1942-12-05-05 |
Previous | 5 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
1942 LArAXTAIXA; JOULUKUUN 5 PÄIVÄNÄ Shru S
ehdotin, että pannaaiiraliat yhteen,
niin minäkin voin vaftillani siihen
ösanistua, muuten aita ei' oteta vastaan,
ljuten huomasin menomatkalla.
Tämä ei tuntunut toisia- miellyttä-m,
tahtoivat kukin antaa Omasta
.iädestääxi. Silloin se nuori- papipi
antoi minulle 50 senttiäy joten minii-jun
voin ojentaa palvelijalle 75 senttiä.
; ;
Kiitin pappia ja sanoin ihmetel-
• Ien
'Tämäi oli ensimmäinen ja ehkä
, viimeioen kerta kun minä saan; pa-
^pilta'rahaa,: ennen se on bUut; aina
} päinvastoin:"
".VecJivat viinieiset senttini", hän,
sanoi, "minun täytyy sähkösanomalla
pyytää heti isältä rahaa."
Viinoeinkin oli muut tarkastukset
ohi ja odotin tullitarkastusta. Avasin
kapsäkit — mutta se minun
"kaunis" puulaatikko, "se näytti he-
,> rättävän epäilystä; mitä mahtanee-kaan
tuon pohjalle kätkeytyä? . , ,
. Jo tuli yksi mies sorkkaraudan
kanssa, katkoi nuorat ja väänsi kan-
, nenauki. Minun täytyi kääntyä se-
; Iin ja katsella muualle. Huomasin
kuitenkin, että hän mylläsi lumppu-kasan
pohjia myöten- Hävetti, mutta
sisuani purren odotin — ja niin
jneni selun homma ohi.
- Rannassa oli kaksi miestoveria
Tastaanottamassa. Vähältä piti^ etten
lentänyt kaulaan. Teki mieli
heitä pyörittää ja tanssia. Kiitän
iuitenkin hillintäkykyäni ja hämäläistä
hitauttani, etten tehnyt tuh-
Töuuksia. Sydämessäni kuitenkin
tunsin sanomatonta kiitollisuutta uhrautuvia
ja ystävällisiä tovereita
kohtaan. Vapaudenpatsaskin, vaikka
en joutunut Ellis-saarella^ käymään,
tuntui lausuvan minut tervetulleeksi.
Näet minä, -'kansalaisen
vaimo", pääsin ilman mitään mai-hm.
Saattajani sanoivat:
'"Mennään nyt aivan ensityöksi lakimiehen
luo.''
''Mutta minnekäs tuo laatikko
pannaan?''
"Pannaan auton perään, eiköhän
se sinne mahdu."
Niin taas lumppulaatikko sai kunnian
seurata minua.
Lakimieheni neuvoi menemään
suoraan kotia, ja, jos siellä on minun
tilallani vieras nainen, ajamaan hänet
pois. "Jos miehenne seuraa sitä
«aista ja menee pois, niin hoitakaa
teHtä\iänne kunnes oikeus määrää
senteille kuuluvaksi.*'
ipanoin, etten luota oikein hermostooni,
eikä tässä ole yksin miehestä
^>'syinys, vaan koko hänen kängis-tänsä.
Hermostoani on kiusattu pit-
^n aikaa, joten, "jos sattuisin kovin
ilmaisemaan hermostumistani, voisivat
vielä ruveta toimittamaan minua
hullujenhuoneeseen.
"Voisittekö asua miehenne kans-
,£a,?J'
*En osaa varmaan sanoa ennen-
•'^'^^'^ paikan päällä", vastasin. "Jos
hän Oäaa yhtä hyvin näytellä osansa
-Kum ennenkin, voi sekin olla mah-
- «Jollista."
•^'iin oltiin yö New Yorkissa- Ta-
.i?asin paljon tuttuja, jotka ihmette-
*'väi. kun olin päässyt pois Suomes-
Seuraavana iltana lähdin vas-
•^^^'"'Ottajani autossa kotia kohti,
mutia sitten aloin pelätä mennä sin-yota
vasten, joten aloin pyydellä,
eita t(»v-x-i-ajurini veisi minut koti-
^'^^ yöksi ja huomenna mentäisiin
perille. Hän suostuikin pyyntööni.
Tunsin, että vapaa yölepo olikin
oiinuile tarpeellinen. Aamulla olin
N^hvemmassa ja ''kylmemmässä"
kunnossa. Kävin kampaajalla ja
siistin itseäni, etten ainakaan ulkonäölläni
ketään peljättäisi. Parhaim-missa
vaatteissani näytin kuin hiiri
jauhosäkissä, joten oli neulottava
vekkejä, puhdistettava ja silitettä-
\'ä, ja sitten sitä lähdettiin.
KOTONA.
Koko matkan kuvittelin kohtaustamme.
Koetin sovitella ja ajattelin,
etxä jos Jussi lausuu minut tervetulleeksi,
niin jos \nelä yritän . . .
Ksatsoin jo kaukaa, missä kunnossa
oH kukkamaani, johon joskus olin
tehnyt paljon työtä. Näin sen hei-nänkorsien
peittämänä, unohdettuna
kuten minäkin, vain joku itsepintainen
kukka siellä täällä näkyi ikäänkuin
uhmaten tervehtivän minua.
Auto pysähtyi kotini eteen, mutta
ensimmäinen näkemys sai minut pysähtymään:
Maija pesi pyykkiä ulkona
keittiön rappuja sivussa. Kyy-timieheni
huusi hänelle haloota, vaan
minulla oli kuin jokin tukko suussa
ja jalat panivat joka askeleella
vastaan. Tunsin, ettei tämä ole minun
kotini enään. Päätin kuitenkin
mennä etuovesta sisään, vaan se oli
lukittu. Koputin, ja Maija tuli a-vaaoiaan.
Ojensin hänelle käteni ja
sanoin:
•"Terveisiä Suomesta!"
Sisällä olleet vieraat puikkivat toimeen
huoneeseen piiloon, joten huusin
perään:
"Älkää menkö, enhän minä ole ihmissyöjä!"
Maijan tytär palasikin, toiset jäivät
sinne, enkä heitä vaivannut.
Ruoka oli pöydällä korjaamatta
Jussi oli mennyt pellolle, koska sieltä
kuului traktorin ääni, ja sinne kai
^laijakin meni, koska ei häntä enää
näkynyt. Suutani tuntui kuivaavan,
joten menin keittiöön juomaan. Kurkistin
sänkyhuoneeseen, kun sen ovi
oli auki. Sinne oli tuotu outo sänky,
Maijan luultavasti. Katsoin
"fronttiruumaan". Sinne oli tuotu
^faijan mööpeleitä, mutta minun kutomat
matot olivat. kelvanneet lattialle,
ja näyttivätkin vinoon laitettuna
somilta.
Muistin taasen sen lumppulaati-kon,
jonka Jussi oli niin juhlallisesti
lähettänyt ja kirjoittanut "kaikki lähetän
mikä sinua muistutti"'. Eiköhän
nuo matot •muistuttaneet minua?
. . .
Nyt sain sen heikon hetken, etten
voinut odottaa Jussia, vaan ehdotin
toveri-kyytimiehelleni, että käj-dään
välillä kaupungissa, jonne oli pari
mailia malkaa. Teimme niin, mutta
kun palasimme, ei Jussi ollutkaan
kotona, sanottiin hänen menneen
Anni-tädin luo. Mentiin eteenpäin
ja pysäytettiin auto Anni-tädin talon
edustalle. Sieltä tuli sisko edellä ja
Jussi perässä, silmät luimuillen maata
kohti. Aukaisin auton oven, työnsin
käteni ulos ja sanoin:
"Terveisiä Suomesta!"
Tussi vetäisi kätensä iikkiä pois,
mutta .\nni koetti auttaa tilannetta
kysyen jotakin. Sanoin:
"Tässä minä nyt olen, jota ei toivottu
takaisin tulevaksi. Olen laillisesti
maassa ja tulen kulkemaan
pää pystyssä".
" A l i right! sanoi Jussi..
"Huomaan, että olen menettänyt
kodin, joten täytyy mennä uutta ha- •
keniaan. "
Kun en koko aikana kuullut Jussilta
muuta kuin yhden kerran tuon
"ool rait", sanoin toveri-ajurille:
"Mennään taas!" ^
Jatkuu.
TSON vihan aikoina v. 1703 syntyi
Paltamon papin poikana Daniel
Cajanus, suomalainen jättiläinen.
Käytyään jonkun aikaa oppikoulua,
lopetti hän opintonsa seikkailuja
janoavana nuorukaisena ja matkusti
silloiseen emämaahan Ruotsiin, jossa
hänen suunnaton kokonsa herätti
huomiota. Toinen senaikuinen perimätieto
kertoo, että hän otti osaa
Kaarle Armfeltin retkeen ja pakeni
hänen joukkojensa mukana Ruotsiiti.
Jonkun ajan kuluttua oli hän Puolassa,
Puolan silloisen kuninkaan August
T I : n ratsuväkirykmentin lipunkantajana.
Lipunkantajana olo ei näy miellyttäneen,
koskapa hän muutamien
vuosien kuluttua siirtyi Preussiin, ottaen
pestin Fredrik Wilhelmin armeijaan,
keisarin erikoiseen henki-kaartiin,
johon oli koottu pisimmät
miehet maailman eri kulmilta. Toiset
kaartilaiset olivat Cajanuksen
rinnalla kuitenkin kääpiöitä, ja keisari
huomasi, ettei tästä "liian pitkästä
miehestä* ollut hänen sotilaakseen.
Niin oli kuitenkin ihastunut mieheen,
että maalautti hänestä luonnollista
kokoa olevan kuvan.
G. A. Gottlund kertoo kirjassaan
"Otava", kuvaillessaan Cajanuksen
vaiheita, että miehen täytyi karaten
matkustaa pois Preussista, syyn ollessa
seuraavan: Koska Cajanus ei
ollut ainoastaan erikoisen pitkä,
vaan myös voimakas, syntyi usein
kiistelyjä kaartin toisten voimamies-ten
välillä. Ratkaistaakseen nämä
riidat, sopi Cajanus erään toisen voimamiehen
kanssa siitä että kumpikin
saisi antaa toiselleen korvapuustin,
ja se, joka löisi kovemmin, olisi myös
vahvin. Arpa määräsi että preussilaisen
oli lyötävä ensiksi ja hän hi-vauttikin
niin ankarasti että Cajanus
horjahti ja oli vähällä kaatua. Tämä
kävi Cajanuksen sisulle. Hnn syl-käsi
kouraansa ja lojautti hiukuis-saan
toista niin, että preussilainen
kaatui siihen paikkaan, koskaan enää
nousematta.
Tapauksen johdosta syntyi kuulusteluja
ja olisi Cajanus vangittu.
syytettyTiä keisarin henkivartija i>
tajposta, ellei häh ajoissa.olisi päässyt
karkaamaan.
Matkansa suuntasi Cajanus nyi
.\lankomaihin, ja keksi helpomman
keinon itseensä elättämiseksi. Häii
alkoi näyfellä Jtseään rahan edestä^
eikä suotta," .liänoUTähes 8 jalan pituinen-
ja painoi 450-paiinaa.
Niin alkoi Cajanuksen vaiherikas
matka Europan eri kaupungeissa.
"Milloin kulki hän jonkun sirkusseurueen
mukana, milloin taas yksinään.
Kaikkialla^ oli kuitenkin halukkaita
katsojia, jotka heittiviit lanttinsa jättiläisen
kukkaroon. Milloin hän vieraili
Ranskassa, milloin Espanjassa
tai Italia«.sa, aina oli hänellä ansiota.
Viimein alkoi yhtämittainen matkusteleminen
väsyttää. Hän oli
vuosien kuluessa ansainnut sitäpaitsi
tarpeeksi rahaa, voidakseen antautua
rauhalliseen elämään. Hän saapui
Alankomaihin, joihin hän erikoisesti
näytti kiintyneen ja osti Haar-lemin
kaupungista St. Jorin Provo-nierin-
talon, josta maksoi kokonaista
2.800 guldenia ja asettui asumaan
sinne.
Huolimatta sirkustelevasta ammatistaan
oli Cajanus säilyttänyt synnynnäisen
intelligenssinsä ja paljon
matkustellessaan oppinut monia eri
kieliä. Ollen sitäpaitsi rikas mies.
otettiin hänet mieluisasti vastaan
kaupungin ylhäisemmissä seurapiireissä.
Hän sai paljon tuttavia jä
piti usein vieraspitoja talossaan. E-rikoisena
harrastuksena sanotaan hänellä
olleen tammipelin. Sen ääressä
voi hän kumppaneineen monasti-kin
viettää yön varhaisiin aamuhet-kiin
asti-
Korkeaan ikään ei Cajanus suu-resa
koostaan huolimatta ehtinyt,
vaan hän kuoli neljänkymmenenkuu-den
ikäisenä, vuonna 1749. Hänen
n,000 silmäparia tähyilee yhtciiään Canadan taivaalle, vahtien
mahdollista vi/tolUscn ilmavoimien näyttäytymistä.
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, December 5, 1942 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1942-12-05 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki421205 |
Description
| Title | 1942-12-05-05 |
| OCR text | 1942 LArAXTAIXA; JOULUKUUN 5 PÄIVÄNÄ Shru S ehdotin, että pannaaiiraliat yhteen, niin minäkin voin vaftillani siihen ösanistua, muuten aita ei' oteta vastaan, ljuten huomasin menomatkalla. Tämä ei tuntunut toisia- miellyttä-m, tahtoivat kukin antaa Omasta .iädestääxi. Silloin se nuori- papipi antoi minulle 50 senttiäy joten minii-jun voin ojentaa palvelijalle 75 senttiä. ; ; Kiitin pappia ja sanoin ihmetel- • Ien 'Tämäi oli ensimmäinen ja ehkä , viimeioen kerta kun minä saan; pa- ^pilta'rahaa,: ennen se on bUut; aina } päinvastoin:" ".VecJivat viinieiset senttini", hän, sanoi, "minun täytyy sähkösanomalla pyytää heti isältä rahaa." Viinoeinkin oli muut tarkastukset ohi ja odotin tullitarkastusta. Avasin kapsäkit — mutta se minun "kaunis" puulaatikko, "se näytti he- ,> rättävän epäilystä; mitä mahtanee-kaan tuon pohjalle kätkeytyä? . , , . Jo tuli yksi mies sorkkaraudan kanssa, katkoi nuorat ja väänsi kan- , nenauki. Minun täytyi kääntyä se- ; Iin ja katsella muualle. Huomasin kuitenkin, että hän mylläsi lumppu-kasan pohjia myöten- Hävetti, mutta sisuani purren odotin — ja niin jneni selun homma ohi. - Rannassa oli kaksi miestoveria Tastaanottamassa. Vähältä piti^ etten lentänyt kaulaan. Teki mieli heitä pyörittää ja tanssia. Kiitän iuitenkin hillintäkykyäni ja hämäläistä hitauttani, etten tehnyt tuh- Töuuksia. Sydämessäni kuitenkin tunsin sanomatonta kiitollisuutta uhrautuvia ja ystävällisiä tovereita kohtaan. Vapaudenpatsaskin, vaikka en joutunut Ellis-saarella^ käymään, tuntui lausuvan minut tervetulleeksi. Näet minä, -'kansalaisen vaimo", pääsin ilman mitään mai-hm. Saattajani sanoivat: '"Mennään nyt aivan ensityöksi lakimiehen luo.'' ''Mutta minnekäs tuo laatikko pannaan?'' "Pannaan auton perään, eiköhän se sinne mahdu." Niin taas lumppulaatikko sai kunnian seurata minua. Lakimieheni neuvoi menemään suoraan kotia, ja, jos siellä on minun tilallani vieras nainen, ajamaan hänet pois. "Jos miehenne seuraa sitä «aista ja menee pois, niin hoitakaa teHtä\iänne kunnes oikeus määrää senteille kuuluvaksi.*' ipanoin, etten luota oikein hermostooni, eikä tässä ole yksin miehestä ^>'syinys, vaan koko hänen kängis-tänsä. Hermostoani on kiusattu pit- ^n aikaa, joten, "jos sattuisin kovin ilmaisemaan hermostumistani, voisivat vielä ruveta toimittamaan minua hullujenhuoneeseen. "Voisittekö asua miehenne kans- ,£a,?J' *En osaa varmaan sanoa ennen- •'^'^^'^ paikan päällä", vastasin. "Jos hän Oäaa yhtä hyvin näytellä osansa -Kum ennenkin, voi sekin olla mah- - «Jollista." •^'iin oltiin yö New Yorkissa- Ta- .i?asin paljon tuttuja, jotka ihmette- *'väi. kun olin päässyt pois Suomes- Seuraavana iltana lähdin vas- •^^^'"'Ottajani autossa kotia kohti, mutia sitten aloin pelätä mennä sin-yota vasten, joten aloin pyydellä, eita t(»v-x-i-ajurini veisi minut koti- ^'^^ yöksi ja huomenna mentäisiin perille. Hän suostuikin pyyntööni. Tunsin, että vapaa yölepo olikin oiinuile tarpeellinen. Aamulla olin N^hvemmassa ja ''kylmemmässä" kunnossa. Kävin kampaajalla ja siistin itseäni, etten ainakaan ulkonäölläni ketään peljättäisi. Parhaim-missa vaatteissani näytin kuin hiiri jauhosäkissä, joten oli neulottava vekkejä, puhdistettava ja silitettä- \'ä, ja sitten sitä lähdettiin. KOTONA. Koko matkan kuvittelin kohtaustamme. Koetin sovitella ja ajattelin, etxä jos Jussi lausuu minut tervetulleeksi, niin jos \nelä yritän . . . Ksatsoin jo kaukaa, missä kunnossa oH kukkamaani, johon joskus olin tehnyt paljon työtä. Näin sen hei-nänkorsien peittämänä, unohdettuna kuten minäkin, vain joku itsepintainen kukka siellä täällä näkyi ikäänkuin uhmaten tervehtivän minua. Auto pysähtyi kotini eteen, mutta ensimmäinen näkemys sai minut pysähtymään: Maija pesi pyykkiä ulkona keittiön rappuja sivussa. Kyy-timieheni huusi hänelle haloota, vaan minulla oli kuin jokin tukko suussa ja jalat panivat joka askeleella vastaan. Tunsin, ettei tämä ole minun kotini enään. Päätin kuitenkin mennä etuovesta sisään, vaan se oli lukittu. Koputin, ja Maija tuli a-vaaoiaan. Ojensin hänelle käteni ja sanoin: •"Terveisiä Suomesta!" Sisällä olleet vieraat puikkivat toimeen huoneeseen piiloon, joten huusin perään: "Älkää menkö, enhän minä ole ihmissyöjä!" Maijan tytär palasikin, toiset jäivät sinne, enkä heitä vaivannut. Ruoka oli pöydällä korjaamatta Jussi oli mennyt pellolle, koska sieltä kuului traktorin ääni, ja sinne kai ^laijakin meni, koska ei häntä enää näkynyt. Suutani tuntui kuivaavan, joten menin keittiöön juomaan. Kurkistin sänkyhuoneeseen, kun sen ovi oli auki. Sinne oli tuotu outo sänky, Maijan luultavasti. Katsoin "fronttiruumaan". Sinne oli tuotu ^faijan mööpeleitä, mutta minun kutomat matot olivat. kelvanneet lattialle, ja näyttivätkin vinoon laitettuna somilta. Muistin taasen sen lumppulaati-kon, jonka Jussi oli niin juhlallisesti lähettänyt ja kirjoittanut "kaikki lähetän mikä sinua muistutti"'. Eiköhän nuo matot •muistuttaneet minua? . . . Nyt sain sen heikon hetken, etten voinut odottaa Jussia, vaan ehdotin toveri-kyytimiehelleni, että käj-dään välillä kaupungissa, jonne oli pari mailia malkaa. Teimme niin, mutta kun palasimme, ei Jussi ollutkaan kotona, sanottiin hänen menneen Anni-tädin luo. Mentiin eteenpäin ja pysäytettiin auto Anni-tädin talon edustalle. Sieltä tuli sisko edellä ja Jussi perässä, silmät luimuillen maata kohti. Aukaisin auton oven, työnsin käteni ulos ja sanoin: "Terveisiä Suomesta!" Tussi vetäisi kätensä iikkiä pois, mutta .\nni koetti auttaa tilannetta kysyen jotakin. Sanoin: "Tässä minä nyt olen, jota ei toivottu takaisin tulevaksi. Olen laillisesti maassa ja tulen kulkemaan pää pystyssä". " A l i right! sanoi Jussi.. "Huomaan, että olen menettänyt kodin, joten täytyy mennä uutta ha- • keniaan. " Kun en koko aikana kuullut Jussilta muuta kuin yhden kerran tuon "ool rait", sanoin toveri-ajurille: "Mennään taas!" ^ Jatkuu. TSON vihan aikoina v. 1703 syntyi Paltamon papin poikana Daniel Cajanus, suomalainen jättiläinen. Käytyään jonkun aikaa oppikoulua, lopetti hän opintonsa seikkailuja janoavana nuorukaisena ja matkusti silloiseen emämaahan Ruotsiin, jossa hänen suunnaton kokonsa herätti huomiota. Toinen senaikuinen perimätieto kertoo, että hän otti osaa Kaarle Armfeltin retkeen ja pakeni hänen joukkojensa mukana Ruotsiiti. Jonkun ajan kuluttua oli hän Puolassa, Puolan silloisen kuninkaan August T I : n ratsuväkirykmentin lipunkantajana. Lipunkantajana olo ei näy miellyttäneen, koskapa hän muutamien vuosien kuluttua siirtyi Preussiin, ottaen pestin Fredrik Wilhelmin armeijaan, keisarin erikoiseen henki-kaartiin, johon oli koottu pisimmät miehet maailman eri kulmilta. Toiset kaartilaiset olivat Cajanuksen rinnalla kuitenkin kääpiöitä, ja keisari huomasi, ettei tästä "liian pitkästä miehestä* ollut hänen sotilaakseen. Niin oli kuitenkin ihastunut mieheen, että maalautti hänestä luonnollista kokoa olevan kuvan. G. A. Gottlund kertoo kirjassaan "Otava", kuvaillessaan Cajanuksen vaiheita, että miehen täytyi karaten matkustaa pois Preussista, syyn ollessa seuraavan: Koska Cajanus ei ollut ainoastaan erikoisen pitkä, vaan myös voimakas, syntyi usein kiistelyjä kaartin toisten voimamies-ten välillä. Ratkaistaakseen nämä riidat, sopi Cajanus erään toisen voimamiehen kanssa siitä että kumpikin saisi antaa toiselleen korvapuustin, ja se, joka löisi kovemmin, olisi myös vahvin. Arpa määräsi että preussilaisen oli lyötävä ensiksi ja hän hi-vauttikin niin ankarasti että Cajanus horjahti ja oli vähällä kaatua. Tämä kävi Cajanuksen sisulle. Hnn syl-käsi kouraansa ja lojautti hiukuis-saan toista niin, että preussilainen kaatui siihen paikkaan, koskaan enää nousematta. Tapauksen johdosta syntyi kuulusteluja ja olisi Cajanus vangittu. syytettyTiä keisarin henkivartija i> tajposta, ellei häh ajoissa.olisi päässyt karkaamaan. Matkansa suuntasi Cajanus nyi .\lankomaihin, ja keksi helpomman keinon itseensä elättämiseksi. Häii alkoi näyfellä Jtseään rahan edestä^ eikä suotta," .liänoUTähes 8 jalan pituinen- ja painoi 450-paiinaa. Niin alkoi Cajanuksen vaiherikas matka Europan eri kaupungeissa. "Milloin kulki hän jonkun sirkusseurueen mukana, milloin taas yksinään. Kaikkialla^ oli kuitenkin halukkaita katsojia, jotka heittiviit lanttinsa jättiläisen kukkaroon. Milloin hän vieraili Ranskassa, milloin Espanjassa tai Italia«.sa, aina oli hänellä ansiota. Viimein alkoi yhtämittainen matkusteleminen väsyttää. Hän oli vuosien kuluessa ansainnut sitäpaitsi tarpeeksi rahaa, voidakseen antautua rauhalliseen elämään. Hän saapui Alankomaihin, joihin hän erikoisesti näytti kiintyneen ja osti Haar-lemin kaupungista St. Jorin Provo-nierin- talon, josta maksoi kokonaista 2.800 guldenia ja asettui asumaan sinne. Huolimatta sirkustelevasta ammatistaan oli Cajanus säilyttänyt synnynnäisen intelligenssinsä ja paljon matkustellessaan oppinut monia eri kieliä. Ollen sitäpaitsi rikas mies. otettiin hänet mieluisasti vastaan kaupungin ylhäisemmissä seurapiireissä. Hän sai paljon tuttavia jä piti usein vieraspitoja talossaan. E-rikoisena harrastuksena sanotaan hänellä olleen tammipelin. Sen ääressä voi hän kumppaneineen monasti-kin viettää yön varhaisiin aamuhet-kiin asti- Korkeaan ikään ei Cajanus suu-resa koostaan huolimatta ehtinyt, vaan hän kuoli neljänkymmenenkuu-den ikäisenä, vuonna 1749. Hänen n,000 silmäparia tähyilee yhtciiään Canadan taivaalle, vahtien mahdollista vi/tolUscn ilmavoimien näyttäytymistä. |
Tags
Comments
Post a Comment for 1942-12-05-05
