1938-02-12-09 |
Previous | 9 of 9 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
• Kirj. Philips G. Chadwick 11 ,;XSi-ENGLANNISSA, seudulla, oia en tarkemmin mainitse, on tai^ninen, \^lk6inen ajotie, jö^a piisi ihanteellinen autoilijoille, mutta' nyt siinä lapset huolettomina leikkivät-tien pintaan on liidulla piirretty jos jonk nlaisia ruutuja ja ympyröitä, jöi:<r::L lapset hyppivät, unohtaen kair ken riiuun kuin iloittelunsa. Toisillaan he ovat pallosilla, juosten ja ila-koifirn, katsomatta oikeasm tai va-ättroaan. Sillä ainoakaan auto ei siti; lietä kulje. . I j ä t i e jää äkkijyrkän mutkan ta.ii?e, ja siitä kiertää sivutie mäen vii, yhtyen sen toisella puolen taas suoraksi valtaväyläksi. Lasten leikkimällä tiealueella pyrkii ikasvamaan rik: ariiohoa ja npkkosia, vaikka ne pienekaisteh ahkerien jalkojen alta pian karsiutuvatkin pois. Tien varrella on vain yksi mökki-pat aneii, joka ikäänkuin vartioi kartanonherran maatilalle johtavaa sivupa! k ja. Mökissä asui aikoinaan vanha Hendry. Tien kumpaankin päähän un asetettu poikkipuita, ja niissä oleviin taulukkoihin on suurin kirjaimin maalattu sanat: ''Suljetu ajotie'-.: "Hitto soikoon", kuullaan usein au^ toiiijain sanovan. "Noin kaunis ja tasainen tie, ja meidän täytyy kiivetä miicn y l i . Ja tuo mäki on vaaralli-nejj." Vaarallinen se onkin.. Mutta tasainen, valkoinen ajotie, jota he eivät saa ajaa, on "tiiryallisuustie". !\:.Ienkää lapset turvallisuustielle leikkimään; siellä ei teitä vaara uhkaa", tapaavat äidit, sanoa lapsilleen. Mutta se ei ole aina ollut var-inii jitie. Niinä aikoina, jolloin van- Hendry eli, ei se lainkaan eron-niil. muista teistä. Hän oli ruma mies, tuo vanha Hcadry. Kolmen sukupolven ajan häiv oli puutarhurina palvellut karta-norxherran perhettä. Syvät rypyt uursivat hänen kasvojaan ja paksut huu-lei peittivät hampaattoman suun, josta losin törrötti kaksi poikkinaista, keji^stunutta etuhammasta- Hänen käy; a nenänsä oli näet tukkeutunut, iot:n nuo hammastyngät olivat aina ositiain näkyvissä. Hänen pienet sil-mar^ a vilkuiyat eloisasti kuopissaan. Kiiik^et olivat valkoiset ja leuka sän- ^^ell;. Kävellessään hän nojasi käyrä:) n sauvaansa ja vaikutti kauttaaltaan vanhalta noidalta. Kartanon-hoi! r-kin sanoi hyrnyillen: ''Jos noitia vielä on maailrnassa, niin/minulla qn palveluksessani yksi.'^ Vanhan Hendryn suloinen pojan-pojantytär, pikku Bessie, ei kuitenkaan pitänyt häntä noitana. He ollevat mitä parhaimmat toverukset, niin ^ttä jos sää oli huono ja reumatismi pidätti Hendryn sisällä, ei Bessiekä^n lähtenyt ulos, vaan jäi keittiöön auttaakseen "isovaaria". Mutta jos ilma oli kaunis, istuutui "isOvaari" tuvan edustalle katsomaan Bessieh leikkimistä tiensyrjässä. Eräänä kauniina elokuun iltapäivänä Bessie sai surmansa.. Bessie oli kyllä varovainen tiellä leikkiessään, ja kirkkailla silmillään hän ama tähyili sivuilleen, ennenkuin uskaltautui tien poikki palloaan noutamaan tai käydessään poimimassa vastamäen rinteeltä jonkin kauniin kukan. Vanhan Hendryn särkynyt äänikin häntä alituiseen varoitti. Kenties aurinko sinä .^päivänä häikäisi hänen silmiään ja kenties se myös häikäisi autonkuljettajan silmiä, vaikka vanha Hendry vannoi, että viime niainittu oli kääntänyt päänsä sivuun ja jutellut autossa istuvien tyttöjen kanssa. Puoli pinuuttia, ja jarrut iskeytyivät lujasti kiinni. Liian myöhään! Bessie makasi auton alla hiljaa, painaen nukkeaan rintaansa vastaan. Vanha Hendry laahusti, paikalle, huitoen ilmaa käyrällä sauvallaan. Hänen kasvonsa olivat vääntyneet kaameaan irvistykseen, ja xapisevin käsin hän auttoi Bessietä pois auton alta, mutta lapsi oli jo kuollut. Poliisikuulustelussa todettiin, että kyseessä oli "tapaturmainen kuole-ma . "Te hänet tapoitte", huusi vanha Hendry, osoittaen sormellaan, "paholainen kirotkoon teidät kaikki". : Muutamia päiviä myöhemmin tien molempiin päihin sijoitettiin tauluja, joissa luki: "Vaarallinen mutka" V^anha Hendry ei muuttanut tapojaan. Kun ilma oli kaunis, hän istuutui tupansa edustalle ja seurasi silmillään tietä. "Aivan kuin hän edelleenkin pitäisi silmällä pikku Bessien. leikkiä", sano] jok» naapuri. Kun jokifl auto lähestyi, pusertui-. vat hänen sormensa nyrkkiin, silmät kapenivat ja niissä välähti pahanilkinen ilme. Hänen kuivat huulensa mutisivat käsittämättömiä sanoja vielä kauan sen jälkeen, kuin auto jo oli sivuuttanut tien. ' Muutamia viikkoja pohisikuulus^ kuun heittäessä tielle mustia varjoja telun jälkeen tapahtui ensimäinen onnettomuus. Se sattui myöhään illalla, ja valkoisia leskiä. Suuri auto, jossa oli viisi henkeä, lähestyi nopeata vauhtia. Saavuttuaan tuvan kohdalle auto syöksyi äkkiä tien laitaan, kaatui ympäri ja lysähti kokoon. Kaksi sen mätkustajista_mea^^^^ "Kuunvalo tuntui äkisti häikäisevän silmiäni", selitti kuljetti^^ raukeasti. "En nähnyt selvästi, ja minusta tuntui, että tidlä oli jotain," Monet ihmiset huomauttivat tapahtumien yhtäläisyydestä. "Samassa paikassa", he sanoivat. Vanhan Hendry oli harvasanainen. "He tappavat itsensä ja toisensa", hän mumisi. "Paholainen heidät kaikki periköön." Mutta kylän vanhat naiset sanoivat taikauskoisesti: "Ei mene kaksi kolmannetta." Ja ennenkuin kuukausi oli kulunut, ajoi kylään kahden hengen auto eräänä iltana kello kjnmmenen aikaan- Sekin syöksyi ojaan tuvan kohdalla. Kuljettaja oli tiedottomana 38 tuntia, eikä muistanut tapahtumasta mitään. Sitten tapahtui, melkoisin väliajoin, lukematon määrä onnettomuuksia. Vakavampia, ne eivät olleet, mutta niistä puhuttiin valtatien varrella olevissa au toyajoissa. Kerrottiin valosta, jokav: äkkiä häikäisi silmiä i Asiantuntijat tutkivat tien, mutta havaitsivat kaiken olevan kunnossa. Poliisi kuulusteli, vanhaa Hendryä, mutta tämä ei tiennyt mitään. Mutta huhut alkoivat liikkua. Kerrottiin, että vanha Hendry oli 3 3 ^ - pää onnettoniuuksiin. Hänellä oli salainen valo, jolla hän häikäisi autoilijoiden silmät. Edelleen kerrottiin, että hän oli noitunut tien, ja, viisaimmat olivat tietävmään, että hän oli katsonut siihen "pahalla silmällä". Vallalle pääsi enemmän tai vähemmän taikauskoinen mielipide, että Vanha Hendry kosti jollakin salaperäisellä tavalla Bessien kuoleman. Kartanonherra keskusteli hänen kanssaan pitkän rupeaman. "He sanovat, että sinä rie olet. aikaansaanut", hän intti. "Jokainen sanoo siten! Ja miten hitossa he voisivat toisin ajatella? Sinä olet työskennellyt perheessäni 70 vuotta, mutta ellet lopeta peliäsi... ! Etkö käsitä, että se on murhaa! Murhaa!" Vanhus, joka viime kuukausina oli käynyt vieläkin vanhemman näköiseksi, ravisti päätään. Nmja-Amerikan-linj^^^^ m . - fi if II « » '•xr-lippidai- >sUle vii- 9 . ' • • me joulukuun 29p:nä.Laivaon 17,- 000 tonnin kantoinen ja mahtuu stt-hen 800 matkustajaa. Laivan neljä Dieseb-mottoria kehittää i 7,000 he-vhsvoimaa, mikä tekee laivan .kulkunopeuden l^Yo solmuväliksi. ^Toivon, että voisin tappaa heidät I Nuo räakimukset! Nuo koiratl "Kai se niin qn", sanoi kartanonherra ystävilleen, "ettemme voi oikein, uskoa hänellä oleväii otsaa sellaisen kostonleon suorittamiseen- Hän ^n yli '80 vuoden. Vahhuudenheikko! Kyseessä täytj^ ollä kirottu sattumien sarja. Täytyy!" kiinnitettiin UMsia tjedonantotau-luja: "Ajakaa enintään neljän mailin nopeudella;" Uteliaat autoilijat kysyivät kyläläisiltä, mistä tämä johtui.- ., • • "Tiehän on loistokunnossa! "Vaa-rallinen mutka" tuolla alempana ei ole lainkaan niin vaarallinen." "Onnettomuuksia sattuu", vastattiin suöjelevasti. "Meidän täytyy varoittaa ihmisiä." Sinä päivänä, jolloin paikallisen tohtorin poika teki moottoripyörällään kuperkeikan jä menetti henkensä, oli koko kylä ilmikapinassa. Kun paikkakunnan omat asukkaat joutuivat uhreiksi, niin oli jo aika ryhtyä toimenpiteisiin. "Jos olisimme Amerikassa, niin me lynkkaisimme hänet", sanoi joku. Myöhemmin illalla kokoutui väkijoukko hänen tupansa edustalle, tosin ilman lynkkaamisen aikomusta. Vanhus herätettiin, ja väkijoukon sähis- _iessä ulkona meni kylän kolme arvo-henkilöä tupaan. Kovin puhein ja uhkauksin he kohtelivat vanhusta myöhään yöhön. ^ "Hän ei myönnä mitään", he sanoivat. "Mutta kyllä me hänet pelotimme. Ei hän enää valojaan vilkuttele." Ja tämä oli totta. Bessien kuolemasta lähtien hän oli käynyt yhä raihnaisemmaksi. Ankarat kuulustelut ja suuttuneen väkijoukon aiheuttama pelko olivat lisänä- Viikon kuuluessa hän kuoli. "Hän vei salaisuutensa mukanaan", sanoivat kartanonherran ystävät. "Voit poistaa ilmoitustaulut • nyt."" : "Ei vielä", päätteli ^kartanonherra. Ja viikon kuluttua hän kutsui heidät uudelleen koolle. "Aiomme sulkea tien", hän ilmoitti. "Niin! Hendryn kuolema'ja se seikka, että joku voi siinä tappaa itsensä ja siten osoittaa, ettei Hendryl-lä ollut mitään seivkanssa tekemistä, aiheuttaa tien sulkemisen ainaiseksi. Minulla on valta tehdä se." "Eilen päätin ajaa kotiin tuota tietä. Tavallisestihan käytän päätietä. Ilta oli ihana. Oikea elokuun ilma. Niin, on Juuri vuosi Bessien kuolemasta, kun saavuin tielle, minun omalle tielleni, sain auringon suoraan \ silmiini. Minua häikäisi ja valo sokaisi minut. Luulette minua narriksi. Mutta keskellä valoa olin näkevinäni lapsen. Se oli pieni tyttö. Jos olisin jatkanut matkaani, olisin ajanut hänen ylitseen tai hänen lävitseen' Pelästyin ja painoin jarrua, niin että vaunu luisui syrjään. Älkää naurako, ^ idiootit. En halua lausua mitään, ^ mutta joka miehellä ei ole sisua ker^- toa, mitä hän on luullut nähneensä. Niillä toisilla ei ollut. Ja nyt, hyvät herrat, tuo tie suljetaan huomenna, suljetaan minulta, teiltä ja jolcaiselta tämän maan autoilijalta!" • Ja niin kävi, että sillä tieirä lapset voivat huolettomina leikkiä aamusta iltaan. Seh jälkeen ei onnettomuuksia ole sattunut, ei silläkään tiellä, joka kiertää mäen yli. Ja kun uteliaat ihmiset kys)rvät: "Eikö tässä kylässä ole lapsia, kun heitä ei näe tiellä?" niin a^Ikuasukkaat hymyilevät. "On kyllä, mutta he leikkivät tur^ valiisuustiellä. t i . * mimm vi i'i ]• • • • • f f . ' ; , iliiti;: ' '-if; • i; •
Object Description
Rating | |
Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, February 12, 1938 |
Language | fi |
Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
Publisher | Vapaus Pub. Co |
Date | 1938-02-12 |
Type | application/pdf |
Format | text |
Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
Identifier | Liekki380212 |
Description
Title | 1938-02-12-09 |
OCR text |
•
Kirj. Philips G. Chadwick
11
,;XSi-ENGLANNISSA, seudulla,
oia en tarkemmin mainitse, on
tai^ninen, \^lk6inen ajotie, jö^a piisi
ihanteellinen autoilijoille, mutta' nyt
siinä lapset huolettomina leikkivät-tien
pintaan on liidulla piirretty jos
jonk nlaisia ruutuja ja ympyröitä,
jöi: |
Tags
Comments
Post a Comment for 1938-02-12-09