1949-01-29-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Ä
(KAVNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI)
Sokeain viikko helmi- "YorSSd OB aina
Pubiished and printed by 'the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West. Sudbury, Ontario.
R^istered at the Post Office Department, Ottawa, as second
cläiäs matterr ~ ^
Liekki ilmestjT- jokaisen \iikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT: YHDYSVALTPiHiN: ,
1 vuösikert a . . ; $3.00. 1 vuosikerta ?3.75
6 kuukautta 1.75 . 6 kuukautta • - • • - • 2.25
3 kuukautta l.OÖ : .
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta .$4.50 . 6 kuukautta . . . . . . .$2.50
ILMOITUSHINNAT:
75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuoleman
Ilmoitus $3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-
' värsy $1100 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. E r i -
'koisniiinat. pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä, miäksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään'15 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoiietut maksuosoitukset on ostettava kustantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. ,
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö. „„
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitiettava:
P. O, BOX 69
LIEKKI SUDBURY, ONT.
t ahrsfa (ai sf/i kininiaksi kannattaisi kirjoittaa parus
rtdu) lal [)ak}ua, siHli ouhar, sc voimakkaimman jos
samalla ankarimman leiman antaja koko pohjolan elämälle:
•Ja on siitä kirjoitettukin. Vakavia kertomuksia sen vaivan-alaisesta
elämästä. Järkyttäviä kertomuksia taisteluista sen
keskrUä, sen armo:tornissa otteissa. Ja 0}i kirjoitettu valoisia,
li'!i:kil •inaltrisia kerlöninksia rakkausseikkailuineen sen hyytyvässä
svhi!vssä, ja innostavia^ terästäviä kertomuksia sen
itil:;!:i!lti(hirta. " .
Xiin,- pokjolaa talvi, sr on ikävä ja hauska, mitciikullc-kjn
ja kuinka sen ottaa —- ottaako sen vanhain tapaan ''"tautisena
talvna" ja pitkänä -pirtiu^mniittämisenä tai nuorten
lafkaan kivana ja .iipakkana elämän kiihoittajana. Jos siitä
arvostellen jatustelhuui, ovat toiset, esim. metsämiehet sitä
inid/ä, että !i:lvi on tarpeeVinen, silloinhan jaksaa kirvestä
kr''uitat! ja sahaa vetää, ja aivan välttämätönkin, jotta vetelät
korvet kykenee puhdistamaan ja niistä puu: vetämään.
Eikä ole sääskiä. Mitä taas hiihtäjät, mäenlaskijat, /uistelijat
ja l-^psrr krlkkoincen sanovat, senhäu'tiedämme. Mutta toiset
vänkäävät, etteivät välitä koko talvesta eikä sitä tarvittaisi
f:-'>hjn!sessa paremmin kuin etelässäkään. Hiiteen koko talvi
pakkasineen ja tuiskuineen.' Jos kuka lunta jä jäätä haluaa
nähdä ja vaikka hiihdellä ja hyppyreitä laskea, hän voi kiivetä
vuorten huipuiile keskellä kesääkin ja löytää ihanteensa,
kii^i-n n'onet tatvettomat tekevätkin. JM uita jos tämä asia
tulisi äänestyksiil^ratkaistavaksi, niin taitaisipa suur} enem-f:;!
stö äänestää falven puolesta. Xiinikmnmalllsta sey on..
Jinnen vanhaan, eikä kovin, vanhaankaan, oUvat sukset^
monin paikoin välttämättömiä kulkuvälineitä. .\yt, kun ma-siinoilla
h-:ni^et puhotaar. ja taipaleet kiivaasti taitetaan, ovat
ne ^nin/t/umassii vain urheiluvälineiksi. Mutta laimentuneen
näyttää niiden käyttö keskuudissamme siinäkin tarkoituk-s-
ssa. I'.i ole sitä innostiista eikä sellaisia joukkoja kilpala-
(inilh.ikaan knin joskus ennen. Suomessa lienee juttu toinen,
koska siellä viime talvenakin pantin toimeen kolmatta tuhatta
hiihtokilt ailua. Tui ha kysyä missä syy lainieutcen on
meillä, sillä tuskinpa sitä kykenisi kukaan selittämään pa-rrnrmin
kuin mui tenkaan toimintojemme nousuja ja laskuja.
Yhden nousun huomaamme tässä kylässä kuitenkin tapahtuneen.
Allekirjoittaneen asunnon ikkunan edessä on
ffaiipunkimme suurin urheihikentlä, jossa ke.nn kaikki huo-mattavimmat
hulinat -— sirkukset, karnevaalit, yleiset juhlat,
in heilut ja loppumattomat pallopelit pidetään sekä päivisin
että voimakkaiden valojen avulla illoin. Nyt talvella siinä on
iso luistinareeiia. jossa iltapäivisin ja illoin on aina käynnissä
rilkas luistelu. Jiime sunnuntainakin siinä arvion mukaan
kolmisen sataa luistelijaa, nuoria poikia ja fyftöjä, joukossa
jokunen vanhempikin ja tavaVisten seassa teiiturcUa, tunnit
tuntien perään väsymättä mennä vilisti perin liukkaan näköisillä
luistimillaan. Tuota katsellessa ihan jo innostuimme.
Tuli mieleen, että jos vielä olisi tuolla komerossa poikien
luistimia, niin jalkaan pistäjsimme jl!r'sekaan menisinimc.
Onhan sitä josku ennenkin menty, kilpailtukin. Näkisivät hän
siellä kerrankin seurassaan partdsuunuonikaisenkin ja innostuisivat
ehkä vielä enemmän. Päätimme kuitenkin, että
jääköön vielä seuraavaan talveen, koetamme siihen mennessä
hankkia omat luistimet.'
Ei ollut parikymmentä vuotta sitten kylässämme luistinratoja
tai -kenttiä maininnan vertaa. Nyt niitä, niimanoak-senimc
yleisiä, lukuunottamatta läheisiä jänkiä, lienee nuorisoa
varten toista kymmentä ja lukemattomia pieniä jäätiköitä
lapsia varten yksityisten pihoilla. Ja taitavatpa "toiskieliset
Käytcllä cnetnmän suksiakin kuin jolloin aikaisemmht.
kuun 6--13 pnä
Sokeain Viikko (\Vhite Cane Week)
on järjestetty helmikuun 6 ja 13 p:n
välisenä aikana kaikkiaUa Canadassa.
Tämä njiibtuttaa meitä, että -naapuristossamme
on ehica sokea henkilö, jolle
me voimme 'lainat^filmiämme'' aika
ajot-tain. Sokeain järjestöt, The Canadian
Council of the BHnd ja The Canadian
National Institute for the Blind,
jotka ovat järjestäneet White Cane-kanipanjan,
ovat julkaisseet seuraavat
ohjeet, joita noudattamalla voidaan
avustaa näkönsä menettäneitä ihmisiä:
Useimmat sokeat miehet ja naiset
eivät pidä siitä, että heit| kohdellaan
ikäänkuin lapsia, inutta heitä voidaan
auttaa monella tavalla. ^Esimerkiksi
yksinään asuvalle sokealle henkilölle on
säännöllisesti käyvä vieras suurimerki-tyksellinen,
sillä 'hän voi lukea sanomalehtiä
tai kirjeitä sokealk tai tehdä,
yleensä kaikkea pientä palvelusta, mikä
on arvaamattomana apuna soke^le, yh-
; leiskunnan kovaosaiselle.
- Sokea perheenäiti pitää suuressa arvossa
naapurien apua, esimerkiksi, jos
ioku 'mbnee hänen kanssaan oslOksUle
sekatavara- tai muihin kauppoihin. Sokea
opiskelija tarvitsee jonkun, joka
lukee hänelle säännöllisesti ja monet
henkilöt, jotka eivät itse ole opiskelijoita,
stiavat suuren nautinnon lukiessaan
sokealle tuttavalleen oppi- ja muita kirjoja.
Vanhemmat ihmiset, jotka ovat menettäneet
näkönsä, eivät voi useinkaan
mennä yksinään ulos niinkuin nuorem-mäi
ja heidän on tämän takia iäälävä
melkein aina neljän seinän sisälle. M u t - '
ta jos heillä on joku, joka vie heitä
kävelylle tai ajelulle päivittäin, merkitsee
se tällaisille ihmisille hyvin paljon
niin terveydelliseltä kuin moraaliselta^
kin,.kannalta katscfttuna.
\"a]koista sokeain keppiä kantavat
-miehet jä naiset ovat hyvin kiitollisia,
jos joku ohjaa heitä vilkasliikkeisen kadun
yli, auttaa heitä rakennusten korkeissa
rappusissa ja ohjaa heitä katii-vaunuihin.
Jokaisen, joka haluaa tehdä
palveluksen sokealle kadulla, tulisi
ottaa selville, niihin henkilö haluaa mennä
ja sitten ohjata sokea haluamaansa
paikkaan.
Kaikki nämä pienet kohteliaisuuden ja
avun osoitukset tasoittavat suuresti niiden
polkua, jotka eivät näe silinillään.
Vllämainittujen sokeain järjestöt toivovat,
^i^tä yhli useammat näkevät cana-dalaiset
käyttävät edes pienen osan ajastaan
auttaakseen sokeita naapureitaan
ylläolevilla täi nuiilla käytännöllisillä
tavoilla.
Kyllä nys sih vaan on lystiä, kun tullee joul
ja näkkee yhfaikaa näin paljo yhlesä meittiä
laisia Sillä mei olemme kuin IsFaelin lapset
maalla. Vaikka heitillä o l i täysinäiset lihap-kais
alla eikä heitillä mittaan puutetta ollu,'
kantelee pajupuihin ripustettuna ja sanoivat
k i , kuri heittiä soittaan pyylettiin: - i ^
"Kuinkas mei voitja? soittaa Israelin \'irttä
maaiiai'^ j •
N i i n hei sahoivat ja pysyivät israelilaisina
loppuun saakka ei vakka ruvetoeet mittaan va.
kiimartelleen. ' .
Semmosta juur on tää vorssalaisuuski.
sammaa. — Se on justiis kuin jottain uskc
Sillä on omat merkkiis j a rituaaliis, niinettä,
vorssalaisen aina tuntee tyylistäas, ja tullee
lämmellinen j a aiituä? olo, silla "— hähkääs-'
on ainsCsentään Vorssa!
S U O M E N sosialidemokraatti luovuttaa
vuosittain kultamitalinsa parhaalle
T U L : n urheilijalle. Viime vuonna sen
sai Tapio Rautavaara, tänä vuonna sen
on saanut Valto Olenius.
K O R J A U S .
Ruusa-täti pahoittelee sitä, kun hänen
imuistoilmoituksestaan " M a \Väi-säsen
muistolle" viimeisen edellisessä
Liekissä oli jään\'t, pois yksi asiallinen
vuosiluku. Tämä kohta olisi pitänyt
kuulua: "Joulukuun 1 pnä 1947 tulit
toisen kerran, tartuit kädestäni kiinni
ja sanoit'', jne. _ V
K I R J E E N V A I H T O A
Anna Helmi, Iris, Anoppi, Vili, Spcn-eerin
Aino ja Tyyne .ilinar Kiitos lähe-tyksistäiine.
Tuo luisteluinnostus ja kaikki sellai-nen
on mitä ilahduttavin nuorison terveen
elämän ilmaus, joUe on vanhan ja
juuri vanhan itostettav» lakkiaan.
AP.
Ja kun mei nyn näin taas yslesä ollaan, niin
meitin ajatuksemme lentää taas sinne Loimij
noille, sinne Kuhalan j a Siepänhaän vaiheille, ja
mei muistellaan Vorssaa ja niitä Varsson aikoj
Siilon joskus — vuossalan- vaihteessa, kun f
viälä piäni ja viaton taimi Herran rekkoolisj
Vorssa jo niin suuri, että sillä oli oma junakieii
ennää kiäretty Matkun kautta, vaan sinne men
kytettiin Humppilasta. Ja se j u n i heitti ja heil
lasta laitaan lullan lailla ja Pellilän suollasi
viimeisen hujelluksees ja puhku ja puhisi sm^\
san asemalle, misä Korkonen punasen lakkiiskj
SO latvorniulla, joka oli mustanaas väkkee, km
oli semm9nen tapa, että mentiin asemalle junai
katteleen.
Ja: sih lählettiin kahlaan sitä kurasta tiätäl
köhien. Ja oikeella J?:älellä oli jottain taloja ri
vasemmalla oli Yliskylän ja Tölön pellot ja seiij
paikka, misa mustalaiset syksyisin leirejääsp:
Si siinä vasemmalla oli se Churmanin rukoi
josa saarnaili Paavohkalliot ja muut kolportööi
eivät papit laskeneet siihen luteerukselaisten
huaneeseen, seki oli siinä, vasemmalla kälellä.
oli vahtimestarina.se silmäpuali Hendriksso:
poijaan koltiaiset sanovat rukoushuaneen toi
Ja sit siinä kulmasa oli piäni paakaripuati,
tiin korvapuusteja ja pusuja ja punasta lemi
vastapäätä oli Tammikäuppa, misä haisi sili
"kaartemummalivekalaryssänlehtisontuliininah
see oli niin mahlöttoman SL%uri kauppa!
J a sit tultiinki valtaväylälle^ joka leikkas
kahleksi, ja sen toiselle reunalle oli laitettu
lautakonki, j ota myälen .sih . käveltiin ettei
tulis. Ja siinä oli sih — taas vastapäätä sitä
kauppaa — Arvitsonnin kauppapuati ja see olij
mahlöttoman piäni puatir Ja siälä myi Ani
M i i l i rotylliä ja röijyn luita ja pitsejä ja rotjj
silkkinauhoja ja kaikkia naisten tarvikkeita]
väiillä: "Mitä saijes viälä^olla?" Kyllä kai
M i i l i n muistatte? — Ja^myähemmin kurasenl
teen sihen ilmesty se Sjööplummin kirjakaup||
ta sih tuli Linvorssin Heikin kauppa. Ja He
piki siinä oli seh karvari Moortin talon viäre
sitä puusiltaa, joka kuljetti joen toiselle pualj
Si]j siälä viälä oli seihinoneri sähköpässiki.j
ki siinä hotelin takana ja saunan elesä ja ku!|
ka-^ja pumpulipaaleja Vorssan ja'Viksperinv/
välillä. Ja see hoteli katteli Vorssa n torille,
lettiin markkinoita lauvantäisin jo ntIjästä]"^
aamulla. Ja se sauna oli taas siinä joen ranr
pikkusillan korvasa lautatarhan tällä pualeiij
nykki seisoo. -
Ja kun mei nys sih tultiin tähän saunani
minkä alavooninkisa oli se pyykkisauna - j
ensimmäinen Vorssan sanomalehti ilmesty H
niinkuin joka päikasa pyykkituvan vaiheilla^
kaväki parveilee, semmonen ruukaa ilmestyj
lähletään nys sih menneen sitä siltaa myäleni
toisella pualen oli sen Röönluntin huaneet jj
kälellä taas sen maalari Jusliiriin pytinki. Jj
lari Jusliini oli semmonen ruottalainen me^
tiäsi arvoos, niin että k u joku muija vei siH
_ tavaks pöytäkaappiis, josta kakarat oli kolhij
Iin pois, ei maar se Jusliini sitä niin vaan ru^
sittelleen, vaan sano:
" Em mä ole mikkä pataskooppimoolare. Vj
pataskooppin mual moolattavaks!"
Siinä Jusliinin ja Röönluntin huaneitten ta|
olivat siihen aikaan Kaalssonninki huaneet]
-vuäresä ja Valleniuksen huaneet ja
ruutikauppa ja Saalstetin hökkeli — niin,
talojen elesä oli semmonen tyhjä ja ra
tontti, josa karusellit ja ampumateltat j a i"
suvisin viätteU ihmisten rahoja. Ja kassui)
(Jatkuu Iqmdennella si^^l^^
SIVU 2 lAUANTAINA, TAMMIK0UN
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 29, 1949 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1949-01-29 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki490129 |
Description
| Title | 1949-01-29-02 |
| OCR text | Ä (KAVNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI) Sokeain viikko helmi- "YorSSd OB aina Pubiished and printed by 'the Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West. Sudbury, Ontario. R^istered at the Post Office Department, Ottawa, as second cläiäs matterr ~ ^ Liekki ilmestjT- jokaisen \iikon lauantaina 12-sivuisena, sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta. TILAUSHINNAT: YHDYSVALTPiHiN: , 1 vuösikert a . . ; $3.00. 1 vuosikerta ?3.75 6 kuukautta 1.75 . 6 kuukautta • - • • - • 2.25 3 kuukautta l.OÖ : . SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE 1 vuosikerta .$4.50 . 6 kuukautta . . . . . . .$2.50 ILMOITUSHINNAT: 75 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $3.00. Kuoleman Ilmoitus $3.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto- ' värsy $1100 ja kiitos $2.00. Kirjeenvaihtoilmoitukset $1.50. E r i - 'koisniiinat. pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä, miäksu etukäteen. Asiamiehille myönnetään'15 prosentin palkkio. Kaikki Liekille tarkoiietut maksuosoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. , Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario. Toimittaja: A. Päiviö. „„ Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitiettava: P. O, BOX 69 LIEKKI SUDBURY, ONT. t ahrsfa (ai sf/i kininiaksi kannattaisi kirjoittaa parus rtdu) lal [)ak}ua, siHli ouhar, sc voimakkaimman jos samalla ankarimman leiman antaja koko pohjolan elämälle: •Ja on siitä kirjoitettukin. Vakavia kertomuksia sen vaivan-alaisesta elämästä. Järkyttäviä kertomuksia taisteluista sen keskrUä, sen armo:tornissa otteissa. Ja 0}i kirjoitettu valoisia, li'!i:kil •inaltrisia kerlöninksia rakkausseikkailuineen sen hyytyvässä svhi!vssä, ja innostavia^ terästäviä kertomuksia sen itil:;!:i!lti(hirta. " . Xiin,- pokjolaa talvi, sr on ikävä ja hauska, mitciikullc-kjn ja kuinka sen ottaa —- ottaako sen vanhain tapaan ''"tautisena talvna" ja pitkänä -pirtiu^mniittämisenä tai nuorten lafkaan kivana ja .iipakkana elämän kiihoittajana. Jos siitä arvostellen jatustelhuui, ovat toiset, esim. metsämiehet sitä inid/ä, että !i:lvi on tarpeeVinen, silloinhan jaksaa kirvestä kr''uitat! ja sahaa vetää, ja aivan välttämätönkin, jotta vetelät korvet kykenee puhdistamaan ja niistä puu: vetämään. Eikä ole sääskiä. Mitä taas hiihtäjät, mäenlaskijat, /uistelijat ja l-^psrr krlkkoincen sanovat, senhäu'tiedämme. Mutta toiset vänkäävät, etteivät välitä koko talvesta eikä sitä tarvittaisi f:-'>hjn!sessa paremmin kuin etelässäkään. Hiiteen koko talvi pakkasineen ja tuiskuineen.' Jos kuka lunta jä jäätä haluaa nähdä ja vaikka hiihdellä ja hyppyreitä laskea, hän voi kiivetä vuorten huipuiile keskellä kesääkin ja löytää ihanteensa, kii^i-n n'onet tatvettomat tekevätkin. JM uita jos tämä asia tulisi äänestyksiil^ratkaistavaksi, niin taitaisipa suur} enem-f:;! stö äänestää falven puolesta. Xiinikmnmalllsta sey on.. Jinnen vanhaan, eikä kovin, vanhaankaan, oUvat sukset^ monin paikoin välttämättömiä kulkuvälineitä. .\yt, kun ma-siinoilla h-:ni^et puhotaar. ja taipaleet kiivaasti taitetaan, ovat ne ^nin/t/umassii vain urheiluvälineiksi. Mutta laimentuneen näyttää niiden käyttö keskuudissamme siinäkin tarkoituk-s- ssa. I'.i ole sitä innostiista eikä sellaisia joukkoja kilpala- (inilh.ikaan knin joskus ennen. Suomessa lienee juttu toinen, koska siellä viime talvenakin pantin toimeen kolmatta tuhatta hiihtokilt ailua. Tui ha kysyä missä syy lainieutcen on meillä, sillä tuskinpa sitä kykenisi kukaan selittämään pa-rrnrmin kuin mui tenkaan toimintojemme nousuja ja laskuja. Yhden nousun huomaamme tässä kylässä kuitenkin tapahtuneen. Allekirjoittaneen asunnon ikkunan edessä on ffaiipunkimme suurin urheihikentlä, jossa ke.nn kaikki huo-mattavimmat hulinat -— sirkukset, karnevaalit, yleiset juhlat, in heilut ja loppumattomat pallopelit pidetään sekä päivisin että voimakkaiden valojen avulla illoin. Nyt talvella siinä on iso luistinareeiia. jossa iltapäivisin ja illoin on aina käynnissä rilkas luistelu. Jiime sunnuntainakin siinä arvion mukaan kolmisen sataa luistelijaa, nuoria poikia ja fyftöjä, joukossa jokunen vanhempikin ja tavaVisten seassa teiiturcUa, tunnit tuntien perään väsymättä mennä vilisti perin liukkaan näköisillä luistimillaan. Tuota katsellessa ihan jo innostuimme. Tuli mieleen, että jos vielä olisi tuolla komerossa poikien luistimia, niin jalkaan pistäjsimme jl!r'sekaan menisinimc. Onhan sitä josku ennenkin menty, kilpailtukin. Näkisivät hän siellä kerrankin seurassaan partdsuunuonikaisenkin ja innostuisivat ehkä vielä enemmän. Päätimme kuitenkin, että jääköön vielä seuraavaan talveen, koetamme siihen mennessä hankkia omat luistimet.' Ei ollut parikymmentä vuotta sitten kylässämme luistinratoja tai -kenttiä maininnan vertaa. Nyt niitä, niimanoak-senimc yleisiä, lukuunottamatta läheisiä jänkiä, lienee nuorisoa varten toista kymmentä ja lukemattomia pieniä jäätiköitä lapsia varten yksityisten pihoilla. Ja taitavatpa "toiskieliset Käytcllä cnetnmän suksiakin kuin jolloin aikaisemmht. kuun 6--13 pnä Sokeain Viikko (\Vhite Cane Week) on järjestetty helmikuun 6 ja 13 p:n välisenä aikana kaikkiaUa Canadassa. Tämä njiibtuttaa meitä, että -naapuristossamme on ehica sokea henkilö, jolle me voimme 'lainat^filmiämme'' aika ajot-tain. Sokeain järjestöt, The Canadian Council of the BHnd ja The Canadian National Institute for the Blind, jotka ovat järjestäneet White Cane-kanipanjan, ovat julkaisseet seuraavat ohjeet, joita noudattamalla voidaan avustaa näkönsä menettäneitä ihmisiä: Useimmat sokeat miehet ja naiset eivät pidä siitä, että heit| kohdellaan ikäänkuin lapsia, inutta heitä voidaan auttaa monella tavalla. ^Esimerkiksi yksinään asuvalle sokealle henkilölle on säännöllisesti käyvä vieras suurimerki-tyksellinen, sillä 'hän voi lukea sanomalehtiä tai kirjeitä sokealk tai tehdä, yleensä kaikkea pientä palvelusta, mikä on arvaamattomana apuna soke^le, yh- ; leiskunnan kovaosaiselle. - Sokea perheenäiti pitää suuressa arvossa naapurien apua, esimerkiksi, jos ioku 'mbnee hänen kanssaan oslOksUle sekatavara- tai muihin kauppoihin. Sokea opiskelija tarvitsee jonkun, joka lukee hänelle säännöllisesti ja monet henkilöt, jotka eivät itse ole opiskelijoita, stiavat suuren nautinnon lukiessaan sokealle tuttavalleen oppi- ja muita kirjoja. Vanhemmat ihmiset, jotka ovat menettäneet näkönsä, eivät voi useinkaan mennä yksinään ulos niinkuin nuorem-mäi ja heidän on tämän takia iäälävä melkein aina neljän seinän sisälle. M u t - ' ta jos heillä on joku, joka vie heitä kävelylle tai ajelulle päivittäin, merkitsee se tällaisille ihmisille hyvin paljon niin terveydelliseltä kuin moraaliselta^ kin,.kannalta katscfttuna. \"a]koista sokeain keppiä kantavat -miehet jä naiset ovat hyvin kiitollisia, jos joku ohjaa heitä vilkasliikkeisen kadun yli, auttaa heitä rakennusten korkeissa rappusissa ja ohjaa heitä katii-vaunuihin. Jokaisen, joka haluaa tehdä palveluksen sokealle kadulla, tulisi ottaa selville, niihin henkilö haluaa mennä ja sitten ohjata sokea haluamaansa paikkaan. Kaikki nämä pienet kohteliaisuuden ja avun osoitukset tasoittavat suuresti niiden polkua, jotka eivät näe silinillään. Vllämainittujen sokeain järjestöt toivovat, ^i^tä yhli useammat näkevät cana-dalaiset käyttävät edes pienen osan ajastaan auttaakseen sokeita naapureitaan ylläolevilla täi nuiilla käytännöllisillä tavoilla. Kyllä nys sih vaan on lystiä, kun tullee joul ja näkkee yhfaikaa näin paljo yhlesä meittiä laisia Sillä mei olemme kuin IsFaelin lapset maalla. Vaikka heitillä o l i täysinäiset lihap-kais alla eikä heitillä mittaan puutetta ollu,' kantelee pajupuihin ripustettuna ja sanoivat k i , kuri heittiä soittaan pyylettiin: - i ^ "Kuinkas mei voitja? soittaa Israelin \'irttä maaiiai'^ j • N i i n hei sahoivat ja pysyivät israelilaisina loppuun saakka ei vakka ruvetoeet mittaan va. kiimartelleen. ' . Semmosta juur on tää vorssalaisuuski. sammaa. — Se on justiis kuin jottain uskc Sillä on omat merkkiis j a rituaaliis, niinettä, vorssalaisen aina tuntee tyylistäas, ja tullee lämmellinen j a aiituä? olo, silla "— hähkääs-' on ainsCsentään Vorssa! S U O M E N sosialidemokraatti luovuttaa vuosittain kultamitalinsa parhaalle T U L : n urheilijalle. Viime vuonna sen sai Tapio Rautavaara, tänä vuonna sen on saanut Valto Olenius. K O R J A U S . Ruusa-täti pahoittelee sitä, kun hänen imuistoilmoituksestaan " M a \Väi-säsen muistolle" viimeisen edellisessä Liekissä oli jään\'t, pois yksi asiallinen vuosiluku. Tämä kohta olisi pitänyt kuulua: "Joulukuun 1 pnä 1947 tulit toisen kerran, tartuit kädestäni kiinni ja sanoit'', jne. _ V K I R J E E N V A I H T O A Anna Helmi, Iris, Anoppi, Vili, Spcn-eerin Aino ja Tyyne .ilinar Kiitos lähe-tyksistäiine. Tuo luisteluinnostus ja kaikki sellai-nen on mitä ilahduttavin nuorison terveen elämän ilmaus, joUe on vanhan ja juuri vanhan itostettav» lakkiaan. AP. Ja kun mei nyn näin taas yslesä ollaan, niin meitin ajatuksemme lentää taas sinne Loimij noille, sinne Kuhalan j a Siepänhaän vaiheille, ja mei muistellaan Vorssaa ja niitä Varsson aikoj Siilon joskus — vuossalan- vaihteessa, kun f viälä piäni ja viaton taimi Herran rekkoolisj Vorssa jo niin suuri, että sillä oli oma junakieii ennää kiäretty Matkun kautta, vaan sinne men kytettiin Humppilasta. Ja se j u n i heitti ja heil lasta laitaan lullan lailla ja Pellilän suollasi viimeisen hujelluksees ja puhku ja puhisi sm^\ san asemalle, misä Korkonen punasen lakkiiskj SO latvorniulla, joka oli mustanaas väkkee, km oli semm9nen tapa, että mentiin asemalle junai katteleen. Ja: sih lählettiin kahlaan sitä kurasta tiätäl köhien. Ja oikeella J?:älellä oli jottain taloja ri vasemmalla oli Yliskylän ja Tölön pellot ja seiij paikka, misa mustalaiset syksyisin leirejääsp: Si siinä vasemmalla oli se Churmanin rukoi josa saarnaili Paavohkalliot ja muut kolportööi eivät papit laskeneet siihen luteerukselaisten huaneeseen, seki oli siinä, vasemmalla kälellä. oli vahtimestarina.se silmäpuali Hendriksso: poijaan koltiaiset sanovat rukoushuaneen toi Ja sit siinä kulmasa oli piäni paakaripuati, tiin korvapuusteja ja pusuja ja punasta lemi vastapäätä oli Tammikäuppa, misä haisi sili "kaartemummalivekalaryssänlehtisontuliininah see oli niin mahlöttoman SL%uri kauppa! J a sit tultiinki valtaväylälle^ joka leikkas kahleksi, ja sen toiselle reunalle oli laitettu lautakonki, j ota myälen .sih . käveltiin ettei tulis. Ja siinä oli sih — taas vastapäätä sitä kauppaa — Arvitsonnin kauppapuati ja see olij mahlöttoman piäni puatir Ja siälä myi Ani M i i l i rotylliä ja röijyn luita ja pitsejä ja rotjj silkkinauhoja ja kaikkia naisten tarvikkeita] väiillä: "Mitä saijes viälä^olla?" Kyllä kai M i i l i n muistatte? — Ja^myähemmin kurasenl teen sihen ilmesty se Sjööplummin kirjakaup|| ta sih tuli Linvorssin Heikin kauppa. Ja He piki siinä oli seh karvari Moortin talon viäre sitä puusiltaa, joka kuljetti joen toiselle pualj Si]j siälä viälä oli seihinoneri sähköpässiki.j ki siinä hotelin takana ja saunan elesä ja ku!| ka-^ja pumpulipaaleja Vorssan ja'Viksperinv/ välillä. Ja see hoteli katteli Vorssa n torille, lettiin markkinoita lauvantäisin jo ntIjästä]"^ aamulla. Ja se sauna oli taas siinä joen ranr pikkusillan korvasa lautatarhan tällä pualeiij nykki seisoo. - Ja kun mei nys sih tultiin tähän saunani minkä alavooninkisa oli se pyykkisauna - j ensimmäinen Vorssan sanomalehti ilmesty H niinkuin joka päikasa pyykkituvan vaiheilla^ kaväki parveilee, semmonen ruukaa ilmestyj lähletään nys sih menneen sitä siltaa myäleni toisella pualen oli sen Röönluntin huaneet jj kälellä taas sen maalari Jusliiriin pytinki. Jj lari Jusliini oli semmonen ruottalainen me^ tiäsi arvoos, niin että k u joku muija vei siH _ tavaks pöytäkaappiis, josta kakarat oli kolhij Iin pois, ei maar se Jusliini sitä niin vaan ru^ sittelleen, vaan sano: " Em mä ole mikkä pataskooppimoolare. Vj pataskooppin mual moolattavaks!" Siinä Jusliinin ja Röönluntin huaneitten ta| olivat siihen aikaan Kaalssonninki huaneet] -vuäresä ja Valleniuksen huaneet ja ruutikauppa ja Saalstetin hökkeli — niin, talojen elesä oli semmonen tyhjä ja ra tontti, josa karusellit ja ampumateltat j a i" suvisin viätteU ihmisten rahoja. Ja kassui) (Jatkuu Iqmdennella si^^l^^ SIVU 2 lAUANTAINA, TAMMIK0UN |
Tags
Comments
Post a Comment for 1949-01-29-02
