1951-10-06-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Lcimsn tunstia ko-raa
oli varoitnstan-
. asattomiec kuika
Nyt oli hiukan
laikkeia yllätystca
että toinen ei }-m-t
kronikkaa". Sa-e
joen tekemälläm-ilimme.
että täällä
kkuu- Tuliase oli
aikkea kaatuneen
m tietä. Oikealla
akkikämppä. Py-me
niinkiiin ruoka-assa
huomasimme
puolella kämpän
yessämme huoma-li
havaittu. Herra
ti astumaan sisäl-erailla
niokahalu-llä
sitä -vähän cli-olme
miestä, otak-käi
vierasta. Kah-rkit,
jotka osoitti-tstanvartija
ja toi-
) alkoivat kj^ä
a. Vastasin ja se
t herrat meille, et-tiä,
sillä heillä OQ
^tin ja istuimme
ille. Pienen ajan
i kohdalla, mis^
alin olimme omineilta
jäivät jyl-toineen.
JRINKO"
rön kuluessa nou-iisin,
tunnittaisin,
pienoista lastaan,
^rttelee kehdossan-
1 oivallinen emän-kansallisrunoilija
imän merkitystä,
; ja touhulle häa
snuntai-illan rau-
.'rääinä sunnuntai-sHistui
luotföseeQ
tsä, istui hän lapilla
pöydän pää5<.
luha sdä. ulkona
innuntai-Iakeassa
lä lattia hymysL
Ruoastaan tuol-arjankellon
kaarelta
mäeltä. I
ja poski, päivää
i lapsen ohausta,
lös sinisiin ava-auhasta
välkehti
ja tä^-nnä huol-n.
Äiti saa teh-heensä
puolesta,
lila ajatellakaan.
rhtä vähtänätJQJi
Se i .
1, sanotaan,
se on ryhtynyt
ännän askeleita
ivään tulokseen,
lertyy n'^tä as-a.
Terheen äi-
Ueen iepohetkia.
roidaan oikidsti
tävä vanhaa ja
hkeasti. ennak-t
''smisiin ava-listumiseen.
Se
väsvTieine her-rttää
omiin iiar-toisten
perheen-kiimseen.
Ehsa
än luokseen, ei
sillä muistan hänet lukemattomissa opereteissa
sekä iloisissa että surullisissa
osissa, jä muistanpa hänen mainion esi-sa
se oli 11 vuorokautta. Sitten se kuvattiin
ja muutettiin toinen kipsi, joka
ulottui paljon yläpuolelle polven. Kun
tyksensä "Tukkijoella" "Pölhö-Kustaa- kipsi kuivui, laski rääkäri minut kotiin,
na" ja muissa lukemattomissa näytel- jossa olin kainalosauvojen x^arassa kolmissa
sekä myöskin puolisonsa John
Aarnion.. Aarnio ohjasi myöskin kuoroja
ja soittokuntia joten heillä kummallakin
on ansiokas työ tehtynä, josta työstä
he kuten jokainen järjestömme eteen
^•ojen
me kuukautta. Sitten taas kuvattiin ja
otettiin kipsi pois, koska luut olivat ottaneet
kiinni toisiinsa.
Mutta voi kauheata, jäsenet kai olivat
ottaneet myöskin kiinni, koska eiv^t .
työskennellyt ansaitsee saada mainin- yhtään taipuneet polvesta ja nilkasta,
lumuskumngatar-^bisnes" kanmttaa^
im toisinaan, kuten Westem Omiamm
yliopiston oppilas Nettie Jamsa toteaa,
BnvoittiMiss Nortfiem Ontam^titte-^
lia Sciumacherm kUpaUmsa, mtssS oli
tmtakymmntä osanottajaa. Bms saS
psHiintm ?3S0, mikä auttaa kanta
mestii^pinnoissaan yUopktossa.
Pitkä taival on kuljettu, moata-^i-fcstta
jäähyt taaksemme ja iaioaetl toverit
ovat joukostamme muutt^eetrtttöaidan
tuville, mutta heidän työnsä elää jälleen
(Missä- jotka viemme eteehpäine^äistyk-sea
ja kulttuurityön soihtua.
Yhddsäntoista vuotiaana smnskin
'tulin Cmdaan ja tänne Port Arthuriin
asetuin asumaan vanhempieni ja sisar-parven
idä veljien keralla. |o Suomessa
oli meihin lapsiin kylvetty luokkatietoisuuden
siemen ja niinpä tiesinkin tän-
M tullessani, e t t ä kuulun siihen luokkaan
jota sorretaan omistavan luokan
taboHa ja liityinkin sitten muiden työ-
Iäisten mukana toimimaan Työn Temppelissä/
joka silloin oli CSJ:n rakentama
kulttuuritalo kaikkine suurine suoji-
Deen ja mukavuuksineen. Täällä tutustuin
moniin näyttämö- ja kulttuurityötä
harrastaviin tovereihin ja jos lähtisin
kaikld Dimeltaän luettelemaan mitkä
oäioa-monina kymmeniä vuosina ovat
olleet liiukafia näyttämöUa ja ^uottrissä^
oiin^tä^täisi tulla moÄtäi>^Mtu^^
Bäa. Tyydytään 'räali^t^niäas vain
Qautamiateistä vaikk^-kldkki ä^itsisi
bilä mainituksi, tnutta kul(Bö-'iW^ Laa-oeea
runossa sanotaan: ^*Elä'waMrvom~
oainitaian mutta uusi t\jkv& maäSlina on
ouistava meitä, kdkkia meitä/ Se on
lai^va haudoillamme; Ja kerran historia
kertoo meistäkin", ja se ön tosi, et-
6 se kdttuuritoinäinta mitä Ön viety
«teenpäin täälläkin 40 viiotta, siitä työs-
S kerran tulee kertomaan historia, ja
mu nimet joita ei ole usein mainittu,
outta jotka kuitenkin ovat olleet mai-sitsemisen
arvoiset, niin ehkä miistä kertoo
kerran historia.
Katsellessani nyt taaksepäin ja muis-fcani
keitä on vielä täällä Port
Arthurissakin jäleUä joskaan ei tounin-feaime
mukana, niin he kuitenkm ovat
khs olleet rakentamassa ja työsken-
* t meille kaikille rakkaaksi käyaieen
kulttuurisaran muokkaamisessa. Näen
Lyydia Aarnion, joka oli nuoruu-näyttäinömme
laululintunen',
nan.
Sitten edelleen vanhempia tovereita,
kuten Hilda Oksman, Antti ja Mimmi
Kari. Martta ja Jack Koski, Hilda ja
Alex Beck, Hilma Siilman, Emmi Airola,
mrs. Kantola, ja lukemattomia muitakin,
joiden nimet nyt eivät satu tulla
mieleen. Mutta sitten on vielä nuorempaa
joukkoa kuten oli Impi Maine
(Rautio), hänet vieläkin toivoisimme
saada mukaan, sillä hänellä oä ehtymättömät
laulun ja näyttelijän lahjat.
Miksi hän on jäänyt pois joukosta siihen^
on tietenkin omat syynsä, muttakuiten-kin
hän on rikastuttanut näyttämökult-tuuria
lukemattomissa näytelmissä pelatessaan.
Sitten yhä nuorempia kutea Järvelän
siskokset, Hilma Matson, Eugenia
Tuominen, ja monet muut jotka olette
vielä ympärillä mutta syystä tai toisesta
olette väsyneet. Teitä kaivataan sillä
järjestön kulttuuritoiminta enempää
km'n mikään muukaan toiminta ei kulje
eteenpäin jos ei yhteisin voimin huolleta
sen hyvinvoinnista.
Nyt kun vietämme CSJ:n 40-vuotis-juhlaa
kaikkialla, niin loihtikaamme
esiin ne monet sadat henkilöt edes ajatuksissamme,
jotka tavalla tai toisella
ovat olleet mukana tässä suuressa kulttuurin
ja rauhan työn riennossa, ei ainoastaan
haalitoiminnassa mutta myöskin
tehneet työtä meidän mainioiden
kulttuurivälineittemme perustajina ja
kasvattajina. Meillä on Vapaus ja Liekki,
nämä lehdet ovat meidän omiamme
ja me vaalimme niitä, työskentelemme
niicfeh hyväksi, levitämme niitä ja puhumme
niiden puolesta hyvää. Nämä
lehdet ovat nteilie ikkuna valoon, joita
ijmanerhme tulisi toimeen.
Port Arthurissa CSJ:n 40-vuotisjuh-laa
vietetään lokakuun 18 ja 20 pnä. Me
kutsumme teitä kaikkia, tulkaa silloin
juhlimaan, tulkaa kaikki, jotka tavalla
tai toisella -olette-o'leet mukana färjes-tömme
alkuvaiheissa ja vielä nytkin.
Täyttäkäämme sillom pieni kulttuuritalomme
täyteen viimeistä tilaa myöten
ja juhlitaan sydämen ilolla ja kirkkain
otsin, sillä työ jota olemme tehneet 40
vuoden ajalla on ollut kuimiakasta ja
me sadat ja tuhannet siihen osallistuneet
olemme olleet sen kuntoa kohottamassa
jokainen omalla tavallamme.
TYYNE ALINA. •
kun olivat pitkän ajan liikkumatta. Ei
siis muuta kuin treenaukselle, jalka lestiin
ja siihen paino ja sitten heiluttamaan
vain, vaikka joka heilauksella tuntui
kuin puukko olisi työnnetty polveen, Sama
pistos on vieläkin polvessa ja nilkassa,
kun niitä koettaa liikuttaa ja lihaksissa
kova pakotus. Lääkärin määräyksen
mukaan täytyy vielä kuukausia liikkua
kainalosauvojen varassa ja lopulta
dtten kepin kanssa. Että kyllä minä
sain lomaa pitkästi, joskin pakollista.
Teille ystävät, sydämestä lähtevät kiitokset
käynneistänne sairaalassa. Kiitokset
tuomisista^ hedelmistä ja.kahvi-kullasta,
jota sain usein käydessänne.
Kiitokset myöskin teille, jotka olette
täällä kotona käyneet minua tervehtimässä.
Se on mieltä virkistävää, kun
tuttavat muistavat käydä sairaana ollessa
tervehtimäs^.
Kesä on mennyt ja syksy tullut. Lehdet
jo varisevat puista. Lehtipuut ovat
kauniita kaksi kertaa kesässä, keväällä,
kun niihin tulee lehti ja syksyllä, kun
lehdet kellastuvat ja saavat monivivahteisen
värinsä.
Lähetän S3ryrsterveiseni kaikille Liekin
lukijoille yli tämän laajan Canadan ja
toivotan hyvää terveyttä kaikille työn
raskaan raatajille.
ATTRAM,
Kiitos vain tervehdyksestäsi, Aarne l
Ihmettelin, että muistit Liekkiä ja siinä
samalla niinua, vaikka en kylläkään taida
olla se Juliana, jolle kirjeesi oli tarkoitettu.
Mutta ellet sinäkään olisi se
"oikea Aarne" . . . Tunnen kuitenkin
joitain samannimisiä henkilöitä ja otin
oikeuden vastata kirjeesi, koska oikealta
Juhanalta ei näy kuuluvan mitään.
Olisiko rohkeus pettän3rt... Minä luulen,
että sinäkin panit saapasparisi vaaralle
alttiiksi, kun kirjoitit, mutta älä
pelkää, kyllä meitä Julianoita on täällä
Canadassa aivan riittämiin ja he ottavat
vastaan kirjeesi kaikella Tämmöl-l
ä . . . .
Sanoit, että kuulut valkoiseen rotuun.
Siihen olen luullut kuulirvani itsekin,
imutta olen kirjoista lukenut, että
olemme kaukaisessa menneisyydessä
kuuluneet keltaiseen rotuun, minä sa- kyyneleiden läpi. Mutta jos jatkan tä-moin
kuin sinäkin. Kun olen ajatellut hän tapaan kirjettäni, niin voi vielä luki-tuota
asiaa, niin minusta tuntuu, että j^cin itto ja sitä en sentään halua, et-
Farmi Englamissaf jonka kaikki
työntekijät olisivat naisia^ on 2U
vuotiaan Patricia 3vrrowsin pää'
määf^ä. Miss Btsrrotvs on parhaii-laan
viiden mmn nmren biitiläi-'
sen famariu kamsa Ontarion>
maatalousviraston vieraana tu-ttisttsmassa
täkäläisien farfniolm^
nimittäin kodittomien armeijaan.
Kerroit kirjeessäsi elämäsi menevän
hyvin eteenpäin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta.
Minun elämäni on taas
hyvin epätasaista. Se on enemmän ylä-mälieen
kiipeämistä. Siinä on ollut hyvin
vähän tasankoja, eikä myötämäkeä
juuri ollenkaan.
Katselin tu(^a mustakantisesta kirjasta
apua efämääni. Siitä löysin lauseen:
"Katsokaa taivaan lintuja, ne eivät
pui eivätkä kokoa aittoihinsa ja heidän
taivaallinen isänsä ruokkii heidät.*'
Silloin ajattelin, että mitä hullua minä
noita päärynöitä kannutan. Aloin elää
taivaan lintujen tavoin. Mutta sitä ei
kestänyt kauan, kun silmiäni alkoi himmentää
ja tunsin oloni karusellissa pyörimiseksi.
Oli käydä niinkuin Sirpa-serkun,
kun hän jätti lihansyöimtn . . .
Menin katsomaan uudelleen siihen
isoon kirjaan, että olinko lukenut oikeiui
tai sitten 3rmmärtänyt lukemani väärin.
Aivan oikein se oli luettu. Siinä katsellessani
osui myöskin toinen paikka
silmiini. Siinä sanottiin: "Joka ei työtä
tee, olkoon myös syömättä." Tiedän
sen entisestä kokemuksestani, että se öh^
totta ainakin omalta k<»hdaltani, mUtt^.
valitettavasti ei läheskään kaikkien.
Mutta muista minulle, jäi tuosta lintujen
tavalla elämisestä. Lensin korkeammalle
kuin. siivet kantoivat ja istun
n3rt siipirikkona. Mutta eipä tämä o!e
ensimmäinen kerta, elämässäni ja onhan
siitä hyötyäkin. Lieklu saa tämän
Sisustuksen selviteiräkseen ja sinä,
ne. ,tervehdyksen'. entiseltä, joskaan ei
aivan läheiseltä tuttavalta.
Sen jälkeen kuin sinut, Aarne, olen
viimeksi nähnyt — jos todella olen koskaan
nähnytkään —on elämän virta vienyt
minut kauaksi entiseltä kotipaikaltani.
'Myöskin nauru, joka oli ennen minussa
helpossa, on muuttunut nauruksi
^ perhesiteitten, vaan henkisten yV
«ohtien kautta. SiUoin äiti ei ole
Skodin orja, työmuurahainen; hän U säilyttänyt ruumim ja sjehin voimat
}i on ama elänyt myöskin itselleen,
^liänen ole tarvinnut tulla väsyneeksi
^katkeraksi. Nim voimmekin lopettaa
Molan poikien aatoksilla a'\äoliitosta:
"Sillä se on täällä meidän tärkein as-
^leemme; se joko saattaa pään hax-ennen
aikojaan tai tuo meille elä-
«.^poudan ja päättää viimein
Paljon kirjoitellaan kesälomista, jotka
toisilla ovat erittäin hupaisia ja mieltä
virkistäviä, toisilla taasen ei ole ollut oikein
iloisia. Se riippuu monta kertaa
ilmoista. Esimerkiksi saattaa sataa kuin
saavista kaataen kun lähdetään lomalle,
joka saa jo mielen myrtyneeksi ja sitten,
jos sattuu muita vastuksia lisäksi, niin
me olojemme perusteella kuuluisimme
Kainin jälkeläisiin, mutta siinä suuressa
vedenpaisumuksessa Kainin jälkeläiset
hukkuivat, niitä ei ehkä enää olekaan,
vai niitäkö me olemme kaikki?
tä minun rakkauskirjeelläni kukaan kastelee
nenäliinojaan.
Älä tule mustankipeäksi, Aarne, sillä
tarkoitukseni on tämän kirjeen mukana
lähettää toisellekm miestuttavalleni ter-
Minulla ei ole mitään parenunuuden vehdykseni. Tiedäthän, että minä en
tuimetta rotu-ennakkoluuloisuudesta.
Tarjoan työn kovettaman käteni tervehdykseen
niin valkoiselle kuin mustallekin,
niin keltaiseen kuin punaiseenkin
seni vastaan ottaa.
Sanoit katollasi olevan valkoisen
läiskän muistuttavan sinua valkoiseen
iruskoon.'
jopa ajattelee, että oUsipa ollut parem- rotuun kuuluvalle, joka vain tervehdyk-pi
oUa kotona kyhnimässä. " '
Mutta kun sattuu sellainen pakollinen
kesäloma kuin minulle tapahtui kesäkuussa,
että jalkani katkesi säärestä
ja vielä kahdesta kohdasta, että kesken
kesäkiireitten jouduin sairaalaan makaamaan.
Ensin pitivät kaksi vuorokautta
jalkaani puisessa laatikossa, ja naista läiskää katolla — siitä sy3rstä, et-sitten
se leikattiin ja pantiin kipsiin, jos- tä minulla ei ole kattoakaan. Kuulun
yhtä kauan katsele. Siis sinulle "Vihtori",
joka ennen asuit siellä väliseinän
takana, naputapa sillä kirjoituskoneella^
si pakina Lieldlle sieltä suurkaupungin
melskeestä — ja voit muistella entisiä
uima- ja marjareisujakin.
Sitten viimeksi teille kaikille Liekin
hiki joille terveiset täältä yhdestä etelän
rotuun kuulumisestasi. En 3rmmärtä- pienestä kaupungista ja sinulle, Aarne,
n5rt sitä paikkaa kirjeessäsi. Olisitko parhaat sinne Prutkun perälle.
paikannut kattosi uusilla päreillä? Minulla
itselläni ei ole valkoista eikä pu-
VÄÄRÄ JULL^ANA.
Ensimmäinen avioero Canadassa
myönnettiin Halifaxissa v. 1750.
LauaBtaina« lokakuuB @ paiväBa, 1951 Sivu 7
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 6, 1951 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1951-10-06 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki511006 |
Description
| Title | 1951-10-06-07 |
| OCR text | Lcimsn tunstia ko-raa oli varoitnstan- . asattomiec kuika Nyt oli hiukan laikkeia yllätystca että toinen ei }-m-t kronikkaa". Sa-e joen tekemälläm-ilimme. että täällä kkuu- Tuliase oli aikkea kaatuneen m tietä. Oikealla akkikämppä. Py-me niinkiiin ruoka-assa huomasimme puolella kämpän yessämme huoma-li havaittu. Herra ti astumaan sisäl-erailla niokahalu-llä sitä -vähän cli-olme miestä, otak-käi vierasta. Kah-rkit, jotka osoitti-tstanvartija ja toi- ) alkoivat kj^ä a. Vastasin ja se t herrat meille, et-tiä, sillä heillä OQ ^tin ja istuimme ille. Pienen ajan i kohdalla, mis^ alin olimme omineilta jäivät jyl-toineen. JRINKO" rön kuluessa nou-iisin, tunnittaisin, pienoista lastaan, ^rttelee kehdossan- 1 oivallinen emän-kansallisrunoilija imän merkitystä, ; ja touhulle häa snuntai-illan rau- .'rääinä sunnuntai-sHistui luotföseeQ tsä, istui hän lapilla pöydän pää5<. luha sdä. ulkona innuntai-Iakeassa lä lattia hymysL Ruoastaan tuol-arjankellon kaarelta mäeltä. I ja poski, päivää i lapsen ohausta, lös sinisiin ava-auhasta välkehti ja tä^-nnä huol-n. Äiti saa teh-heensä puolesta, lila ajatellakaan. rhtä vähtänätJQJi Se i . 1, sanotaan, se on ryhtynyt ännän askeleita ivään tulokseen, lertyy n'^tä as-a. Terheen äi- Ueen iepohetkia. roidaan oikidsti tävä vanhaa ja hkeasti. ennak-t ''smisiin ava-listumiseen. Se väsvTieine her-rttää omiin iiar-toisten perheen-kiimseen. Ehsa än luokseen, ei sillä muistan hänet lukemattomissa opereteissa sekä iloisissa että surullisissa osissa, jä muistanpa hänen mainion esi-sa se oli 11 vuorokautta. Sitten se kuvattiin ja muutettiin toinen kipsi, joka ulottui paljon yläpuolelle polven. Kun tyksensä "Tukkijoella" "Pölhö-Kustaa- kipsi kuivui, laski rääkäri minut kotiin, na" ja muissa lukemattomissa näytel- jossa olin kainalosauvojen x^arassa kolmissa sekä myöskin puolisonsa John Aarnion.. Aarnio ohjasi myöskin kuoroja ja soittokuntia joten heillä kummallakin on ansiokas työ tehtynä, josta työstä he kuten jokainen järjestömme eteen ^•ojen me kuukautta. Sitten taas kuvattiin ja otettiin kipsi pois, koska luut olivat ottaneet kiinni toisiinsa. Mutta voi kauheata, jäsenet kai olivat ottaneet myöskin kiinni, koska eiv^t . työskennellyt ansaitsee saada mainin- yhtään taipuneet polvesta ja nilkasta, lumuskumngatar-^bisnes" kanmttaa^ im toisinaan, kuten Westem Omiamm yliopiston oppilas Nettie Jamsa toteaa, BnvoittiMiss Nortfiem Ontam^titte-^ lia Sciumacherm kUpaUmsa, mtssS oli tmtakymmntä osanottajaa. Bms saS psHiintm ?3S0, mikä auttaa kanta mestii^pinnoissaan yUopktossa. Pitkä taival on kuljettu, moata-^i-fcstta jäähyt taaksemme ja iaioaetl toverit ovat joukostamme muutt^eetrtttöaidan tuville, mutta heidän työnsä elää jälleen (Missä- jotka viemme eteehpäine^äistyk-sea ja kulttuurityön soihtua. Yhddsäntoista vuotiaana smnskin 'tulin Cmdaan ja tänne Port Arthuriin asetuin asumaan vanhempieni ja sisar-parven idä veljien keralla. |o Suomessa oli meihin lapsiin kylvetty luokkatietoisuuden siemen ja niinpä tiesinkin tän- M tullessani, e t t ä kuulun siihen luokkaan jota sorretaan omistavan luokan taboHa ja liityinkin sitten muiden työ- Iäisten mukana toimimaan Työn Temppelissä/ joka silloin oli CSJ:n rakentama kulttuuritalo kaikkine suurine suoji- Deen ja mukavuuksineen. Täällä tutustuin moniin näyttämö- ja kulttuurityötä harrastaviin tovereihin ja jos lähtisin kaikld Dimeltaän luettelemaan mitkä oäioa-monina kymmeniä vuosina ovat olleet liiukafia näyttämöUa ja ^uottrissä^ oiin^tä^täisi tulla moÄtäi>^Mtu^^ Bäa. Tyydytään 'räali^t^niäas vain Qautamiateistä vaikk^-kldkki ä^itsisi bilä mainituksi, tnutta kul(Bö-'iW^ Laa-oeea runossa sanotaan: ^*Elä'waMrvom~ oainitaian mutta uusi t\jkv& maäSlina on ouistava meitä, kdkkia meitä/ Se on lai^va haudoillamme; Ja kerran historia kertoo meistäkin", ja se ön tosi, et- 6 se kdttuuritoinäinta mitä Ön viety «teenpäin täälläkin 40 viiotta, siitä työs- S kerran tulee kertomaan historia, ja mu nimet joita ei ole usein mainittu, outta jotka kuitenkin ovat olleet mai-sitsemisen arvoiset, niin ehkä miistä kertoo kerran historia. Katsellessani nyt taaksepäin ja muis-fcani keitä on vielä täällä Port Arthurissakin jäleUä joskaan ei tounin-feaime mukana, niin he kuitenkm ovat khs olleet rakentamassa ja työsken- * t meille kaikille rakkaaksi käyaieen kulttuurisaran muokkaamisessa. Näen Lyydia Aarnion, joka oli nuoruu-näyttäinömme laululintunen', nan. Sitten edelleen vanhempia tovereita, kuten Hilda Oksman, Antti ja Mimmi Kari. Martta ja Jack Koski, Hilda ja Alex Beck, Hilma Siilman, Emmi Airola, mrs. Kantola, ja lukemattomia muitakin, joiden nimet nyt eivät satu tulla mieleen. Mutta sitten on vielä nuorempaa joukkoa kuten oli Impi Maine (Rautio), hänet vieläkin toivoisimme saada mukaan, sillä hänellä oä ehtymättömät laulun ja näyttelijän lahjat. Miksi hän on jäänyt pois joukosta siihen^ on tietenkin omat syynsä, muttakuiten-kin hän on rikastuttanut näyttämökult-tuuria lukemattomissa näytelmissä pelatessaan. Sitten yhä nuorempia kutea Järvelän siskokset, Hilma Matson, Eugenia Tuominen, ja monet muut jotka olette vielä ympärillä mutta syystä tai toisesta olette väsyneet. Teitä kaivataan sillä järjestön kulttuuritoiminta enempää km'n mikään muukaan toiminta ei kulje eteenpäin jos ei yhteisin voimin huolleta sen hyvinvoinnista. Nyt kun vietämme CSJ:n 40-vuotis-juhlaa kaikkialla, niin loihtikaamme esiin ne monet sadat henkilöt edes ajatuksissamme, jotka tavalla tai toisella ovat olleet mukana tässä suuressa kulttuurin ja rauhan työn riennossa, ei ainoastaan haalitoiminnassa mutta myöskin tehneet työtä meidän mainioiden kulttuurivälineittemme perustajina ja kasvattajina. Meillä on Vapaus ja Liekki, nämä lehdet ovat meidän omiamme ja me vaalimme niitä, työskentelemme niicfeh hyväksi, levitämme niitä ja puhumme niiden puolesta hyvää. Nämä lehdet ovat nteilie ikkuna valoon, joita ijmanerhme tulisi toimeen. Port Arthurissa CSJ:n 40-vuotisjuh-laa vietetään lokakuun 18 ja 20 pnä. Me kutsumme teitä kaikkia, tulkaa silloin juhlimaan, tulkaa kaikki, jotka tavalla tai toisella -olette-o'leet mukana färjes-tömme alkuvaiheissa ja vielä nytkin. Täyttäkäämme sillom pieni kulttuuritalomme täyteen viimeistä tilaa myöten ja juhlitaan sydämen ilolla ja kirkkain otsin, sillä työ jota olemme tehneet 40 vuoden ajalla on ollut kuimiakasta ja me sadat ja tuhannet siihen osallistuneet olemme olleet sen kuntoa kohottamassa jokainen omalla tavallamme. TYYNE ALINA. • kun olivat pitkän ajan liikkumatta. Ei siis muuta kuin treenaukselle, jalka lestiin ja siihen paino ja sitten heiluttamaan vain, vaikka joka heilauksella tuntui kuin puukko olisi työnnetty polveen, Sama pistos on vieläkin polvessa ja nilkassa, kun niitä koettaa liikuttaa ja lihaksissa kova pakotus. Lääkärin määräyksen mukaan täytyy vielä kuukausia liikkua kainalosauvojen varassa ja lopulta dtten kepin kanssa. Että kyllä minä sain lomaa pitkästi, joskin pakollista. Teille ystävät, sydämestä lähtevät kiitokset käynneistänne sairaalassa. Kiitokset tuomisista^ hedelmistä ja.kahvi-kullasta, jota sain usein käydessänne. Kiitokset myöskin teille, jotka olette täällä kotona käyneet minua tervehtimässä. Se on mieltä virkistävää, kun tuttavat muistavat käydä sairaana ollessa tervehtimäs^. Kesä on mennyt ja syksy tullut. Lehdet jo varisevat puista. Lehtipuut ovat kauniita kaksi kertaa kesässä, keväällä, kun niihin tulee lehti ja syksyllä, kun lehdet kellastuvat ja saavat monivivahteisen värinsä. Lähetän S3ryrsterveiseni kaikille Liekin lukijoille yli tämän laajan Canadan ja toivotan hyvää terveyttä kaikille työn raskaan raatajille. ATTRAM, Kiitos vain tervehdyksestäsi, Aarne l Ihmettelin, että muistit Liekkiä ja siinä samalla niinua, vaikka en kylläkään taida olla se Juliana, jolle kirjeesi oli tarkoitettu. Mutta ellet sinäkään olisi se "oikea Aarne" . . . Tunnen kuitenkin joitain samannimisiä henkilöitä ja otin oikeuden vastata kirjeesi, koska oikealta Juhanalta ei näy kuuluvan mitään. Olisiko rohkeus pettän3rt... Minä luulen, että sinäkin panit saapasparisi vaaralle alttiiksi, kun kirjoitit, mutta älä pelkää, kyllä meitä Julianoita on täällä Canadassa aivan riittämiin ja he ottavat vastaan kirjeesi kaikella Tämmöl-l ä . . . . Sanoit, että kuulut valkoiseen rotuun. Siihen olen luullut kuulirvani itsekin, imutta olen kirjoista lukenut, että olemme kaukaisessa menneisyydessä kuuluneet keltaiseen rotuun, minä sa- kyyneleiden läpi. Mutta jos jatkan tä-moin kuin sinäkin. Kun olen ajatellut hän tapaan kirjettäni, niin voi vielä luki-tuota asiaa, niin minusta tuntuu, että j^cin itto ja sitä en sentään halua, et- Farmi Englamissaf jonka kaikki työntekijät olisivat naisia^ on 2U vuotiaan Patricia 3vrrowsin pää' määf^ä. Miss Btsrrotvs on parhaii-laan viiden mmn nmren biitiläi-' sen famariu kamsa Ontarion> maatalousviraston vieraana tu-ttisttsmassa täkäläisien farfniolm^ nimittäin kodittomien armeijaan. Kerroit kirjeessäsi elämäsi menevän hyvin eteenpäin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Minun elämäni on taas hyvin epätasaista. Se on enemmän ylä-mälieen kiipeämistä. Siinä on ollut hyvin vähän tasankoja, eikä myötämäkeä juuri ollenkaan. Katselin tu(^a mustakantisesta kirjasta apua efämääni. Siitä löysin lauseen: "Katsokaa taivaan lintuja, ne eivät pui eivätkä kokoa aittoihinsa ja heidän taivaallinen isänsä ruokkii heidät.*' Silloin ajattelin, että mitä hullua minä noita päärynöitä kannutan. Aloin elää taivaan lintujen tavoin. Mutta sitä ei kestänyt kauan, kun silmiäni alkoi himmentää ja tunsin oloni karusellissa pyörimiseksi. Oli käydä niinkuin Sirpa-serkun, kun hän jätti lihansyöimtn . . . Menin katsomaan uudelleen siihen isoon kirjaan, että olinko lukenut oikeiui tai sitten 3rmmärtänyt lukemani väärin. Aivan oikein se oli luettu. Siinä katsellessani osui myöskin toinen paikka silmiini. Siinä sanottiin: "Joka ei työtä tee, olkoon myös syömättä." Tiedän sen entisestä kokemuksestani, että se öh^ totta ainakin omalta k<»hdaltani, mUtt^. valitettavasti ei läheskään kaikkien. Mutta muista minulle, jäi tuosta lintujen tavalla elämisestä. Lensin korkeammalle kuin. siivet kantoivat ja istun n3rt siipirikkona. Mutta eipä tämä o!e ensimmäinen kerta, elämässäni ja onhan siitä hyötyäkin. Lieklu saa tämän Sisustuksen selviteiräkseen ja sinä, ne. ,tervehdyksen'. entiseltä, joskaan ei aivan läheiseltä tuttavalta. Sen jälkeen kuin sinut, Aarne, olen viimeksi nähnyt — jos todella olen koskaan nähnytkään —on elämän virta vienyt minut kauaksi entiseltä kotipaikaltani. 'Myöskin nauru, joka oli ennen minussa helpossa, on muuttunut nauruksi ^ perhesiteitten, vaan henkisten yV «ohtien kautta. SiUoin äiti ei ole Skodin orja, työmuurahainen; hän U säilyttänyt ruumim ja sjehin voimat }i on ama elänyt myöskin itselleen, ^liänen ole tarvinnut tulla väsyneeksi ^katkeraksi. Nim voimmekin lopettaa Molan poikien aatoksilla a'\äoliitosta: "Sillä se on täällä meidän tärkein as- ^leemme; se joko saattaa pään hax-ennen aikojaan tai tuo meille elä- «.^poudan ja päättää viimein Paljon kirjoitellaan kesälomista, jotka toisilla ovat erittäin hupaisia ja mieltä virkistäviä, toisilla taasen ei ole ollut oikein iloisia. Se riippuu monta kertaa ilmoista. Esimerkiksi saattaa sataa kuin saavista kaataen kun lähdetään lomalle, joka saa jo mielen myrtyneeksi ja sitten, jos sattuu muita vastuksia lisäksi, niin me olojemme perusteella kuuluisimme Kainin jälkeläisiin, mutta siinä suuressa vedenpaisumuksessa Kainin jälkeläiset hukkuivat, niitä ei ehkä enää olekaan, vai niitäkö me olemme kaikki? tä minun rakkauskirjeelläni kukaan kastelee nenäliinojaan. Älä tule mustankipeäksi, Aarne, sillä tarkoitukseni on tämän kirjeen mukana lähettää toisellekm miestuttavalleni ter- Minulla ei ole mitään parenunuuden vehdykseni. Tiedäthän, että minä en tuimetta rotu-ennakkoluuloisuudesta. Tarjoan työn kovettaman käteni tervehdykseen niin valkoiselle kuin mustallekin, niin keltaiseen kuin punaiseenkin seni vastaan ottaa. Sanoit katollasi olevan valkoisen läiskän muistuttavan sinua valkoiseen iruskoon.' jopa ajattelee, että oUsipa ollut parem- rotuun kuuluvalle, joka vain tervehdyk-pi oUa kotona kyhnimässä. " ' Mutta kun sattuu sellainen pakollinen kesäloma kuin minulle tapahtui kesäkuussa, että jalkani katkesi säärestä ja vielä kahdesta kohdasta, että kesken kesäkiireitten jouduin sairaalaan makaamaan. Ensin pitivät kaksi vuorokautta jalkaani puisessa laatikossa, ja naista läiskää katolla — siitä sy3rstä, et-sitten se leikattiin ja pantiin kipsiin, jos- tä minulla ei ole kattoakaan. Kuulun yhtä kauan katsele. Siis sinulle "Vihtori", joka ennen asuit siellä väliseinän takana, naputapa sillä kirjoituskoneella^ si pakina Lieldlle sieltä suurkaupungin melskeestä — ja voit muistella entisiä uima- ja marjareisujakin. Sitten viimeksi teille kaikille Liekin hiki joille terveiset täältä yhdestä etelän rotuun kuulumisestasi. En 3rmmärtä- pienestä kaupungista ja sinulle, Aarne, n5rt sitä paikkaa kirjeessäsi. Olisitko parhaat sinne Prutkun perälle. paikannut kattosi uusilla päreillä? Minulla itselläni ei ole valkoista eikä pu- VÄÄRÄ JULL^ANA. Ensimmäinen avioero Canadassa myönnettiin Halifaxissa v. 1750. LauaBtaina« lokakuuB @ paiväBa, 1951 Sivu 7 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1951-10-06-07
