1945-09-01-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUANTAIx\A, SYYSKUUN 1 PÄIVÄNÄ 194',
Mutta junamme kiiti eteenpäin,
saimme vain ajatuksissamme ajella
siellä.
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited. 100-102
E t a Street West, Sudbury, Ontario.
Reglstered at the Post Office Dept.,
Ottawa^ as second class matter:
Tilaushinnat:
1 vk. . $2.00
6 kk 1.10
5 kk .60
i ^ Yhdysvaltoiliin:
1 vk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . $ 2 . 50
6 kk 1.40
Suomeen ja munalle ulkomaille:
1 vk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . $ 3 . 00
i 6 kk. 1.65
' Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina
12-sivulsena. sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil-
Asiamiehilie myönnetään 20 prosentin
palkkio.
Pyytäkää aslamiesvällneitä Jo tä-nKän.
ILMOITUSHINNAT: Yleinen Itaol-tushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä
60 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
kiltoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan nimeen:
Vapaus Publishing Company
Limited.
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing
Company Limited, 100-102 E t a
Street West, Sudbun^, Oritario
Totaittaja A. Päiviö.
Llekldin aljotut kirjoitukset osoitettava:.
LtEKKI
P.O. Box 69 - - Sudbury. Ont.
Titiiijitilkseh ftarmast;!
On hauska mainita, että ensimmäinen
kirjoitus Liekin lO-vuotisnume-roon
jo saapui, eikä aivan läheltd-kään.
Sen kirJoitta ja siis tarttui a-siaan
heti. Olisikin hyvä, että tähän
merkkimimcrOon tarkoitetut kirjoitukset
— samoin kuin tervehdyksetkin
— saapiiisivat hyvissä ajoin ja
että niifä tulisi monilta elämän, taiteen
ja kulttuurinkin otoilta. Sehän
sitten takaisi sisällön monipuolisuuden.
• * *
Ystävämme "Isociti", samalla kun
lähetti erään kirJan ja uuden tilauksen,
kirjoittaa pakinansa olleen katkenneena
sairauden — tulirokon ja\
sitä seuranneen jälkivaivan vuoksi.
Omituista — että tulirokko. Tuopa
taitaa olla Isoäidille hyvä merkki.
Yleensähän tiedetään, että tulirokko
on efupäässu lasten tauti, joten tämä
viittaa siihen, että Isoäidin on täytynyt
aikatavalla nuorentua. Nyt parannuttua
voimme siis kaksinkertaisesti
onnitella.
Mutta kirjoittaa Isoäiti muutakin
— sieltä heidän kalaisilta rannoiltaan.
**Pappa tässä käväsi vetämässä vähän.
aikaa uistinta, aivan kotiratnias-sa,
ja toi muutamia suuria ja hyviä
kaloja, jotka juurikaan katrnutimme '
ja saimme SS paunan kannua: Olen
/oJTjtf ajaTellut, että lähetän sinne teillekin
maistaa, kun vielä kannutan
sStkeye-löhta.**
Ai, ai, oikein vesi kielelle tulee.
Mutta mitähän täältä'nikkeliperukal-ta
sittett voisimme lähettää vastalahjaksi,
sitä asiaa täytyy ryhtyä jo hyvissä
ajoin ajattelemaan.
* * *
Vähää ennen yhden jatkokertomuksemme
katkeamista alamme taas uuden
ja aika hyvän, Pahjola <— ja nainette
jossa on luonnonkuvausta, seikkailua,
jännitystä ja rakkauttakin
kohtitttlVmen määrä ja joka taiteellisessa
suhteessa vastaa kirjallisia vihi-ti
tn uksia. — AP.
S X D . V T lääkkeet, mukaanlukien
sulfa, keinotekoinen kiniini ja a>pi-rini,
on valmistettu kivihiilestä.
KiRj. MINDA-ÄITI
Tämän kertomuksen olisi pitänyt
valmistua jo lähes vuosi sitten, vaan
tuli niin paljon esteitä ja vastuksia,
että olin jo jättää koko homman. Kuitenkin,,
kun olin jo niin pafjon ehtinyt
tehdä työtä tämän kanssa, päätin sen
viedä loppuun.
\XLÄ^. siitä matkalle lähdöstä
puhuttiin ja oltiin yälillä puhumatta,
kunnas viimein tuli päätös,
että lähdetään sitten. Tyttärethän
ne olivat kovassa puuhassa saada
mammat matkalle. Mihä^ läksiiikin
mielielläni, mutta toista mammaa sai
vähäneriempihoukutella, vaikka mieli
teki hänenkin näkemään entisiä o-linpaifckoja,
tuttavia, sukulaisia ja
veljeä. Minun teki niieli erikoisemmin
päästä katsomaan poikani perhettä,
heillä kun on tytön tyllerö, jota
en ollut nähnyt. Ja olihan niitä
muitakin siellä matkamme päässä,
Port Atthurissa^ esim. mieheni veli,
joka- myös on" miatkakurtipfyahini Veli.
Tyttäret olivat riiin ihrtöissaän niei-tä
matkaan laittaessa, eitä lupäsrvät
tehdä- kötitjyöt hyvih. ^Lyp^mään-kin
siinä piti opetella, ja Toiiii;jo^ke-hui,
että^kyilä ^e ijo ;käy, vaikkei se
maito vielä TTäähtöa riiilikuin sihiilta,
miitta kyllä ^Se vielä vä^fitöaäkin".
Kun Ifapsäkit bli-4tUrittössa, niin
matkalippuja ostamaan. Taas oli
tytöillä touhua, että — "ei sitä mammat
lähde matkaan irmahipetiä, mutta
yläpetikö vai äläpeti?"
*'^Xo eihän me nyt yläpetiä/ sinne
on niin harikalä kiivetä", me toimitimme
ja niin alapeti sovittiin ja tytöt
lähtivät asemalle. Mutta sielläpä
oli sanottu, ettei siihen junaan, jossa
meidän oli määrä lähteä, ole alapetiä
saatavana, eivätkä tytöt olleet uskaltaneet
ottaa yläpetiä ilman mammojen
lupaa. Pienen neuvottelun jälkeen
oli tulos, että me siltikin otamme
sen yläpetin, kyllähän me nyt vielä
niin vikkeliä köntyksiä olemme että
voimme sinnekin kiivetä.
Sunnuntaina ennen lähtöä oltiin
vielä V'-klubin piknekissä Gustafsonin
rannassa. Siellä toverit toivottivat
hauskaa matkaa ja se varmaan tuli
sydämestä, koska meillä todellakin
oli hauska matka.
Maanahtai-iltana lähdettiin asemalle.
Tulimme kai liian varhain,
koska saimme odotella matkatoveria-hi
pitkän aikaa. Tuoda köryyttivät-hän
ne häntäkin sieltä sitten, mutta
vielä oli aikaa yhdessä porista. Kiu-sailtiin
ukkoja, että älkää surko, kyllä
me takaisin tulemme, ellemme satu
matkalla parempia lÖN^Iämään.
Jo kuului junan ääni j^ pianhan se
olikin paikalla. Kiipesimme vaunuun,
muutama käden huiskaus Vielä
"ja niin Haney katosi näköpiiristämme.
^
Junaan päästv^ etsimme makuupaikkamme
ja kiipesimme ylös. Ja
olisittepas nähneet kuinka hyvin se
kävi. Ihan käy harmiksi, kun tuli
niin vanhaksi ja kankeaksi kuvitelluksi
itsehsä. '
Riisuutuminen oli vähän hankalaa.
Vaunu heilui Ja huojui, ja matalakin
oli malamrtier' jos yritti oikaista itseään
ylemmäksi, löi päänsä kattoon
ja jos ^oikaisi käsiään, löi toveriaan
päiihän. Viimein kuitenkin totuimme
pieneen tilaan ja asetuimme makuulle.
Mutta uni ei tahtonut tulla. Vaunu
vaiiL tas:usesti hyssytteli junan
kiitäessä eteenpäin. On jo niin pitkä
aika siitä, kun on viimeksi tuudittamalla
nukutettu, että sai siihenkin
taas uudelleen totutella. Mutta me,
totuimme. Välilfä nukuttiin ja välillä,
kun juna äkkiä pysähtyi, herättiin,
kunnes taas alkoi sama tuudi-tus.
Aloin jo pelätä, että osaankohan.
enää tuutimatta nukkua.
' Ensimmäisen aamun valettua olimme
jo sivuuttaneet Kämloopsin. Junan
pysähdyttyä Ravelstokiin olivat
kaikkf jalkeiliä ja jokainen rifensi
ulos raittiiseen aamuilmaan ihailemaan
kaunista vueristomaiseitiaa,
luojan kaunista luontoa, jota ihmiskädet
olivat vielä täyderitäheet ihanilla
kukkaistutuksilla. Kyllä siinä
olikin ihailemista niiksi muutamiksi
miiiuuteiksi, mitkä siinä pysähdyttiin. •
Mekin ajattelimme mennä asgjnälle
ottamaan kupin kahvia, mutta se asia-kokonaan
unohtui kun ulos tultiin.
Nyt alkoi matkamme Kalliovuorten
yli. Maisema töistään kauniimpi
ja mahtavampi avautui eteemme.
Toiset paikat tekivät -peiöttavaTi- juhlallisen/
tÖi:^et kiehtovan lempin vai-kutiiksen;
Minuh sanavarastoni on
liian köyhä ktivaämään sitä tunnelmaa,
hihikä t ^M hnatkiistija saa
kätieiiessaan vaihtuvia maisemia.
Eräskin rtäihen ^^nbi: '^ililinä olen
Itämä vuötet ^kliik^riut yli hlotteen-kertaan
Ja yhä ulldellifeen ja uudelleen
minä haliiän'niitä katsella samalla
ihailulla;"
Monta kaunista vuoristoliylää sivuutimme
ja kaikki ne viehättivät
omalla tavallaan. Melkein jokaisen
asemahuoneen ympäristöllä oli kauniita
kukkaistutuksia — kaikenlaisia
hyvinhoidettuja kukkia.
Iltapäivällä saavuimme kauneudestaan
ja loistostaan kuuluisaan
Banfiin. Pahaksi onneksi meillä ei
ollut tilaisuutta katsella sitä kauemmin,
oli seurattava junaamme. Sellaisen
vaikutuksen se vaan teki minuun,
katsoessani pikimmiten niitä loistolai-toksia
ja mahtavaa hotellia vuorten
lomassa, että ajattelin: Voi kun tuon
loiston luojat saisivat, itse luomastaan
työstä nauttia, saisivat kaikki edes
päältä katsella kuten mekin; niiden
sisällä asuminen ja siellä lomansa
viettäminen on työläiselle sula mahdottomuus
. . .
Kaikista mietteistä ja haaveista
herätti asemakellon kilahdus. Jokainen
kiirehti vaunuunsa ja matka jatkui.
Hetken vielä kesti vuoristoa,
sitten alkoi maisemat hiljalleen vaihtua-
ja lopulta avautui eteemme avarat
lakeudet. Olimme saapuneet Canadan
aavikolle.
Galgaryssa juna pysähyti hyvän
aikaa. Ehti käydä vähän ulkona ja
postittaa kirjeitä ja kortteja. Taas
alkoi matka ,vii aavikon. Ei eöiditty
enää paljon katsella - viljavainioita,
taikoi tii^la pimeä ja oli asetuttava le-
H'oIle. Kaikki rkävikm hvvin, sillä
olimme jo kotiutuneet mäkuukome-roomme.
Annoimme junan tuuditella
itsemme unten maille.
Aamulla avautui silmäimme eteen
yhä laajemmat viljavainiot. Täälläkin
oli kyliä ja kaupunkeja ja kaikissa
niissä oli monenlaisia kukkalaitteita.
Tuota katsellessa tuli ajatelleeksi,
kuinka paljon ihmiset rakastavatkaan
kukkia. Kauniiksi ja viehättäviksi
ne tekevätkin ihmisten
kulkutiet ia asuinpaikat.
Joillakin farmeiila oli teitten varsiin
istutettu puita ja sekin näytti niin
puoleensa vetävältä: olisi tehnyt mieli
mennä niille lehtikujille ajelemaan.
Elonkorjuu oli juuri käynnissä mo-'
nessa paikassa. Toisin paikoin oli sil-mähkantomatkat
kuhilaita puintia
odottamassa. — Niin, siellä se leioä
lainehtii .
Aavikkoa kulkiessa ei kylläkään
-maisemat paljon muutu, joten se lua-tiiti
monen mielestä hyvin yksitoikkoiselta,
mutta siinäkin on oma viehätyksensä
ja mielenkiintonsa. Tules
mieleen, vaikkei aavikosta pitäisikään,
että sieltä se kuitenkin miljoonille
leipä lähtee ja siksi se tekee yli kulkiessa
niin kunnioittavan vaikutukseni^
. Aikamme kaikkea katseltua juolahti
mieleemme eräs kysymys, probleemi,
jota jauhoimme puoleen ja toiseen
eikä kumpikaan ollut toistaan viisaampi.
Olkoonpa se nyt tarkemmin
selittämättä, sillä täytyyhän meillä
olla jotain matkasalaisuutta.
Reginassa menimme taas ulkoilmaan^
ja; saamaan asemaravintolassa
kupposen kahvia. Taas eteenpäin.
Samassa^ vattnussa oli eräs nainen
matkalla Brandbniin poikansa luo,
jonka sanoi palvelevan Canadan il-mavölinissa.
Ymmärsin häntä hvvin,
sillä olin itsdiin matkalla poikani luo,
joka palvelee Canadan armeijassa.
Mitä lähemmäksi päämäärää tultiin,
sitä kiihkeämmin tuo äiti silmäili aikataulua
ja läski asemanvälejä, arvaillen,
onkohan poika saanut tilaisuutta
tulla häntä vastaan. Bran-doniin
saavuttua emme huomanneet
että poikaa olisi ollut häntä vastassa,
koska näimme hänen kapsäkki kädessä
rientävän eteenpäin ja katoavan
väkijoukkoon,, jota aseman ympärillä
oli paljon.
Yhä riitti aavikkoa. Iltasella saavuimme
VVinnipegiin ja siitä lähdettyä
saimme taas kiivetä makuupaikallemme.
Tämä oli jo kolmas yö matkalla.
En tiedustellut matkatoverini
mieltä, mutta ainakin minä asetuin
nyt nukkumaan vähän erilaisin tuntein
kuin muina iltoina, sillä tiesin
että aamulla ollaan p>erillä.
Aamulla olimme varhain valveilla.
Täytyihän pitää varalla etteivät vie
sivu.. Turha pelko, neekeripoika oli
valmiina tiedottamassa koska oltiin
perillä ja antamassa apuaan kapsäk-kienkantamisessa.
Ja sitäpaitsi mat-kakumj^
anini oli vanhoja arLhurilai-sia,
joten ajattelin, että kyllä sitä toimeen
tullaan, olkoon niin suuri kaupunki
kuin tahtoo.
Fort VVilliamiin saavuttua toverini
tuumi, kun meitä ei vielä ulos laskettu,
että '"mikäs paikka se tämä sitten
on?" — hän oli unohtanut, että
Fott:WilHani länneltä päin tullessa on
ensin.
Loppumatkan, joka ei ottanut monta
minuuttia, me ihan'seisoimme, että
vaan päästään: pikemmin perille.
Ja nyt oltiin Port Arthurissa.
Ulos tultua katselimme ympärillemme
-näkyykö ketään meitä vastassa.-
Ei näkynyt. Arvelimme, että
eivät kai ole ehtineet, kun on näm
varhainen vielä^ ja lieneekö oikea junan
aikakaan tiedossa, ja kuka tieiaa
ovatko vastaanottajamme kaupungl^-
sa vai kesäkämpällään, jne. Tiesin
kyllä, että he tulevat vastaan, tassi
on täytynyt jotain tapahtua.
No, ei muuta kun jätettiin kap5.i-kit
asemalle säilytettäväksi ja lähdettiin
tutustumaan kaupunkiin. I^^'^'''^
toveriini, ettei ainakaan eksytä. ^J'^'-
ta hänpä siinä asemalta kaupunkiin
päin katsellessa tuumi: "Tällainenko^
tämä oli. En minä muista enaa >ii-tään."
— Eihän hän ollut ollut Arthu-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 1, 1945 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1945-09-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki450901 |
Description
| Title | 1945-09-01-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUANTAIx\A, SYYSKUUN 1 PÄIVÄNÄ 194', Mutta junamme kiiti eteenpäin, saimme vain ajatuksissamme ajella siellä. (Canadan suomalaisten viikkolehti) Published and printed by the Vapaus Publishing Company Limited. 100-102 E t a Street West, Sudbury, Ontario. Reglstered at the Post Office Dept., Ottawa^ as second class matter: Tilaushinnat: 1 vk. . $2.00 6 kk 1.10 5 kk .60 i ^ Yhdysvaltoiliin: 1 vk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . $ 2 . 50 6 kk 1.40 Suomeen ja munalle ulkomaille: 1 vk. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . $ 3 . 00 i 6 kk. 1.65 ' Liekki ilmestyy jokaisen viikon lauantaina 12-sivulsena. sisältäen parasta kaunokirjallista luettavaa kaikilta aloil- Asiamiehilie myönnetään 20 prosentin palkkio. Pyytäkää aslamiesvällneitä Jo tä-nKän. ILMOITUSHINNAT: Yleinen Itaol-tushinta 40 senttiä palstatuumalta ja kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin maksu kuolinilmoituksesta $2.00 ynnä 60 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai kiltoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä ilmoituksista. Tilapäisilmoittajien on lähetettävä maksu etukäteen. Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset on ostettava kustantajan nimeen: Vapaus Publishing Company Limited. Kustantaja Ja painaja: Vapaus Publishing Company Limited, 100-102 E t a Street West, Sudbun^, Oritario Totaittaja A. Päiviö. Llekldin aljotut kirjoitukset osoitettava:. LtEKKI P.O. Box 69 - - Sudbury. Ont. Titiiijitilkseh ftarmast;! On hauska mainita, että ensimmäinen kirjoitus Liekin lO-vuotisnume-roon jo saapui, eikä aivan läheltd-kään. Sen kirJoitta ja siis tarttui a-siaan heti. Olisikin hyvä, että tähän merkkimimcrOon tarkoitetut kirjoitukset — samoin kuin tervehdyksetkin — saapiiisivat hyvissä ajoin ja että niifä tulisi monilta elämän, taiteen ja kulttuurinkin otoilta. Sehän sitten takaisi sisällön monipuolisuuden. • * * Ystävämme "Isociti", samalla kun lähetti erään kirJan ja uuden tilauksen, kirjoittaa pakinansa olleen katkenneena sairauden — tulirokon ja\ sitä seuranneen jälkivaivan vuoksi. Omituista — että tulirokko. Tuopa taitaa olla Isoäidille hyvä merkki. Yleensähän tiedetään, että tulirokko on efupäässu lasten tauti, joten tämä viittaa siihen, että Isoäidin on täytynyt aikatavalla nuorentua. Nyt parannuttua voimme siis kaksinkertaisesti onnitella. Mutta kirjoittaa Isoäiti muutakin — sieltä heidän kalaisilta rannoiltaan. **Pappa tässä käväsi vetämässä vähän. aikaa uistinta, aivan kotiratnias-sa, ja toi muutamia suuria ja hyviä kaloja, jotka juurikaan katrnutimme ' ja saimme SS paunan kannua: Olen /oJTjtf ajaTellut, että lähetän sinne teillekin maistaa, kun vielä kannutan sStkeye-löhta.** Ai, ai, oikein vesi kielelle tulee. Mutta mitähän täältä'nikkeliperukal-ta sittett voisimme lähettää vastalahjaksi, sitä asiaa täytyy ryhtyä jo hyvissä ajoin ajattelemaan. * * * Vähää ennen yhden jatkokertomuksemme katkeamista alamme taas uuden ja aika hyvän, Pahjola <— ja nainette jossa on luonnonkuvausta, seikkailua, jännitystä ja rakkauttakin kohtitttlVmen määrä ja joka taiteellisessa suhteessa vastaa kirjallisia vihi-ti tn uksia. — AP. S X D . V T lääkkeet, mukaanlukien sulfa, keinotekoinen kiniini ja a>pi-rini, on valmistettu kivihiilestä. KiRj. MINDA-ÄITI Tämän kertomuksen olisi pitänyt valmistua jo lähes vuosi sitten, vaan tuli niin paljon esteitä ja vastuksia, että olin jo jättää koko homman. Kuitenkin,, kun olin jo niin pafjon ehtinyt tehdä työtä tämän kanssa, päätin sen viedä loppuun. \XLÄ^. siitä matkalle lähdöstä puhuttiin ja oltiin yälillä puhumatta, kunnas viimein tuli päätös, että lähdetään sitten. Tyttärethän ne olivat kovassa puuhassa saada mammat matkalle. Mihä^ läksiiikin mielielläni, mutta toista mammaa sai vähäneriempihoukutella, vaikka mieli teki hänenkin näkemään entisiä o-linpaifckoja, tuttavia, sukulaisia ja veljeä. Minun teki niieli erikoisemmin päästä katsomaan poikani perhettä, heillä kun on tytön tyllerö, jota en ollut nähnyt. Ja olihan niitä muitakin siellä matkamme päässä, Port Atthurissa^ esim. mieheni veli, joka- myös on" miatkakurtipfyahini Veli. Tyttäret olivat riiin ihrtöissaän niei-tä matkaan laittaessa, eitä lupäsrvät tehdä- kötitjyöt hyvih. ^Lyp^mään-kin siinä piti opetella, ja Toiiii;jo^ke-hui, että^kyilä ^e ijo ;käy, vaikkei se maito vielä TTäähtöa riiilikuin sihiilta, miitta kyllä ^Se vielä vä^fitöaäkin". Kun Ifapsäkit bli-4tUrittössa, niin matkalippuja ostamaan. Taas oli tytöillä touhua, että — "ei sitä mammat lähde matkaan irmahipetiä, mutta yläpetikö vai äläpeti?" *'^Xo eihän me nyt yläpetiä/ sinne on niin harikalä kiivetä", me toimitimme ja niin alapeti sovittiin ja tytöt lähtivät asemalle. Mutta sielläpä oli sanottu, ettei siihen junaan, jossa meidän oli määrä lähteä, ole alapetiä saatavana, eivätkä tytöt olleet uskaltaneet ottaa yläpetiä ilman mammojen lupaa. Pienen neuvottelun jälkeen oli tulos, että me siltikin otamme sen yläpetin, kyllähän me nyt vielä niin vikkeliä köntyksiä olemme että voimme sinnekin kiivetä. Sunnuntaina ennen lähtöä oltiin vielä V'-klubin piknekissä Gustafsonin rannassa. Siellä toverit toivottivat hauskaa matkaa ja se varmaan tuli sydämestä, koska meillä todellakin oli hauska matka. Maanahtai-iltana lähdettiin asemalle. Tulimme kai liian varhain, koska saimme odotella matkatoveria-hi pitkän aikaa. Tuoda köryyttivät-hän ne häntäkin sieltä sitten, mutta vielä oli aikaa yhdessä porista. Kiu-sailtiin ukkoja, että älkää surko, kyllä me takaisin tulemme, ellemme satu matkalla parempia lÖN^Iämään. Jo kuului junan ääni j^ pianhan se olikin paikalla. Kiipesimme vaunuun, muutama käden huiskaus Vielä "ja niin Haney katosi näköpiiristämme. ^ Junaan päästv^ etsimme makuupaikkamme ja kiipesimme ylös. Ja olisittepas nähneet kuinka hyvin se kävi. Ihan käy harmiksi, kun tuli niin vanhaksi ja kankeaksi kuvitelluksi itsehsä. ' Riisuutuminen oli vähän hankalaa. Vaunu heilui Ja huojui, ja matalakin oli malamrtier' jos yritti oikaista itseään ylemmäksi, löi päänsä kattoon ja jos ^oikaisi käsiään, löi toveriaan päiihän. Viimein kuitenkin totuimme pieneen tilaan ja asetuimme makuulle. Mutta uni ei tahtonut tulla. Vaunu vaiiL tas:usesti hyssytteli junan kiitäessä eteenpäin. On jo niin pitkä aika siitä, kun on viimeksi tuudittamalla nukutettu, että sai siihenkin taas uudelleen totutella. Mutta me, totuimme. Välilfä nukuttiin ja välillä, kun juna äkkiä pysähtyi, herättiin, kunnes taas alkoi sama tuudi-tus. Aloin jo pelätä, että osaankohan. enää tuutimatta nukkua. ' Ensimmäisen aamun valettua olimme jo sivuuttaneet Kämloopsin. Junan pysähdyttyä Ravelstokiin olivat kaikkf jalkeiliä ja jokainen rifensi ulos raittiiseen aamuilmaan ihailemaan kaunista vueristomaiseitiaa, luojan kaunista luontoa, jota ihmiskädet olivat vielä täyderitäheet ihanilla kukkaistutuksilla. Kyllä siinä olikin ihailemista niiksi muutamiksi miiiuuteiksi, mitkä siinä pysähdyttiin. • Mekin ajattelimme mennä asgjnälle ottamaan kupin kahvia, mutta se asia-kokonaan unohtui kun ulos tultiin. Nyt alkoi matkamme Kalliovuorten yli. Maisema töistään kauniimpi ja mahtavampi avautui eteemme. Toiset paikat tekivät -peiöttavaTi- juhlallisen/ tÖi:^et kiehtovan lempin vai-kutiiksen; Minuh sanavarastoni on liian köyhä ktivaämään sitä tunnelmaa, hihikä t ^M hnatkiistija saa kätieiiessaan vaihtuvia maisemia. Eräskin rtäihen ^^nbi: '^ililinä olen Itämä vuötet ^kliik^riut yli hlotteen-kertaan Ja yhä ulldellifeen ja uudelleen minä haliiän'niitä katsella samalla ihailulla;" Monta kaunista vuoristoliylää sivuutimme ja kaikki ne viehättivät omalla tavallaan. Melkein jokaisen asemahuoneen ympäristöllä oli kauniita kukkaistutuksia — kaikenlaisia hyvinhoidettuja kukkia. Iltapäivällä saavuimme kauneudestaan ja loistostaan kuuluisaan Banfiin. Pahaksi onneksi meillä ei ollut tilaisuutta katsella sitä kauemmin, oli seurattava junaamme. Sellaisen vaikutuksen se vaan teki minuun, katsoessani pikimmiten niitä loistolai-toksia ja mahtavaa hotellia vuorten lomassa, että ajattelin: Voi kun tuon loiston luojat saisivat, itse luomastaan työstä nauttia, saisivat kaikki edes päältä katsella kuten mekin; niiden sisällä asuminen ja siellä lomansa viettäminen on työläiselle sula mahdottomuus . . . Kaikista mietteistä ja haaveista herätti asemakellon kilahdus. Jokainen kiirehti vaunuunsa ja matka jatkui. Hetken vielä kesti vuoristoa, sitten alkoi maisemat hiljalleen vaihtua- ja lopulta avautui eteemme avarat lakeudet. Olimme saapuneet Canadan aavikolle. Galgaryssa juna pysähyti hyvän aikaa. Ehti käydä vähän ulkona ja postittaa kirjeitä ja kortteja. Taas alkoi matka ,vii aavikon. Ei eöiditty enää paljon katsella - viljavainioita, taikoi tii^la pimeä ja oli asetuttava le- H'oIle. Kaikki rkävikm hvvin, sillä olimme jo kotiutuneet mäkuukome-roomme. Annoimme junan tuuditella itsemme unten maille. Aamulla avautui silmäimme eteen yhä laajemmat viljavainiot. Täälläkin oli kyliä ja kaupunkeja ja kaikissa niissä oli monenlaisia kukkalaitteita. Tuota katsellessa tuli ajatelleeksi, kuinka paljon ihmiset rakastavatkaan kukkia. Kauniiksi ja viehättäviksi ne tekevätkin ihmisten kulkutiet ia asuinpaikat. Joillakin farmeiila oli teitten varsiin istutettu puita ja sekin näytti niin puoleensa vetävältä: olisi tehnyt mieli mennä niille lehtikujille ajelemaan. Elonkorjuu oli juuri käynnissä mo-' nessa paikassa. Toisin paikoin oli sil-mähkantomatkat kuhilaita puintia odottamassa. — Niin, siellä se leioä lainehtii . Aavikkoa kulkiessa ei kylläkään -maisemat paljon muutu, joten se lua-tiiti monen mielestä hyvin yksitoikkoiselta, mutta siinäkin on oma viehätyksensä ja mielenkiintonsa. Tules mieleen, vaikkei aavikosta pitäisikään, että sieltä se kuitenkin miljoonille leipä lähtee ja siksi se tekee yli kulkiessa niin kunnioittavan vaikutukseni^ . Aikamme kaikkea katseltua juolahti mieleemme eräs kysymys, probleemi, jota jauhoimme puoleen ja toiseen eikä kumpikaan ollut toistaan viisaampi. Olkoonpa se nyt tarkemmin selittämättä, sillä täytyyhän meillä olla jotain matkasalaisuutta. Reginassa menimme taas ulkoilmaan^ ja; saamaan asemaravintolassa kupposen kahvia. Taas eteenpäin. Samassa^ vattnussa oli eräs nainen matkalla Brandbniin poikansa luo, jonka sanoi palvelevan Canadan il-mavölinissa. Ymmärsin häntä hvvin, sillä olin itsdiin matkalla poikani luo, joka palvelee Canadan armeijassa. Mitä lähemmäksi päämäärää tultiin, sitä kiihkeämmin tuo äiti silmäili aikataulua ja läski asemanvälejä, arvaillen, onkohan poika saanut tilaisuutta tulla häntä vastaan. Bran-doniin saavuttua emme huomanneet että poikaa olisi ollut häntä vastassa, koska näimme hänen kapsäkki kädessä rientävän eteenpäin ja katoavan väkijoukkoon,, jota aseman ympärillä oli paljon. Yhä riitti aavikkoa. Iltasella saavuimme VVinnipegiin ja siitä lähdettyä saimme taas kiivetä makuupaikallemme. Tämä oli jo kolmas yö matkalla. En tiedustellut matkatoverini mieltä, mutta ainakin minä asetuin nyt nukkumaan vähän erilaisin tuntein kuin muina iltoina, sillä tiesin että aamulla ollaan p>erillä. Aamulla olimme varhain valveilla. Täytyihän pitää varalla etteivät vie sivu.. Turha pelko, neekeripoika oli valmiina tiedottamassa koska oltiin perillä ja antamassa apuaan kapsäk-kienkantamisessa. Ja sitäpaitsi mat-kakumj^ anini oli vanhoja arLhurilai-sia, joten ajattelin, että kyllä sitä toimeen tullaan, olkoon niin suuri kaupunki kuin tahtoo. Fort VVilliamiin saavuttua toverini tuumi, kun meitä ei vielä ulos laskettu, että '"mikäs paikka se tämä sitten on?" — hän oli unohtanut, että Fott:WilHani länneltä päin tullessa on ensin. Loppumatkan, joka ei ottanut monta minuuttia, me ihan'seisoimme, että vaan päästään: pikemmin perille. Ja nyt oltiin Port Arthurissa. Ulos tultua katselimme ympärillemme -näkyykö ketään meitä vastassa.- Ei näkynyt. Arvelimme, että eivät kai ole ehtineet, kun on näm varhainen vielä^ ja lieneekö oikea junan aikakaan tiedossa, ja kuka tieiaa ovatko vastaanottajamme kaupungl^- sa vai kesäkämpällään, jne. Tiesin kyllä, että he tulevat vastaan, tassi on täytynyt jotain tapahtua. No, ei muuta kun jätettiin kap5.i-kit asemalle säilytettäväksi ja lähdettiin tutustumaan kaupunkiin. I^^'^'''^ toveriini, ettei ainakaan eksytä. ^J'^'- ta hänpä siinä asemalta kaupunkiin päin katsellessa tuumi: "Tällainenko^ tämä oli. En minä muista enaa >ii-tään." — Eihän hän ollut ollut Arthu- |
Tags
Comments
Post a Comment for 1945-09-01-02
