (ellen tultiin avokätisemmiksi ja lopulta jokainen vapaasynt3nnen kansalainen sai pitää kultasormusta. Vapautetut prpjat sitävastoin saivat pitää hopeasormusta, ja rautasormus jäi orjien luökkamerkiksi. Roomalaisilla oli kaunis tapa vaihtaa kultasormus rautaiseen kansallisina surupäivinä, kuten Cannaen taistelun vuosipäivänä ja keisari Augustuksen kuolinpäivänä. Senaatissa myöskin otettiin sormus toisinaan sormesta, mikä merkitsi vastalauseen erittämistä. Roomalaisten jälkeen tuli toisia kansoja kantamaan • sivistyksen lippua. Näiden kansojen keskuudessa alettiin sormuksia käyttää eri tarkoituksiin. Joku nokkela sielu k-eksi r.«-. kymmensormuksen, -missä oli kymmenen pientä nuppua, käytettäväksi rukouksissa varsin suuren ja paljon tilaa vievän rukousnauhan sijasta. Oli luonnollisestikin paljon mukavampi kiertää sormusta, kun piti lukea vaaditut kymmenen rukousta. Sellaiset sormukset, joissa on pääkallon kuva ja kaksi ristissä olevaa sääriluuta ja joita yhteen aikaan mainostettiin viikkolehdissä, olivat kovasti muodissa kolme-neljäsataa A l t o t ta sitten, mutta silloin niitä pidettiin nniistona jostakusta rakkaasta vainajasta. Tapa oli kuitenkin vaarallinen, koskapa kadun kevytkenkäinen väki 1500-luvun lopulla piti mielellään piiäkallosormusta — eräänlaisena am-mattimerkkinä. Vihkisormuksia ei ennenmuinoin käytetty siinä mielessä kuin nykyisin, sillä kihlasormus sai paheella myöskin vihkisormuksena, ja milloin otettiin sileät sormukset käytäntöön, on epävarmaa. Ranskalainen xnhkimäri-tuali määräsi kuitenkin jo 1400 lu\ul-la, sormuksessa ei saa olla kirjoituksia eikä kuvia. Kolmesataa vuotta myöhemmin, kun vallankunious vielä oli uutta, esiintyivät vnhkisormuk-sissa tasavallan värit, siis punainen, valkoinen ja sininen. Aina ei ole pidetty vihkisormusta vasemman käden nimettömässä -— eikä pidetä sitäpaitsi eräissä maissa vielä nytkään. Mutta sen pitäminen peukalossa tuntuu joka tapauksessa hieman merkilliseltä, mutta näin meneteltiin tosiasiassa Englannissa 1400- luvulla. Pappi asetti sen nimettömään, mutta vihkimätoimituksen jäl- ' keen se siirrettiin peukaloon. Peukalossa pidettävistä sormuksista puheenollen tulkoon mainittua, että näitä käyttivät aluksi miehet ampuessaan jousella. Sormus suojeli peukaloa murskaantumasta, kun jousen-jänne iski sitä vastaan kovalla voimalla. Intiassa voidaan aviovaimo meidän päivinämme eroittaa — isosta varpaasta. Vihkisormus nimittäin sulatetaan viimeistään vuoden kuluessa vihkimisestä ja muovataan joksikin muuksi ,koruksi, ja sensijaan naitu nainen asettaa jonkun sormuksen vasemman jalkansa isoon varpaaseen. Meidän arkisormuksemme ovat nekin vanhaan tapaan pohjautuvia. Kreikkalais-mykeneläisenä aikakautena oli tapana silata pronssisormukset kullalla, ja jonialaiset käyttivät aikana jo n. 600 N^uotta ennen Kristuksen syntjmää hopeasormuksia, jotka oli pääll>'stetty kullalla. Arkisor-muksia muistuttaa myöskin roomalaisten tapa käyttää rautaisia vihkisormuksia kotona, jotka ulosmentäes-sävaihdettHn kultaisiin. iMulstamme, miten maailmansodan aikana piti Saksassa luovuttaa kultasormuksia valtiolle, joka antoi takaisin rautaisia \nhkisormuksia. Sama tapa lisätä valtion tuloja, on, ollut käytännössä- nykjrpäivien Italiassa. Tämäkin' keksintö önkuiterik^ jo yli sata \iiotta vanha: Napoleonin sotien aikana saksalaiset uhrasivat vapaaehtoisesti kultasormuksensa auttaakseen hyökkäyksessä korsikalaista valloittajaa rastaan. 1300-luvun kreikkalais-roomalai-nen NihkimärituaaK määräsi, et^ä miehen tuli tuoda mukanaan vihkimä-tilaisuuteen rautainen sormus ja naisen kultainen. Metallit symbolisoivat kummankin erilaista luonnetta: miehistä karkeutta-ja yahyuutta, naisellista puhtautta ja pehmeyttä. Vihki-mätoimituksen aikana sormuksia vaihdettiin/niin että nainen sai rautaisen kahleen ja mies jalosta metallista tehdyn. Saksalaisilla, jotka ovat aina olleet käytännöllisiä, oli 1700-luvulla kihlasormuksen luovutuskaava, joka kuului jokseenkin seuraavasti: Annan sinulle tämän sormuksen merkiksi avioliitosta, josta olemme keskenämme sopineet, edellyttäen, että isäsi ahtaa . sinulle morsiuslahjana 1,000 taalaria. Nykyisinkään ei ole hienoa pitää sormissaan liian monta sormusta. Miehillä saa olla korkeintaan kaksi, sileä ja sinettosormus. Mutta jo roomalainen satiirikko Juvenalis pilkkaa , erästä roomalaiskeikaria, jolla ei ollut vähempää kuin kuusi sormusta jokaisessa sormessa. Toisella kertaa hän kirjoittaa muutamasta äkkiä rikastuneesta, että tämä "yrittää vilvoittaa hikisiä sormiaan reijitetystä kullasta tehdyillä kesasormuksilla, kun ei helteessä jaksa kantaa kivillä koristetuita sormuksia Naisellisen turhamaisuuden voi katsoa olevan huipussaan Intiassa, missä naiset mielellään antavat kiinnittää sormukseensa pikkuruikkuisen peilin. Vieläpä varpaissa pidettävät sormukset ovat tällä tavoin varustetut, vaikkakin on vaikeata ymmärtää, mitä hyötyä tässä tapauksessa voi olla peilistä silläkin ehdolla, että hindunaiset olisivat parempia akrobaatteja kuin esim. Suomen naiset. Kookkaita meripihkasormuksia voi nähdä hiukan siellä ja täällä, mutta sormusta, joka on kokonaan tehty yhdestä ainoasta smaragdista tai rubiinista, ei ole vielä nähty meidän leve)rsasteillamme. Jehanghi Shah, Agrassä sijaisevän Taj Mahalin rakennuttajan isä, omisti kuitenkin sellaisen smaragdisormuksen, joka oli läpimitaltaan 1^ tuumaa sekä myöskin yhdestä rubiinista leikatun sormuksen, joka arvioitiin lähemmäs 3,000,000 markan hintaiseksi. 1894 oli muuten Antwerpenissä näytteillä sormus, joka oli timantinhioja Antoinen hioma yhdestä ainoasta timantis- • ta. Nö, mutta kellösormukset sitten, nuo kalliit, tavallisesti timanteilla koristetut pienoiskellot/^^ joita pidetään sonnessa, niiden kaiketi täjrtyy olla uusia. Eivätpä nekään! Kelloseppä Johann Putz Augsburgista teki 1600 luvulla pienen kellon, joka kiinnitet-tim sormukseen., Kellotaulu suojeltiin smaragdikannella, johonka leikattiin habsburgilairien kaksoiskotka. Sormusta säilytetään Wienin Kunts-gewerbe- museossa. Nim^ällä tavoin yoitaisim täyttää palsta toisensa jälkeen, ja jokainen asia voisi vahvistaa vanhan sananpartta "ei mitään uutta auringon alla". Mutta on myöskin muistettava, että' sormukset ovat olleet kaikkina aikoina ihmisen rakkaimpia koristeita, eikä tarvitse ihinetellä sitä> että kultasepät ja rakastajat ovat panneet parastaan keksiäkseen uusia tyyppejä, jotka olisivat kyllin arvokkaita sille naiselle, joka niillä tulisi koristamaan itseään. Tälle vuosisataiselle pyrkimykselle on kuitenkin jyrkkänä vastakohtana kuuluisan englantilaisen filosofin tri Samuel Johnsonin sanat: "Rengas on pyöreä laite, joka asetetaan karjujen kärsään jä naisten sormiin, - jotta ne pysyisivät alallaan ja olisivat tottelevaisia." Ja kuitenkin .väitetään tro Johnsonin viettäneen onnellista elämää sairaalloisen vaimonsa kanssa! /, L' j — _oOo^—^—— Kahvikulta s. Usein kuulee lasten itsensä sekä vanhempien ja lääkärienkin sanovan, että lapset ja vieläpä imevätkin saavat juoda kahvia ruuan asemasta. Kahvinjuontia me täysikasvuiset voimme puolustella ruuan jälkeen, ilman että sen tarvitsee tuottaa meille mitään vahinkoa. Mutta ikuinen päi-väjärjest}^, jossa on vain kahvia, kahvia ja kahvia tavallisen ruuan asemasta, on vahingollista useimpien ihmisten terveydelle ja Hyvinvoinnille. Kahvi ruuan asemesta oh petos ruumista kohtaan ja petos kaikenikäisten ihmisten terveyttä kohtaan. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-04-08-10
