1943-03-20-04 |
Previous | 4 of 8 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 4 LAUANTAINA, MAALISKUUN 20 PÄIVÄNÄ 1943
että se seikka, että hän työskenteli,
antoi heille lisää luottamusta ja pian
oli hän tilaisuudessa tiedottaa koko
Neuvostoliitolle: "Nyt o/cn valmistanut
ensimäiscn osan uudesta sinfoniastani
ja se on hyvä, -se tullaan tuntemaan
"Leningradin Sinfoniana'*.
Sanon teille tämän koska minä tahdon
antaa kaikkien tietää, että me
elämme kuten normaaliset ihmiset
tässä kaupungissa. Neuvostomusi-kantit,
koko nmailman musikantit,
meidän taidettamme uhkaa suuri
vaara, mutta sahi:aleiiset eivät voi
tappaa meidän taidettamvte, sillä
taide on ikuinen }a kuuluu kansalle."
Ihmiset kerääntyivät puolikuollei-na
kuulemaan hm hän soitti muutaman
kohdan sinfoniastaan.'
Vaikka sinfonia ei ollut vielä valmis,
niin Leningrad alkoi kerätä kokoon
orkerteria. Vain viisitoista voitiin
löytää soittamaan. Toiset rintamalta,
jotka oli evaku&itu, olivat menettäneet
jäseniään tai olivat liian
heikkoja, mutta kun mm^iikki oli kirjoitettu,
he alkoivat sitä tutkia. Vanhat
musikantit kieltäytyvät tottelemasta
evakuointimääräystä. He
tahtoivat olla kuulemassa ensimäistä
esitystä.
Eräänä talvisena päivänä Shosta-kovich
valmisti Seitsemännen Sinfoniansa
ja aikoi viedä sen Kuibyshe-viin
harjoiteUakseen täyden orkesterin
kanssa Bolshoi teatterissa sinfoniaorkesterissa.
Shostakqvichiin
vaikutti syvästi kun hän isaapui lentokentälle,
missä Douglas lentokone
odotti häntä. Häntä masenti läfiteä
Leningradista ja myöskin siksi, koska
hän ei ollut tyytyväinen finaaliin.
Yli vahvan narskuvan lumen, vaimonsa
ja lapsema tukemana hän käveli
rutistaen musHkkikääröä kädes-säätt,
sillä hän ei ollut s^itä milloinr
kaan jättänyt sen jälkeen kun oli cn-simäiset
kappaleet siitä kirjoittanut.
Oliko se lentokoneen koneen jyrinästä
tai jostain vaistoinmsesta otteesta,
se ei selvinnyt, mutta juuri kun hän
oli astumaisillaan lentokoneeseen,
niin useita sivttja sävellyskirjoitel-masta
lensi hänen käsistään ja ajelehtivat
pitkin lentokenttää. Niitä
ei koskaan löydetty ja Sho^takovich
jäi Leningradiin kirjoittaaksee7t uudelleen
finaalin.
Monta päivää hän yritti muistella
nuottia, mutta mitä enemmän hän a-jatteli,
sitä tyytyinättömamniäksi
hän tuli. Hän sairasttti ja ystävänsä
tulivat epätoivoisiksi. Hän oli alakuloinen
ja heikko.
Eräänä f>äivänä kun hän makasi
vuoteella keittiöissä kttului kadulta
kummallinen jyTtnä — itse^Jtainenf
kasvava voimassa. Shostakottich
nottsi istualleen kuuntelemaan tar-.
kasti. Hän juoksi ikkunan luo, yrit(i
hieroa sulaksi aukkoa jäätyneeseen
lasiruutuun. Hän irroitti tyytiyti
rikkfnäise\stä lasiruutusta, jotta jäi-ften
ilma tulla Indmahii tzuonecseen.
Mutta katu oli nyt näkyvissä.
Pitkin .\evski Pröspedia kulki
stmri joukko ja heiltä Inmlui äänekäs,
jymisevä, 4ihkaava, mutta vmtokas
äätti. JShostakovich jännitti silmiään
ttäMäkseen enemmän ja sillain hän
nSkijottkon keaskellä ryltniän saksa-toisia
lentäjiä raskaan aseellisen.var-
Hitston alaisena marssivan kadulla.
Vain vaivoin saatettiin estää ihmisif
päästämästä valloilleen raivoaan ja •
vihaansa noiden miesten päälle, jotka
olivat ntin rikollisesti pommittaneet 7
kaupunkia, rikkoneet teattereita ja
sairaaloita ja tappaen seti rauhaarakastavia
kansalaisia.
Siitä hetkcstä-saakka Jkun hän kuitti
voitonriemuisen smtttunml^sen
htiudon, ryhtyi Skostakovicfi uudelleen
kirjoittamaan Seitsemännen Sinfoniansa
finaalia. "Se merkitsee valon
voittoa pimeydessä, hyvyyden
voittoa pahasta," Mn^kertoi minulle
muutamaa viikkoa myöhemmin pienessä
hotellin makuuhuoneessaan
Kuibys hevissä, kun hän istui hermostuneesti
rikkoen savukkeita Jeekup-piin
ja seuraavana keväänäjuo malttava
finaali kaikui valkoseinäisessä,
loistavasti valaistussa Filharmonisessa
konserttisalissa Leningradissa ja
Leningrad nousi Imrraamaan omalle
sinfonialleen,
"Olen syvästi iloinen, että Amerikan
kansa on naultimU minun Seitsemännestä
Sinfoniastani" kertoi
Dmitri Shostakovich minulle. "Se
mikä todella on tärkeätä, on se, että
musiikki ymmärretään laajasti.
"Ja olitteko yllätetty?" kysyin.
"Yllätetty?" vastasi Shostakovieh.
"No en. Nältkääs, minulla on monia
todisteita jotka todistavat, että tavallinen
kansa Neuvostoliitossa on
ymmärtänyt sinfonian, niin paljon
kirjeitä on minulle tullut tavallisilta
ihmisiltä, että ei ollut yllätys että «-
merikalaiset ymmärsivät sen tarkoi-iuksen."
"Luuletteko, että on t arpeellista
ihmisten kärsiä sodasta kuten venäläiset
ovat karsineet, siepatakseen
tunnesisällön sinfoniaan? Kun viimeksi
tapasimme, sanoitte minulle,
että ensimäinen osa loihti esiin menetetyn
ilon rauhasta ja kasvavan,
lopidta ylivoimaisen sodan surun."
"Minä luulen," hän vastasi, "että
amerikalaisten Leningradin Sinfonian
ymmärtämys osoittaa, että Amerikan
kansa ymmärtää mitä on sota, että
venäläisen ja amerikalaisen kansan
tunne on yhteinen sodasta ja rauhasta,
mikä kaikki avaa heidän sydämensä
samalla tavalla minun musii-
. killeni:'
Dmitri Shostakovich puhuu hyvin
nopeasti ja tutkivalla tavalla, kuin
ajaisi hän takaa omia ajatuksiaan.
Ne ovat usein terätpä ajatuksia, tähdätty
kuten hänen pianoforte mu-siikkinsa
ja usein ne näyttävät juoksevan
häneltä pakoon, vääntyvän ja
kuljeksivan kuin kudonnan kuviot
hänen viimeisimmissä orkesterikappaleissaan.
Hän katsoo poispäin, kutoen
silmäkulmiaan ilmeessä, joka
osoittaa melkein 'huonotuulisuutta
ajaessaan niitä takaa. Ja sitten hän
kääntyy ja katsoo sinuun ja avoimesti
hymyillen sanoo jotain hupaista
ja yksinkertaista ja Mukan vallatonta
— jotain hänen poikansa jal-kapallokilpailusta
tai sanan vilpitöntä
kiitosta toisten teoksista. Hän
on mitä vaatimattmnin mies ja on
vaikea käsittää, että hän ofi yksi
kymmenen parhaitefi tunmtun venä"
Iäisen joukosta anglo-saksonisessa
maailmassa.
Säveltäminen ott hänelle tuskallista
—. toisinaan, minä kuvittelen, se
ott' melkein tuskallinen kokemus,
iäyttnä masennuksen hetkiä. Sillä
täydellitien ääni-ilmaisu on se mitä
hän aina etsH. Eräs hänen parhaista
ystävistään ja ihailijoistaan, musiikkiarvostelija
David Robinovich, ker-foi
minulle kuinka syvästi Shostako-vichia
järkytti taistelu monimutkaisen
ameMston supistamiseksi, joka
Mvitti itänen mietikuvituksettsa
muodostaakseen, ihmiselle käsitettäväksi,.
Tämä, minä uskott, johtuu
hätien itsepifttaisuudestaan. Se on
itsepintaisuus joka on vienyt hänet
läpi mujttamiett kiihkeideti hetkien
elämän urallaan, kun kaikki muut
paitsi jotkiit kritikot, asettuivat hätt-tä
vastaan ja häntä syytettiin musii-kitt
säveltäjäksi, joka ti ota hnonti-oon
ylersöti tttaktia. Hän itsefnntai-
Kirj. LAILA LARSON
(Jatkoa)
Jotenkin Winifreci sai sanat ulos
suustaan, aivanpa Elsien viimeisiin
sanoihin saakka. Kuultuaan vaimonsa
sanat Onni istui miettivänä.
"Sano, Onni rakas, ettei siinä ole
mitään perää?" rukoili Winifred.
"En olisi ikinä ajatellut että yhden
ihmisen viha ja toisten juorua-mishalu-^
menisivät niia pitkälle."
Onnr pudisti päätään '^ihmeiss^n.
"Kuitenkin ajattelen, että on parasta
kertoa alusta loppuun. Muistatko
sisartamme joka kuoli? Ehkä et
— en tiedä jos vielä täällä silloin a-suit."
"Kyllä muistan
Fuller, eikö?"
hän oli Mrs.
"Aivan niin. Hän oli isän ensimmäisestä
vaimosta, ja meitä noin
kahdeksan tai k3anmenen vuotta
vanhempi. Isäni jo silloin piti sa-lakapakkaa
ja Lottie tiesi jo hyvin
nuorena kaikki maailman lian ja
saastan. Kuitenkin hänessä oli jotakin
hyvää — hän koetti nousta
ja hänestä olisi tullut hyvä vaimo
Bob Fullerille, jos Bob olisi-itse ollut
kunnon mies. V^aikkapa FuUerin
vanhemmat särkivät avioliiton, niin
kulienkaan ei Fuller voinut pysyä
meiltä poissa. Vuoronperään hän
seurusteli Lottien kanssa ja samalla
hätyytteli toisia naisia. Brenda oli
ehkä neljäntoista vuotias ja minä viidentoista
ikämen kun tuo'raato alkoi
kiusata Brendaa.
"VVinifred, tiedän että Brenda jo
. ehkä silloinkin oli vähän liika viisas
ikäisekseen. Kuitenkin, jokaisella
veljellä on halu suojella sisartaan väkivaltaisuudesta
ja miesten ilk^ksis-tä.
Siispä minäkin koetin suojella
häntä nähdessäni FiiUerin " katalat
. aikomukset."
"Onni, mitenkä oli ettet tullut samanlaiseksi
kuin muut perheestäsi?"
ihmetteli Winifred. "Ainahan siinä
oli väkijuomia ja siveettömyyttä nähtävänä."
**En tiedä. Eihän se, että viinaa
päivittäin näkee, tee kenestäkään
miehestä juoppoa, jos hänessä on jon-kunnäköistä
tahdon lujuutta. Ehkä
minua oli suojelemassa myös hyvä
äiti. Hänen oli täytynyt mennä päl-sesti
kieltäytyi säveltämästä yleisölle,
mutta samalla kertaa liän valoit ti
— ehkä ei vielä aivan täydellisesti
— hedelmällisten aivojensa tetidens-sin
tuoda esille yksityistä pilaa ja i-loita
sävelmistä, joita eivät käsittäneet
mtiut kuin muutamat amatöörit.
Hän on mielestäni ainoa aikamme
huotnattavista säveltäjistä, jolla
on todellinen yhteys joukkoihin olematta
petollisia haaveita. ^Taiteitten
komitea kunnioittaa Itänen eheyttään,
komiteOi joka \sanoo viimeisen
sanan siitä, tullaanko sävellys esittä-ntään
Neuvostoliitossa, sekä yleisö
joka ttdvHiamtUelefnaan hänen sht-foniansa
esitystä.
Shostakovich on yksi harvoista säveltäjistä
jota ei ole "kuivattu*' sodan
aikatta. Hänen käsitetään työsketi-televän
runoiUja Nikolai Tikhonoffin
teosten mmikaaliseen muotoon aset-tebtssa,
jonka aiheena on kaksikymmentä
kahdeksan vartijaa kenraalimajuri
Panfiloffin divisionasta, jotka
Vplokolanuskin taistelussa pysäyttivät
tankkiprikaatin hyökkäyksen,,
mutta jossa kaikki tuhoutuivat. Hänen
myöskin uskotaan työskentelevän
sankarioopperan kamsa.
velukseen, koska isäni juomingit veivät
kaikki elämän mahdollisuudet.
Äiti elätti meidät. Brendan sai isä
äitiä vastaan käännetyksi, vaan minä
aina vierailin äidin luona niin paljoa
kuin mahdollista ja häneltä opin että
kunnon mies välttää väkijuomia ja
antaa jokaiselle naiselle saman kunnioituksen
kilin omalle äidilleen.
Siis, nuoressa ritarillisuudessani puo-lustin
i-ak-asta pikku siskoani. Ja mitä
sain palkinnokseni — Brenda siitä
suuttui ja alkoi roikkua joka miehen
kaulassa. Myöskin suututin FuUerin
niin- paljon, kun asioihin seko-tuin,
iettä hän keksi tuori jutun — etten
muka antanut hänen leikitellä
Brendan kanssa koska halusin pitää
tytön itselleni. Koska Fuller oli rikkaitten
poika ja minä juoppuresun
kurjasta kodista, häntä- kuunneltiin
ja uskottiin. Kuitenkaan en voinut
aavistaa että juoru oli kulussa niin
monta vuotta ja että sinutkin sillä
myrk5rtettäisiin."
"Minulla olisi pitänyt olla enemmän
luottamusta sinuun. Vaan jokainen
mies näytti rakastavan Brendaa
sellaisenaan. Katso kuinka hän
vei Topin Elsieltä. Ja minä ajattelin
että en ole Elsienkään veroinen,
olin lihava ja minulla oli tekohampaat
— oliko ihmekään että mieheni
kohta hyppäsi niin herttaisen olennon
perässä kun olin kipeänä ja toista
lasta odottamansa. Ja kun sitten
Elsie kertoi sen hirveän jutun, ea
voinut enää sitä sietää — jätin si>-.
nut —"
"Usko, VVinifred, että joka kerta
kun kävin Brendan luona, se oli far-miasioista.
Ei Brenda edes välitä
minusta niinkään paljon kuin jotkut
sisaret veijistään — olen hänelle ainoastaan
vastuksena ikuisten saamo-jeni
kanssa. Enkä usko, että Elsie
tahallaan halusi meidän välejämme
rikkoa — hänellä oli mielessä omat
surunsa-ja vastoinkäymisensä, sillä
että sisareni on nyt ikuisesti \Tenyt
Topin. Niin kuinka se juttu menikään,
jonka Elsie isinuUe kertoi?"
"Brendan rouva huomautti Elsien
rouvalle, että joku nuori mies kävi
usein Brendaa katsomassa. 'Kuka
se nuori mies muka on?' kysyi Elsien
rouva. 'Piikani sanoo että se on
hänen veljensä.' 'Hm! ^mybähti Elsien
rouya, *en ole koskaan vielä tiennyt
että kenenkään tarvitsee vetää
rullaverhot alas keskellä iltapäivää
kun veljensä käy häntä katsomassa'.'
''Etkö huomaa, Winifred, Elsie
tarkoitti että Topi oli siellä käynyt?
Vannon että joka kerta kun kävin
Brendan keittiössä, siellä oli ta\'3lli-sesti
sisäkkö tai lapsenhoitaja, joskus
talon lapsetkin. Harvoinpa naimilla
oli siellä aikaa Utapäivällä käydä,
eikä kaasuakaan tuhlata. Topi
sen sijaan larjusteK siellä aina, mikä
hetki päivästä tahansa, mielessä aina
sama tarkoitus, ja uskon että hän
löysi itselleen tyyd>tystä. Sillä tässä
on Idrje Brendalta — haluaisitko
lukea-seft." >
"Päätiini huimaa niin, lue 5e minulle."
"Rakas veli. — Tässä lähetän sinulle
^500.00 maksuosoitteen. Katson
että se on tarpceksr sinun osasU.
farmia ja toivon että valmistat kauppakirjat
minulle. Vaan älä niBf
kutsu minua Brenda Ruohoksi tänään
minusta tuli Mrs. Toby Rfe^®'
Olemme kuukausien kuluessa huomanneet
että olemme'toisillemni«"jo-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 20, 1943 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1943-03-20 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki430320 |
Description
| Title | 1943-03-20-04 |
| OCR text | Sivu 4 LAUANTAINA, MAALISKUUN 20 PÄIVÄNÄ 1943 että se seikka, että hän työskenteli, antoi heille lisää luottamusta ja pian oli hän tilaisuudessa tiedottaa koko Neuvostoliitolle: "Nyt o/cn valmistanut ensimäiscn osan uudesta sinfoniastani ja se on hyvä, -se tullaan tuntemaan "Leningradin Sinfoniana'*. Sanon teille tämän koska minä tahdon antaa kaikkien tietää, että me elämme kuten normaaliset ihmiset tässä kaupungissa. Neuvostomusi-kantit, koko nmailman musikantit, meidän taidettamme uhkaa suuri vaara, mutta sahi:aleiiset eivät voi tappaa meidän taidettamvte, sillä taide on ikuinen }a kuuluu kansalle." Ihmiset kerääntyivät puolikuollei-na kuulemaan hm hän soitti muutaman kohdan sinfoniastaan.' Vaikka sinfonia ei ollut vielä valmis, niin Leningrad alkoi kerätä kokoon orkerteria. Vain viisitoista voitiin löytää soittamaan. Toiset rintamalta, jotka oli evaku&itu, olivat menettäneet jäseniään tai olivat liian heikkoja, mutta kun mm^iikki oli kirjoitettu, he alkoivat sitä tutkia. Vanhat musikantit kieltäytyvät tottelemasta evakuointimääräystä. He tahtoivat olla kuulemassa ensimäistä esitystä. Eräänä talvisena päivänä Shosta-kovich valmisti Seitsemännen Sinfoniansa ja aikoi viedä sen Kuibyshe-viin harjoiteUakseen täyden orkesterin kanssa Bolshoi teatterissa sinfoniaorkesterissa. Shostakqvichiin vaikutti syvästi kun hän isaapui lentokentälle, missä Douglas lentokone odotti häntä. Häntä masenti läfiteä Leningradista ja myöskin siksi, koska hän ei ollut tyytyväinen finaaliin. Yli vahvan narskuvan lumen, vaimonsa ja lapsema tukemana hän käveli rutistaen musHkkikääröä kädes-säätt, sillä hän ei ollut s^itä milloinr kaan jättänyt sen jälkeen kun oli cn-simäiset kappaleet siitä kirjoittanut. Oliko se lentokoneen koneen jyrinästä tai jostain vaistoinmsesta otteesta, se ei selvinnyt, mutta juuri kun hän oli astumaisillaan lentokoneeseen, niin useita sivttja sävellyskirjoitel-masta lensi hänen käsistään ja ajelehtivat pitkin lentokenttää. Niitä ei koskaan löydetty ja Sho^takovich jäi Leningradiin kirjoittaaksee7t uudelleen finaalin. Monta päivää hän yritti muistella nuottia, mutta mitä enemmän hän a-jatteli, sitä tyytyinättömamniäksi hän tuli. Hän sairasttti ja ystävänsä tulivat epätoivoisiksi. Hän oli alakuloinen ja heikko. Eräänä f>äivänä kun hän makasi vuoteella keittiöissä kttului kadulta kummallinen jyTtnä — itse^Jtainenf kasvava voimassa. Shostakottich nottsi istualleen kuuntelemaan tar-. kasti. Hän juoksi ikkunan luo, yrit(i hieroa sulaksi aukkoa jäätyneeseen lasiruutuun. Hän irroitti tyytiyti rikkfnäise\stä lasiruutusta, jotta jäi-ften ilma tulla Indmahii tzuonecseen. Mutta katu oli nyt näkyvissä. Pitkin .\evski Pröspedia kulki stmri joukko ja heiltä Inmlui äänekäs, jymisevä, 4ihkaava, mutta vmtokas äätti. JShostakovich jännitti silmiään ttäMäkseen enemmän ja sillain hän nSkijottkon keaskellä ryltniän saksa-toisia lentäjiä raskaan aseellisen.var- Hitston alaisena marssivan kadulla. Vain vaivoin saatettiin estää ihmisif päästämästä valloilleen raivoaan ja • vihaansa noiden miesten päälle, jotka olivat ntin rikollisesti pommittaneet 7 kaupunkia, rikkoneet teattereita ja sairaaloita ja tappaen seti rauhaarakastavia kansalaisia. Siitä hetkcstä-saakka Jkun hän kuitti voitonriemuisen smtttunml^sen htiudon, ryhtyi Skostakovicfi uudelleen kirjoittamaan Seitsemännen Sinfoniansa finaalia. "Se merkitsee valon voittoa pimeydessä, hyvyyden voittoa pahasta," Mn^kertoi minulle muutamaa viikkoa myöhemmin pienessä hotellin makuuhuoneessaan Kuibys hevissä, kun hän istui hermostuneesti rikkoen savukkeita Jeekup-piin ja seuraavana keväänäjuo malttava finaali kaikui valkoseinäisessä, loistavasti valaistussa Filharmonisessa konserttisalissa Leningradissa ja Leningrad nousi Imrraamaan omalle sinfonialleen, "Olen syvästi iloinen, että Amerikan kansa on naultimU minun Seitsemännestä Sinfoniastani" kertoi Dmitri Shostakovich minulle. "Se mikä todella on tärkeätä, on se, että musiikki ymmärretään laajasti. "Ja olitteko yllätetty?" kysyin. "Yllätetty?" vastasi Shostakovieh. "No en. Nältkääs, minulla on monia todisteita jotka todistavat, että tavallinen kansa Neuvostoliitossa on ymmärtänyt sinfonian, niin paljon kirjeitä on minulle tullut tavallisilta ihmisiltä, että ei ollut yllätys että «- merikalaiset ymmärsivät sen tarkoi-iuksen." "Luuletteko, että on t arpeellista ihmisten kärsiä sodasta kuten venäläiset ovat karsineet, siepatakseen tunnesisällön sinfoniaan? Kun viimeksi tapasimme, sanoitte minulle, että ensimäinen osa loihti esiin menetetyn ilon rauhasta ja kasvavan, lopidta ylivoimaisen sodan surun." "Minä luulen," hän vastasi, "että amerikalaisten Leningradin Sinfonian ymmärtämys osoittaa, että Amerikan kansa ymmärtää mitä on sota, että venäläisen ja amerikalaisen kansan tunne on yhteinen sodasta ja rauhasta, mikä kaikki avaa heidän sydämensä samalla tavalla minun musii- . killeni:' Dmitri Shostakovich puhuu hyvin nopeasti ja tutkivalla tavalla, kuin ajaisi hän takaa omia ajatuksiaan. Ne ovat usein terätpä ajatuksia, tähdätty kuten hänen pianoforte mu-siikkinsa ja usein ne näyttävät juoksevan häneltä pakoon, vääntyvän ja kuljeksivan kuin kudonnan kuviot hänen viimeisimmissä orkesterikappaleissaan. Hän katsoo poispäin, kutoen silmäkulmiaan ilmeessä, joka osoittaa melkein 'huonotuulisuutta ajaessaan niitä takaa. Ja sitten hän kääntyy ja katsoo sinuun ja avoimesti hymyillen sanoo jotain hupaista ja yksinkertaista ja Mukan vallatonta — jotain hänen poikansa jal-kapallokilpailusta tai sanan vilpitöntä kiitosta toisten teoksista. Hän on mitä vaatimattmnin mies ja on vaikea käsittää, että hän ofi yksi kymmenen parhaitefi tunmtun venä" Iäisen joukosta anglo-saksonisessa maailmassa. Säveltäminen ott hänelle tuskallista —. toisinaan, minä kuvittelen, se ott' melkein tuskallinen kokemus, iäyttnä masennuksen hetkiä. Sillä täydellitien ääni-ilmaisu on se mitä hän aina etsH. Eräs hänen parhaista ystävistään ja ihailijoistaan, musiikkiarvostelija David Robinovich, ker-foi minulle kuinka syvästi Shostako-vichia järkytti taistelu monimutkaisen ameMston supistamiseksi, joka Mvitti itänen mietikuvituksettsa muodostaakseen, ihmiselle käsitettäväksi,. Tämä, minä uskott, johtuu hätien itsepifttaisuudestaan. Se on itsepintaisuus joka on vienyt hänet läpi mujttamiett kiihkeideti hetkien elämän urallaan, kun kaikki muut paitsi jotkiit kritikot, asettuivat hätt-tä vastaan ja häntä syytettiin musii-kitt säveltäjäksi, joka ti ota hnonti-oon ylersöti tttaktia. Hän itsefnntai- Kirj. LAILA LARSON (Jatkoa) Jotenkin Winifreci sai sanat ulos suustaan, aivanpa Elsien viimeisiin sanoihin saakka. Kuultuaan vaimonsa sanat Onni istui miettivänä. "Sano, Onni rakas, ettei siinä ole mitään perää?" rukoili Winifred. "En olisi ikinä ajatellut että yhden ihmisen viha ja toisten juorua-mishalu-^ menisivät niia pitkälle." Onnr pudisti päätään '^ihmeiss^n. "Kuitenkin ajattelen, että on parasta kertoa alusta loppuun. Muistatko sisartamme joka kuoli? Ehkä et — en tiedä jos vielä täällä silloin a-suit." "Kyllä muistan Fuller, eikö?" hän oli Mrs. "Aivan niin. Hän oli isän ensimmäisestä vaimosta, ja meitä noin kahdeksan tai k3anmenen vuotta vanhempi. Isäni jo silloin piti sa-lakapakkaa ja Lottie tiesi jo hyvin nuorena kaikki maailman lian ja saastan. Kuitenkin hänessä oli jotakin hyvää — hän koetti nousta ja hänestä olisi tullut hyvä vaimo Bob Fullerille, jos Bob olisi-itse ollut kunnon mies. V^aikkapa FuUerin vanhemmat särkivät avioliiton, niin kulienkaan ei Fuller voinut pysyä meiltä poissa. Vuoronperään hän seurusteli Lottien kanssa ja samalla hätyytteli toisia naisia. Brenda oli ehkä neljäntoista vuotias ja minä viidentoista ikämen kun tuo'raato alkoi kiusata Brendaa. "VVinifred, tiedän että Brenda jo . ehkä silloinkin oli vähän liika viisas ikäisekseen. Kuitenkin, jokaisella veljellä on halu suojella sisartaan väkivaltaisuudesta ja miesten ilk^ksis-tä. Siispä minäkin koetin suojella häntä nähdessäni FiiUerin " katalat . aikomukset." "Onni, mitenkä oli ettet tullut samanlaiseksi kuin muut perheestäsi?" ihmetteli Winifred. "Ainahan siinä oli väkijuomia ja siveettömyyttä nähtävänä." **En tiedä. Eihän se, että viinaa päivittäin näkee, tee kenestäkään miehestä juoppoa, jos hänessä on jon-kunnäköistä tahdon lujuutta. Ehkä minua oli suojelemassa myös hyvä äiti. Hänen oli täytynyt mennä päl-sesti kieltäytyi säveltämästä yleisölle, mutta samalla kertaa liän valoit ti — ehkä ei vielä aivan täydellisesti — hedelmällisten aivojensa tetidens-sin tuoda esille yksityistä pilaa ja i-loita sävelmistä, joita eivät käsittäneet mtiut kuin muutamat amatöörit. Hän on mielestäni ainoa aikamme huotnattavista säveltäjistä, jolla on todellinen yhteys joukkoihin olematta petollisia haaveita. ^Taiteitten komitea kunnioittaa Itänen eheyttään, komiteOi joka \sanoo viimeisen sanan siitä, tullaanko sävellys esittä-ntään Neuvostoliitossa, sekä yleisö joka ttdvHiamtUelefnaan hänen sht-foniansa esitystä. Shostakovich on yksi harvoista säveltäjistä jota ei ole "kuivattu*' sodan aikatta. Hänen käsitetään työsketi-televän runoiUja Nikolai Tikhonoffin teosten mmikaaliseen muotoon aset-tebtssa, jonka aiheena on kaksikymmentä kahdeksan vartijaa kenraalimajuri Panfiloffin divisionasta, jotka Vplokolanuskin taistelussa pysäyttivät tankkiprikaatin hyökkäyksen,, mutta jossa kaikki tuhoutuivat. Hänen myöskin uskotaan työskentelevän sankarioopperan kamsa. velukseen, koska isäni juomingit veivät kaikki elämän mahdollisuudet. Äiti elätti meidät. Brendan sai isä äitiä vastaan käännetyksi, vaan minä aina vierailin äidin luona niin paljoa kuin mahdollista ja häneltä opin että kunnon mies välttää väkijuomia ja antaa jokaiselle naiselle saman kunnioituksen kilin omalle äidilleen. Siis, nuoressa ritarillisuudessani puo-lustin i-ak-asta pikku siskoani. Ja mitä sain palkinnokseni — Brenda siitä suuttui ja alkoi roikkua joka miehen kaulassa. Myöskin suututin FuUerin niin- paljon, kun asioihin seko-tuin, iettä hän keksi tuori jutun — etten muka antanut hänen leikitellä Brendan kanssa koska halusin pitää tytön itselleni. Koska Fuller oli rikkaitten poika ja minä juoppuresun kurjasta kodista, häntä- kuunneltiin ja uskottiin. Kuitenkaan en voinut aavistaa että juoru oli kulussa niin monta vuotta ja että sinutkin sillä myrk5rtettäisiin." "Minulla olisi pitänyt olla enemmän luottamusta sinuun. Vaan jokainen mies näytti rakastavan Brendaa sellaisenaan. Katso kuinka hän vei Topin Elsieltä. Ja minä ajattelin että en ole Elsienkään veroinen, olin lihava ja minulla oli tekohampaat — oliko ihmekään että mieheni kohta hyppäsi niin herttaisen olennon perässä kun olin kipeänä ja toista lasta odottamansa. Ja kun sitten Elsie kertoi sen hirveän jutun, ea voinut enää sitä sietää — jätin si>-. nut —" "Usko, VVinifred, että joka kerta kun kävin Brendan luona, se oli far-miasioista. Ei Brenda edes välitä minusta niinkään paljon kuin jotkut sisaret veijistään — olen hänelle ainoastaan vastuksena ikuisten saamo-jeni kanssa. Enkä usko, että Elsie tahallaan halusi meidän välejämme rikkoa — hänellä oli mielessä omat surunsa-ja vastoinkäymisensä, sillä että sisareni on nyt ikuisesti \Tenyt Topin. Niin kuinka se juttu menikään, jonka Elsie isinuUe kertoi?" "Brendan rouva huomautti Elsien rouvalle, että joku nuori mies kävi usein Brendaa katsomassa. 'Kuka se nuori mies muka on?' kysyi Elsien rouva. 'Piikani sanoo että se on hänen veljensä.' 'Hm! ^mybähti Elsien rouya, *en ole koskaan vielä tiennyt että kenenkään tarvitsee vetää rullaverhot alas keskellä iltapäivää kun veljensä käy häntä katsomassa'.' ''Etkö huomaa, Winifred, Elsie tarkoitti että Topi oli siellä käynyt? Vannon että joka kerta kun kävin Brendan keittiössä, siellä oli ta\'3lli-sesti sisäkkö tai lapsenhoitaja, joskus talon lapsetkin. Harvoinpa naimilla oli siellä aikaa Utapäivällä käydä, eikä kaasuakaan tuhlata. Topi sen sijaan larjusteK siellä aina, mikä hetki päivästä tahansa, mielessä aina sama tarkoitus, ja uskon että hän löysi itselleen tyyd>tystä. Sillä tässä on Idrje Brendalta — haluaisitko lukea-seft." > "Päätiini huimaa niin, lue 5e minulle." "Rakas veli. — Tässä lähetän sinulle ^500.00 maksuosoitteen. Katson että se on tarpceksr sinun osasU. farmia ja toivon että valmistat kauppakirjat minulle. Vaan älä niBf kutsu minua Brenda Ruohoksi tänään minusta tuli Mrs. Toby Rfe^®' Olemme kuukausien kuluessa huomanneet että olemme'toisillemni«"jo- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1943-03-20-04
