1951-10-06-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
(KAVNOKIRJALUNEN VUKKOLEMTl)
TiTKFTKT. the only Piimish literary weekly in Canada
Published and printed by the Vapaus Publisb^g Company
Umited, 100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontajio.
Registered at the Post Office Department, Ottawa, as
second class matter. /
Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12 sifvuisena,
sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa.
TILAUSeiNNAT: YMBYS VALTOIMIN:
1 vuosikerta $4^
6 kuukautta 2.50
1 vuosikerta $3.50
6 kuukautta 2.00
3 kuukautta 1.25
SUOI^IEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta . . . . . . $5.00 6 kuukautta 2.75
SLMOITUSeiNNAT:
75 senttiä palstatuimialta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus
$3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto>
värsy $1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50.
Krikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien
on lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava
kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: J. W. Saari.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
p. ©. BOX m SUBBUB-Y, ONT.
L M fflUiiaSM
Tänä vuonna, oikeastaan tänä syksynä, on suomalaisella
kulttuiurisaralla tässä maassa merkkitapaus, sillä silloin täyttää
Canadan Suomalainen Järjestö 40 vuotta.
On todettava, että CSJ: n historia on todellisuudessa Canadan
suomalaisten historiaa. CSJ on ollut ja on edelleenkin
Canadan suomalaisten suurin ja voimakkain valistus- ja kulttuurijärjestö,
mikä palvelee jäsentensä pjrrkimyksiä suomalaisen
kansankulttuurin vaalimiseksi ja säilyttämiseksi tässä
maassa. On myöskin todettava, että CSJ:n kulttuuri- ja valistustoiminta
on työväenhenkistä, mikä sinänsä? on aivan
luonnollista, koska me melkein kaikki Suomesta tähän maa-haii
siirtyneet ihmiset olemmeJähtöisin työläisperheistä, siis
•vähäväkistä kansan osaa.
Monet ovat ne näytelmät, jotka on CSJ:n osastojen haalien
näyttämöiltä esitetty. Monet ovat ne laulut, jotka ovat samojen
haalien näyttämöiltä kajahtaneet. Soittokuntien ja orkesterien
esitykset ovat kaikuneet näiden haalien sisällä ja
7r»oni huomattava näyttelijä, laulaja ja soittaja on saanut ensi-cpastuksensa
CSJ:n ^Ittuuritoiminnan piirissä.
40 vuoden taival on pitkä, niin ihmiselämässä kuin järjestötoiminnassakin.
Sillä, ajalla ehtii nähdä ja kokea niin myötä-kuin
vastoinkäymistäkin. Sama on myöskin CSJ:n laita. Sen
taipaleella on tapahtunut yhtä ja toista. Järjestöä ovat repineet
ryhmäriidaf, mutta se on selviytynyt niistä kunnialla ja
säilyttänyt asemansa suurimpana suomalaisena kulttuuri- ja
valistusjärjestönä, pitäen tiukasti kiinni periaatteistaan, kohentaa
ja edistää suomalaiskansallisia kulttuuripyrintöjä. Se
cn myöskin työväen kulttuuri- Ja valistusjärjestönä osallistunut
kaikkiin niihin kampanjoihin, joita tämän maan työväenliikkeen
piireissä on ollut, kuten esimerkiksi vähäväkisen kansan
osan oikeuksien turvaamisesi, rauhantyön edistämiseksi
jne. . ^
Kaiken sen työn ja edistymisen perusteella, mitä CSJ on 40-
vuotisen olemassaolonsa aikana saavuttanut, voidaan siis sanoa,
että se on tehnyt laajakan^ista työtä tämän maan suomalaisten
keskuudessa! Se on ohjannut niin vanhempia kuin
nuorempiakin jäseniään opiskelun tiellä, opastanut heitä niin
kulttuuriKisilla kuin yhteiskunnallisillakin aloilla. Sen toiminta
on ollut ja on täysin demokraattista, mikä merkitsee
^itä, että sen toimintaa kontrolloivat jäsenet, eikä ryhmä huippujohtajia.
Tässä juuri onkin sen menestymisen avain. Tässä
enkin juuri se, «mikä on saanut laajat joukot omaksumaan
CSJ:n työn ja toiminnan ja työskentelemään sen hyväksi.
Ne ihmiset, jotka ovat CSJ:n syntysanat lausuneet ja joista
vieläkin on lukuisia mukana aktiivisessa toiminnassa, ovat tehneet
suuren päivätyön. On huomioitava, että uusi liike, olkoon
se minkälaatuista tahansa, on aina vaikeaa alussa ja se
kohtaa suuriakin vaikeuksia, ennenkuin ihmiset saadaan vakuutetuiksi
sen oikeudellisuudesta ja menestymisen mahdollisuuksista.
CSJ: n 40-vuotisjuhlissa, joita tämän syksyn aikana
vietetään, kunnioittavat juuri näitä uranuurtajia, jotka
kaukonäköisyjlensä avulla ^^ittivat suuretkin \^tukset ja
useinkin suuria persoonakohtaisia uhrauksiakin tehden eivät
luopuneet toiminnastaan, vaan saattoivat aloittamansa työn
voittoon. CSJ:n toiminta ja elämä ei ole menn>i: vanhojen
veteraanien mukana hautaan, vaan se jatkuu, sillä siinä on
huomattavana jäsenistön osana jo toisen polven suomalaisia
lämän maan asukkaita. He pitävät huolen siitä, että CSJ:n
perinteet elävät ja kehittyvät vielä edelleei&in.
Jatkoa 1. sivulta
loittava koko maailman. Bell-yh-tiö,
jolla oli runsaat pääomat, aloitti
toimintansa myös Ruotsissa. Nyt
katsoi Ericsson ajan olevan toimia.
Hän sai eräitä varakkaita tuttaviaan
innostumaan asiaan, ja niin perustettiin
Bell-yhtiön kanssa kilpaileva
yhtiö.
Kun Gävlen kaupunki v. 1880
päätti perustaa puhelinverkoston.
Järjestettiin Bellin ja Ericssonin
välinen kilpailu, jolloin molempien
yhtiöiden koneita ja laitteita-rko-keiltiin.
Ericsson voitti ja sai työn
suoritettavakseen. Aikaa myöten
L. M. Ericsson sai tilaisuuden asentaa
puhelinverkostoja muihinkin
Ruotsin kaupunkeihin ynnä Englantiin,
Suomeen ja Venäjälle.
Nämä menestykset aiheuttivat
myös työhuoneiden laajentamisen,
ja ennen pitkää oli tehtaassa jo
toista sataa työntekijää. Erään insinöörin
kera Ericsson v. 1883 perusti
Tukholmaan yleisen puhelinyhtiön,
jonka hallinnan hän jätti
toverinsa huostaan antautuen itse
mielityöhöhsä vertaassa, jossa hän
kokeili ja suunnitteli parannuksia.
Näistä mainittakoon mikrofoni, joka
rakenteeltaan on vieläkin lähes
samanlainen kuin 70 vuotta sitten,
sekä käytännöllinen vaihdepöytä
puhelinkeskuksia vartn.
Ericsson keksi myös sijoittaa
mikrofonin ja puhelintorven samaan
kädensijaan. Yhdysvalloissa
ja Englannissa sovellettiin vielä
kauan vanhanaikaista järjestelmää,
jonka mukaan mikrofoni oli kiinnitetty
koneeseen, kun taas kuuloke
oli erillään.
V. 1896 Tukholman puhelinyhdistystä
muutettiin siten, että firman
nimeksi tuli pelkästään Ab. L. M.
• Ericsson. Pääoma oli 1 milj, kruunua,
mikä silloisissa olosuhteissa
merkitsisi verraten nopeata housua.
Ericssonista tuli itseoikeutetusti
uuden yhtiön ensimmäinen
toimitusjohtaja. Mutta häntä eivät
nytkään kiinnostaneet varsinaiset
liikeasiat, vaan hän työskenteli ker-naammin
laboratoriossaan luovassa
Suunnittelutyössä.
Ericsson teki monia keksintöjä,
joiden vuoksi hänen puheHmiaan
pidettiin maailman parhaimpina.
Tuloksena tästä kaikesta oli, että
jo 1890-luvulla oli eri maihin perustettava
sivutehtaita. . Niinpä niitä
pyhtyi Englantiin, Venäjälle, Ranskaan
ja jopa puhelimen kotimaahan
Yhdysvaltoihin seka Suomeen.
Ericssonin tapana aina oli, että
kouluopinnoista ja muista olosuhteista
riip$)umatta, taitavuudelle ja
ja kokemukselle annettiin ratkaiseva
merkitys, milloin luottamustoimia
tehtaassa oli täytettävä. Sen
vuoksi ei olekaan harvinaista, että
yhtiön johdossa on henkilöitä, jotka
ovat kohonneet asemiinsa juoksupojista
alkaen. Kerrotaan myös,
että Ericssonin tehtaissa vallitsi mitä
parhain suhde johdon ja työntekijäin
välillä.
V. 1903 hän vetäytyi syrjään teh-laistaan,
joita oli johtanut runsaat
viisikolmatta vuotta. Hän antautui
nyt niaanvajelijäksi ostettuaan pari
suurehkoa maatilaa.
V. 1926 Ericsson kuoli 80 vuoden
ikäisenä.
Liekki toivottaa parasta onnea ja menestystä
40 vuotta täyttävälle CSJ:lle.
Samalla lausumme-parhaimmat onnittelumme
niille vanhoille veteraaneille, jotka
tulevaisuuteen lujasti luottaen tekivät
uranuurtajan työn CSJ:n alkuaikoina
ja jotka ovat vieläkin jaksaneet pysyä
mukana sen työssä ja toiminnassa.
Voimistukoon CSJ:n työ tämän maan
suomalaisten keskuudessa valistuksen ja
kuhtuurin alalla!
D • 0
\ess-- -n f •
^1
^ SKETTÄIN kierteU maailman lehdistössä seuraa\-a uu
nen: "Muuan englantilamen, joka oli matkustanut \i
kan halki Etelä-Af riikkaan, kertoo nähneensä Belgian Konac
sa miehen, jolla oli kahdet kasvot; Tämä oli hirveän näköine
Toiset kasvot olivat aivan tavalliset, mutta muuten häii<
päänsä oli vallan kammottava." En^antilainen koetti 1
hestyä tuota kaksinaamaista miestä, mutta toiset alkuasu]
kaat asettuivat^nen tielleen, joUoin mies juoksi pakoon. Xe,
kerit näyttivät pitävän miestä jonkinlaisena pyhimyksenä j
si^täutuivat häneen erittäin kunnioittavasti.
Siinähän sitä on uutista kerrakseen! Mitähän tuosta kun
mituksesta olisivat tuumineet arvoisat esi-isämme, Jotka mui
tenkin uskoivat mitä kummallisimpiin ihmeolentoihin, Jop
tieteellisiksi tarkoitetuissa teoksissakin esitetään aina I60C
luvulle asti kuvia uskomattcanista luonnonoikuista. Ihmeki
siis, että vanhan ajan kreikkalaiset ja keskiajan taikauskoise
ihmiset aivan vakavalla naamalla kertoivat niin kummaKi
sista olioista kuin heidän nuelikuvituksensa suinkin saatto
keksiä.
Harvat tietävät ,mitä olivat arimaspit. Kuuluisa ja arvossapidetty
roomalainen historioitsija Livius kuvasi ne Skyjliassa
asuneiksi yksisilmäisiksi olennoiksi, jotka oli pantu suunnatto.
man kulta-aarteen vartijoiksi.
Plinius, toinen roomalainen, jota pidetään luonnontieteitten
l5:änä, kertoi eräästä toisesta ihmeoliosta, joka asusteli kor-kealla
Himalajan rinteillä. Sillä taas oli se erikoisuus, että sen
jalat olivat kääntyneet taivasta kohden. Pliniuksen teoksissa
puhutaan myös lentävästä olennosta, j d l a oli aseenaan m>7-
kyllinen, viisi tuumaa pitkä pistin. Sillä se pystyi lä\istämään
jopa panssarin — siis oikea nykyajan 'salainen ase'.
Hieman vanhempaa polvea oH kreikkalainen filosofi Aristoteles,
joka hänkin oli sen verran taikauskoinen, että kertoi
lukijoilleen hirvittävästä otuksesta, jolla oli ihmisen pää suuren
leijonan ruumiin jatkona. Pää öli parrakas ja suussa kolme
riviä hampaita. Tämän hirviön nimi oli mahticora. Vahinko,
ettei siihen aikaan ollut hammaslääkäreitä!
Italian Ravennassa väitettiin vuonna 1511 syntyneen olion,
jolla oli siivet ja kolmas silmä sijoitettu kätevästi sen ainoan
jalan polveen. Alaruumis vaatteitten puutteessa höyhenten
peittämä. Tunnettu tiedemies Licetus kuvailee laajassa tutkielmassaan
otuksen tunnontarkasti vuonna 1634.
Skotlannissa uskottiin aikoinaan, että sepelhanhen munat
kasvoivat puussa. Kun muna putosi joen rannalla kasvavasta
puusta veteen, siitä tuli hanhi. Ja kun se putosi kesäisen
kuumalle kivelle, tuli siitä kai — munakas!
Puista puheen ollen kannattaa mainita, että jotkut yksinkertaiset
ihmiset luulivat ennen muinoin, että villaa samoin
kuin puuvillaakin saatiin puista. He tiesivät kyllä, että villa
kasvoi lampaissa, mutta kuvittelivat •— miten kummallinen
ihmisen mielikuvitus saattaakaan olla! — että pikku karitsat
syntyivät puissa.
Jättiläiset kuoriutuivat munista. Pimeitten vuosisatojen uskomusten
mukaan 'Kuunainen' muni nuo munat, jotka hän
keräsi suureen vasuim, missä hautoi ne valmiiksi jättiläisiksi.
Suom^sakin uskottiin aikoinaan ihmissutten ja koiran-kuonolaisten
olemassaoloon. Edellämainitut, joita sanottiin
myös virosuiksi, xrfivat muka onnettomia ihmisiä, jotka aika j
ajoittain saivat takaisin entisen muotonsa. Koirankuonolai-1
silla taas oli ihmisen ruumis, mutta koiran pää. Ne vainusivat;
ihmisen jo kaukaa, seurasivat hänen jälkiään ja ajoivat hänet
väsyksiin. Kiinni saatuaan ne lopuksi imivät uhrinsa veren
kuiviin.
VieFä sietää kertoa yksisarvisesta otuksesta, joka tänä päi-
\^näkin kilvenkannattajana koristaa Englannin vaakunaa.
Sen otsassa oli vaarallinen, 2—3 metriä pitkä sarvi, jonka pieninkin
palanen oli muka mitä arvokkainta lääkeainetta. Tämä j
villi, hevosen näköinen peto oli siitä omituinen, että se sääli-'
mältä tappoi kaikki muut tapaamansa ihmislapset. mutUtun-
.«ii nuorta, viatonta tyttöä kohtaan niin suurta kunnioitusta,
että neitosen laulun houkutteleman^ juoksi tämän luokse ja
lauhkeana kuin lammas painoi päänsä tytön syliin.
Taikausko, ihmisten mielikuvitus, painajaiskuntdmat,
:r»aagilliset uskonnot ja pelkkä typeryys ovat siten vuosisatojen
kuluessa täydentäneet eläinopillista tietoutta. Xäyttaas-tä
kuin tieto ja terve järki eivät olisi olleet ihmissuvun merkittävimpiä
ominaisuuksia, mutta sitäkm käsittämättömänipaa
cn, että tällaisetkin älykkäät miehet, joiden työt ja ajatukset
ovat olleet virstanpylvitä ihmiskunnan kehityksen tielia,
ovat voineet syyllistyä noin merkillisiin erehdyksiin. M^'
kun sellaiset nerot kuin Plinius, iLivius ja Aristoteles ku\^i-vat
yksityiskohtaisesti omituisia taruhirviöitä todellsina olentoina,
niin silloin meillä on s j y t ä hämmästyä. Sillä nämä
het edustavat aikansa tietämyksen huippuja.
Mutta ei meilläkään ole syytä suhtautua halveksien h e ^
heidän 'tieteeseensä' ja menneiden aikojen uskomuksiin,
posti sanomme: '^Tuollaista ei voisi tapahtua meidän pa^^'^
nänrnie." Kenties ei juuri samanlaista w^\eiiömyyi^
satukaan. Mutta kuka takaa, etteivät meidän lastenlaste-;-
me lapset joskus naura joillekin meidän päiviemme tieteet
sille keksinnöille?
Sivu 2 LauaaSalsasu lokakunB © päiviBi. 1951
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 6, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-10-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki511006 |
Description
| Title | 1951-10-06-02 |
| OCR text | (KAVNOKIRJALUNEN VUKKOLEMTl) TiTKFTKT. the only Piimish literary weekly in Canada Published and printed by the Vapaus Publisb^g Company Umited, 100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontajio. Registered at the Post Office Department, Ottawa, as second class matter. / Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12 sifvuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa. TILAUSeiNNAT: YMBYS VALTOIMIN: 1 vuosikerta $4^ 6 kuukautta 2.50 1 vuosikerta $3.50 6 kuukautta 2.00 3 kuukautta 1.25 SUOI^IEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE 1 vuosikerta . . . . . . $5.00 6 kuukautta 2.75 SLMOITUSeiNNAT: 75 senttiä palstatuimialta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-lemanilmoitus $3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto> värsy $1.00 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. Krikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio. Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Toimittaja: J. W. Saari. Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava: p. ©. BOX m SUBBUB-Y, ONT. L M fflUiiaSM Tänä vuonna, oikeastaan tänä syksynä, on suomalaisella kulttuiurisaralla tässä maassa merkkitapaus, sillä silloin täyttää Canadan Suomalainen Järjestö 40 vuotta. On todettava, että CSJ: n historia on todellisuudessa Canadan suomalaisten historiaa. CSJ on ollut ja on edelleenkin Canadan suomalaisten suurin ja voimakkain valistus- ja kulttuurijärjestö, mikä palvelee jäsentensä pjrrkimyksiä suomalaisen kansankulttuurin vaalimiseksi ja säilyttämiseksi tässä maassa. On myöskin todettava, että CSJ:n kulttuuri- ja valistustoiminta on työväenhenkistä, mikä sinänsä? on aivan luonnollista, koska me melkein kaikki Suomesta tähän maa-haii siirtyneet ihmiset olemmeJähtöisin työläisperheistä, siis •vähäväkistä kansan osaa. Monet ovat ne näytelmät, jotka on CSJ:n osastojen haalien näyttämöiltä esitetty. Monet ovat ne laulut, jotka ovat samojen haalien näyttämöiltä kajahtaneet. Soittokuntien ja orkesterien esitykset ovat kaikuneet näiden haalien sisällä ja 7r»oni huomattava näyttelijä, laulaja ja soittaja on saanut ensi-cpastuksensa CSJ:n ^Ittuuritoiminnan piirissä. 40 vuoden taival on pitkä, niin ihmiselämässä kuin järjestötoiminnassakin. Sillä, ajalla ehtii nähdä ja kokea niin myötä-kuin vastoinkäymistäkin. Sama on myöskin CSJ:n laita. Sen taipaleella on tapahtunut yhtä ja toista. Järjestöä ovat repineet ryhmäriidaf, mutta se on selviytynyt niistä kunnialla ja säilyttänyt asemansa suurimpana suomalaisena kulttuuri- ja valistusjärjestönä, pitäen tiukasti kiinni periaatteistaan, kohentaa ja edistää suomalaiskansallisia kulttuuripyrintöjä. Se cn myöskin työväen kulttuuri- Ja valistusjärjestönä osallistunut kaikkiin niihin kampanjoihin, joita tämän maan työväenliikkeen piireissä on ollut, kuten esimerkiksi vähäväkisen kansan osan oikeuksien turvaamisesi, rauhantyön edistämiseksi jne. . ^ Kaiken sen työn ja edistymisen perusteella, mitä CSJ on 40- vuotisen olemassaolonsa aikana saavuttanut, voidaan siis sanoa, että se on tehnyt laajakan^ista työtä tämän maan suomalaisten keskuudessa! Se on ohjannut niin vanhempia kuin nuorempiakin jäseniään opiskelun tiellä, opastanut heitä niin kulttuuriKisilla kuin yhteiskunnallisillakin aloilla. Sen toiminta on ollut ja on täysin demokraattista, mikä merkitsee ^itä, että sen toimintaa kontrolloivat jäsenet, eikä ryhmä huippujohtajia. Tässä juuri onkin sen menestymisen avain. Tässä enkin juuri se, «mikä on saanut laajat joukot omaksumaan CSJ:n työn ja toiminnan ja työskentelemään sen hyväksi. Ne ihmiset, jotka ovat CSJ:n syntysanat lausuneet ja joista vieläkin on lukuisia mukana aktiivisessa toiminnassa, ovat tehneet suuren päivätyön. On huomioitava, että uusi liike, olkoon se minkälaatuista tahansa, on aina vaikeaa alussa ja se kohtaa suuriakin vaikeuksia, ennenkuin ihmiset saadaan vakuutetuiksi sen oikeudellisuudesta ja menestymisen mahdollisuuksista. CSJ: n 40-vuotisjuhlissa, joita tämän syksyn aikana vietetään, kunnioittavat juuri näitä uranuurtajia, jotka kaukonäköisyjlensä avulla ^^ittivat suuretkin \^tukset ja useinkin suuria persoonakohtaisia uhrauksiakin tehden eivät luopuneet toiminnastaan, vaan saattoivat aloittamansa työn voittoon. CSJ:n toiminta ja elämä ei ole menn>i: vanhojen veteraanien mukana hautaan, vaan se jatkuu, sillä siinä on huomattavana jäsenistön osana jo toisen polven suomalaisia lämän maan asukkaita. He pitävät huolen siitä, että CSJ:n perinteet elävät ja kehittyvät vielä edelleei&in. Jatkoa 1. sivulta loittava koko maailman. Bell-yh-tiö, jolla oli runsaat pääomat, aloitti toimintansa myös Ruotsissa. Nyt katsoi Ericsson ajan olevan toimia. Hän sai eräitä varakkaita tuttaviaan innostumaan asiaan, ja niin perustettiin Bell-yhtiön kanssa kilpaileva yhtiö. Kun Gävlen kaupunki v. 1880 päätti perustaa puhelinverkoston. Järjestettiin Bellin ja Ericssonin välinen kilpailu, jolloin molempien yhtiöiden koneita ja laitteita-rko-keiltiin. Ericsson voitti ja sai työn suoritettavakseen. Aikaa myöten L. M. Ericsson sai tilaisuuden asentaa puhelinverkostoja muihinkin Ruotsin kaupunkeihin ynnä Englantiin, Suomeen ja Venäjälle. Nämä menestykset aiheuttivat myös työhuoneiden laajentamisen, ja ennen pitkää oli tehtaassa jo toista sataa työntekijää. Erään insinöörin kera Ericsson v. 1883 perusti Tukholmaan yleisen puhelinyhtiön, jonka hallinnan hän jätti toverinsa huostaan antautuen itse mielityöhöhsä vertaassa, jossa hän kokeili ja suunnitteli parannuksia. Näistä mainittakoon mikrofoni, joka rakenteeltaan on vieläkin lähes samanlainen kuin 70 vuotta sitten, sekä käytännöllinen vaihdepöytä puhelinkeskuksia vartn. Ericsson keksi myös sijoittaa mikrofonin ja puhelintorven samaan kädensijaan. Yhdysvalloissa ja Englannissa sovellettiin vielä kauan vanhanaikaista järjestelmää, jonka mukaan mikrofoni oli kiinnitetty koneeseen, kun taas kuuloke oli erillään. V. 1896 Tukholman puhelinyhdistystä muutettiin siten, että firman nimeksi tuli pelkästään Ab. L. M. • Ericsson. Pääoma oli 1 milj, kruunua, mikä silloisissa olosuhteissa merkitsisi verraten nopeata housua. Ericssonista tuli itseoikeutetusti uuden yhtiön ensimmäinen toimitusjohtaja. Mutta häntä eivät nytkään kiinnostaneet varsinaiset liikeasiat, vaan hän työskenteli ker-naammin laboratoriossaan luovassa Suunnittelutyössä. Ericsson teki monia keksintöjä, joiden vuoksi hänen puheHmiaan pidettiin maailman parhaimpina. Tuloksena tästä kaikesta oli, että jo 1890-luvulla oli eri maihin perustettava sivutehtaita. . Niinpä niitä pyhtyi Englantiin, Venäjälle, Ranskaan ja jopa puhelimen kotimaahan Yhdysvaltoihin seka Suomeen. Ericssonin tapana aina oli, että kouluopinnoista ja muista olosuhteista riip$)umatta, taitavuudelle ja ja kokemukselle annettiin ratkaiseva merkitys, milloin luottamustoimia tehtaassa oli täytettävä. Sen vuoksi ei olekaan harvinaista, että yhtiön johdossa on henkilöitä, jotka ovat kohonneet asemiinsa juoksupojista alkaen. Kerrotaan myös, että Ericssonin tehtaissa vallitsi mitä parhain suhde johdon ja työntekijäin välillä. V. 1903 hän vetäytyi syrjään teh-laistaan, joita oli johtanut runsaat viisikolmatta vuotta. Hän antautui nyt niaanvajelijäksi ostettuaan pari suurehkoa maatilaa. V. 1926 Ericsson kuoli 80 vuoden ikäisenä. Liekki toivottaa parasta onnea ja menestystä 40 vuotta täyttävälle CSJ:lle. Samalla lausumme-parhaimmat onnittelumme niille vanhoille veteraaneille, jotka tulevaisuuteen lujasti luottaen tekivät uranuurtajan työn CSJ:n alkuaikoina ja jotka ovat vieläkin jaksaneet pysyä mukana sen työssä ja toiminnassa. Voimistukoon CSJ:n työ tämän maan suomalaisten keskuudessa valistuksen ja kuhtuurin alalla! D • 0 \ess-- -n f • ^1 ^ SKETTÄIN kierteU maailman lehdistössä seuraa\-a uu nen: "Muuan englantilamen, joka oli matkustanut \i kan halki Etelä-Af riikkaan, kertoo nähneensä Belgian Konac sa miehen, jolla oli kahdet kasvot; Tämä oli hirveän näköine Toiset kasvot olivat aivan tavalliset, mutta muuten häii< päänsä oli vallan kammottava." En^antilainen koetti 1 hestyä tuota kaksinaamaista miestä, mutta toiset alkuasu] kaat asettuivat^nen tielleen, joUoin mies juoksi pakoon. Xe, kerit näyttivät pitävän miestä jonkinlaisena pyhimyksenä j si^täutuivat häneen erittäin kunnioittavasti. Siinähän sitä on uutista kerrakseen! Mitähän tuosta kun mituksesta olisivat tuumineet arvoisat esi-isämme, Jotka mui tenkin uskoivat mitä kummallisimpiin ihmeolentoihin, Jop tieteellisiksi tarkoitetuissa teoksissakin esitetään aina I60C luvulle asti kuvia uskomattcanista luonnonoikuista. Ihmeki siis, että vanhan ajan kreikkalaiset ja keskiajan taikauskoise ihmiset aivan vakavalla naamalla kertoivat niin kummaKi sista olioista kuin heidän nuelikuvituksensa suinkin saatto keksiä. Harvat tietävät ,mitä olivat arimaspit. Kuuluisa ja arvossapidetty roomalainen historioitsija Livius kuvasi ne Skyjliassa asuneiksi yksisilmäisiksi olennoiksi, jotka oli pantu suunnatto. man kulta-aarteen vartijoiksi. Plinius, toinen roomalainen, jota pidetään luonnontieteitten l5:änä, kertoi eräästä toisesta ihmeoliosta, joka asusteli kor-kealla Himalajan rinteillä. Sillä taas oli se erikoisuus, että sen jalat olivat kääntyneet taivasta kohden. Pliniuksen teoksissa puhutaan myös lentävästä olennosta, j d l a oli aseenaan m>7- kyllinen, viisi tuumaa pitkä pistin. Sillä se pystyi lä\istämään jopa panssarin — siis oikea nykyajan 'salainen ase'. Hieman vanhempaa polvea oH kreikkalainen filosofi Aristoteles, joka hänkin oli sen verran taikauskoinen, että kertoi lukijoilleen hirvittävästä otuksesta, jolla oli ihmisen pää suuren leijonan ruumiin jatkona. Pää öli parrakas ja suussa kolme riviä hampaita. Tämän hirviön nimi oli mahticora. Vahinko, ettei siihen aikaan ollut hammaslääkäreitä! Italian Ravennassa väitettiin vuonna 1511 syntyneen olion, jolla oli siivet ja kolmas silmä sijoitettu kätevästi sen ainoan jalan polveen. Alaruumis vaatteitten puutteessa höyhenten peittämä. Tunnettu tiedemies Licetus kuvailee laajassa tutkielmassaan otuksen tunnontarkasti vuonna 1634. Skotlannissa uskottiin aikoinaan, että sepelhanhen munat kasvoivat puussa. Kun muna putosi joen rannalla kasvavasta puusta veteen, siitä tuli hanhi. Ja kun se putosi kesäisen kuumalle kivelle, tuli siitä kai — munakas! Puista puheen ollen kannattaa mainita, että jotkut yksinkertaiset ihmiset luulivat ennen muinoin, että villaa samoin kuin puuvillaakin saatiin puista. He tiesivät kyllä, että villa kasvoi lampaissa, mutta kuvittelivat •— miten kummallinen ihmisen mielikuvitus saattaakaan olla! — että pikku karitsat syntyivät puissa. Jättiläiset kuoriutuivat munista. Pimeitten vuosisatojen uskomusten mukaan 'Kuunainen' muni nuo munat, jotka hän keräsi suureen vasuim, missä hautoi ne valmiiksi jättiläisiksi. Suom^sakin uskottiin aikoinaan ihmissutten ja koiran-kuonolaisten olemassaoloon. Edellämainitut, joita sanottiin myös virosuiksi, xrfivat muka onnettomia ihmisiä, jotka aika j ajoittain saivat takaisin entisen muotonsa. Koirankuonolai-1 silla taas oli ihmisen ruumis, mutta koiran pää. Ne vainusivat; ihmisen jo kaukaa, seurasivat hänen jälkiään ja ajoivat hänet väsyksiin. Kiinni saatuaan ne lopuksi imivät uhrinsa veren kuiviin. VieFä sietää kertoa yksisarvisesta otuksesta, joka tänä päi- \^näkin kilvenkannattajana koristaa Englannin vaakunaa. Sen otsassa oli vaarallinen, 2—3 metriä pitkä sarvi, jonka pieninkin palanen oli muka mitä arvokkainta lääkeainetta. Tämä j villi, hevosen näköinen peto oli siitä omituinen, että se sääli-' mältä tappoi kaikki muut tapaamansa ihmislapset. mutUtun- .«ii nuorta, viatonta tyttöä kohtaan niin suurta kunnioitusta, että neitosen laulun houkutteleman^ juoksi tämän luokse ja lauhkeana kuin lammas painoi päänsä tytön syliin. Taikausko, ihmisten mielikuvitus, painajaiskuntdmat, :r»aagilliset uskonnot ja pelkkä typeryys ovat siten vuosisatojen kuluessa täydentäneet eläinopillista tietoutta. Xäyttaas-tä kuin tieto ja terve järki eivät olisi olleet ihmissuvun merkittävimpiä ominaisuuksia, mutta sitäkm käsittämättömänipaa cn, että tällaisetkin älykkäät miehet, joiden työt ja ajatukset ovat olleet virstanpylvitä ihmiskunnan kehityksen tielia, ovat voineet syyllistyä noin merkillisiin erehdyksiin. M^' kun sellaiset nerot kuin Plinius, iLivius ja Aristoteles ku\^i-vat yksityiskohtaisesti omituisia taruhirviöitä todellsina olentoina, niin silloin meillä on s j y t ä hämmästyä. Sillä nämä het edustavat aikansa tietämyksen huippuja. Mutta ei meilläkään ole syytä suhtautua halveksien h e ^ heidän 'tieteeseensä' ja menneiden aikojen uskomuksiin, posti sanomme: '^Tuollaista ei voisi tapahtua meidän pa^^'^ nänrnie." Kenties ei juuri samanlaista w^\eiiömyyi^ satukaan. Mutta kuka takaa, etteivät meidän lastenlaste-;- me lapset joskus naura joillekin meidän päiviemme tieteet sille keksinnöille? Sivu 2 LauaaSalsasu lokakunB © päiviBi. 1951 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-10-06-02
