Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 22, 1955

              Kirj. ANNIKKI
Jatkoa
iHdenan vaisto ei pettänyt. iPelimeäii
hämärän tiivistyessä ja takkavalkean
punertanvan liohteen valaistessa imonet-ta
siirsi tuomari tuolinsa niin lähellä He­lenaa,
että heidän poiI(vensa kosketti­vat
toisiaan. _ ^
Tuomari ruscfnsi juuri sytyttämansä
savukkeen tuhkakuppiin. Hän vaikutti
•hermosttmeeltä ja hänen 'kasvonsa näyt­tivät
oudon kalpeilta takkavalkean lie­kehtivässä
valossa. Helena tohti tuskin
hengittää. Hän puristi lujasti helmas­saan
olevia i s i ä ä n ristiin ja dddtti sy­dämen
takbessa kia&eästi.
Tuomarin näytti olevan vaikea aloit­taa,
mutta lopulta hän i^uitenkin kat­kaisi
hiljaisuuden. Hänen äänensä
vavahteli liikutuksesta kun iiän puhui
hiljaa:
~ Kentis aavistatte minkätähden
olen kutsunut teidät tänne. Olen vain
tavallinen hiljainen mies, enkä osaa mi­tään
korulauseita . . . mutta minä ra­kastan
teitä. Kenties tämä^^^^M teille
yllätyksenji, jonka Jväsitä^^^ . . .
Teen jotakin väärin teitä kohtaan, tun-nustaessani
tämän teille, joka olette niin
•nuori, kaunis ja viaton — mutta en voi
muuta . . . pien rakastanut kerran en­nemminkin
ja ollut naimisissa.
Hän vaikeni hetkeksi ja jatkoi sitten:
— Vaimoni oli yhtä nuori ja suloi­nen
kuin tekin, mutta kuoli äkkiarvaa­matta
kaksi vuotta naimisiin menomme
jälkeen. Silloin luulin, etten enää mil­loinkaan,
voisi rakastaa ketään naista,
mutta aika on armelias, se parantaa sy-viminätkin
haavat . . . Nyt jo rohknen
kysyä teiltä, Leena neiti, onko minuU^.
mitään mahdollisuutta ja toivoa . , .:
Teidän ei tarvitse vastata nyt heti. Toi­von
teidän harkitsevan ensiksi perusteel­lisesti
asiaa. Antakaa sydämenne mää­rätä,
sillä hartain toivoni on, että tuli?;
sitte onnelliseksi. ,1-
— Todellako, keskeytti Helena kiih­keästi
. . . Kenties te tahdoitte tehdä
onnelliseksi myöskin hänet, vaimonne.
•Mutta kuulkaa minua, tuomari Markku,
minä en olekaan yhtä helppo uhri kuin
oli sisareni Riitta, jonka nuoren elä­män
te tuhositte. ^ ~
—_Helena! — huudahti tuomari tu­kahtuneesti.
Onko todella mahdollis­ta
... .Oletteko te pikku Helena? Olet-,
teko ie Riittan sisar?
— Kyllä, jatkoi Helena yhä kirhty-
«neenä, hehkuvan punan kohotessa hä-men
kasvoilleen. Enkä minä puolestani
ole unohtanut rahtuakaan. Luuletteko
todellakin, että minä voisin unohtaa sen
miehen, jonka takia olen kadottanut si­sareni,,
äiftini, kotini ja kaiken . . .
•— Helena, rauhoittukaa, pyysi tuo­mari
tuskaisesti. Eikö olisi parempi, että
antaisimme heidän levätä rauhassa?
—Ei, ei! huusi Helena hysteerisesti.
'Minun täytyy kostaa Riittan kuole­ma
. . . Voi, jospa tietäisitte kuinka mi-"
•nä vihaan teitä . ..
Helenan ääni tukahtui, hänen huulen­sa
värisivät, mutta hän ei itkenyt. Hän
tuijotti mieheen suuttumuksesta liekeh­tivin
silmin.
— Luulen ymmärtäväni teitä, sanoi
tuomari nyt muuttuneella äänellä. 'Mutr
la sallitte kai minun kyyditä teidät ta­kaisin
kaupunkiin?
Helena nyökkäsi epävarmasti ja tuo­kion
kuluttua hän havaitsi istuvansa
eteenpäin kiitäjässä autossa ja vaite­liaan
tiMmarin vierellään.
Hän oli saanut kostaa . . . Hän oli
voittanut!
Mutta vilkaistessaan tuomariin, joka
tuijotti eteenpäin tiukka, 6uto ja väsy­nyt
ilme kasvoillaan, ei hän voinutkaan:^
tuntea sitä voitonriemua ja tyydytystä
mitä oli kuvitellut. 'Päinvastoin hän tun­si
itsensä sanomattoman väsyneeksi ja
kurjaksi, ettei toivonut mitään muuta
kuin sitä, että pääsisi nopeasti kotiin ja
vuoteeseen, niissä saisi t a u l ^ ^
Kaikki on lopussa, lopussa J;> . ta­koi
Helenan sydäil ^uton pysähtyessä
nytkähtäen. "••; ;
Astuttuaan katukäytävälle hän totesi­kin,
että auto olädn pysähtynyt vieraan
tjtlon edustalle.THän katSOT tuo^^lr^
anutta nutään puhumatta iänm
oven ja viittasi häntä astuma^ sisälle.
Helena totteli ja vähän myöhemmmhän
totesi istuvansa tumnwnsawyisessj^her­rain
huoneessa. ,.• - '
Tuomari itse istui kirjoituspöytänsä
ääreen ja avasi erään laatikon ja ojensi
sanaakaan sanomatta Helenalle erään
paperin. Yllättyneenä Helena tuijotti
paperiin, kunnes tuomari kehoitti häntä
lukemaan mitä. paperissa oli.
Helena totteli ja aukaisi hermostunein
käsin taitetun-paperin. Hän hätkähti ra­justi,
tuntiessaan Riittan sujuvan, hie­man
huolimattoman mutta samalla vai­kuttavan
käsialan.
"Rakas Markku!
Kun luet tätä ei minua enää ole. En
pyydä sinua antamaan anteeksi, sillä
olen liian paljon rikkonut sinua vastaan.
Olen leikkinyt tulella ja nyt ei enää ole
muuta mahdollisuutta kuin yksi ainoa
— kuolema . . . Olet ollut minulle niin
sanomattoman hyvä, mutta minä kuvit-telin
sokeudessani löytäneeni uuden rak­kauden,
Allanin. Silmäni avautuivat
vasta kun oli jo liiah myöhäistä. Tiedän
odottavani Allanin lasta, mutta . . . en
voi tuottaa sinulle ja äidille häpeää ja
.siksi,on parempi, että menen pois .
Olen kuolemaan asti väsynyt. Rukoile
minun poloisen puolesta, jos voit . . .
mutta en näe muuta tietä.
Riitta."
Kirjaimet tanssivat IJelenan silmissä
ja kesti kotvan ennenkuin hän käsitti
täydelleen kirjeen sisällön. Omituinen
kylmyys valahti hänen sydämeensä ja
tuokion hän tunsi niinsuurta jännitystä,
että luuli pyörtyvänsä. Hän tarttui suo­nenvedon
tapaisesti tuolin käsinojaan ja
koko hänen ruumiinsa vapisi. Hän kuis­kasi
valkeiksi käynein huulin:
— 'Markku . . Voi 'Markku! Sen
sanottuaan hän lyyhistyi suureen tuo­liin
ja puhkesi rajuun, lohduttomaan it­kuun
. . .
Markku antoi hänen itkeä rauhassa,
tuijottaen väsynein, levottomin katsein
tytön alas painunutta kiharaista päätä
ja vavahtelevia hartioita. Vasta kun He­lenan
nyyhkytykset vaimenivat, aloitti
hän epävarmasti: ^
— Kenties tein väärin antaessani kir­jeen
teidän luettavaksenne, mutta muu­takaan
en enää voinut.
Helena kohotti itkettyneet kasvonsa
ja nousi* hitaasti suoraksi. Kaikki ko­vuus
oli kadonnut hänen kasvoiltaan ja
hänen äänessäänkin oli vilpitöntä katu­musta,
kun hän sopersi:
— Voitteko milloinkaan antaa minul­le
anteeksi?
— Ei minulla ole mitään anteeksi an­nettavaa,
sillä käsitän hyvin liatke-ruutenne
minua kohtaan. Me olemme,
me ihnnsej^ niin hätäisiä toisiamme tuo­mitsemaan,
vaikka kaikki kuitenkin
olemme erehtyväisiä. MuttaTlelena, et­kö
tahtoisi kertoa vähän enemmän it­sestäsi-
ja vaiheistasi näinThvuosina. Nyt
kun väärinkäsitys on selvinnyt, en tah­toisi
enää menettää sinua, sillä rakas­tan
sinua ja toivoisin, että vähitellen
voisit voittaa vihasi.
— Voi, 'Markku! nyyhkytti Helena,
painautuen kuin turvaa etsien -Markun
syliin . . . Ei ole enää mitään vihaa
eikä kostoa. Ajattele, minkälaista taak­kaa
olen kantanut rinnassani kaikkina
näinä vuosina ja aivan turhan tähden.
Nyt se on poissa ja minusta tuntuu nim. dille, joka sokeudessaan antoi
äärettömän kevyeltä ja onnelliselta . . . niin vaikean'perinnön . . . ITskoii,
Pikku Riitta p^rka! Meidän täytyy hänellekin <mseiv^
viedä kukkia hänen haudalleen. Luu- auringon voima voittaa talven t
letko, että hänkin ymmärtää? Ja äi- den, samoin hyvyjs voittaa XQ^XS^
UUSIA ROMAANEJA
Olemme taasen saaneet Suomesta uuden lähe­tyksen
h3rviä"IdrxoJa. Lähettäkää ttKäulssenne
ennen kuin ne loppuvat. >
HELL& WUOLUOKI:
KOULrarYTTÖNÄ TARTOSSA
298sivna Hintasid; $1.50
Tekijä kirjoitti muistelmansa ollessaan poUlttisom vmddna sodan
aikaxia ''liyvyyden:tarpee9sa'V^^k ''Pakenin
seUinf htuiätUidc&ta K^rolUstelijaM Musaksi! höoiuatezii -tubk^vaah
:vfuir1kkaut«^ .. i psOc^^dn s käsistään
eltUhäM kevääseen, käirK£Uiin katineuteear v a ^ u ^ eivät
kyeime^tvaingitseni^^ • '
Wuolljoki palaa ajatuksissaan vlljavimman Viron sydämeen,
äitinsä luokse, lapsuutensa laulaviin kyliin ja taivaansinisille pella-vapäloille.
Sieltä h ä n siirtyy Tarttoon, sen aikaisen Viröh helmeen,
jossa olivat koulut ja yliopisto.
HELLA WUOIJJOKI:
304siviia Hinta sid. $1.50
Hella Wuölijoen kertojaääni soi yhä ed^elleen säteilevän hsrvän-tuulisena
j a temperamentikkaana. Mikä hengen titaani onkaan ihmi­nen,
joka ilman muistiinpanoja saattaa palauttaa mieleensä näin
äärettömän määrän kiihkeitä tapahtmnia, omalaatuisia persoonalli­suuksia
vaihtuvia ympäristöjä ja yksitjisiä; esineitä ja kertoa kai­kesta
n im pulppuilevan vapaasti, kertaakaan toistamatta:sanojaan!
IiUkljah silmien eteen kohoavat elävinä öininetottiunuksineen ja
tmmelmtneen ne helslnkiläisködit, joissa huori vir<dainen yli<^pilas
joutuu asumaan ja vierailemaan ja joiden tasaiseen rauhaan hänen
vilkas olemuks^tisa tuo uusi^, yllättäviä ajatuksenaiheita.
HELLA WUOLIXOKI:
MBOTSTA TUIJ XIIK^
M3 sivua " ^ Hinta sid. $3.00
S l ^ a Wuolijoki lausuu tämän teoks^isa esipuheessa mm.: "Tämä
nidos yksinpuhelujsoii aikojen draamassa käsittää suunnilleen kym­menen
vuotta elämästäni, vuodesta 1908 vuoteen 1918„.ja vain yhden
maailmansodan ja yhden vallankumouksen^ ITdid^ k3nmnen«i vuo­den
aikana ixtaannuin.?vanhasta. kotimaastani. ^^^:^N^ olivat .<äämäni
r a ^ i m p i a murrosvuosia. 'Otin ankarasti:osaa kahden kansan
kohtakin, kärsin hiiden kaikki tuskat."
Muistelmiensa tämän psan alkupuolella tekijä paljastaa — haus­kasti
ja satiirisesti kertoillen — Niskavuori-näyt^mien ympäristön
ja niiden henkilöiden vastineet todellisuudessa.
PEABL S. B U C K : _
TUM, RMOCAANI
327stviia " Hint* s|d. $3.40
Intia kaikessa rikkaudessaan ja köyhsrydessään elää Nohelrkirjai-loijattaren
hienossa, järkyttävän inhimillisessä romaanissa. Teos
kertoo varakkaasta amerikkalaisperheestä^ joka useiden sukupolvien
aikana uhraa voimansa Intian köyhille. Vähän,kerrassaan.murtu­vat
peritsTt ennakkoluulot/ Ra^teaus perheen tyttären' j ä - h^
hindulääkärin väUUä muodostuu lopulliseksi kokeeksi näille rik­kaan
elämän koiiluttamille ja kehittämille ihmisille.
PEARL S. BUck:
KÄTKJETTY KUKKA
267^viia Hinta sid. $3.00
fVoivatko länsi ja itä milloinkaan kohdata toisiaan? — tähän
ikivanhaan kysymylsseen vastaa Pearl S. Buck, kaukaisen idän ttm-tija
ja ihmissydämen hieno ymmärtäjä kiehtovassa kertomuksessaan
nuoresta Josui Sakaista. -
(Lukija seuraa jännittyneenä kirjan vauhdikkaita tapahtumia
H. E. BATES:
286 sivua
RiySKAUS LYDIAAN
Hinta sid. $3.29
H. E. Batesra kertomus ki^hkeästä ja arvoitul^llisesta Lydiasta ja
miehistä^ jotka rakastivat häntä, on kotimaassaan Englannissa ar­vosteltu
erääksi aikamme parhaita rakk»usromaaheja, jotka tiiviin
kohtalokkaan timnelmansa takia on "lyyrillisen ra^auden mestari­teos".
MABT BVRCHELL
N±r JA IKUISESTr^
285 sivua Hinta sid. $2.50
Timothy-sedän matkalaukku oli syynä kaikkeen! Kun Ethne
vihdoin viimein oli saanut itsenää ja jättiläislaukkimsa onnellisesti
vapaan vuokra-auton luo ja arveli vielä ehtivänsä viimeisessä ju­nassa
kouluun, olikin jo toinen ennättänyt varaamaan auton. Mutta
tuo toinen, pitkä tumma nuori mies, oli heti tUanteen tasalla. Ja
niin kävi, että Ethne ja matkalaukku pääsivät junaan ja Dixon
Orvingista tiUi kuusitoistavuotiaan koulutytön sankari.
"VIEHETTÄVÄ ROMAANI
ANNEMARIE SELINKÖ:
MIEHENI VraiTÄÄN TÄNÄÄN
225 sivua . Hinta sid. $2.40
Kirja päättyy lauseeseen: "Olen äärettömän onnellinen, jokainen
avioUitto olisi aloitettava kaksi kertaa ja kumallakin kerralla saman
miehen kahssa." ' .
PIERRE LA MURE: .
PUNAINEN MYLLY
425 sivua Hinta sid. $3.50
Värikäs kuvaus 1800-luvun lopun Pariisista, sen kahviloista, kaba-reista,
cancan-tanssijattarista ja ilotälolstsa — jä tämän miljöön
loistavasta ikuistajasta, taidemaalri Henry de'Toulouse-Lutrecistsa.
NETTA B?USKETT:
ERAKKOMAJA
331 sivua Hinta sid. $2.75
*Ne muutamat vieraat, jotka olivat kokoontuneet yksinäiseen, num­mien
ympäröimään taloon viettämään kauniin Olive Heriötin kah-dennettakymmentä
ensimmäistä sjntymäpäivää, eivät saattaneet
huomata päivän sankarittaressa mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Vain talon vanha palvelija oli jontimut' kuulemaan pari varomatto­masti
lausuttua sanaa^ jotk^ antoivat aihetta epäillä, ettei Oliven
mieli oUut täysin tasapainoinen. Ulan hirveä tapahtuma oli kalkille
järkyttävä yUätys, ja tytön sulhasen Hugh Manningin se näytti
kokonaan murtuvan. ^
TILATKAA OSOITTEELLA:
VAPAUS PUBLISHING CO. ITD.
Box 69 ^ " Siidbury, Ontario
Sivu 10 Lauantaina^lamxnilniim 22 päivänä 195$