1952-03-01-10 |
Previous | 10 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
V IISI tai kuusi vuotta oli Marcel touhunnut
kuuluisan taulunsa kanssa,
jonka piti kuvata Punaisenmeren ylimenoa;
ja viisi tai kuusi \TJotta oli lautakunta
kieltänyt tämän värien mestariteoksen.
Ja tosiaankin, jatkuvasta matkustamisesta
edestakaisin taiteilijan studiosta
museoon ja museosta studioon,
taulu tunsi tien niin hyvin, että tarvitsi
vain asettaa se rullien päälle ja se olisi
voinut aivan hyvin sa^ua Louvreen,
puhumattakaan Marcelista, joka oli sen
uudelleen maalannut kymmenen kertaa
ja yksityiskohdittain käynyt yli y l häältä
alas saakka, vannonut, että ainoastaan
persoonallinen vihamielisyys lautakunnan
taholta oli syynä pannaan panemiseen,
joka vuosittain käänsi hänet
pois taidesadongista, ja joutohetkinään
hän oli pannut kokoon noiden Instituutin
vahtikoirien kunniaksi pienen sol-vaussanakirjan
villeine pilkkakuvineen.
Tämä kokoelma voitti kuuluisuutta ja
nautti studioitten keskuudessa ja Ecole
des Beaux^\rtistissa samanlaatuista
yleistä menestystä kuin minkä saavutti
Giovanni Bellinin kuolematon valitus,
maalattu kohtauksesta Turkin suur-sulttaanin
kanssa; jokaisella töhertäjäl-lä
oli siitä kopio säilytettynä muistissaan.
Pitkän aikaa oli Marcel ollut sallimatta
ehdottoman kiellon masentaa itseään,
kiellon, joka tervehti häntä jokaisessa
näyttelyssä. Hän oli mukavasti asettautunut
siihen mielipiteeseen, että hänen
kuvataulunsa oli vaatimattomalla
tavalla seuralainen, jota kauan oli odottanut
t a u l i i " Kaanaan häät,'^ tuo jättiläismäinen
mestariteos, Jonka häikäise*
vää loistoa ei kolmen vuosisadan pöly >
ollut himmentänyt. Sen mukaan Mar-cellähetti
joka vuosi taulunsa salonkiin,
lautakunnan tarkastettavaksi. Vain
saattaakseen tarkastajat pois Jäljiltä ja
jos mahdollista, luopumaan hylkäämis-politiikastaan,
jonka se näkyi omaksuneen
''•Punaisenmeren'ylimenoa" kohtaan,
Marcel, häiritsemättä millään tavoin
taulunsa yleistä juonta, korjaili
eräitä yksityiskohtia ja muutti sen nimeä.
Esimerkiksi erään kerran se tuli lautakunnan
eteen nimellä''Rubicon ylimeno!
" mutta Farao, joka oli huonosti peitetty
Caesarin manttelilla, tunnettiin,
ja hyljättiin kaikella kunnialla, jonka
hän ansaitsi.
Seuraavana vuonna Marcel levitti
taulunsa yli tasaisen tasangon, pani sille
valkoisen kerroksen, jonka piti edustaa
lunta, ja puki egyptiläisen keisarillisen
kaartin krenatööriksi, istutti yhteen
nurkkaan männyn ja nimitti maalauksensa
"Beresinari ylimeno".
.Lautakunta, joka juuri samana päivänä
oli kiillottanut silmälasinsa virka-takkinsa
vuorilla, ei ollut millään tavoin
petettävissä tällä uudella kepposella.
Se tunsi vallan hyvin tuoti itsepintaisen
taulun ennenkaikkea julmasta
monivärisestä hevosesta, joka kohosi
esiin eriiästä Punaisenmeren aalloista.
Tuon hevosMi loimi palveli 'Marcelille
hänen kaikkia kokemuksiaan väreissä ja
yksityiske^Ustelui^ 'hän nimitti sitä
kauniitten sävyjen ^l^istäulukokseen,
koska hän oli niiden valo- jä varjoleir
'kieissä "sximyttänyt kaikki mahdolliset
a^äriyhdistdmät. 3.futt^ kerran jälleen,
tästä yksityiskohdasta'huolimatta, lautakunta
näytti tuskia löytävän kj^iliksi
mustia palloja korostaakseen *'Beresi-nan
ylimenon" kieltämistään.
''Hj^-ä on", sanoi Marcel,
vana x-uonna .lähetän sen takaisin
mellä "Panoraamojen ylimeno."
*'Se on ole\'a heille - heille - heille-hei
heil-heille," lauloi musikantti Schau-nard,
sovittaen sanat uuteen sä\'ellyk-seen
— hirveään meluisaan ukkosmjTs-kyyn
ja sästyksellä joka oli kauhu kaikille
pianoille naapuristossa.
''Kuinka he vaivat kieltää tämän kuvan
saamatta jokaista punavärin tJi^>aa
H E X R Y MITRGER:
"seuraani-
Punaisenmeren ylime o
Punaisestamerestäni nousemaan kasvolleen
ja peittämään heitä häpeällä?"
mutisi Marcel tuijottaessaan tauluaan.
"Kun ajattelee, että se sisältää hyvästi
sadan kruunun arvosta maalia Ja miljoonan
neroja, puhumattakaan nuoruuteni
valoisista päi^^stä, nopeasti paljastuvasta
päästäni. Mutta heillä ei ole milloinkaan
oleva viimeinen sana; kuoleman
henkäykseeni saakka minä edelleen
lähaän niille maalaukseni, tahdon kaivertaa
sen heidän muistiinsa."
"Se on varmasti kaikista varmin keino
saada kaiverretuksi", sanoi Gustave
Colline surullisin äänin lisäten itsekseen:
"Se oli hyvä, se oli todella hy\'ä;
minun on saatava se pois seuraavalla
kerralla kun käsketään ulos."
Marcel jatkoi manaamistaan jonka
Schaunard sitä mukaa sovitti musiikkiin.
"Ah, ne eivät hyväksy minua", sanoi
Marcel. "Ah, hallitus maksaa lautakunnalle,
antaa niille ristejä yhdessä
ainoassa tarkoituksessa, kieltää minut
kerran vuodessa inaaliskuun ensimmäisenä
päivänä. Minä näen heidän ideansa
selvästi nyt — minä näen sen ehdottoman
selvästi: ne aikovat ajaa minut
murskaamaan siveltimeni. IHe ehkä toivovat,
että kieltämällä minun Punaisen-mereni,
he saavat minut heittäytymään
epätoivoissani alas ikkunasta. Mutta
he tuntevat hyvin vähän ihmissydäntä,
jos odottavat'saavansaKYiinut kiinni sellaisesta
kömpelöstä kepposesta. Minä en
enää odota vuotuisen salongin aikaa.
Huomisesta lähtien minun teokseni tulee
Pamokleen tauluksi, joka ikuisesti riippuu
heidän olemassaolonsa yllä. Tästä
lähtien minä lähetän jokaisen niistä kerran
viikossa heiUe, hehian kotiinsa, hei-dän
perheensä syiiin, keskelle heidän ^sa sanomalehtir^rtterille, jonka v i
yksityiselämäänsä. Minä häiritsen hei- vöUisuus oU merkitä muistiin vuolaat
äthuo- loukkaukset ylhäisistä. Han h^nkkr
p^syjä parlamenttirakennuksiin tai
oleva; vieläpä hän pani hinnanifiajijJ
le. JSIedicis voi ostaa ideoitakin (öja,
kä>^töä tai jälleenmyj^ntiä varten
Ien kaikiUe kirjailijoille ja taiteOiioiiu
tunnettu läheinen ystävä, kirjoituaSy
tien tuttii henki, oli hän taiteitten ^
modeus. Hän voi vaihtaa sikaarin
kymppisentin novelliin, tohvelisi sonej.
tiin, vasta ongitun kalan paradojdin:
. hän voi puhua niin ja nim paljon tunnjsl
dän kotoista iloaan, se saa
nolle tuulelle. He tulevat hyvin pian
hulluiksi ja on pantava huUunpaitaan
kun menevät Instituuttiin niinä päivinä
kun siellä on kokouksia. . Se ajatus imellyttää
minua."
Muutama päivä myöhemmin, kun
Marcel oli jo unohtanut kauheat kosto-suuimitelmansa
vainoöjiaan kohtaan,
hänen luonaan vieraili Isa Medicis. Se
oli nimi jolla veljeskunta nimitti erästä
miestä, jonka oikea nimi oli Soloman, ja
joka siihen aikaan dli hyvin tunnettu
' kautta koko taide- ja kirjallisuusmaail-man,
joiika kanssa hänellä jatkuvasti oli
asioimisia. Isä Medicis välitti kaikenlaista
kamaa. Hän myi täydellisiä talon
kalustoja kahdestatoista frangista tuhanteen
kruunuun saakka. Hän osti
kaikkea, ja tiesi kuinka myydä ne jälleen
voitolla. Hänen kauppansa sijaitsi
Place du Croussella ja oli mukava
paikka mistä voi löytää kaikkea mitä
haluaa. Kaikkia luonnon tuotteita,
kaikkia taideluomuksia, kaikkea mitä
tuli esiin maan uumenista tai ihmisne-roudesta
T - kaikesta havaitsi Medicis
olevan mahdollista ^yda-^^Uppaa' voitolla.
*Hänen asioimispiiriinsä sisäftyi
kaikki, ehdottomasti kaikki olemassa
Canadan suomalaisille
äänilevyjen ystävOle!
„ , SUOMEN™
juhlavuotena, olynipia-vuotena, on meillä ilo lähestyä Canadan
suomalaisia iloisen ja tunnelmallisen musiikin väUtyksfeUä toivoen
tAten osaltamme Ixijittavanune heimositeitä valtam«-en molemmin
puolin. Suomen suurimman fihni-yhtiön, SUOMI-PILMI
OY:n sisaryhtiön. RIS-KO OY:n tuottama LEUONA-levy on
nopeasU kohonnut erääksi Suomen johtavimmista levymerkeistä
ja on sen päämyyntioikeus nj-t käytyjen neuvottelujen tuloksena
käsittävällä alueella annettu VAPAUS PUBUSH-
.INQ CO. LTD:lle.
Tärttohi Valittu ohjelmisto ja paras teknillinen taso ovat ne peri-ftötteet,
jotka määräävät LEIJONA-levytylcset. Jokaineft sävellys
Ä^vitus samoin kuin orkesterien, kokoonpano tutkitaan tarkoin
^ laxiliajftt^ sekä instnunenttisolistit kuuluvat Suornen tämän
hetk^ valtoluokkaan. Äänitys, matrisointi ja levyjen puristus
alaisena. Tämän takia soivatkin
mjONA-levyt kauneumnm ja kauimmin. Jenkasta ja vanhasta
remss^äst^ polkasta korkeimmat vaatimukset täyttävään t^de-musii^
in saakka sisältyä ohjelmisto, joka tästä lähtien tSjo-
^I?ST?I2S^^ suomaläisme äänilevyjen kuuntelijoille VAPAUS
PUmjSHING CO:n kautta. Tutustukaa LEIJONIIN, arvostelkaa
ja lausukaa toivomuksianne.
Tulönme jatkuvasti antamaan mielenkiintoisia tietoja tulevasta
^ ^ ^ ^ t a m m e , laulajistamme, säveltäjistämme ja orkeste-
Toivoen vilkata ja miellyttävää kanssakäymistä näin "ensi-tai
»amisen jälkeen pyjdämme saada toivottaa parhainta vuoden
jui-Koa*
Sivu 10
Helsinki, Suomi
kutsuja yksityiskekkereihih, hän antoi
majapaikkoja öittäin tai viikottain ko.
dittomille taiteilijoille, jotka maksoivat
hänelle tekeniällä kopioita vanhojen
mestarien teoksista Louvressa* Vihr^
sä kamarissa ei bllut salaisuuksia hand.
le; hän voi sijoittaa lemmikkielulLkaa
jollekm johtajalle; hän'Mnkki sinulle
kaikenlaisia ietuja. Hän kuljetti pääs.
sään kahdenkymmenenviidentuhannea
osoitteen almanakkaa,ja.^unsi asunnot
nimeltä ja kaikkien kuuluisuuksien sa-läisuudet,
hämäräperä\setk£.|^
Saapuessaan taiteiUjö^i|ten majaan
noine tietoineen, J9ti^2äupnnehtivat
häntä, Medicis aa-i^iä^^^feBsa edulli-seen
aikaan. Tosiasia^acneljä ystävj-s-tä
oli sinä hetkenä kokööhtunut neuvotteluun
Ja, ollen raivoisa ruokahalu vai
litsevana, keskustelu liikkui vakavissa
liha-Ieipäkysyniyksissä. CHi sunnuntai,
kuukauden viimeinen päiyä. Synkistä
synkin päiyäl
Seii johdosta Medicoin tulOa terveli.
dittiin riemukuorossaj isä^ he tiestöt,
että hän oli liian ssuta^ i^jast^ tuhla-takseen
sitä pelkään ^^eräiluun; siksi
hänen läsnäolonsa aina ilmoitti, että Mn
on valmis kaupantekoon:
"Hyvää iltaa, herra^"i"sanoi Medicis,
"kuinka voitte?" \|
**Colline", sanoi Rodophe vuoteella
maaten, jonne oli painiöi^| nauttimaan
pitkällään olosta, "harjoita J vieraanvaraisuutta
ja tarjoa viedyllemme tuoli;
vieras on pyhä, teen kunniaa teille", lisäsi
runoilija.
Colline työnsi tuoliii," jossa"'|)li suunnilleen
yhtä paljon joustavui|tta kuin
pronssikappaleessa, ja. tarjosi'^»sen M^
dicisille. Hän pudot|aiai^äl"#olille ja
alkoi valittaa sen kovuutta, kun muisti,
että hän itse kerran mja.;5ep Collinille,
vaihtamalla uskontunnustukseen, jonka
hän jälkeenpäin myi apulaisilleJ Istuessaan
tuolille, kuului vieraan ^taskusu
hopean helinä ja tämä soinnukas sinfonia
veti neljä taiteilijaa unelmiin, jotka
olivat täynnä suloutta. 5
"Nyt", sanoi Rodophe matialla äänellä.
Marcelille, "kuulkaamr^ laulua.
Säestys kuulostaa hyvältä."
"Monsieur Marcel", sanoi j^Iedicis.
"Minä yksinkertaisesti tulin iuomaan
sinulle rikkauden. Se tsilrtpo sanoa, minä
tulen tarjoamaan sinulle Erinomaisen
tilabuuden astua taiteen maailmaan.
Taide, kuten vallan hyviii"tie<Et Monsieur
Marcel, on kuiva tie, missä kunnia
muodostaa keitaita," >
"Isä Medicis", sanoi Maw:el|joka oli
naalttamattomuuden partaalla, Ikunnioi-tetun
suojeluspyhimyksenne, * viidenkymmenen
prosentin nimessä, olkaa ly-hj^
tsanäiheh.^' f
^tTässä -Oh tä^otis"; uudisti |Medicis.
"Rikas amatööri, joka kerää kuvagalleriaa,
ja jqnka koBtälo j^iätti iiatkalle
Eurooppaan, pn valtuuttanut minut
hankkimaan itselleen sairjän; merkkiteoksia.
Minä annan sinulle tilaisuuden
.tulla sisällytetyksi tähän kokoelmaan.
Sanalla sanoen, olen tullut ostamaan sinun
'Punaisenmeren ylimenosi'
"Onko maksu rahassa?" kysji Marcel.
"Maksu on rahassa", vastasi kauppias
helistäen taskuaan. ^
*\ratkakaa, Medicis", sanoi!; Marcel
osaittaen^imaalaustaani^it^^Iihä jätän
teidän kunniaksenne määrätä hinta täs-
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, March 1, 1952 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1952-03-01 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki520301 |
Description
| Title | 1952-03-01-10 |
| OCR text |
V IISI tai kuusi vuotta oli Marcel touhunnut
kuuluisan taulunsa kanssa,
jonka piti kuvata Punaisenmeren ylimenoa;
ja viisi tai kuusi \TJotta oli lautakunta
kieltänyt tämän värien mestariteoksen.
Ja tosiaankin, jatkuvasta matkustamisesta
edestakaisin taiteilijan studiosta
museoon ja museosta studioon,
taulu tunsi tien niin hyvin, että tarvitsi
vain asettaa se rullien päälle ja se olisi
voinut aivan hyvin sa^ua Louvreen,
puhumattakaan Marcelista, joka oli sen
uudelleen maalannut kymmenen kertaa
ja yksityiskohdittain käynyt yli y l häältä
alas saakka, vannonut, että ainoastaan
persoonallinen vihamielisyys lautakunnan
taholta oli syynä pannaan panemiseen,
joka vuosittain käänsi hänet
pois taidesadongista, ja joutohetkinään
hän oli pannut kokoon noiden Instituutin
vahtikoirien kunniaksi pienen sol-vaussanakirjan
villeine pilkkakuvineen.
Tämä kokoelma voitti kuuluisuutta ja
nautti studioitten keskuudessa ja Ecole
des Beaux^\rtistissa samanlaatuista
yleistä menestystä kuin minkä saavutti
Giovanni Bellinin kuolematon valitus,
maalattu kohtauksesta Turkin suur-sulttaanin
kanssa; jokaisella töhertäjäl-lä
oli siitä kopio säilytettynä muistissaan.
Pitkän aikaa oli Marcel ollut sallimatta
ehdottoman kiellon masentaa itseään,
kiellon, joka tervehti häntä jokaisessa
näyttelyssä. Hän oli mukavasti asettautunut
siihen mielipiteeseen, että hänen
kuvataulunsa oli vaatimattomalla
tavalla seuralainen, jota kauan oli odottanut
t a u l i i " Kaanaan häät,'^ tuo jättiläismäinen
mestariteos, Jonka häikäise*
vää loistoa ei kolmen vuosisadan pöly >
ollut himmentänyt. Sen mukaan Mar-cellähetti
joka vuosi taulunsa salonkiin,
lautakunnan tarkastettavaksi. Vain
saattaakseen tarkastajat pois Jäljiltä ja
jos mahdollista, luopumaan hylkäämis-politiikastaan,
jonka se näkyi omaksuneen
''•Punaisenmeren'ylimenoa" kohtaan,
Marcel, häiritsemättä millään tavoin
taulunsa yleistä juonta, korjaili
eräitä yksityiskohtia ja muutti sen nimeä.
Esimerkiksi erään kerran se tuli lautakunnan
eteen nimellä''Rubicon ylimeno!
" mutta Farao, joka oli huonosti peitetty
Caesarin manttelilla, tunnettiin,
ja hyljättiin kaikella kunnialla, jonka
hän ansaitsi.
Seuraavana vuonna Marcel levitti
taulunsa yli tasaisen tasangon, pani sille
valkoisen kerroksen, jonka piti edustaa
lunta, ja puki egyptiläisen keisarillisen
kaartin krenatööriksi, istutti yhteen
nurkkaan männyn ja nimitti maalauksensa
"Beresinari ylimeno".
.Lautakunta, joka juuri samana päivänä
oli kiillottanut silmälasinsa virka-takkinsa
vuorilla, ei ollut millään tavoin
petettävissä tällä uudella kepposella.
Se tunsi vallan hyvin tuoti itsepintaisen
taulun ennenkaikkea julmasta
monivärisestä hevosesta, joka kohosi
esiin eriiästä Punaisenmeren aalloista.
Tuon hevosMi loimi palveli 'Marcelille
hänen kaikkia kokemuksiaan väreissä ja
yksityiske^Ustelui^ 'hän nimitti sitä
kauniitten sävyjen ^l^istäulukokseen,
koska hän oli niiden valo- jä varjoleir
'kieissä "sximyttänyt kaikki mahdolliset
a^äriyhdistdmät. 3.futt^ kerran jälleen,
tästä yksityiskohdasta'huolimatta, lautakunta
näytti tuskia löytävän kj^iliksi
mustia palloja korostaakseen *'Beresi-nan
ylimenon" kieltämistään.
''Hj^-ä on", sanoi Marcel,
vana x-uonna .lähetän sen takaisin
mellä "Panoraamojen ylimeno."
*'Se on ole\'a heille - heille - heille-hei
heil-heille," lauloi musikantti Schau-nard,
sovittaen sanat uuteen sä\'ellyk-seen
— hirveään meluisaan ukkosmjTs-kyyn
ja sästyksellä joka oli kauhu kaikille
pianoille naapuristossa.
''Kuinka he vaivat kieltää tämän kuvan
saamatta jokaista punavärin tJi^>aa
H E X R Y MITRGER:
"seuraani-
Punaisenmeren ylime o
Punaisestamerestäni nousemaan kasvolleen
ja peittämään heitä häpeällä?"
mutisi Marcel tuijottaessaan tauluaan.
"Kun ajattelee, että se sisältää hyvästi
sadan kruunun arvosta maalia Ja miljoonan
neroja, puhumattakaan nuoruuteni
valoisista päi^^stä, nopeasti paljastuvasta
päästäni. Mutta heillä ei ole milloinkaan
oleva viimeinen sana; kuoleman
henkäykseeni saakka minä edelleen
lähaän niille maalaukseni, tahdon kaivertaa
sen heidän muistiinsa."
"Se on varmasti kaikista varmin keino
saada kaiverretuksi", sanoi Gustave
Colline surullisin äänin lisäten itsekseen:
"Se oli hyvä, se oli todella hy\'ä;
minun on saatava se pois seuraavalla
kerralla kun käsketään ulos."
Marcel jatkoi manaamistaan jonka
Schaunard sitä mukaa sovitti musiikkiin.
"Ah, ne eivät hyväksy minua", sanoi
Marcel. "Ah, hallitus maksaa lautakunnalle,
antaa niille ristejä yhdessä
ainoassa tarkoituksessa, kieltää minut
kerran vuodessa inaaliskuun ensimmäisenä
päivänä. Minä näen heidän ideansa
selvästi nyt — minä näen sen ehdottoman
selvästi: ne aikovat ajaa minut
murskaamaan siveltimeni. IHe ehkä toivovat,
että kieltämällä minun Punaisen-mereni,
he saavat minut heittäytymään
epätoivoissani alas ikkunasta. Mutta
he tuntevat hyvin vähän ihmissydäntä,
jos odottavat'saavansaKYiinut kiinni sellaisesta
kömpelöstä kepposesta. Minä en
enää odota vuotuisen salongin aikaa.
Huomisesta lähtien minun teokseni tulee
Pamokleen tauluksi, joka ikuisesti riippuu
heidän olemassaolonsa yllä. Tästä
lähtien minä lähetän jokaisen niistä kerran
viikossa heiUe, hehian kotiinsa, hei-dän
perheensä syiiin, keskelle heidän ^sa sanomalehtir^rtterille, jonka v i
yksityiselämäänsä. Minä häiritsen hei- vöUisuus oU merkitä muistiin vuolaat
äthuo- loukkaukset ylhäisistä. Han h^nkkr
p^syjä parlamenttirakennuksiin tai
oleva; vieläpä hän pani hinnanifiajijJ
le. JSIedicis voi ostaa ideoitakin (öja,
kä>^töä tai jälleenmyj^ntiä varten
Ien kaikiUe kirjailijoille ja taiteOiioiiu
tunnettu läheinen ystävä, kirjoituaSy
tien tuttii henki, oli hän taiteitten ^
modeus. Hän voi vaihtaa sikaarin
kymppisentin novelliin, tohvelisi sonej.
tiin, vasta ongitun kalan paradojdin:
. hän voi puhua niin ja nim paljon tunnjsl
dän kotoista iloaan, se saa
nolle tuulelle. He tulevat hyvin pian
hulluiksi ja on pantava huUunpaitaan
kun menevät Instituuttiin niinä päivinä
kun siellä on kokouksia. . Se ajatus imellyttää
minua."
Muutama päivä myöhemmin, kun
Marcel oli jo unohtanut kauheat kosto-suuimitelmansa
vainoöjiaan kohtaan,
hänen luonaan vieraili Isa Medicis. Se
oli nimi jolla veljeskunta nimitti erästä
miestä, jonka oikea nimi oli Soloman, ja
joka siihen aikaan dli hyvin tunnettu
' kautta koko taide- ja kirjallisuusmaail-man,
joiika kanssa hänellä jatkuvasti oli
asioimisia. Isä Medicis välitti kaikenlaista
kamaa. Hän myi täydellisiä talon
kalustoja kahdestatoista frangista tuhanteen
kruunuun saakka. Hän osti
kaikkea, ja tiesi kuinka myydä ne jälleen
voitolla. Hänen kauppansa sijaitsi
Place du Croussella ja oli mukava
paikka mistä voi löytää kaikkea mitä
haluaa. Kaikkia luonnon tuotteita,
kaikkia taideluomuksia, kaikkea mitä
tuli esiin maan uumenista tai ihmisne-roudesta
T - kaikesta havaitsi Medicis
olevan mahdollista ^yda-^^Uppaa' voitolla.
*Hänen asioimispiiriinsä sisäftyi
kaikki, ehdottomasti kaikki olemassa
Canadan suomalaisille
äänilevyjen ystävOle!
„ , SUOMEN™
juhlavuotena, olynipia-vuotena, on meillä ilo lähestyä Canadan
suomalaisia iloisen ja tunnelmallisen musiikin väUtyksfeUä toivoen
tAten osaltamme Ixijittavanune heimositeitä valtam«-en molemmin
puolin. Suomen suurimman fihni-yhtiön, SUOMI-PILMI
OY:n sisaryhtiön. RIS-KO OY:n tuottama LEUONA-levy on
nopeasU kohonnut erääksi Suomen johtavimmista levymerkeistä
ja on sen päämyyntioikeus nj-t käytyjen neuvottelujen tuloksena
käsittävällä alueella annettu VAPAUS PUBUSH-
.INQ CO. LTD:lle.
Tärttohi Valittu ohjelmisto ja paras teknillinen taso ovat ne peri-ftötteet,
jotka määräävät LEIJONA-levytylcset. Jokaineft sävellys
Ä^vitus samoin kuin orkesterien, kokoonpano tutkitaan tarkoin
^ laxiliajftt^ sekä instnunenttisolistit kuuluvat Suornen tämän
hetk^ valtoluokkaan. Äänitys, matrisointi ja levyjen puristus
alaisena. Tämän takia soivatkin
mjONA-levyt kauneumnm ja kauimmin. Jenkasta ja vanhasta
remss^äst^ polkasta korkeimmat vaatimukset täyttävään t^de-musii^
in saakka sisältyä ohjelmisto, joka tästä lähtien tSjo-
^I?ST?I2S^^ suomaläisme äänilevyjen kuuntelijoille VAPAUS
PUmjSHING CO:n kautta. Tutustukaa LEIJONIIN, arvostelkaa
ja lausukaa toivomuksianne.
Tulönme jatkuvasti antamaan mielenkiintoisia tietoja tulevasta
^ ^ ^ ^ t a m m e , laulajistamme, säveltäjistämme ja orkeste-
Toivoen vilkata ja miellyttävää kanssakäymistä näin "ensi-tai
»amisen jälkeen pyjdämme saada toivottaa parhainta vuoden
jui-Koa*
Sivu 10
Helsinki, Suomi
kutsuja yksityiskekkereihih, hän antoi
majapaikkoja öittäin tai viikottain ko.
dittomille taiteilijoille, jotka maksoivat
hänelle tekeniällä kopioita vanhojen
mestarien teoksista Louvressa* Vihr^
sä kamarissa ei bllut salaisuuksia hand.
le; hän voi sijoittaa lemmikkielulLkaa
jollekm johtajalle; hän'Mnkki sinulle
kaikenlaisia ietuja. Hän kuljetti pääs.
sään kahdenkymmenenviidentuhannea
osoitteen almanakkaa,ja.^unsi asunnot
nimeltä ja kaikkien kuuluisuuksien sa-läisuudet,
hämäräperä\setk£.|^
Saapuessaan taiteiUjö^i|ten majaan
noine tietoineen, J9ti^2äupnnehtivat
häntä, Medicis aa-i^iä^^^feBsa edulli-seen
aikaan. Tosiasia^acneljä ystävj-s-tä
oli sinä hetkenä kokööhtunut neuvotteluun
Ja, ollen raivoisa ruokahalu vai
litsevana, keskustelu liikkui vakavissa
liha-Ieipäkysyniyksissä. CHi sunnuntai,
kuukauden viimeinen päiyä. Synkistä
synkin päiyäl
Seii johdosta Medicoin tulOa terveli.
dittiin riemukuorossaj isä^ he tiestöt,
että hän oli liian ssuta^ i^jast^ tuhla-takseen
sitä pelkään ^^eräiluun; siksi
hänen läsnäolonsa aina ilmoitti, että Mn
on valmis kaupantekoon:
"Hyvää iltaa, herra^"i"sanoi Medicis,
"kuinka voitte?" \|
**Colline", sanoi Rodophe vuoteella
maaten, jonne oli painiöi^| nauttimaan
pitkällään olosta, "harjoita J vieraanvaraisuutta
ja tarjoa viedyllemme tuoli;
vieras on pyhä, teen kunniaa teille", lisäsi
runoilija.
Colline työnsi tuoliii," jossa"'|)li suunnilleen
yhtä paljon joustavui|tta kuin
pronssikappaleessa, ja. tarjosi'^»sen M^
dicisille. Hän pudot|aiai^äl"#olille ja
alkoi valittaa sen kovuutta, kun muisti,
että hän itse kerran mja.;5ep Collinille,
vaihtamalla uskontunnustukseen, jonka
hän jälkeenpäin myi apulaisilleJ Istuessaan
tuolille, kuului vieraan ^taskusu
hopean helinä ja tämä soinnukas sinfonia
veti neljä taiteilijaa unelmiin, jotka
olivat täynnä suloutta. 5
"Nyt", sanoi Rodophe matialla äänellä.
Marcelille, "kuulkaamr^ laulua.
Säestys kuulostaa hyvältä."
"Monsieur Marcel", sanoi j^Iedicis.
"Minä yksinkertaisesti tulin iuomaan
sinulle rikkauden. Se tsilrtpo sanoa, minä
tulen tarjoamaan sinulle Erinomaisen
tilabuuden astua taiteen maailmaan.
Taide, kuten vallan hyviii"tie |
Tags
Comments
Post a Comment for 1952-03-01-10
