Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 13, 1948

              mm-
. -1
4i
I m-.
(KAUNOKIRJALUmN VIIKKOLEHTI)
PubUshed and printed by the Vapaus Publishlxig Company
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury. Ontario.
Rcgliter^d at the Post Office Department, Ottawa, as second
classmatter.
Uekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivuIsena. sisäl­täen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOIHIN:
1'vuosikerta ....$3,00 1 vuosikerta ,...$3.75
6:kuukautta 1.75 6 kuukautta . 2.25
3 kuukautta ...... 1.00
r SUOMEEN JTA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta . . . . . . . , . . . $ 4 Ä ) 6 kuukautta ^$2.50
ILMOITUSHINNAT:
^ senttiäVpalstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuo-
/iBmaz^vllmoitaff $34)(^ J» sen yhteydessä Julkaistava raulsto-iräxay
fl-tKhJa^kiitos ^2.00. Kirjeenvaibtoilmoitukset $imJBri-
Jcolstainnat py^rvistä ilmoituksista. -Tilapäisilmoittajien on
Bhetett&vä znäksu etuldSlteen.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava kus­tantajan,
nimeen: Vapaus Publishing* Company Limited.
&istantaja j a painaja: Vapaus Publishing Company Limited.
lOU-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
roimittaja: A. Päiviö.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
P. O. BOX 69 LIEKKI SUDBURY, ONT.
Toimituksen kulmasta
Olkoon suuri maailma, juttelemme jotakin vähän /te-nemmästä
ja jutun voisi alkaa: Vanhemman veljen epistola
tuhlaajapojalle ja lopuksi vähän meille muillekin»
Satuimme äskettäin puolittain tutun miehen kanssa sa^
maan kahvipöytään. Hän on kova työmies; sen tiesimme,
aivan ensiluokkainen, ja muutenkin aikaansa seuraava ja
retu mies. Nyt hän näytti kovin alakuloiselta ja nuhruisel­ta,
melkeimpä sairaalta, joten lienee tullut silmätyksi häneen
väkän kysyvästi.
"Taidan näyttää kurja'ta"; hän virkahti. "Niin meni
taas seitsemättä sataa kuin Mänttälän kaivooft, eikä kauan
viipynytkään, ja nyt on pää'kipeä ja
^'Vähän sielukin, vai mitä?"
"Se se ivasta onkin, . Surliealta^^tMtUuu ..^ ajatel-
: fcaakän nuten ifterkiliistä tämä kittfckl onf Minä olen kd-
^$nBiiai^fttwentä^^^ metsissä rämpinyt ja räaianiut^
iroe^jUi iketun vetänyt sakaa ja heiluttanut kirvestä, hikmUut
Ja väsynyt, ja aina karinonpäähän istahtaessa ajatellut vaka­vana
ja katkerana tätä maailman menoa ja raatajan elämää.
Niin olen kuitenkin useimmiten saanut kokoon aika hyvän
'potin' matkaani kaupunkiin lähtiessäni — ja aina on käynyt
samalla tavalla kuin nytkin... Ja merkillisintä tässä oji se, että
aina olen päättänyt: nyt se loppui, tämä oli viimeinen ereh­dys!
Niin olen ajatcVut vielä metsässä raataessanikin. Ja
kuitenkin . . . Kerrankin raadoin toista vuotta yhteen menoon
sillä mielellä, että ntencmpä sitten vanhaan maahan ja ostan
itselleni entisen kotimökin, joka kuului olevan helposti saata­vana.
Niin tulin kaupunkiin'kolmatta tuhatta dollaria tai
sen takuut taskussani . . . ja mitenkä kävi? . . . Ei kestänyt
montakaan viikkoa kun sain painelja takaisin metsään poikki­naisena
ja surkeassa kunnossa kuten nytkin. Sellainen hullu
minä olen, enkä minä ole ainoa, niitä on meissä metsämie-hissä
monta — aina rahat juodaan, tai ne viedään", päätteli
hän katkerana. •
"Eikö sUnä auttaisi se'keino, että kaupunkiin tultuaan
erottaisi heti jonkin pienen erän hummausta varten ja loput
panisi seUaiseen talteen missä ne saUyvät?"
"Sehän se olisi järkimiehen meininkiä. Mutta kun sitä
tulee luottaneeksi niin miehuuteensa, ettei sellaisia varokei­noja
muka tarvita. Sellainen on oUut ainakin minunlaitani.
Nyt tässä olen ajatellut juuri tuota konstia, josta huomau­titte.
Että kun nyt menen taas metsään ja tulen sieltä takai­sin,
jolloinkin keväällä, niin jospa sitä yritän."
"Minäkin toivon niin. Jutelmanpa sitten taas." — Löim­me
kättä ja erosimme.
Niin, tuossa on sellainen vakava asia, jonka kohdalla
kannattaa pysähtyä. Emme tarkoita olla mitään pyhimyksiä,
mutta jossakin täytyy rajat olla, eikä ainoastaan juuri oman
itsensä vuoksi, vaan useassa tapauksessa vähän toistenkin
ihmisten vuoksi. Ottakaapa veljet kämppätuUcn ääressä ju-tcllakscnnc
näistä asioista, toverillisesti ja vakavasti. Aina
siitä jotakin hyvää koituu, ja siten juuri ehkä parhaiten.
Sirola-opiston johtaja Aira Kolula kirjoittaa oppilaskun­nan
julkaisussa "jälkeenjääneiltä"' onnitteluissa jotakin, joka,
samalla kun sc kuvastaa tuon koulun ylevää henkeä, antaa
meille jokaiselle erään an^okkaan pohjaviitan.
"Kun te olette yhdeksän kuukautta sulloneet päähänne
tietoa, käytän ti'aisuutia hyväkseni puhuakseni siitä, mikä on
tieioakin tärkeämpää: eetillisyydestä. Työväen sivistysliikc
ei Pyri jakamaan tietoa vain tiedon itsensä Vuolisi vaan teh-däJkseen
iktmiset tiedon avulla eetUlisesti kkfrkeatasoisiksi ik-m^
iäksi. Ia tetHlisyys arvtotdaan teon mukaan. Siis: tieto
öm 'tSiikä^f^te, /o»A« avi^a.ikuuset kasvatetaan eetälisfen
On pimennyt ilta siyksyirien,
ja levolle mennyt jo ihminen,
kuun lanippu taivaalla ff alaa,
varjot liikkuvat hiipien, salaa.
Ma yksin myöhään valvoen
ja seutua öistä katsellen
näen kummaa liikettä kunnaalla,
väriloistetta vaahteroin alla.
Käy karkelo alla vaahteroin,
juhlavieraita saapuu sadoittain,
ja keskellä piirift tanssivan
taikahuiluaan ihanaa soittaa Pan.
Yli maiden, vaarojen, metsien,
sävel huilun soi oudosti;-kutsuen;
seikävöidmitkeejaväik^^^^
taas viiliksi riemuksi kiihtyä voi.
Väki metsän kuulee kutsun sen,
kesän viime tanssiin kiirehtien
käy nymfit, peikotkin vaaroilta noHta,
ja keijut rientävät niityiltä, soilta.
Keltakoivun ja vaahteran punaisen
lehdet lentävät lyhtyinä hetkisen,
kunnes tuuli ne sammua antaa,
lyhdyt uudet taas esille kantaa, l
Läpi.ku^i^^^Pyphye^ syksyisen
tää jatkuu karkelo kunnaiden. '
Kukin ihanaa viimeistä valssia
oman armaansa kera saa tanssia,
ja koittaissa aamun aikaisen
kesän suutelon antaa viimeisen.
Vain huHusti huilua soittava Pan
jää iäti vaille armastaan.
LASTU.
Lääketieteen Nobel-palkinnon
on saanut sveitsiläinen tri Paul MueUer
sen johaosta kun Jiän keksi tehbkkaan
syöpälusten Mvitysaineen; DDTrri.
PaJlumo on noin Ä >^
Tri
^yät irriimitim. vttonna 1939: '
T^jdan^^^^^
kitylÄeliinen sotilaiden ja paköläiiten
"keskuudessa,' jotka joutuivat ääniään
kaikenraisissa olosuhteissa.
M A A N pyörimisnopeus on 28 km.
minuutissa.
tekojen tekijäksi, uskollisiksi ihmisiksi,
rohkeiksi ihmisiksi ja ennen kaikkea:
rehellisiksi ihmisiksi.
Voitte itse . arvioida väittämäni:
on ihmisiä, jotka ovat eetillisesti kor­keatasoisia
omaamatta paljonkaan tie­toa.
He ovat hyviä ihmisiä — mutta he
ovat vähäpätöisiä ihmisiä;
on ihmisiä,' joilla on fpaljon tietoa,
mutta 'jotka ovat eetillisesti ala-arvoisia.
Nämä ovat turmiollisia ihmisiä;
vasta silloin kun tieto yhtyy korkea­tasoiseen
eetillisyyteen ja eetillisyys saa
tiedosta lujuutensa ja selkeytensä, silloin
syntyy todella arvokkaita ja yhteiskun-naVisesti
hyödyllisiä ihmisiä.
Koska siis eetillisyys on tietoa kor­keampaa,
niin sanon teille: huolehtikaa
eetillisestä kasvatuksestanne. Täällq
opistossa on pyritty määrättyihin cctil-lisiin
päämääriin: toveruuden, rehelli­syyden,
tunnollisuuden kasvattamiseen..
Kunpa nämä ominaisuudet kasvaisivat
teissä edelleen vuosien mittaan.
Olen usein sanonut, että Sirola-opis­to
on taistelevan työväenliikkeen sydän.
Opistossamme on ikäänkuin selvennet­tynä
ne ectilli^ ihanteet, jotka koko
työväenliikkeessä ilmenevät, vaikka
usein hämärinä ja vaistovaraisina. Työ-väenliikc
reagoi yleensä voimakkaasti
määrättyjä ominaisuuksia vastaan: mo­daaliseen
ryhdittömyytcen, kiipijähcn-kccn,
oman edun tavoitteluun, yhteis­kunnalliseen
valheellisuuteen. Toivoi­sin
että kaikki te, jotka olette tämän
opiston käyneet, reagoisitte niihin vielä
voimakkaammin — voimakkaasti, kun
sitä ilmenee itse työväenliikkeessä ja
voimakkaimmin havaitessanne sitä it­sessänne.
tr
JSiiomalaineh 3 ^
yhdyskimtä Itä*Siperias^^ vuotta sitt
G e t a r ^ u s t a l l a Ahvenanmerellä äskettäin sattunut
jaasi "Vernan", haaksirikko, jolloin kolmattakymmentä
keä hukkui, on surullisesti päättynyt todistus siitä salaj
käisestä maas^tapäkoliikenteestä, joka parin viime vu
ajan on Suomessa ilmennyt. Monet muuten kunnollis
•moitteettomat kansalaiset ^ v a t kenties seikkailuhalun
nustamiha liittyneet yhteeai, hankkineet itselleen aluks(
lähteneet purjehtimaan kohti jotakin valtamerentakaista
ta, jossa uuden ja ehkä paremman elämän toivotaan alk;
Miten monet ovat tuohon linehnien ja toiveittensa pää
rään päässeet, siitä ei maassamme taida vielä mitään l
olla.
M i t t a namäTOa^täjpi^ meillä m
uiittä. Tavalleen -siiTlbläi^ on näet enni
sattimut, että joukko kansalaisia on i i i t t ^ ^ yhteen ja 1
nyt omalla aluksellaan kaukaisiin maihin. Eräs tällaine
paus sattui tasjm 80 vuotta sitten, jolloin Suomesta läht
fcikunta omalla-laivallaan Ämurimaahan, ei tosin salaa,
julkisesti, jopa valtiovallan tukemana. Retkikunnan
heistä pari sen osanottajaa kirjoitti ^muistelmiaan, joide
jalla lehtori F . H . B . Lagus v. 1925 julkaisi teoksen '^\n
maan retki". Sitä lähteenä käyttäen: kerromme tuost.-
kestä, eritoten kun siihen liittyy yritys jonkinlaisen koi
nistisen yhteiskunnan luomiseksi.
Venäjän keisarillinen^ hallitus . oli vaihtokaupan i
hankkinut Kiinalta laajoja maa-alueita Itä-Siperiasta, J
joen seuduilta. Sinne Venäjä halusisaada eurooppalais!
disasukkaita ja suomalaisiakin sinne kovasti houJiut
jopa kirkkokuulutuksillakin. Maata saisi jokainen ilma
niin paljon kuin halusi, kunhan vain ryhtyi sitä viljelemi
Tiedot, joita oli saatu mainittujen seutujen hedel
syydestä sekä jalojen metallien ja riistan runsaudesta, :
tuttivat monia sinne lähtemään, ja kesällä 1868 perus;
Helsingissä yhtiö aietta toteuttamaan. Yhtiöön, jonka
nöt oli laadittu sen aikaisten kommunististen periaat
mukaisiksi, liittyi 26 henklöä kaikista yhteiskuntaluc
Näistä mainittakoon ammattiensa mukaan: 2 merikapl
virkavapautta nauttiva merivaen luutnantti, tynnyrini
kaksi; ylioj^ilasta, viinuri, - koneinsinööri, kauppa-apul
merimies, muurari, provifeori, kaksi farmaseuttia, ase
maisteri, puntarhuri,. iafcsi:^inaanviljelijaä, rakennusm
gc^ppäv^^;naiikuri,;kirv^^^ Näi
henkilöstä o l i naimi^ssa^pleym
Yhtiön.tarkoituksena-oli perustaa siirtola Mants!
eteläosaan ja.harjoittaa siellä maanviljelystä, kalastusta
sästystä';ja valaanpyyntiä Tyynellä valtaimerellä. Ret
nan johtajaksi valittiin 30-vuotias merikapteeni F. Hööl
jo aikaisemmin oli purjehtinut niillä vesillä. Hänet li
tiin Pietariin hankkimaan varoja, ja kun Itä-Siperian
nööriksi juuri oli nimitetty suomalainen Harald Furu
niin hänen välityksellään saatiin 30,000 hopearuplan
Lisäksi myönnettiin laaja maa-alue ynnä verovapaus 4
deksi.
Keteeni Höök matkusti nyt Saksaan, jossa hän B
havenissa osti 40,000 frangin hinnasta tammesta rakei
240 tonnin kantoisen prikin, johon hankittiin tarvikkei
kää matkaa varten. Kun suurin osa yhtiön jäsenistä i
tumattomia merimiehen tehtäviin, niin palkattiin neljc
miestä laivaa kuljettamaan. Lisäksi saatiin mukaa
poikaa, jotka aiottiin kehittää valaanpyytäjiksi, ynni
nuorta tyttöä naimisissa olevien avuksi. Tytöt olivat
jotka Helsingin huoltolautakunta retkikunnalle luov
heitä pidettiin perheisiin kuuluvina. Lisäksi seurasi r
Itä-Siperiaan kaksi matkustajaa, joten matkalle la
oli kaikkiaan 50 henkilöä.
Lokak. 31 prnä retkeläiset matkustivat Helsingis
rylaivalla Lyypekkiin Ja sieltä rautateitse Bremerhj
Saattajia oli Helsingin-satamaan kerääntynyt sankat
mm. ylioppilaita, jotka esittivät laulua.
Bremerhavenissa retkeläiset asettuivat laivaansa.:
nimekseen "Imperator Aleksander I I " . 'Eräiden viin-töiden
takia laiva pääsi aloittamaan pitkän purjehd
vasta marraskuun 26 prnä. Kapteeni Höök valittiin
päälliköksi koko merimatkan ajaksi. Vanhan mcrit3\
kaan hän vaati, että joka mies valalla vakuutti kuuli;
hänelle. :Monet tunsivat tästä diktaattori-eleestä
haa, mutta leppyivät, kun Höök selitti, että monella
olisi kylliksi kijnniantunnetta todellakseen häntä kau
suhteissa pelkän lupauksen nojalla. ~ Kapteeni Hi»)
tautui sittemnnn kaikin-puolin kelpo mieheksi.
loiseksi ja rehelliseksi, joka heti luopui päällikkyytic
nicrimalka oli suoriteltu.
Englannin kanaalissa alus joutui ankaran myr.>h
neltavaksi. ja kapteeni Höök katsoi parhaimmaksi h
suojaan Plymouthiin. Siellä täydennettiin varastoja
korjauksia ja käytiin maissa tutustumassa englantil;»'
mään ja tapoihin. Oleskelu Plymouthissa venyi k ui
kon pituiseksi, sillä vasta tämmik, 11 pnä 1869 oli
suotuisa, että matkaa voitiin jatkaa.
Kuukautta myöhemmin Impcriator saapui T<
saarelle, jossa jälleen viivyttiin jonkun aikaa ja käyt
(Jatkuu yhdeksSnneia rfvulla)
SAVfiSm^A, MARRASKUUN U P^MK, l!K8