1947-03-22-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4
LAU.\NTAINA MAALISKUUN 22 PXIVÄNÄ 1947
Maarit
Kun Jussa kiivaasta juoksustaan sen kerran poikansa verettömät kas-aivan
nääntyneenä, likomärkänä ja vot. Ehkäpä tämä olikin jo silloin
hurjan näköisenä, vaatteet epäjär-' kuollut? — Hetkisen paistoi aurinko
jestyksessä ja repeytyneinäkin, ehti suoraan Joonan ummistuneille^ sil-rannalle,
saapui hän sinne parhaiksi, mille, ja lapsellisille kasvoille, joilla
tarttuakseen juuri veteen h>T>pää- näkyi sillä hetkellä väreilevän kuin
maisillaan olevan vaimonsa ranteesta heikkoa ja avutonta hymyä,
kovakouraisesti l^iinni. Mutta juuri, kun Jussa ojensi kä-
Mutta epätoivo antoi Maaritille- tensä tarttuakseen poikaan^, kis;
kin nyt jättläisvoimat. kaisikin vihainen pyörre heidät jäl-
— Laske minut! hän huusi hurja- leen erilleen. — Kohti Kälmanielua
na, lyöden -mielettömänä tuskassaan se lähti kuljettamaan kovaa vauhtia
Jussaa päin kasvoja. — Joona pu- Joonaa . . .
tosi koskeen . . . etkä sinä . . . an- Nähdessään poikansa pään katoa-na
minun pelastaa oma lapseni . . . van jälleen veden alle, menetti Jus-
— Sinä kuolisit sinne itsekinj Maa- säkin tajuntansa.
rit! huusi Jussa epätoivoisesti. Ja Hän heräsi vasta prtkän'ajan kuhan
luovutti vaimonsa Riituile, ja juttua veneessä, johon rengit olivat
tämän a\'uk5i rientäneelle rengille, hänet'kosken alapuolelta, suvannos-jotka
turhaan koettivat rauhoittaval- onkineet.
la .puheellaan taltuttaa onnetonta * Mutta pieAi Jussa ei herännytkään.
siitä^unestaan enää koskaan.
' ^M utta . Ju. ssa .o l, i jo ve.d essä.. , K,^ o.k o seuraavan yo••n uliv oi•v at^ ki o•i-
ttai. E.vupii.rd atata oai svvionainsseteapsaätini n kt, aoim.\s 'at^ieas l slaeja n ,p viheoaninmi , akkkonaeslt^--- trua. tn ^t uprietki.l.al.aa n vjaal, i tvt^ai ,he,ln o,v , aasi•tvi a.n.p iithn •ainl„ l a aa.j a- tavanmust.a n j-a . . . lIiMko m. a.r. a",n t.u k1a ,n rvaiis,l,tl,a uet n',t uoentti.a , k. o.t iperheesaa oh v:e-peittämä
paa oh juun äsken vasta
kohonnut hetkiseksi valkoisten pyörteiden
keskeltä.
Mutta koski oli vahvempi ja voimakkaampi
kuin hän. Vai lähettikö
julma koskenhadtija nyt kaikeii
väkensä vhteisvoimin häntä vastus-koakin,
ja ajattelemaan muutakin
kuin vain Joonaa.
— Tämä kaikki on annettu meille
varoitukseksi, hän sanoi miehelleen
. . . sillä ei ole ollut oikein, että
olemme unohtaneet toisen poikamme
niin kokonaan kuolleen tähden . . .
Rukoilkaamme, ettei Aslakiakin otettaisi
meiltä pois . . .
lassa hänen suuremman omaisuufen,
sa ja rikkautensa tähden, sanoneet
nyt, iniinkuin olisivat -ehkä muuten
asiain toisin ollessa varniastikia tehneet:
: •.: .,
— Se on Ä n oikein Rikkaaiiei
JussaHe-^ ; • . JHän alkoikin Jo paisua
kovin mahtavaksi ja kopeaksi, ja. ai-van
liiankin ylpeäksi. . .
Mutta kukapa .olisikaan nyt joutanut
ajattelemaan toista, sillä jo-lsai-sella
oli tarpeeksi asti huolta ja i^u-
. Se vuosi oli oikea onnettomuuden
ja suuren hädän vuosi.
Aivan odottamatta yllätti pitkäl- mistä -itsessäärikin, jä omassa per
lisen ja tukahduttavan kuumuuden Reessään j a pofolatimassaan.
rasittaman luonnon äkkiä haTvinal- Nopeasti -ja samanaikaisesti köyh-sen
kylmä ja sateinen syksy. tyivät ihmiset kaikkialla, ja yhä uh-
Jokaipäivä satoi paljon ja ränkas- kaavampaha levisi hirveä nälkä yli
ti, eikä kesän aikana aivan Tutikui- koko fLapin.
vaksi rapistunut maakaan Jaksanut Jauhot kallistuivat äkkiä aivan us-nyt
imeä pitkälliseen janoonsa sitä komattomasti, sillä sateeton ja kuu-suurta
vesimäärää, jota taivas sille, ma kesä o l i kuivattanut monin .pai-aivan
liian myöhään, niin runsaasti
tuhlasi.
koin pelloilla kasvavan viljankin, ja
sato tuli, tavallista huonompi sinä
Yhä vetisemmiksi kävivät laajat vuonna kaikkialla, yli koko maan.
vuomat "ja suot kaikkialla, ja jängät- Yhden ainoan jauhokilon hinnalla
kin olivat toisin paikoin kuin mata- saattoi niihin aikoihin saada h-yvän
lia järviä, joiden keskellä muutamat ja kaunisnahkaisen sporonvasankin,
Joonan varhaisen ja äkillisen kuoleman
tuottamasta, järkyttävästä iskusta
Maarit ei toipunutkaan täydelleen
enää koskaan. - ,
Alkuaikojen vaikeimpina hetkinä
tamaan"? ' SiVlä,'kuinka'JussaTpo~n- i^^"> '^än toivoi useinkin että
nistelikin, koko ajan tuntui jokin «^^^^ ^^^^^^ ^ ^ " ^ *än
vastustamaton ja näkymätön, veden- ^^ki ja suri poismennyttä katkerasti,
alainen voima vetävän häntä hitaas- sokeana ja kuurona kaikeUe ympä-ti
ja itsepäisesti kiskoen taaksepäin ristölleenkih, unohtaen joskus kokoja
alaspäin. Likomärät ja raskaat naan, että hänellä oli toinenkin lapsi,
vaatteet painoivat lisäksi myöskin, i^^a kipeästi, nyt laiminlyötynä ja
Ja kauhukseen Jussa huomasi väli- syrjäytettynä, kaipasi äitinsä hellyyt-matkan
yhä vain pitenevän siitä puo- ja huolenpitoa,
liksi vedenalaisesta kivestä, jonka Jos ei Riitu-tätiä olisi ollut, olisi
lähellä hän oli äsken nähnyt Joonan, pienen Aslakin kohtalo ollut todella-
Silloin juuri tämän äkkiä ja aivan kin surkea, sillä äiti näytti suuressa
odottamatta nousikin jälleen veden .surussaan unohtaneeiK hänet aivan
pinnalle. kokonaan.
Aivan lähellään Jussa näki viimei- Ja muutenkin Riitu oli nyt suure-
^ na lohtuna heille kaikille, näyttäen
niäan ruotsinkieliseltä vähemmistöl- "-''^ lopultakin, aivankuin kokonaan
lU oikeutensa. Ihmisen normaalista "^""'^^""^"a. unohtaneen viimeisen-isänmaanrakkautta
muunnettiin kan- aikaisemmasta katkeruu-
>alli>kiihkoksi ja kansallisvihaksi, "^^'^^^^ veljeään ja tämän vaimoa
jonka tuli tehdä epäilvttävik^si ja vi- ^^^t^^"- varsinkin veljensä poi-hatiaviksi
oman kansan keskuudessa '^^'^^"^'^'^ ^^^"^
lämän vuosisadan sosiaalisia ja po- ^^"^^^^^-^^"^ ^^^ä parhaansa mukaan
liittisia vapausliikkeitä edustavat ^"»asti hoivaillen ja %'aalien.
ryhmät. Ja vähitellen palautuirat Riitun ja
Vanhan ''Suomettaren'*-satavuotis- J^^san välit entiselleen, — läheisik-päivää
juhlii tänään *-Uusi Siiomi", ^i, niinkuin ne olivat olleet heidän
joka kronologisesti voi laskea alkuii- lapsina ollessaankin, ja molemmat he
sa tuosta köyhien ylioppilaiden pe- »loitsi\'at .siitä. Sillä salassa he oli-rustamasta
viikkolehdestä. Ideologi- kumpikin kaikesta huolimatta
se*ti suomalaisen Uantumuksen pää- ^äjrslneet suuresti kaikki nämä valehdella
vuonna ^ 19^7 on yht^: vähän ^^^«^^ vuodet toistensa kylmyydestä.
vHtymäkohtia vuoden 1847^^^^ . Miitta sitten Aslak sairastui anka-tareen'^
kuiij, i\>-kyi5^iä :k€^ rasti. . ' ? .
puolueelfe niihin ihmfs^ -hionta i^ivää jSn makasi pienet,
nutt>T%'äl sata rvnMttä sitten radi^ : pyoreäposkiset lapsenkasvonsa' tulliin
lehtensii ympärille rakentaakseen punaisena korkeasta kuumeesta heh-suomalaista
kulttuuria edistykseMi- kuen^ yskfen loputtomasti; ja A-aike-sessä
hengessä myönteisiin tunnuk- ' asti hengittäen. Ja varsinkin öisin
- fian yski kovasti, syn-ältä rinnasta
-KuUan omistamisen voitto" — tulevaa, repivää yskää, joka pakos-sitä
he tivät vielä tunteneet. Sadan . takin viilsi molempien vanhempien
vuoden taipaleen jälkeen katselem- Sydäntä, heidän sitä voimattomina
me nyt sen systeemin lahoamisvaloa, kuunnellessaan. Ja Aslakin koko
Uuden talousjärjestelmän puolesta- pienj ruumis vapisi kauttaaltaan, hä-puhujat,
ne. jotka tällä vuosisadalla nen sillä tavoin, kauan ja lakkaamat-muuttavat
todellisuudeksi unelmaa ta rykiessään.* Hän muuttui tum-kuhiuuritaistelun
pioneereihin aivan Mutta se Aslakin sairaus aivan-toisella
tavoin kuin arklsi\'a»honii^t kuin havahdutti Maaritin.
•Uuden Suomen" ympärillä. Jälleen hän kykeni tuntemaan pel-puut
joko yksitellen tai pienissä ryhmissä
kohosivat.
Kun sade lopultakin, yhtä äkkiä
kuin se oli alkanutkin, lakkasi, seurasi
sen kintereillä hiipien heti halla.
Eräänä aamuna, kun Jussa herättyään
astui ulos kodasta, hän näki
koko maan edessään leviävän jäätyneenä,
ja runsaasta kuurasta aivan
valkeana. Ja kaikki pienet vesilätäkötkin,
jotka vielä eilen illalla olivat
olleet sulana, kimaltelivat -nyt aamu-
- auringon heleässä paisteessa kuin lukemattomat,
sinne ja tänne siroitel-lut,
kirkkaasti kiiltävät peilit.
Raasjäyrikin oli jo rantamiltaan
aivan jäässä. Keltaisina, kuivettur
neina ja jäykiksi jäätyneinä, törrötti-^
vät harvassa olevat kaislankorret jäisessä
puristuksessaan, eikä edes keskipäivällä
lyhyen ajan hieman läm-^
pimämpänä viip>a'ä auringonpaistekaan
kyennyt niitä enää sulattamaan,
eikä kylmästä ja kuolettavasta vankilastaan
vapauttamaan.
•Parissa yössä jäätyi koko järvi.
Kunhan ei nyt vain sataisi vielä
lunta, Jussa huoahti syvästi huo-lissaan.
paksulti routaista maata katsellessaan,
— Silloin tuulee.halla, ja^
porot kuolevat ensi talvena nälkään
• • •
Multa maa ei ehtinyt ennen lumen
tuloa sulaa enää, — sillä juuri silloin,
aivankuin vastapainoksi äskeisille
sanoilleen, Jussa huomasikin katseensa
kohottaessaan, että hänen, ympärillään
leijui ilmassa, vielä harvassa
sataen, suuria ja puhtaan valkeita
lumihiutaleita.
Mutta lumsiade tiheni yhä. - *
1*ian oli koko maa kaikkialla jo
lumen peitossa, ja nopeasU kävivät
nuo A-alkeät hanget sitä. seuraavien
päivien kuluessa <-hä Vain 'paksummiksi
ja korkeammiksi.
• Räskain^tlielinjussa aloitti paluu-raaitkansa
sinä \-uonna, heti Aslakin
parannuttua, takaisin 3iotikylään.
Ja\5e matka olikiii kovin vaivalloinen
tällä kertaa porojen vnioksi, jotka
ei\iCt tahtoneet saada mistään kylliksi
ruokaa, sillä koko maa oli 4;aik-kialla
muuallakin lumen alla, kovan
ja vahvan jääkuoren peitossa. ^ ' •
hionta kymmentä poroa kuoli Jus-salta
sinä >yk<ynä suorastaan nälkään,
vaikka hän koetlikin tehdä
kaikkensa sitä estääkseen ja kallisarvoisia
eläimiään tuholta säästääk-
.-k-on, — Ja pilkin tah-ea niitä kuoli
yhä ]i?.ää . . .
Eivätkä kateellisimmatkaan Jus-
>an naapureista', jotka olivat aina
kadehtineet ja parjanneet häntä sa-eikä
moneliakaan ollut riittämiin asti
rahaa, -ostaakseen jatkuvasti jokaoäi-väisen
ja välttämättömän leipänsä.
Kaikkialla hakkasivat ihmiset suu-ret
määrät kaarnaa mäntypuiden
rungoista. Ja he teroittivat siitä petun,
sekoittivat sen lisäksi vähien
jauhojensa ..joul^koon leipäänsä lei-poessaan,
— ja;,.paljon oli niitäkin,
jotka söivät nykyisen ja ainaisen nälkänsä
.pitimiksi- yain paljasta pet-tuakin.
Mutta, ai^n^suin ei siinä kaikessa
olisi oBut vieläkään kylliksi asti
kärsimistä, taivas lähetti ihmisten
kiusaksi ja koettelemukseksi jälleen
uuden vitsauksen.
Äkillisesti tappava, kauhea ja pe-loittava
rutto nousi maasta, i-skien
kavalasti kovasti heikontuneeseen ja
huonossa kunnossa jo mjuutenkin olevaan
porokarjaan. — Kuiri myrkyllinen
nuoli tuo tuhoa tuottava tauti
ampui onnettomaan, ja mitään pahaa
aavistamattomaan eläimeen, eikä
siinä ihminenkään voinut enä:L mitään.
Lyhyen ajan poro-rukka vain-vapisi
tuskissaan, — sen iho pöhöttyi,
ja nahka pullistui suuriksi ja erinui')-,
toisiksi muhkurorksi monesta koiidin.
Vain päivän se korkeintaan hoifrrte-li,
— ja oli kuollut.
Jussankin poroelosta vaati .ii-to
armottomana ja säälimättä huiman-korkeat
ja kohtuuttomat lunnamsa.
Oli oikein ihmeellistä, kuinki nopeasti
tauti levisrkin, tarttuen OTIUU-taman
tunninkin sisällä porosta toiseen.
Ehtimätfä.rtlihihkään kuolivat
eläimet paikalleen 'toiiien toi.sensa
viereen, ^käatiien-; suuriksi kasoiksi
jängilley iiiTftiirien Jäisille j a tu ulen
lluIdiaävSilhäiiliaarallte, lumisille rinteille.
: *• - :•• .V :^'
koistaaniesille-rakkaat: Ätörahan-säkin,
ostäak^ööhfiibkaä ja jä'J noja ,
naIIjräiäeIle;i^?Ke^^ *Mtitta hait
teki sen kaiken 'kirvelevin 'sydain'".
ja Jokaista ^ma^tkkaa viimeöiseen lak-
>ka sormissaankin vielä venyteHen-japuoleen
ja toiseen pyöritellcn siH^
kovin vaikeata hänen. oli luopua niistä
yhdes-.äkäänr. j a hänen syda-.ien-sä
oli joskus aivan pakahtua pelkiltä
harpiista, mutta kumminkin k ^nen*
oli tciitävä niin.
Vhä vain katkerammaksi kävi Ju^
san mieli, hänen ajatellessaan
kea sitä suutta vahinkoa, jota iiän
oli kesästä alkaen tähän saakka jo
kärsinyt. Koko tänä aikana oli i^ro-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 22, 1947 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1947-03-22 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki470322 |
Description
| Title | 1947-03-22-04 |
| OCR text |
Sivu 4
LAU.\NTAINA MAALISKUUN 22 PXIVÄNÄ 1947
Maarit
Kun Jussa kiivaasta juoksustaan sen kerran poikansa verettömät kas-aivan
nääntyneenä, likomärkänä ja vot. Ehkäpä tämä olikin jo silloin
hurjan näköisenä, vaatteet epäjär-' kuollut? — Hetkisen paistoi aurinko
jestyksessä ja repeytyneinäkin, ehti suoraan Joonan ummistuneille^ sil-rannalle,
saapui hän sinne parhaiksi, mille, ja lapsellisille kasvoille, joilla
tarttuakseen juuri veteen h>T>pää- näkyi sillä hetkellä väreilevän kuin
maisillaan olevan vaimonsa ranteesta heikkoa ja avutonta hymyä,
kovakouraisesti l^iinni. Mutta juuri, kun Jussa ojensi kä-
Mutta epätoivo antoi Maaritille- tensä tarttuakseen poikaan^, kis;
kin nyt jättläisvoimat. kaisikin vihainen pyörre heidät jäl-
— Laske minut! hän huusi hurja- leen erilleen. — Kohti Kälmanielua
na, lyöden -mielettömänä tuskassaan se lähti kuljettamaan kovaa vauhtia
Jussaa päin kasvoja. — Joona pu- Joonaa . . .
tosi koskeen . . . etkä sinä . . . an- Nähdessään poikansa pään katoa-na
minun pelastaa oma lapseni . . . van jälleen veden alle, menetti Jus-
— Sinä kuolisit sinne itsekinj Maa- säkin tajuntansa.
rit! huusi Jussa epätoivoisesti. Ja Hän heräsi vasta prtkän'ajan kuhan
luovutti vaimonsa Riituile, ja juttua veneessä, johon rengit olivat
tämän a\'uk5i rientäneelle rengille, hänet'kosken alapuolelta, suvannos-jotka
turhaan koettivat rauhoittaval- onkineet.
la .puheellaan taltuttaa onnetonta * Mutta pieAi Jussa ei herännytkään.
siitä^unestaan enää koskaan.
' ^M utta . Ju. ssa .o l, i jo ve.d essä.. , K,^ o.k o seuraavan yo••n uliv oi•v at^ ki o•i-
ttai. E.vupii.rd atata oai svvionainsseteapsaätini n kt, aoim.\s 'at^ieas l slaeja n ,p viheoaninmi , akkkonaeslt^--- trua. tn ^t uprietki.l.al.aa n vjaal, i tvt^ai ,he,ln o,v , aasi•tvi a.n.p iithn •ainl„ l a aa.j a- tavanmust.a n j-a . . . lIiMko m. a.r. a",n t.u k1a ,n rvaiis,l,tl,a uet n',t uoentti.a , k. o.t iperheesaa oh v:e-peittämä
paa oh juun äsken vasta
kohonnut hetkiseksi valkoisten pyörteiden
keskeltä.
Mutta koski oli vahvempi ja voimakkaampi
kuin hän. Vai lähettikö
julma koskenhadtija nyt kaikeii
väkensä vhteisvoimin häntä vastus-koakin,
ja ajattelemaan muutakin
kuin vain Joonaa.
— Tämä kaikki on annettu meille
varoitukseksi, hän sanoi miehelleen
. . . sillä ei ole ollut oikein, että
olemme unohtaneet toisen poikamme
niin kokonaan kuolleen tähden . . .
Rukoilkaamme, ettei Aslakiakin otettaisi
meiltä pois . . .
lassa hänen suuremman omaisuufen,
sa ja rikkautensa tähden, sanoneet
nyt, iniinkuin olisivat -ehkä muuten
asiain toisin ollessa varniastikia tehneet:
: •.: .,
— Se on Ä n oikein Rikkaaiiei
JussaHe-^ ; • . JHän alkoikin Jo paisua
kovin mahtavaksi ja kopeaksi, ja. ai-van
liiankin ylpeäksi. . .
Mutta kukapa .olisikaan nyt joutanut
ajattelemaan toista, sillä jo-lsai-sella
oli tarpeeksi asti huolta ja i^u-
. Se vuosi oli oikea onnettomuuden
ja suuren hädän vuosi.
Aivan odottamatta yllätti pitkäl- mistä -itsessäärikin, jä omassa per
lisen ja tukahduttavan kuumuuden Reessään j a pofolatimassaan.
rasittaman luonnon äkkiä haTvinal- Nopeasti -ja samanaikaisesti köyh-sen
kylmä ja sateinen syksy. tyivät ihmiset kaikkialla, ja yhä uh-
Jokaipäivä satoi paljon ja ränkas- kaavampaha levisi hirveä nälkä yli
ti, eikä kesän aikana aivan Tutikui- koko fLapin.
vaksi rapistunut maakaan Jaksanut Jauhot kallistuivat äkkiä aivan us-nyt
imeä pitkälliseen janoonsa sitä komattomasti, sillä sateeton ja kuu-suurta
vesimäärää, jota taivas sille, ma kesä o l i kuivattanut monin .pai-aivan
liian myöhään, niin runsaasti
tuhlasi.
koin pelloilla kasvavan viljankin, ja
sato tuli, tavallista huonompi sinä
Yhä vetisemmiksi kävivät laajat vuonna kaikkialla, yli koko maan.
vuomat "ja suot kaikkialla, ja jängät- Yhden ainoan jauhokilon hinnalla
kin olivat toisin paikoin kuin mata- saattoi niihin aikoihin saada h-yvän
lia järviä, joiden keskellä muutamat ja kaunisnahkaisen sporonvasankin,
Joonan varhaisen ja äkillisen kuoleman
tuottamasta, järkyttävästä iskusta
Maarit ei toipunutkaan täydelleen
enää koskaan. - ,
Alkuaikojen vaikeimpina hetkinä
tamaan"? ' SiVlä,'kuinka'JussaTpo~n- i^^"> '^än toivoi useinkin että
nistelikin, koko ajan tuntui jokin «^^^^ ^^^^^^ ^ ^ " ^ *än
vastustamaton ja näkymätön, veden- ^^ki ja suri poismennyttä katkerasti,
alainen voima vetävän häntä hitaas- sokeana ja kuurona kaikeUe ympä-ti
ja itsepäisesti kiskoen taaksepäin ristölleenkih, unohtaen joskus kokoja
alaspäin. Likomärät ja raskaat naan, että hänellä oli toinenkin lapsi,
vaatteet painoivat lisäksi myöskin, i^^a kipeästi, nyt laiminlyötynä ja
Ja kauhukseen Jussa huomasi väli- syrjäytettynä, kaipasi äitinsä hellyyt-matkan
yhä vain pitenevän siitä puo- ja huolenpitoa,
liksi vedenalaisesta kivestä, jonka Jos ei Riitu-tätiä olisi ollut, olisi
lähellä hän oli äsken nähnyt Joonan, pienen Aslakin kohtalo ollut todella-
Silloin juuri tämän äkkiä ja aivan kin surkea, sillä äiti näytti suuressa
odottamatta nousikin jälleen veden .surussaan unohtaneeiK hänet aivan
pinnalle. kokonaan.
Aivan lähellään Jussa näki viimei- Ja muutenkin Riitu oli nyt suure-
^ na lohtuna heille kaikille, näyttäen
niäan ruotsinkieliseltä vähemmistöl- "-''^ lopultakin, aivankuin kokonaan
lU oikeutensa. Ihmisen normaalista "^""'^^""^"a. unohtaneen viimeisen-isänmaanrakkautta
muunnettiin kan- aikaisemmasta katkeruu-
>alli>kiihkoksi ja kansallisvihaksi, "^^'^^^^ veljeään ja tämän vaimoa
jonka tuli tehdä epäilvttävik^si ja vi- ^^^t^^"- varsinkin veljensä poi-hatiaviksi
oman kansan keskuudessa '^^'^^"^'^'^ ^^^"^
lämän vuosisadan sosiaalisia ja po- ^^"^^^^^-^^"^ ^^^ä parhaansa mukaan
liittisia vapausliikkeitä edustavat ^"»asti hoivaillen ja %'aalien.
ryhmät. Ja vähitellen palautuirat Riitun ja
Vanhan ''Suomettaren'*-satavuotis- J^^san välit entiselleen, — läheisik-päivää
juhlii tänään *-Uusi Siiomi", ^i, niinkuin ne olivat olleet heidän
joka kronologisesti voi laskea alkuii- lapsina ollessaankin, ja molemmat he
sa tuosta köyhien ylioppilaiden pe- »loitsi\'at .siitä. Sillä salassa he oli-rustamasta
viikkolehdestä. Ideologi- kumpikin kaikesta huolimatta
se*ti suomalaisen Uantumuksen pää- ^äjrslneet suuresti kaikki nämä valehdella
vuonna ^ 19^7 on yht^: vähän ^^^«^^ vuodet toistensa kylmyydestä.
vHtymäkohtia vuoden 1847^^^^ . Miitta sitten Aslak sairastui anka-tareen'^
kuiij, i\>-kyi5^iä :k€^ rasti. . ' ? .
puolueelfe niihin ihmfs^ -hionta i^ivää jSn makasi pienet,
nutt>T%'äl sata rvnMttä sitten radi^ : pyoreäposkiset lapsenkasvonsa' tulliin
lehtensii ympärille rakentaakseen punaisena korkeasta kuumeesta heh-suomalaista
kulttuuria edistykseMi- kuen^ yskfen loputtomasti; ja A-aike-sessä
hengessä myönteisiin tunnuk- ' asti hengittäen. Ja varsinkin öisin
- fian yski kovasti, syn-ältä rinnasta
-KuUan omistamisen voitto" — tulevaa, repivää yskää, joka pakos-sitä
he tivät vielä tunteneet. Sadan . takin viilsi molempien vanhempien
vuoden taipaleen jälkeen katselem- Sydäntä, heidän sitä voimattomina
me nyt sen systeemin lahoamisvaloa, kuunnellessaan. Ja Aslakin koko
Uuden talousjärjestelmän puolesta- pienj ruumis vapisi kauttaaltaan, hä-puhujat,
ne. jotka tällä vuosisadalla nen sillä tavoin, kauan ja lakkaamat-muuttavat
todellisuudeksi unelmaa ta rykiessään.* Hän muuttui tum-kuhiuuritaistelun
pioneereihin aivan Mutta se Aslakin sairaus aivan-toisella
tavoin kuin arklsi\'a»honii^t kuin havahdutti Maaritin.
•Uuden Suomen" ympärillä. Jälleen hän kykeni tuntemaan pel-puut
joko yksitellen tai pienissä ryhmissä
kohosivat.
Kun sade lopultakin, yhtä äkkiä
kuin se oli alkanutkin, lakkasi, seurasi
sen kintereillä hiipien heti halla.
Eräänä aamuna, kun Jussa herättyään
astui ulos kodasta, hän näki
koko maan edessään leviävän jäätyneenä,
ja runsaasta kuurasta aivan
valkeana. Ja kaikki pienet vesilätäkötkin,
jotka vielä eilen illalla olivat
olleet sulana, kimaltelivat -nyt aamu-
- auringon heleässä paisteessa kuin lukemattomat,
sinne ja tänne siroitel-lut,
kirkkaasti kiiltävät peilit.
Raasjäyrikin oli jo rantamiltaan
aivan jäässä. Keltaisina, kuivettur
neina ja jäykiksi jäätyneinä, törrötti-^
vät harvassa olevat kaislankorret jäisessä
puristuksessaan, eikä edes keskipäivällä
lyhyen ajan hieman läm-^
pimämpänä viip>a'ä auringonpaistekaan
kyennyt niitä enää sulattamaan,
eikä kylmästä ja kuolettavasta vankilastaan
vapauttamaan.
•Parissa yössä jäätyi koko järvi.
Kunhan ei nyt vain sataisi vielä
lunta, Jussa huoahti syvästi huo-lissaan.
paksulti routaista maata katsellessaan,
— Silloin tuulee.halla, ja^
porot kuolevat ensi talvena nälkään
• • •
Multa maa ei ehtinyt ennen lumen
tuloa sulaa enää, — sillä juuri silloin,
aivankuin vastapainoksi äskeisille
sanoilleen, Jussa huomasikin katseensa
kohottaessaan, että hänen, ympärillään
leijui ilmassa, vielä harvassa
sataen, suuria ja puhtaan valkeita
lumihiutaleita.
Mutta lumsiade tiheni yhä. - *
1*ian oli koko maa kaikkialla jo
lumen peitossa, ja nopeasU kävivät
nuo A-alkeät hanget sitä. seuraavien
päivien kuluessa <-hä Vain 'paksummiksi
ja korkeammiksi.
• Räskain^tlielinjussa aloitti paluu-raaitkansa
sinä \-uonna, heti Aslakin
parannuttua, takaisin 3iotikylään.
Ja\5e matka olikiii kovin vaivalloinen
tällä kertaa porojen vnioksi, jotka
ei\iCt tahtoneet saada mistään kylliksi
ruokaa, sillä koko maa oli 4;aik-kialla
muuallakin lumen alla, kovan
ja vahvan jääkuoren peitossa. ^ ' •
hionta kymmentä poroa kuoli Jus-salta
sinä >yk |
Tags
Comments
Post a Comment for 1947-03-22-04
