1956-09-08-07 |
Previous | 7 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
KIIUE
Kerran oli ystäviä kokoontunut yh- saisirat lehdestään leikata sekä täytet-ecn
ja sunä tuli mm. puhe .Liekin kir- tynä lähettää toimituksfeen. Si
oituskilpailuista. Eritin asiasta oman sön äänitys. Siinä voisi olla painettu-ielipiteeni
ja se sai niin hyyän kan- na jotenkin tähän tapaan: "Pidän par-atuksen,
että minua kehoitettiin selos- haimpana ku-joituksena no. . Ku-laan
se Toiriiittajalle. Yritin inttää kin kirjoittaisi kertomuksen numeron
astaan, että olen jäävi asiasta puhu-aan,
koska olen ottanut osaa jokai-m
kirjoituskilpailuun mitä Liekki pn
järjestänyt minun maassa oloaikanani.
elitin että sejvoitaisiin ottaa jonkinlai-ksi
itsensä - esille tuomiseksi, mutta
kki sanoivat ettei se. sitä olisi ja kasvat
vain panna asian paperille. Tässä
sitten tulee Toimittajan nähtäväksi.
Ensiksi kaikkieirk^
josta eniten piti, sekä oman nimensä ja
osoitteensa^ Sitten kun kaikki jiitut
olisivat äänestetyt niin eniten ääniä saanut
olisi voittaja; Muitta ^^^^^
tysken jälkeen avattaisiin ne pienet kirjeet;
joista näkisi voittajan oikean ni-m
e n . . - • • ' • ^ •v:"^, .
Tällä tavalla m6 koulussa järjestimme
kirjoituskilpailuja ja samalla tavalla
ne liäkyvät isommatkin kilpaihit
olisi käytettä^^ siellaista m h Ä tm kun olen joskus lehdistä
merkkiä', josta* ei kirjoittajaa tunneta
](olen seri aina tehnyt). S^^^ ei mitään
|tuttavaif>^Mtip|*aa;i Kiin sitten kirjoi-jtukset
lähetetään toimitukselle, ne lä-fhetetään
kahdessa erillisessä kuoressa,
[yhdessä on kilpakirjoitus salanimellä
varustettuna ja toisessa salanimi sekä
[oikea nimi ja osoite; Tietysti ne voi
[postittaa samassa ktior^äa, mutta kuitenkin
niin, että oikea^iimiöh omassa
soljetussa kudressaaö^- kilpakirjoitukset
painetaan aikanaan ja vaikkapa numeroidaan
toimituksessa asian helpoit-tamiseksi.
Ja nyt mielestäni tärkein
asia. Jos suinkin on mahdollista, niin
parissa Liekin numerossa painettaisiin
pieni äänestyslappunen, jonka lukijat^
hikehtit ^Ipäiliisääntiyäi iTiet^^ äänestys
^rf^e aina mai^llinen^ miitta
tuo iiiäi!juttu on: Ja yksi hyvä puoli
asialla a i i i ^ t i bn: Moni sellainen henkilö,
j<)ka e* iit§^'Mrjoittelei olisi ihiios-timiit-
cn«nmän'Seuräa^^
kun pääsisi itsekin kuin "sisalle"v olisi
mukaiiä; SSinä^ veikattaisiin puoleen ja
Old Rawhfde*''on palamut takamn^^^C^ päivittäiseen ohjelmaan.
**Rap€iSP'naamairten** Max Ferguson yrittää yllä ilmeillä
osoittaa tni^ä<*^Rawhide'*-näytÖs sisältää, henkilöt vasemmalta
oikealle ylhäältä lälaieii: Grärinie, Peter Lorre, Mt^in Mellobell,
Ferguson, Mary JYoUestonecraft, Harold Spider, Sir Cedric ja
Amprior. *
PUNAISEN TALOK TANHUILTA
ISÄNTÄ on talossa komea, mutta nus. "Siellä on poppia liullo kummal-toiseeh,
iun tuttavat tapaisivat. Ja ^ ^ ^ ^ on sukukin, itsensä isontalon lekin. Pane ne kylmään vesiämpäriin ^
vieläträs tärkeä asia. Liekiim Antin, laaja jos ei muisUni pahasti petä/Ei etteivät lämpene", neuvoi emäntä. Pu-lukijapihiv^
jos nyt kukin toisi ilmi
oniän makunsa näin heipoUa tavalla,
niin eikö olisi hauskaa meidän kaikkien
tietää minkälainen makusuunta on vallalla
kirjoituksiin nähden? Mitä Toimittaja
asiasta arvelee?
SOHVI.
ole tullut kuuluisaan serkkuuiisa, j[os kuhuoneessä katselin yhipärillcninäke-
SaastamoiniElh oli syntynyt Suomessa,
Saarijärven pitäjässä. Siinä pitäjässä,
josta oli Saarijärven Paavo, josta kerrottiin
kansakoulujen runokirjoissa.
Saastamoisen; elämä oli vielä Paavonkin
elämää köyhempää, sillä kerjuupoika-na
hän saikulkea kylästä kylään ja talosta
taIoon[^^mujä. anellen. Mitä sai,
vei kotiin siskoille ja veljille. Silloin
ei ollut yhteiskunnallista huoltoa ja
köyhät saivat tulla toimeen miten tulivat.
• • ':r:-
Vartuttuaan isommaksi joutui Saas-
Sitten repesivät kulissit. Ensirtimäi-sest
äaloittaen. Läheltänähneet kertoivat,
mikä on-tuon hymilevän hetken
hinta. Miten paljon työtä. Miten melkein
täydellinen eristäytyminen kans-sakäjTTiisestä;
Miten monta hikipisaraa
arkileninkiin ja aamutakkiin. Miten kireälle
solmulle kiertyvät hennot. Parin
loistavan silmänräpäyksen tähden. Kan- pitkin hän oli kulkenut kerjäten. Sa-nättikohan?
j, maila han myöskin kertoi mitä sukua
"Pariisilaisnaista" emme Seinen kau- hän oli. Vaimo ei pitänyt tästä suora-pungin
kaduilta ja bulevardeilta löydä, sukaisuudesta, varsinkaan kun Saasta-tamoinen
puutavarayhtiön töihin —
kaatamaan metsiä. Sahoja oli noussut
Saarijärvelle ja Viitasaarelle. Sieltä
puutavara kuljetettiin Lahteen ja edel-,
leen maailman markkinoille. Näillä
työmailla-Saastamoinen tutustui mieheen,
joka auttoi hänet Canadaan.
Oli kulunut useita, vuosia, mutta
Saastamoinen ei vielä ollut käynyt Suomessa:
Mutta sitten matkusti hän vaimonsa
kanssa katsomaan synnyinmaataan
ja — Saari järveä. Matkareitti
kulki Päijännettä ja ylävesistöjä Saarijärvelle.
Paljon olivat Saastamoiset
muuttuneet Canadassa oloaikanaan,
muuttuneet olivat myöskin Suomen näköalat.
Mielenkiintoista oli nyt Saastamoiselle
nähdä paikat, missä oli ennen
kerjuumatkoilla kulkenut.
Kun häneltä siellä kysyttiin kotipaikkaa,
niin hän kertoi sen olevan Saarijärven
ja että näitä taloja ja torppia
Hän löytyy Bois de Boulognen puistosta.
Saapuu autolla. Käy ulkoiluttamaan
kahta-pientä koiraa. Auto ojdot-taa.
Kuljettaja odottaa. Madame on todella
kuin Vogue-lehdestä leikattu.
Kaikki sopii niillilleen ja pysyy horjahtamatta
kohdallaan. Sen on pukenut
ylle ja sen riisuu taas pois kamarineito.
Kyllä kyllä,, aivan^ oikea kamarineito.
Tuollainen, jonka tunnemme prinsessa-saduista.
Näillä naisilla on aina kama-nneito.
Mutta näitä naisia on hyvin
vähän. Oikean pariisittaren tukka lentää
ja hiki virtaa, vähintään yhtä paljon
kuin kanssasisarilla kautta maail-löan,
työn ja arjen touhuissa. '
Jopa helpotti alemmuuden tunne,
^utta jälellä oh vielä mannekiini. Ja
tulisi kai jäämäänkin, ylhäisenä, muijien
harmeja ihmetellen.
moinen mainitsi kerjäämisestä.
He poikkesivat myöskin taloon, missä
Saastamoinen kerjuumatkoillaan oli
aina s^nuF maata lattialla, milloin toisissa
taloissa ^ i annettu yöpyä. Tämän
talon isäntäy^ polvessa,
eikä tuntehut Saastaniöista. Talon
•säntä v^tteli velkojen rasittavan taloa
Jä Saastamoinen antoi Suomen
pankkiin taliettamansa rahat isännän
käytettäväksi.; V H sanoi tuntevansa
olevanpa velvollinen niin tekemään,
koska muisti miten apiia on suuri asia^;
kun Oli todella sen tarpeessa.
Eräsiki^hä perhe halusi saada Saastamoisen
lapsensa kummiksi, asettaen kai
siihen joitakiDLjtoiveita. Niin sitten tuli
Saastamoisista - tyttösen canadalaiset
kiiraniit. / -
Niin sitten kuluivat ajat, muuttui-
Kunnes kajahti kirous, sen käsitti ki- vat olosuhteet ja ihmiset. Saastamoisen
vaimo sanoi ennen kuolemaansa
'Saastamoiselle: Minä kuolen ennen sinua,
mutta meidän pitää muistaa kummityttöämme
Suomessa . . . Suomessa
pidetään kummiutta arvossa, kun taas
täällä siitä ei tiedetä jäuri mitään. Niin
foukseksi sellamenkin, joka ei kieltä
^tanut. Ja manaus tuli mannekiinin
^^ta. Kynsilakka oli lohjennut —
*»van arkii^väisesti, aivan jokanaisen
tavalla!
^-^Joten pää,:pystyyn ja roUceutta v ^ .
^ e s i ^ ;maimefciinatakin kynsilak- - sitteii Saastamoisen vaiino kuoU jon^ 'ie^'kummUta:
^i>{yr.:: ' - ,' kin.ajanfkuhitjtua. • " • ^-
lie tämän kaikki teot tosina kerrottuja.
Reilu on käden puristus ja hymy iloinen,
tulipa vieras taloon mihin aikaan
hyvänsä. Olemme koetelleet heidän
kärsivällisyyttään kolistelemalla aamukahville
samoin illalla maatamenon aikana,
aina on ollut heille sopiva vieräi-luhetki.
Emäntä on touhukas ja iloinen kuin
keväinen västäräkki. Juuri kun huutelet
hänelle portailta kellariin ja saat
sieltä vastauksen, niin hetkessä hän
onkin jo pihalla selkäsi takana. Liekö
hänellä näkymättöniät siivet jaloissaan?
-
Ja tytär kuin keväinen omenankukka.
Elämän riemua nuorissa jäsenissä.
Silmissä odotus mitä elämällä on tarjottavana
hänen varalleen. Mieli oh valoisa
ja vapaa. Kunpa eläniä hellästi
häntä kohtelisi. Onnelliset vanhemmat
joilla aina on vierellään tällaista nuoruuden
kauneutta. Pysähtykää joskus
kiireittenne keskellä suomaan kiitollinen
ajatus, sillä aika ei odota, iiuoruus-kin
on kuin kesän tuulahdus, se on niin
lyhyt. Eihän ole kaukana aika jolloin
häntä sylissänne kanniskelitte.
Miksi tulen heillä romanttiseksi? Tekeekö
sen punainen talo, vihreä ruohikko,
paju jonka oksat maata viistävät,
saunan suloinen tuoksu-, vai pihakeinu?
Ehkä nämä kaikki yhdessä. Olenkohan
jäänyt lapsena vähälle keinuttamiselle,.
vain lienenkö saanut sitä liikaa, kun
nyt mielelläni istun heiliivalla alustalla.
On sitten kysymys autosta tai keinusta.
Katselin taivaalle hyräillen "juhannus
on meillä herttainen. . ." Oli niin
h3rvä olla, suljin silmäni ja keinu hiljaa
liikkui. 'Tannaanko näihin kaali-kääreisiin
sokeria?-' Emäntä se siellä
huuteli laiskimukselle. Pysäytin keinuni,
ja kompuroin keittiöön. Sauna
oli lämmitetty, kun kerran oli juhan-alkoi
tuntea elonaikansa loppuvan. Hän
totesi olleensa säästäväinen, mutta jätän
kaikki tänne. Olen kuitenkin tehnyt
niin, ettei minun jäämistölläni kukaan
röystäile. Olen tehnyt niin, että
niiden saajat nauttivat niistä pitkät a-jat
hiljaisella käytöllä. Se ön periaatteeni.
Osan annan sukulaisilleni, osan
niille jotka ovat JQskus minua auttaneet
— niin Suomessa kiiin Canadassa-kin
oleville. Suomessa oleva kuinihi-tyttöni
saa osan siitä mitä minulla on
Suomessa.
Lopuksi on sanottava, että vaikka
puhutaankin kummeista ja kununina
olemisesta, mutta harvoin muistetaan
mitä voitaisiin tehdä ja mijä ehkä odcH
GLEO
ajan
.Hääs maa vuosia ja. Saastamcnnen SUOLAHTELAINEN.
mättä yhtään pulloa^ tyhjää tai täysinäistä.
Lauteilla raukeni ruumis ja sielu.
Ei ollut kiirettä mihinkään. Et
ollut maailmaa ympärillä, oli vaan pihisevä
kiuas ja soliseva vesi, Kön vihdoinkin
raskin lähteä pukuhuoneeseen
ja sain sen verran vaatetta päälleni, että
voin avata ulko-oveh, näin toisten
istuvan pihassa. Huutelin kiitokset hyvästä
löylystä, slUpin emäntä tuli juoksujalkaa.
"Tällä puolellako olettekin
olleet? Järjestin tuon toisen puolen
teitä varten, kun siellä on ikkuna ja
isompi peili. Ja popit juomatta!" Enhän
tiennyt saunassa kahta pukuhuonetta
olevankaan ja tämäkin oli korea
kuin pappilan peräkamari.
Tuli taas kutsu punaiseen taloon.
Isäntä puhui heti saunan lämmittämisestä,
mutta kun sanottiin olevan tarpeeksi
kuumaa ilmankin ja että tulkoon
kukin saunapäivänä, jos kylpeä tahtoo,
tai olkoon ilman löylyä. Emäntä oli
keittopuuhissa. Oli kutsuttu toisiakin;
vieraita ja siksi suuri mojakkapata porisi
hellalla. Siinä sivussa luurailtiin
taivaalle pysyykö kirkkaana. Aurinko;
oli pistävän kuuma, joskus taas merii
pilveen. Emäntä vihjasi, että syötäisiin
ulkona jos ei-sada. Niinpä: kannettiin
suuri pöytä ulos, istuimet siellä olivat-,
kin jo valmiina. Sen riippuvaoksaisen
puun alle äijoimme pöydän viedä, mutta
siellä oli kirppuja emmekä halunneet
lisää mausteita keittoon. Emäntä pesi
istuimet saippuavedellä, vaikka ehdo-tinkin,
että antaa miesten istua ensiksi
niissä kaikissa kun kämmenet ja selät
olivat jo kirpuista värjääntyneet. Eivät
siellä kaikki puut kirppuisia olleet ja
niin löytyi varjoisa paikka. Valkea liina
pöydälle ja sitten alkoi pöydän täyttäminen.
Tuli siihen talon ilmapunta-.
rikin, nimittäin kissa. Isäntä sanoi jo
keväällä kissasta nähneensä ettei tule
kuumaa kesää tänä vuonna, kun-ei se
itseään laihduttanut. Muina kesinä on
• t
ollut koyalla laihdutuskuurilla, mutta
nyt oli syönyt hyvin ja sen se oli näköinenkin.
Isännällä ja kissalla on eräs
yhteinen maku. He ovat ainoat perheenjäsenet
jotka syövät bolognaa.
Mutta Mikki herra on niin hieno ettei
se hiistäkään isoa palasta, vaan se on
pienennettävä suupaloiksi.
Tuli niuitakin vieraita ja keitto näki.
kyytinsä. Naisväki oli mielissään saatuaan
kerran kesällä keittoa, kun mies-väki
ei ollut keiton ystäviä, tukevampaa
syötävää sen on oltava ja niinpä se
näky heidänkin päältään. Auringon
paisteessa sulateltiin ateriaa. Emäntä
vaan ei malttanut kauaa paikallaan oU -
la. - Kantoi popit ja keitti kahvity jotka'
nc^un juotiin ulk<Mia. 'Hiljaista oli ym^ •
Jäärillä. Ei kuulunut koirien haukkua
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 8, 1956 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1956-09-08 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki560908 |
Description
| Title | 1956-09-08-07 |
| OCR text |
KIIUE
Kerran oli ystäviä kokoontunut yh- saisirat lehdestään leikata sekä täytet-ecn
ja sunä tuli mm. puhe .Liekin kir- tynä lähettää toimituksfeen. Si
oituskilpailuista. Eritin asiasta oman sön äänitys. Siinä voisi olla painettu-ielipiteeni
ja se sai niin hyyän kan- na jotenkin tähän tapaan: "Pidän par-atuksen,
että minua kehoitettiin selos- haimpana ku-joituksena no. . Ku-laan
se Toiriiittajalle. Yritin inttää kin kirjoittaisi kertomuksen numeron
astaan, että olen jäävi asiasta puhu-aan,
koska olen ottanut osaa jokai-m
kirjoituskilpailuun mitä Liekki pn
järjestänyt minun maassa oloaikanani.
elitin että sejvoitaisiin ottaa jonkinlai-ksi
itsensä - esille tuomiseksi, mutta
kki sanoivat ettei se. sitä olisi ja kasvat
vain panna asian paperille. Tässä
sitten tulee Toimittajan nähtäväksi.
Ensiksi kaikkieirk^
josta eniten piti, sekä oman nimensä ja
osoitteensa^ Sitten kun kaikki jiitut
olisivat äänestetyt niin eniten ääniä saanut
olisi voittaja; Muitta ^^^^^
tysken jälkeen avattaisiin ne pienet kirjeet;
joista näkisi voittajan oikean ni-m
e n . . - • • ' • ^ •v:"^, .
Tällä tavalla m6 koulussa järjestimme
kirjoituskilpailuja ja samalla tavalla
ne liäkyvät isommatkin kilpaihit
olisi käytettä^^ siellaista m h Ä tm kun olen joskus lehdistä
merkkiä', josta* ei kirjoittajaa tunneta
](olen seri aina tehnyt). S^^^ ei mitään
|tuttavaif>^Mtip|*aa;i Kiin sitten kirjoi-jtukset
lähetetään toimitukselle, ne lä-fhetetään
kahdessa erillisessä kuoressa,
[yhdessä on kilpakirjoitus salanimellä
varustettuna ja toisessa salanimi sekä
[oikea nimi ja osoite; Tietysti ne voi
[postittaa samassa ktior^äa, mutta kuitenkin
niin, että oikea^iimiöh omassa
soljetussa kudressaaö^- kilpakirjoitukset
painetaan aikanaan ja vaikkapa numeroidaan
toimituksessa asian helpoit-tamiseksi.
Ja nyt mielestäni tärkein
asia. Jos suinkin on mahdollista, niin
parissa Liekin numerossa painettaisiin
pieni äänestyslappunen, jonka lukijat^
hikehtit ^Ipäiliisääntiyäi iTiet^^ äänestys
^rf^e aina mai^llinen^ miitta
tuo iiiäi!juttu on: Ja yksi hyvä puoli
asialla a i i i ^ t i bn: Moni sellainen henkilö,
j<)ka e* iit§^'Mrjoittelei olisi ihiios-timiit-
cn«nmän'Seuräa^^
kun pääsisi itsekin kuin "sisalle"v olisi
mukaiiä; SSinä^ veikattaisiin puoleen ja
Old Rawhfde*''on palamut takamn^^^C^ päivittäiseen ohjelmaan.
**Rap€iSP'naamairten** Max Ferguson yrittää yllä ilmeillä
osoittaa tni^ä<*^Rawhide'*-näytÖs sisältää, henkilöt vasemmalta
oikealle ylhäältä lälaieii: Grärinie, Peter Lorre, Mt^in Mellobell,
Ferguson, Mary JYoUestonecraft, Harold Spider, Sir Cedric ja
Amprior. *
PUNAISEN TALOK TANHUILTA
ISÄNTÄ on talossa komea, mutta nus. "Siellä on poppia liullo kummal-toiseeh,
iun tuttavat tapaisivat. Ja ^ ^ ^ ^ on sukukin, itsensä isontalon lekin. Pane ne kylmään vesiämpäriin ^
vieläträs tärkeä asia. Liekiim Antin, laaja jos ei muisUni pahasti petä/Ei etteivät lämpene", neuvoi emäntä. Pu-lukijapihiv^
jos nyt kukin toisi ilmi
oniän makunsa näin heipoUa tavalla,
niin eikö olisi hauskaa meidän kaikkien
tietää minkälainen makusuunta on vallalla
kirjoituksiin nähden? Mitä Toimittaja
asiasta arvelee?
SOHVI.
ole tullut kuuluisaan serkkuuiisa, j[os kuhuoneessä katselin yhipärillcninäke-
SaastamoiniElh oli syntynyt Suomessa,
Saarijärven pitäjässä. Siinä pitäjässä,
josta oli Saarijärven Paavo, josta kerrottiin
kansakoulujen runokirjoissa.
Saastamoisen; elämä oli vielä Paavonkin
elämää köyhempää, sillä kerjuupoika-na
hän saikulkea kylästä kylään ja talosta
taIoon[^^mujä. anellen. Mitä sai,
vei kotiin siskoille ja veljille. Silloin
ei ollut yhteiskunnallista huoltoa ja
köyhät saivat tulla toimeen miten tulivat.
• • ':r:-
Vartuttuaan isommaksi joutui Saas-
Sitten repesivät kulissit. Ensirtimäi-sest
äaloittaen. Läheltänähneet kertoivat,
mikä on-tuon hymilevän hetken
hinta. Miten paljon työtä. Miten melkein
täydellinen eristäytyminen kans-sakäjTTiisestä;
Miten monta hikipisaraa
arkileninkiin ja aamutakkiin. Miten kireälle
solmulle kiertyvät hennot. Parin
loistavan silmänräpäyksen tähden. Kan- pitkin hän oli kulkenut kerjäten. Sa-nättikohan?
j, maila han myöskin kertoi mitä sukua
"Pariisilaisnaista" emme Seinen kau- hän oli. Vaimo ei pitänyt tästä suora-pungin
kaduilta ja bulevardeilta löydä, sukaisuudesta, varsinkaan kun Saasta-tamoinen
puutavarayhtiön töihin —
kaatamaan metsiä. Sahoja oli noussut
Saarijärvelle ja Viitasaarelle. Sieltä
puutavara kuljetettiin Lahteen ja edel-,
leen maailman markkinoille. Näillä
työmailla-Saastamoinen tutustui mieheen,
joka auttoi hänet Canadaan.
Oli kulunut useita, vuosia, mutta
Saastamoinen ei vielä ollut käynyt Suomessa:
Mutta sitten matkusti hän vaimonsa
kanssa katsomaan synnyinmaataan
ja — Saari järveä. Matkareitti
kulki Päijännettä ja ylävesistöjä Saarijärvelle.
Paljon olivat Saastamoiset
muuttuneet Canadassa oloaikanaan,
muuttuneet olivat myöskin Suomen näköalat.
Mielenkiintoista oli nyt Saastamoiselle
nähdä paikat, missä oli ennen
kerjuumatkoilla kulkenut.
Kun häneltä siellä kysyttiin kotipaikkaa,
niin hän kertoi sen olevan Saarijärven
ja että näitä taloja ja torppia
Hän löytyy Bois de Boulognen puistosta.
Saapuu autolla. Käy ulkoiluttamaan
kahta-pientä koiraa. Auto ojdot-taa.
Kuljettaja odottaa. Madame on todella
kuin Vogue-lehdestä leikattu.
Kaikki sopii niillilleen ja pysyy horjahtamatta
kohdallaan. Sen on pukenut
ylle ja sen riisuu taas pois kamarineito.
Kyllä kyllä,, aivan^ oikea kamarineito.
Tuollainen, jonka tunnemme prinsessa-saduista.
Näillä naisilla on aina kama-nneito.
Mutta näitä naisia on hyvin
vähän. Oikean pariisittaren tukka lentää
ja hiki virtaa, vähintään yhtä paljon
kuin kanssasisarilla kautta maail-löan,
työn ja arjen touhuissa. '
Jopa helpotti alemmuuden tunne,
^utta jälellä oh vielä mannekiini. Ja
tulisi kai jäämäänkin, ylhäisenä, muijien
harmeja ihmetellen.
moinen mainitsi kerjäämisestä.
He poikkesivat myöskin taloon, missä
Saastamoinen kerjuumatkoillaan oli
aina s^nuF maata lattialla, milloin toisissa
taloissa ^ i annettu yöpyä. Tämän
talon isäntäy^ polvessa,
eikä tuntehut Saastaniöista. Talon
•säntä v^tteli velkojen rasittavan taloa
Jä Saastamoinen antoi Suomen
pankkiin taliettamansa rahat isännän
käytettäväksi.; V H sanoi tuntevansa
olevanpa velvollinen niin tekemään,
koska muisti miten apiia on suuri asia^;
kun Oli todella sen tarpeessa.
Eräsiki^hä perhe halusi saada Saastamoisen
lapsensa kummiksi, asettaen kai
siihen joitakiDLjtoiveita. Niin sitten tuli
Saastamoisista - tyttösen canadalaiset
kiiraniit. / -
Niin sitten kuluivat ajat, muuttui-
Kunnes kajahti kirous, sen käsitti ki- vat olosuhteet ja ihmiset. Saastamoisen
vaimo sanoi ennen kuolemaansa
'Saastamoiselle: Minä kuolen ennen sinua,
mutta meidän pitää muistaa kummityttöämme
Suomessa . . . Suomessa
pidetään kummiutta arvossa, kun taas
täällä siitä ei tiedetä jäuri mitään. Niin
foukseksi sellamenkin, joka ei kieltä
^tanut. Ja manaus tuli mannekiinin
^^ta. Kynsilakka oli lohjennut —
*»van arkii^väisesti, aivan jokanaisen
tavalla!
^-^Joten pää,:pystyyn ja roUceutta v ^ .
^ e s i ^ ;maimefciinatakin kynsilak- - sitteii Saastamoisen vaiino kuoU jon^ 'ie^'kummUta:
^i>{yr.:: ' - ,' kin.ajanfkuhitjtua. • " • ^-
lie tämän kaikki teot tosina kerrottuja.
Reilu on käden puristus ja hymy iloinen,
tulipa vieras taloon mihin aikaan
hyvänsä. Olemme koetelleet heidän
kärsivällisyyttään kolistelemalla aamukahville
samoin illalla maatamenon aikana,
aina on ollut heille sopiva vieräi-luhetki.
Emäntä on touhukas ja iloinen kuin
keväinen västäräkki. Juuri kun huutelet
hänelle portailta kellariin ja saat
sieltä vastauksen, niin hetkessä hän
onkin jo pihalla selkäsi takana. Liekö
hänellä näkymättöniät siivet jaloissaan?
-
Ja tytär kuin keväinen omenankukka.
Elämän riemua nuorissa jäsenissä.
Silmissä odotus mitä elämällä on tarjottavana
hänen varalleen. Mieli oh valoisa
ja vapaa. Kunpa eläniä hellästi
häntä kohtelisi. Onnelliset vanhemmat
joilla aina on vierellään tällaista nuoruuden
kauneutta. Pysähtykää joskus
kiireittenne keskellä suomaan kiitollinen
ajatus, sillä aika ei odota, iiuoruus-kin
on kuin kesän tuulahdus, se on niin
lyhyt. Eihän ole kaukana aika jolloin
häntä sylissänne kanniskelitte.
Miksi tulen heillä romanttiseksi? Tekeekö
sen punainen talo, vihreä ruohikko,
paju jonka oksat maata viistävät,
saunan suloinen tuoksu-, vai pihakeinu?
Ehkä nämä kaikki yhdessä. Olenkohan
jäänyt lapsena vähälle keinuttamiselle,.
vain lienenkö saanut sitä liikaa, kun
nyt mielelläni istun heiliivalla alustalla.
On sitten kysymys autosta tai keinusta.
Katselin taivaalle hyräillen "juhannus
on meillä herttainen. . ." Oli niin
h3rvä olla, suljin silmäni ja keinu hiljaa
liikkui. 'Tannaanko näihin kaali-kääreisiin
sokeria?-' Emäntä se siellä
huuteli laiskimukselle. Pysäytin keinuni,
ja kompuroin keittiöön. Sauna
oli lämmitetty, kun kerran oli juhan-alkoi
tuntea elonaikansa loppuvan. Hän
totesi olleensa säästäväinen, mutta jätän
kaikki tänne. Olen kuitenkin tehnyt
niin, ettei minun jäämistölläni kukaan
röystäile. Olen tehnyt niin, että
niiden saajat nauttivat niistä pitkät a-jat
hiljaisella käytöllä. Se ön periaatteeni.
Osan annan sukulaisilleni, osan
niille jotka ovat JQskus minua auttaneet
— niin Suomessa kiiin Canadassa-kin
oleville. Suomessa oleva kuinihi-tyttöni
saa osan siitä mitä minulla on
Suomessa.
Lopuksi on sanottava, että vaikka
puhutaankin kummeista ja kununina
olemisesta, mutta harvoin muistetaan
mitä voitaisiin tehdä ja mijä ehkä odcH
GLEO
ajan
.Hääs maa vuosia ja. Saastamcnnen SUOLAHTELAINEN.
mättä yhtään pulloa^ tyhjää tai täysinäistä.
Lauteilla raukeni ruumis ja sielu.
Ei ollut kiirettä mihinkään. Et
ollut maailmaa ympärillä, oli vaan pihisevä
kiuas ja soliseva vesi, Kön vihdoinkin
raskin lähteä pukuhuoneeseen
ja sain sen verran vaatetta päälleni, että
voin avata ulko-oveh, näin toisten
istuvan pihassa. Huutelin kiitokset hyvästä
löylystä, slUpin emäntä tuli juoksujalkaa.
"Tällä puolellako olettekin
olleet? Järjestin tuon toisen puolen
teitä varten, kun siellä on ikkuna ja
isompi peili. Ja popit juomatta!" Enhän
tiennyt saunassa kahta pukuhuonetta
olevankaan ja tämäkin oli korea
kuin pappilan peräkamari.
Tuli taas kutsu punaiseen taloon.
Isäntä puhui heti saunan lämmittämisestä,
mutta kun sanottiin olevan tarpeeksi
kuumaa ilmankin ja että tulkoon
kukin saunapäivänä, jos kylpeä tahtoo,
tai olkoon ilman löylyä. Emäntä oli
keittopuuhissa. Oli kutsuttu toisiakin;
vieraita ja siksi suuri mojakkapata porisi
hellalla. Siinä sivussa luurailtiin
taivaalle pysyykö kirkkaana. Aurinko;
oli pistävän kuuma, joskus taas merii
pilveen. Emäntä vihjasi, että syötäisiin
ulkona jos ei-sada. Niinpä: kannettiin
suuri pöytä ulos, istuimet siellä olivat-,
kin jo valmiina. Sen riippuvaoksaisen
puun alle äijoimme pöydän viedä, mutta
siellä oli kirppuja emmekä halunneet
lisää mausteita keittoon. Emäntä pesi
istuimet saippuavedellä, vaikka ehdo-tinkin,
että antaa miesten istua ensiksi
niissä kaikissa kun kämmenet ja selät
olivat jo kirpuista värjääntyneet. Eivät
siellä kaikki puut kirppuisia olleet ja
niin löytyi varjoisa paikka. Valkea liina
pöydälle ja sitten alkoi pöydän täyttäminen.
Tuli siihen talon ilmapunta-.
rikin, nimittäin kissa. Isäntä sanoi jo
keväällä kissasta nähneensä ettei tule
kuumaa kesää tänä vuonna, kun-ei se
itseään laihduttanut. Muina kesinä on
• t
ollut koyalla laihdutuskuurilla, mutta
nyt oli syönyt hyvin ja sen se oli näköinenkin.
Isännällä ja kissalla on eräs
yhteinen maku. He ovat ainoat perheenjäsenet
jotka syövät bolognaa.
Mutta Mikki herra on niin hieno ettei
se hiistäkään isoa palasta, vaan se on
pienennettävä suupaloiksi.
Tuli niuitakin vieraita ja keitto näki.
kyytinsä. Naisväki oli mielissään saatuaan
kerran kesällä keittoa, kun mies-väki
ei ollut keiton ystäviä, tukevampaa
syötävää sen on oltava ja niinpä se
näky heidänkin päältään. Auringon
paisteessa sulateltiin ateriaa. Emäntä
vaan ei malttanut kauaa paikallaan oU -
la. - Kantoi popit ja keitti kahvity jotka'
nc^un juotiin ulk |
Tags
Comments
Post a Comment for 1956-09-08-07
