Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, June 23, 1951

              Cnosbyssa sukulaiset ottivat meidät
avosylin vastaan. Emme olleet koskaan
nähneet toisiamme, mutta kirjevaihdos-sa
oli oltu vuosikymmenet. Yövyimme
Crosbyssa ja aamulla lähdettiin samaa
tietä takaisin. Poikkesimme eräällä far­milla
Iron Kiverillä, jossa myöskin on
sukulaisia. Paikka, missä kävimnie,
kuuluu Wisconsiiiiin ja Faari :^kä Kyyh­kylaji
täti ovat kai Michiganin Iron R i -
verillä, mutta en heitä nähnyt, vaikka
siitäkin ohi ajoimme.
Vielä samana iltana lähdimme kohti
Detmitia. Yövyimme eräässä kesämö­kissä
ja aamulla taas jatkoimme matkaa.
Hauskahan sitä oli ajella, ihna oli kau­nis,
tie oli hyvä ja ympärillä kaunis ke­väinen
luonto. Metsän eläimiä näimme
kaikenlaisia, peu ro jakin useina. Tuuma-simmekin,
että suotta amerikkalaiset
lähtevät Canadan puolelle peuroja am­pumaan,
kun niitä on Amerikassakin.
Vähän matkaa ajettuamme tulimme
ison järven rantaan ja sen yli kuljete­taan
autot "ferillä"; iNoin «viitisenkym­mentä
autoa ajettiin laivaan ja tunnin
ajan kuluttua oltiin toisella rannalla.
Nyt alkoi liikennettäkin olla enemmän
mitä lähemmäksi Detroitia päästiin. Ja
sanon minä, että kyllä Detroitissa on au­to
poikineen. Siellä oli ollut jo kuusi
viikkoa bussi- ja katuvaunutyöläisten
lakko ja näinollen kaikkien oli kuljetta­va
omilla autoillaan asioilleen ja työ­hön.
Olimme Detroitissa kolme päivää.
Katselimme kaupunkia ja toiset kävivät
Fordin tehtaissa ja eläintarhassa. Minä
tyydyin vain kyläilemään. Talossa,
jonka vieraanvaraisuutta käytimme hy­väksemme,
oli televisio ja kyllä sitä kat­selimme
ja ihmettelimme.
27 p. aamuna käänsimme auton taas
kohti Canadaa. Rajalla ei ollut mitään
hankaluuksia, ainoastaan kansalaispa-perit
piti näyttää ja lista, mitä olimme
(Almerikan puolelta ostaneet. Sillasta yli^
ja olimme Samiassa. Ajattelin, että
kun tietäisin, missä Alva asuu, olisin
tuonut Hämeen Mimmin terveiset.
Sivuutimme Londonit ja muut. To­ronto
jäi si\niun tiestämme, mutta
saimmeja vastaanune koko torontolais-ten
autojonon. Se olikin melltein kat­keamaton
jono yli 100 mailia. Muuta­mia
autoja oli työnnetty sivuun, kun oli
nokka lytyssä tai tausta hajalla. Yksi
oli lentänyt sivuun pyörät ylöspäin.
Liikenne rupesi vähenemään, pääs­tiin
ottamaan vähän enemmän vauhtia.
Illalla oltiin kotona. Muu seurue jatkoi
vidä matkaansa nikkelialueelle. Mat­kaa
oli tehty noin 2,700 mailia.
Kiitos vain, sukulaiset ja tuttavat,
vieraanavaraisuudestanne. Tulkaahan
vastavierailulle nikkehalueelle,
MUMMU.
nuorukaisen portaita pitiia ^^.^
lak:kokamariin. "^^i
Kun
LiekiiS' mssi Jatkokertomus
Kun valitit reumatismiasi, niin siksi
rohkenen vastata siihen, Siankärsähei-nästä
olen saanut parhaan reumatismi-lääkkeen
itselleni ja vitVk, kun se helpot­taa
astmaa, jota mieheni sairastaa, niin
kehoittaisin sitä käytettäväksi yleisem­min.
PientareenpöUö-nimellä kansa kai
tuntee tämän kukan yleisemmin. Se on
hyvin paljon kuminan muotoinen' ja
kasvaa pellon pientareilla ja pihanurkis-sa.
Siitä tulee \ ^ ä s t ä k i n väkevä tee,
mutta sen saa mielKttävjUtsi pienellä !e-monimäärdllä
ja ruskealla sokerilla ja
sitä saa nauttia minkä x-erran ruumis
kaipaa. Tietystikään ei nronta kupil­lista
ensm aluksi, sillä jos x-erisuonet
ovat kalkkiintuneet, saa ruumiiseensa
pakotusta. Sitä pitäisi ottaa joka päivä
vähän, että se pitäisi \-eren siitä myrkys­tä
vapaana.
Jos olen muutamia päiviä lääkitsemät­tä,
alkaa selässä tuntua munuaisten kah­ta
puolta kirvelj-ä ja maksan kohdalle
paisumista ja pian on särky yli ruumiin.
Kun sen antaa jatkua, min nivelet kan-
Patricia Goodwin räpytteli silmiään
aamuauringon valossa, joka tunkeutui
Brennanin vuokrakasarmin ullakkoka-marin
ikkunasta hänen asuntoonsa, va­laisten
hänen vuoteensa pääpuolta. Hän
haukotteli, ojenteli käsivarsiaan, heitti
vuodevaatteet syrjään ja ponnahti lat­tialle.
Hän oli piehikasvuinen kirja­vaa
yöpukua käyttävä tj^tö, jonka iloi­sia
kasvoja ympäröivät kapinalliset kul­lanruskeat
kiharat. iHän työnsi mus­tan-
ja valkoisenkirjavan kissansa, Kir-ren,
katolle ja pukeutui nopeasti.
Auringon valaiseman ikkunan vieres­sä
olevassa häkissään hyppelehtivä ka­narialintu,
Tipu, alkoi kimeästi visertää,
Pats — hän oli antanut itselleen sel­laisen
nimen jo lapsena, koettaessaan
lausua nimeään, Patricia — siisti huo­neensa
ja söi aamiaisensa.
Tehtyään sen istuutui hän ikkunan
ääressä olevan työpöytänsä ääreen, otti
peitteen pois ompelukoneensa päältä ja
avasi sitten erään laatikon, jossa oli vä­rillisiä
silkkikangassuikaleita. Niistä
piti hänen valmistaa miesten kaulanau­hoja.
Hän sai tästä työstään tosin mel­ko
huonon palkan, mutta tuli sillä sen­tään
jotenkuten toimeen.
Ompelukone surisi, kanarialintu sir-kutteli
ja liverteli ja Pats lauloi ommel-lessaan.
Pöydän kohdalla seinällä oli
Greta Garbon valokuva. Pätsin katse
suuntautui siihen silloin tällöin ja hän
ajatteli, kuinka ihmeellistä elokuvanäyt-telijättären
ammatti mahtanee ollakaan.
Tämä oli hänen salaihen kunnianhimon­sa
ja päämääränsä, jonka hän kerran
maailmassa aikoi vielä toteuttaa. Yh­deksäntoistavuotiaana
saattaa jokainen
vielä toivoa.
Kello neljän aikaan sinä iltapäivänä
lähti hän \Brennanin vuokrakasarmista,
Polinskyn kanssa, koska Polinsky siinä
tapauksessa olisi voinut pyyhkiä hänen
nimensä kokonaan pois luetteloistaan ja
kieltäytyä antamasta hähelle enää lisää
työtä.
En ymmärrä, mitä te teette kaikii-he
jäivät _
Pate haavan ja vähitellen alkjp^-,
Iata nuorenmiehen poskiin,
Kiitoksia, sanoi hän -~ Se ^
hyvälfö nyt. Olette äärettömältä
kun ryhdyitte tällaiseen vaivaan, ^- J
vuokseni. Mutta nyt on kd mi,::;
rasta lähtea tieheni täältä. '1
lEi suinkaan! huudahti p--
1^
la näiUä rahoilla,'murahti juutalainen ^ ^ ^ ^ ^ ^ " " ^ ^ ^ vi3
ojentaessaan hänelle pari ^-n^^ ^ " ^ ^ Q
inK«^-„ c . . . « H « t t . n «Pitämän . h i l . ^ ^ ^ ^ yMessa Vielä päi^^^i f^i
kin. Sen kestäessä esitteli Pats r^A ^
leen Kirren, joka oli saanut ch^" v^^-
kirjavan värinsä mukaan, jakana^^t J^^.
shillingin seteliä ja sitten seitsemän shil»
linkiä.
Palattuaan '^Puutteen kadulle"— tä»
mä oli Albion-penkereen, jonka varreHo
hän asuij^^pslfe^yiinen nimi -^huomasi
hän sen melkein autioksi. Breun^mn
vuokrakasarmin ovella seisoi kuitenkin
muuan nuori öykkäri, Red Huggins, ja
pari hänen toveriaan.
— Päivää, Prinsessa! huudahti hän,
tyrkäten tovereitaan kylkeen. "Prinses-
^sa" oli nimi, jonka naapuriston lapset
olivat antaneet Pätsille.
— Fäivää! vastasi Pats, hymyillen
tyynesti, vaikka hänen sydämensä jys-kyttikin
pelosta. — Kuinka sinä voit?
— Noin kohtalaisesti, vastasi Red,
tuHen vilkuillen lähemmäksi. — 'Eikö
lähde tänä iltana kanssani kaupungille,
Prinsessa? Sinä olet hyvin kaunis tyt­tö?
— Ah, minä en voi, R^ed, en todella­kaan
! Minulla on vielä niin paljon teh­tävää
tänä iltana.
— Tehtävääkö? Mutta suukkosen
kai sinä sentään minulle annat sen kor­vaukseksi?
Pats koetti väistää häntä,
mutta hän kiskaisi tytön vain lähem­mäksi
iteeään. Pats sulki silmänsä ja
aikoi juuri huutaa, kun kuuli erään ou­don
äänen karjaisevan:
— Antakaa tämän nuoren naisen olla
rauhassa!
Pats katsahti syrjään ja näki erään ri­saisen
nuorenmiehen vierellään. Tulija
oli vetäissyt lakin silmilleen ja hänen
mennen-^be Polinskyn ja Pojan tavara- laihtuneen ruumiinsa yllä oli risainen
taloon, luovuttaakseen sinne ompele- sinnitakki. Hän tuijotti vihaisesti Re-mansa
kaulanauhat ja saadak^n palk­kansa.
Mntta herra Polinsky maksoi
hänelle tavalliseen tapaansa liian vähän.
Hän ei-ilskaltanut ruveta väittelemään
gistuvat, niska jäykistyy ja seurauksena
on. mielen lamaannus ja elämänhalutto-muus.
Kuten tiedämme, on esimerkiksi pie­nessä
Suomessa satoihin tuhansiin nou­seva
reumatismipotilasjoukko ja lääkä­rit
myöntävät, että siitä huolimatta he
ovat sangen vähän sitä alaa vielä tutki­neet
ja epäilen, että he ovat vielä pahas­ti
eksyksissä, kun he sitä yrittävät pin- hänelFä suuri kivi. Pats huusi. Ihmiset,
nallisesti hoitaa ja hautoa, s ^ ä niveleltä jotka katseliv^at tappelua läheisistä ta-kuvata.
Toivon, että edes yksikin lää- loista, näkivät Redin ja hänen toverien-käri
itse sairastuisi tähän kurjaan tau- sa livistävän pakoon katua pitkm ja
tiin, niin hän ehkä y-mmärtäisi auttaa Pätsin polvistuvan katukäytävälle nuo-meitä.
renmiehen viereen. Hänen lakkinsa oli
Kerää, Leena, talven varalle siankär- lennähtänyt pois päästä ja hiuksensa oli-säheinäa,
etteivät lopu lääkkeet kuten vat märkinä verestä.
diin, joka mulkoili häneen häniij)ästy-neenä.
—r Kuka te luulette olevanne? kysyi
häh. — Painukaa heti hiiteen täältä, ta­hi
muuten saatte selkäänne! Ja hän ve­täisi
Pätsin kerran vielä lähemmäksi it­seään.
Siitä ei päästy tappelutta. Pats tem­mattiin
äkkiä pois Redin kynsistä jä
Red paiskautui heti sen jälkeen selälleen
katuojaan. Sitten ryntäsi mies Redin
tovereita vastaan, jotka olivat yhtyneet
leikkiin.
Red nousi jaloilleen ja kädessään oli
minulta nyt ja uusista lääkkeistä ei ole
vastaavaa hyötyä.
HELLER.
Rouva Chard, joka myös asui Bren­nanin
\niokrakasarmissa, tuli auttamaan
Patsia ja yhdessä he sitten auttoivat
Kji; on jälleen saatavana AINO WUOLTEEN
toimittama
S-
(SOUaAS FMNOS)
MYlOriHEN HINTA S3.75
li J A
575 smiÄ
I S B Ä Sainkiria ©a clbiäottosaastä jsarijaiia ejajrlsuatilais-socfflaalaäsista
sanaMrJölsSa. . Se ma tdmiteSte Mia rayölajaäa fcsia v. IS4S.
^23^ Sassaldrsaa koSmaiaiäm päalEcr&saa MaSa Saosacssabssm^ettika
m EsaÄalla, ^toa loaöoimssse mm ayös nyt tanottoaaaan- sm
Tilatkaa osoitteella:
¥ Ä F A U S F U B L I S H I N G C O . L T © .
tunsa, Tipiin.
4-- Ynunärrän, vastasi nuoriitis. J C . ^
Ja teidän nimennekö on Priiises.vs? f^|f
- - - E i , vaan Patricia Rose G:od^;
vastasiPats. — Sellaiset nimet on pap;;^ £
minulle antanut. ' ^
. — Mutta miksi nimittävät hs^
teitä Prinsessaksi?
— Nanrettavä lempinimihan ^ vsij
on, jonka lapset ovat minulle actancäji^
vastasi Pats. —- Prinsessa! HuicE'
aika sentään! Jos olisin prinse.«a, (äl'^
sin vain Ryysyläisprinsessa. Minullae,
ole milloinkaan penniäkään liiksa. Ji;
hän purskahti helisevään iloiseei nsj.'
ruun. ' \
— Minun nimeni
l-Hu
'siellä
Kasvd
!i näkj
'orukai
jnraui
on
. jtakki
Paul, }2
nuorimies ja Pats nyökäytttii Dpääaättäiäänn.. '
Pats nousi, aukaisi käsilaukkLija ii,;
pani ir^at, jotka Abe Polinsky olil&l
helle antanut, uunin reunustalla tikute
van pienen kellon kaappiin. j
— Viikkopalkkani, sanoi hän. sdkiaf
pienen oven. — En uskalla ^kuljettaa äfi
mukanani, koska pelkään pudotta\'an
sen.
Pätsin pestessä teekuppeja ja lautasa
kertoi Paul kaiken itsestään. HänelS
ei ollut ainoatakaan ystävää eikä sukBj
laista, ei osannut mitään ammatda ia oli
ilman työtä, mutta ottamalla osaanjifc
k«ilykilpailuihin tässä lähellä sijait*
vassa Rotundan nyrkkeilyhallissa an-säitsi
hän sentään hieman. Pats kaubir i
tui kuullessaan sen. j
Nyrkfedly oli hänen mielestään joU« |
kin hinntiista ja hän sanoikin sea. |
— Mutta rehellistä peliähän se sen-j
tääö on, «nkä iminäkään voi kucua n2i-|
kään, vastasi Paul. |
• Ja hetkisen- kuluttua, Pätsin ODmd. • |tti). Ja 1
lessai, nukkni hänen vieraansa najatJO-: >tsia olk
- P i lä
siudahti 1
jeuom;
Ikuihin
Nuonil
jtti pää
;-01e
.\h!
Pat: tl
ntunut
1 nuon
been.
vXuorul
!-OIet
I- En!
! - Mi.
lä?
\ - Tiel
lisesti. •
uletteka
meijan
tamtse
-Sshl
iikainen
ayttäkää
liin-pelkästä väsymyksestä. Pats tart­tui
laukkuunsa ja hiipi ulos. Hänen pi­ti
ostaa ruokaa, koska he olivat ivöaeti
kaiken entisen loppuun,
- Kun hän palasi, oU jo pimeä. Tulio­saan
huoneeseensa hiljaa hämmästyi
hän kovasti huomatessaan, että Paul oli
poistunut. Missähän nyt cli vika? Häa
näki pienen M o n lasioven olevan hie­man
raollaan. Hän riensi huoneea poik-ki
katsomaan, pelon kouristaessa hänen
sydäntään.
Rahat — hänen ^oko palkkansa VT:-
kon ahertamisesta Abe Polinskp by-
— olivat poissa. -
iltari
Hänen mielialansa ei tahtonut öl^el3
sopeutua auringonpaisteeseen, jeka va­laisi
uUakkohuonetta seuraavana aasiih
na. Yöllä oU satanut ja hän ali?itti aa­muaskareensa
nurjamielisenä.
Rahojen menet\'S edelliieni
huolestutti häntä kovasti.
Uuden viikon aloittaminen ik-2n
haa tuntui hänestä kodn hankalal J
sillä häneUähän oli vain rouutaniaf ^
linkejä, jotka hän oh piilottanut kaa*
lankkuunsa. Mutta kuitenkin 'f^^
että Paul oU viitsinyt varastaa iaael^
ahdisti hänen mielään vielä eneinnöB-Vaikka
hän oli tuntenut Paulin nim ^•
hän aikaa, oli Imnestä kuitenkLn tuni^
nut, että hän ehdottomasti saattaa
taa häneen. Paul oli näyttänyt n-^
pittömältä ja rehelliseltä. , . .
Hänen harjansa rapisi yksitoik^-^^
irrella.
-.%\
itarttui
arteen, p:
ioettakaa
:»vain v(
I Pats kat
|äi pieniin
riä viisaii
'ponikaise,
kla vai ]
Mtuunsa
,>3jaan huc
,*3r\innut i
j Alhaalta
Jdivat yIo5
\ ^uoruka
V«a irti
^ ftsoialas.
^' ! >i 03-,aan
P^en harj
brtaille ja
kimpi
jPatnn syd
pstä. btn
par
Hyväi