1952-02-09-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sinisten tyttöjen
seikkailut
Jatkoa
"Kun he palasivat takaism mökkiin,
oli heitä päivällinen odottamassa, palvattua
lampaanlihaa, suolakalaa, tuoretta
voita, pehmeätä, hapanta leipää ja
viiliä. Sekahedelmäsoppaa oli myöskin
keitetty Elmin tuomista tavaroista ja
isäntä erikoisesti oli halunnut saada sitä
pitkästä aikaa. Tytöt eivät, siihen koskeneet,
mutta viilikupit sen sijaan hupenivat
kuin vesi kuumille kiville.
PäKä kului jutellen kaikenlaista ja
ikäpuolella tytöt sanoivat h3rvästit herttaisille
vanhuksille, pistäen emännän
käteen pienen korvauksen saamastaan
hyvyydestä. He ilmoittivat menevänsä
tanssitalolta suoraan junalle ja kotiin.
Tjtöt tulivat hyvissä ajoissa iltama-talolle.
Juuri kun he olivat tulossa pihaan,
ilmestyivät Heikki ja Paavo heitä
vastaanottamaan. Liput oli jo ostettu
ja pojat ohjasivat tytöt vaatteiden säilytyspaikkaan
ja sitten juhlasaliin. Kuin
tulitikkulaatikko oli tämä Juhlasali kau-jHingin
juhlasaleihin verrattuna. Pojilla
kuului olevan toimia tässä iltamatilai-suudessa.
Paavo oli ovella lippuja ottamassa
ja Heikki pukutanssissa. IN iin he
jättivät tytöt, mutta lupasivat huolehtia
heistä kaiken iltaa.
(Niinpä sitten ensimmäisellä väliajalla
pojat kutsuivat tytöt kahville. Siinä
kahvia juotaessa kuuli Elmi erään vierellään
seisovan kansallispukuisen tytön
sanovan toiselle:
'Heikki ja Paavo**bvat saaneet kau-punkilaismamsellit,
oletko huomannut?*'
iElmi tunsi, kuinka tämä toinen tyttö
kohdisti terävän katseensa hänen persoo
naansa arvostellen. Vasta hetken perästä
Elmi käänsi hitaasti päänsä ja
suuntasi katseensa puhujiin. Hän näki
tuon toisen tytön katseesta kuin taisteluhaasteen.
Sitten hän kääntyi Heikkiin
päin ja sanoi:
''Minä taidankin olla toisen kalavesillä.':
Fanny ja Paavokin kuulivat sen ja alkoivat
nauraa. Paavo vinkkasi silmää
Elmille, sanoen:
"Vähän sinne päin.'
' E i tässä ole vielä sanottu viimeistä
sanaa'', virkkoi Heikki.
Tytöt menivät istumaan saliin ja nyt
tuli jo Paavokin istumaan Fannyn vierelle
Heikin mennessä valmistamaan itseään
pukutanssia varten. Pukutanssi
alkoi. Tytöillä oli värikkäät kansallispuvut,
samoin pojilla. Elmi huomasi,
että tyttö, joka äsken heitteli salamoita
silmistään häneen, tanssi Heikin kanssa.
Eipä aikaakaan, kun tämä tyttö sekaantui
niin tanssissaan, että oli vähällä
sotkea kaikki. Heikki oli mustan-punainen
harmista ja juoksi pukuhuoneeseen
tytön seuratessa perässä. Toiset
tanssi\-at loppuun, A-aikka yhtä paria
puuttuikin.
Sitten alkoi j-leinen tanssi. Paavo
kumarsi heti Fannylle ja Heikki kiiruhti
pukuhuoneesta, hakien Elmin tanssiin.
(Elmi tunsi, että Heikki vieläkin
aivan värisi suuttumuksesta äskeisen
epäonnistumisen vuoksi. Mutta Elmi ei
puhunut mitään, eivätkä siitä puhuneet
Fann^ ja J^awkaan ja niin Heikin mieli
rajiiiplt^uija^ ilta kului hauskasli.
Era^i tanssin aikana huomasi Heikin
parina pukutanssissa tanssmeen tytön
kiiruhtavan ulos tanssitalosta. Hän ei
kuitenkaan maininniit huomiostaan mitään
toisille.
Aika oli kulunut niin hupaisasti, että
tytöt olivat unohtaneet kokonaan, että
heidän piti lähteä ennen iltaman loppumista,
jos mielivät ehtiä yöjunalla takaisin
kaupunkiin. Kun Fanny viimein
muisti kysyä kelloa, oli jo liian myöhäistä.
Ei millään olisi ehtinyt taittaa
noita kilometrejä, ehtiäkseen ajoissa junalle.
Tytöt olivat surkean näköisiä,
kuin itkuun pur^ahtamaisillaan. He
olivat huolissaan siitä, että minne he
pääsevät yöksi. Mökkiin ei enää voinut
mennä, mutta pojat lohduttivat:
"Eihän sitä nytTcesällä sellaisesta ole
surua, voihan sitä olla nyt vaikka ihan
sinisen taivaan alla."
Pojat lähtivät saattamaan tyttöjä ja
päätettiin mennä asemalle odottamaan
puoli seitsemän junaa. Silläkin tytöt
ehtivät vielä kaupunkiin siksi ajoissa,
että eivät menetä työpäivää tanssien takia.
Kävellessään pojat kovasti halusivat
tietää tyttöjen osoitteita.
Päästiin asemalle. Yöjuna oli juuri
lähtenyt ja kun kysyttiin asemapäälli-költä,
voiko asemalla odottaa aamujunaa,
hän vastasi:
"Ei, mutta tuntia ennen junan lähtöä
avataan odotushuoneen ovet."
Pidettiin pieni neuvottelu, jonka tuloksena
Heikki ehdotti, että msrn* än
matkailijakotiin, joka oli aseman lähettyvillä.
Paavo vilkaisi kyllä Heikkiin
vähän omituisesti, mutta tytöt eivät voineet
siitä päätellä sitä eikä tätä, vaan
lähtivät seuraamaan Heikkiä ja samoin
Paavo. Olisihan mukava lepuutella vähän
jalkojaan pitkän kävelymatkan jälkeen,
ajattelivat tytöt.
Mahtavien kuusipuiden ympäröimänä
sijaitsi hauskannäköinen rakennus,
joka oli aivan pimeä, ei näkynyt valoa
sen ainoastakaan ikkunasta. Heikki
koputti oveen, koputti toisen ja kolmannenkin
kerran ja vasta sitten ovi aukeni
vähän ja kuului iloinen huudahdus.
Heikki siirtyi ja työnsi Elmin edellään
sisälle, mutta silloin Elmi työnnettiin
kovakouraisesti takaisin, eikä hiin ehtinyt
nähdä edes häntä työntäneen naisen
kasvoja. Silloin Heikki riuhtaisi oven
auki ja meni itse ensin, toisten seuratessa
häntä sisälle.
**Valoa kansalle, eikö tämä ole matkai-lijakoti,
vai mikä tämä on?'' hän sanoi
ja katsoi tiukasta naista silmiin. »Nyt
vasta tytötkin huomasivat naisen olevan
saman tytön, jonka kanssa Heikki oli
tanssinut niin epäonnistuneesti iltamissa
ja joka oli katsonut Ehniin niin \ihai-sesti.
"Laitapas, Leena, kahvia ja joitain
leivoksia meille, meidän on odotettava
täällä junaa, kun asemalla ei saanut
odottaa", Paavo sanoi.
Tyttö laittoi kahvia pöytään ja suuren
vadillisen 'korvapuusteja''.^
"Eivät nämä nyt oikein lei\^oksia ole,
mutta meneväthän ne paremmaii puutteessa",
huomautti Paavo.
Tytöt eivät puhuneet mitään, joivat
x^ain äänettöminä kah\-iaan. Elmi oli
vähän pahoillaai\j kun oli tietämättään
tuottanut mielipahaa Leenalle. :Mutta
kyllä asia korjautuu, kun hänen sinisestä
leningistään näkyy Viimein vilaus,
ajatteli hän.
Jo tuntia ennen junan lähtöä Elmi
tahtoi mennä asemalle. Heikki istui hänen
vierellään ja piteli häntä kädestä,
Imaten kirjoittaa. ^'iNiin, jos smulle
jotain kirjoittamista ilmaantuu, mutta
se ei ole niin välttämätöntä", sanoi Elmi.
•Mutta jo muutaman päivän päästä
oli Elmille kirje tehtaan portilla vaaleansinisessä
kuoressa. Sitten seurasi toinen
ja kohnaskin, mutta kun tyttö -ei
vastannut, niiden tulo loppui. Kirjeet
oli päivätty Helsingissä.
Muutaman päivän perästä Fanny sai
kirjeen Vikiltä, joka pyysi tapaamista,
ja että Fanny esittäisi asian myöskin
Elmille. Oli kysymys juhannuksen vietosta.
Mutta tytöt olivat päättäneet
häipyä kaupungista pariksi viikoksi vain
hissun kissun ja viettää juhannuksen
ja koko kesälomansa vain kahden Fannyn
veljien kalamökillä. Fannyn äiti oli
neuvonut tyttöjä ostamaan läheisestä
kartanosta ruokaa. Olihan sinne puoli
kilometriä matkaa, mutta mitä se nyt on
nuorten tyttöjen kävellä.
Niin sitten tytöt lastasivat tavaransa
veneeseen ja soutivat mökille juuri paria
päivää ennen juhannusta. Ensi töikseen
he siivosivat mökin perin pohjin.
Koivuja, eikä muitakaan lehtipuita kasvanut
lähiympäristössä, joten mifään
oksia el saatu ripustetuksi mökin seinille.
Mutta olihan heillä luonnon,muokkaama
"kukkamaa" tuolla lahden poukamassa.
Lumpeet ja nipukat saivat
olla heidän juhannuskukkiäan. Ka;hvirt
he päättivät keittää rannalla nuotiotulilla
juhannusaattoiltana, se saisi samalla
täyttää juhannuskokon viran.
Juhannusaattona oli kaikki kunnossa.
Kartanosta oli saatu kaikkia maalais-herkkuja
ja tytöt olivat valmiit ottamaan
juhannuksen vastaan. Päätettiin
käydä ensin uimassa, vähän paistattaa
päivää ja sitten paistaa lättyjä nautittavaksi
kahvin kera.
Tytöt tuumailivat, että missä olisi
sopiva paikka ottaa aurinkoa. Ranta
ei ollut oikein sopiva, se kun oli niin
kivikkoista ja niin aukeaa. Päätettiin
mennä mökin katolle, takaharjan puolelle.
Siinä olikin mukava käännellä kylkeään
jos minne päin. Oli niin rauhallista
olo. *Elmi katseli poutapilvien kulkua
ja ajatteli, että kunpa saisi istahtaa
niistä jonkun reunalle ja kiitää kauas
pois . . .
Kolahdus rantakiviin herätti tytöt
raukeudestaan. He vilkaisivat ensin
säikähtyneinä toisiinsa ja sitten kurkistivat
varovaisesti katonharjan yli,
"Voi sen turkasen Kolumbukset, mikä
nuo tänne toi?" suhisi Elmi harmissaan.
"Mistä ne ryökäleet tiesivät meidän
fänne tulleen", kihisi Fanny hampaittensa
välistä.
"Ja meidän vaatteemme ovat rannalla
ja mökin ovi ja ikkunat ovat rannan
puolelle! Voi, voi, mitä nyt tehdään,
Fanny?"
"Metsään, muuta neuvoa ei olel
Juoksemmejrnökin takaseinän keskikohdalta
siföf-anflr-viivana metsään."
Vielä kurkistettiin rantaan päin..Vik-ki
ja Kalle hääräilivät vielä veneen kimpussa,
purkaen siitä jotain maalle. Tytöt
pinkasivat metsään ihan "Eevan pii-vussa'\
Siellä he istahtivat mättäälle
ja manasivat pojat alimpaan kattilaan.
Siinä istuessa Elmin huomia kiintyi
muurahaisiin ja hän lähti* seuraamaan
niiden kulkusuuntaa, tullen suuren
suurelle muurahaiskeolle. Hän syventyi
tutkimaan niiden touhuja ja vähän päästä
tuli siihen Fannykin. Siinä muurahaisia
tarkkaillessa unohtui hetkeksi
heidän surkea asemansa.
'•Voi turkanen, kun minulla on nälkä.'"
laukaisi Fanny äkkiä.
'^Ajattele niitä lättyjä", lisäsi Elmi.
"Mikä olisikaan ollessa, jos täällä
kasvaisi banaanipuita, tai edes pähkinöitä,
mutta ruveta nyt jyrsimään männyn
ja kuusen käpyjä, tuskitteli Fannv
edelleen,
'•Kjilä minä ottaisin vaikka punaposkisen
omenankin, vaikka itse käärme sitä
tarjoaisi. Olikohan sillä entisellä
Eevalla nälkä? Jos oli, niin en ollenkaan
ihmettele, vaikka ottikin sen omenan",
haasteli Elmi, jatkaen: "Eikä
tänne paista aurinkokaan, on niin iyi,
mäkin. Olisi edes lehtipuita, että saisi
jonkinlaisen saunavihdan suojakseen'
Siinä samassa h*än muisti, että hän oli
kerran toivonut vaatteita olemattomiksi
mutta n>^ niitä olisi kernaasti saanut oi!
la, vaikkapa vain pieni kankaan lipare
Hän alkoi kävellä käsillään niin, että
varpaat puiden oksia hipoivat. Fannv.
kin innostui ja heitti pari, kolme voit-tia.
Fanny olikfti tytöistä paras not-keusyoimistelija
ja jos sille päälle tuli
heitteli voltteja kuin parhaat pojat.
"Ei, mutta nyt tämä paratiisin elämä
saa minun puolestani jo loppua. Tässä
on nyt tutkittu maantiedettä, luonnontie
dettä, uskontoa ja vaikka mitä, mutta
nyt tämä tyttö ottaa alkua. Täyskään.
nös, mars, yks, kaks", ja ennenkuin Fanny
tajusikaan, loikki Elmi jo kaukana
mökkiä kohti.
Aukeaman laitaan päästyään hän
kurkisteli puolelle ja toiselle ja kun ei
mitään epälyttävää näkynyt, kipaisi hän
mökin takaseinän suojassa mökin taakse,
hän kiersi sivuseinää ja kurkisti ran-nalle.
Vene oli hävinnyt. Hoh, hob,
hän huokasi helpotuksesta. Sitten hän
meni mökkiin, pani vaatteet päälken^
juoksi metsän laitaan ja hihkaisi Fannylle,
että "selvä on''!
Kyllä Fanny loikki ihan hirven loikkauksin
mökille. "Jumalan kiitos",
pääsi häneltä istahtaessaan sängyn laidalle.
"Nyt ryysyt päälle hyv'än sään aikana
ja lättyjen paistoon, minä haen nuo
vihan ryysyt tuolta rannalta'', touhusi
Elmi. -
Tytöt olivat niin järkyttyneitä päivällisistä
tapahtumista, että eivät uskaltaneetkaan
keittää kahvia nuotiotulella,
vaan keittivät sen mökissä. Syötyään
lättyjä suuren röykkiön kahvin kanssa,
heittäytyivät he pitkäkseen sänkyyn.
Hetken rupateltuaan ja naurettuaan nyt
jälestä päin kokemalleen hassulle ja
harmilliselle tapahtumalle, he nukahtivat
sikeään uneen ja heräsivät vasta
puolen yön aikaan. Sitten he valvohat
päivänkajoon asti, nukahtivat uudelleen
ja hyvin levänneinä ottivat vastaan ke-
9 sän suurimman valon juhlan, juhannuksen.
Kolmen päivän perästä vene taas kolahti
rantaan ja samat heput nousivat
mäenrinnettä ylös mökille. Tytöt puuhailivat
juuri aamukahvia. Kun pojat
leveästi nauraen työn täyty ivat mökkiin,
saivat he silmänsä ja korvansa täyteen
kuulla, mitä he ovat. Pojat kertoivat
tulleensa mökille ja kun ei tyttöjä ollut
siellä, huikkailivat aikansa ja vasta rantaan
palatessaan huomasivat tyttöjen
vaatteet rantakivillä ja arvasivat asian.
He olivat vain pahoillaan siitä, että eivät
voineet millään tayalla antaa tytöille
merkkiä, että olisivat tulleet pois piilosta,
kyllä he olisivat kääntäneet selkänsä
siksi aikaa, että tytöt olisivat saaneet
vaatteet päälleen. Eivät he tietäneet
tyttöjen .metsään juosseen.
No, sovittiinhan se asia vihdoinkin ja
naurettiin päälle. Tyttöjen laittama
kahvi juotiin Runebergin torttujen
kanssa, sillä pojat toivat niitä tuomisiksi.
Pojat viipyivät koko päivän, kalastivat
ja uivat. Tytöt paistoivat kalaa
ja valmistivat herkullisen päivällisen,
sillä pojat olivat tuoneet kaikkea muutakin
hyvää kaupungista. Pojat saivat
luvan tulla sunnuntaina uudelleen. Ja
edelleen he lupasivat tulla noutamaan
tytöt pois kesälaitumelta, että ei tyttöjen
tarvitse soutaa niin pitkää malkaa.
Siitä sitten jatkui "Sinisten tyttöjen"
kiinteämpi seurustelu poikien kanssa-
Vuoden päästä, jollom Fanny oli kahdeksantoista
ja Elmi seitsemäntoistavuotias,
menivät nämä molemmat parit
naimisiin, vieläpä samoihin aikoihinkin,
Fanny vähän ennemmin.
Fannyn häissä eräs nuori rouva kys}»
Elmiltä, kun heidät esiteltiin:
"Ethän sinä ole se sama Elmi, jota
tv tai
jamuna
lir\en 1
iova rä.
ahtyi s
iuutin
lei mukc
ämmäin»
kin räjä
ktiöpäis
Jo hui
Sentiedt
taromati
blvottai
[\'ilhelnv
[aitos tie
joja kok
|iajoittan
[itomipor
loteuttan
joudellise
iiedusteh
to: saks;
sähköken
rolle, jok
määräykj
'(raskaan
[l.SOOislä
eitä vain
=ta. X i i tt
jdenneet.
m i n "h
Valmistet
iei ollut ;
•vettä j a k
[kaa puoli
lopulta j;
etsiessään
lantilaiste
että Kais(
syt pitkä
Englan
kaikkein
.»jjmiten Xo
•»•^Jamauttaa
tot tuhot
moitti, et
ympäröim
1| nen olisi :
;oneilla.
Vähäist
Inorjalaisel
[kaapannet
kolaivan j
;ren miina
ilitse Aber<
|tä miehist
tuntija, jc
vastarinta'
ihokkaan t
Einar (
jhalua suk
suttiin het
|Lontooseei
nen insinöi
[linen ampi
{tulevaa te!
ioli järkky
jhänen elee
[lisäksi här
_ n i u u t a m i e i
I l Hydron te!
j | ystävillään
'^M laitoksessa
H Erikoisji
jtapasi toht
ollut insi
Xorsk Hy(
p a tehdai
joli kehittä
tuotannon
potaa useid
[minun velj
lia k\^selem
|ja sitä?"
•Jos här
[tanssinut y
{"lastasi Eln
'Siis vih<
Ikävästi liia
Elmin sc
[antama kih
I
1
i
Sivu 4 Läuanlaina* Helndkuun 9 päivänä^ 11952
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 9, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-02-09 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520209 |
Description
| Title | 1952-02-09-04 |
| OCR text | Sinisten tyttöjen seikkailut Jatkoa "Kun he palasivat takaism mökkiin, oli heitä päivällinen odottamassa, palvattua lampaanlihaa, suolakalaa, tuoretta voita, pehmeätä, hapanta leipää ja viiliä. Sekahedelmäsoppaa oli myöskin keitetty Elmin tuomista tavaroista ja isäntä erikoisesti oli halunnut saada sitä pitkästä aikaa. Tytöt eivät, siihen koskeneet, mutta viilikupit sen sijaan hupenivat kuin vesi kuumille kiville. PäKä kului jutellen kaikenlaista ja ikäpuolella tytöt sanoivat h3rvästit herttaisille vanhuksille, pistäen emännän käteen pienen korvauksen saamastaan hyvyydestä. He ilmoittivat menevänsä tanssitalolta suoraan junalle ja kotiin. Tjtöt tulivat hyvissä ajoissa iltama-talolle. Juuri kun he olivat tulossa pihaan, ilmestyivät Heikki ja Paavo heitä vastaanottamaan. Liput oli jo ostettu ja pojat ohjasivat tytöt vaatteiden säilytyspaikkaan ja sitten juhlasaliin. Kuin tulitikkulaatikko oli tämä Juhlasali kau-jHingin juhlasaleihin verrattuna. Pojilla kuului olevan toimia tässä iltamatilai-suudessa. Paavo oli ovella lippuja ottamassa ja Heikki pukutanssissa. IN iin he jättivät tytöt, mutta lupasivat huolehtia heistä kaiken iltaa. (Niinpä sitten ensimmäisellä väliajalla pojat kutsuivat tytöt kahville. Siinä kahvia juotaessa kuuli Elmi erään vierellään seisovan kansallispukuisen tytön sanovan toiselle: 'Heikki ja Paavo**bvat saaneet kau-punkilaismamsellit, oletko huomannut?*' iElmi tunsi, kuinka tämä toinen tyttö kohdisti terävän katseensa hänen persoo naansa arvostellen. Vasta hetken perästä Elmi käänsi hitaasti päänsä ja suuntasi katseensa puhujiin. Hän näki tuon toisen tytön katseesta kuin taisteluhaasteen. Sitten hän kääntyi Heikkiin päin ja sanoi: ''Minä taidankin olla toisen kalavesillä.': Fanny ja Paavokin kuulivat sen ja alkoivat nauraa. Paavo vinkkasi silmää Elmille, sanoen: "Vähän sinne päin.' ' E i tässä ole vielä sanottu viimeistä sanaa'', virkkoi Heikki. Tytöt menivät istumaan saliin ja nyt tuli jo Paavokin istumaan Fannyn vierelle Heikin mennessä valmistamaan itseään pukutanssia varten. Pukutanssi alkoi. Tytöillä oli värikkäät kansallispuvut, samoin pojilla. Elmi huomasi, että tyttö, joka äsken heitteli salamoita silmistään häneen, tanssi Heikin kanssa. Eipä aikaakaan, kun tämä tyttö sekaantui niin tanssissaan, että oli vähällä sotkea kaikki. Heikki oli mustan-punainen harmista ja juoksi pukuhuoneeseen tytön seuratessa perässä. Toiset tanssi\-at loppuun, A-aikka yhtä paria puuttuikin. Sitten alkoi j-leinen tanssi. Paavo kumarsi heti Fannylle ja Heikki kiiruhti pukuhuoneesta, hakien Elmin tanssiin. (Elmi tunsi, että Heikki vieläkin aivan värisi suuttumuksesta äskeisen epäonnistumisen vuoksi. Mutta Elmi ei puhunut mitään, eivätkä siitä puhuneet Fann^ ja J^awkaan ja niin Heikin mieli rajiiiplt^uija^ ilta kului hauskasli. Era^i tanssin aikana huomasi Heikin parina pukutanssissa tanssmeen tytön kiiruhtavan ulos tanssitalosta. Hän ei kuitenkaan maininniit huomiostaan mitään toisille. Aika oli kulunut niin hupaisasti, että tytöt olivat unohtaneet kokonaan, että heidän piti lähteä ennen iltaman loppumista, jos mielivät ehtiä yöjunalla takaisin kaupunkiin. Kun Fanny viimein muisti kysyä kelloa, oli jo liian myöhäistä. Ei millään olisi ehtinyt taittaa noita kilometrejä, ehtiäkseen ajoissa junalle. Tytöt olivat surkean näköisiä, kuin itkuun pur^ahtamaisillaan. He olivat huolissaan siitä, että minne he pääsevät yöksi. Mökkiin ei enää voinut mennä, mutta pojat lohduttivat: "Eihän sitä nytTcesällä sellaisesta ole surua, voihan sitä olla nyt vaikka ihan sinisen taivaan alla." Pojat lähtivät saattamaan tyttöjä ja päätettiin mennä asemalle odottamaan puoli seitsemän junaa. Silläkin tytöt ehtivät vielä kaupunkiin siksi ajoissa, että eivät menetä työpäivää tanssien takia. Kävellessään pojat kovasti halusivat tietää tyttöjen osoitteita. Päästiin asemalle. Yöjuna oli juuri lähtenyt ja kun kysyttiin asemapäälli-költä, voiko asemalla odottaa aamujunaa, hän vastasi: "Ei, mutta tuntia ennen junan lähtöä avataan odotushuoneen ovet." Pidettiin pieni neuvottelu, jonka tuloksena Heikki ehdotti, että msrn* än matkailijakotiin, joka oli aseman lähettyvillä. Paavo vilkaisi kyllä Heikkiin vähän omituisesti, mutta tytöt eivät voineet siitä päätellä sitä eikä tätä, vaan lähtivät seuraamaan Heikkiä ja samoin Paavo. Olisihan mukava lepuutella vähän jalkojaan pitkän kävelymatkan jälkeen, ajattelivat tytöt. Mahtavien kuusipuiden ympäröimänä sijaitsi hauskannäköinen rakennus, joka oli aivan pimeä, ei näkynyt valoa sen ainoastakaan ikkunasta. Heikki koputti oveen, koputti toisen ja kolmannenkin kerran ja vasta sitten ovi aukeni vähän ja kuului iloinen huudahdus. Heikki siirtyi ja työnsi Elmin edellään sisälle, mutta silloin Elmi työnnettiin kovakouraisesti takaisin, eikä hiin ehtinyt nähdä edes häntä työntäneen naisen kasvoja. Silloin Heikki riuhtaisi oven auki ja meni itse ensin, toisten seuratessa häntä sisälle. **Valoa kansalle, eikö tämä ole matkai-lijakoti, vai mikä tämä on?'' hän sanoi ja katsoi tiukasta naista silmiin. »Nyt vasta tytötkin huomasivat naisen olevan saman tytön, jonka kanssa Heikki oli tanssinut niin epäonnistuneesti iltamissa ja joka oli katsonut Ehniin niin \ihai-sesti. "Laitapas, Leena, kahvia ja joitain leivoksia meille, meidän on odotettava täällä junaa, kun asemalla ei saanut odottaa", Paavo sanoi. Tyttö laittoi kahvia pöytään ja suuren vadillisen 'korvapuusteja''.^ "Eivät nämä nyt oikein lei\^oksia ole, mutta meneväthän ne paremmaii puutteessa", huomautti Paavo. Tytöt eivät puhuneet mitään, joivat x^ain äänettöminä kah\-iaan. Elmi oli vähän pahoillaai\j kun oli tietämättään tuottanut mielipahaa Leenalle. :Mutta kyllä asia korjautuu, kun hänen sinisestä leningistään näkyy Viimein vilaus, ajatteli hän. Jo tuntia ennen junan lähtöä Elmi tahtoi mennä asemalle. Heikki istui hänen vierellään ja piteli häntä kädestä, Imaten kirjoittaa. ^'iNiin, jos smulle jotain kirjoittamista ilmaantuu, mutta se ei ole niin välttämätöntä", sanoi Elmi. •Mutta jo muutaman päivän päästä oli Elmille kirje tehtaan portilla vaaleansinisessä kuoressa. Sitten seurasi toinen ja kohnaskin, mutta kun tyttö -ei vastannut, niiden tulo loppui. Kirjeet oli päivätty Helsingissä. Muutaman päivän perästä Fanny sai kirjeen Vikiltä, joka pyysi tapaamista, ja että Fanny esittäisi asian myöskin Elmille. Oli kysymys juhannuksen vietosta. Mutta tytöt olivat päättäneet häipyä kaupungista pariksi viikoksi vain hissun kissun ja viettää juhannuksen ja koko kesälomansa vain kahden Fannyn veljien kalamökillä. Fannyn äiti oli neuvonut tyttöjä ostamaan läheisestä kartanosta ruokaa. Olihan sinne puoli kilometriä matkaa, mutta mitä se nyt on nuorten tyttöjen kävellä. Niin sitten tytöt lastasivat tavaransa veneeseen ja soutivat mökille juuri paria päivää ennen juhannusta. Ensi töikseen he siivosivat mökin perin pohjin. Koivuja, eikä muitakaan lehtipuita kasvanut lähiympäristössä, joten mifään oksia el saatu ripustetuksi mökin seinille. Mutta olihan heillä luonnon,muokkaama "kukkamaa" tuolla lahden poukamassa. Lumpeet ja nipukat saivat olla heidän juhannuskukkiäan. Ka;hvirt he päättivät keittää rannalla nuotiotulilla juhannusaattoiltana, se saisi samalla täyttää juhannuskokon viran. Juhannusaattona oli kaikki kunnossa. Kartanosta oli saatu kaikkia maalais-herkkuja ja tytöt olivat valmiit ottamaan juhannuksen vastaan. Päätettiin käydä ensin uimassa, vähän paistattaa päivää ja sitten paistaa lättyjä nautittavaksi kahvin kera. Tytöt tuumailivat, että missä olisi sopiva paikka ottaa aurinkoa. Ranta ei ollut oikein sopiva, se kun oli niin kivikkoista ja niin aukeaa. Päätettiin mennä mökin katolle, takaharjan puolelle. Siinä olikin mukava käännellä kylkeään jos minne päin. Oli niin rauhallista olo. *Elmi katseli poutapilvien kulkua ja ajatteli, että kunpa saisi istahtaa niistä jonkun reunalle ja kiitää kauas pois . . . Kolahdus rantakiviin herätti tytöt raukeudestaan. He vilkaisivat ensin säikähtyneinä toisiinsa ja sitten kurkistivat varovaisesti katonharjan yli, "Voi sen turkasen Kolumbukset, mikä nuo tänne toi?" suhisi Elmi harmissaan. "Mistä ne ryökäleet tiesivät meidän fänne tulleen", kihisi Fanny hampaittensa välistä. "Ja meidän vaatteemme ovat rannalla ja mökin ovi ja ikkunat ovat rannan puolelle! Voi, voi, mitä nyt tehdään, Fanny?" "Metsään, muuta neuvoa ei olel Juoksemmejrnökin takaseinän keskikohdalta siföf-anflr-viivana metsään." Vielä kurkistettiin rantaan päin..Vik-ki ja Kalle hääräilivät vielä veneen kimpussa, purkaen siitä jotain maalle. Tytöt pinkasivat metsään ihan "Eevan pii-vussa'\ Siellä he istahtivat mättäälle ja manasivat pojat alimpaan kattilaan. Siinä istuessa Elmin huomia kiintyi muurahaisiin ja hän lähti* seuraamaan niiden kulkusuuntaa, tullen suuren suurelle muurahaiskeolle. Hän syventyi tutkimaan niiden touhuja ja vähän päästä tuli siihen Fannykin. Siinä muurahaisia tarkkaillessa unohtui hetkeksi heidän surkea asemansa. '•Voi turkanen, kun minulla on nälkä.'" laukaisi Fanny äkkiä. '^Ajattele niitä lättyjä", lisäsi Elmi. "Mikä olisikaan ollessa, jos täällä kasvaisi banaanipuita, tai edes pähkinöitä, mutta ruveta nyt jyrsimään männyn ja kuusen käpyjä, tuskitteli Fannv edelleen, '•Kjilä minä ottaisin vaikka punaposkisen omenankin, vaikka itse käärme sitä tarjoaisi. Olikohan sillä entisellä Eevalla nälkä? Jos oli, niin en ollenkaan ihmettele, vaikka ottikin sen omenan", haasteli Elmi, jatkaen: "Eikä tänne paista aurinkokaan, on niin iyi, mäkin. Olisi edes lehtipuita, että saisi jonkinlaisen saunavihdan suojakseen' Siinä samassa h*än muisti, että hän oli kerran toivonut vaatteita olemattomiksi mutta n>^ niitä olisi kernaasti saanut oi! la, vaikkapa vain pieni kankaan lipare Hän alkoi kävellä käsillään niin, että varpaat puiden oksia hipoivat. Fannv. kin innostui ja heitti pari, kolme voit-tia. Fanny olikfti tytöistä paras not-keusyoimistelija ja jos sille päälle tuli heitteli voltteja kuin parhaat pojat. "Ei, mutta nyt tämä paratiisin elämä saa minun puolestani jo loppua. Tässä on nyt tutkittu maantiedettä, luonnontie dettä, uskontoa ja vaikka mitä, mutta nyt tämä tyttö ottaa alkua. Täyskään. nös, mars, yks, kaks", ja ennenkuin Fanny tajusikaan, loikki Elmi jo kaukana mökkiä kohti. Aukeaman laitaan päästyään hän kurkisteli puolelle ja toiselle ja kun ei mitään epälyttävää näkynyt, kipaisi hän mökin takaseinän suojassa mökin taakse, hän kiersi sivuseinää ja kurkisti ran-nalle. Vene oli hävinnyt. Hoh, hob, hän huokasi helpotuksesta. Sitten hän meni mökkiin, pani vaatteet päälken^ juoksi metsän laitaan ja hihkaisi Fannylle, että "selvä on''! Kyllä Fanny loikki ihan hirven loikkauksin mökille. "Jumalan kiitos", pääsi häneltä istahtaessaan sängyn laidalle. "Nyt ryysyt päälle hyv'än sään aikana ja lättyjen paistoon, minä haen nuo vihan ryysyt tuolta rannalta'', touhusi Elmi. - Tytöt olivat niin järkyttyneitä päivällisistä tapahtumista, että eivät uskaltaneetkaan keittää kahvia nuotiotulella, vaan keittivät sen mökissä. Syötyään lättyjä suuren röykkiön kahvin kanssa, heittäytyivät he pitkäkseen sänkyyn. Hetken rupateltuaan ja naurettuaan nyt jälestä päin kokemalleen hassulle ja harmilliselle tapahtumalle, he nukahtivat sikeään uneen ja heräsivät vasta puolen yön aikaan. Sitten he valvohat päivänkajoon asti, nukahtivat uudelleen ja hyvin levänneinä ottivat vastaan ke- 9 sän suurimman valon juhlan, juhannuksen. Kolmen päivän perästä vene taas kolahti rantaan ja samat heput nousivat mäenrinnettä ylös mökille. Tytöt puuhailivat juuri aamukahvia. Kun pojat leveästi nauraen työn täyty ivat mökkiin, saivat he silmänsä ja korvansa täyteen kuulla, mitä he ovat. Pojat kertoivat tulleensa mökille ja kun ei tyttöjä ollut siellä, huikkailivat aikansa ja vasta rantaan palatessaan huomasivat tyttöjen vaatteet rantakivillä ja arvasivat asian. He olivat vain pahoillaan siitä, että eivät voineet millään tayalla antaa tytöille merkkiä, että olisivat tulleet pois piilosta, kyllä he olisivat kääntäneet selkänsä siksi aikaa, että tytöt olisivat saaneet vaatteet päälleen. Eivät he tietäneet tyttöjen .metsään juosseen. No, sovittiinhan se asia vihdoinkin ja naurettiin päälle. Tyttöjen laittama kahvi juotiin Runebergin torttujen kanssa, sillä pojat toivat niitä tuomisiksi. Pojat viipyivät koko päivän, kalastivat ja uivat. Tytöt paistoivat kalaa ja valmistivat herkullisen päivällisen, sillä pojat olivat tuoneet kaikkea muutakin hyvää kaupungista. Pojat saivat luvan tulla sunnuntaina uudelleen. Ja edelleen he lupasivat tulla noutamaan tytöt pois kesälaitumelta, että ei tyttöjen tarvitse soutaa niin pitkää malkaa. Siitä sitten jatkui "Sinisten tyttöjen" kiinteämpi seurustelu poikien kanssa- Vuoden päästä, jollom Fanny oli kahdeksantoista ja Elmi seitsemäntoistavuotias, menivät nämä molemmat parit naimisiin, vieläpä samoihin aikoihinkin, Fanny vähän ennemmin. Fannyn häissä eräs nuori rouva kys}» Elmiltä, kun heidät esiteltiin: "Ethän sinä ole se sama Elmi, jota tv tai jamuna lir\en 1 iova rä. ahtyi s iuutin lei mukc ämmäin» kin räjä ktiöpäis Jo hui Sentiedt taromati blvottai [\'ilhelnv [aitos tie joja kok |iajoittan [itomipor loteuttan joudellise iiedusteh to: saks; sähköken rolle, jok määräykj '(raskaan [l.SOOislä eitä vain =ta. X i i tt jdenneet. m i n "h Valmistet iei ollut ; •vettä j a k [kaa puoli lopulta j; etsiessään lantilaiste että Kais( syt pitkä Englan kaikkein .»jjmiten Xo •»•^Jamauttaa tot tuhot moitti, et ympäröim 1| nen olisi : ;oneilla. Vähäist Inorjalaisel [kaapannet kolaivan j ;ren miina ilitse Aber< |tä miehist tuntija, jc vastarinta' ihokkaan t Einar ( jhalua suk suttiin het |Lontooseei nen insinöi [linen ampi {tulevaa te! ioli järkky jhänen elee [lisäksi här _ n i u u t a m i e i I l Hydron te! j | ystävillään '^M laitoksessa H Erikoisji jtapasi toht ollut insi Xorsk Hy( p a tehdai joli kehittä tuotannon potaa useid [minun velj lia k\^selem |ja sitä?" •Jos här [tanssinut y {"lastasi Eln 'Siis vih< Ikävästi liia Elmin sc [antama kih I 1 i Sivu 4 Läuanlaina* Helndkuun 9 päivänä^ 11952 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-02-09-04
