1942-12-05-02 |
Previous | 2 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
Sivu 2 LAUAXTATXA, JOl-LUKUUX 5 PÄIVÄXÄ mi
(Canadan suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited. 100-102
Elm Street, West, Sudburj-. Ontario.
Reglsteiied at the Post Office Dept.,
Ottawa, as second class matter.
TUausbInnat:
1 vk. «2.00
e kk. 1.10
8 kk. : .60
Yhdysvaltoihin:
6 kk. 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
I vk $3.00
II kk. .;. : 1^05
Irtonumerot & senttiä
. lilekkl Ilmestyy jokaisen «Ukon tau-
•ntaUia l2-slvulsena, sisältäen parasta
jEAunokirjallista tuettavaa kaikilta aloU'
Asiamlehllle myönnetään 20 prosen-
Un palkkio.
. ^rtäkää aslamiesvälineltä Jo tft-nftän.
ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto-tlmoittikset
$1.00 . kerta. AvioLi'^toon
menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuuma.
Nimenmuuttoilmoitukset -SOc
kertt $1.00 kolme kertaa. Syntymä-
Umoificset $1.00 kerta, $2.00 kolme kertaa.
If^olemanilmoltukset $2.00 kerta
60c lisän-^^ksu kiitoslauseelta tai muisto-värsyltä.
Halutaan tietää- ja asoiteil-inoitukset
^Oc palstatuuma. — Tllapäis-llmoittaJle'^
on vaadittaessa lähetettävä
Umoitiismatsu etukäteen.
Yleiset ilmoltusiiinnat 40c palstatuuma.
Ihnoitus. joka julkaistaan neljä-kertaa
samanlaisena 3öc palstatuuma.
Alin Ilmoitushinta 40c palstatuuma.
kerta ilmoittaessa.
Erikoisista Ilmoitushinnoista voi tiedustella
tämän lehden konttorista.
; Kustantaja ja painaja; Vapaus Pub.-
lishlng Company Limited, 100-102 Elm
Street, West, Sudburj'. Ontario.
Toimittaja A. Päivio.
. ToUnltusneuvosco. %t. Jarrts, Rautui
Mäki, Hilja Aho, E. Suksi. Ester
Kaustinen. Aili Malm. Margit Laaksc^
•Yrjö Saivo Ja Jalmar Saari.
: Liekkiin aljotut kirjoitukset osot.
tc^tava*
P.O. Box 69 mm «ndbary. Oat
Toim^uRsefl kutinasta
Täviä aika ci oikeiti ^sov€lllt huu-morille,
leikillisyydelle ja pilalle, sen
tunnemme ja tiedämme. Mutta kui-tcnkiji
elämässä on aina sitäkin, ja sitä
mc kaipaamme kuin '\irostinkia"
välipalaksi. Sitä mc kaipaamme tähän
Liekkiinkin. Jotakin mukavaa
ja sopivaa joka numeroon. Kuitenkin
huomaamme, että tämä puoli on
ehtynyt, huumorikyt:jt tylsyneet —
tai paremminkin •—::iitä ei käytetä.
Tämä on vain hieno viittaus, jonka
kai asianomaiset yfnr:ärtävät, ei vain
-ne harvat, jotka r.dllä ovat tätä
•puolta edustaneet, rutta nekin, Joiden
silmä näkee aina 'ratakin Jtauskaa
tämän kirja^^an eld!::än hyörinöistä,
K^aikka sitä ei tule paperille pajnutk-fi-
Eteenpäin sitä mennään, jos ei kovin
rivakasti, niin -varmasti — w/-
mittäin siinä lehtemme levityksessä,
josta olemme puhuneet ikäänkuin
tälle ajalle kmduz^ana luonnollisena
tehtävänä. Kuulimme juuri osoitt^Ti-den
hoitajalta, että Liekin tilaaja-määrä
on taas viime kuukaudella kohonnut
S2. -Miten paljon sitten lienee
tälle ajalle kuuluvia uudistuksia, jotka
vielä saapuvat.
Tuli tuossa mieleen sellainenkin
huima ajatus, eitä mitähän, mitähän
fos . . , jokainen Liekin ystävä, jokainen
sille suosiollinen lukija, ottaisi
"urakaksctn*' hankkia yhden tilauksen
. . .mikä hämmästyttävä tulos
siitä olisikaan? Ja sekin olisi mahdollista,
melkein, sen jokainen kohdaltaan
myöntää. — AP.
OLKOON LIEKIN LEXITYS NYT
YSTÄMEMME YHTEISENÄ
ASEANA!
EläinäD yhdyssiteeksi mostetta,
a
Suom. MALVIINA
Ensimmäinen kirje oli Katherinel-
Ie suuri yllätys. Jerry oli vii-meineif
ihminen maailmassa, jolta
hän olisi osannut odottaa minkäänlaisia
tietoja. Kaikkihan oli heidän
välillään jo loppunut aikoja sitten.
Hän epäröi hetkisen . . . avatako
kirjettä tai ei . . . Mutta kirjeen
päällekirjoitus näytti niin arvokkaalta,
ettei oikeastaan voinut sitä syr-jäyttäkään:
Mrs. Katherine Thomas
1742 St. .Anne Place
Lorchester, N. Y. U. S. A.
O. K.
J. P. Thomas
2Lt. F. A . . O . R . C .
Hän ei tietänyt Jerryn joutuneen
armeijaan, sillä hänen ornat, tehtävänsä
olivat näiden viimeisten vuosien
aikana suuntautuneet vallan toisaalle,
ettei hän vaTiingossakaan
kuullut Jerryn edesottaraisista.
''Rakas. Kate'', alkoi kirje. Kas,
kun ei hän nimittänyt Katherinea
'"Wops'ik5i'', joka oli ollut hänen silloinen
lempinimensä. Katherinesta
tuntui hieman harmilliselta ajatuskin
tuosta lempinimestä. . . mutta sitten
hän lauhtui ja olipa rhiltei pahoillaan
ettei Jerrj- sittenkin kirjoittanut niin.
''Rakas Kate:
"Minä olen ajatuksissani tutkinut
jok'ainoan tuntemani ihmisen^ mutta
sinä olet ainoa jolle tahdon puhua.
Tietenkin sinulla on kaikki oikeudet
olla minua kuuntelematta, enkä
siitä soimaisikaan sinua.
"Mutta toisaalta tarvitsen sinua
keskustelun *'maajohtona'*. Toivon
siis, että suosiollisesti myönnyt kuuntelemaan
minua silloin tällöin, tahdothan
ystäväni?
"Elämä täällä Ranskassa on hieman
yksinäistä. Juoksuhautoja näet
edessäsi . . . Ja sitten huomaat, että
maailmassa on vain yksi ihminen, joka
sinulle jotain merkitsee. Eipä siksi,
että minä pelkäisin joutuvani tapetuksi
rintamalla. Olen varma ettei
niin tapahdu. \Me kaikki olemme
siitti varmoja. Mutta kuitenkin,
näin suurten seikkailujen "aattoiltana"'
häipyvät kaikki unelmat olemattomiin.
"Nyt \asta olen päässyt täydellisesti
ymmärtämään miten suuresta
merkityksestä sinä olet minun elämässäni
ollut. Sinä omistat kaikki
ajatukseni. Jos jotain ihmeellistä tapahtuu
tahdon kiirehtiä kirjoittamaan
siitä sinulle, sillä tiedän, että
sinä nauroit samoille asioille kuten
minäkin. Ja jos jotain ikävää tapahtuu
patterini miehistölle, niin
minusta tuntuu, että tapahtuman katkeruutta
lie\-ittäisi jos sinäkin tietäisit
siitä.
"Miehet täällä saa\-at kokea kaikenlaisia
kärsimyksiä. Minä olen
patterin sensuuri ja minun täyt>y lukea
kaikkien kirjeet ennenkuin ne lä-hetetäiin
ulos, ja niin minä tiedän
yhtä ja toista heidän elämästään. Se
on aix^an kuin lajittelisi herneen palkoja
viiden bushelin läjiin. Muistan
pikkupoikana kerran olleeni sen tapaisessa
tehtävässä, enkä ollut eläessäni
nähnyt niin paljon palkoja.
Nämä kirjeet oN-at suurinpiirtein samanlaisia,
ja paremminkin suljetussa
muodossa kirjoitettuja. Mutta eiväthän
ne i^äsisi postiin ollenkaan
elleivät ne olisi yleisten sääntöjen
mukaisesti mahdollisimman rajoitettuja.
He sanovat kyllä "rakastan,si-nua"
yhdessä taikka toisessa muodossa,
mutta ovat jonkun verran u-joja
siinä suhteessa. Luulenpa, että
sensuuri jäykistää vähän heidän mielikuvitustaan.
Ja vaikeata olisikin
kirjoittaa hullunkurisestl kun saa olla
varma, että joku jälkeen päin tutkii
kirjeesi suurennuslasin ja kemikaalien
avulla nähdäkseen mitä kaikkea
sillä on tarkoitettu.
"Tietenkään eivät kaikki miehet
ole mielikuvitusta vailla. Meidän
joukossamme on joitakin oikein eteviä
valehtelijoita. He mainitsevat
hävittäjälentokoneista aivan ktun ne
olisivat sääskiä ja voisipa luulla, että
pojat ovat saaneet aamiaiseksi pommin
appelsiinin asemasta. Minä ymmärrän
kuitenkhi, että asia on aivan
päinvastoin silloin kun joukot
todella menevät taisteluun. Silloin
he eivät mainitse sellaisesta sanaakaan,
vaan kirjoittelevat kotiin kauniista,
säästä ja kysyvät kuinka pienokainen
jaksaa.
- "Mutta nythän minä olenkin tullut
kirjoitukseni ytimeen. Olet jo
varmaankin ajatellut, että missä se
piilee. Se on erään miehen kirjoittama
kirje, jonka sain sensuroidakseni
tänään iltapäivällä ja minä otan va-paiiden
kirjoittaakseni sinulle siitä
muutamia kohtia. Kirje alkaa yksinkertaisella
sanalla "rakas", joka
onkin kaunein tapa kirjeen alkamiselle,
varsinkin, jos sen kirjoittaa
henkilö, joka todella pitää toisesta.
Kohta, jonka liitän sinun luettavaksesi
kuuluu t-ähän tapaan:
Taloissa ei ainoastaan kummittele
miesten haamut, mutta joskus
miehet -näkevät harhanäkyjä heille
kerran rakkaiksi käyneistä kodeistaan.
En tarkoita sillä että
kärsisimme koti-ikävästä: mutta
vain siksi että me todella muistamme
joskus palaavamme sinne
takaisin. -^linä epäilen voisiko
meistä kukaan olla rauhallisesti
kotona tietäessämme taistelun
tarpeellisuuden. Mutta kuitenkin
niin moni meistä on taipuvainen
muistelemaan menneitä.
Kevät on saapunut Ranskaan,
ja minä luulin ettei se muistaisi
tullakaan. Näyttää mahdottomalta
että kevättä voisi ollakaan siellä
missä sinä et ole. .Ajatteles,
täällä on vuokkojakin . . . kauniita,
sinisiä . . . ja ne aivan rukoilevat,
että ostaisin niitä sinulle.
Eikä kukaan ole kertonut niille,
että sinä olet tuhansien mailien
päässä, ja ihmettdeNiit miten saatan
kulkea niiden ohitse.
Pioneja täällä on myöskin, aivan
samanlaisia tulipunaisia, jotka
kaunistavat tien sivustaa, siellä
missä sinäkin olet . . .
"Siinä nyt näet, etten voisi tuoda
tällaista esiin muille kuin sinulle. En
olisi koskaan voinut kuvitella, että
tässii miehessä löytyi jotain näin sentimentaalista,
jos en olisi saanut
"kurkistaa hänen olkansa ylitse", siten
sanoakseni, kun hän vuodatti sv-dämensä
syviä ajatuksia täytekynastaan.
Kiitos yllätyksestä
Vähän aikaa sitten harmittelin sitä;'
kun syntymäpäiväni on vain kerran
vuodessa ja niin ollen yllätykset
yhtä harvinaisia. Mutta crckdxinpä.
Huomaan nyt, että sittenkin dcn nii-tä^
auringonlapsia, joille tiäla tupsahtaa,
iloiaen yllätys milloin sattuu.
Nähkääs kun minä satuin olemaan
siellä metsärfisidla siiloin kun kirja-kaupassa
myytiin Rosaliaa, niin jäin
siitä ajattomaksi kuten moni muukin.
Mutta uieHmsuuiS oli sen suhteen herännyt,
ja kun kirjoittaja oli sen lu-vanmttLieJiin
julkaista, ja toimitus
oli sen tiedottamit, niin adottnfa tietenkin
viikosta viikkoon, että milloinka
se alku mkyy. Niin tein «y/.
kin, että silmäilin kiireellä Liekin läpi
heti kun se saapui. Ei vieiäkään.
Annoin lehden hätäisemmille luettavaksi
ja nenä kippurassa tutkin muu- _
ta postia ja —- mikäs se tämä on?
Aivan niinkuin jokin pienoinen kirja.
Avasin paperit ja eikös vaan siellä ollut
Roserlia! Ja cnsilchden takapuolelle
oli kirjoitettu "Sirpa-serkulle tekijältä".
Öhöm f Huomasin mahtavuuteni ja
viisaS'järkeni neuvoi, että on barbaarimaista
hyppiä ja hihkua, joten asetin
vakavana lasit nenälleni, istuin
valtaistuimelleni kcinustuoliin ja a-loin
lukea. Seurasin tummaa Rosaliaa
hänen vaiherikkaalla elämänsä taipalella
ja usein sumensi midcnliiku-tus
katseeni, kun elämä ankarimmin
kohteli tuota kultaista siclua. En
hennonut jättää kirjaa ennenkuin viimeinenkin
sivu oli loppuun luettu ja
tieshi hänen jatkavan työtään yksin
eläen pieno~sä vuokra-asunnossaan
suuren Chicagon jossakin tuntemattomassa
kolossa. Monen monta kau-'
' nista sanaa haluaisin sanoa hänelle,
josta luin, ja myöskin kirjan kirjoittajalle.
SI RP.{-SERKKU.
"Ei hän aina lähesty vaimoaan ra-kastuneesti,
vaikka . . . muistinko sanoa,
että kirje oli osoitettu mrs. John
Scarborough, Hale's Ferry, New
York ja että hän on kersantti John
Scarborough, toden näköisesti samasta
paikasta? . . . Joskus hänen
kirjeensä ovat aivan erilaisia. Tässä
on pätkä hänen aikaisemmasta kirjeestään
:
Ystävä, vaimo:
Mitä sinä oikein tarkoitit viime
kirjeessäsi saneessasi, että meidän
kissamme Blackberry Smith, on
karannut kotoa? Minä vannon,
että se vanha junkkari on mennyt
armeijaan. Eihän se koskaan löytänyt
tarpeeksi tappelua kotinurkilla.
Enkä luule mustien kissanpentujen
olevan muodissa meidän
ympäristömme perheissä tänä keväänä
yhtä paljon kuin viimei^e-nä.
Mutta sattuu sinä olet erehtynyt;
ja Blackberry saattaa ollakin
jo kotona. Se oli sangen käytännöllinen
kissa ja minähän ^en
kasvatinkin. Ja muistathan miten
minä lähtiessäni jätin hänet
hiirivahtiin ettei yksikään hiiri
saisi häiritä sinun rauhaasi, kun
minä olen poissa.
Juuri tätä kirjoittaessa kuului
ulkoa "vihellys ja se kuulosti'ai-vankuin
sjnä olisit viheltänyt minua,
siellä kaukana ennen eletyssä
elämässä, ja joka loppui kuusi
kuukautta sitten. Vihellys oli
niin luonnollinen, että puolittain
jo nousin vuoteeltani sydämeni
määräyksestä, kun sitten huoma-
(Jatkoa 8:Ua sivulla;
i
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 5, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-12-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki421205 |
Description
| Title | 1942-12-05-02 |
| OCR text | Sivu 2 LAUAXTATXA, JOl-LUKUUX 5 PÄIVÄXÄ mi (Canadan suomalaisten viikkolehti) Published and printed by the Vapaus Publishing Company Limited. 100-102 Elm Street, West, Sudburj-. Ontario. Reglsteiied at the Post Office Dept., Ottawa, as second class matter. TUausbInnat: 1 vk. «2.00 e kk. 1.10 8 kk. : .60 Yhdysvaltoihin: 6 kk. 1.40 Suomeen ja muualle ulkomaille: I vk $3.00 II kk. .;. : 1^05 Irtonumerot & senttiä . lilekkl Ilmestyy jokaisen «Ukon tau- •ntaUia l2-slvulsena, sisältäen parasta jEAunokirjallista tuettavaa kaikilta aloU' Asiamlehllle myönnetään 20 prosen- Un palkkio. . ^rtäkää aslamiesvälineltä Jo tft-nftän. ILMOITUSHINNAT: Kirjeenvaihto-tlmoittikset $1.00 . kerta. AvioLi'^toon menneille onnentoivotukset 40c palsta-tuuma. Nimenmuuttoilmoitukset -SOc kertt $1.00 kolme kertaa. Syntymä- Umoificset $1.00 kerta, $2.00 kolme kertaa. If^olemanilmoltukset $2.00 kerta 60c lisän-^^ksu kiitoslauseelta tai muisto-värsyltä. Halutaan tietää- ja asoiteil-inoitukset ^Oc palstatuuma. — Tllapäis-llmoittaJle'^ on vaadittaessa lähetettävä Umoitiismatsu etukäteen. Yleiset ilmoltusiiinnat 40c palstatuuma. Ihnoitus. joka julkaistaan neljä-kertaa samanlaisena 3öc palstatuuma. Alin Ilmoitushinta 40c palstatuuma. kerta ilmoittaessa. Erikoisista Ilmoitushinnoista voi tiedustella tämän lehden konttorista. ; Kustantaja ja painaja; Vapaus Pub.- lishlng Company Limited, 100-102 Elm Street, West, Sudburj'. Ontario. Toimittaja A. Päivio. . ToUnltusneuvosco. %t. Jarrts, Rautui Mäki, Hilja Aho, E. Suksi. Ester Kaustinen. Aili Malm. Margit Laaksc^ •Yrjö Saivo Ja Jalmar Saari. : Liekkiin aljotut kirjoitukset osot. tc^tava* P.O. Box 69 mm «ndbary. Oat Toim^uRsefl kutinasta Täviä aika ci oikeiti ^sov€lllt huu-morille, leikillisyydelle ja pilalle, sen tunnemme ja tiedämme. Mutta kui-tcnkiji elämässä on aina sitäkin, ja sitä mc kaipaamme kuin '\irostinkia" välipalaksi. Sitä mc kaipaamme tähän Liekkiinkin. Jotakin mukavaa ja sopivaa joka numeroon. Kuitenkin huomaamme, että tämä puoli on ehtynyt, huumorikyt:jt tylsyneet — tai paremminkin •—::iitä ei käytetä. Tämä on vain hieno viittaus, jonka kai asianomaiset yfnr:ärtävät, ei vain -ne harvat, jotka r.dllä ovat tätä •puolta edustaneet, rutta nekin, Joiden silmä näkee aina 'ratakin Jtauskaa tämän kirja^^an eld!::än hyörinöistä, K^aikka sitä ei tule paperille pajnutk-fi- Eteenpäin sitä mennään, jos ei kovin rivakasti, niin -varmasti — w/- mittäin siinä lehtemme levityksessä, josta olemme puhuneet ikäänkuin tälle ajalle kmduz^ana luonnollisena tehtävänä. Kuulimme juuri osoitt^Ti-den hoitajalta, että Liekin tilaaja-määrä on taas viime kuukaudella kohonnut S2. -Miten paljon sitten lienee tälle ajalle kuuluvia uudistuksia, jotka vielä saapuvat. Tuli tuossa mieleen sellainenkin huima ajatus, eitä mitähän, mitähän fos . . , jokainen Liekin ystävä, jokainen sille suosiollinen lukija, ottaisi "urakaksctn*' hankkia yhden tilauksen . . .mikä hämmästyttävä tulos siitä olisikaan? Ja sekin olisi mahdollista, melkein, sen jokainen kohdaltaan myöntää. — AP. OLKOON LIEKIN LEXITYS NYT YSTÄMEMME YHTEISENÄ ASEANA! EläinäD yhdyssiteeksi mostetta, a Suom. MALVIINA Ensimmäinen kirje oli Katherinel- Ie suuri yllätys. Jerry oli vii-meineif ihminen maailmassa, jolta hän olisi osannut odottaa minkäänlaisia tietoja. Kaikkihan oli heidän välillään jo loppunut aikoja sitten. Hän epäröi hetkisen . . . avatako kirjettä tai ei . . . Mutta kirjeen päällekirjoitus näytti niin arvokkaalta, ettei oikeastaan voinut sitä syr-jäyttäkään: Mrs. Katherine Thomas 1742 St. .Anne Place Lorchester, N. Y. U. S. A. O. K. J. P. Thomas 2Lt. F. A . . O . R . C . Hän ei tietänyt Jerryn joutuneen armeijaan, sillä hänen ornat, tehtävänsä olivat näiden viimeisten vuosien aikana suuntautuneet vallan toisaalle, ettei hän vaTiingossakaan kuullut Jerryn edesottaraisista. ''Rakas. Kate'', alkoi kirje. Kas, kun ei hän nimittänyt Katherinea '"Wops'ik5i'', joka oli ollut hänen silloinen lempinimensä. Katherinesta tuntui hieman harmilliselta ajatuskin tuosta lempinimestä. . . mutta sitten hän lauhtui ja olipa rhiltei pahoillaan ettei Jerrj- sittenkin kirjoittanut niin. ''Rakas Kate: "Minä olen ajatuksissani tutkinut jok'ainoan tuntemani ihmisen^ mutta sinä olet ainoa jolle tahdon puhua. Tietenkin sinulla on kaikki oikeudet olla minua kuuntelematta, enkä siitä soimaisikaan sinua. "Mutta toisaalta tarvitsen sinua keskustelun *'maajohtona'*. Toivon siis, että suosiollisesti myönnyt kuuntelemaan minua silloin tällöin, tahdothan ystäväni? "Elämä täällä Ranskassa on hieman yksinäistä. Juoksuhautoja näet edessäsi . . . Ja sitten huomaat, että maailmassa on vain yksi ihminen, joka sinulle jotain merkitsee. Eipä siksi, että minä pelkäisin joutuvani tapetuksi rintamalla. Olen varma ettei niin tapahdu. \Me kaikki olemme siitti varmoja. Mutta kuitenkin, näin suurten seikkailujen "aattoiltana"' häipyvät kaikki unelmat olemattomiin. "Nyt \asta olen päässyt täydellisesti ymmärtämään miten suuresta merkityksestä sinä olet minun elämässäni ollut. Sinä omistat kaikki ajatukseni. Jos jotain ihmeellistä tapahtuu tahdon kiirehtiä kirjoittamaan siitä sinulle, sillä tiedän, että sinä nauroit samoille asioille kuten minäkin. Ja jos jotain ikävää tapahtuu patterini miehistölle, niin minusta tuntuu, että tapahtuman katkeruutta lie\-ittäisi jos sinäkin tietäisit siitä. "Miehet täällä saa\-at kokea kaikenlaisia kärsimyksiä. Minä olen patterin sensuuri ja minun täyt>y lukea kaikkien kirjeet ennenkuin ne lä-hetetäiin ulos, ja niin minä tiedän yhtä ja toista heidän elämästään. Se on aix^an kuin lajittelisi herneen palkoja viiden bushelin läjiin. Muistan pikkupoikana kerran olleeni sen tapaisessa tehtävässä, enkä ollut eläessäni nähnyt niin paljon palkoja. Nämä kirjeet oN-at suurinpiirtein samanlaisia, ja paremminkin suljetussa muodossa kirjoitettuja. Mutta eiväthän ne i^äsisi postiin ollenkaan elleivät ne olisi yleisten sääntöjen mukaisesti mahdollisimman rajoitettuja. He sanovat kyllä "rakastan,si-nua" yhdessä taikka toisessa muodossa, mutta ovat jonkun verran u-joja siinä suhteessa. Luulenpa, että sensuuri jäykistää vähän heidän mielikuvitustaan. Ja vaikeata olisikin kirjoittaa hullunkurisestl kun saa olla varma, että joku jälkeen päin tutkii kirjeesi suurennuslasin ja kemikaalien avulla nähdäkseen mitä kaikkea sillä on tarkoitettu. "Tietenkään eivät kaikki miehet ole mielikuvitusta vailla. Meidän joukossamme on joitakin oikein eteviä valehtelijoita. He mainitsevat hävittäjälentokoneista aivan ktun ne olisivat sääskiä ja voisipa luulla, että pojat ovat saaneet aamiaiseksi pommin appelsiinin asemasta. Minä ymmärrän kuitenkhi, että asia on aivan päinvastoin silloin kun joukot todella menevät taisteluun. Silloin he eivät mainitse sellaisesta sanaakaan, vaan kirjoittelevat kotiin kauniista, säästä ja kysyvät kuinka pienokainen jaksaa. - "Mutta nythän minä olenkin tullut kirjoitukseni ytimeen. Olet jo varmaankin ajatellut, että missä se piilee. Se on erään miehen kirjoittama kirje, jonka sain sensuroidakseni tänään iltapäivällä ja minä otan va-paiiden kirjoittaakseni sinulle siitä muutamia kohtia. Kirje alkaa yksinkertaisella sanalla "rakas", joka onkin kaunein tapa kirjeen alkamiselle, varsinkin, jos sen kirjoittaa henkilö, joka todella pitää toisesta. Kohta, jonka liitän sinun luettavaksesi kuuluu t-ähän tapaan: Taloissa ei ainoastaan kummittele miesten haamut, mutta joskus miehet -näkevät harhanäkyjä heille kerran rakkaiksi käyneistä kodeistaan. En tarkoita sillä että kärsisimme koti-ikävästä: mutta vain siksi että me todella muistamme joskus palaavamme sinne takaisin. -^linä epäilen voisiko meistä kukaan olla rauhallisesti kotona tietäessämme taistelun tarpeellisuuden. Mutta kuitenkin niin moni meistä on taipuvainen muistelemaan menneitä. Kevät on saapunut Ranskaan, ja minä luulin ettei se muistaisi tullakaan. Näyttää mahdottomalta että kevättä voisi ollakaan siellä missä sinä et ole. .Ajatteles, täällä on vuokkojakin . . . kauniita, sinisiä . . . ja ne aivan rukoilevat, että ostaisin niitä sinulle. Eikä kukaan ole kertonut niille, että sinä olet tuhansien mailien päässä, ja ihmettdeNiit miten saatan kulkea niiden ohitse. Pioneja täällä on myöskin, aivan samanlaisia tulipunaisia, jotka kaunistavat tien sivustaa, siellä missä sinäkin olet . . . "Siinä nyt näet, etten voisi tuoda tällaista esiin muille kuin sinulle. En olisi koskaan voinut kuvitella, että tässii miehessä löytyi jotain näin sentimentaalista, jos en olisi saanut "kurkistaa hänen olkansa ylitse", siten sanoakseni, kun hän vuodatti sv-dämensä syviä ajatuksia täytekynastaan. Kiitos yllätyksestä Vähän aikaa sitten harmittelin sitä;' kun syntymäpäiväni on vain kerran vuodessa ja niin ollen yllätykset yhtä harvinaisia. Mutta crckdxinpä. Huomaan nyt, että sittenkin dcn nii-tä^ auringonlapsia, joille tiäla tupsahtaa, iloiaen yllätys milloin sattuu. Nähkääs kun minä satuin olemaan siellä metsärfisidla siiloin kun kirja-kaupassa myytiin Rosaliaa, niin jäin siitä ajattomaksi kuten moni muukin. Mutta uieHmsuuiS oli sen suhteen herännyt, ja kun kirjoittaja oli sen lu-vanmttLieJiin julkaista, ja toimitus oli sen tiedottamit, niin adottnfa tietenkin viikosta viikkoon, että milloinka se alku mkyy. Niin tein «y/. kin, että silmäilin kiireellä Liekin läpi heti kun se saapui. Ei vieiäkään. Annoin lehden hätäisemmille luettavaksi ja nenä kippurassa tutkin muu- _ ta postia ja —- mikäs se tämä on? Aivan niinkuin jokin pienoinen kirja. Avasin paperit ja eikös vaan siellä ollut Roserlia! Ja cnsilchden takapuolelle oli kirjoitettu "Sirpa-serkulle tekijältä". Öhöm f Huomasin mahtavuuteni ja viisaS'järkeni neuvoi, että on barbaarimaista hyppiä ja hihkua, joten asetin vakavana lasit nenälleni, istuin valtaistuimelleni kcinustuoliin ja a-loin lukea. Seurasin tummaa Rosaliaa hänen vaiherikkaalla elämänsä taipalella ja usein sumensi midcnliiku-tus katseeni, kun elämä ankarimmin kohteli tuota kultaista siclua. En hennonut jättää kirjaa ennenkuin viimeinenkin sivu oli loppuun luettu ja tieshi hänen jatkavan työtään yksin eläen pieno~sä vuokra-asunnossaan suuren Chicagon jossakin tuntemattomassa kolossa. Monen monta kau-' ' nista sanaa haluaisin sanoa hänelle, josta luin, ja myöskin kirjan kirjoittajalle. SI RP.{-SERKKU. "Ei hän aina lähesty vaimoaan ra-kastuneesti, vaikka . . . muistinko sanoa, että kirje oli osoitettu mrs. John Scarborough, Hale's Ferry, New York ja että hän on kersantti John Scarborough, toden näköisesti samasta paikasta? . . . Joskus hänen kirjeensä ovat aivan erilaisia. Tässä on pätkä hänen aikaisemmasta kirjeestään : Ystävä, vaimo: Mitä sinä oikein tarkoitit viime kirjeessäsi saneessasi, että meidän kissamme Blackberry Smith, on karannut kotoa? Minä vannon, että se vanha junkkari on mennyt armeijaan. Eihän se koskaan löytänyt tarpeeksi tappelua kotinurkilla. Enkä luule mustien kissanpentujen olevan muodissa meidän ympäristömme perheissä tänä keväänä yhtä paljon kuin viimei^e-nä. Mutta sattuu sinä olet erehtynyt; ja Blackberry saattaa ollakin jo kotona. Se oli sangen käytännöllinen kissa ja minähän ^en kasvatinkin. Ja muistathan miten minä lähtiessäni jätin hänet hiirivahtiin ettei yksikään hiiri saisi häiritä sinun rauhaasi, kun minä olen poissa. Juuri tätä kirjoittaessa kuului ulkoa "vihellys ja se kuulosti'ai-vankuin sjnä olisit viheltänyt minua, siellä kaukana ennen eletyssä elämässä, ja joka loppui kuusi kuukautta sitten. Vihellys oli niin luonnollinen, että puolittain jo nousin vuoteeltani sydämeni määräyksestä, kun sitten huoma- (Jatkoa 8:Ua sivulla; i |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-12-05-02
