Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 11, 1944

              o
Sivu 2 LAUANTAINA, MAALISKUUN 11 PÄIVÄNÄ 1944
UEKKI
P.O. Box 69-
ToiRtttok^ kiinasta
v,~
Lehtemme edeiimssci numeroissa
on lyhyesti mainittu Canadan Punai­sen
Ristin kymmcnenmiljoonan dolla­rin
keräyksestäf.mutta asia on siksi
tiirkeä ja toiminiapiiriimme kuuluina,
' etta siihen olisi pitänyt kiinnittää e-nemmän
huomiota.
Käsitetäänkökään vleensä Punat-sen
Ristin merkitystä. Esimerkiksi
voidaan mainita, että Canadan Punai-
. nen RisH on sodan aikana lähettänyt
merentakana palveleviin joukoille
27.000.000 kappaletta erilaista tava-
^ raa, 25,000 laatikkoa tavaraa liitto­laisten
Punaisille Risteille, sairaaloil-
- le ja azmstusjurjestöUle, 300 ambu-
• lanssia ja mutta ajoneuvoja, Neuvos-ioliiioUe
tavaraa y\m. $2,000,000 ar­vosta,
KiifiaJie $750,000 ja sotavan-
. keinä oleville kr£ikkaläisUle,jugoslaa-viSaisiUc,
puolalttisille j(t belgtidaisil-
- le on lähetetty yli 70P,<I00 tavarapa­kettia.
;. Nyt Jterättavänaohivasta rahpstos-ia
ainoataon käyttää 85,500,000 sota-
. vankeudessa olevien brittUäisten ja
- canadalaisten pake^tlrahastponx $1,-
- 000,000 mUifimpmdeft Punaisen
, Rktin ybdistyksUle, sai-
. f€UilavilineiHinja^k%Htar^isiin so-
^ tilmUe sekä skmlhäestolie, $1^600,000
.:er3aisi^ kätät^ikia yarten kjerättyihin
. * rahastoihin sekä sairaaloihin ja $750,-
_ 000 verarnlabjoitus^lvelukseen.
Tästä jo selvenee osa Canadan Pii-
. 9ta$sctt Ristin meFkityksestä nykyisen
. sodan aikana ja me tieddmme, että
sodan jatkuessa apua tarvitsevien Iti-
^ kumäärä lisääntyy moninkertaisesti.
Siis - tätm keräyksen loppuaikana
. tehkäämme voitavamme sen onnisttt-
. miseksi, että Canadan Punainen Risti
saisi hyvään työhönsä käytettäväksi
. mahdollisimman paljon varoja.
* * •
- Voimme taas tyydytyksellä mainita
. että lehtemme tilaajamäarä kohosi
' helmikuun ainakin 58. Jatkukoon tä-
. tä yhä, koska tuosta paperistakaan ci
näytä sen pahempaa pulaa olevan.
. '. AP.
Väsyneen ja hermostuneen silmillä
ei- nähdä oikein.
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and piinted by the Vapaus
Publishing Company Limited. 100-102
. E lm Street West. Sudbury, Ontaria.
Registered at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. ..........$2.00
6 I.IO
3 kk. . . . .- .60
¥hdy«vaUoibin:
1 vk. . . . . . . $2.50
Q , J1.4L0
Snmiieen j s iB«iaBfr-«dkmiiaBIe:
1 vk, $3.00
Liekki ilmestyy jokaisen viikoo lau­antaina
12-sivuisma.^sisaltfiCTt parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil­ta.
Asiamiehille myölumetSän 20 prosen­tin
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineltä jo tä­nään.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
43 s e n t t i ä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta ^.00. Ahn
maksu kuolinilmoituksesta \$2.00 yxmä
50 senttiä jokaiselta muistovär^jrltä tai
kiitoslauseelta. Erikoishinmt py^sn^istä
ilmoituksista. TllapäisiUnoittajien on
l ä h e t e t t ä v ä maksu etulsSteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus Publishi]i[ig Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited. 100-102 £3m
Street West. Sudbuzy. Ontario
Toimittaja A. Päiviö
Liekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
*
Timtmiierk^tä yimä miHista
TJ^^NSIÄIÄJSEKSI tervehdin Iso-
- P ' äitiä Ja kiitän hauskoista ja o-pettavistarpakinoista.
Pakinasi ovat
mielöista-luettavaa ja olet rikastutta­nut
niillä a:ämän iiekkimme sisäl­töä.
• Toivon niiden jatkuvan.
Hauskaa on Isoäitiä tavata kuvas­sakin.
. Olel; niin itseluottamusta he­rättävä
"topakka mamma", jotta ihan
nauru tuppaa esille. Ei tarvitse olla
juhlatamineissaan tullakseen soma
kuva — kun malli on hyvä.
- Isoäidissä^ esiintyy kaksi inaailmaa,
vanha jauusi. Korkean iän saavut­tanut
ihminett on osäinyt vanhan
raaailmän tapoineen ja sovelluttanut
elämän seri mukaan. Uusi Äaailma
uusine tapoineen ja ete€ttp«in kehi-tyksineen
tempaa mukaainsa nuorem­man
polven, mutta vanhempi polvi u-sein
haraa vastaan Ja pitää kiinni
vanhasta Ja /'oikeasta''. Mutta Iso-luti
on irtautunut vanhasta ja kulkee
uud^ ajan viitoittamaa tietä — va­pautta
ja valoa k<Äti. Ja se dn kau­nista
ja eshnerkiksi kelpaavaa.
* - * • *• . -
Liekissä julkaistu '^HiiJiristi" oU
mielestäni prhaita. Ihmisluonteet
niin elävästi-kuvatut. Mestarin kv-nän
tuote. Saada kuvattu h«ikilö
, elämään lukijan silmissä kuten seu­rataan
näytelmää lavjaöa, se on kir­jailijan
suurin onni ja ominaisuus.
Sillä ilman eloa henkilökuvat OVSLV
kuin mannekiinit, joita tarpeen tullen
liikutellaan, ja jonka lukija pian huo­maa
ja — unohtaa.
Kottarainen arvelfee löytäneensä
sumuisesta Vancouverista- varikseni,
jotka viime syksynä katosivat.. Haus­ka
uutinen. Mutta sanoo niiden ole-vanlaihoja
ja nälkäisiä raukkoja, mi­kä
on surkeata kuöllä... ^lahtaako-han
ne linnut kuulfiämirttiritaiout"»^^^^^
ni? . . . ,
Katsotaanpa.
Minun varikseni ymmärtävät suo­mea
ja se on niiden tuntomerkki. —
Toissa keväänä tulin huomaamaan,
miten herkkiä ne ovat oppima^m suo­mea
ja ymmärtämään mitä niille sa­noo.
Kuulin nähkääs variksien näl­käisen
hätähuudon, sillä maaöli vie­lä
paksun lum^n peitossa, maaliskuun
keskivaiheilla, kun ne tulivat tuo­maan-
kevään ensimmäistä viestiä.
Viesti oli suuri ja hau^i^ pU vas­taan
valkean talven keskellä, sillä
lintujen saapuminen on kevään enne.
Miejeni suli talven hyyteesfä ja tah­doin
suorittaa jonkun hyvän työn. Ja
tuo hyvyyteni kohdistui nyt noihin
nälkäisiin lintuihin. Aloin kiireesti
katsella niille syötävää ja löysinkin.
Tupani lähellä seisoo isoja puita,
joiden oksilla nuo varikset raakkui­vat,
kun vein leveän vadillisen ruokaa
ja asetin vadin maahan tuvan eteen.
Siirryin eteiseen ja aloin tJdottaa näl­käisia
syömään — jä pianhan ne sii­hen
ryöpsähtivätkin. Mutta pelkäsi­vät
kai ruuan paljoutta ja lensivät
takaisin puiden oksille huutamaan.
Minä korjasin pois ruokavadin, vaan
siitäkös eländä syntyi!' Minä vä­hensin
ruokaa ja asetin vadin entisel­le
paikalle ja rupesin niitä maanitte­lemaan
näm: "Tulkaapas mamman
mustat syömään!" Sanoin ja odotin.
Mutta taisivat pelätä *'pelätintä"
vanhalta muistilta eivätkä tulleet.
Menin eteiseen odottamaan, jolloin
ne heti hyökkäsivät ruokapaikalle ja
alkoivat pc^a ru<&aa kilvan, eivät­kä
paheksuneet ruiian runsautta, jo­ta
vieläkin oli paljo» vadissa. Siitä
alkoi myös se suomen opetus.
Seuraavana jÄivänä menin taas sa­puska-
astian kanssa ulos jä huutelin:
"Missäs ne meijän'mamman mustat
ovat?-' Eikä aikaakaan kun iso lintu­parvi
^dksähti paikalle alkaen syö-
. dä ahnaasti.
Mitä enempi ne söivät, sitä nälkäi-semmiksi
ne tulivat, sillä ruoka alkoi
ehtyä minunkin varastoistani, kun
söivät niin kauheasti. Eivätkä pelän­neet
enää minuakaan, vaikka jo luu­ta
kädessä niitä häty^yttelin ja neu­voin
menemään naapuriin.
Nyt kuuluu neuvoni Kottaraiselle:
Jos luulet variksieit kuuluvan mi­nulle;
niin ongi kajpja,.sill.ä kalave­den
rannallahan asut, luulen ma. Ja
vaikka onkeen taj:fetuisi koir^öhi, niin
kvllä'^ tävdestä käv. Pistä kala
konttiin ja ongi «lisää, että saavat vat­sansa
täyteen. Vie kalakontti varik--
sien luo, avaa kontin suu ja kutsu
niitä antamallani tunnuslauseella
suomeksi. Jää odottamaan, ja jos ne
tulevat kala-apajalle, niin ne ovat mi­nun
variksiani. Ruoki ne hyvin ja
lähetä tulemaani kotiin, karkulaiset.
Palkkio seuraa luonnossa, ja se on:'
kun varikset alkavat munia, niin lä­hetän
tuoreita variksen munia Kot­taraiselle
vaivoistaan.
Mutta jos varikset eivät ymriiäfrä
tätä sulofsta suomea, niin ne ovat "ul­kosyntyisiä",
joitä en ota vastaan vai-takunnassani.
Terveiset Kottaraiselle ja kaikflle
ystävilleni, jos initä löytjry.
Onko savolaiMii seUcä yhtä kova kuin J Ä E ?
Istuin tässä pöj^däh ääressä kyy-närpäitteni
varassa ja torkahdin —
ajatelkaa — aamukahvin eteen. Si­tä
voi sanoa jo melkein synniksi, kun
kahvikulta vielä kortilla kulkee. He­räsin
siihen kun Isoäiti kaateli minul­le
parhaillaan kahvia.
Untako tuo olikin, ajattelin suru­mielellä,
ja minulla kun oli niin haus­kaa
seuraa: Siinä oli Isoäidit, Mal-viinat.
Sirpa-serkut ja taisipa olla .V.
Prkin. Kahvia me juotiin sakilla ja
hauskaa meillä oli. Ja mikä minut
nyt herätti heidän seurasta? . . .
Kas, usein, lueskellessani heidän
hauskoja juttujaan Liekistä, ajatte­len,
kuinka, hauska olisi heidän seu­rassaan
tarinoida oikein suusta suu­hun,
eikä vain lukea. Vaikka saam­me
olla iloisia ja kiitollisia, että Lie­killä
on niin kivoja kirjoittajia.
Siis hyvää huomenta kaikki te
kahvilla istujat ja kiitos kahvista.
Olen aivan hereillä jo!
Todellakin, mieleni tekee kertoa
teille sellainen hassu tarina pienestä
elämästäni. Kirjoittaisin sen aivan
.saveksi, mutta pelkään ettei sitä ym­märrettäisi,
joten tulkoon suomeksi.
Tämä alkaa minun tupakoimises­tani
(vciikka ''niinhän ne muutkin
tekevät"). Minua on vaivannut
kauan aikaa tämä polttaminen ja hy-väätarkoittavat
ystäväni koettavat
minulle takoa päähän: ''Lopeta se,
saat vielä keuhkotaudin!" Ja sekös
minua nipesi vaivaamaan. Sehän nyt
olisi kauhea paikka, jos tässä joutuisi
Pyysitiisqäiti, vastausta,
kirjettä sinne Spintulaan.
Kiitos riinostasi; se muUe initta,
eikä haihdu mielestäni milloinkaan.
Istun iltaa, nautin lämpimästä,
runoasi siinä katsellen.
Se: on muisto lapsjiuselämästä,
kuin tervehdys äidin — omaisen.
. Siit* on lähes puolisataa vuotta,
kun viimeks* toisiamme tavattm,.
Vaan miten lyhyt, kun ajattelen tuota,
on aika mennyt — mennyt — niin.
Kuvittelen millaista on siellä,
missä päivän töiiäs saat sa ahertaa.
Sa paljon puuhaat, hommaat vielä,
sen kynäs maailmalle todistaa.
Niinkuin sanoit: kansa Suomen
paljon kokea ja nähdä saa,
vaan ehkäpä jo pian on se huomen^
että rauhan saavat, kansat, niaa.
- IVÄISKI.
parantolaan tupakan lakia. Eihän
minussa mitään vaivoja eikä vikoja
öte ollut, mutta keuhkotauti —^ her­ranen
aika! . .
Siiloin päätin jo, että kyllä minä
pJäävaivastani fopun teen ja soittaa
kilautin lääkärille. Niin tein "len­kit"
hänen kanssaan, selittäen että
tulen keuhkojani ^tarkastuttamaan.
Hän kuulosti niin ystävälliselle lan­gan
päässä, että lupasin itselleni so­pimuksen
pitää.
Seuraavana päivänä tuntia ennen
4^öäni.-^iattelin^ >J^kiMn ole }»-
ras panna puhdas paita päälle, niin
lääkärikin näkee puhtaan savolaisen.
Niin menin paatiin ja siellä peseilin
itseäni, kun puhelin soi keittiössä.
Tuumailin vain: Olkoon vaikka ukko
mustalainen, en kyllä tästä lähde
vastaamaan! Mutta niin pian kun «e
lakkasi soimasta keittiössä, alkoi toi­nen
puhelin soida toisessa huoneessa.
Se soi niin vinamatusti. että kuulosti
jo korviini hätähuudolta.
'Minä sieppasin kiireellä aamutak-kini
ja ajattelin panna sen päällem
menomatkalla alakertaan, kunhan
kerkeäisin nyt tuohon puhelimeen,
yastaamaan. Pitkillä loikkauksilla-lähdin
tulemaan rappuja alas ja jo
ylimmäisellä räpöUa luiskahti mäitä r
jalkani. Kaaduin rselälleni heti ja>
aamutakki lensi Vkädestäni ja jäi/y^
iimmäiselk Tapiflle. Niin minua lä-dettiin
tuöniäan alas rappuja «aran >^
selkäni f ^ l ä . Luulin, että kyliä^
' on nyt viinieistä menoa pimeään iHö-nelaän.
Tulin kuin jääkelkalla, epa-tasaista
alustaa n^öten tosin, etia
kierpiv^iapv^^ minua lop«^.|
neet väfilp. f^im^istuin alhaalla U-1
tialla, silloin ^ t a huomasin että ojin
kuin kyilitty ikäiiia: ilman aamutakkia. >
Puhelin huusi yhä. Istuin siinä pi­rin
sekunnin ajan, itiiu toisessa äi­mässä
ja nauru toisessa. Menin sit­ten
vastaamaan puhelimeen. ^
muista [mitä he' kynivät ja mitä vas­tasin,
icun äänenikin tuli kuin maa­kuopasta.
En muista koskiko minuun muu­ten,
mutta selkäni tuntui kipeaUe.
Katsahdin kelloon ja minulla oli vii­sitoista
minuuttia aikaa pukea ja jou­tua
lääkärin tarkastukseen. Savo­laisen
sisulla puin päälleni ja ajatte- ^
Iin: «Nytpä saan tappaa kaksi l ^ ^;
pästä samalla iskulla: näytän taJ
Selkäänikin, niin ei ole aivan tu^
reissu lääkäriin, jos ei keuhkotautia
sattuisi olemaan. ^
Naureskelin yksinäni kadulla
karilla mennessä, samoin odotushu