Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, July 30, 1955

              voiaiaa käjte-
^•a raulianonui.
'^ikä on kulloin-
'an kuumuuden
uunin seinämät
Noitien välttämi-äyttämään
työ-
^nmln tarkastus
alaista mfnetel-vien
tiilien vä-radioaktiivisia
Erikoislaite vas­kinen
saavuttaa
kappaleet. Laite
e,
iiaan putkijoh-työnnettä\
illa
jolloin sitä oa
utaan pieni an-lioaktiivisia
sä-
^ ulkoseinämää
irauta on juut-nerakennusteol-uudessa
ja tek­on
myös biolo-
VÄ
ilehteä tai kir-tömältä.
multaa-4
, sokeat voiyat
rjaimin painet-laitteen,
joka
:assa on jo ole-sangen-
vähän
i. joilla kom-
)tekriillinen Ia-vaisilla
erikois-lisen
ja katkel­ma.
Pian huo-johdonmukai"
»ssa kokeillaan
ien on tieteen-tänyt
näkönsä
lee oppikoulun
aa myös shak-isuutta.
Labö-inaa
sormensa
on parhaillaan
1. jonka a\Tii!a
tekstiä. Tun-tosin
hitaasti,
loja, jotka on
11a:
)elementteihin,
Objektin alle
:n yhden ts.
;iiätävät eleN-jasinnierkkien
aavat kirjss:-
älle ja tuntea
dr ja imen.
1.
oteknikot s>
joita on vä--
anopettaja
ioptilUsia tun-oli
teemana
Tehtyä näihin
i yhtyvää a--
sokeat lap-^^
ison kussakin
ityksiä.
avulla mään-ä
tietyn ma^'
Käyttämalli
Lia kaasun J3
sekä lainpa'
daan kä>ttiä
JOKA aamu, kun päivänsarastuksen
ensimmäinen kalpea kajastus valaisi
maats. veti 25-vuotias Kumik ahavoi-lunein
kasvoin sisäänsä kosteata aamu­ilmaa
ja tunsi sitä tehdessään samaa
hartautta kuin uskovainen, joka rukoi-iee
kaikkivaltiasta jumalaansa.
Hän asui ullakkokamarissa. jossa
oli kuluneet, mustuneet puuseinät, mut­ta
kun hän laskeutui vanhalle huoju­valle
vuoteelleen, hän ojentautui niin
mukavasti kuin jos olisi maannut ylelli­sillä
imtuvapatjoilla. Rakonen lattiassa
vuoteen vieressä oli kynttilänjalustana.
Tuoli jonka jouhi-istuin oli rikki, pie­ni
aihku ja kolmikulmainen peilinkap-pale
olivat kaikki mitä hän omisti.
Xäis-ä olosuhteissa hän vietti köyhää
nuorenmiehen elämää.
Niin pian kuin hän oli noussut vuo-teest:-!.
hän veti housut jalkaansa ja
meni alas meren rantaan. Siellä olivat
venee:. jotka oli vedetty aivan kiinni
toisiirisa, uneksineet yksinäisiä uniaan
koke yön. Ne oli sidottu köydellä kui­viin
oksiin ja aivan veden rajaan. Näi­den
rienten alusten välissä oli myös
Kumitin huolellisesti tervattu vene, hä­nen
elämänsä si'sältö, kallisarvoisin, mi­tä
hän omisti täällä maailmassa.
Avojaloin, paita aivoimena, niin että
häner karvainea rintansa oli näkyvissä,
ja kn.unut fetsi päässään hän istui ran­nalle,
tupakoi ja katseli yli Kultaisen
Sarvinen-peilikirkkaan pinnan. Sitten hän
heittäj-tyi nopeasti ja taitavasti «veneie-seensä
liukuen yli kimaltavan meren­pinnan
ja tunsi olonsa täy^lliseksi.
Illaila Kumik seisoi kori kaloja täyn­nä
sa:amassa ja kaupitteli kaunopuhei­sin
sanoin tavaraansa. Kun kori oli tyh^
jä, hä;a osti itselleen pullon viinaa ja
juoksi takaisin veneelleen. Aina airon-vetojen
välissä hän nosti pullon huulil­leen
5£ hyräillen surumielistä laulua hän
souti takaisin kotiin. Hän veti veneen­sä
mäihin, söi sitten palan leipää ja joi
kulauksen vettä päälle ja meni ylös
Aamariinsa. Hän sytytti kynttilän, jota
hän piti lattialautojen raossa. Tali
juoksi lattialle, ja kun kynttilä oli pa­lanut
loppuun. Kumik nukkui jo huo-lettoTrasti
s>^ää unta.
Eräänä iltana hän huomasi naapuri-kalastaja
Sergisin majassa puolikasvui-sen,
auringonpaahtaman tyttölapsen,
jolla oli loistavat tummat silmät ja
herkkäpiirteinen suu. Nuori kalastaja
loi häneen pitkän katseen, katseen, jo­hon
i:än pani koko sydämensä ja sie­lunsa.
Tyttö silitteli kissanpoikasta pal­jaalla
jalallaan eikä huomannut hänen
liipitLnkevaa katsettaan.
"Katsohan, pienokainen",' sanoi Ser-gis,
-cjentaen t>i:ölie pienen paketin.
'Pyycä äitiäsi pesemään tämä mahdol­lisimman
pian, minulla ei ole mitään
muuta mitä panisin yUeni."
Tyttö kumartui hyväilläkseen kissan­pentua
vielä kerran, otti paketin ja
juoksi alas portaita ja sitten tiehensä.
Kumik huomasi jotakin, mitä hän ei
ollut i-ioskaan ennen tuntenut. Hän me­ni
Sergisin luo ja kysyi häneltä:
'Kuka tuo tyttö oli?"'
Hän oli Perus, hän on Oropsin ty­tär
Tschamaschirista. Hän näyttää
kiinccstavan sinua?"
"Ei vähääkääti"', Kumik sanoi ja me­ni
takaisin ullakkokamariinsa..
Se. raavana päivänä kun hän oli ka-
-Äärioptillinen tunnustinlaite tekee
s^keii.e korvaamattoman palveluksen
valon taittumista ja heijastumista sekä
monia muita sellaisia asioita tutkit­taessa,
joihin sokeat eivät aikaisemmin
o5e v-cineet tutustua.
Tyfioteknilliset laitteet ovat jo si-vuutizneet
kokeiluasteensa ja siirtyneet
laajar- käyttöön. ^ • • • -
iastamassa, Kumik ajatteli koko ajan
tummasUmäistä tyttöä. Hän ajatteli ty­tön
pitkiä palmikoita, hänen herkästi
kaartuvia huuliaan ja hänen pieniä kä­siään,
jotka olivat h\'\-äilleet kissaa.
Kun hän illalla tuli kotiin, hän veti
veneen nopeasti rantaan, mutta ei men­nyt
kotiin vaan kalastaja Sergisin luo.
Tyttö ei ollut siellä. Niin kävi seuraa­vanakin
iltana. Kolmantena tytlö tuli
pak^:tti mukanaan. Nojaten pöytään
hän leikki jälleen kissan kanssa silittäen
paljaalla jalallaan sen lämmintä, puh­dasta
turkkia.
Kalpeana ja ajatuksiinsa vaipuneena
Kumik tarkkaili olentoa ja odotti ovel­la.
Kun Petrus meni ulos, hän puhut­teli
tyttöä ja kysyi:
'"Haluatko huolehtia minunkin pyy­kistäni?"
"iVIiksi ei", sanoi tyttö ja seurasi sit­ten
epäröivänä Kumikia hänen kama­riinsa.
Kumik näytti huolestuneelta. Hän is­tuutui
vuoteelleen ja tarjosi tytölle huo­juvaa
tuolia.
'"Minä valehtelin", hän sanoi. ''Mi­nulla
ei ole yhtään mitään pestävää.
Älä ole vihainen, pikku siskoseni. Ei mi­nulla
ole mitään pestävää . . .halusin
vain kysyä sinulta jotakin, Perus..''
Tyttö nousi ylös ja tuijotti häntä suu­rin
silmin
"Tahdotko mennä kanssani naimi­siin?"
kalastaja kysyi ujosti.
Perusin katse muuttui lempeäksi.
Hän istuutui jälleen, nojasi päätään
käteensä ja katseli miettivästi nuorta
kalastajaa.
"Minä haluan muuttaa pois täältä
ja hankkia sievän asunnon", Kumik sa­noi
rukoilevalla äänellä. 'Ja kun me­nemme
naimisiin, sinulle tulee hyvät ol­tavat.
Rakas, sano kyllä! Minä en petä
sinua, Perus . . ."
"Minä menen kanssasi naimisiin",
tyttö sanoi. "Mutta minun täytyy ensin
kysyä äidiltä."
"Hyvä on, kysy vain häneltä."
'He nousivat molemmat ylös, Kumik
hyvin liikuttuneena, Perus järkähtä­mättömän
rauhallisena. Talon ovella
kissanpoikanen nousi ja hieroi itseään
tytön jalkoihin. Perus taputti sitä hel­lästi,
sanoi hyvästi Kumikille ja meni.
Yöllä nuori kalastaja ei voinut nuk­kua.
Hän mietti miten voisi voittaa
tummasilmäisen tytön rakkauden. Hän
Hän ei tiennyt miten hänen piti selittää
tytön levollisuus ja järkevyys Yhtäk­kiä
pieni kamari alkoi hänestä tuntua
sietämättömältä, vaikka hän oli asu­nut
siellä koko nuoruutensa. Hän ku­vitteli
tulevaa perhe-elämäänsä, kuuli
jo lapsen itkuakin ja näki edessään pie­niä
pyöreitä kasvoja.
Vihdoinkin oli tämä yö, joka sisälsi
niin paljon onnea, toivoa ja epätoivoa,
kulunut loppuun ja aamun koittaessa
hänen veneensä lipui hilpeästi merelle.
Illalla hän psdasi runsaan saaliin kera
kotiin.
"Nopeasti, nopeasti", hän sanoi my­kille
kaloille Perus tahtoo syödä. Ym­märrättekö
sitä? Ja rakastunut Kumik
katseli mielihyvällä välkkyviä kaloja
veneessään. Hän vaivasi päätään sillä,
miten voisi voittaa kokonaan Perusin
sydämen. Hän valitsi kauneimmat ka­lat
ja kantoi ne kamariinsa, ennenkuin
hän meni monin sanoin ja laulavalla
äänellä kaupittelemaan muita kaloja.
Hän sai ne pian myydyksi ja juoksi
viinapullo mukanaan veneelleen. Airon-vetojen
välillä hän kulautti pullostaan
ja hän kuvitteli innoissaan minkälaisen
vaikutuksen hänen lahjansa tekisi ra­kastettuunsa.
Hämärsi jo, kun Kumik veti veneen­sä
maihin. Siihen aikaan Perus oli ta­vallisesti
näyttäytynyt. Kumik ei vielä
Äskettäin pidettiin OrilUan Geneva Parkissa Canadan liitto- ja maakuntahallitus-teti
järjestämä uusien ja vanhempien canadalaisten kolmas vuotuinen konferenssi.
Tässä kokouksessa keskusteltiin siirtolaisten syrjinnästä ja muista uusien tulok-kaiden
ja vanhentpien Canadan asukkaiden välisistä kysymyksissä. Tämä eesti­läinen
tyttö, Aime Riisna, oli yksi kokouksen edustajista.
ollut astunut ensimmäiselle portaalle,
kun hän näki tyttin hameen heilahta­van.
Nopeasti hän syöksyi ylös portaita
ollakseen ensimmäisenä huoneessa ot­tamassa
rakastettuaan vastaan arvok­kaalla
tavalla —mutta kynnykselle hän
pysähtyi jähmettyneenä.
Sergisin kissa piti yhtä niistä kalois­ta,
jotka Kumik oli valinnut morsius-lahjaksi,
kynsissään, ollen paraillaan
syömässä sitä. Kumik vapisi kiukusta,
tarttui kissaa niskalta ja paiskasi sen
kaikin voimin vasten lattiaa. Kissapar-ka,
joka niin karkeasti oli keskeytetty
syöntihommassaan. jäi makaamaan liik­kumattomana.
Kun Kumikin kostonha­lu
oli tyydytetty, hän kääntyi rauhal­lisena
ja kohtasi Perusin katseen. Tyt--
tö seisoi ovella ja katsoi hellittämättä
kissaan.
Perus oli aivan kalpea. Hän astui si­sälle
ja kysyi vapis?valla äänellä:
"Oletko sinä tehnyt tuon?"
"Minä olin pyytänyt sinulle kalaa ja
kissan pakana aikoi syödä ne suuhun­sa
. . . Tulin sisälle juuri oikeaan ai­kaan
. . . Koettakoon nyt. Se on saanut
rangaistuksensa"
Hän otti kalavadin ja ojensi sen Pe-rusille.
"Ei se ole niin vaarallista, rakkaani.
Se ehti syödä vain kaksi kalaa. Huo­menna
minä pyydän sinulle koko jou­kon
uusia kaloja."
"Ei sinun tarvitse", tyttö sanoi, eikä
kääntänyt silmiään kissasta. Mutta äk­kiä
hän nosti katseensa. "Kumik, äiti ei
anna suostumustaan naimisHn menoom­me."
"Mitä sinä sanot, Perus? Herran täh­den
. . .'
"Hän ei halua, että menemme naimi­siin",
toisti tyttö tarmokkaasti ja läh­ti
'huoneesta, katsoen vielä kerran ve­ristä
kissaa.
Kumik oli tyrmistynyt ja kalavati
yhä kädessään huusi:
"Perus, kuule minua, kuule mi­nua
. . . "
"Äiti ei tahdo", toisti tyttö viimeisen
kerran ja katosi yön pimeyteen.
Ke^n kuumin päivä
Amerikan mantereella
heinäkuun 22 päivä
Melkeinpä kautta P^hjois-.-Xmerikan
oli heinäkuun 22. päivä tähän asti ke­sän
kuumin. Yhdysvaltain puolella oli
melkeinpä kaikkialla ainakin 90 astet­ta,
mutta useilla paikkakunnilla kohosi
lämpö sataan asteeseen ja yli siitäkin.
Joillakin paikkakunnilla, kuten Soutli
\Valesissa, lähellä Buffaloa, nousi elo­hopea
114 asteeseen. Kun ilma kuu­muuden
lisäksi oli raskas ja savuinen,
teki se elämän hyvin vaikeaksi.
Myöskin Canadassa kohosi lämpö­määrä
monin paikoin, vars*nkin Etelä-ja
Keski-Ontariossa, 95—100 astee­seen.
Pohjoisesta työntyvä kylmempi
ilmavirta aiheutti Ontariossa ukkoskuu­roja
perjantaina ja lauantaina, joten
iauantai-iltana alkoi il-ma jäähtyä.
Ukkoskuurot eivät tuoneet suurta­kaan
helpotusta metsäpalotilanteeseen^
sillä ankaruudestaan huolimatta ne oli­vat
yleensä hyvin lyhytaikaisia. Samal­la
salamat sytyttivät Uusia paloja. On-tarion
metsien suojelupalvelun taholta
ilmoitettiinkin lauantaina, että samalla
kun 110 metsäpalosta 15 saatiin kont­rolliin,
salamat sytyttivät 20 uutta pa­loa,
joten metsäpalojen lukumäärä li­sääntyi
viidellä, ollen niitä viikon lo­pussa
115.
Metsäpaloillanne on tavallista val­keampi
ja ovat palot tähän mennessä
tuhonneet metsää jo yli 100,000 eekke­rin
alalta ja monilla alueilla on ylei­sön
liikkuminen rajoitettu. Missä se oi
edelleen vapaa normaaliseen tapaan,
pyydetään yleisöä kasittelemiiän tulta
hvvin varovaisesti.
— Nukkuva ei tee syntiä, on tapana
sanoa. Kaikki riippuu kuitenkin siitä
missä hän nukkuu.
— Joku viisas mies on sanonut: ruo­kahalu
kasvaa syödessä. Hän ei var­maankaan
tuntenut eräitä kokkeja.
hm
1*1
. » 0 •
Laualätaiiia« heioaktluft 30 päivänä^ 1955