Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 11, 1955

              *
4i
5'
(KAUNOKIRJACUNEN VllKKOLEBTl)
l
LIEKKI, the only FinnishUterary weekly in Canada
Published and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Stieet West, Sudbury, Ontario
Registered at the Post Office Department, Ottawa as
second class matter.
LieScki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12 sivuisena,
sisältäen parasta kaunokirjallista ja tieteellistä luettavaa.
TILAUSHINNAT:
1 vuosikerta
6 kuukautta
3 ktMiJcautta
..$4.00
. . 2.25
. . 1.50
THDYS VALTOIHIN:
1 vuosikerta . . . . . . . . $5.00
6 kuukautta 2.75
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLE
1 vuosikerta . . . . . . . . .$5.60 6 kuukautta $3.(M)
ILMOITUSHINNAT:
$1.00 palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $4.00. Kuo-lemsmilmoitus
$4.00 ja sen yhteydessä julkaistava muisto-värsy
$1.00 ja Iditos $1.75. Kirjeenvaihtoilmoitukset $2.00
Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmottajen
on lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset on ostettava
. kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Linii-<!
ted, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
. Toimittaja: K. Salo.
Asiamiehille myönnetään 15 prosentin palkkio.
Ziiekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
P. O. BOX 69
LIEKKI
SUDBUB7, ONTABIO
Viime viikon lopusta lähtien on ainakin täällä Sud-buryssa
voitu sanoa, että jopa alkaa olla tarpeeksi lämmintä:
Täällä toimituksen huushollissa kävisi olo varsin vaikeaksi,
ellei tuossa seinässä olisi hyrrää, joka sentään pitää huolen
siitä, ettei sama kuuma ilma kovin kauan pysy sisällä. Silti-
!kin tulee tuontuostakin mieleen kaiken kiireen keskellä, kuin-
Jka mukava olisi loikoilla jossakin rantakalliolla, pulikoida
vedessä tai veneen tuhdolla narrailla kuhia ja ahvenia. Niin
st on asia kuitenkin kaikkien työn ääressä uurastavien ihmis­ien,
olipa työ mitä laatua tahansa, että sellaiset haaveilut on
viikon parviksi aina karkoitettava mielestä.
Nyt sitten lähestyy juhannus ja tietenkin me vanhoja
suomalaisia perinteitä noudattaen juhlimme juhannusta tänä
vuonna kuten muinakin vuosina. Lieneekö Suomessa vielä­kään
yhtään sellaista paikkakuntaa, jossa ei ainakin nuoriso
'kokoontuisi johonkin järven rantaan, saareen tai kalliolle ju-
Jhannuskokkoa polttamaan ja juhannusleikkejä leikkimään.
Se onkin kaunista ja virkistävää huvia ja varsinkin Suomessa,
missä yöt juhannuksen aikana ovat valoisia — vain pieni hä-miärä
keskiyöllä. V'anhaan aikaan siihen sisältyi jonkinlaisia
taikomisiakin, jotka varsinkin nuorille tytöille olivat erikoi- '
sen «mielenkiintoisia. "Nykyään se puoli on päänyt, mutta ke­säisen
rehevän ja kukkivan luonnon tuoksujen kesäkeliä iloit­seminen,
karkeloiminen ja laulaminen on jo sinänsä elämys
ja sitä vielä tehostaa iloisesti palavan kokon juhlalliset liekit.
Kuten sanottu, on kaunis tapa täälläkin kokoontua viet­tämään
juhannusta johonkin kauniiseen kesänviettopaikkaan.
Täällä se ei sovi missä vain, sillä eihän täällä ole niinkuin
Suomessa kaikki metsät aivan kuin puistoiksi raivattuja.
Täällä ne ovat ryteikköjä. Siksi onkin kokoonnuttava ju-ibannuskokkoa
polttamaan ja muita ulkoilmakemujä viettä­mään
erikoisiin raivattuihin patkkoihin, sellaisiin kuin Sud-buryssa
Työn Puisto, Torontossa Tarmola, Port Arthurissa
Iskun Puisto jne.
Tällaiset yhteiset ulkoilmajuhlat,''joissa kokon loimu­tessa
lauletaan suomalaisia kansanlauluja y-m. kauniita lau­luja,
tekevät mieltä lämmittävän vaikutuksen vanhempaan­kin
väestöön. Lapeille ja nuorille ne ovat erittäin herkullisia
tilaisuuksia, jonka jokainen voi esim. havaita siitä kunka si­sukkaasti
ja silmät loistaen esim. lapset pyrkivät viemään
**viinersinsä'' tikunnokassa kokkoon paistumaan. Niin, että
eikö taas tänäkin vuonna mennä oikein joukolla juhanus-ikokkoa
polttamaan, laulamaan ja kuulemaan kauniita kan­sanlauluja.
Meille on pari lehtemme lukijaa huomauttanut siitä, että
Liekissä ei saisi olla niin paljon erinäisten näytelmä- ja kon­serttitilaisuuksien
mainostuksia. Niin, ehkäpä niistä on jos­sakin
tapauksessa ollut liiaksi, mutta tuskin kuitenkaan ylei­sesti.
Liialta ne saattavat tuntua sellaisten paikkakuntien ih­misistä,
jotka et\-ät erinäisistä syistä ole itse voineet sellaisia
tilabuuksien ja sellaista toimintaa järjestää, mutta tuskin
niistä, jotka kaiken vapaa-aikansa uhraavat kulttuurityöhön,
•kansallisen kulttuurimme vaalimiseen.
Asiahan on niin, että Liekin yksi perustarkoituksista on
tarjota Canadan suomalaisille jalostavaa ja kulttuuritasoa
!kohottavaa lukemista ja sen avulla myöskin innostaa maan-miehiämme
entistä enemmän edistysmieliseen kulttuuritoi­mintaan.
Tällöin ei myöskään voi oHa itarin, että myöskin
Kesäaamuna
Kirj. ESTER KAUSTINEN
Jo kylpee aamun airut auringossa,
on silmä kirkas — nousu päivän terän.
Suur luonto valvoo alla valokerän,
on parvi lauliilintuin koivikossa.
On ikkunassa lukin verkko iMeno,
sen hämyssä yön se jo siihen teki,
vaan aamukaste siitä palan repi
ja herkän tuttien suudehna niin vieno.
Jo verkollensa lukki jälleen palaa,
niin nöyrin mielin aloittaapi työnsä
ja odottaapi jälleen rauhaa yönsä,
kun Pyydystää taas saisi uutta kalaa.
kas kultasiipi, puhdas kesäperho
nyt surmannuottaa kohti lentää, liiiää,
hopealangat houkutellen siintää
ja loistellessa kuultaa satuverho.
Mutt, ah! sä kultasiipi perhoparka,-
jo surmansilmuun siipcs hauras jäikin.
Sait saaliiks' mustan lukin petossäihin
OV elos aamun ensi lento harha.
Kun ikkumni takaa kaiken näen,
vei aatokseni suuren elon tielle,
kun ihmislapsi, jolla elonmielle,
käy silmukoista '^nitään välittäen.
Ah* aamu kirkas vaihtuu päivän puoleen,
on ilma sees ja huokztu kuuma helle.
Myös kääntyy aamu kirkas nuoruudelle
ja perhostanssi haihtuu harhaan,
huoleen.
Kun päivä laskee, iltakello^ soivat,
vuossäikeet vaihtuu verkkoon ihmisellä.
Hopeat päässä, käsi Sydämellä, .
ne muistot pyhän, arjen, mieleen toivat.
Viel aatos muistaa ristilukin verkon
mi nuoruusauringossa loisti, hohti
ja leikitellen tanssi kidki kohti . . .
Ah' silloin taittui siipi puhtaan perhon.
Mutt* luonnossa on jälleen päiväkulta
ja kukat, perhot, lukin verkkoperät
ja vaihtuu aina syksyn taakse kesät
ja kaiken sulkee kätköön tmhon multa.
KIRJEENVAIHTOA 1 Bretti Pulkka — Kyllähän siitä sel­vän
olisi saanut, mutta sellaiseksi kir­joitukseksi
miksi' oli tarkoitettu se ei
ole sopiva ja muutenkin lienee parempi
ettei sitä tällä kerralla Liekissä käytetä.
Pannaan talteen.
Anna AT. — Emme millään päässyt
selville juonesta ja niin siitä olisi ehkä
syntynyt kokonaan toinen juttu, joten
jouduimme jättämään sivuun.
Syhm S. — Kirjoitamme teille siitä
asiasta persoonakohtaisesta
Huomautamme — että erinäisten
sairaustapausten takia on kilpakirjoitus­ten
kohtalon ratkaisu edelfeen viipynyt,
mutta sekin asia vielä selviää, kun jak­setaan
odottaa.
Tässä rmmerossa alkaa sitten uusi
jatkokertomus "Sadun alku ja loppu",
kirj. Vappu Klaara. Keholtamme kaik­kia
Liekin lukijoita seuraamaan sitä
alusta lähtien, sillä se on mielenkiintoi­nen
ja opettava kertomus.
annamme huomiota työlle ja uurastuk­selle,
jota maanmiehemme näiden pyr­kimysten
käytäntöön sovelluttamiseksi
tekevät. Myönnämme, että kaikessa on
pyrittävä säilyttämään tasapaino, ei
liian paljon sinne eikä tänne, ettei leh­temme
missään mielessä muodostuisi
liian y^-ksipuoliseksi.
Lopuksi huomautamme, että älkää
unohtako Liekkiä kesän kuumuudessa­kaan
ja kaikkein vähiten ollessanne ke­sälomaanne
viettämässä. Muistakaa
kirjoittaa, kirjoittaa lyhyttä ja pitkää.
MITÄ JA MITEN SYÖMME
T 7 ' A I K K I A L L . \ maailmassa on ryhdytty lisääntyvänsä
4 - ^ määrässä tutkimaan ihmbten ravitsemiskysymystä, sillä
vaikuttaahan se ratkaisevalla tavalla ihmisten hyvinvointiin
ja työkykyyn. Suomessakin-on näitä kysymyksiä tutkittu
alustavasti jo vuosik3rmmeniä. Tri S. Sundström suoritti jo
vuosina 1905—1907 laajahkoja tutkimuksia. Sittemmin prof
Carl Tigerstedt on suorittanut samanlaisia tutkimuksia ja
viimeksi aivan äskettäin englantilainen sosiologi Arthur
Troph, joka tutkimuksissaan suomalaisen työväen- ja keski­luokan
parissa saavutti eräitä varsin mielenkiintoisia tulok­sia.
Oheellinen on "Suomen Palkkatyöläisen" julkaisema
edellämainittuihin tutkimuksiin perustuva katsaus.
«• * «•
— Olisi monelta kannalta katsoen erittäin tärkeää saada
tarkkoihin tutkimuksiin perustuva tieto siitä, miten suoma­lainen
työmies tai opiskelija ravitsee: itsensä ja millaista tämä
ruoka on laadultaan, määrältään ja kokoonpanoltaan, mainit­see
prof. Tigerstedt eräässä lausunnossaan. Siten saisimme
arvokkaan perustan mm. vastustaessamme erilaisten vatsatau­tien
maassamme saamaa suurta levinneisy^yttä. Tältä pohjalta •
lähtien voisimme myös koettaa aikaansaada ravintoomme sel­laisia
muutoksia, että se hintaa lisäämättä tulisi paremmaksi
ja terveellisemmäksi sekä kohottaisi ikää ja yleistä työkykyä,
,siHä kansalle kokonaisuudessaan ei suinkaan ole yhdenteke­vää,
miten ravinto vaikuttaa jokaisen yksilön työkykyyn.
K. S.
NORMA.ALIRUOAN VA.\TIMUKSET
Pääpiirteittäin katsoen ovat tiedemiehet viime aikoina
asettaneet jokapäiväiselle normaaliruoalle seuraavat vaati­mukset.
Niiden mukaan ruoan on oltava:
1. Terveellistä.
a) riittävää
' b) sisältää kylliksi eri ravintoaineita,
c) sopivan tilavaa,
d) ei liian suolaista eikä hapanta,
e) ei sisällä myrkyllisiä aineosia,
f) hyvin valmistettua,
2. Maukasta ja vaihtelevaa.
3. Halpaa.
4. Kotimaista.
Täyttäessään, kaksi ensimmäistä (1- ja 2.) vaatimuksien
.ruoka jo on hyvää raviontofisiologiselta kannalta katsottu­na,
mutta erikoisen tärkeää oh m3'öskin Ottaa huöiiiioon ta­loudelliset
seikat, varsinkin ruoan hinta. Jotta ruokaa voitai­siin
pitää terveellisenä, siinä pitää olla riittävästi kalorioita
elintarmon ylläpitämiseksi. Toiseksi siinä pitää olla kylliksi
kaikkia niitä eri ravintoaineita, joiden puuttuminen helposti
aiheuttaa puutostauteja.
Ruoan tilavuus on samoin seikka, jota tavallisesti ei lai­sinkaan
oteta huomioon. Nauttimamme ruoan tilavuus ei saa
olla niin pieni, että se ärsyttää sulatuselimistöä, kuten esim.
pelkkää liharuokaa nautittaessa, eikä taas liian suuri, kuten
esim. pelkän perunanravinnon. Kumpikin äärimmäisyys on
omiaan aiheuttamaan vastasairauksia samoin kuin liiallinen
suolaisuus ja happamuus. GHaitallisesti vaikuttaa terveyteen
ja työkykyyn myöskin huonosti valmistettu ja raaka ruoka.
Esimerkiksi - raaka liharuoka on sitäpaitsi epätaloudellista,
sillä suuri osa siitä poistuu sulamattomana antamatta ruu­miille
polttoainetta. Tämä olisi perheenäitien otetava tarkoin
huomioon. .
Vertaamalla sitten edellämainittujen kolmen tutkimuk­sen
pohjalta suomalaista arkiruokaa niihin normaaleihin vaa-timuksiin,
jotka tässä on esitetty, tullaan pääpiirteittäin seu- .
raaviin tuloksiin:
Suomalaisen ruoan hyvät puolet:
1. Riittävää.
2. Eri ravintoaitieita kylliksi.
3. Suhteellisesti katsoen halpaa (varauksin).
Huonot puolet: *
1. Ei ole terveellistä, koska on-,
a) liian tilavaa,
b) liian suolaista ja hapanta,
c) ei tarpeeksi huolellisesti valmistettua,
d) liiaksi kuivaa ruokaa,
e) liika kahvin käyttö aterian lomassa,
f) liian nopeat ateria-ajat.
2. Ei ole riittävän maukasta.
3. Ei ole tarpeeksi vaihtelevaa.
Edellä mainittuihin johtopäätöksiin ovat kolme tutki­jaa
tulleet suorittamalla tutkimuksia useiden satojen perhei­den
piirissä, joista suurin osa kuuluu työntekijöihin tai opis­kelijoihin.
Tutkimuksen yksityiskohtiin puuttuessa havait­semme
helposti muutamia mielenkiintoisia seikkoja, kuten
esimerkiksi sen, että meillä yleensä käytetään aivan liian pal­jon
suolaa. Suomessa käytetään suolaa yhtä henkeä ja päi­vää
kohden keskim. 34 grammaa vaikka ihmisen normaalinen
päivittäin suolantarve on vain 15—17 grammaa. Tiedemies­ten
mukaan meidän olisi ehdottomasti supistettava suolan­käyttöämme
jokapäiväisessä elämässä. Samom on pantu
•merkille, että ruokamme melkein poikkeuksetta myös on liian
tilavaa. Hj-vää ja ravitsevaa sekaruokaa syötäessä on päivän
annos keskimäärin 1.9 kiloa. Jos ruoka on kokoomukseltaan
s e l i l t ä , että keskiraskaassa työssä diP päivittäin'syötävä yli
s
S!
Sivu 2 Laiianiaizuu kesäkuun U' päivSnä«' 195$