Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, January 24, 1948

              h
i
•4
1^
H'
',5,
(KAUNOKIRJALLINEN VIIKKOLEHTI)
Published and printed by the Vapaus Publishing Company
Limited, 100-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the.Post Office Department, Ottawa, as second
class matter.
Liekld ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-slvuisena, sisäl­täen
parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloilta.
TILAUSHINNAT: YHDYSVALTOIHIN:
1 vuosikerta $2.50 1 vuosikerta" $3.10
6 kuukautta 1.40 6 kuukautta 1.80
3 kuukautta 75.
SUOMEEN JA MUUALLE ULKOMAILLA
l vuosikerta $3.75 6 kuukautta ^.00
ILMOITUSHINNAT:
50 senttiä palstatuumalta. Halvin kiitosilmoitus $2.00. Eri­koishinnat
pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajiei^ on
lähetettävä maksu etukäteen.
Asiamiehille myönnetään 20 prosentin palkkio.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksuosoitukset oh ostettava kus­tantajan
nimeen: Vapaus Publishing Company Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited,
lOu-102 Elm Street West, Sudbury, Ontario.
Toimittaja: A. Päiviö.
Liekkiin aiotut kirjoitukset osoitettava:
F. O. BOX 69 L I E K K I SUDBlrttY, ONT.
Toimituksen kulmasta
Pakinoidaanpar vähän kynäilystä ja siihen kuuhimstOi
Meidän kielellämme,-tällä pikkuisen kansan kielellä,
voidaan tulkita kaikki ihmisen ajatukset ja tunteet, ilot, surut
ja ihanteet, tosiasiat ja haaveet, mielikuvituksetkin. Sillä
. voidaan ilmaista syvin viha ja syvin rakkaus. Sillä voidaan
kirjoittaa vakavasti ja sillä voidaan tehdä hauskaa leikkiä.
Sillä voidaan kirjoittaa kaikista asioista ja ajqtuksista niin
kauniisti kuin millään kielellä, ja onpa se esim. sanojen taivu­tukseen
nähden aivan verraton.
Joku luulee, että kauniisti ei voi kirjoittaa tai että kau­neutta
ci synny (ainakaan runossa) muuten kuin latelemalla
peräkkäin korusanoja, rivi riviltä, säe säkeeltä. Erehdys.
Korusanoja on ennemminkin säästäen käytcJtävä. Kauneus
syntyy paljon yksinkertaisemmalla tavalla, senhän huomaam­me
usein lukiessamme ja sen huomaamme myöskin kuunnel-
Icssamme jonkun henkilön yksinkertaista puhetta.
Meillä ihmisillä on omat kykymme ja ominaisuutem­me.
Toinen on ''seppä syntyessään", toisesta ei tule seppää
tekemälläkään. Siis yhdellä on taipumusta yhteen, toisella
toiseen.
Kirjallisessa ja taiteellisessa mielessä puhutaan usein
korvasta", — hyvä kielikorva, hyvä laidukorva, musiikki-korva,
runokorva jne. Niiden omaajat ovat aloilleen "seppiä
syntyessään", omaavat niihin luontaisia taipumuksia. Jos
he saavat lisäksi kehitystä, joko koulun kautta tahi itseopis­kelulla
asianomaisten välineiden avulla, niin tulee heistä
taitureita. Ja kehitysmahdollisuus on aina jokaisella, sitä ei
estä edes ikä, joskin vähän vaikeuttaa ja rajoittaa.
Liekin toimittaja saa silloin tällöin kirjoitushaluisilta
lehtemme lukijoilta kirjoituksia koskevia kysymyksiä ja neu­vonpyyntöjä,
esim. runojen kirjoittamiseen. Se on hyvä,
vaikka niitä on hyvin vaikea täyttää; ei tahdo olla persoo­nallisesti
aikaa eikä riittää voimia. Yleisesti niihin on kyllä
joskus kajottu, julkaistu runousoppia ym. Ja erikoisesti on
huomautettu siitä seikasta että —
Kirjallisuus on paras opas. Lukemalla ja tarkkailemalla
sillä mielellä — kielenkäytön ja kynäilyyn oppimisen mie­lellä
— hyvää kirjallisuutta, ninouttakin, saa pätevää ope­tusta
aivan ilmaiseksi, vieläpä laajemmassa mitassa kuin
sitä on mahdollisuus persoonallisesti keltään saadakaan. Jos­sakin
tapauksessa saa parhaimman opetuksen siten, että
itse kirjoittamalla jäljentää joitakin mielcisiään kirjoituksia
paperille. Siitä, huomioimisen ja käden yhteistoiminnasta
on ennenpitkää seurauksena käytännöllinen taito. Kokeil­kaapa
sitä. .
Tämä on erikoisen tärkeää runoihin nähden. Runout­tahan
muuten tekotapaansa nähden on pääasiassa kahta lajia,
nim. 'säännöllisillä runomitoilla, säännöllisijn sakeisiin ja sä­keistöihin
rakennettua, enimmäkseen loppusoinnuilla kaunis­tettua,
ja niinsanottua vapaata runomittaa, jonka pohjana
on vain runoillincn sanonta ja mahdollisuuden mukaan jaot­telua
ja rytmitystä — mutta jota, ikävä kyllä, näkee julkais­tuna
paljon sellaistakin, josta puuttuu kaikki sille kuuluvat
ehdot, jopa runollinen sanontakin. Siihen kuitenkin pystyy
paremmin sellainen, jollet on "nmokorvaa", vaikka ci muuten
runousoppia tuntisikaan.
Mutta yksi ehto näihin niinkuin kaikkiin kirjoituksiin
nähden on se, että niiden ajatus ymmärretään. Joskus \ulec
käsiimme sellaisia kyhäilyjä, erittäinkin runoja, joiden aja­tus
jos sitä on lainkaan — on niin hämärä, hyppelevä ja
sekava, ettei siliä, synny mitään tolkkua. Silloin joudumme
ajautumaan: koska emme tuota ymmärrä, niin ei sitä ym-m&
rä mmUkaan. Ja niin fanemme sen syrjään, sUlä eihän
selleistä voi korjatakaan.'Jatkamme joskus. — AP.
Järven pinfa
^lonivivahteinen tunneherkkä järven­pinta.
Miten monasti olen istunut ja
ihaillut sinua, katsellut sinun ilmeikkäi­tä
kasvojasi, silloin kun ne loistavat
kirkkaudesta ja tähtöset säteilevät
' kuultavasta syvyydestäsi. Kun joutuu
ilta ja mailleen painuu päivä ja pitene­vät
saarien varjot, loistavat laskevan
päivän punaruskot kalvossasi.*Läikehtii
silloin lempeä äidjnsilmäsi, yölepoon vai-puessasi,
kultaiset ripsesi kahahtavat
hiljaa rannoilla ja rantatörmien tuuheat
hapset valahtavat äidin harteille. Sinä
kuvastat silloin hiljaista, rauhallista on­nea,
kun päivän viimeiset säteet paina­vat
punaisen suutelonsa kasvoillesi.
Katselen ja katselen sinua, sillä sinä
olet käsittämättömän kaunis.
Mutta kun tuuli ulvoo ja myrsky
reuhtoo rannan giiiden oksia ja latvoja
ja taivaalla mustat pilvet paksuina vih-rnavuotina^
iitävät riuhtovan myrskyn
kynsissä, synkistyi sinäkin, menetät
malttisi, yhdyt tuohon hurjimukseen, an­nat
silmäsi sameta, pauhaat ja raivoat.
Silloin murheellisena houkuttelet minut-.
kin"kanssasi myllertäviöii vaahtopäittesi"
harjalle kiikkurhaan purfessani. Syvät
rypyt kaivautuvat otsaasi, siiupieiet pä-ristelevät
vaahtoa, poskipääsi väräjltelc'
vät kiukusta, enkä käsitä taaskaan si­nua,
miksi niin hekumoiderr-riehut pur-tetii
ympärillä ja uhkaat kaataa ja ru­tistaa
sen hennon rungon. Sinä vaanit
minun iiikkeitteni erheitä, käyttääksesi
niitä hyväksesi, sortaaksesi minu!, hä-vittääksesi
minut. Mutta minä olen si­nua
voimakkaampi! Oikuistasi huoli­matta
minä melallani sinut taltutan.
Vaikka suupielesi vaahto pärisee pur­teeni,
et sinä minua tuhoa. Minä vaan
istun purteni perässä ja katselen ja ihai­len
taaskin sinua, sillä raivosi kaunistaa
sinut. Sinun pintasi kuvastaa käsittä-^
mätöntä elämää.
Avautuvat pilvivuorten lokerot, pil­kahtaa
kirkas päivä jälleen, taukoo tuuli
ja tyynenä lepää luonto raivopuuskan
jälkeen. Pyyhkii järvenpinta vaahtopäi­sen
suunsa. Loistavat mainingit päivän
terän kirkastamina ja liplattavat lah­tosten
rantoja kutkutellen. Asetun jäl­leen
rannalle katsellen ja katsellen, sillä
sc on taaskin kaunis. Enkä voi käsittää
missä sen kauneus piilee.
Miten monasti olenkaan sinua ihail­lut!
O. JOHANSSOX. '
Vettä sulkukanavien kautta
vesistöstä toiseen
Suomen tie- ja vesirakennushallitus
on voimatilanteen helpottamiseksi laati­nut
suunnitelmat veden juoksuttamisek­si
sulkukanavien kautta vesistöstä toi­seen,
minkä ansiosta parin kolmen kuu­kauden
kuluttua saataisiin lisää säh­kövoimaa
10—15 kilovvattituntia.
Vettä juoksutettaisiin Kuopion lä­hellä
Sy\'ärinjärvestä Lastukosken ka­navan
kautta Vuotjärveen, Kallavedes­tä
Konnuksen kanavan kautta Unnuk­kaan,
Toisvedestä Herakosken kanavan
kautta Vaskiveteen, joista edelleen Nä-sijärveen
ja sieltä Tammerkosken kaut­ta
Kokemäenjoen vesistöön, sekä Päi­jänteestä
Kalkkisten kanavan kautta
Kymijokeen.
Näiden sulkukanavien kautta lasket­taisiin
vettä noin 6-10 kuutiometriä se­kunnissa
ja tästä toimenpiteestä hyö-*
tyisivät mm. Tainionkosken, Imatran,
Varkauden, Juankosken, Inkeroisten,
Karhulan, Tampereen teollisuuslaitosten
Äctsän, Koisin ja Harjavallan voimalai­tokset.
Tällaista veden juoksutusta on
jo vuodesta 1941 lähtien parina kolmena
kuivana vuonna kokeiltu Kymijoessa,
Kalkkisten kanavalla, mutta uhkaavan
voimakritsin vuoksi sitä nyt olisi suo­ritettava'
entistä laajemmassa mitassa.
Tämä kämpääreissu on yksi niistä monista, joita n^*/!^
työläiset joutuivat siihen aikaan tejcemään. Ei ne olleet pt;'^
aikaisia, usein joutui muuttamaan.
Tämä tapahtui niuistaaksenj v. 1928. Tulin Coli'3
maaliskuun alkupäivinä. Jonkun päivän levättyä tuntuu'3
on liian pitkä aika vartoa kesää ja rahojakaan ei ollut liij.''^
Niinpä menin kurkistelemaan tyi)nvälitystoimistQon,jö5j' 4
vientiä, ja olihan siellä — metsäkämpäire urakkakatka^-*
16 jalan paperipuita ja vielä hyvä maksu, 9 senttiä
joista muualla maksettiin vain 5 tai 6 senttiä.
Niinpä matkalle. Eikä työmaa kaukana ollutkaan,)
Montrealin jokivarella lähellä Elk Lakea Xöysin itseni ]
iltapäivällä. Kaikki miehet olivat vielä metsässä. Ka
aluetta. Kämppiä oli useampia ,mutta en huomannut i
sään mieskämppää. Kokkikämppä oli, koska oli ruok
ovenpielessä, ja olihan siellä mieskin, vaikka ei näjt
kokilta, paremminkin sepältä. Kysyin häneltä mies
ja hän osoitti kädellään. Niitä oli kolme, tai useampiakinj
nin lähemmin tarkastamaan. K e olivat hirsistä tehtyjä,
16 ja 14 jalkaa, mutta ei yhtään ikkunaa. Ajattelin, että|.
kähäntähden ei ple tehty valoreikää ollenkaan. Mutta ovif"
Menin sisäUeja:bupmaliii,*te{tä'hiillä seinää
ikkunalle tilaakaan,/niintärkkaiih se oli asuttu. Äjatd
nyt vaikka keittiön astiakaappia, jossa on hyllyjä
kattoon. Tämä kämppä oli sellainen, hyllyjä seinät
Hyllyjen väli oli 20 tuumaa ja niitä oli sopinut neljä;
käin, paitsi perällä, päädyssä, kurkihirren alla, oli viisi.3
mäistä hyllyä, joka oli maassa, ei ollut tarvinnut tehdä, IB|
sitä'kuitenkin käytettiin. Lattiaa ei myöskään ollut,
ollut lattian paikkaa. Keskelle jääpä väli tarvittiin sillei
öljytynnyrille, joka toimitti lämmityslaitoksen virkaa, if.
vähän ihmettelin jakoiin jännityksessä, että miten tässäi
taan.
Kun tuli ilta ja miehiä alkoi tulla kämppään, hiivini
etten olisi kenenkään tiellä; ajattelin mennä sitten kunb:|
ovat sisällä. Viimein arvelin kaikkien olevan jo siellä. Pc*
sin, kun niitä meni niin paljon, että taisin jäädä ulos)1
mutta erehdyin — siellä oli yhtä paljon tilaa kuin äsked
k i n , . s i l lä miehet olivat nätisti hyllyillään pitkänään
niissä istumaan sopinutkaan. Siellä ne olivat hyvässä
tyksessä. Vielä tuli miehiä puita sylissä ja rupesivat tete
tulta siihen tynnyriin. Siihen kuulema sai tehdä tulei
halusi ja luuli tarvitsevansa, ulkona oli pitkiä puita,
' vinnut muuta kuin ottaa sahan ja katkaista. Ovenpieli
vesiämpäri. Jos jotakin janotti, sai hakea vettä järvest
ei- ollut oikein kaukana. Suupoikaa ei näet ollut eil
näyttänyt tarvitsevankaan. Tein sen huomion, että ne.
olivat alimmaisella hyllyllä, siellä maaperässä, pitivät "-
puista ja tynnyristä, ja ne, jotka olivat ylähyllyllä j
pakkasi kuivaamaan, hakivat vettä.
Odottelin, että koskahan ne lähtevät syömään, mul'ij
näyttivät olevan tyytyväisiä niin kysäsin, milloin täällä
nen syödään. — Me olemme jo syöneet, he sanoivat, i ' ^
ole vielä syönyt, niin se on jo myöhäistä. Sanoin pärj-J
aamuun. Oli kuulema tapa sellainen, että jokainen o"
sässä niin kauan että saa illallisen sieltä tullessaan,
oli hyvä järjestys, ei tarvinnut monta kertaa hyllyiHf
piä, sai heti levon pitkänään eikä tarvinnut turhaa isti' -f
raskaassa työssä kun oli.
Viimein kysäsin: "Pitääköhän minun koko yö ^
tässä tynnyrin vieressä?"
"Ylimmältä hyllyltä kuului ääni: "Täällä on paljonf^^
Rupesin kapuamaan sinne, vedin kuin matoa. ^luttaj
Haukoin ilmaa, kun luulin tukehtuvani. Aloin koetella;
ja onneksi sattui olemaan sopivalla kohdalla rako, josta ^
sin riiveet ulos. Ja eikös sieltä tullutkin raitista ilmaa.'N«J
minä sitten olin onnellisena nena~reiässä kuin linnunpö}|
Heräsin kauheaan räminään, säihkähdin ja ajatteluj
näin pahaa unta, mutta kun . tarkastin, niin huo
että kaikki oli totta. Ovi oli auki ja miehet purkau
ulos hyvässä järjestyksessä yksi toisensa perästä. Siy^H
van kiirekin. Minunkin vuoroni tuli solua alas,
päässyt niin joutuin kuin toiset. Olin riisunut paaliini^
vaatteita pois siellä makuullani, jota minun ei olisi
tehdä, sillä otti jonkun aikaa ennenkuin pääsin ulosji|
kämppään. Toiset olivat jo syömässä. Istuin myöspo)
katselin, mutta en nähnyt mitään syömistä muualU
joitakin rippeitä toisten lautasilla. Toiset nauroivat-j
katsoivat minuun, ja vierelläni oleva mies sanoi: 'T"^]
myöhään."
Minkäs sille, kun myöhästyy, niin myöhiisty)'-^
kyllä jo halunnut syödä, vaan ci näkynyt kokkia mi"
olikohan mennyt karkuuni Ajattelin, että olkoon nj**'
mutta päiv^lHscltä en myöhästy.
Jatkuu kuudennella sivalla
Sivua lAIJANTiUNA. TAMBraCOTTN^J»^ 1948