Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, April 5, 1947

              •K
Sivu 3
P
. Kalevalan ficmulUsimpia kuvauk­sia
on kahdenteenkymmenentcen ru­noon
sisältyvä kertomus isosta häräs-tii,
joka on luotu Pohjolan pitoihin
hääväcn ravinnoksi. Kansanlaidaja
on antanut vapaan vallan mielikuvi­tukselleen,
ja niin ffänen suunnatto­masti
liioittelevat säkeensä luovat
kuvan todettakin kaikkien aikojen
Isosta Härästä..
Kasvoi härkä Karjalassa.
Sonni Suomessa Uhosi;
Ei ollut suuri eikä pieni.
Olihan oikea vasikka!
Hämehessä häntä häilyi.
Pää keikkui Kemijoelh; '
Sata syltä sarvet pitkät.
Puolitoista turpa paksu. —
Viikon käfpj^j: kääntelihe
Yhden kytkyen sijalla;
Päivän lenti pääskyläinen
Härän sarvien väliä,
Hätäisesti päähän pääsi
Kcskenä levähtämättä.
Kuun juoksi kesäorava
Häpähältä hännän päähän
Eikj päähän pääsnytkänä.
Ensi kuussa ennättänyt.
Sepä vallaton vasikka.
Sonni suuri suomalainen.
Karjalasta kaimattakin
Pohjan pellon pientarelle.
Sata miestä sarviloista,
Tuhat turvasta piteli
Härkeä taluttaessa.
Pohjolahan käUeröitti
Sariolan salmen suussa.
Syöpä heinät hettethestä,
— selkä pilviä siveli.
Eikä ollut iskijätä.
Maan kamalan kaatajat a
Pohjan poikien luvussa,
Koko suuressa su'ussa,
Nuorisossa nousevassa
Eikä varsin vanhastossa.
Tulipa ukko ulkomainen,
Virokannas karjalainen.
Hänpä tuon sanoiksi virkki:
''Malta, malta, härkä parka.
Kun tulen kurkien kanssa,
Kujnahutan kangellani
. Sun, katala, kallohosi:
Tok' et toisena kesänä
hovin käännä karseasi,
Tölläytä turpoasi i
Tämän pellon pientarella,
Sariolan salmen suussa!"
Idäksi ukko iskemähän.
Virokannas koskemahan,
Tahoinen pitelemähän.- ;
Härkä päätä äiläytti.
Mustat silmät mulistihe:
l'kko kuuschen kavahti,
Virokannas vitsikkohon,
Pahainen pajun sekahan!
Etsittihin iskijätä.
Sonnin suuren sortajata.
Kaunihista Karjalasta,
Suomen suurilta tiloilta,
Vienosta Veriäjän maasta.
Ruotsin maasta rohkeasta,
^^^ussa sitä petoa.vastaan joka halu­aa
ihmiskunnan onnen ja vapauden
nistää. Vasta raulian ja kansojen
^ ^auden koittaessa selvenee kysy­mys
' ^ i k s i elän", ja ne kauniit ja
kauaskantoiset päämäärät, joiia koh-käymme,
MATTI ERÄS
däsiäinen Jerusd emissä
Lapin laajoilta periltä.
Turjan maasta mahtavasta;
Etsittihin Ttionelasta,
Manalasta, maanki alta.
Haettihin, ci havaittu-
Etsittihin iskijätä,
Katsottihin kaatajata
Selvältä meren selältä, ,
Lakehilla lainehilta.
Mies musta merestä nousi.
Uros umpilainehista.
Aivan selvältä selältä.
Ulapalta aukealta.'
Ei tuo ollut suurimpia
Eikä aivan pienimpiä:
Alle maljan maata mahtui,
Alle seidan seisomahan.
Se oU ukko^^rhulä^Urai^^^
Rauankarva'kaUännolta;-- '
Päässä paätinen kypärä.
Jaloissa kiviset kengät,
Veitsi kultainen käessä,
Varsi vasken-kirjavainen.
Saip' on siitä iskijänsä,
Tapasipa tappajansa,
Suomen sonni sortajansa,
Maan kamala kaatajansa.
Heti kun näki eränsä,
Ruhtoi fjiskahan rutosti:"
Sorti sonnin polvillensa,
Kylen maahan kyykähytti.
Saiko paljo saalihiksi?
Saanut ei paljo saalihiksi:
Sata savia lihoa,
Sata syltä makkarata,
Verta seitsemän venettä.
Kuuta kuusi tynnyriä
Noihin Pohjolan pitoihin,
Sariolan syminkeihin.
Elokuvatähdet saaneet
"Oscarinsa"
Hollyvvoodista tiedotetaan, että
\iioden 1946 elokuvataiteen palkin­not,
n.s. '"Oscarit" jakautuivat seu­raavasti:
Parhaana naisnäyttelijänä palkit­tiin
Olivia' de Haviland elokuvassa
' T o Each His 0\vn'', parhaana mies-näytelijänä
Frederic March, eloku­vassa
''The Best Years of Our Lives",
apunäyttelijän miespalkinto joutui
Harold Russelille, kädetön sotavete­raani,
joka esiintyi samassa elokuvas­sa
Frederic MarchLn kanssa ja apu-näyttelijän
naispalkinnon sai Anne
Baxter elokuvassa '"The Razors Ed-
Leo Tolstoin koulu raken­netaan
uudelleen
Leo Tolstoi nimeä kantanut Jas-naja
Poljanan koulu, joka aina on
ollut hallituksen erikoisen huolenpi­don
kohteena, rakennetaan saksalais­ten
häivityksen jäljiltä uudc|t^an.
Koulun perusti Leo Tolstoi seudun
talonpojille, suorittaen koulun kus-tannkset
ja toimien itse opettajana.
Suomen KansallisteatteÄ
' saartotilassa
Sen johdosta, että Suomen Teat-terijärjestöjcn
Keskusliittoon kuulu­vista
teattereista on Suomen Kansal­listeatteri
ainoa, joka ei ole suostu­nut
maksamaan n^, "lisamarickoja"
näyttelijöiden vanhuudenturva ra­hastoon,
on Suomen Näyttelijäin Liit-
Mulstelma 2Siyuoden talfaa.
Kirj. A. H . EINOLA.
Jerusalemin näkeminen läheiseltä
kukkulalta vastasi sitä mielikuvaa,
jonka olin lapsuusvuosinani saanut
uskonnollisia.kirjoja lukiessani. Sen
keskipäivän auringossa kylpevät har­maat
muurit, valkoiset rakennukset
jä lukuisat kirkontornit, kupoolit ja
mineratit näyttivät todella juhlalli­silta
ja harrasta mielialaa herättävil­tä.
Mutta kaupungin portista sisään
astuessani varisi tuo kaunis mieli­kuvani
hiekkaan. Jerusalem olikin
vain tavallinen meluava itäinen kau­punki,
jonka sekavaa katukuvaa kir­javoittivat
omien lisäksi tuhannet
pääsiäisenviettoon saapuneet matkus­tajat
— pyhiinvaeltajat^ joita tulveh­ti
edelleenkin kaupungin kaikista vii­destä
portista kaikkina vuorokauden
aikoina siitä huolimatta, että Jerusa­lem
jo -nyt oli ylikannsoitettu.
Jerusalemissa näytti kaikki olevan
vielä kesken, vaikka oli jo pitkäper­jantain
aatto. Yihanneskoreja pää­laellaan
kantavia kirjavapukuisia nai­sia,
selkätaakkaisia valkovaippaisia
miehiä ja runsaasti kuormitettuja aa­seja
saapui jonona kaupunkiin. Asuk­kaat
tyhjensivät kantamuksensa ho­tellien
ja ravintolain keittiöihin ja
palasivat takaisin iloisesti laulellen
ja keskenään rupatellen, ollenkaan
kiinittämättä huomiotaan meihin
kaukaisiin matkustajiin, joita liikkui
jo kaikkialla suurissa ryhmissä. Kris-tittyjenkadulla,
Golgatalle johtaval­la
valtaväylällä kiistelivät pyhien
muistoesineiden kauppiaat paikois­taan,
Stefanuksen portille johtaval­la
Davidintiellä nuokkuivat almun-anojat
valmiina paikoillaan, säilyt­tääkseen
mielestään edulliseksi kat­somansa
paikan illaksi, jolloin mat­kustajat
lähtevät Öljymäelle Getse-manen
yrittitarhaan, ja muhametti­laisten
moskeijoiden aleelle järjes­tettiin
vartijoita, etteivät "vääräus­koiset"
pääsisi tunkeutumaan heidän
omistamalleen maalle. Kaikkialla
valmisteltiin juhlaa, mutta näin si­vusta
katsellen ilman minkäänlaista
juhlamieltä.
Jerusalemissa oli tänä aikana lii­an
kiire, liian paljon kansaa liian
monesta eri rodusta ja säädystä, voi­dakseen
luoda ristiriidatonta koko­naisuutta
yhteisestä tarkoituksesta
huolimatta. Jokainen vietti aikansa
niinkuin tahtoi: hotelleissa, ravinto­loissa,
kaupunkia katsellen, pyhiä
muistoja etsien ja nukkuen vilpoisis­sa
majoissa, jollaisiksi olivat muut­tuneet
melkein kaikki yksityistenkin
talot.
.\inoastaan Betestan lammikon ja
lähellä olevan Ste Annen kirkon tie.
noilla on hiljaisempaa. Siellä kisai­levat
arabialais- ja juutalaislapset,
jokainen päivä yhtämittaista sun­nuntaita,
eikä heitä kiinnosta suu­restikaan
minunlainen muukalainen.
Korkeintaan joku rohkeammista pyy­tää
lanttia, ja k u n en anna unohtuu
asia ja leikki jatkuu.
SHrrjTi kristittyjen kaupung^*nJD-saani
On jo auringonlaskun aika ja
matkustajat täyttävät kadut. Kaik­kialta
kuuluu vilkasta keskustelua,
aseille syötetään makupaloja, almun-anojille
heitetään rahoja ja väkijou­kossa
tungeskelevilta kauppiailta os­tetaan
kaikenlaista kamaa kalliilla
hinnalla enemmän tavan kuin tar­peen
vuoksi, , Joukossa pujottelee,
nääntyneitä, risoittuneila kulkuri va­eltajia
jotka kÄities inonia tuhan­sia
kilometrejä taivallettuaan etsi­vät
itsellen asuntoa tai lahkonsa py­häkköä-,
voidakseen siellä vaipua kii­tosrukouksiin
onnellisesti päätty­neen
matkan johdosta- Etelämpä^i
kuuluu tanssin sävelmiä samaan ai­kaan
kun jostain kaukaisesta mina-retista
kaikuu juhlallinen "Allah il
.\llah. . . " ja kirkkojen kellot alka­vat
moniäänisen sinfoniansa, vaimen­taen
melkein kokonaan ihmisäänten
melun. . .
Harhailen päämäärättä kujalta
kujalle, portailta portaille, holvien
ja avopihojen lävitse. Kaikkialla on
vilkasta liikettä ja matkustajat enem­mistönä.
Jerusalemilaiset ovat jo ve­täytyneet
majoihinsa. Olen jossain
Via Dolorosalla, kapealla, mj-stilli-sellä
kujalla, jonka ympäristöä mat­kustajat
pitävät näkemisen arvoise­na.
Vastaani tulee joukko horjahte­leva
jenkkejä. He ovat laulutuulel-la
ja ovat valmiit rettelöimäänkin
vastaantulevien kanssa. Ja hetkistä
myöhemmin pujahtaa eräällä lähei­sellä
kadulla neljä miestä lyhyen, li­havan
juutalaisen kanssa pimeältä
näyttävän talon sopukoihin. Täällä
on jotain salaperäistä, samanlaista
kuin kaikissa kaupungeissa määrä­tyissä
osissa, sellaista, joka ei sovellu
pääsiäistunnelmaail.
Palaan takaisin läntiseltä puolel­ta.
Tähdet ovat syttyneet -ja ilma on
sinisen kuulakas. En toivo näkeväni
enää mitään uutta. Jerusalemin pää­siäinen
on mielestäni suuri p>ettymys-
Mutta Kalliomoskeijan läheisyydes­sä
huomioni kiintyy Stefanuksen p-^r-tin
tienoilla oleviin ihmisryhmiin.
.Aavistan, että he ovat taivasalle yö­pyneitä
vähävaraisia pyhiinvvaelt.!-
jia. Eräässä- ryhmässä on parikym­mentä
miestä. He laulavat jotain us­konnollista
laulua matalalla, veny­vällä
luiotilla. Vain parin sylen pääs­sä
heistä nukkuu kaksi vanhahkoa
naista istuma-asennossa selkä selkää
vasten. Heidän käsiensä välissä on
joukossa muutamia europalaisiakin , pieni nyytti. Arvaan, että niissä on
keltakutreja. Heille näyttää olevan
to julistanut sanotun teatterin saar-totilaan.,
Liiton lähettämän kierto­kirjeen
mukaan ei kukaan näytteli­jäliiton
jäsen — eK'ät myös teatterin
nykyiset näyttelijät — saa allekir­joittaa
sopimuksia Kansailistcattenn
kanssa tulevaa näytäntökautta var­ten
ennenkuin teatteri suostuu liiton
vaatimnkslni.
heidän ainoa omaisuutensa, jota he
visusti varovat varkailla. Ohittaes-sani
heidät, he havahtuvat, vilkai­sevat
minuun ja nukahtavat jälleen.
Olin herättänyt heissä luottamusta.
Stefanuksen portin juurelta kuuluu
naisten ja miesten ranskankielistä
keskustelua ja helakkaa naurua. Ne
äänet tuntuvat luonnollisilta ja yök­si
muuttuvan ilman tunnelmaan Si)-
pivilta, . .
.' PitkaperjantaL
selitti-
: '-flii
ii
t
Ui