1939-10-28-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAIXA, LOKAKUUN 2S PÄIVÄNÄ 1939
Syksy
(Canadan stiomalahten viikkolehti)
Registereä at the Post Office Dept^
Ottau-a. as second class matter,
Tflaoshlnnat:
1 vk.
6 kk. 1.10
3 kk. JSQ
Yhdysvaltoihin:
1 vk. $230
Suomeen ja muualle ulkomaille: .
1 vk. $3.00 e kk- 1.65
Irtonumerot 5 senttiä
Liekki Ilmestyy Jokaisen viikon lau-aotainik
12*6ivuisena^ s i s ä l t ä ä parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-
• tft. •
AsiamiehiUe mydnnetään 20 prosen-tJn
palkkio.
Pyytäkää asiamiesvälineitä jo t&-
Bääa
Kustantaja: Vapaus Puldishing Ck>.
Ltd.
Itoimittaja A. Päiviö.
TDimitusneuvo6to: J. Järvis, Rauha
Mäki. Hilja Aho. E. Suksi. Ester
Kaustinen, Aili Malm, Mäigit Laakso,
Yrjö Saivo ja Jalmar Saari.
Liekkiin aljotut kirjoitukset osol-
«ettara:
LIEKKI
f JO. Box & " giainny,Onl|
TcimituksCT kulmasta
Syksy ja talvi ovat lehtien ja varsinkin
kaunokirjallisen lehden luott'
noUisinta levitysaikaa. Silloinhan ihmiset
ovat enempi huoneessa ja on
aikaa lueskella. Etsiä tietoja ja huvia
sieltät mistä se on parhaiten löydettävissä
olipa missä oli, nimittäin kirjallisuudesta.
Ensi viikolla alkaa Vapauden
levity sr yntäySy johon varmaan
monet meidänkin asiamiehem-me
osallistuvat. Siihen tietysti silloin
on koko huomio kiinnitettävä,
mutta samalla, sHnä "sivussa, tähän
meidän lehteemme. Voihan olla, että
taloon tulee jo Vapaus ja sen tilausta
jatketaan, tahi se nyt tilataan —
mutta entäs Liekki f Sen kysymyksen
voi hyvällä syyllä tehdä samalla
kertaa ja hyvin monessa tapauksessa
siitä voi aiheutua tHaus heti tahi ainakin
lupaus myöhemmälle. Lehtiem-me
levitys on tärkeä ensinnäkitt niiden
taloudelliselta, niiden kannatta-vaisuuden
kannalta, ja sitten — luet^
tavaksihan niitä toimitdlaan ja painetaan;
niiden sisäliö ihmisten nautittavaksi,
se on päätarkoitus. Allekirjoittanut
väittää, että jokaiselta
kymmenestä Canadan suomalaisesta
löytyy i*idä muutamia, jotka haluavat
tilata Liekin, jos se vain heille
esitetään^
* • * •
Tuntuu aivan liialta puhtia joka
numerossa kuvista. Mutta kajottava
siihen juttuun on vidäkin, sillä kovin
vähän on kuvia tarjolle tullut. Ja
kun on vähän tullut, ci ole ollut valinnan
varaa; on jouduttu kokeilemaan
sellaisillakin kuvilla, joista it-meisesti
ei tule hyvää jäljmnöstä^
Käsitä^mf^ i^ttäkyllä *^maailmalla'*
kuvia on^V(ih^iiia^ hvviäkin varas-tpssa^^^
vaan ok tullut ryhdytyksi
tekemään niissä "analysointia**. On
varmaan vaivannut jonkinlainen arkuus
ja epäröinti nittäkin ystäviäm-mcy
jotka muuten olisivat halunneet
kuvia lähettää. Mutta ottakaapa nyt
ja lähettäkää kokeeksi kerran, sittenhän
sen näkee. Palautamme sekä
käytetyt että käyttämättömät kuvat
lähettäjilieen takaisin, joten arvok-kaimmatkaan
eivät käviä sitä tietään.
/ / • .iP,
Koti rakentuu pitkän ajan kuluessa,
se raketituu samalla kun sen im-dJtsiottit
kehittyvät, satnailei kun sen
hjstoria syntyy. — Frodc Sädolin^
SUItaENDEll
OF INDIAM LANDS
BT TREATIES AIADE
IH 1795. lSi5. Am iSlS,
THE INDIANTRIBES SUR-REN-
DER-ED THE ANCIENT
AK.E SiAlCOE. FROA4 THIS
AREA ÖRANTS WERE A4ADE.
m EULFiLLMENT OF EAR-LIBR
PLEDOES TO ÄILLITIA
VETBRAHS. TO CHJLDREtJ OF
LOYAI.ISTS. A>iD TO AtAm'
KETIRED OPFICERS AMJ>
Am
1 rt ^ \
Couchiching Parkissa OriUiassa, Ont. paljastettiin äskettcun
intiaanien juMamuistolaulu, jolla heidän maaoikeutensa Simcoe
kauniissa javen vierellä on vakuutettu eri aikoina.
KIRJ. R; B.
VIIHDYIN ihanasti Santa Gruzil-la
— joka on Galapagos-ryhniään
kuuluva saari Tyynellä Valtamerellä
— ja hyvää seuraakin minulla oli.
Gordon \Vold, laajalti matkustanut
merimies, jonka olin ta\*annut siellä,
ja minä muodostimme todellisen kas-vatusveliparin.
Harhailimme saarta
puolialastomina ja ahnoimme partamme
kas\-aa» uimme pienissä matalissa
laguuneissa, vietimme paratiisielä-mää,
metsästimme, kalastimme jä
pyydv*stimme eläimiä.
Ruokamme N^almistimme tietysti
itse — ja millaisen ruuan I Siinä oli
kaikkea mitä ihminen haluaa —•
etenkin hedelmiä. Banaaneja söimme
kaikenmuotoisina: paistettuina,
keitettyinä; raastettuina, sellaisenaan;
niitä, saimme kukkuloilta niin
paljon kuin ikinä halusimme. Midi-rudkani
hummeri oli ruokalistalla joka
päivä* Ne olivat suuria, voimakkaita
vintiöitä, saksettomia, mutta
sen sijaan niillä oli jättiläismäinen
pyrstö. Yksi ainoa hummeri riitti
kahdelle höikilölle, jäipä \ieiä ylikin,
ja niitä oli niin runsaasti, että
ndjänttestunnissa sai huoletta pyydystettyä
parikymnientä' kappaletta.
Krapuja oli xanhoiila tuhatmäärin
— tulipunaisia, nopeajalkaisia, jotka
juoksivat.laavakivien yli ma.iUa, ja
muita pieniä,, mustia, jotka kuitenkaan
eivät olleet siinä määrin syömis-kelpoisky
että niitä olisi kahtiättanut
py>-d\^tää. Punaiset kra\*ut maistui-x-
at hienoilta, mutta niitä täytyi pjy-dystää
lukuisasti, jos mieli saada
kunnon aterian. Aluksi pyydystin
niitä käsin, sain aikamoisen puraisun,
satutin varpaani ajaessani niitä hurjasti
takaa terävien kivien yli, mutta
\'ähitellen opin Woldilta, että yksinkertaisin
tapa oli varustautua pitkällä
puikolla ja sitten A^ain lävistää.
Kalaa saatoimme pyydystää niin
paljon kuin ikinä mielimme. Laguuneissa
oli parvittain lizoja, jotka
muistuttivat ulkomuodoltaan sillejä,
ja niitä pyydystimme noutaHa piirittämällä
kokonaisen palven kerral-laan^
Ja uimaan mennessämme-unohdimme
harmin harppuunat. Lainasimme
silloin vanhan kiikkerän intiaanikanootin,
ja \^hvTstettuamme
sitä hiukan liittämällä kummallekin
puolelle tiukasti tukin meloimme varovasti
mangrovepuiden juurella. Niiden
keskellä, \'arjoisissa paikoissa, oli
ihania kaloja, meidän haukiamme
muistuttavia, niin liikkumattomia,
että niihin osaaminen ei ollut temppu
eikä mikään. Alutta tarattoman vä-ke\
iä ne olivat, ja välistä oli x^aikea
nostaa saalista vedestä, vaikka meitä
olikin kaksi.
Tavallisin kala oli muuten baca-lao
— Tn-nen x-altameren turska,
jota yleisesti pyydystettiin kuiratta-vaksi
ja mannermaalle lähetettäraksi.
Ne olivat TOimakkaita \^mpdeitä, ai-na
20 kUon painoisia. Niiden kalas-taminen
oli todellista huMa! Jos
sattui pääsemään h\^-ään bacalao-kohtaan,
sai niitä sadoittain. Singau-tettiin
siima veteen ja nostettiin.""«^in-gautettiin
ja vedettiin taas. Kalastus
käxi kuin koneella. Joskus kuitenkin
tapahtui niin, että pyytäjä sai x-ain
Ai, ai, kun olin myöhästyd tämän
syksyisen juttuni kanssa. "No, siitä
ei olisi vahinkoa ollut. Kyllähän tässä
jo on syksystä saanut kyllikseen",
sanoo syksyä vihaava lukija. Min,
lukija on jo hitdniannut syksyn, ymif-ta
minun ylistyslaulua syksylle ei
vielä ole kuullut. — Tarkoitukseni
ei ole silti esittää mitään laulua, siihen
minulta puuttuu taipumusta,
mutta näin vain yksinkertaisesti puhellen
haluaisin kertoa syksyn hyvistä
puolista. Niitä onkin paljon.
KstSBllapa ensinnäkin syksyn väriloistoa
^ ja sitten — syksyllä saamfne
korjata sadon siiiäy. iviiä keväällä
olemme kylväneet. "Mitä ihminen
kylvää, sitä hän myös niittää." Toivottavasti
Liekkimme perhekunta on
suorittanut kylvönsä huolella, jättäen
kaiken pahan kylvämättä, että
sadon korjmdla mamnie, UoHeri, mieli
keveänä koota^tyÖmmetulphsiä, [.Nyt
ehkä kaupunkilainen lukija ajattelet,
että hänen ei tarvi huolehtia kylvöstä
paremmin kuin korjuustakaan. Kyllä
vain, sillä tarkoitan tuolla kylvöllä
yhtäpaljon hyvien puheitten ja tekojen
kylvöä, kuin vajan ja kasviksien
kylvöäkin. Jos emme valitse puheitani
ja tekojamme liikkuessamme tut-taviemme
keskuudessa, niin "korjuun
aikana" saamme murhemielin ja ka-^
tuenkin korjata satoa.
Kas vain, saarnaksiko se syksyn
ylistyslaiUu muuttuikin; se ei ollut
tarkoitus. Mutta nytpä muistin, että
olen jo kerran aikaisemmin käyttänyt
kaiken kaunopuhetsuut^ syksyä
ylistäessäni tässä nufkässa, joten en
voi sitä samaa nyt toistaa, enkä uusia
sanoja sen ylistykseksi löydä. Sen
kuitenkin sanon, että syksy saisi olla
useammin, sUlä syksy kääntää uuden
lehden elämän kirjaan. Olen syksyllä
syntynyt ja siksi tykkäisin syksyn olevan
usein. Kuulostaa ehkä hassulta,
mutta totta se on, että ihailen korkeaa
ikää. Kyllähän minulla noita
vuosia on elettynä jo pitkä rivi, mutta
toivoisin sen rivin jatkuvan —
nopeasti. Vetnha minä olen nyt, muita
kunnioitettava vuosimäärä vielä
iästäni puuttuu. Sitten, kun ikäni
lähentelee kahdeksaa kymmentä, olisi
niin juhlallista oikaista vuosien
painosta kumaraan painunutta selkäänsä.
No tähän se minun yHstyslauluni
hupeni, mutta syksyähän se on vanhuuskin.
Kunpa se Vain olisi kaunista
syksyä.
SJRPA-SEIiKKU.
pään. Silloin oli hai ollut liikkeellä.
Ja välistä hai itse tuli mukana.
Viimein saattoi kalastaminen koko
maailman häitten täjrttämällä paikalla
käydä mahdottomaksi ja silloin
oli pakko siirtyä muille apajille.
Alrran pyörteestä saimme ihania
espanjalaisia makrilleja, doradosia,
ja purjekalpja^ Kaijtti fealat, jot^
näyttivät hmkaiiikin; kummailisilta,
keiasiri minä^saliiö&in^^ ne
tulix^at täyteen rumia ankeriaita —
jotka ansaitsivat kuolemaji, sillä ne
eivät haikailleet edes piirrä meitä
sormiin, kun puhdistimme kalaa ki%n-laiturilia
— edelleen kaiHenlaisia
kummallisia kaloja, jotka muistutti-
\'at enemmän melailiraiiöja kuin sukuaan,
juonikkaita Ja läikkaitä kaloja,
punaisia ja vihreitä ja.sinisiä ja
keltaisia, kaloja, joilla oli porsaan,
kissan tai hevosen pää. Kokonainen
akvaario, sen vannon!
Alutta oli myös todellisia hirxiöi-tä,
liian suuria veal^
viksi. Jättilaisrausfetija ja haikaloja.
Oatkoa d:]]a siviiliä)
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, October 28, 1939 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1939-10-28 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki391028 |
Description
| Title | 1939-10-28-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUANTAIXA, LOKAKUUN 2S PÄIVÄNÄ 1939 Syksy (Canadan stiomalahten viikkolehti) Registereä at the Post Office Dept^ Ottau-a. as second class matter, Tflaoshlnnat: 1 vk. 6 kk. 1.10 3 kk. JSQ Yhdysvaltoihin: 1 vk. $230 Suomeen ja muualle ulkomaille: . 1 vk. $3.00 e kk- 1.65 Irtonumerot 5 senttiä Liekki Ilmestyy Jokaisen viikon lau-aotainik 12*6ivuisena^ s i s ä l t ä ä parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil- • tft. • AsiamiehiUe mydnnetään 20 prosen-tJn palkkio. Pyytäkää asiamiesvälineitä jo t&- Bääa Kustantaja: Vapaus Puldishing Ck>. Ltd. Itoimittaja A. Päiviö. TDimitusneuvo6to: J. Järvis, Rauha Mäki. Hilja Aho. E. Suksi. Ester Kaustinen, Aili Malm, Mäigit Laakso, Yrjö Saivo ja Jalmar Saari. Liekkiin aljotut kirjoitukset osol- «ettara: LIEKKI f JO. Box & " giainny,Onl| TcimituksCT kulmasta Syksy ja talvi ovat lehtien ja varsinkin kaunokirjallisen lehden luott' noUisinta levitysaikaa. Silloinhan ihmiset ovat enempi huoneessa ja on aikaa lueskella. Etsiä tietoja ja huvia sieltät mistä se on parhaiten löydettävissä olipa missä oli, nimittäin kirjallisuudesta. Ensi viikolla alkaa Vapauden levity sr yntäySy johon varmaan monet meidänkin asiamiehem-me osallistuvat. Siihen tietysti silloin on koko huomio kiinnitettävä, mutta samalla, sHnä "sivussa, tähän meidän lehteemme. Voihan olla, että taloon tulee jo Vapaus ja sen tilausta jatketaan, tahi se nyt tilataan — mutta entäs Liekki f Sen kysymyksen voi hyvällä syyllä tehdä samalla kertaa ja hyvin monessa tapauksessa siitä voi aiheutua tHaus heti tahi ainakin lupaus myöhemmälle. Lehtiem-me levitys on tärkeä ensinnäkitt niiden taloudelliselta, niiden kannatta-vaisuuden kannalta, ja sitten — luet^ tavaksihan niitä toimitdlaan ja painetaan; niiden sisäliö ihmisten nautittavaksi, se on päätarkoitus. Allekirjoittanut väittää, että jokaiselta kymmenestä Canadan suomalaisesta löytyy i*idä muutamia, jotka haluavat tilata Liekin, jos se vain heille esitetään^ * • * • Tuntuu aivan liialta puhtia joka numerossa kuvista. Mutta kajottava siihen juttuun on vidäkin, sillä kovin vähän on kuvia tarjolle tullut. Ja kun on vähän tullut, ci ole ollut valinnan varaa; on jouduttu kokeilemaan sellaisillakin kuvilla, joista it-meisesti ei tule hyvää jäljmnöstä^ Käsitä^mf^ i^ttäkyllä *^maailmalla'* kuvia on^V(ih^iiia^ hvviäkin varas-tpssa^^^ vaan ok tullut ryhdytyksi tekemään niissä "analysointia**. On varmaan vaivannut jonkinlainen arkuus ja epäröinti nittäkin ystäviäm-mcy jotka muuten olisivat halunneet kuvia lähettää. Mutta ottakaapa nyt ja lähettäkää kokeeksi kerran, sittenhän sen näkee. Palautamme sekä käytetyt että käyttämättömät kuvat lähettäjilieen takaisin, joten arvok-kaimmatkaan eivät käviä sitä tietään. / / • .iP, Koti rakentuu pitkän ajan kuluessa, se raketituu samalla kun sen im-dJtsiottit kehittyvät, satnailei kun sen hjstoria syntyy. — Frodc Sädolin^ SUItaENDEll OF INDIAM LANDS BT TREATIES AIADE IH 1795. lSi5. Am iSlS, THE INDIANTRIBES SUR-REN- DER-ED THE ANCIENT AK.E SiAlCOE. FROA4 THIS AREA ÖRANTS WERE A4ADE. m EULFiLLMENT OF EAR-LIBR PLEDOES TO ÄILLITIA VETBRAHS. TO CHJLDREtJ OF LOYAI.ISTS. A>iD TO AtAm' KETIRED OPFICERS AMJ> Am 1 rt ^ \ Couchiching Parkissa OriUiassa, Ont. paljastettiin äskettcun intiaanien juMamuistolaulu, jolla heidän maaoikeutensa Simcoe kauniissa javen vierellä on vakuutettu eri aikoina. KIRJ. R; B. VIIHDYIN ihanasti Santa Gruzil-la — joka on Galapagos-ryhniään kuuluva saari Tyynellä Valtamerellä — ja hyvää seuraakin minulla oli. Gordon \Vold, laajalti matkustanut merimies, jonka olin ta\*annut siellä, ja minä muodostimme todellisen kas-vatusveliparin. Harhailimme saarta puolialastomina ja ahnoimme partamme kas\-aa» uimme pienissä matalissa laguuneissa, vietimme paratiisielä-mää, metsästimme, kalastimme jä pyydv*stimme eläimiä. Ruokamme N^almistimme tietysti itse — ja millaisen ruuan I Siinä oli kaikkea mitä ihminen haluaa —• etenkin hedelmiä. Banaaneja söimme kaikenmuotoisina: paistettuina, keitettyinä; raastettuina, sellaisenaan; niitä, saimme kukkuloilta niin paljon kuin ikinä halusimme. Midi-rudkani hummeri oli ruokalistalla joka päivä* Ne olivat suuria, voimakkaita vintiöitä, saksettomia, mutta sen sijaan niillä oli jättiläismäinen pyrstö. Yksi ainoa hummeri riitti kahdelle höikilölle, jäipä \ieiä ylikin, ja niitä oli niin runsaasti, että ndjänttestunnissa sai huoletta pyydystettyä parikymnientä' kappaletta. Krapuja oli xanhoiila tuhatmäärin — tulipunaisia, nopeajalkaisia, jotka juoksivat.laavakivien yli ma.iUa, ja muita pieniä,, mustia, jotka kuitenkaan eivät olleet siinä määrin syömis-kelpoisky että niitä olisi kahtiättanut py>-d\^tää. Punaiset kra\*ut maistui-x- at hienoilta, mutta niitä täytyi pjy-dystää lukuisasti, jos mieli saada kunnon aterian. Aluksi pyydystin niitä käsin, sain aikamoisen puraisun, satutin varpaani ajaessani niitä hurjasti takaa terävien kivien yli, mutta \'ähitellen opin Woldilta, että yksinkertaisin tapa oli varustautua pitkällä puikolla ja sitten A^ain lävistää. Kalaa saatoimme pyydystää niin paljon kuin ikinä mielimme. Laguuneissa oli parvittain lizoja, jotka muistuttivat ulkomuodoltaan sillejä, ja niitä pyydystimme noutaHa piirittämällä kokonaisen palven kerral-laan^ Ja uimaan mennessämme-unohdimme harmin harppuunat. Lainasimme silloin vanhan kiikkerän intiaanikanootin, ja \^hvTstettuamme sitä hiukan liittämällä kummallekin puolelle tiukasti tukin meloimme varovasti mangrovepuiden juurella. Niiden keskellä, \'arjoisissa paikoissa, oli ihania kaloja, meidän haukiamme muistuttavia, niin liikkumattomia, että niihin osaaminen ei ollut temppu eikä mikään. Alutta tarattoman vä-ke\ iä ne olivat, ja välistä oli x^aikea nostaa saalista vedestä, vaikka meitä olikin kaksi. Tavallisin kala oli muuten baca-lao — Tn-nen x-altameren turska, jota yleisesti pyydystettiin kuiratta-vaksi ja mannermaalle lähetettäraksi. Ne olivat TOimakkaita \^mpdeitä, ai-na 20 kUon painoisia. Niiden kalas-taminen oli todellista huMa! Jos sattui pääsemään h\^-ään bacalao-kohtaan, sai niitä sadoittain. Singau-tettiin siima veteen ja nostettiin.""«^in-gautettiin ja vedettiin taas. Kalastus käxi kuin koneella. Joskus kuitenkin tapahtui niin, että pyytäjä sai x-ain Ai, ai, kun olin myöhästyd tämän syksyisen juttuni kanssa. "No, siitä ei olisi vahinkoa ollut. Kyllähän tässä jo on syksystä saanut kyllikseen", sanoo syksyä vihaava lukija. Min, lukija on jo hitdniannut syksyn, ymif-ta minun ylistyslaulua syksylle ei vielä ole kuullut. — Tarkoitukseni ei ole silti esittää mitään laulua, siihen minulta puuttuu taipumusta, mutta näin vain yksinkertaisesti puhellen haluaisin kertoa syksyn hyvistä puolista. Niitä onkin paljon. KstSBllapa ensinnäkin syksyn väriloistoa ^ ja sitten — syksyllä saamfne korjata sadon siiiäy. iviiä keväällä olemme kylväneet. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää." Toivottavasti Liekkimme perhekunta on suorittanut kylvönsä huolella, jättäen kaiken pahan kylvämättä, että sadon korjmdla mamnie, UoHeri, mieli keveänä koota^tyÖmmetulphsiä, [.Nyt ehkä kaupunkilainen lukija ajattelet, että hänen ei tarvi huolehtia kylvöstä paremmin kuin korjuustakaan. Kyllä vain, sillä tarkoitan tuolla kylvöllä yhtäpaljon hyvien puheitten ja tekojen kylvöä, kuin vajan ja kasviksien kylvöäkin. Jos emme valitse puheitani ja tekojamme liikkuessamme tut-taviemme keskuudessa, niin "korjuun aikana" saamme murhemielin ja ka-^ tuenkin korjata satoa. Kas vain, saarnaksiko se syksyn ylistyslaiUu muuttuikin; se ei ollut tarkoitus. Mutta nytpä muistin, että olen jo kerran aikaisemmin käyttänyt kaiken kaunopuhetsuut^ syksyä ylistäessäni tässä nufkässa, joten en voi sitä samaa nyt toistaa, enkä uusia sanoja sen ylistykseksi löydä. Sen kuitenkin sanon, että syksy saisi olla useammin, sUlä syksy kääntää uuden lehden elämän kirjaan. Olen syksyllä syntynyt ja siksi tykkäisin syksyn olevan usein. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta totta se on, että ihailen korkeaa ikää. Kyllähän minulla noita vuosia on elettynä jo pitkä rivi, mutta toivoisin sen rivin jatkuvan — nopeasti. Vetnha minä olen nyt, muita kunnioitettava vuosimäärä vielä iästäni puuttuu. Sitten, kun ikäni lähentelee kahdeksaa kymmentä, olisi niin juhlallista oikaista vuosien painosta kumaraan painunutta selkäänsä. No tähän se minun yHstyslauluni hupeni, mutta syksyähän se on vanhuuskin. Kunpa se Vain olisi kaunista syksyä. SJRPA-SEIiKKU. pään. Silloin oli hai ollut liikkeellä. Ja välistä hai itse tuli mukana. Viimein saattoi kalastaminen koko maailman häitten täjrttämällä paikalla käydä mahdottomaksi ja silloin oli pakko siirtyä muille apajille. Alrran pyörteestä saimme ihania espanjalaisia makrilleja, doradosia, ja purjekalpja^ Kaijtti fealat, jot^ näyttivät hmkaiiikin; kummailisilta, keiasiri minä^saliiö&in^^ ne tulix^at täyteen rumia ankeriaita — jotka ansaitsivat kuolemaji, sillä ne eivät haikailleet edes piirrä meitä sormiin, kun puhdistimme kalaa ki%n-laiturilia — edelleen kaiHenlaisia kummallisia kaloja, jotka muistutti- \'at enemmän melailiraiiöja kuin sukuaan, juonikkaita Ja läikkaitä kaloja, punaisia ja vihreitä ja.sinisiä ja keltaisia, kaloja, joilla oli porsaan, kissan tai hevosen pää. Kokonainen akvaario, sen vannon! Alutta oli myös todellisia hirxiöi-tä, liian suuria veal^ viksi. Jättilaisrausfetija ja haikaloja. Oatkoa d:]]a siviiliä) |
Tags
Comments
Post a Comment for 1939-10-28-02
