Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 8, 1939

              (Jatkoa) misissä koko yrityksoi^ kamsa, että
"Muistan", kuiskasi Cynthia, vaik- paljastaa, heidät» vaikka^ se veisi här
ka tuskin oli kuullut, mitä toinen nen koko: omaisuutejsaj ja näyttää
lähd^. ja ^vuoksi täytyi: taniäfcins rakastanut sinua, alusta, saakka, sen-päästä
osallisiisi hänen autuudes- kin minä tiedän nyt, ja tiedän, miten
^38"- epätoivoisesti oleA. rakastanut sinua.
Sen\qiofcM hän oli; pidättimyt tätä, Eoko ajan minä tunsin sen, tunsin,
sem*aoksi hän oli vaiennutrkootak» miten se tahtoi [»astä esille, mut-puhui,
häntä kun elähdj1;ti yksin­omaan
ajatus pidättää häntä hiukaii
kauemmin, olla menemättä ennenkuin
täyt3d...
siltä, kum ihan. joolisisotkenut kaikki
auttamattomasti; Perez; tahtoo saada
hänet tieltä pois ja ottaa hänen, jalö-kivensä...
Mutta minulla ei. ole öi­seen
ajatuksensBj jotta löytäisi sopi-viar
ilmaisumuotoja rehellisUIä^ tun­noilleen.,.
Hän tunsi sydämensä lyövän kil­t
a . . . minä: en. saanut antaa sen ta-pahtuav
Minä en ii^altanut, pelosta
että kä\^si niinkuin lopulta kuitenkin
on kä^Tiyt'... Tiedänhyvin, että'Syy
vaasti; tunsi suonten» tj^vä^^ mite ovatÄ Vaik-
, vallista voimakkaammin, tunsi veren ka. olen tehnyt kaikkeni salatakseni
"No mm, tuntuu silta, kum.ohsi keutta peloittaa teitä puhumalla kai- polttavan kasvoillaan, jptk^ pimej-s tunteeni, ymmärrän^nyt; että minä
— s e n ot^suman, ollut oikea kesta tasta.» armeliaasti kätki, tmisi, miten. hä. ^ olematta itse oikein selvillä -
mikah Rhodeen on luottamista. Hänen äänensä tuntui väsynedtä. nessä. lauloi ja riemuitsi kuin enke- olen.koko ajan ilmaissut sinulle rak-
Perez laati suunnitelman, Savaran ja "Mutta nyt- teisen tiedätte — teidän lien kuoro.
Rhode suostuivat siihen ja kiinnitti- täytyi saada tietää, se ennemmin tai Vihdoin hän naurahti pehmeästi^
vät siihen pääomansa. Pere? pani myöhemmin — ja nyt^ te my&kin hiljaa, ja hämmenf^neesti. v
puolet rahoista, Savaran ja Rhode ttedätte, mikä-minä olen, varkaiden ^*Eopputulos o n . . . " , hän. sanoi,
toisen puolen, ja kahden viimeksi- toveri jav apuri, ja —'V "Olen koettanut puhua selvästij
mainitun panoksista oli Savaranin Hän vaikeni sulasta hämmästyk- Bi-nee, jotta, sinä ymmärtäisit, miksi^
sanoa se sinulle, mutta
pyörivät sekaisin pääpar
tiv-apen ^ r t l n l i l g ^ u ^ lilleen; ; " ^\ rassani; JäIopputuloson,.eUäminun
tiöissä, muun'mu^:£%d^iÄ;ön- "Minä: tiedän, sen", myönsi tyttö, yksihkertaisteti täyt}^ sanoa, että
toossa, luullakseni sangen kalliista, "Ei, antakaa rainum puhua. Nyt on rakastan s i n u a , . . " . .
kauteni, koska- rakastin sinua. Mut­ta
Hänen täytyi pysähtyä hetkeksi,
ennenkuin sai tarpeeksi voimaa ker­toakseen
alastoman totuuden Cyn-thialle..
''Mutta?', sanoi tyttö hämmästy-neenäi
loukkaantuneena ja epäröiden,
"mutta koska sinä rakastat miniia,
miksi^?"
varustivat sen kallisarvoisella lastilla
ja vakuuttivat senkin mahdollisim­man
korkeasta summasta. Ymmär­rätte
kai?"
"Kyllä", vastasi Cyntiiia hiljaa.
"Ja nyt on suunnitelina seuraava:
juridisesti katsoen katosi Cynthta^olt-masta,
kun Thurlow lähetti ilmoituk­sen
hukkumisesta. Pariii päivän ku­luttua
se on todellakin hukkunut.
Sitä ennen me ankkuroimme eräässä
paikassa eteläisimmillä Bahama-saa­rilla,
niinsanotussa Coffin Cayssa.
Siellä tapaamme Thurlowin mainit­seman
rahtilaivan, Orionm, ja noilla
syrjäisillä vesillä, joissa käy ainoas­taan
tietämättömiä sienenpyytajiä,
siirrjetään lasti Oriormn; Niin pian
kuin tämä on tapahtunut, lähtevät
molemmat laivat marelle, sen, jälkeen
kuin suorin osa Cynthiaa. miehistöstä
on siirretty Or«o»ille ja laivallemme
on jätetty vain niin monta miestä
kuin tarvitaan sen kuljettamiseen.
minun vuoroni;" Hänen äänensä tiili
täyteläisönpi sointu^ joka pelöitti
Crittendeniä: siinä oli myötätuntoa,
ymmärtämystä, päättäväisyjrttä ja
vielä jotakin muuta^ jotakin sano-
' mattoman suloista ja hellää kuin hy­väily.
"Minä tunnen teidät, niin", hän
sanoi, "ja koska minä tunnen teidät,
ei teidän hyödytä mustata itseänne.
Minä tunnen teidät paremmin kuin
milloinkaan olen tuntenut kenenkään
toisen elämäni aikana, enkä minä
tiahdo kuulla kenenkään loukkaa­van
teitä, en edes teidän itsenne."
"Mutta", väitti Crittenden säikäh-tyneenä,
"te ette näy ymmärtä­vän
" K o i ^ ^ ' , sanoi Grittenden äänel-
Crittenden koetti puhuay mutta- s^^^ lä, jota Cynthia tuskin tunsi, "koska
nät takertuivat kurkkuun.
Cjmthia ojensi luottavaisesti kä­tensä
häntä kohti ja laski sen hänen
käsivarrelleen. "Bruce..," - :
Crittenden vetäytyi taaksepäin
tehden torjuvan eleen, josta kumpi­kaan
ei ollut tietoinen. " E i ' ' , sanoi
minulla on jo vaimo. Minä en saa
rakastaa sinua, en kaivata sinua, en
edes etäältä palvoa sinun suloisuut­tasi
ja. herttaisuuttasi — koska olen
naimisissa."
Cynthia horjui ikkuna-aukolle saa­dakseen
ilmaa. 'Crittenden näki hä-hän
käheästi, "ei! Sinä et saa puhua nen päänsä varjon aukkoa vastaan,
niin! Sinä et tarkoita sitä!" ja voidakseen purkaa tunteitaan hän
"Ah, tarkoitan kyllä, Bruce", vas- kävi lukon kimppuun, joka oli vas­tasi
Cynthia tyynesti. "Se on totta: tuussa kaikesta tästä aiheettomasta
minä rakastan sinua. Minun täytyy tuskasta, aiheettomasta ainakin sinä--
sanoa se sinulle. Jokin —^ en tiedä yönä.
"Kyllä, varmasti minä ymmärrän,
ymmärrän kovin hyvin. Kuulkaa
minual Me olimme kaksi viatonta
olentoa, jotka melkein vasten tah­toamme
jouduimme tähän mukaan,
senvuoksi että olimme köyhiä eikä
Ensimmäisessä sopivassa syvyydessä meillä ollut ystäviä... Mutta odot-avataan
kaikki luukut ja läpät ja takaa! Ei, älkää sanoko mitään juuri
° nyt, niin olette kiltti. Antakaa mi­nulle
aikaa miettiä valmiiksi, mitä^
aion sanoa teille."
Hän epäröi vajaan minuutin.
Kun Crittenden oli kertonut hä­nelle
veijarien yrityksestä, oli hän
listojen avulla viedään lasti johonkin kuunnellut olematta silti oikein mu-upotetaan
C3'«if/«a, kun sitä ennen
loput miehistä ovat siirtyneet Orion-ille.
Sitten Orion jatkaa matkaansa
Kingstoniin, missä leivotaan; juttu
jostain koneviasta viipymisen seli­tykseksi.
Väärennettyjen merkintä-toiseen
paikkaan ja muutetaan mah­dollisimman
edullisesti rahaksi. Sit­ten
nostetaan sekä Cynthiän että las­tin
vakuutussummat, jaetaan saalis
ja juttu on lopussa."
"Kuinka kauan olette tietänyt tä­män?"
Crittenden epäröi. "Suoraan sa­noen
olen alun perin epäillyt, että
asiassa oK jotakin vinossa; mutta mi­nä
lähdin mukaan osaksi siitä syystä,
että olin epätoivoissani,^ osaksi sen
vuoksi, että, niinkuin olen mainin­nut,
tunsin olevani vastuussa teistä.
Täyttä totuutta en ole saanut tietää
ennenkuin tänä iltana, kun Rhode sai
minut käsiinsä ja selitti minulle, mitä
osaa minun oli näyteltävä. Samoin on
laita mrs. Savaranin; hän tiesi myös-kana.
Ulkoapäin tulevien vaikutel­mien
alla virtasi vastakeksitty tunne-virta,
jonka arvoituksellisia syvyyk­siä
hänen täytyi tutivia. Senvuoksi
oli hänen sydämensä koko ajan täyt-tänj^
se monimutkainen ongelma,
jonka ratkaisusta kenties riippui hä-jien
elämänsä onni.
Rakkaus oli hänen suurin oikeu­tensa,
ja jos hän aikaisemmin neit­seellisen
naiiviuden kaukaisilta kuk­kuloilta
ehkä olikin antanut sille liian
vähän arvoa, tunsi hän sen nyt herää­vän
naisen koko voimalla ja oikeu­della.
Rakastava tahtoi vastarak­kautta,
muuten menettäisi elämä kai­ken
aryonsa. ,. ; . ^ . ,
Tämän viimeksikuluneen neljän­nestunnin
aikana, jolloin hän oli sei-mikä
— pakotti minut puhumaan
siitä. Minä pääsin ihan äsken selville
siitä — ehkä voinut ollä sitä sanof
•matta."' • ^y' •\--''-^r^
Grittenden dipuhunut mitään.Hän
ei voinut sanoa mitään, minkä itse
olisi voinut hyväksyä. Hart stisai
siinä mykkänä säikähdyksestä ja k i ­duttavien,
ristiriitaisten tunteiden
raadeltavana.
"Bruce", kuului Cynthiän, ääni
uudelleen pimeyden läpi, "et kai ole
minulle vihainen?" Äkkiä hänen ää^
nensä muuttui säikähtyneeksi. "Et
kai tarkoita —? Sinä et vastaa mi­nulle!
. E t h ä n toki v o i . . . O h ! "
Hän horjui ja lysähti hervotto­maksi
. . .
Ja n3rt Grittenden piti häntä sy­lissään,
tytön kyynelet kostuttivat
hänen kasvojaan, hänen sanansa kair
kuivat vielä hänen korvissaan, hänen
suudelmansa polttivat vielä hänen
huulillaan, ja Grittendenin sydän ka­pinoi
riemusta ja onnesta.
Mutta niin ei saanut o l l a . ..
Hän suoristautui ja teki lujan pää­töksen,
samalla kuin työnsi Cynthiän
luotaan.
"Cynthia", hän sanoi.., "Cjna-thia,
tämä ei käy päinsä, Minulla ei
ole oikeutta
kin alusta alkaen, että x)ii kysymys sonut käsi kädessä Crittendenui kans-vilpillisestä
menettelystä, ja arvasi sa, oli elämän tarkoitus, hänen oman
suurelta osalta totuuden, mutta olemassaolonsa päämäärä, ndkynyi
Rhode väitti, ettei hän ole tietänyt hänelle sdvempänä kuin koskaan en-yksityiskohtia
ennenkum tänään i l - nen. Ne aavistukset ja tunnot, joita
tapäivällä. Yksinomaan epöluulo hän oli pelännyt, hän nyt ymmärsi
Rhodea kohtaan ja halu pitää raho- ja riemuitsi siitä. Hänet pii luotu
"Sinulla on se oikeus, minkä minä
sinulle annan, rakas."
"kuule", pyysi Crittenden melkein
ankarasti. "Sinä ()let puhunut mi­nulle
mitä sydämelläsi oli. .Anna nyt
minunkin puhua suuni puhtaaksi.
Zilinun täytyy kertoa sinulle kaik­ki
. . . Sinun täytyy antaa mmulle
anteeksi, kun sinä muistat tätä —
antaa minulle anteeksi samalla kertaa
kuin unohdat minut, työntää niinut
syrjään kuin et koskaan olisi tun­tenut
minua. Minulla ei ole oikeutta
Työskennellessääh hän kuuli, mi­ten
Cynthia hänen takanaan taisteli
tukahciuttäakseen nyyhkytykset, jot­ka
tärisyttivät lioko hänen olemus­taan
Iciduttävallä voimalla ja jotka
paiskasivat Grittendenin katumuksen
piinapenkkiin...
Vihdoinkin oli lukko poissa. "Cyn­thia",
huudahti hän hiljaa.
Hän kuuli hänen liikkuvan, tule­van
ovea kohti, ja hän väistyi syr­jään.
Hän näki hänen unissakävijän
lailla astuvan heikosti valaistuun
käytävään, Tytön kasvot olivat aa­vemaisen
kalpeat, ja hänen silmis­sään
oli tuijottava ilme.
" C y n t h i a . . . "
Hän pysähtyi hetkeksi, ja hänen
kalpeat huulensa sopersivat: " M i -
tä?^^^-:^:,
"Cynthia", sanoi-Crittenden, "mi­nä
olen ~ minä olen niin onneton,
Cynthia".
Tyttö nyökkäsi koneellisesti, ja hä­nen
katseensa oli hajamielinen.
"Nim", sanoi hän väsyneesti. "Me
olemme molemmat onnettomia. Mut­t
a . ; 1" Hänen kauniit huulensa peh­menivät
ja vapisivat. "Hyvää yötä^ '*
sanoi hän tiikahtuneella äänellä ja
poistui pikemminkin jonkinlaisen
vaiston kuui kyynelten sumentamien
silmiensä ohjaaniana.
(Jatkuu)
yksinomaan rakastamaan tätämiestii, suudella sinua, syleillä sinua, sanoa
ja kun hän sydämensä onnessa oli sinuUe —- en muista, nuta o
vapaa ja teeskentelemätön, oli hänen tanut sinulle s^rioa.''
amoa ajatuksensa tämä: hänen rak- «Bruce!" pyysi Cynthia hellyi,tä-kaudessaan
ei saanut olla mitään ar- västi. -
" E i , kuule minua loppuun asti!
Minun täytyy sanoa se sinulle...
Minä rakastan sinua^ Cynthia, ra­taa,
ettd t ^ o olla^ mfesään' teke- tendeniin oli hänen flonsa ja onnensa kastan jokaisella soiuBani. Minä olen
jaan sUmäilä saivat hänet lähtemään
tälle matkalle. Hän vaati sitä, ja
Perezin ja Rhoden oli myönnyttävä,
sillä jos hän olisi toteuttanut uh­kauksensa:
ja ihnaissut sen vähän,
minkä titsi, olisi se saattanut käydä kaa j a salapeiaistä, ja hänen suh-kohtatokkaaksi
heidän suumutehnal- teensä rakastettuun täytyi olla avo-leen.
Nyt hän on raivoissaan, seUt- mielinen ja vflpitön. Rakkaus Cxxt-
'^Minä tallasin sinun vaimosi eUen."
"Ja mitS Tom sanrtr»
- m ndtäaa."
**lStOi «itten. hän. ei olhit.minun vai-