Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 28, 1946

              (Canadan suomalaisten viikkolehti)
Publlshed and printed by the Vapaus
Publishing Company Limited, 100-1(0
Eta Street West, Sudbury, Ontario.
Äeglstered at the Post Office Dept<
OCtawa, as second class matter:
Tilaashinnat:
1 vuosikerta $2.50
6 kuukautta — 1.40
4 kuukautta .75
Ylidysvaltoihin:
1 vuosikerta . . . . . . . . . . . . . .$3.10
6 kuukautta . . . . . . . . . . . . . 1.80
. 8aomeen ja munalle nlkoroaille:
1 vuosikerta ......^.75
6 kuukautta . . . . . . . . . . . . . . 2.00
IJekkl Ilmestyy Jokaisen viikon lati»
antalna 12-sivuisena, sisältäen parasta
kaimokirJaUista luettavaa kalkilta aloil>
ta. •
Aslamiehille myönnetään 20 prosen-
Un palkkio. i^-:-• • - v
Pyytäkää asiamlesvällneltä Jo tä-
•Qään.
TT.TVTOITT7SHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
50 senttiä palstatuumalta Ja
kerralta. Alin Ilmoitushinta $2.00. Alin
maksu kuolinilmoituksesta $3.00 ynnä
ju äenttia joKalselta muistovärsyltä tai
klltoslauseelta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista/: Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki Liekille tarkoitetut maksu-osoitukset
on ostettava kustantajan ni­meen:
Vapaus .rPubiishing:Compaiiy
Limited. ^
Kustantaja Ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Company Limited, 100-102 Elm
ötreet West, Sudbury, Ontarla
Toimittaja A. Päiviö.
Uekkiin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
Kun housuja ja suk-
• a .
mm P.O. Box 69 Sudbnry. Ont.
Toimituksen kulmasta
Meillä tAällä Sudbtityssa oli viime
lauantai-iltana harvinainen, oikeas­taan
tähän asti ainutlaatuinen "yh­den
miehen'* tilaisuus, nimittäin lau-^
laja-hanurisfi Hannes Saaren kon­sertti,
joka cli vetänyt yleisöä Fin-nish-
haalin täyteen. Ohjelma oli mitä
vaihtelevin: hanurisooloja, lauluja
laulajan omalla säestyksellä mitä va­kavimmista
kupletteihin asti sekä
kronikkaa ja juttuja, jotka saivat y-leisön
yhteisen sttosion. Huumoripuo­li
oli vahvasti edustettuna ja se täi­sikin
jäädä monelle erikoisesti mie­leen.
Hannes Saari on ollut itse työmies,
mainari ja kalastaja, joten hän tuntee
tämän "meidim maailmamme** ja sil­tä
pohjalta ja sille hän taiteensa o-mistaa.
Vaikka Itän on tullut tälle
mantereelle jo kuudentoista ikäisenä
ja mainiin heti, on hän kuitenkin tyo-miesuransa
lomassa saanut parisen
vuotta opiskella Helsi^ngin musiikkio­pistossa,
mikä. ilmenee hänen esitys­tensä
taiteellisessa sävyssä.
Hp^ällä syyllä voimme toivoa, että
Hannes Saari seuraavissakin konsert­titilaisuuksissaan
täällä Canadassa
V — ja muuallakin —saa kuulijoita
täyden huoneen, * * *
/ iVjl<^ on jo aika uudistaa huomau­tuksemme
Liekin joulunumerosta, se­kä
tervehdyksistä että kirjoituksista.
Erityisesti myös kirj<ntuksisttt, sillä
aika. rientää kinnaasti määräaikoja
kohti. Siis, kynäilijät, alkakaapa to­sissanne
mietiskellä ja sitten riuskas-ti
kynä käteen ja kirjoitns tännef
Kysymykseen, voiko tätä joulunu­meroa
tilata enkseen Suomeen, voim­me
vastata että kyllä, vaikka ei voida
hintaa tarkalleen sanoa ennenkuin
nähdään miten suuri siitä tulee ja
miten paljon se painaa, — AP,
SAUJMUKSEHEXKO luotat?
Maailma on viisahampi,
äly ohjaa sallimusta:
Syyn. ja seurauksen laista
solmivat nyt sallimuksen
tänä uunna aikauna.
Jo nyton j'otakinj että ihan jonot­taa
itselleen sellaisia kuin sukkia ja
pöksyjä! Mutta niin se vain oli, että
sellaiseen jonoon minäkin itseni pus­kin.
En tosin uskaltanut mennä ihan
etumaiseen riviin, eikä siihen olisi ol­lut
tilaisuuttakaan, sillä perin myö­häisenä
saavTiin perille. Kauppa,
jonne jonotimme, oli kahdella suurel­la
ovella varustettu ja sinne päästy­ämme
oli molemmat ovet jo niin tu­kittu
naisjoukoillä, että jäin perim­mäiseen
osaan jonoa. Mutta en sii­nä
ehtinyt olla kauan, kun jouduin
niin tiukkaan pinnistykseen, ettei ol­lut
enää henkikään. kulkea. Jo vih­doinkin
avattiin ovet ja voi armias
kun täniä valtava^ joukko lähti ryn­täämään,
niin oli siinä mentävä vir­ran
mukana vaikka olisi jo halunnut
takaisinkin pyörtää. Niin oli minun­kin
tonninpainoinen ruhoni ilmassa
kuin olisin ollut kevyt.kumipallo. Si­sään
päästyäni kuitenkin vyöryn
voima hiljeni ja jö tunsin taas seiso­vani
omilla jaloillani. Asetin itseni
jonon perään ja niin alettiin marssia
hiljaista tahtia lähemmäksi määrä­paikkaa.
Hetken perästä pääsin mi­näkin
toivotulle paikalle ja hymyilin
onnellisena, kun sain pitkästä aikaa
ostaa itselleni kalliit aarteet ' nylon-
5ukat. Kiirehdin toiseen paikkaan
katsomaan, olisiko sama onni saada
itselleni housut. Täällä näytti tilan­ne
olevan ihan mahdoton. Eräs hy­vin
lihava naisihminen sai itselleen
paketin jä puuskasi itseään vapaak­si
tungoksesta, haluten silmäillä sai­ko
käypää tavaraa. MitäI Housut
olivat niin pienet, että tuskin oli ko­koa
hänelle yhteen puoleen, toisesta
puhumattakaan.' Vihaisena painui
hän takaisin myyjättären luokse huu­taen
omalla kielellään, jota eivät kai
muut ymmärtäneet kuin hän itse.
Housut liehuivat korkealla hänen kä­dessään
raivatessaan itselleen tietä
jonon läpi. Joku siepj>asi ne hänen
kädestään ja painui saaliineen sivuun,
huTckufen yhä paisuvaan jonoon.
Katsellessani tätä en voinut muuta
kuin nauraa ja niin lähdin kaupasta
pyrkimään ulos. Ajattelin, että vaik­ka
en saanutkaan housuja, niin sain­pa
sukat. Nirn sitten illalla aioin
'hienostella näillä nylon-sukilla ja
ihaillen vetäisin sukan jalkaani. Kun
vihdoin sain sen varovasti jalkaafii,
niin eihän tullut kuin puoleen sää­reen
ja Iis2&s'i, kun tarkastelin säär­täni,
tein sen huomion^ että sukan lä­vitse
näkyi kaikki sääreni siniset mer­kit
— ja minä kun luulin näiden suk-*
kien tekevän ne siroiksi ja kauniiksi.
Kiukuissani kiskasin sukan jalasta­ni.
Tuollaisenko takia minä panin
henkeni alttiiksi aamulla jonottaes-sanil
Annoin itseäni toisten tuuppia
ja töyttiä kuin olisin ollut joku eloton
möhkälel . . . Niin paiskasin sukat .
nurkkaan ja etsin vanhoja risojani,
sillä nekin sentään ovat paljon pa-rentmat
kaiin nuo.verkot^ joihin oli
raskittu käyttää niin vähän ainetta­kin.
Ja silloin minä tein päätöksen,
että minä en lähde enää jonottamaan
sukkia, en ainakaan nylon-sukkia.
Seuraavana päivänä tapasin ystä-
\-ättäreni ja hän alkoi valitella, että
ei ennättänyt rpennä eilen hakemaan
itselleen sutkia, kun siellä oli vielä
ollut nylon-sukkia.
"Minulta saat", sanoin. '-MinuHa
kun sattuu olemaan ylimääräisiä."
"Ystävättäreni ihastui ikihyväksi
ja niin myin hänelle sukat.
"Oo miten ihanat! Näitä pidän
kuin kullan j>aIoja, että kestävät
kauan.•^^ Kiitellen hän lähti kotiin.
Tapasin hänet parin päivän perästä.
"No, miten ne nylon-sukat? "
"Oo!" vastasi hän nenäänsä nyr­pistäen,
"heti ne menivät seulaksi.
Ei niillä mitään virkaa ole."
Ja niin me. päätimme yhdessä, että
jos ei saada oikeita sukkia jalkaan,
niin vaikka maalataan sääret.
T.-ALINA.
Kesä meni niin etten kerinnyt evies
sanoa "voi kuinka kuuma!" Mutta
toiselta puolen se on hyvä niille, ^t-ka
tulevat lämpöisemmistä maista
tänne vilvoittelemaan. -
Oskar Wälimaan farmilla Kämi-joen
varrella kävi vieraita Holljrvvoo-dista
asti, nimittäin Aino Saarnio ja
Lena Sherman. (.Aino on Oskarin
sisko.) On mielenkiintoista tavata
suuresta maailmasta olevia ihmisiä,
ja olivatkin oikeirr hauskoja homman
ihniisiä; Ollessaan - vieraana' ^ a l i -
maalla laittoivat Mrs. Aili Wälimaan
kanssa Suomen avustamiseksi kala-mojakkapaartit.
Kalat olivat Supe-riorin
rautua ja Kämijoen kuhaa.
Vieläkin muistan sen niojakan hyvän
maun ja ne hpllywoodilaiset passa­rit
— tapaus, joka tuskin uudistuu.
Paarteista oli tuloja 48 dollaria. Sa­teinen
sää oli hiukan kiusana, ettei
ollut oikein paljon ihmisiä. - '
Torontosta oli myös Ruth Saari
käymässä kotonaan. Tuli Sudburyn
laulujuhlista. Hänetkin saimme ta­vata
siellä paarteissa. Olin aivan ih- *
meissäni että niin nuorelta tytöltä
näyttävä suoriutuu kuoronjohtajana
niin loistavastL Kiitos Ruthillie.
-Aili Wälimaalla on ollut paljon
hauskaa tänä kesänä, sillä hänen sis­konsa
Mrs. Merikallio kävi myöskin
mjehensä kanssa vieraisilla. Toivot­tavasti
kaikki ovat nauttineet kesäs­tä
ja Kämijoen luonnonkauneudesta.
Kämijoella on ollut toisetkin Suo-miapu-
paartit, nimittäin Jacksonin
farmilla ja hauskaa kuuluu sielläkin,.
olleen. Mrs. Jacksonilla on ollut
vieraana hänen siskonsa Detroitista
ja Mrs. Syrjällä hänen siskonsa mie­hineen
myöskia Detroitista.
Nyt vain saa muistella niitä haus- '
koja hetkiä^ mitä jälleennäkenusen
ilo on tuottanut, sillä kesä on pian.
jättänyt meidät. -»-Mutta Liekki ei
jätä, oli kesä tai talvi, vaan tuopi
lohtua ja iloa surunkin lapsille ja
köyhempäänkin majaan. Ensimmäi­nen
kysymys onkin Liekki. Olen itse
kokenut, kuinka tervetullut se on
tuonne harmaiden seinienkin sisälle,
nimittäin vankilaan, kun sitä olen
sinne vienyt, ja toivoisin, että heille­kin
omistettaisiin joku kauniskin sa­na,
koska tämä yhteiskunta on syyl­linen
useamman ihmisen sortumiseen.
Kiitos kaikille ystävien pakinain
kirjoittajille, joita on niin hauska
Kehtolauluni
Nuku, nuku mun pieneni,
oi murhe murtaapi mieleni,
rinnan palo bn polttava,
voi miksei isä tule kotia!
Uinu povellani Ittmpeinen,
paina silmäsi umpehen,
et tunne äitisi suruja,
on onnesta jälellä vain muruja.
Nuku helmassani pulmunen,
fieni suusi on ruusuinen.
Nuo pienet puhtoiset kätöset,
silmät sinitaivaan tähtöset.
Elo lahjaksi sun mulle sommeili,
siksi ootkin suurin onneni.
Onnen saariin uni lapsen vie,
siellä ruusuinen on elon tie.
Sinä autat kantamaan 'suman,
kun mulle olet onnen muruna.
Äiti valvoopi murheissaan,
isää Qottaapi kotiaan.
Viina vienyMott- isäsi,
se meidän murhetta lisäsi.
Oi elo, säästä siitä lastani,
ettei tuota myrkkyä maistaisi.
Sulle opin soisin ma puhiahan,
niin ei elo veis* sua tutmahan,
säästyisi harmaalta hapseni,
kun valon teitä kulkisi lapseni.
RINNA.
GCF:n JOHTAJA Goldwell sanoi
äskettäin radiopuheessaan hallituk­sen
antautuneen taantumukselle ja
aiheuttaneen, siten kriisin syvenemi­sen
Canadan taloudellisessa elämäs­sä.
Farmarit ja työläiset.kapinoivat
uhkaavia taloudellisia olosMhteita
vastaan. "He odottivat turvallisem­paa
elämää voiton jälkeen, eivätkä he
tahdo nähdäsitä, että heidän toivon­sa
ehkäistään. Tämä.on psrusselitys
lakkoihin, joita maassamme on ollut
viime kuukausien aikana. Canadan
kansa kaikilla aloilla turvautuu pro­testin
ja itsepuolustuksen aseihin,
koska se näkee elintasoansa uhatta­van
ja tulevaisuutensa vaaranalaise­na.
NEW YORKISSA on nykyään
suurin, asuntopula mitä tunnetaan.
Kaikki hotellit ovat niin täynnä että
vain sattumalta saa huoneen, ja mo­nissa
hotelleissa ovat huoneet tilatut
jo kuukausia^teenpäin. Matkustaja-tulva
kaupunkiin on niin suuri, että
monet sinne saapuvat ovat joutuneet
viettämään yönsä rautatieasemilla ja
maanalaisissa junissa. Huonepulaa
lisää sekin, että nykyään on monia
suuria edustajakokouksia, joihin tu­lee-
tuhansittain edustajia. Jokaises­sa
apartmenttitalossa on pitkät lis­tat
odottavia suntojen kyselijöitä ja
kalustetut huoneet ovat aina täimnä.
»KYSELYYN, ovatko Salt Lake
Cityn (Utah) opettajat aikansa ta­solla,
vastasi, kaupun^n korkeakou­lun
1,300: sta oppilaasta 800 kieltä­västi,
kohdistaen sen opettajien van­hanaikaisuuteen
nykyajan virtauk­siin
verrattuna. Mutta kysymyk­seen,
haluavatko oppilaat jättää kou­lunsa
ja mennä ansiotyöhön, ainoas­taan
13 antoi myöntävän vastauksen.
seurata. Taas kun tulee talvij on
enempikin aikaa pyöritellä kynäa-
Kukaties itsekin kirjoitan tässä vielä
vaikka kalajutun.
ILMLS.