Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 6, 1952

              aikaan oli meillä kylliksi läpaä kaikil­le.
Joku toi meille lahjoja.
"Emme voineet sallia niiden ottaa si-tä^',
he sanoivat. Kun bliimne saaneet
uudet tavaramme, pidämae mtiotinäyt-tdyn.
Unkarin juutalaiset olivat tuo-
.seet ilkkaltä aluisvaattdta. IKaikiUa.
sneillä oli maata laahaava silkkinen yö-,
paita. Minäenpessytnyk^änmitään.
Yhden tai kahdet k ä j ^ n jälkeen-heitin
yg^dah menemään itai sal^uJj^tm.
sairaalaan. Sammutimme valon muoti-näsrttelyn
jälkeen.
hänelle, he murehtivat Kolmannen Val­takunnan
puolesta.
Heräsin kimNatasha tuli sinä yönä.
he sanoivat?" kysyin.
i X a t a ^ a&oi nauraa. Hänen tum­mat
silmäni loistivat, iiänäi vadeat
hiuksensa väijyivät kuutamossa.
'l^akkaa nauramasta Natasha. Sano
minulle mitä he sanoivat." H
*'En voi! He juopuivat, ja Jtiedäikö
mitä he simnnittdivat?^* ^äe ^nimiittfri
livat mitä ^ukhi t e ^ i ktm i^^^ ar­meijamme
tulee. He alkoivat puhella
RISTO K1731IMIJ:
•Natasha tapasi palata SS-kdttiosta juovuttuaan. Sanoi^t, että Bedarfista
kello yhdentoista aikaan yöOä. Hän
keitti Birkenaim:ha]litsij<H]le. il>^atasha
oli venäläinen ja poikkeiiksdlisen kau­nis,
ja huolimatta työstään hän ei salli­nut
kenenkään kujeilla ympärillään.
5S-miehet nauroivat hänelle.
*Wo, Natasha! IMissä sinun armeija­si
Niiden olisi pi^>rt olla täällä
kauan sitten. Mitä sanot, sinä pikku
bolsheviki?»
"Soppa on mainiota tänään" ,hän
vastasi, irooninen välke silmissään.
He tuskaantuivat. He tiesivät, että
tulee lakeija, koska hän piilottaa ken-sidän
päääi^omme
Natasha pärskähti
T>AiaCASTAIV^, lumiset fcöuset ja
kkmieltävät hanget ovat iiHc^ ih-misdle,;
j p ^ : on pan vuotta joutuhiU
nid<^ketemään.^Iän ylej^^^alttl^ y^-
M hiko^Ntna^py^^^n^^
vpan'^itaa>^iirä^:v
Kuiske, joka i s t t u k i i t ä ^ ^ ^ junassa.
Jrfä niin hyvm. la meidän päällikkömme - -w r^^^^v^^^ ^ •
Ah — j en voj i." . : : Enta JOS hanjaisikm junasta JO seuraa-makeaan
nauruun.
*^He sanoivat, että ukko kaatuu öi-simäisessä
valinnassa koska hän on hun
laihaa Sitten he rikkoivat ikkunoita ku­ten
tavallista. Sokea mies tähtäsi pul­lolla
valoon, mutta sen sijaan iski Wag-neria.
Wagner sai suuren kuhmun. Se
oli hänen jäähyväisillallisensa, sillä hän
lähtee rintamalle. Hän. on vihainen
kuin ampiainen.
^3rttö vihaa, heitä, ejttähänee^ ^ ^"Hän sanof"minulle: ^Nc^ Natasha,
laikuttaa t;etöi h^j^oli 3 ^ | i ^ | v p ^ ^ ^ | | | | } i ^ ^ armeijaasi vast-^
sesta maastaan joka kuHsti /ihääiln^
herroja. Natashah ei tarvinnut surra
(Moskovan eikä Neuvostoliiton voiton
suhteen. Ja .he, vaikka yrittivät hy­väillä
häntä nurkissa, vaikka naurohrat
välla! Xmken varalta oli hän pi&eutu^
nut:^huhtovarusteisim ja sukä^
pia:käasissa^^^^^ seurassa.
'Mukianasm Mnellä oli vain leipiUaukku,
jossa oli välttämättömät kapineet.
Hänhän voisi oikaista hiihtäen met­sän
läpi. Tuttuja polkuja myöten ker­tyisi
matkaa tuskin viittätoista kilomet­riä
enempää. JBEän tunsi mielensä läm­penevän.
'Hänen^täytjd saada sukset
jalkaansa jä päästä poiikaisemaan pit­ikin
luistavaa latua. Mutta . . .
Jsiin ,asi^ssa oli yksi mutfä. Edellisen
teö, mutta niin kuitenkin dj
mtt. Efcfeä s ^ oU siinäkin^
:^mKirtya3cutteeto^
nenmielen^^
pisteeseen, mutta onnett
nyt ?€a^ mahtanut mitääT-piM-istahtanut
häntä^^ vastapäätä^-aS^
^kiharmn ja nauravin silmin iotb •
^^ert^ja^häpeiHeetoBen^^^^
— Ellen nyt nouse seiiraavaöa
maila pois,- Reino mietti, lyi^j-ii^
emaan tuon tytön kanssa
« a t i e s m i t ä . Ja se ei käy l a a^
lahden seuraavalla asemaUa. jr^
entä jos tyttökin lähtee? ij
ei de edes matkatavaroita ja
hänen aikomuksenaan on ajaa^
n asemanväliä. Hm . . . niin on
ja näin on paha . . . antaa tytön i
ta . . .pääasia, ettei synny mitään
kailua. Huhut voisivat kantautua
tiin saakka ja .
Veturi vihelsi, Juna hUjensi vauBth
^an', ja minä Vaistasin 'Geslmdheit' pysäkin kohdalla häh oli torkahtanut tyttö ratkaisi. ' Hän
sitten juoksin nopeasti."
"Ah, Natasha, joudut ikävyyksiin.
Et saa ilveillä niiden kanssa. Miten
kaikki päättyi?"
K I I T O S
ja kiin hän o l i avannut silmänsä, oli hän
tuntenut olevansa mennyttä miestä.
ITänestä tuntui hiukan tolkuttomalta,
että hän siinä samassa silmänräpäykses­sä
<^i rakastunut hiusmartoaan myö-nousi
ke
Lauaumme l A i l i a a i klHokset loiUdne Jotta
suutem. Jonka suknlaisejt Ja t u t t a ^ ^ JSrJesfctvät meille 22 i » i v ä xduntakini^
avioliittoon menonnne Joh(3kista.
Kiitos arvokkaista lalijoista^ qrSmisIsta Ja Juomisista. Erikoinen kiitos,
toimecaipanijoille Ja Hugo Ekroosille soitosta. JoUa näkyi hyvin s o p l t ä h lapikas
lattiaan.
SAI*LY JA EERO HHX
130 N . Hffl S t . Port Arthur. Ontario
~ "He hakivat BolekinyxiFastöimishuo^
neesta ja käsUv^ soittaa heUIe hanu­ria.
Hän yhä soitti ja he rikkoivat esi-
; neM.;-^e särkivät k ^ ^ ^ lautaset^ Mi*
rmin ön ment^ ja. ^ nyt laitur^.
järjestettävä viiusia. ^ Sama peli joka Tyttö oli kuitenkin dlutj
yö-"*; ja sujautteli jo ratavallia alas
Posti saapui C^ecunln kaupungis
riensi eteiseen, missä hänen
olivat, miitta muisti kuitenkin
pitkän katseen Reinoon ennenkuin
ki oven.
. Reino ponnahti pystyyn kuin
tyssireeni olisi ulvahtanut hänen i
mässääit ja vaappui kuin merimies*
junaiiijävaunua. Jarrujen
olivat handia- jo sukset kainalossa
seuraavassa he^ssä> Imn xHihx
•uHmnimniiunui) imtumnitniiununui tiouniiianiinmnnmnimMnmniininiiuniuroniimninntg
imyinift
K I I T O S 1
5
S
§ Sydämelliset kiitokset sUta tosiyllätyksestä Jonka j ä r j e s t i t t e Pohjolan haa-
Ulle marraskuun 15 p : n ä minun SO-vuotissynt^mäpäiväni johdosta.
Kiitos rahalahjasta ja kauniista kahvipöydästä. KUtos emännille jotka
näkivät suuren vaivan.
Kiitos Jenny Silenille runosta sekä Amelle ja Robertille soitosta. .
AINO PAAVILAliNEN
B . R. 2, Kamlnistiquia, Ontario
S'
5
=
Nuori mies viirukkaissa hyppäsi ulos
ja SS-mies tuli ajurin istuimelta ja kä­veli
päällikkönmae virastoon.
"Varastoimisjoukkueko?" kys3ri van-'
ki kovalla äändlä ja sitten kuiskasi:
"Olkaa hyvä, hakekaa Krystyna Zy-wulska.
Minulla on hänelle kirje. M i -
<nun tä3rtyy nähdä hänet. Mutta nope­asti,
sillä lähdemme heti."
"Olen Krystyna."
"Te?" Hän oli hämmästynyt. "En
kuvitellut teitä juuri näin. En tiedä
miksi. Mitä minun pitää sanoa An-drewlle?"
ämnntmnmuianirautni imnntuiniiMuuiuiuuiuutmiinuiiuiniuuiiiiiimminimmiminiii^^
ONNITTELUMME
VESA, KAISA JA PAAVO
VAURIOLLE
O M A A N T U P A A N TULTUANNE
1
Sohvia j a Eino Laulajainen
Aino Ja Jaakko M a t t i la
Aino Ja Suk> iUJö ~
S i i l i Ja Juho iHannikfiinen
Impi Ja L a u r i Laakso
Ida Suvanto
Rauha Ja 'SYJd Lemberg
Sally Ja Vilho Heikkilä
Hulda Ja Aatu Ikonen
. N i i l o Ja Eero Lehtilä
EQi Ja L a u r i Johnson
Tuija Ja Ake Hunnakko
v m e K ä h ä x f i
Eino T,rttftksonen
Eeva Ja Roope Heiskanen
L a i l a Ja Aarne Laakso
Bdit Ja WiUam Jokela
Dagmar Ja Sam Rajala .
Jenny Ja Leunard HJortti
l A u r i ^i<>htlngn _
HeUen Ja Eino Tarvainen
E l l i Ja Jack Karvonen
H i l m a Ja Matti Rasmus
Impi Ja Tulonen
Mrs. j a mr. Eetu Kolkka
Mra. Ja m r . Martti Vuon
Mrs. Ja mr. j . Latva
Nestor Niemi ,
Rauha Ja Arthur Nakkila sekä tytöt
A l l a n mbmy
Mrs. Ja mr. E . Unnu^^
E l l i Ja John Murre
~ Ekihän sille mitään mahda,
tyynnytteli itseään, — että mimin
tuni kulkee juuri spmaan suuntaan,
niin hän polkaisi suksensa
nauttien heti ensimmäisestä v
Mutta hänen mielessään temm^i
(takin kuin pelkkä talvinen^ maisena
tuo liikkuva piste, joka juuri
maisemasta lumisen kumpareen
Erehtjrikö hän, vai käänsikö tyttö
tään?
•Reino ehti kumpareelle muut
T^unaikkain työnnöin ja potkuin.
jälkeen hän painalsi täyttä vauhtia
nettä alas nauttien «vauhdista. K
h M nähtäisiin, mitä tuleman piti!
Ja tulihan se. Vähän liiai&in
Tyttö makasi poikittain mäen jfl
keskdlä latua. Hänestä ei
syrjään, mutta sauva lipsahti ja se
vassa sHmänräpäyksessä hän ha
suunsa olevan täynnä mustia
ja valkoista lunta.
Sellaisessa tilanteessa ei yleensä
vHse vetää rukkasta kädestä esitd
sä ja muu&in muodollisuudet
turhika. Tytön nimi oli Kyllikki
K I I T O S
^ KtttSmme ystäviä Ja tuttavia, kun tuBtte toivottamaan onnea kommme
5S?* f * ' ^ ^ ? ^ ^ ? ? ^ ^ * * * * ^ ^ " k ä n y i s t ä " . Jotka J ä t i t t e k ä y n ö n n e mulstöksil
KUtos tarJoUusta hanskasta seurasta. K i i t o s myOkäin niiUe Jotka ottivat
osaa, vaan eivät olleet tilaisuudessa saapuvilla. " ^ " ^ »^vat
VESA. KAISA JA PAAVO VAURIO
K i i t o a Kaisanpätvfikukasta Ja kaakusta.
K A I S A .
49 B l a i r a t h a Rd., T\otonto 8, Ontario ^Utazraakunn 22 p. 1953
"Sanokaa hänelle, että voin hyvin —
että ruvet ovat hävinneet ja että en
iisko näkeväni häntä enää.. Missä te
työskentelette?"
"Pakettihuoneessa. Katsokaa tuota
trokia. Se on ihmisten kaasuttamista -paljon muuta fcuin punainen
varten. Vihaan mennä siihen. Me käy- toinen stfksi. Reino koetti h;
. tänmie sitä pakettien jakoon. Se ^ n
r^ennettu kuin laatikko katossa olevi­ne
aukkoineen. Sen alla on kummalli­sia
vehkeitä — -väännettyjä putkia ja
kaikkea."
Sitten hän antoi minulle sanoman
Andrevvlta. An(kew kirjoitti:
"Krystyna parka. Tiedän mitä ta­pahtuu
teidän paikdlanne. Me myös- pela.
km haistelename mumiita. Älä sorru. Mikä tyttö hän olikaani
Tilanne rintamalla on oikein hyvä. Voit jotti häntä suksenkärjistä lakm
arvata sen heidän tiedonannoistaan; «kaan saakka ja kun KyUikki pyj^.
Hyökkäys idässä on täydessä käynnis- nett<mmustoverinsa kotitaloonsa *
sä. En ole kirjoittanut niin pitkään le, ei Remo voinut muuta kuin f
aikaan ^ s k a minulla ei ollut sanansaat- Heillä oli oikeht hauskaa. Kylli^
tajaa. Käskin hänen katsoa teitä tark­kaan.
<Me hyvä, lähetä minulle joku runois­tasi.
Meillä ci ole mitään lukemista.
lUat^ovat sietänaättömät, ja kesä on
niin ihana. On toisinaan niin vaikeata.
Niin monet ajatukset kulkevat läpi M - 4 a « a n / j a sfltä Reinosta itses
vojeni. En-tiedä mitä tehdä: knlutt^^ tuntui, söh^ähän se. Ulalla hän
mattomalla energianani jota olen kasan- kaiqqjalan .matkustajakotia, mu
nut. Kirjoita minulle. Arnoa kirkas aamulla hän jälleen tapasi K:
3ietki elämässäni on se i u n avaan pie- Kotiinsa hän soitti viipyvänsä pan
«en korttisi. Minä mahdan tuntua ko- vää « ä ä n opiskelutoverinsa luoaSi
vin l^isdlisdtaj siBä tuskin tunnen si^ ka. dli tavannut junassa,
nua. Mutta ole hyvä, alitt>öta:muuil- mä-ODnessa' ja^lumessa
le pettymystä. Minun t ä y ^ u ^ o a ^ ct- mikä^^fcestrJsrita^ vuorokaut^
tä olet se miksi sinua aiattelMi.^' ja^^pOaE^r.tdEtv^ ^
hauska, hänen isänsä oli hauska,
äitinsä <^ hauska ja hänen v^*
oli hauska. Ja ilmeisesti heläaa
kien midestä Reinokin oli hau^
Kyllikki selitti kotiväelleen-olevan
jo vanhan, vuosien takaisöi
Mhk>¥m I^i9iiii9i^ 19S8