Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 30, 1955

              MARJATTA:
uisen en alia
KILPAKIRJOITUS
[ETESUON talossa on juuri päästy
nauttimaan lauantai-ilian rauhas­ta.
Miehet odottavat saunaan pääsyä.
Alli, palvelustyttö, on juuri mennyt val­mistamaan
saunaa miesten siinä illalli­sen
jälkeen asioitaan turistessa. Lap­set
leikkivät isontuvan perällä omia
, kikltejään. Yhtäkfeiä ^kuuluu sieltä kat-
(kera itku ja Eino, talon vanhin poika,
jo kymmenvuotias, käy myös ääneensä
valittamaan:
— Tyttö peijakas kun puri käteeni.
Pieni Esti, Allin, palvelustyötn lapsi,
on myös valmis puolustautumaan. Niin,
Eino on paha, sanoi ettei minulla ole
isää. Onhan »minulla, isä —- onhan?
Emäntä rientää sinne apuun sanoen:
— Aina tuon tytön kanssa on riitaa,
saisi Alli muuttaa tyttönsä kanssa sau­nakamariin,
ei olisi aina lasten kanssa
tappelemassa.
Annikki, Einosta nuorempi kuitenkin
puolustaa Estiä. Ensin Eino kiusasi ja
sai Estin puremaan. Aina Eino kiusaa,
vetää tukasta ja sanoo äpäräksi — niin,
Eino on paha.
. Aino, talon tytär, morsian, joka te­kee
kapioitaan, kirjailee siinä pöydän
päässä istuen pöytäliinaa, puuttuu myös
puheeseen.
— Ei tuota tyttöä tarvitse aina puo­lustaa.
Alli kyllä pitää hänen puoltaan
tarpeeksi. On se kumma, kun häntä pi­tää
sietää talossa. Kai niitä nyt palveli­joita
saisi ilman lapsiakin.
— Sanos muuta, ehättää emäntäkin
Einon puolesta sanomaan. Eino tarvit­sisi
tuon porstuakamarin nyt, kun on
koululäksyt tehtävänä. Siellä hän saisi-olla
rauhassa Annikilta ja Jukalta. Ai­na
ne nuoremmat ovat sotkemassa.
— Joutavia, sanoo viimein Matti-isäntä.
Saunakamari saa olla nyt siinä
virassa miksi se on tehty. Hyvä siellä
on riisua ja jäähytellä. Pienessä pors­tuassa
olemme saaneet ahtaassa riisua,
kun Sandralla on ollut tuo kamari. Kai
tuon nyt näin isossa talossa voi sauna-
• kamarin sitä varten pitää? Olin sitä
vastaan jo, kun tuo muori sinne otet-
. ttiin. Nyt hän on kuollut ja saimme pe­rinnöksi
ainakin kamarin.
Vanhaisäntä Joonas ehtii myös sano­maan
sanottavansa:
— Niin SandraI Hyvä ihminen, ku­ka
naisista nyt tulee kylvettämään?
Ensi kerran huomaa mitä menetimme.
Kuka hieroo ja hivuttelee niin muka­vasti
kuin Sandra.
Karjakko-Iida, joka takan luona vii­meistelee
tiskaamista, ottaa nyt myös­kin
osaa keskusteluun.
— — Kai meidän kolmen, Ainon,
Allin ja minun, täytyi' nyt vetää pitkää
tikkua. Emäntä ei ainakaan tule jouk­koon.
Karjakko-Ida osaa joskus kiusa­ta
Ainoa niin sopivasti vain noin leikil-
'lään. Nytkin Aino kivahtaa:
— Tietv-sti Alli menee. Hänhän on
enemmän miesten mieleen kuin me. Tai •
jos haluat, voit hyvin minun puolestani
mennä.
Alli tulee samassa sisälle. Hän käs­kee
miesten mennä saunaan ja emäntä
(käskee hänen mennä kylvettämään.
(Miehet lähtevät. Kaksi työmiestä edellä
ja isäntä. Vanha isäntä kyhnyttelee sii­nä
vielä ja Alli lähtee hänen kanssaan.
— Posti tulee, huutaa toinen miehis­tä
palaten takaisin. Kujalta kuuluu jo
aisakellon ääni ja kaikki tule\'at uudel­leen
tupaan.
Posti-Juha ajaa rapun päähän ja jo
tullessaan hoilaa:
— Jätänpähän vain tuohon rapun
eteen tuon ajokkini, jos hän siihen mer­kin
jättää, ei kai se sen huonompi ole
kuin rikkaiden kosijainkaan merkit. Ai­na
niitä näin suuressa talossa käy —
kun on tytär vielä naimaton. Niin, se ei
niin jyväinen liene, mutta kyllä sen
varikset hajoittavat.
Emäntä oli joskus sanonut postimie-helle,
että ei saa ajaa rapun eteen,
mutta tämäkös siitä välittää, suutaan
soittaen tulee vain sisälle. Nytkin avaa
pussinsa. Koko viikon posti siinä on,
talvella kun ei sitä ajeta kuin kerran
viikossa tänne syrjäkylään.
— On tässä postia, on aivan preiviä-kin.
Hän tyhjentää pussin pöydälle.
Ja tässä on Allille aivan kirjattu kirje.
Ja juhä kaivaa poveltaan kirjeen ja
kuittipaperin.
— Nimi vain täytyy tähän saada.
Alli menee hiljaisena pöydän luokse ja
vapisevin käsin kuittaa kirjeen ja saa
tuon kallisarvoisen kirjeen käteensä.
Hän menee pieneen .porstuakamariin-sa
ja piilottaa aarteensa sinne. 'Hiljaa
hän hyväilee pikku Estin poskea. Tyttö
oli hiipinyt äskeisen tappelun jälkeen
tuonne rauhan satamaan ja nukahta­nut
sinne.
Allin palatessa jokainen koettaa saa­da
selvää hänen kasvoistaan mitä uuti­sia
hän oli saanut. Alli on näes jäänyt
odottamaan lasta samaan aikaan kun
Viljo, talon nuorempi poika, oli lähte­nyt
maailmalle.
Vanhan isännän kanssa poika oli rii­dellyt
viimeisenä iltana ja sitten ka­donnut.
Kukaan ^i ole aivan varma
asiasta. Nuori isäntä-Matti on ainoa,
kenelle Viljo on kertonut asian. Hän oli
py\'tänyt isän suostumusta, mutta tämä
oli kieltänyt.
— Vai Allin, tuon köyhän tytön-huiskaleen
nyt ottaisit, huutolaisen! Ei
ikinä. Mene ja älä enempää tule näyt­täytymään
tänne. Ja nfin oli Matti-veli
saattanut hänet yöllä asemalle, anta­nut
vähäiset säästörahansa ja luvannut
huolehtia Allista.
Joskus on ollut hyvinkin vaikeaa
puolustaa tyttöä Aino-siskon ja vai­monsa
hyökkäyksiä vastaan.
Kaikkien vastoinkäymisten jälketen
on Viljo päässyt kuin päässytkin Ame­rikkaan
ja koko ajan hän on lähettänyt
Allille pieniä tietoja itsestään. Posti­mies
on aina ne antanut vain Allin
omaan käteen Matti-isännän vihjauk­sesta.
— iNo, mennäänpäs nyt saunaan vii-meirikin,
isäntä sanoo. Alli ottaa taas
vanhan isännän taluttaakseen toisten jo
mennessä edellä. Vanhus jättäytyy sit­ten
saunan luona asioilleen ja Alli pyö­rähtää
sisälle . . . Isäntä on kuitenkin
ovella vastassa sanoen:
— Mene sinä vain pois. Kyllä me
täällä selviämme. Joutavia, kyllä tässä
voi jokainen itsensä pestä. Minä pesen
vaarin — ja kuulehan, saitko hyviä
uutisia? hän kysyy Allilta hiljaa.
— Voi isäntä, en ole lukenut vielä.
— No menehän sitten lukemaan ja
kerrothan sitten minulle, sanoo Matti-isäntä
pusertaen hetkisen Allia olkapäis­tä
ja älä välitä noiden naisten puheista,
ethän?
Allin silmät täyttyvät kyynelillä ja
hän pyörähtää ulos juosten vaarin ohi
ja menee omaan huoneeseensa. Saunas­sa
on vanhaisäntä pahalla tuulella.
— Vai ei se nainen tullutkaan sau­nottamaan.
Eipä tässä enää pidetä van­hoista
huolta. Olisin joutanut tuon
Sandran mukaan.
— Mitä isä nyt joutavia, onhan täs­sä
saunottajia. Tuossa on vettä ja vas­ta.
Minä kyllä lyön löylyä ja pesen.
^Mitäpä tänne naisia nyt hikoamaan^
Matti naurahtaa hv-väntahtoisesti. On­han
heillä työnsä.
Ei vain tahdo v^anhus mukautua,
vaikka Matti hieroskelee hänen selkään­sä,
motkottaa vain siinä itsekseen.
— Olisi saanut elää Sandra, hyvä ih­minen.
Kuumassa saunassa toiset my­häilevät.
— Mitäpä Sandrasta-. . . vanhakin
jo oli, kyllä tässä puhtaaksi tullaan il­man
Sandraakin. Isäntä auttaa vaarin
alas ja pukeihinkin, sitten kaikki höy­ryävinä
ja punaisina pyörähtävät tu­paan.
Naiset lähtevät heti heidän tul.
tuaan, emäntä ja Aino sekä lapset. Alli
käy hakemassa lapset pois. Pestyääa en-sin
heidät hän kantaa nuorimmat sisäl!
le ja viimeisenä menee hän pikku Estin
kanssa.
— On tosiaankin hyvä, kun on tuo
kamari, ihastelee karjakko Ida, nyt
täällä voi viipyä enemmänkm aikaa, vä.
Iillä käydä siellä rupattelemassa ja taas
tulla saunan kuumuuteen.
Alli on lukenut kirjeensä. Voi, mitea
onnelliseksi hän tuntee itsensä siinä
V A N C O i r V E R , B. C
Parhainta onnea ja menestystä nuorelle parille heidän
avioliittonsa alkamisen johdosta, toivottavat seuraavat
sukulaiset ja ystävät:
Kukkatytöt:
Carol Miller
Margaret Miller
Sylvia Anderson Albert Uridge
Dolores Pine Jack Pesut
Kukkapojat:
iJoel Kalmas
Mr. ja mrs. Arvo Nurmi ja Peggy
Mr. ja mrs. Courtland Miller
Mr. ja mrs. A. M. Oliphent
Mr. ja mrs. M. Terävä ja Kaija
Mr, ja mrs. Y. Mutta ja Irene
Mr. ja mrs. K. Marinschek
Mr. ja mrs. H. Mäki
Mr. ja mrs. E. Diaksi
Mrs. Siiri Puttonen ja pojat
Mr. ja mrs. G. Rintanen
Mr. ja mrs. K. Laine
Mr. ja mrs. F. Holmes
Mr. C. Holm
Mr. J. Sato
Mr. ja mrs. A. Granlund
Mr. ja mrs. B. Gestrin
Mrs. Liisa Laiu-y ja Ralph
Mrs. Saimi Martin jä Harvey
Mr. M. Kekäläinen
Mr. ja ;nrs. A. Siven
Mr. ja mrs. H. Luoma
Mr. ja mrs. H. Kangas ja Bobby
Mr. ja mrs. G. Anttila
Mr. ja mrs. G. Abbors ja perhe
Mr. ja mrs. A. Wais ja lapset
Mr. Ja mrs. J. Oja
Mr. ja mrs. K. Huovinen ja perhe
Mr. ja mrs. A. Roos ja iierhe
Mr. Matti Mäki
Mr. ja mrs. P. Mäkinen
Mr. ja mrs. A. Penna
Mr. ja mrs. P. Rapo ja tytöt
Mr. ja mrs. P. Heino,
Seattle, Wash.
Mr. Ja mrs. L. Viitala
Mi^s. Manda Ranta *
Mr. ja mrs. J. Lanki ja tytär
Mr. E. Jokinen
Mr. Lauri Mattila
TOUKOKUUN 6 PÄIVÄNÄ 1955
Mr. ja mrs. S. Mitchell
Mr. ja mrs. G. Johnson
Mr. ja mrs. P. Koivisto
Mr. ja mrs. E. Antilla ja Eric
Mr. ja mrs. K. Kuusinen ja perhe
Mr. ja mrs. Wm. Mäkelä
Mr. ja mrs. V. E. Mäkelä
Mr. V. Jäskelä
Mr. Hj. Lemmetty
Mr. ja mrs. L. Astola ja Lynn
Taimi ja Martin
Mr. T. Kuronen
Mr. D. Roos
Mrs. Katie Falk
I. Hogan
Mr. ja mrs. TJ. Viitanen ja perhe
Mr. ja mrs. K. Viitanen ja perhe
Mr. ja mrs. M. Saari
Mr. ja mrs. Werner Johnson
Mrs. Hilma Salo
Mr. J. Nygord
Mr. ja mrs. A. Kujanpää
Mr. V. Heden
Eva ja Eero
Mr. ja mrs. K. J. Gröhn ja perhe
Mr. ja mrs. R. Saari
Miss Thelma Vickstrom
Mr. ja mrs. A. Hannula
Mr. ja mrs. A. Kaimekangas
Mr. ja mrs. V. Arola ja tytöt
Mr. ja mrs: O. Koskinen
Mr. ja mrs. R. Lundell
Mr. ja mrs. K. Juhola
Mr. ja mrs. J. Norrena ja Helena
Mr. ja mrs. R. Luoto
Mr. J. Häyhä
Mr. ja mrs. V. Reing
Mr. ja mrs. Sergei Niemi
Mr. ja mrs. E. Lammi ja perhe
Mr. ja mrs. O. Kokko
Mr. H. BZippo
Mr. ja mrs. K. Vainio
Mr. ja mrs. A. Gröhn
Mr. R. Isaacson
Mrs. Fanni Lind Ja Arnie
VANCOUVER, B. C
K I I T O S
Lausumme kauniit kiitoKsemme teille, sukulaiset Ja ystävät, kun saavuitte
häätilaisuuteemme. Kiitos kaimiista ja arvokkaista 3*sityisistä lahjoista
yhteisestä suuresta rahalahjasta. Erittäin kiitäanme niitä ystäviä jotka teiia-vat
suuren työn ravintolassa ja yhteisen lahjan kerääjiä.
Teitä kaikkia sydämellisesti (kiittäen.
2796 E. Pender Street MARILYN JA ARVI NURMI Vancouver 6, B. C.
Sivu 4 Lauantainau heinäkuin 30 päivänä, 1955