1955-07-30-09 |
Previous | 9 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
w7/e
valmistanut
n vallitsevait
i vain länsiksi.
imään häntä
eudet.
an poikkeus
"naisemansi-alkoisen
sis-
' Hänen lap-s
lienee suulta
mahdolli-olla
erikoi-nudeisa
. . .
i housut, sa-ssä
kiVäärei-
•kin. Vieläpä
metsäreissul-
;arkka«ampu-ite,
niin Kai-
•eydestä, in-
>äst}-staidosta
i. A'aikoineiJ
a kestävämpj
tta se seikka
assa kärsiväl-in
on vertais-unnitellutkin,
;ta tulevaa ti-
)sketusta ba-ä.
Ei eteväm-päästäkseen
Päästäkseen
än pyöreätä
nuva romant-ien
läheisyys,
assilmää ano-
.'älle silmiin,
tksi yhtä vas-isilmälle,
että
a ora\"aa jo-
) ampua päivänä
nietsäl-vastaanottaja
jlla aikaisin,
pia murkinan
ikeampia am-elevat
kylläi-doissa.
surut-uumi
Kirkas-tapas;
kilpa-een
kuusil^os-ilakkaan
pai-aainulaulua
lunnaita. Kilinä,
voittami-k>
vittiin, että
nmäisen ora-edelleen.
Ora-lissään
ronton
ränä maabaHi
jlena Iat\-aaD,
1 itsensä, t^*'
la se iaskeu-
;alle. 5itten
-my5n:erkkiiiä j
jurun vainoö-pienoiskiN-
ää-hiuuu
. • • ^ '
vs ja laukaisu
•naatu: murto-osa sekunnissa. Kaiholle
tiiti-nättömän nopeasti. Orava puto-rjaaahan
silmä lävistettynä.
Kaiho oli lukenut joitakin seikkailu-
^rtomuksia lännen lehmäpaimenten
Jka-ammunnasta — junarosvoista,
tsästäjistä joissa sankari heilautti
ioiveriaan ja ampui tuhkan pois ka-erinsa
sikaarista sadan jalan etäisyy-tä.
Mahdotonta! oli Kaihon tuomio
isille kertomuksille. Nyt hän oli
5e näkemässä todellista pika-ammun-
Seuraavalle oravalle Kaiho teki sahaten,
mutta palkintotuomarin, jos sei-inen
olisi ollut, mielestä hitaammin,
arkitummin sekä epävarmemmin. Am-untakoe
tapahtui vuorotellen. Kirkas-
Iman ampuessa viidettä oravaa, kuula
ttui neljännestuuman silmien alapuo-
He vieden oravalta nenän mennessään,
[ilpailuhaasteen antajalle oli onni huo-
,impi. Orava pyöritteli käpyään käpä-isään
ja pää keikkui kuin tikalla puun
yljessä Kaihon viides orava menetti
lolemmat etukäpälänsä.
Kirkassilmä ei iloinnut voitostaan,
in loi s}'}'ttävän katseen kilpailijaan-sanoen:
. ,
— Noin ei saa ampua. Elämä oraval-on
sama kuin meillekin. Ammut silaan,
sen elämä loppuu silmänräpäyk-
'55ä. Sillä ei ole kärsimyksiä. Se ei
es tiedä mitä on tapahtunut. Kivut ja
ärsimykset ovat helvettiä, jos sellais-on
olemassa.
Päivänpyörä oli ehtinyt päivittäisen
tkansa huipulle lämmittäen suloisesti
raukaisevasti. ^Metsässä oli terve pih-n
tuoksu. Paksu ruosteenharmaa sam-alpeite
kuin persialainen matto, peit-etelään
viertävän puista vapaana ole-n
rinteen silmäkkeen, jolle he pysäh-rivät
eväitään haukkaamaan.
— Tämä herttaisen viehättävä syys-äivä
romanttisessa vuoristossa on mei-ä
varten, tuumi Kaiho Kirkassilmälle.
Kirkassilmä loihti repustaan harvi-isia
herkkuja. Karhuhrasvassa pais-ttua
muusin turpaa, keitettyä peuran
ieltä ja puolukoilla kyllästettyjä muu-n
aivoja paistettuna, Nämä olivat pi-pöytäherkkuja
vaarainten varsista
^eitetyn teen kanssa. Tällaisesta juhla-teriasta
olisi ylpeillyt kuka tahansa.
ukseksi Kaiho otti rohkeasti Kir-assilmää
käsistä kiinni, veti luokseen
ainaen hänet rintaansa vasten rajuun
vleiluTi. Hänen leirillä oloaikanaan pa-outunut
ihailu Kirkassilmää kohtaan
urkautui rajuna, kaipaavana, rohkeana
mistuksen oikeutena. "Erämaan rita-riisiii
katsellaan "metsänneidon"
lastomaksi, valkoisen valloittajan ta-
'2an. Katsoi syvään kilpasiskonsa silkin
ja puki rajattoman ihailunsa tungen
sanoiksi:
Sinä olet Dakota-heimon nuolen-ekijän
tytär Minnehäha ja minä oleh
iawatha. Tämä koskemattoman luonnon
metsäaukeama on meidän pyhät-omme
— linnamme. Taivaan puhdas
^niholvi linnamme kattona, metsä puu-rhamme.
Tuuli ja metsän humina
älauluamme, ikuiset lumipeitteiset
loret todistajinamme. "Tapiolan" lai-dunteleva
karja elämämme antajana,
koko vuoristo kartanomme ja pehmyt
koskematon sammal rakkautemme alttarina
— \-uoteenamme . . . Xäin runollisen
tunneherkästi Kaiho ilmaisi tunteensa.
M innehahalleen.
Kirkassilmä pakoon pyrkivän perhosen
tavalla tempautui irti syleilystä sanoen
uhmamielisesti:
Jos minä olisinkin Longfellown
tarujen Minnehaha, niin sinä et ole kuitenkaan
Hiawatha. Hän loi tuomitsevan,
mutta silti rauhallisen ja syvään
tunkevan katseen Kaihoon. Sitten Län
jatkoi:
— Rotuni naiset lumoutuvat valkoisen
miehen edessä. He ovat heikkoja
vastustamaan valkoisen miehen tunteitten
purkauksia. Vieläpä hylkäävät oman
rotunsa miehet valkoisen miehen eduksi.
iN^äin on ollut vuosisatoja ja mahdollisesti
tulee "olemaan edelleenkin. Se on
kuitenkin ollut ja on virhe naistemme
puolelta. Rotuni nainen ei ole tasa-ar-voinen
toveri sinun rotusi miehelle, sinun
rotusi maailmassa. Korkeintaan me
voimme oU^ vuodetoveri ja eräkump-pani
valkoiselle miehelle niin kauan kun
hän viihtyy harhailevana turkispyydys-täjänä
tai kullanetsijänä. Sen jälkeen
mitä? Valkoinen mies kun jättää korpivaelluksensa,
niin me jäämme lastemme
kanssa hyljätyiksi, yksinäisiksi erä-naisiksi.
Entä lapset? Sekarotuiset lapset!
Kekäleet! (Ranskalaisten ja intiaanien
jälkeläiset ranskaksi metis — kekäleitä.)
Niillä ei ole paikkaa missään
Ei ainakaan sinun maailmassasi ja puhtaat
rotumme jäsenet halveksivat niitä
myöskin. Sekarotuisia on jo liikaakin.
Niiltä on menestymisen portit sulejttu,
ainakin sinun sivistyneessä ysteiskun-nassasi.
Kirkassilmän katse harhaili levottomana,
ikäänkuin myötätuntoa etsien
metsän puilta, rannattomalta taivaan si-neltä,
ikuisilta jäätiköiltä, jylhältä
luonnolta. 'Hän jatkoi ajatuksiaan:
— Minä tiedän mitä sanon! Olen itse
rotuhalveksunnan kokenut. Olin viisivuotias
kun eräs siviili-insinööri otti minut
kasvatikseen. Vei minut täältä metsästä
kaupunkiin. Kasvattajani mr. ja mrs,
Smith olivat herttaisen hyviä minulle.
Minulla oli kaunis 'koti, leikkikaluja,,
kauniita vaatteita, hyvää, ravitsevaa
ruokaa .— kaikkea kylliksi . . .
Sitten alkoi koulunkäynti. Se oli minulle
ensin kuin painajaisunta. Tunsin
itseni orvoksi, hylätyksi, kiusatuksi.
Olin jokaisen nypittävänä ja kiusattavana.
Injun! Injun! huutelivat toiset
lapset häväistääkseen minua. Muistan
sen hyvin, kuinka katkerasti itkin joka
päivä. Hiukan vanhemmaksi tultuani
kouluvuodet olivat hiukan siedettävämpiä.
Käytin vapaa-aikani kirjojen parissa.
Smitheillä oli hyvä kirjasto ja se
oli aina kumppanini, kasvattajiani lukuunottamatta.
Oli siinä kuitenkin se
hyöt^, että olin aina luokkani parhain.
'Sitten — niin sitten — Kirkassilmä
pyyhki kyyneleet poskiltaan ja syvän
surun valtaamana jatkoi:
— Olin jo neljäntoistavuotias. Elämä
alkoi hymyillä, jos niin sanoisin, Ku-
M U S T I K O I T A
Olkaa varmat, eitä lähetätte MARJANNE, oikeaUe väUtysliil&eeHe,
mistä saatte korikeinmiatlmaritkinahiimat.
ME MAKSAMME CPR:n EXPRESS MONEY ORDERILLA JOKA PÄIVÄ
PIKAISEN MARSUN SAADAKSENNE LÄHETTÄKÄÄ
MUSTIKKANNE SUORAAN OSOITTEELLA
A N S P A C H
Suositukset voitte saada mistä hyvänsä Royal' Pankista
Kirjoittakaa ja pyytäkää lähetysleimasin Ja tyyny.
GEO. C. A N S P A C H CO., LIMITED
Ontario Food Market, Queensway, Toronto 14, Ontario
(25-2-9-16-23-30-6-13-20)
tittelin \-oivani valmistua joksikin edes-vastuulliseksi
henkilöksi, opettajaksi tai
pääse\-äni tekemään jotain rotuni alem-muustilan
kohottamiseksi. Kaikki toiveet
ja tulevaisuuden km"'telmat murs-kautui\-
at yhdellä kertaa. Mr. ja mrs.
Smith kuolivat tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa.
Minä satuin olemaan
hiukan huonovointinen, jäin kotiin heidän
mennessä sunnuntaikalastusmatkal-le
ja sille reissuU^ jäivät. Minä jäin turvattomaksi
kuin linnunpoikanen, jolta
^haukka on emon raadellut.
En käsittänyt mitä tehdä. En ollut
kykenevä minkäänlaiseen toimeen tai
tehtävään. Tuskin kukaan olisi ottanut
minua lapsenkaitsijaksikaan — minä
kun olin vain intiaanityttö. Palasin takaisin
omaisteni luokse. Mitä muutakaan
olisin voinut tehdä.
Kirkassilmä katsoi Kaihoon kuin tuomari,
joka vapauttaa syyllisen, vaikka
pitäisi langettaa tuomio.
— Minun pitäisi esi-isieni kärsimysten
takia, joita valkoinen niies on rodulleni
aiheuttanut, vihata sinua, teitä
jokaista . . . Valkoinen mies ryösti meiltä
maan, kalavedet, tuhosi eläimemme,
buffalot, ja hävitti metsänriistan. Tosin
sitten kun rotumme elämisen mahdollisuudet
oli tuhottu, he määräsivät meille
kappaleen maata sieltä ja täältä. Sanoivat:
pysykää ja eläkää siellä.
Onhan meillä intiaaneillakin heikkoutemme.
Vuosituhantiset eliimänta-pamme
ovat meille rakkaat, niin taannehtivia
kuin ne ovatkin. \'alkoinen
mies on heikkouksiamme käj-ttänyt hyväkseen
— yksi niistä on väkijuomat.
Huomattuan intiaanien mieliteon, taipumuksen
väkijuomiin, meidän hallitsijamme
ja ''hyväntekijämme" sekä holhoojamme
'Hudson Bay Co. käytti rommia
ryöstääkseen turkiksemme. Ryöstäminen,
on karkea nimitys, mutta suorastaan
ne sitäkin tekivät. Kaupoissa
pettivät intiaaneja...aivan sikamaiäesti.
Saadakseen Hudson Bay Co. pitkäpiip-puisen
pyssyn, piti antaa vastineeksi
majavannahkoja pyssyn korkuinen läjä.
Arvokkaasta näädän nahasta saivat
se vain paunan ruutia. Intiaani ei saanut
harjoittaa kauppaa muiden kuin
Hudson Bay-yhtiÖn kanssa, eivät edes
keskenään. Jos myynti tai kaupanteko
tuli ilmi, niin siitä oli suorastaan ankara
rangaistus. Intiaanien elämä oli niin
puristettu, etteivät saaneet pukeutua-kaan
pyydystämiinsä kallisarvoisempiin
turkiksiin. Katoliset lähetyssaarnaajatkin
selittivät Hudson Bay Co:n tahdon
mukaan, ettei intiaani pääse taivaaseen
jos pukeutuu komeisiin turkiksiin. Vanhemmat
rotuni jäsenet, jotka eivät voineet
hankkia elatustaan, jätettiin oman
onnensa nojaan kuolemaan nälkään.
Katkeroituneena, sydän täynnä patoutunutta
vihaa valkoista valloittajaa
vastaan Kirkassilmä kertoi laajasti rotunsa
kohtaloista päätyen ikäänkuin uhmamielessä:
— He tuhosivat elämämpie! Tuhosivat
luontoon perustuvan uskontomme.
Tilalle toivat ristiinnaulitun kuvan
ja hänen nimessään pakottivat alistumaan
kohtaloomme — tyytymään voitetun
ja sorretun osaan. ^Mutta kahle-orjikseen
eivät voineet meitä kuitenkaan
alistaa.
Kertoja oli kotvan aikaa vaiti. Muistojen.
katkeroittama irhmamieli häipyi
hänen sielustaan ja suloisen naisen
kaikkivoittava hymyily kukitti kertojan
rakastettavaksi naiseksi. Tutkijan katseella
Kirkassilmä katsoi Kaihoa syvälle
silniiin ja sanoi:
— Sinä voit ehkä olla toisenlainen?
Et kuulu valloittajien joukkoon ja annat
intiaaneillekin ihmisarvon. Mutta
eikö katkeroitumisemme valkoista' valloittajaa
kohtaan ole oikeudenmukainen?
, /
Päivän kaari oli päättymäisillään
metsän hämyyn. Hiiviskellen lähtivät
saaliin tavoittelijat liikkeelle, metsästys-retkelle.
Päivän, elollinen surma painui
Montrealiiaincn balcttitanssija-tar
Margaret Mcrcicr, on hyväksytty
Etiglantiiti kunitikaaUisen
oopperan tanssiryhmään. Myöhemmin
tämä kuulit:sa balettiryhmä
tulee tekemään vierailu-
7natkan Amerikkaan.
Viipyi kauan, mutta saapui
Aivan äskettäin sai eräs Sointulan
asukas Yhdysvalloissa ilmestyvän Työ-mies-
Eteenpäin lehtensä kuten taA'alli-sesti.
Lehtien joukossa oli kuitenkin
laiskuri, tai mikähän matelija lienee ollut.
Xiin yksi niistä oli painettu torstaina,
lokak. 5. pnä 1950,
Lehti joutui ensiksi emännän käsiin,
joka alkoi ihmetellä otsikkoa '"Mac-
Arthur valmistelee hyökkäystä''. Sitäkin
ihmeellisemmältä se tuntui, kun nyt
juuri on rauhanomaiset neuvottelut
käynnissä.
Kyllähän asia sitten selvisi, kun
katsottiin päiväystä. Mutta se jäi epäselväksi,
että missä lehtirassu oli aikaansa
kulutellut lähes viisi vuotta. Hyvän
kohtelun se kuitenkin oli vaelluksensa
aikana saanut, koska se näytti
kuin juuri äsken painosta lähteneeltä,
oli puhdas ja eheä.
BUDDHAN KUVA SUOJAAN
Eräästä englantilaista rakennusfirmaa
pyydettiin muutama viikko sitten
suunnittelemaan katosta Burmassa olevalle
90 metriä korkealle Buddhan kuvalle.
Tämä tehdään silcsi, että lentokoneista
saattaisivat vääräoppiset nähdä
heidän pyhän kuvansa. Tarkoituksena
on päällystää katos kullatulla alu-miinilevyllä.
pimentoihin ja tumma yön.viileys levitti
siipensä jylhän luonnon y l i.
Leiritulen iloinen hehkuva silmä
opasti kilpametsästäjät kotikunnaille.
Tulella poreileva lihapata tarjosi antimiaan
väsyneille eräretkeilijöille.
Päivän retkeily metsäisissä vuoristo-laaksoissa,
"eränaisep" omistamisen
epäonnistuminen sekä naisen kertomus
rotunsa sorretusta kohtalosta askarrutti
Kaihon ajatnksia hänen katsellessaan
•makuupussistaan '"salinsa" kattoon i l mestyneitä
tähtilamppuja. Kunnioitus
sekä kaipaus Kirkassilmää kohtaan oli
Kaihon lämmittävänä vuodekumppa-nina.
Intiaani ei juokse riistan perässä, kuten
hänen valkoinen veljensä. Hän tuntee
maastot, maisemat ja riistan laidun-tamispaikat.
Hän asettuu valitsemalleen
paikalle istuskelemaan ja imeskelemääa
piippuaan. Hänellä on aikaa odottaa
saalista luokseen. Ellei odotettu saalis
tule tänään, niin tulee se ehkä huomenna
tai ensi viikolla. Väijyksissä ollessaan
he käyttävät vain pienoiskivääriä.
Eläin kun tulee luokse, niin hyvin
tähdätty pienenmpikin kuula on kuolettava.
(Jatkuu).
*
^ ,
•n 'M
• ^
> * M:
V
w • M ** l %»• ^ m
%
iii
K :
* m
•
\ ' '^•^ Vii
*
v."
V• s. tn
.•
».
Sd.
m
n
- • ••
'«- •VN:
Lauantaina, heinäkutin 30 p^vänä, 1955 Sivu 9
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 30, 1955 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1955-07-30 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki550730 |
Description
| Title | 1955-07-30-09 |
| OCR text | w7/e valmistanut n vallitsevait i vain länsiksi. imään häntä eudet. an poikkeus "naisemansi-alkoisen sis- ' Hänen lap-s lienee suulta mahdolli-olla erikoi-nudeisa . . . i housut, sa-ssä kiVäärei- •kin. Vieläpä metsäreissul- ;arkka«ampu-ite, niin Kai- •eydestä, in- >äst}-staidosta i. A'aikoineiJ a kestävämpj tta se seikka assa kärsiväl-in on vertais-unnitellutkin, ;ta tulevaa ti- )sketusta ba-ä. Ei eteväm-päästäkseen Päästäkseen än pyöreätä nuva romant-ien läheisyys, assilmää ano- .'älle silmiin, tksi yhtä vas-isilmälle, että a ora\"aa jo- ) ampua päivänä nietsäl-vastaanottaja jlla aikaisin, pia murkinan ikeampia am-elevat kylläi-doissa. surut-uumi Kirkas-tapas; kilpa-een kuusil^os-ilakkaan pai-aainulaulua lunnaita. Kilinä, voittami-k> vittiin, että nmäisen ora-edelleen. Ora-lissään ronton ränä maabaHi jlena Iat\-aaD, 1 itsensä, t^*' la se iaskeu- ;alle. 5itten -my5n:erkkiiiä j jurun vainoö-pienoiskiN- ää-hiuuu . • • ^ ' vs ja laukaisu •naatu: murto-osa sekunnissa. Kaiholle tiiti-nättömän nopeasti. Orava puto-rjaaahan silmä lävistettynä. Kaiho oli lukenut joitakin seikkailu- ^rtomuksia lännen lehmäpaimenten Jka-ammunnasta — junarosvoista, tsästäjistä joissa sankari heilautti ioiveriaan ja ampui tuhkan pois ka-erinsa sikaarista sadan jalan etäisyy-tä. Mahdotonta! oli Kaihon tuomio isille kertomuksille. Nyt hän oli 5e näkemässä todellista pika-ammun- Seuraavalle oravalle Kaiho teki sahaten, mutta palkintotuomarin, jos sei-inen olisi ollut, mielestä hitaammin, arkitummin sekä epävarmemmin. Am-untakoe tapahtui vuorotellen. Kirkas- Iman ampuessa viidettä oravaa, kuula ttui neljännestuuman silmien alapuo- He vieden oravalta nenän mennessään, [ilpailuhaasteen antajalle oli onni huo- ,impi. Orava pyöritteli käpyään käpä-isään ja pää keikkui kuin tikalla puun yljessä Kaihon viides orava menetti lolemmat etukäpälänsä. Kirkassilmä ei iloinnut voitostaan, in loi s}'}'ttävän katseen kilpailijaan-sanoen: . , — Noin ei saa ampua. Elämä oraval-on sama kuin meillekin. Ammut silaan, sen elämä loppuu silmänräpäyk- '55ä. Sillä ei ole kärsimyksiä. Se ei es tiedä mitä on tapahtunut. Kivut ja ärsimykset ovat helvettiä, jos sellais-on olemassa. Päivänpyörä oli ehtinyt päivittäisen tkansa huipulle lämmittäen suloisesti raukaisevasti. ^Metsässä oli terve pih-n tuoksu. Paksu ruosteenharmaa sam-alpeite kuin persialainen matto, peit-etelään viertävän puista vapaana ole-n rinteen silmäkkeen, jolle he pysäh-rivät eväitään haukkaamaan. — Tämä herttaisen viehättävä syys-äivä romanttisessa vuoristossa on mei-ä varten, tuumi Kaiho Kirkassilmälle. Kirkassilmä loihti repustaan harvi-isia herkkuja. Karhuhrasvassa pais-ttua muusin turpaa, keitettyä peuran ieltä ja puolukoilla kyllästettyjä muu-n aivoja paistettuna, Nämä olivat pi-pöytäherkkuja vaarainten varsista ^eitetyn teen kanssa. Tällaisesta juhla-teriasta olisi ylpeillyt kuka tahansa. ukseksi Kaiho otti rohkeasti Kir-assilmää käsistä kiinni, veti luokseen ainaen hänet rintaansa vasten rajuun vleiluTi. Hänen leirillä oloaikanaan pa-outunut ihailu Kirkassilmää kohtaan urkautui rajuna, kaipaavana, rohkeana mistuksen oikeutena. "Erämaan rita-riisiii katsellaan "metsänneidon" lastomaksi, valkoisen valloittajan ta- '2an. Katsoi syvään kilpasiskonsa silkin ja puki rajattoman ihailunsa tungen sanoiksi: Sinä olet Dakota-heimon nuolen-ekijän tytär Minnehäha ja minä oleh iawatha. Tämä koskemattoman luonnon metsäaukeama on meidän pyhät-omme — linnamme. Taivaan puhdas ^niholvi linnamme kattona, metsä puu-rhamme. Tuuli ja metsän humina älauluamme, ikuiset lumipeitteiset loret todistajinamme. "Tapiolan" lai-dunteleva karja elämämme antajana, koko vuoristo kartanomme ja pehmyt koskematon sammal rakkautemme alttarina — \-uoteenamme . . . Xäin runollisen tunneherkästi Kaiho ilmaisi tunteensa. M innehahalleen. Kirkassilmä pakoon pyrkivän perhosen tavalla tempautui irti syleilystä sanoen uhmamielisesti: Jos minä olisinkin Longfellown tarujen Minnehaha, niin sinä et ole kuitenkaan Hiawatha. Hän loi tuomitsevan, mutta silti rauhallisen ja syvään tunkevan katseen Kaihoon. Sitten Län jatkoi: — Rotuni naiset lumoutuvat valkoisen miehen edessä. He ovat heikkoja vastustamaan valkoisen miehen tunteitten purkauksia. Vieläpä hylkäävät oman rotunsa miehet valkoisen miehen eduksi. iN^äin on ollut vuosisatoja ja mahdollisesti tulee "olemaan edelleenkin. Se on kuitenkin ollut ja on virhe naistemme puolelta. Rotuni nainen ei ole tasa-ar-voinen toveri sinun rotusi miehelle, sinun rotusi maailmassa. Korkeintaan me voimme oU^ vuodetoveri ja eräkump-pani valkoiselle miehelle niin kauan kun hän viihtyy harhailevana turkispyydys-täjänä tai kullanetsijänä. Sen jälkeen mitä? Valkoinen mies kun jättää korpivaelluksensa, niin me jäämme lastemme kanssa hyljätyiksi, yksinäisiksi erä-naisiksi. Entä lapset? Sekarotuiset lapset! Kekäleet! (Ranskalaisten ja intiaanien jälkeläiset ranskaksi metis — kekäleitä.) Niillä ei ole paikkaa missään Ei ainakaan sinun maailmassasi ja puhtaat rotumme jäsenet halveksivat niitä myöskin. Sekarotuisia on jo liikaakin. Niiltä on menestymisen portit sulejttu, ainakin sinun sivistyneessä ysteiskun-nassasi. Kirkassilmän katse harhaili levottomana, ikäänkuin myötätuntoa etsien metsän puilta, rannattomalta taivaan si-neltä, ikuisilta jäätiköiltä, jylhältä luonnolta. 'Hän jatkoi ajatuksiaan: — Minä tiedän mitä sanon! Olen itse rotuhalveksunnan kokenut. Olin viisivuotias kun eräs siviili-insinööri otti minut kasvatikseen. Vei minut täältä metsästä kaupunkiin. Kasvattajani mr. ja mrs, Smith olivat herttaisen hyviä minulle. Minulla oli kaunis 'koti, leikkikaluja,, kauniita vaatteita, hyvää, ravitsevaa ruokaa .— kaikkea kylliksi . . . Sitten alkoi koulunkäynti. Se oli minulle ensin kuin painajaisunta. Tunsin itseni orvoksi, hylätyksi, kiusatuksi. Olin jokaisen nypittävänä ja kiusattavana. Injun! Injun! huutelivat toiset lapset häväistääkseen minua. Muistan sen hyvin, kuinka katkerasti itkin joka päivä. Hiukan vanhemmaksi tultuani kouluvuodet olivat hiukan siedettävämpiä. Käytin vapaa-aikani kirjojen parissa. Smitheillä oli hyvä kirjasto ja se oli aina kumppanini, kasvattajiani lukuunottamatta. Oli siinä kuitenkin se hyöt^, että olin aina luokkani parhain. 'Sitten — niin sitten — Kirkassilmä pyyhki kyyneleet poskiltaan ja syvän surun valtaamana jatkoi: — Olin jo neljäntoistavuotias. Elämä alkoi hymyillä, jos niin sanoisin, Ku- M U S T I K O I T A Olkaa varmat, eitä lähetätte MARJANNE, oikeaUe väUtysliil&eeHe, mistä saatte korikeinmiatlmaritkinahiimat. ME MAKSAMME CPR:n EXPRESS MONEY ORDERILLA JOKA PÄIVÄ PIKAISEN MARSUN SAADAKSENNE LÄHETTÄKÄÄ MUSTIKKANNE SUORAAN OSOITTEELLA A N S P A C H Suositukset voitte saada mistä hyvänsä Royal' Pankista Kirjoittakaa ja pyytäkää lähetysleimasin Ja tyyny. GEO. C. A N S P A C H CO., LIMITED Ontario Food Market, Queensway, Toronto 14, Ontario (25-2-9-16-23-30-6-13-20) tittelin \-oivani valmistua joksikin edes-vastuulliseksi henkilöksi, opettajaksi tai pääse\-äni tekemään jotain rotuni alem-muustilan kohottamiseksi. Kaikki toiveet ja tulevaisuuden km"'telmat murs-kautui\- at yhdellä kertaa. Mr. ja mrs. Smith kuolivat tapaturmaisesti auto-onnettomuudessa. Minä satuin olemaan hiukan huonovointinen, jäin kotiin heidän mennessä sunnuntaikalastusmatkal-le ja sille reissuU^ jäivät. Minä jäin turvattomaksi kuin linnunpoikanen, jolta ^haukka on emon raadellut. En käsittänyt mitä tehdä. En ollut kykenevä minkäänlaiseen toimeen tai tehtävään. Tuskin kukaan olisi ottanut minua lapsenkaitsijaksikaan — minä kun olin vain intiaanityttö. Palasin takaisin omaisteni luokse. Mitä muutakaan olisin voinut tehdä. Kirkassilmä katsoi Kaihoon kuin tuomari, joka vapauttaa syyllisen, vaikka pitäisi langettaa tuomio. — Minun pitäisi esi-isieni kärsimysten takia, joita valkoinen niies on rodulleni aiheuttanut, vihata sinua, teitä jokaista . . . Valkoinen mies ryösti meiltä maan, kalavedet, tuhosi eläimemme, buffalot, ja hävitti metsänriistan. Tosin sitten kun rotumme elämisen mahdollisuudet oli tuhottu, he määräsivät meille kappaleen maata sieltä ja täältä. Sanoivat: pysykää ja eläkää siellä. Onhan meillä intiaaneillakin heikkoutemme. Vuosituhantiset eliimänta-pamme ovat meille rakkaat, niin taannehtivia kuin ne ovatkin. \'alkoinen mies on heikkouksiamme käj-ttänyt hyväkseen — yksi niistä on väkijuomat. Huomattuan intiaanien mieliteon, taipumuksen väkijuomiin, meidän hallitsijamme ja ''hyväntekijämme" sekä holhoojamme 'Hudson Bay Co. käytti rommia ryöstääkseen turkiksemme. Ryöstäminen, on karkea nimitys, mutta suorastaan ne sitäkin tekivät. Kaupoissa pettivät intiaaneja...aivan sikamaiäesti. Saadakseen Hudson Bay Co. pitkäpiip-puisen pyssyn, piti antaa vastineeksi majavannahkoja pyssyn korkuinen läjä. Arvokkaasta näädän nahasta saivat se vain paunan ruutia. Intiaani ei saanut harjoittaa kauppaa muiden kuin Hudson Bay-yhtiÖn kanssa, eivät edes keskenään. Jos myynti tai kaupanteko tuli ilmi, niin siitä oli suorastaan ankara rangaistus. Intiaanien elämä oli niin puristettu, etteivät saaneet pukeutua-kaan pyydystämiinsä kallisarvoisempiin turkiksiin. Katoliset lähetyssaarnaajatkin selittivät Hudson Bay Co:n tahdon mukaan, ettei intiaani pääse taivaaseen jos pukeutuu komeisiin turkiksiin. Vanhemmat rotuni jäsenet, jotka eivät voineet hankkia elatustaan, jätettiin oman onnensa nojaan kuolemaan nälkään. Katkeroituneena, sydän täynnä patoutunutta vihaa valkoista valloittajaa vastaan Kirkassilmä kertoi laajasti rotunsa kohtaloista päätyen ikäänkuin uhmamielessä: — He tuhosivat elämämpie! Tuhosivat luontoon perustuvan uskontomme. Tilalle toivat ristiinnaulitun kuvan ja hänen nimessään pakottivat alistumaan kohtaloomme — tyytymään voitetun ja sorretun osaan. ^Mutta kahle-orjikseen eivät voineet meitä kuitenkaan alistaa. Kertoja oli kotvan aikaa vaiti. Muistojen. katkeroittama irhmamieli häipyi hänen sielustaan ja suloisen naisen kaikkivoittava hymyily kukitti kertojan rakastettavaksi naiseksi. Tutkijan katseella Kirkassilmä katsoi Kaihoa syvälle silniiin ja sanoi: — Sinä voit ehkä olla toisenlainen? Et kuulu valloittajien joukkoon ja annat intiaaneillekin ihmisarvon. Mutta eikö katkeroitumisemme valkoista' valloittajaa kohtaan ole oikeudenmukainen? , / Päivän kaari oli päättymäisillään metsän hämyyn. Hiiviskellen lähtivät saaliin tavoittelijat liikkeelle, metsästys-retkelle. Päivän, elollinen surma painui Montrealiiaincn balcttitanssija-tar Margaret Mcrcicr, on hyväksytty Etiglantiiti kunitikaaUisen oopperan tanssiryhmään. Myöhemmin tämä kuulit:sa balettiryhmä tulee tekemään vierailu- 7natkan Amerikkaan. Viipyi kauan, mutta saapui Aivan äskettäin sai eräs Sointulan asukas Yhdysvalloissa ilmestyvän Työ-mies- Eteenpäin lehtensä kuten taA'alli-sesti. Lehtien joukossa oli kuitenkin laiskuri, tai mikähän matelija lienee ollut. Xiin yksi niistä oli painettu torstaina, lokak. 5. pnä 1950, Lehti joutui ensiksi emännän käsiin, joka alkoi ihmetellä otsikkoa '"Mac- Arthur valmistelee hyökkäystä''. Sitäkin ihmeellisemmältä se tuntui, kun nyt juuri on rauhanomaiset neuvottelut käynnissä. Kyllähän asia sitten selvisi, kun katsottiin päiväystä. Mutta se jäi epäselväksi, että missä lehtirassu oli aikaansa kulutellut lähes viisi vuotta. Hyvän kohtelun se kuitenkin oli vaelluksensa aikana saanut, koska se näytti kuin juuri äsken painosta lähteneeltä, oli puhdas ja eheä. BUDDHAN KUVA SUOJAAN Eräästä englantilaista rakennusfirmaa pyydettiin muutama viikko sitten suunnittelemaan katosta Burmassa olevalle 90 metriä korkealle Buddhan kuvalle. Tämä tehdään silcsi, että lentokoneista saattaisivat vääräoppiset nähdä heidän pyhän kuvansa. Tarkoituksena on päällystää katos kullatulla alu-miinilevyllä. pimentoihin ja tumma yön.viileys levitti siipensä jylhän luonnon y l i. Leiritulen iloinen hehkuva silmä opasti kilpametsästäjät kotikunnaille. Tulella poreileva lihapata tarjosi antimiaan väsyneille eräretkeilijöille. Päivän retkeily metsäisissä vuoristo-laaksoissa, "eränaisep" omistamisen epäonnistuminen sekä naisen kertomus rotunsa sorretusta kohtalosta askarrutti Kaihon ajatnksia hänen katsellessaan •makuupussistaan '"salinsa" kattoon i l mestyneitä tähtilamppuja. Kunnioitus sekä kaipaus Kirkassilmää kohtaan oli Kaihon lämmittävänä vuodekumppa-nina. Intiaani ei juokse riistan perässä, kuten hänen valkoinen veljensä. Hän tuntee maastot, maisemat ja riistan laidun-tamispaikat. Hän asettuu valitsemalleen paikalle istuskelemaan ja imeskelemääa piippuaan. Hänellä on aikaa odottaa saalista luokseen. Ellei odotettu saalis tule tänään, niin tulee se ehkä huomenna tai ensi viikolla. Väijyksissä ollessaan he käyttävät vain pienoiskivääriä. Eläin kun tulee luokse, niin hyvin tähdätty pienenmpikin kuula on kuolettava. (Jatkuu). * ^ , •n 'M • ^ > * M: V w • M ** l %»• ^ m % iii K : * m • \ ' '^•^ Vii * v." V• s. tn .• ». Sd. m n - • •• '«- •VN: Lauantaina, heinäkutin 30 p^vänä, 1955 Sivu 9 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1955-07-30-09
