1946-10-26-04 |
Previous | 4 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4
inuiinuinutfitntnniininnttniininnniiniininiintnnitinnnnttmimnniini
L A U A N T A I N A L O K A K U U N 26 P Ä I V Ä N Ä
rinaimmmnm».»tiiimumiuiuuiawimuuimiuiimuumi'imiimtoiuu «nniimmumimiiiimranmntmimmnnnmtntttinmimiumuiuui 1546
^iniiiiiiiiniiiiniiuiiiitiiiiniiiiiHiiiniiiiMniiiiinKinmuiuiumimmiinnittunKnnummmiiiutUjm^^^
I SINUN SILMÄSI I
I • 3
EinninunuiniiiiiiiiniiuiiiuumiuitiituuiuiimiiiiiiinXirj. £ S K O R A N T A I « A innuimraniiiiuuinnjmimiiminiJimmiuiinmmnJ
Seuraava päivä oli vielä kuumempi
kuin edellinen. Siis mitä sopivin Co-ney
Islandin retkeä varten. Jo aamupäivällä
varustauduttiin lähtemään.
Emäntä Hanna ojensi Kallelle
pussin.
-Olahan sinä tämä.''
^ "Mitä tässä näin suuressa säkissä?
Vissiinkin viikon eväät?" •
"Älä kysele." •
' ' E i suinkaan mitään eväitä", huomautti
Simo. "Eikös siellä ole ratT'
kaa saatavana.''
"Johan minä sanoin, että älkää te
mitään kyselkö."
Mentiin ilmajunalla jonkun matkaa
ja vaihduttiin toiseen, Coney Is-
• läntiin menevään. Pian oltiin Brooklynin
sillalla, huiman pitkällä riippusillalla.
"Kyllä täytyy olla lujat nuo kan-nattimet,
nuo "viulun kielet', että ne
riiputtavat tätä moninkertaista sillaa
paikallaan kymmeniä vuosia",
tuumi Simo.
"Lujat ne ovat'', sanoi Kalle.
'"Nuo 'makkarat', joita on nippu
kummallakin puolella, sisältävät tuhansista
hoikista teräslangoista tehtyjä
köysiä. Kyllä ne kestävät, jos
I vaan katsotaan, kuten tietysti katsotaankin,
etteivät ne pääse ruostumaan—^
jos ne ensinkään ruostuvaa
ainetta ovat. eri sitäkään varmaan
tiedä.'-
"Nythän mennään jo Finiltownin
— ohi", huomautti Hanna.
"Niin, tuossa Brooklynin laidassa
on suomalaisten asuntoseutu, aivan
noista ensimmäisistä taloista lähtien.
Paljon heitä siellä asuu ja monilla on
oma talo. Pieniä liikkeitä, haalit ja
Svirkot'" selosti Kalle.
Viihän matkaa huristettua eteenpäin
viittasi Kalle vasemmalle ja
huomautti:
"Kohta näet Simo jommoisenkin
roskankaatopaikan. Tahi oikeastaan
tuo puutaloinen kaupunki on kaikki
rakennettu roskatumpan päälle."
Sitä ei huomannut ennenkuin tultiin
kaatopaikan kohdalle. Pitkänä
ja suorana, parikymmentä jalkaa
korkeana rintamana siinä täytettiin
kannuilla:' ja kaikenlaisilla sadoista-tuhansist
» taloista ulos työnnettävil- -
!ä jätteillä vetelää laaksoa, suota.
"Sadat, oikeastaan tuhannet tiimit
siihen päivittäin kuormansa tyhjentävät;
onpa siellä nytkin niitä kymmeniä.
Noin;;tasaisena sitä eteenpäin
viedään ja sitten peitetään nniu-lamia
jalkoja korkealla maakerroksella.
Ja niinkuin näet, Simo, sjtä
mukaa kuin tuo rintama etenee, sitä
mukaa tulee köyhien kaupunki perässä,''
•
"Niinkuin ei olisi oikeata maata
maailmassa", pääsi Simolta aivan
iujomaamattaan.
Kalkki naurahtivat ja Hanna huomautti:
V
"Oletpa Simo nähnyt, ettei sitä
talilla ole. Manhattanillakin täytyy
pyrkiä korkeuteen päin."
Ilman muita erikoisempia nähtä*
v\7^ksiä oltiin pian Luna-parkissa ja
97 lähtien, ja hän sanoo haluneensa
kuulua siihen mieiuirmmin kuin
jxirlamenttiin sen seikan takia, että
''pienemmässä neuvostossa aina saadaan
asioita toimitetuksi, jotavastoin
parlamentti tarvitsee vähintään E u roopan
.sodan saadakseen mitään toimeksi."
laskeuduttiin alas.
"Eiköhän mennä suoraan uimarannalle
ja sitten vasta noihin humpuu-kipaikkoihin",
tuumi Kalle. "Mutta
— pahuus kun ei otettu uimapukuja,
olisihan meillä nekin oUut.'.'
"No mitäs siinä siellä pussissa ka«>-
nat", nauroi Hanna,
Nyt vasta Kalle huonissi."
"Oikeastaan minun olisi pitänyt se
arvatakin, vaan eipäs tullut mieleen-
"l^aam kun kaikkea -muuta ajattelin.
Kyllä ne nuo naiset ovat aina huomaavaisia,
ja niin salaperäisiä. No,
nyt meillä muilla siis on uimapuvut,
Simo voi siellä vuokrata itselleen."
"On siellä Simollekin'', sanoi Hanna,
ja Irja taputti käsiään ja nauraa
hikatteli.
^ Simo katseli tyttöä ihastuneena ja
koetti arvailla mitä osuutta hänellä
mahtoi olla tuohon hänelle yarattutm
uimapukuun nähden, mutta ei viitsinyt
mitään kysyä.
Aukeni eteen pitkä suora ranta.
Leveästi valkoista , hietikkoa maalU
ja samanlaisena se laskeutui hyvin
loivasti veteen, mereen. Hyvän matkaa
näytti saavan kahlailla ennenkuin
tuli niin S3rvää ettei jalat enää
pohjanneet. Ja vaikka oli aivan tavallinen
arkipäivä, niin tuhansia ihmisiä,,
naisia ja miehiä, laihoja ja l i havia,
kaiken ikäisiä, oli rannalla,
toiset kahlaillen, ilakoiden ja r^eis-katen
vedessä, toiset uiskennellen syvemmällä,,
toiset loikoillen rannalla.
Rannalla olevista uimahuoneista
sai vuokrata uimapukuja ja pyyhkeitä,
tai vaihettaa omat uimapukunsa
ja säilyttää vaatteensa. Pian olivat
hekin kahlailemassa vedessä, Simo
ihaillen kaunista uimapukuaan, jota
saattoi verrata Irjan ja Hannan pukuihin.
•
Kuumuudesta huolimatta vesi tuntui
niin kolealta että naisten täytyi
uihkailla. Päästyään niin s3rvälle että
uinti kävi laatuun, ei Simo odotellut,
vaan alkoi uida. Osasipas se
poika! Ja miten joutuin ja monella
tavalla hän meni! Paikoilleen pysähtyneenä
katselivat toiset, kunnes
Simo kierroksen tehtyään oli heidän
luonaan.-
"Sinähän olet kala! Missä sinä
olet oppinut noin uimaan?"
"Onhan niitä vesiä Michiganissa-k
m . '
"On, on, suuriakin vesiä", myönsi
Kalle. ''Minä olen sinua katsellut
ja ajatellut," että ainä taidat olla urheilija."
'•Xo, vähän sitäkin, vähän yhtä ja
toista."
'•Simo'\ sanoi Irja ihastuksen loiste
silmissään, "tiedätkös että minä
en osaa uida, en mitenkään oikein 'uida,
sinun on opetettava minua, ^fa-
"mi, eikös hän saakin opettaa?"
'•Miksei, jos hän vaan haluaa'.', '
myönsi mami iloisesti.
"Kyllä minä opetan", sanoi.Simo
tullen Irjan vierelle. "Heittäydyhän
veteen.''
Simo piteli häntä vyötäröstä vierellä
kahlaillen ja neuvoi hiljalleen,
eikä aikaakaan kun Irja ui omin
avuinsa ja huudahteli .vanhemmilleen:
"Katsokaa, katsokaa, enkö osaa
u i d a ! '
Kalle osasi myöskin reilusti uida,
nmtta Hanna ei hirvennyt heittäytyä
veteen ennenkuin Kalie rupesi häntäkin
"opettamaan".
:-"Kyllä hän on ennen uida osannut,
mutta nyt sinun nähtesi, Simo,^on
seiT taidon unohtanut", virnuili Kalle.
Aikansa pulikoituaan kahlailivat
he rannalle ja jäivät hietikolle, kuten
monet muut, omaan ryhmäänsä loikomaan,
Hanna käväsi nimahuo-
«neella ja palasi käärön kanssa.
-"Kävin katsomassa - mitä sieltä'
pussin pohjalta löytyy ja löytyihän
sieltä jotakin,"
Hän avasi käärön ja sieltä tuli
esiin voileipiä ja yhtä, ja toista maukasta
suuhunpantavaa.
^'Naiset ox^t merkillisiä, aina niillä
on jotakin hyvää salaperäisesti varattuna-",
tuung^ Kalle^ voileipää hau- .
katessaan.
"'Enkeleitä rte ovat — enimmäkseen",
jatkoi Simo.
"Enimmäkseen . . . Sinäpä sen sanoit.
Eivät kaikki ole niitä, tiedän
minä senkin, vaikka minun kohdalleni
on sellainen onni sattunut."
"Johan sinä nyt mairittelet meitä
aivan julkisesti, niin että itkemään
tässä täytyy ruveta", tuumi Hanna
ja Irja hymyili silmät kirkkaina S i moa
katsahjiellen.
Hymyillä täytyi Simonkin. Tämä
oli jotakin niin herttaisen vapaata ja
hauskaa, jota hän ei ollut missään
perheseurassa huomannut.
"Täällä on sama merkillinen ilmiö
kuin kaupungillakin", virkkoi Simo
ympärilleen katsellen.- "Täällä on
tuhansia ihmisiä, yksilöitä, pareja ja
perhekuntia, eläen aivan vapaasti
kuin omaa elämäänsä toisista välittämättä.''
"Aivan samalla tavalla kuin mekin.
Se on oikeastaan aivan luonnollinen
seuraus ihmispaljoudesta", puheli
Kalle.
Aikansa loikoiUuaan kuumassa
auringonpaahteessa ja hiekassa menivät
he vielä veteen pulikoimaan, Irja
opettajansa kanssa uiskenteiemaan,
kunnes he päättivät, että tätä lystiä
oli saatu kylliksi kerrakseen.
Palatessa tarttui Irja Simon käteen
ja hipsutteli hänen rinnallaan
rupatellen.
"Et usko Simo kuinka mukavaa
saat vielä nähdä, kunhan mennään
veneessä luolapuroa ja sitten, kun
tehdään matka kuuhun!"
Tultiin aitauksen portille, jossa i l moitettiin
ratsastusnäytöksen, cowboy-
ja kasakkanäytöksen alkavan.
Pysähdyttiin arvostelemaan kannateta
isiko sinne mennä, sehän oli vain
tavallista sentapaista sirkusnäytöstä.
Miehet ja naiset, yksityisinä ja ryhminä
antavat ratsastus- ja lassonheit-tonäytteitä,
selitti Kalle. Korkeintaan
erikoista olisi nähdä kasakkain,
joita siellä on plutoona, ratsastusta,
kuinka he seisovat laukkaavan hevosen
selässä, kuinka he nappaavat
maasta^pudottamansa lakin ja kuinka
he pujottautuvat laukkaavan hevosen
mahan alitse toiselle^puolen ja
ovat taas kohta satulassa. Tällä selityksellä
he päättivät paikan sivuut-taa.
"Eikös tehdäkin ensimmäisenä
matka kuuhun?" kysyi Irja.
' ' E i , Irja, sitä voida tehdä päivän
aikana, ei se tuntuisi luonnolliselta,
vaan vasta illalla valojen aikana ja
siihen on vielä^monta tuntia," selitti
isä.
"No voi nyt kuitenkin, voi voi",
päivitteli Irja. '^Se kuitenkin Simon
pitää nähdä, «e on niin hassun hauskaa."
"Sitten ei auta muu kuin kuluttaa
joissakin muissa katselemisissa aikaa
siihen asti'', sanoi isä Kalle.
Niin ryhdyttiin aikaa kulutta-maan,
sillä ei .sopinut Irjan toivomusta
sivuuttaa. Ei kiirehditty.
seitiin ja käyskenneltiin. Väp!!
käytiin jossakin "vietlelypaikas^a"
k ä y t i i n huoneissa ja käytävissä.
den seinät, katto ja lattia olivat i
lilasista ja joissa he niinkuin
kin -ihmiset saivat selvitellä iis&iäli
hassuista yllätyksistä ja eksymisivä.
Sim^ kuitenkin heti huomasi, e:tä
kun piti silmällä seinän ja lattian vh-tymää
ja kulmia, kävi liikkua;;Aea
jotenkuten järkevästi laatuun.
Ajettiin kallioita kiertelevällä oie-nen
pienellä Junalla. Kalloilla ne
näyttivät, vaikka tarkemmin kA>VrI--
len huomasi, että ne olivat laas^iila
«r' u ura tr n ja- • }a- inaahtttfjTi"puuräl; en-nelmia
— kallioita, joiden sisällä oli
r i i tä ja näitä riähtävyyk.viä. kiiien
luolapurokin, johon he seuraavaksi
menivät. He istuivat veneeseen, jota
.aika'^ vinhakka virta lähti kuljer.a-mhaan
vuoren sisään. Siellä sitä n-csi-tiin.
aikarisa'pilkko-pinieäs.5äkin. niin
että vene kallioihin kolahteli, kur-?s
oltiin lähtöpaikassa ja s a a l i in •oriiel-lisesti"
astua maalle.
Irja ja Simo kävivät lent;ivis>ä veneissä
ja Ferryn-rattaassakin, mutta
äiti ja isä jäivät niistä pois. vain heitä
katsellemaan.
Käytiin välillä jossakin vak.avaai-massakin
paikassa, sillä ei siellä ojiltaan
kaikki ollut "humpuukia".
Eräässäkin lääketieteellisessä ja aua-toomisessa
laitoksessa, jossa teki il:ii-vän
joskin samalla uteliaisuutta ae-rättiivän
vaikutuksen esimerkiksi i.i-sipurkeissa
liuoksessa olevat epäsi.\!-
..öt, yhteenkasvaneet tai muuten epii-täydelliset
lapset. Eikä ollut oikein
• hauskaa katsella \'ahaan muovaiirti-ja,
luonnollisissa väreissä ja aivan
kuin. todellisina olevia ihmisiä avrit-tuine
rintoneen ja vatsoineen, sisii-elimiÄeen,
avattua pääkalloa aiv".i-neen
jne. Sekavan tunteen myiisl-iii
herättivät lasilaatikoissa pumpuleissa
nyhjöttävät pienet keskensyni/-
neet lapset, joita niissä lie'eelli.-ni
menetelmin elätettiin jä kasvatettiin
—putkia näkyi laatikoihin menevin
—siihen asti kunnes heistä oli eläjiii^-
si toiseen tapaan. Useimmat nukkuivat^
mutta toiset osoittivat elonmerkkiä
jollakin tavalla lirkkumalla.
Niin he olivat saaneet kulutetuksi
ajan siihen, että päivä alkoi hämiir-tää
ja valot rävähtivät p ä ä l l e . Uihaii-net
torneja ja muita niiden ääriviivoja
valaisevat valot, antaen seudinlie
omat piirteensä, ja lukemattoa'at
mahtamat mainosvalot. Nyt voitiin
tehdä matka kuuhun.
vientiin "ilmalaivaan", johon niih-tiin
muitakin menevän. Istut:'in
valaistussa laivassa jii odoteltiin. J>
alkoi kone käydä, laiva alkoi kein:!:v
della, valot sammuivat — mentiin -;!.-'
tä hupiisi. Sinne taakse alkoi Jii.i''i;i
ranta, huvittelupaikka valoine.^n. Jii!
ja pienei pienenemistään, kum-rs
häipyi näkymättömiin. Ympäniiä
öinen avaruus. Mutta edessä mölli.:.i
kuu, j'oka suureni suurenemistaan,
kunnes viimein oltiin sen vierellii IJ-alettiin
mepnä huhkia sen lähettyvillä.
Saatiin hyvän aikaa katsella
ohikiitäviä lumisia ja jiiisiä mai c-mia,
vuoria, joissa ei näkynyt mita:i:i
elämää. Näkyipäs sentään jntakn
elämää, eräässä rotkossa pari piippu-lakkisia
tonttua lämmitteli itseiiiiii
nuotiolla! Naurahtaa täytyi.
.^Ikoi paluumatka samaan lapi:^^
kuin tulokin, .-^jaa huhkittiin tyli-jää,
tähtikirkasta avaruutta, kuu .vn
ja hetken perästä hyvin kaukaa ja
pienenä alkoi häämöttää Coney Islandin
valot, läheten ja suureten,
kunnes viimein oltiin piiden vicreilli
ja laiva pahasti-huojulellen pysäht;"-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 26, 1946 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1946-10-26 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki461026 |
Description
| Title | 1946-10-26-04 |
| OCR text | Sivu 4 inuiinuinutfitntnniininnttniininnniiniininiintnnitinnnnttmimnniini L A U A N T A I N A L O K A K U U N 26 P Ä I V Ä N Ä rinaimmmnm».»tiiimumiuiuuiawimuuimiuiimuumi'imiimtoiuu «nniimmumimiiiimranmntmimmnnnmtntttinmimiumuiuui 1546 ^iniiiiiiiiniiiiniiuiiiitiiiiniiiiiHiiiniiiiMniiiiinKinmuiuiumimmiinnittunKnnummmiiiutUjm^^^ I SINUN SILMÄSI I I • 3 EinninunuiniiiiiiiiniiuiiiuumiuitiituuiuiimiiiiiiinXirj. £ S K O R A N T A I « A innuimraniiiiuuinnjmimiiminiJimmiuiinmmnJ Seuraava päivä oli vielä kuumempi kuin edellinen. Siis mitä sopivin Co-ney Islandin retkeä varten. Jo aamupäivällä varustauduttiin lähtemään. Emäntä Hanna ojensi Kallelle pussin. -Olahan sinä tämä.'' ^ "Mitä tässä näin suuressa säkissä? Vissiinkin viikon eväät?" • "Älä kysele." • ' ' E i suinkaan mitään eväitä", huomautti Simo. "Eikös siellä ole ratT' kaa saatavana.'' "Johan minä sanoin, että älkää te mitään kyselkö." Mentiin ilmajunalla jonkun matkaa ja vaihduttiin toiseen, Coney Is- • läntiin menevään. Pian oltiin Brooklynin sillalla, huiman pitkällä riippusillalla. "Kyllä täytyy olla lujat nuo kan-nattimet, nuo "viulun kielet', että ne riiputtavat tätä moninkertaista sillaa paikallaan kymmeniä vuosia", tuumi Simo. "Lujat ne ovat'', sanoi Kalle. '"Nuo 'makkarat', joita on nippu kummallakin puolella, sisältävät tuhansista hoikista teräslangoista tehtyjä köysiä. Kyllä ne kestävät, jos I vaan katsotaan, kuten tietysti katsotaankin, etteivät ne pääse ruostumaan—^ jos ne ensinkään ruostuvaa ainetta ovat. eri sitäkään varmaan tiedä.'- "Nythän mennään jo Finiltownin — ohi", huomautti Hanna. "Niin, tuossa Brooklynin laidassa on suomalaisten asuntoseutu, aivan noista ensimmäisistä taloista lähtien. Paljon heitä siellä asuu ja monilla on oma talo. Pieniä liikkeitä, haalit ja Svirkot'" selosti Kalle. Viihän matkaa huristettua eteenpäin viittasi Kalle vasemmalle ja huomautti: "Kohta näet Simo jommoisenkin roskankaatopaikan. Tahi oikeastaan tuo puutaloinen kaupunki on kaikki rakennettu roskatumpan päälle." Sitä ei huomannut ennenkuin tultiin kaatopaikan kohdalle. Pitkänä ja suorana, parikymmentä jalkaa korkeana rintamana siinä täytettiin kannuilla:' ja kaikenlaisilla sadoista-tuhansist » taloista ulos työnnettävil- - !ä jätteillä vetelää laaksoa, suota. "Sadat, oikeastaan tuhannet tiimit siihen päivittäin kuormansa tyhjentävät; onpa siellä nytkin niitä kymmeniä. Noin;;tasaisena sitä eteenpäin viedään ja sitten peitetään nniu-lamia jalkoja korkealla maakerroksella. Ja niinkuin näet, Simo, sjtä mukaa kuin tuo rintama etenee, sitä mukaa tulee köyhien kaupunki perässä,'' • "Niinkuin ei olisi oikeata maata maailmassa", pääsi Simolta aivan iujomaamattaan. Kalkki naurahtivat ja Hanna huomautti: V "Oletpa Simo nähnyt, ettei sitä talilla ole. Manhattanillakin täytyy pyrkiä korkeuteen päin." Ilman muita erikoisempia nähtä* v\7^ksiä oltiin pian Luna-parkissa ja 97 lähtien, ja hän sanoo haluneensa kuulua siihen mieiuirmmin kuin jxirlamenttiin sen seikan takia, että ''pienemmässä neuvostossa aina saadaan asioita toimitetuksi, jotavastoin parlamentti tarvitsee vähintään E u roopan .sodan saadakseen mitään toimeksi." laskeuduttiin alas. "Eiköhän mennä suoraan uimarannalle ja sitten vasta noihin humpuu-kipaikkoihin", tuumi Kalle. "Mutta — pahuus kun ei otettu uimapukuja, olisihan meillä nekin oUut.'.' "No mitäs siinä siellä pussissa ka«>- nat", nauroi Hanna, Nyt vasta Kalle huonissi." "Oikeastaan minun olisi pitänyt se arvatakin, vaan eipäs tullut mieleen- "l^aam kun kaikkea -muuta ajattelin. Kyllä ne nuo naiset ovat aina huomaavaisia, ja niin salaperäisiä. No, nyt meillä muilla siis on uimapuvut, Simo voi siellä vuokrata itselleen." "On siellä Simollekin'', sanoi Hanna, ja Irja taputti käsiään ja nauraa hikatteli. ^ Simo katseli tyttöä ihastuneena ja koetti arvailla mitä osuutta hänellä mahtoi olla tuohon hänelle yarattutm uimapukuun nähden, mutta ei viitsinyt mitään kysyä. Aukeni eteen pitkä suora ranta. Leveästi valkoista , hietikkoa maalU ja samanlaisena se laskeutui hyvin loivasti veteen, mereen. Hyvän matkaa näytti saavan kahlailla ennenkuin tuli niin S3rvää ettei jalat enää pohjanneet. Ja vaikka oli aivan tavallinen arkipäivä, niin tuhansia ihmisiä,, naisia ja miehiä, laihoja ja l i havia, kaiken ikäisiä, oli rannalla, toiset kahlaillen, ilakoiden ja r^eis-katen vedessä, toiset uiskennellen syvemmällä,, toiset loikoillen rannalla. Rannalla olevista uimahuoneista sai vuokrata uimapukuja ja pyyhkeitä, tai vaihettaa omat uimapukunsa ja säilyttää vaatteensa. Pian olivat hekin kahlailemassa vedessä, Simo ihaillen kaunista uimapukuaan, jota saattoi verrata Irjan ja Hannan pukuihin. • Kuumuudesta huolimatta vesi tuntui niin kolealta että naisten täytyi uihkailla. Päästyään niin s3rvälle että uinti kävi laatuun, ei Simo odotellut, vaan alkoi uida. Osasipas se poika! Ja miten joutuin ja monella tavalla hän meni! Paikoilleen pysähtyneenä katselivat toiset, kunnes Simo kierroksen tehtyään oli heidän luonaan.- "Sinähän olet kala! Missä sinä olet oppinut noin uimaan?" "Onhan niitä vesiä Michiganissa-k m . ' "On, on, suuriakin vesiä", myönsi Kalle. ''Minä olen sinua katsellut ja ajatellut," että ainä taidat olla urheilija." '•Xo, vähän sitäkin, vähän yhtä ja toista." '•Simo'\ sanoi Irja ihastuksen loiste silmissään, "tiedätkös että minä en osaa uida, en mitenkään oikein 'uida, sinun on opetettava minua, ^fa- "mi, eikös hän saakin opettaa?" '•Miksei, jos hän vaan haluaa'.', ' myönsi mami iloisesti. "Kyllä minä opetan", sanoi.Simo tullen Irjan vierelle. "Heittäydyhän veteen.'' Simo piteli häntä vyötäröstä vierellä kahlaillen ja neuvoi hiljalleen, eikä aikaakaan kun Irja ui omin avuinsa ja huudahteli .vanhemmilleen: "Katsokaa, katsokaa, enkö osaa u i d a ! ' Kalle osasi myöskin reilusti uida, nmtta Hanna ei hirvennyt heittäytyä veteen ennenkuin Kalie rupesi häntäkin "opettamaan". :-"Kyllä hän on ennen uida osannut, mutta nyt sinun nähtesi, Simo,^on seiT taidon unohtanut", virnuili Kalle. Aikansa pulikoituaan kahlailivat he rannalle ja jäivät hietikolle, kuten monet muut, omaan ryhmäänsä loikomaan, Hanna käväsi nimahuo- «neella ja palasi käärön kanssa. -"Kävin katsomassa - mitä sieltä' pussin pohjalta löytyy ja löytyihän sieltä jotakin," Hän avasi käärön ja sieltä tuli esiin voileipiä ja yhtä, ja toista maukasta suuhunpantavaa. ^'Naiset ox^t merkillisiä, aina niillä on jotakin hyvää salaperäisesti varattuna-", tuung^ Kalle^ voileipää hau- . katessaan. "'Enkeleitä rte ovat — enimmäkseen", jatkoi Simo. "Enimmäkseen . . . Sinäpä sen sanoit. Eivät kaikki ole niitä, tiedän minä senkin, vaikka minun kohdalleni on sellainen onni sattunut." "Johan sinä nyt mairittelet meitä aivan julkisesti, niin että itkemään tässä täytyy ruveta", tuumi Hanna ja Irja hymyili silmät kirkkaina S i moa katsahjiellen. Hymyillä täytyi Simonkin. Tämä oli jotakin niin herttaisen vapaata ja hauskaa, jota hän ei ollut missään perheseurassa huomannut. "Täällä on sama merkillinen ilmiö kuin kaupungillakin", virkkoi Simo ympärilleen katsellen.- "Täällä on tuhansia ihmisiä, yksilöitä, pareja ja perhekuntia, eläen aivan vapaasti kuin omaa elämäänsä toisista välittämättä.'' "Aivan samalla tavalla kuin mekin. Se on oikeastaan aivan luonnollinen seuraus ihmispaljoudesta", puheli Kalle. Aikansa loikoiUuaan kuumassa auringonpaahteessa ja hiekassa menivät he vielä veteen pulikoimaan, Irja opettajansa kanssa uiskenteiemaan, kunnes he päättivät, että tätä lystiä oli saatu kylliksi kerrakseen. Palatessa tarttui Irja Simon käteen ja hipsutteli hänen rinnallaan rupatellen. "Et usko Simo kuinka mukavaa saat vielä nähdä, kunhan mennään veneessä luolapuroa ja sitten, kun tehdään matka kuuhun!" Tultiin aitauksen portille, jossa i l moitettiin ratsastusnäytöksen, cowboy- ja kasakkanäytöksen alkavan. Pysähdyttiin arvostelemaan kannateta isiko sinne mennä, sehän oli vain tavallista sentapaista sirkusnäytöstä. Miehet ja naiset, yksityisinä ja ryhminä antavat ratsastus- ja lassonheit-tonäytteitä, selitti Kalle. Korkeintaan erikoista olisi nähdä kasakkain, joita siellä on plutoona, ratsastusta, kuinka he seisovat laukkaavan hevosen selässä, kuinka he nappaavat maasta^pudottamansa lakin ja kuinka he pujottautuvat laukkaavan hevosen mahan alitse toiselle^puolen ja ovat taas kohta satulassa. Tällä selityksellä he päättivät paikan sivuut-taa. "Eikös tehdäkin ensimmäisenä matka kuuhun?" kysyi Irja. ' ' E i , Irja, sitä voida tehdä päivän aikana, ei se tuntuisi luonnolliselta, vaan vasta illalla valojen aikana ja siihen on vielä^monta tuntia," selitti isä. "No voi nyt kuitenkin, voi voi", päivitteli Irja. '^Se kuitenkin Simon pitää nähdä, «e on niin hassun hauskaa." "Sitten ei auta muu kuin kuluttaa joissakin muissa katselemisissa aikaa siihen asti'', sanoi isä Kalle. Niin ryhdyttiin aikaa kulutta-maan, sillä ei .sopinut Irjan toivomusta sivuuttaa. Ei kiirehditty. seitiin ja käyskenneltiin. Väp!! käytiin jossakin "vietlelypaikas^a" k ä y t i i n huoneissa ja käytävissä. den seinät, katto ja lattia olivat i lilasista ja joissa he niinkuin kin -ihmiset saivat selvitellä iis&iäli hassuista yllätyksistä ja eksymisivä. Sim^ kuitenkin heti huomasi, e:tä kun piti silmällä seinän ja lattian vh-tymää ja kulmia, kävi liikkua;;Aea jotenkuten järkevästi laatuun. Ajettiin kallioita kiertelevällä oie-nen pienellä Junalla. Kalloilla ne näyttivät, vaikka tarkemmin kA>VrI-- len huomasi, että ne olivat laas^iila «r' u ura tr n ja- • }a- inaahtttfjTi"puuräl; en-nelmia — kallioita, joiden sisällä oli r i i tä ja näitä riähtävyyk.viä. kiiien luolapurokin, johon he seuraavaksi menivät. He istuivat veneeseen, jota .aika'^ vinhakka virta lähti kuljer.a-mhaan vuoren sisään. Siellä sitä n-csi-tiin. aikarisa'pilkko-pinieäs.5äkin. niin että vene kallioihin kolahteli, kur-?s oltiin lähtöpaikassa ja s a a l i in •oriiel-lisesti" astua maalle. Irja ja Simo kävivät lent;ivis>ä veneissä ja Ferryn-rattaassakin, mutta äiti ja isä jäivät niistä pois. vain heitä katsellemaan. Käytiin välillä jossakin vak.avaai-massakin paikassa, sillä ei siellä ojiltaan kaikki ollut "humpuukia". Eräässäkin lääketieteellisessä ja aua-toomisessa laitoksessa, jossa teki il:ii-vän joskin samalla uteliaisuutta ae-rättiivän vaikutuksen esimerkiksi i.i-sipurkeissa liuoksessa olevat epäsi.\!- ..öt, yhteenkasvaneet tai muuten epii-täydelliset lapset. Eikä ollut oikein • hauskaa katsella \'ahaan muovaiirti-ja, luonnollisissa väreissä ja aivan kuin. todellisina olevia ihmisiä avrit-tuine rintoneen ja vatsoineen, sisii-elimiÄeen, avattua pääkalloa aiv".i-neen jne. Sekavan tunteen myiisl-iii herättivät lasilaatikoissa pumpuleissa nyhjöttävät pienet keskensyni/- neet lapset, joita niissä lie'eelli.-ni menetelmin elätettiin jä kasvatettiin —putkia näkyi laatikoihin menevin —siihen asti kunnes heistä oli eläjiii^- si toiseen tapaan. Useimmat nukkuivat^ mutta toiset osoittivat elonmerkkiä jollakin tavalla lirkkumalla. Niin he olivat saaneet kulutetuksi ajan siihen, että päivä alkoi hämiir-tää ja valot rävähtivät p ä ä l l e . Uihaii-net torneja ja muita niiden ääriviivoja valaisevat valot, antaen seudinlie omat piirteensä, ja lukemattoa'at mahtamat mainosvalot. Nyt voitiin tehdä matka kuuhun. vientiin "ilmalaivaan", johon niih-tiin muitakin menevän. Istut:'in valaistussa laivassa jii odoteltiin. J> alkoi kone käydä, laiva alkoi kein:!:v della, valot sammuivat — mentiin -;!.-' tä hupiisi. Sinne taakse alkoi Jii.i''i;i ranta, huvittelupaikka valoine.^n. Jii! ja pienei pienenemistään, kum-rs häipyi näkymättömiin. Ympäniiä öinen avaruus. Mutta edessä mölli.:.i kuu, j'oka suureni suurenemistaan, kunnes viimein oltiin sen vierellii IJ-alettiin mepnä huhkia sen lähettyvillä. Saatiin hyvän aikaa katsella ohikiitäviä lumisia ja jiiisiä mai c-mia, vuoria, joissa ei näkynyt mita:i:i elämää. Näkyipäs sentään jntakn elämää, eräässä rotkossa pari piippu-lakkisia tonttua lämmitteli itseiiiiii nuotiolla! Naurahtaa täytyi. .^Ikoi paluumatka samaan lapi:^^ kuin tulokin, .-^jaa huhkittiin tyli-jää, tähtikirkasta avaruutta, kuu .vn ja hetken perästä hyvin kaukaa ja pienenä alkoi häämöttää Coney Islandin valot, läheten ja suureten, kunnes viimein oltiin piiden vicreilli ja laiva pahasti-huojulellen pysäht;"- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1946-10-26-04
