Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, May 9, 1953

              %^-f^'^-*^-^'*%.. ......
¥>'\ •
hm .
Ml»;-"
i i i
Vk
ms-
•mm.
m
l»>tmiaisia raäka-aiiieita, niin rohkenen
ölforautaisiHaii kanfiaHa, kdska se on ai-
' noa, jonka pidän la^ vastaar
vana,^^^^^s^ Jiilevaisuud kaupungin
edustaja Kuh^lahti.
^^^^^^^ —
niuuta odottaakaan, kuin ra^
icehtam heidän mam­sellien^
katseltavaksi Inä^ yksinkertai­nen
jä/v^hanaikaine^^^
ta. Tämä on kaiken kotimaisen k^^
tuurin halveksumista. Yhdyn kannat-tainaan
I^kamaa ja Kukkblaa puhui
KiikkulafHoilOnmäen kunnasta ivaten.
/Eräs henkilö oli istunut ovipielessä
koko ajan puhumatta sanaakaan, seura­ten
vain tarkkaavaisesti kokouksen kul­kua.
<Hän oli iältään siinä kolmenkym?
menen vaiheilla, vaikka hän yksinker-taisiSssa
sarkapuvussa näytti vanhem­malta.
Koko hänen olemuksestaan nä­kyi
kansanomaista vaatimattomuutta.
Mutta jos katsoi tarkemmin, huomasi
hänen terävän katseensa kulkevan hen-kilosta
toiseen. Siinä katseessa oli vuo-töin
lämmintä ja kylmää. Silmät oikein
tulena liekehtivät, inutta vain hetken,
jälleen niihin tuli jotain pehmeää ja
lämmihtäi
Kun puheenvuotot olivat loppuun
käytetyt, seurasi hetken äänettöniyys.
Puheenjohtaja . kysyi, joko keskustelu
asiasta riittää, jotta voidaan ryhtyä
päätöksentekoon;
Jatkuu
09,
t4tl
Hl
1' rl
PIKKUÄITI:
ihmisiä
E i tätä ma^ulmaaampuniaUa abilta,
Na halutaan;
Het vapaat miehet "lännen kulta*
mailla"! Kirjeitänne odottaa viisi rei­lua
eteläpohjalaista tyttöä. Arv. vast.
nipoimerk^ä:
JOHANNA 45- EUISA 36
M A U U 42 EVA 34
U I S A 38
<:te(^tteeila:
Vaasa, Meiikaairio pt.
F i n l a i i ^ Enrope
«urainntttMHi» inaiumuamn
Syntymäpäiväonnit-teluinme
7Ö-vuotiaalle
AINO TUOMELLE
"S
1
i
Toivotamme Smttäe edelleenkin pal­jon
onnekkttiia vaknsia vuosta,
V Sam^i j a i ^ ^
^lHeäo:ja Anttt
Hilda.
Sanna Ja yictw^^
Venla Ja Vilho Hynönen
Tyyne Uuno Nicminm
Rauha Ja V|0lor Hienonen
B^iJa^Sileen Ja Victor RauUo
Jenny Johnson
Maija Ja KaUe GUta
Olga Ja Armas Holopainen
Viola ja Ahti YUstö
Siiri Ja Lauri N l ^ n i Ja Hilda
Antti I . ^ to
Uuiui Sirviö
Katri Ja Otto Strvlö
Alver Ja H ä a a Holm. Alan Ja Ann
J, L-Kari
Sannt Ja Paavo Karjanmaa Ja Helooi
Hilja J a Andy Hohn
Laura.ja A T M Strvlö
Soistaa» British CoHunliu
KERROX tässä pielien tositarinan
lapsuuteni ajoilta.
Siitä on jo kauan aikaa, mutta usein
silti tuo tapaus muistuu elävänä mielee­ni,
aivan kuin-se olisi tapahtunut juu­ri
eileri. Olm silloin ehkä 9—10 vuoden
vanha tyttönen, kun lähdin kotini lä­hellä
olevaan kumiyhtiön omistamaan
metsääh marjaan. Tämä metsä oli en­nen
ollut erään ison talbn omaisuutta,
mutta talon j a maat joi silloinen isäntä
ja lopuksi Nokian yhtiö sai ne pienestä
maksusta omakseen.
•Metsä otti yhdeltä suunnalta järveen
ja tuon järven rannalla oli samaisen ta­lon
torppa, jossa olisi kyllä rehellistäkin
työtä tehden tullut hyvin toimeen, sillä
siellä oli paljon tervettä miesvoimaa.
Mutta mitään rehellistä ei torpassa teh­ty,
vaan sensijaan kaikenlaista muuta
hämäräperäistä, josta tiedän kaksi-ta­pausta
kohdistuneen kotiini.
Menin siis metsään, mutta siellä ei
olhit kovinkaan paljon marjoja. Ajat­telin,
että en ainakaan tyhjänä palaa,
sillä se ei sovi. luonteeseeni. Kuljin siis
aina eteenpäin, kunnes hu<Mnasin oleva­ni
tuntemattomassa maastossa. Ruper
sin etsimään jotain tuttua polkua, mut-
\ta aina tulin sanialle paikalle, siis: kul­jin
ympyrääj kuten eksynyt tapaa tel^
da. £ n kuitenkaan menettlmytn^
ni, vaan istuist- ja, aloin mi^ttiä^ mitä
tehdas K£»iempana näytti hohtavan
nihikuin järvi puiden lomassa. Lahdin
sitä kohti ja ajattelin, että ehträ siten
löydän paceiomin tien kotim. "Nyi tu­linkin
lähelle torppaa, josta aion ker­toa.
, Torppaa lähestyessäni kuulin surkeaa
pikku karitsan itkua, jota isot lampaat
aina säestivät. «Metsässä kaviot kak­kien
kyläläisten lampaat aina kesäisin,
eli oikeammin sen talon entisten torppa­rien
lampaat samassa laumassa. 'Kerran
kesässä lampaat koottiin aina yhteen ke­ritsemistä
varten ja kukin tunsi oman­sa
oman merkkinsä mukaan. Merkitse­minenkin
oli kovin surkeaa hommaa,
sillä lampaiden korvista vuosi veri, kun
Herää
MONET nukkuu fietä kulkeissaan
mittaamatta sen matkaa, '
ei ajaiusta, ei aatosta,
kuinka pitkälle he voivat
näin kulkuansa jatkaa.
Monet nukkmt tietä kulkeissaan
näkemättä, kuulematta,
• että joku seuraa heitä. «
He rientävät, liukuvat alas~^
rinteet ahteei ~
kuin puro mi laskee lahteen.
Monet nukkuu kehdosta hautaan
huulemaita rm^^ suurta sanomaa,
mkemättä kuink^^^
'lipiU kautta miaian.
tunnuksia kantaa: "Me emme tahdo
kuotta!**
Berää,. h&rää, toveri, sä nukkunut
oot suven suuren. Kuuntele,
sä rauhanlaulun kauniin kuulet,
ff erää; katso, sä edessäsi näet
maailman uuden, näet kansajouköt -
kirkastunein kasvoin. He ovat
valvoneet,
taistelleet ja voittaneet rauhan suuren.
Herää/ Avaa silmäsi, juokse,
riennä nopeasti komiin rauhan lipun
luokse/
Yhdy Jouluun — rauhan lauluun,
joka iaihmi kaihkiaaa ja sinutkin
on pelastamtt huokmolta^
%w* M » e S S » f i tf« r » a Ä T
niitä saksien ja muiden kanssa reijitet-tiin.
. - •
Lampaat olivat hiljattain^oUeet kerit­tävänä,
joten ne olivat vähän taas ke­syyntyneet
tulemaan ihmisten ilmoille.
Kun lampaat olivat kerittävänä, huo­mattiin
siinä aina, kendlä lampaalla oli
karit^. Niinpä huomattiin, että yh­dellä
kotini lampaalla dli kaksoset, joita
sillä oli ollut usein ennenkin.
. Katselin siinä metsän reunassa aidan
takana, mitä torpassa honunataan kun
lampaat ovat niin rauhattomia. Lähem­mäksi
hiivittyäni näin, että kolme tor­pan
miestä tappoi juuri kaksoskaritsain
emää, meidän lammastamme. Pienet
karitsat yrittivät kiivetä veräjää vasten
ja huusivat niin surkeasti, että minulta
tuli itku. En uskaltanuf sanoa noille
kurjiUe muuta kuin, että miksi tatvun.
noilta pienUtä karitsoUta emin. W
la huomasin, että sanoin jo l i i k a a ^
masm" miesten katseesta, että nvt^
paras ottaa jalat alleen. Kerroh T
tun kotona, mutta mitään ei asia:^
voitu teh<K, 5illä olinhan lapsi j a l^
; yksin tapauksen näkijä. Syksyllä mvö-henunin
löydettiin metsästä kahden pje.
nen : karitsan jäännökset.
Vielä usein muistan tuon tapauksen.
En voi unohtaa, kuinka sydäniettöma
ihmiset voivat olla.
»Kun sitten kävin täältä Canadasta
päin Suomessa, kertoi äitini toisen t i
pauksen noista siamoista torpan jalkela;
sistä, joita oli jo kolmas polvi. Väi
hukset olivat Jtuolleet, mutta torpasi
jatkui elämä entisissä merkeissä. lä^
oli nuorempana kovanlainen juopottele,
maan ja silloin ihminen on heikko tart­tumaan
koukkuun, kun se on sopivasti
asetettu. Kerran hän meni vanhem-malla,
säyseallä hevosella "myllyyn, pan.
nen kymmenkunta säkkiä viljaa käirvi!-
^1
i
smiiiuuiiuniiiiniiiuuitiiiiuitiiitinntiuiuij^iiiitiiiUHUiiiiniiuiiitiMiimiiiiu
.S
1 '
rt t
SYDÄMELLINEN KflTtOKSEy^
Emme. löydä sanoja. tulkitaksenune kiitollisuuttamme teitä kohtaan suku­laiset
ja ystävät, kuri järjestitte meille tosiyllätyksen Suomimatkamme johdosta.
Kiitos kallisarvoisista lahjoista ja kaumist^a.kah ja
juomisista.
Kiitos hommien alkuunpanijoille ja illan emännille.
Kiittäen teitä.
PoriArtilMir
I ^ I J I » PELI^OMAA J A V I K K I B A ^
OatadQ
'%unnmiiniiiuiuniiummmniminiunmraiiuniiiiuniiuimnnimni^ DitnnBraniniituiniii
SYDÄMELLINEN KIITOS . . .
teille kaikille, ystävät ja naapurit, jotka yllätitte minua suimuntaina. huhti­kuun
19 päivänä 1953 Suonieen lähtöni johdosta. .
BUitos rahalahjasta ja kaimiista kahvipöydästä. ^
Erikoinen kiitos alkuunpaiiijoille ja emännille. ^ ,
, «Klitollisuudäla.
. ...... . : , • v^..^.;-., , ... | v .
ERNEST Ö. BECK
KaminlstiQuia - Ontario
KIITOS
Täten tahdomme lausua sydämelliset kiitoksemme teille Blue
Waterin ja Samian ystävät siitä tosiyllätyksesiä jonka järjes-.
titte meidän uuteen kotiimme muuttamisen johdosta huhtikuun
18 p:n iltana. ttiodimtuUessanrie onnittelukortin raha­lahjan
jätitte käyntihrie n ^ t c ^ i sekä j ä r j ^ t t e kahvipöydän
kaikenlaisilla herkuilla. ~
Kiitos kifldsta, jotka koristivat ipöydän tän^
se^ti tahdomme kiittää alkuui4>anijaa ja k e r ä j ä ä mr. K . Väireä
sekä emäntiä Ä^rjaa ja Lydia ja kaiikialahjoittoiMa. Kiitos
m j ^ niille jotka ottivat osaa lahjaan. ^^^Ivät^vioineet saapt^
Kiitois jokidaelle e r i ^ Miefi^npainu-vana
ystävyyden ilmaisuna muistamaan tämän illan­vieton
eläniänmie iltaan saaJdca.
633 Errol Road IVest .
.... .i
• • j
B i i m i i i i n n i i a m i n B B i » » *^
SFdamelliqet kUtokset t<^e ystävät ja stäcnläi$et^tä tosi^yllatyksestä jank^
meiUe^järj<^tte huhtik. mp; m e ^ ^ ^ ^ Kiitok^
siitä: hopeaisesta lusikka* ^ vätBifiddyrt& joica. on: kiOIein* ja^^ kaunein iaH»
tiitte: pöydän kattaneet; ja erikoiset kiitokset tfiariSn^ hmnman alkuunjärjcste-
Jiue JaJllan emänniUe, A n n i : J a . I ^ ^ jcdjanndcseajf
osanottajina j a mlS HilW^ Johannek^
kiitoks^ tarjoilusta Jj^kUtosmyö», niille Jotka btitte-Oaaa vaan ette oUeet
mukana näissä läksi^Usissä. ~ ^ ^
Lähdemme Suomeen totdcolniun S: päivän aaxnulla. ^ ^ • tri
Osanottajat ofivat seuraavat: Anni ja.Lauri •K;iNa«>Ia. mr^ ^^'^'^'^S^^
nen. mrs. K . Sippola, mr^a mrs. Holopainen, mis. M . Hetooneni mrs. K . " " « ^
mr. ja mrs. N. Heino. mr. j a mis. N . Ketola, xms. Impi Mäki ja ^
L. Sinihämi, mis. O. Murto; mr. j a mrs. !M. Kauhanen, mxl Ja mrs. J : ^ . ^
mr. ja mrs. ^ Jaccäeon. Iikka KielcnnSyttfijä. mr. ja mrs.U. Kujani»^' f*^
Otto Pelto. mr. JussL Pasto. Helmt j a P«kka jylhä, mr." ja mrs. ^ ^ ^ ^
mr. ja mrs. Mäki. Lea *IV»iv<men, A i l i Paajanen, mr. ja mis. N . Langila, Araojj
Ekman. mr. j, a mrs. Kuusela, , mr. j^a_ xmnrias.. A:. SScaÖloo^, Arrvvoo iHmlriHkainmre-*n^, .
Klahni. mr. ja nurs. Ahonen, mr. ja mis. A : L . Björn. H . Sarja. E . Hietala, Jo^
Lampinen. Y . M ^ Matt KOcpela, Tauno Keto. Lauri Äftntolainim, ^ g ^ ^
kmm. Niito Jumppanen. N . Jokitalo. AiU Ja LaurilHeinonen. NiiJo KoVaoi^
Kirsä Ja Aldcsl Johannes. HUda j a Arvi iBiiDkilfi. mr. J a mis. Etoo l««mv»^
^ mis. Qeorge Ranta. mr. Ja mia. K (Liäno. Ikripi j a K . Virta, mr. Jajnf^-
Oja. O. Paajanen. Aarne SareU. Helen Ja Prank Aho. nm Ja nurs. V. HUI. nor^
mis. M. Htino. August Lohe, Ray Kosala. Nick SQta. mr, j a mrs. S. L a * ^
^ . ' ^ ^ mrs. ja mis. H Jaoobson. mr. Ja mrs. P. KalUo, mr. ja «n»
V. Metsää, m r . ^ mis. Mto. mr. Ja mrs. y. K a r dL
T«!itä kaikkia kUtidUsuoddla muistavat
m BaaBiac S l i eH
AILI JA ISTO PIISPANEN
VEIiCKO JA VILHO r«rt Afthvr.
le.
torpa
kin 1
aina
kouki
Kun
yksi
heille
\'ämpi
mylly
tässä-
\-onen
tiin ni
le sui
Torpai
meni 1
säkki
taan j;
kirkolli
kirkönl
kitomet
taantui
käänsi
poikien
dähe\'o
neetkm.
jat siap
sjTieenä,
kihuQial;
määri, el
niitä ei
niin selit
olleet "vä
neet niin
neet mat
Tällais
U
S
su
JA
terfieU
^ Koi
Ei tullia,
ia perille
^ämä'-^ i]
^ahjapake
SUOMES
Lahjapaki
^'armuus 5
Leaksi enr
an lahjaj
Jähettää.
vriMEiisn
^ t k a a p
Sweilislr
B»nk
T j > « » ^ i w » m t « f c a * imn *i fiStiriMnii 1S53