Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 30, 1951

              pääsee Tl
'an pitkiksi,,
ttääseea ja i?,
' ^"uli Saan-, <'
in kihlajaisii'!
^^»ja oli tullut
ja oli valmis!
aloissa oa ta.
olivat kihla-
KokokyU
Santtu vain
istiUaja kuii.
autui Uoinea
t tänne .iaa'g.
JO
t Heikkilä ia,:
he sitten vih-
»kesken.-Kai.
'yt estää m
nyt on-rnies
si «vaikka on-
1 tietää kuin.
tä puhuimme
iko yanhem-siihenTCli^..
n lähden, en-
Mutta mik-
<^en voinut
:kiä. . ,
ska näen^et^.
ska sinua ei j
omasta tah-
1 sinulle nyt, •
:arvi^e tätä
>skus hahiat.l
aina vapaa
mutta miel-a
aamu^^r
'"almistelt•iiiTon il
tä, he keh-ninkä
kyn­itä
itsekui-voi
sitäsy-a
kuukaut-dänelle
toi
a. itse siinä
änen ainoa
Jatkoa.
jouan asemalle pääsin siinä 5-6 vä-
Ainua vastassa oli eräs tuntema-f'm-
ä Hirvijoelta. Tuttavuutemme
^ f lansa-seuraavasti. Meillä toimi
(•sters Cornerissä Suomi-apu klubi.
CU naisen osoitteen joku lähetti
^"ieta ja se annettiin Sanna Gus-lininejo^
sen toi klubin kokouk-
C esityksellä, että voidaanko tehdä
i-tSn tämän äid^n hyväksi,-jolla on
C-i lapsilauma. Lähetimme muutamia
iteja hänelle ja hän oli sutä hyvin
ioinen. Lahdesta kirjoitin MneUe
,Clupasin käydä katsomass. heitä, Ase-
U jöästyäni tuli eräs nainen puhut-
^'eniaan kysyen, etta olenko minä nyt
f louv-a (Ädasta. Myönsin olevani
jjhänesitteK itsensä sanoen:
f'Minä olen se Maija Ruötsalä; jota
i tf.ette niin paljon sieltä CanadaSta
iittaneet"
Hän ölr «abimme jäsenille hyvin kii-liuen
ja vei minut ensin kahville erään
Wvansa ^"^^^^^ oi' määrä tul­li
meitä hevosella vastaan. -Ä^äija itse
'li pyörällä matkassa. (Mottelinjm^ yä-jän
aikaa, mutta kun kyytimiiestä 'd
onhinut/jakesäilta kun oU^^-m^^^
is, houkutteli se meidät- väÖsin-tieille.v
^mme maftialaukkuni. pyörän pa^e:
liäveMe hiljalleen Hirvijcell<S^ päih
^^htavaa maantietä. >
?3malla san katsella Lapuan kii^oii-ylää.
Pitkän junassaistumisen jälkeen
jDaiiien pikkukävely oli terveellistäkin.
Jonkun" matkaa käveltyämme; tulf
yjftimidiemmekin; Saimme nousta Mai-m
kaiösa rattaille ja Ru<rtsala lähti
ijamaan pyörällä. Hauskaa se oli tä­näkin
kyyti muutteeksi, . •
Suoalueelle päästyä ajattelin, että jo-
) minua taas viedään korpeen kuin en-len
Israelin l^sia. Tällä suolla oli sen-ään
toisenlaista nähtävää: kuin edelli-essär
laällä oli isot työt käynnissä,
«lota kuivattiin; siitä nostettiin tiirve-
«hkua ja polttoturvetta.
EH
i3
Kirj. Minda Katainen ^3
lessa oli tällä kertaa kaikkein huonoim­min
varastettu vaatteiden puolesta. Om­pelukone
sentään oli talossa ja minulla
oli ompelulankaa mukanani, mutta ei
ollut kangasta, että olisin voinut jotakin
mies auttoi kapsäkkini sinne, missä se
muitten mukana pantim Xiuton katolla
olevaan häkkiin. Minä menin etuosaan
mimeropaikalleni ja oppaani meni taka­osaan,
m*ssä useimmin istuivat ne jotka
laittaa äidille. Hätä keinon keksu, sa- halusivat tupakoida/ Tämä linjuri d
notaan, ja niinpä nytkin. Olihan mi- kuitenkaan mennyt YlivalUin^aan AU-nulla
matkassa pumpulikankaasta teh­ty
aamutakki, josta teinkm Maijalle
kesäleningin. Kun iltapäiväUä läksimme
kyFälle, niin kjilä Maija muistikin uut­ta
leninkiään näytellä, ei se ainakaan
vähälle kehumiselle Jäänyt. Samassa ky-
Iässä asui toinenkin nainen, jonka lap-sille
klubimme oli lähettänyt paketin.
valliin. Sinä päivänä ei enää mennyt
autoa Ylivalliin, joten täytyi käyttää
muita keinoja päästäkseen sinne.
:\livalliin päästyäni luulin oppaani jö
unohtaneen minut, mutta eipäs. Kun
pyysm rahastajaa (Suomen linja-autois­sa
on aina kaksi virkailijaa, kuljettaja
ja rahastaja) antamaan kapsäkkini niin
Hänen nimensä on Lyydia Koski. Kii- kysyi poika, että mikä se onkaan rouvan
tollisia olivat saamistaan tavaroista.
Hirvijoella oli myöskin ''Comersissa"
asuvien Sanna Gustafsonin ja Jack Ran-inan
koti.: Kävimme sielläkin viemässä
Canadan terveisiä. Seisoessani siellä pi­hamaalla
ajattcslin, että täälTä sitä sitten
oma, niin silloin oppa^i, joka jo oli eh­tinyt
paikalle huusi: "Älä sinä poika ky­sele,
anna vain se kaikkein komeampi!"
Sitten hän alkoi touhuta minulle kyytiä.
Hän soitti jos kuinka moneen paikkaan^
niin että kysyin jo, «ttä kuinka monta
ovat Sanna ja Jack elämänsä kauneim- kyytiä hän on tilannut. Kun minusta
• mänajaior, lapsuutensa ajan viettäneet, tuntui ettö hän kehoitti jokaista-kiireen-
'Monta: kolausta on Sanna saanut sen kaupalla tulemaan.
jälkeiea kokea kun kotoaan läksi. Jack
lepää jo Canadan mullassa. -Hän sor­tui
tapaturman ohrina työmaalla. Maail­malla
kulkevien kohtalo on niin monen­lainen.
Ystävällisesti aivan kuin suku­laisissa
meitä kohdeltiin. Terveisiä lä­hettivät
omaisilleen ja matkakirjassani
on kaikkien näidenkin nimet, samoin
kuin kaikkien edellisten paikkojen ih-
Viimein auto tuli. Koetin päästä
kiireesti lähtemään, etteivät vain ne toi­setkin
tilatut autot ehdi tuUa minua nou­tamaan.
Kyllähän yksikin riitti. Vai.
liekö hän tätä samaa ajuri tiedustellut
useammasta paikasta, meen ja tiedä.
Menin tavaroineni auton peräistuimelle.
Oppaani puhui jotakin ajurille, juoksi
sitten vajan seinältä ottamaan pyöränsä,
mistenkin nimet muistokirjoituksineen. jonka asetti auton sivuun ja istui itse
Kuljinune usei^ paikoissa ja Maija ajurin viereen ja niin sitä taas lähdettiin,
piti huolen että Hirvijoki tuli vieraalle Matka ei kestänyt kauan.
näytetyksL Kun ajoimme pihaan tulivat isäntä,
Eräästä talosta lähetettiin kutsu, et- emäntä ja molemmat pikkupojat^ Ahti ja
tä tuoda Canadan vieras heillekin tutus- Olavi autoa vastaan. En ehtinyt kun-
Uta oli jo melko myöhäinen ennen
lerille pääsyä- Menimme miltei heti nuk-unSaan.
Aamulla alkoi aika vilinä fcuh
yttopapvi lähti jalkeille. Kaikki muut
apset oHvat tyttöjä, paitsi vanhin, joka
^vi työssä, oli poika. Lasten kanssa
l^ä tuli pian tuttavat. Rohkeita ja
r^aita lapsukaisia kaikki. Vanhin ty^
täi oli jo pois totoa ja sitä seuraava-malkd-
ja nousta aikuiseksi. Sitten
ytienrp. I , di vielä viisi pienempää, nuorin siinä
ipuhuttiin. Mden tai kolmen vuoden. Tälle fver-oin
..pitoja,
itroepita-
, puhuttiii
unnan ak-akaannjt
Hnen viet-isiaa
kau-
:si suurine
leen. Ei
piti näyt-lenisi
Ma,
sitä meil-illa
pelat-oleva.
Ei
anmukai-i
hänelle
kuin hä3
Hsestakin
m tietoi-
)uhut oli-län
muis-iä
koska
in t>iär,
,cin'-
un.
jhdalleai
iii yksiä
kuinka
elia ji'-
ajatellut
[n muut-i
Santtu.
kolmen vuoden. Tälle i>er-ifeDe
rähettämämme vaatepäketit oli-enemmän
kuin tarpeeii.. Lasten äiti
poikn, €ttä hätä tässä olisi ollutkin
™an teidän apuanne.
Naapurin emäntäkin tuli vierasta
J^^maan. Mekin olimme jo ennestään
l^leet tutuiksi, vaikka nyt ensikerran
P^e toisemme. Hänen miesvainajan-
^^olroUut meillä asumassa jonkin ai-pCanadassa
ollessaan. Nämä naa-
^f^^t olivat oikein sopivia keske-r'
•^^^^i^-at toistensa iloista ja otti-toistensa
suruihin. Niinhän sitä
•Mm. Kaikki oli niin sopuisaa tässä
köyhässä kodissa.
^!''^^'^'^^^ ja ptihetta kuun-r^^^^^
rr^^ äiti tässä ta-
^^-''"^ riehakkaana. Santtu
•**«aja murheellisena.
{/'nntenkää^ tahtonut ymmärtää, et-r^
tun tilalla olsikin nyt oleva toi-
Vv*^' ^"°^^"^^ton, kaukaa tullut.
, kmT ^^^"ättömään taloonsa. -
i t T / ' " ^ "^'^ Heikkilän rikkauk-mmTT''^^'''
-Näm oli mies
m^tL ; "^'^^ sittenkään oli
» ^ t ^ Iiänen täytynyt se
fö?^Cr t"Hsi koskaan koko-
Jatkuu
tumaan heidän Amerikan vieraisiinsa.
Minulla kuitenkaan ei ollut enää aikaa
lähteä sinne, koska olin färjestänyt mat­kani
seuraavaksi aamuksi. Jouduin kui­tenkin
paluumatkalla samaan laivaan
näitten amerikkalaisten kanssa. Olim­me
jo menomatkalla olleet matkatove­reita.
Olisin tutustunut heihin siellä,
jos minulla olisi ollut aikaa.
Heinäkuun 19 pnä aikaisin aamulla
jätin hyvästit Ruotsalan perheelle, jon­ka
ystävällisestä seurasta sain nauttia
kolme päivää. Ruotsalan vanhin tytär­kin,
joka oli pois kotoa, pistäytyi minua
tervehtimässä. Maija lähti minua saat­tamaan
kirkonkylään asti. Siellä kävin
viemässä pikaterveiset Maire Lahden-noUeen
autosta ulos, kun jo alkoi sellai­nen
kuulumisten ky^ly ja terveisten ja­ko.
Avulias oppaanikin katosi kuin ti­na
tuhkaan. Selviydyin siitä sen verran
että maksoin ajurin ja niin mentiin si­sälle,
jossa Irja-emännän kahvipannu
hellalla odotti. Kysyin talon väeltä, et­tä
kuka oli se mies, joka tuli samaa mat­kaa
kanssani. Hämmästyin kun kuulin
luokse oli taas jo halu päästä., voidakse­ni
olla jonkin aikaa siellä, niin en ehti-n>*
t.
Kolmen päivän kuluttua taas jatkoin
matkaa. .\amu oli mitä ihanin, kun
Saarenpäät saattoh-at minut autolle,
jossa matkustin Kurikkaan asti, Kuri­kassa
piti muuttaa autoa, koska olin
meiu)ssa Kauhajoelle. Kn kirkonkyläs­sä
piti taas muuttaa Ja sieirä sain odot­taa
yli 4 tuntia Fantisfi^lle menevää au­toa.
Ajattelin siinä aikaa ollessa käydä
viemässä tervein Matti Sundholmin
si^idle..» Kysyin ma^ahuollosta missä
hän asuu ja siellä sanoivat että hänen
luokseen oninatkaa ämakin S km. 'Kun
ei ollut autoakaan saatanoissa niin se täy­tyi
jättiä. Annoin tavarani ^ilylettä-väksi
ja läksin kävelemään.' ICivelln kir>
kolle, j c ^ ei ol!utlta^\icäiikana.\''Kir­kon
ympärillä oli hautausmaa ja s'ellä
näin taas noita aavcniäisia ristiä. Menin
hautausmaalle katsomami Inilnka paljon
'Kauhajoen poikia oli pitänyt iihrata
sille suurelle hulluudelle. Satoja nirtä
oli. Voi kauhistus^^ntäan! En tiedä
miksi, mutta joka paikassa missä pysäh­dyin
ja jos hautausmaa oli lähellä, piti
minun Mydä siellä vaild?4, sitten kyyne­leet
silmissä sieltä poistuin.
Palattuani meriin syömään icirkonky^
Iän uuteen ravintolaan. Se olikin tcMlel-la
kaunis ja uuden aikainen. Sisältäkin
se oli siisti. Liinat pöydiirä, vaikka
tosin paperiset, mutta kuitenkin hyviltä
näyttävät. Kaikilla pöydillä oli kukka­vaasit,
tehden tunnelman miellyttäväk­si.
Pistäydyin sitten vielä eräässä kau­passa,
mistä ostin ptiulusikan naapurin
emännälle, joka on Kauhajoelta kotoi­sin.
Pantaneelle pääsin viiden ajoissa illal­la.
Autopysäkillä kysyin missä Fiia
Hulkki asui. Minut neuvottiin, eikä hä^
nen asuntonsa kaukana ollutkaan. Tä­mä
iPiia oli naapurini Amalia Rajalan
miesvainajan sisko. Fi*'a erotti minua
vasta seuraavana aamuna. Hän oli juu­ri
leipomishommissa. Päivitteli kun hä­nellä
oli siivous vielä kesken. 'Parempi
olikin ettei ehtinyt turhan takia liian
paljon hosua, sillä hänellä olivat paikat
aivan moitteettomassa kunnossa.
Kun leivät tuli paistetuksi lälcsimme
että hän oli Ylivallan kansakoulun o- Amalian veljen paikalle, joka oli ai.v an
pettäjä. Minulta pääsi aivan ajattele- lähellä, viemään Canadan terveisiä,
matta: kaikenlaisia kansakoulun opet- Hautamäen emäntä oli puhelias, ei «ii-tajia
teillä on. Myönsivät ettei hän oi­kein
ensiluokkainen ole, tuppaa liian
paljon ryyppäämään ja silloin touhuaa
liiaksi. V
Kun kiireellisemmät asiat oli kerrottu.
suolle, jotka sanoin Lilin Canadasta lä- muisti Irja antaa minulle tulleet kirjeet,
hettäneen. Kyllä heti oltiin selvillä ke- ^oita olikin useampia. Olinkin ollut tä-nestä
oli kysymys. Kahvitta ei pois las­kettu.
Oli ihan ihme, kun jokapaikas­sa
oli samanlainen ystävällinen vastaan-otta.
Minun olisi pitänyt käydä vielä
toisessakin paikassa, mutta kun näytti
olevan kiire työaika niin en viitsinyt
ruveta ketään vaivaamaan oppaakseni
ja muutenkin teki mieleni päästä Jalas-järvelle
mitä pikemmin.
Olin antanut osoitteeni sinne, että
män ajan kuin hukassa. Nyt taas tun­tui
olo mukavammalta kun sain tietoja
omaisistani. Paljon sitä olikin kertomis­ta.
Olin nimittäin siskoni miehen Sämi
Saaren kotona, siellä Anturajärvellä,
kuten Samppa sanoo. Kovasti siellä
enon perheen vointia kyseltiin. Pojat­kin
olivat innokkaita kuulemaan Cana­dan
uutisia.
nä paljon ujosteltu. Puolenyön seutu­ville
aika siellä kului. Palattuani taas
kotiin, sanon kotiin, kun minulla oli
aina joka kylässä yksi paikka jota pidin
kotinani, pääsin vähän lepäämään. Seu-raa/
vana päivänä vierailin vielä yksin
Hautamäellä ja samalla myöskin Ama<^
lian toisen veljen luona, joka asui vei»,
jensä naturina. Täällä oli väki hil­jaisempaa,
mutta hyvin sitä sielläkin toi-meentultiin
Kalliohalkolassakin. Ystä­vällinen
kohtelu palkitsi terveisten tuo­jan
vaivat.
25 päivänä taas matkalla aikaisin aa­mulla.
Alavuudella vielä piti käydä vie­mässä
Tepon perheelle siskojensa ter­veiset.
Minäkin halusin nähdä Heikin
ja hänen perheensä, olimmehan vanhoja
tuttuja, Heikki oli poikamiehenä olles-
Ei tullut aika pitkäksi täälläkään, lii-saan
sinne ehdittyäni kuulla jotakin ankin nopeasti se kului. Kuljimme kat-
Lahdesta ja kotoa Canadasta. Seinä- selemassa Sarenpään kauniita vehnävai-joelle
lähtevän linja-auton lähtöaika oli nioita. Kauniilta näyttivät vehnäsarat ollut jmvkm ailcaa^Ganadassa sa-myöskin
hyvin lähellä, joten jätin lo- ja samoin^^uut viljavainiot. Työvoi- maila paikkakunnalla kum ^^^^^^^^
put käynnrsiihen ja jatkoin matkaa man puutteen tähden ei kaikki ollut tah- ™a Pysähdyspaikka sitten ohkm vi.mei-
Seinäjoelle, jossa menin heti matka- tonut tulla tehdyksi ajallaan_ja Matti- nen talla kerralla,
huoltoon ottamaan selvää Jalasfärven isäntäkin, vaikka oli nuori riski mies, oli Päivä oli mrtä kauneimpia. Automat-
Ylivalliin menevän auton lähtöajasta. joutunut sairastelemaan. Ulkopuolista ka Kauhajoelta Alavuudelle kestää use-
Joku matkustajista kuuli kyselyni ja työvoimaa ei taas kannattanut vakitui- amman tunnn. Olin istunut pitkän ai-sanoi:
Kuulkaapas rouva, jos te olette sesti pitää, joten talon väki dii melkoi­sen
lujilla.
Irjan kanssa vierailimme sitten myös­kin
Palomäessä Samin siskon luona.
Siellä oli talon väki heinätöissä. Me­nimme
heinäpellolle ja minä ötrn kuvia
Anturajärven heinäväestä. Yhden Palo­mäen
pojan paikalla kävimme myös.
Kovasti olisi Palomäessä pidetty kauem­minkin,
mutta kun oli vielä monta paik
Ylivalliin menossa niin seuratkaa mi­nua.
Ajattelin, uskaltaisikohan, sillä
matkaopas ^öli tukevaa sorttia mies ja
vähän hiprakassa. En tiennyt mitä
ajatella hänestä. Hän kyseli mihin sin­ne
olin menossa. Kun sanoin Saaren-päähän,
nin mies innostui ja sanoi, että
taidattekin olla se Canadan rouva jota
siellä odotetaan.
Samassa tuli auto ja kovalla touhulla
kaa aivan ikkunan vieressä. Aurinko
paistoi täydeltä terältä ja tuntui että
ihan sulaa. • Viimein auto pysähtyi
eräässä paikassa ja ohjaaja meni syö­mään.
Matkustajista jäi toisia pois ja
tois'a tuli. Kaiicki kävivät ulkona vä­hän
liikkumassa pitkän istumisen jäl­keen.
Minun vierustoverini otti tava­ransa
ja poistui. Pidin varani että sain
hänen paikkansa. Kun matkustajat taas
kaa käymättä ja kotipuolen omaisten kaikki asettuivat paikoilleen tuli kaikki
Snvn §