Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 19, 1953

              •s
••1V, fö"
-,v, - .'..f;',-
MM
1,
S 1
V i
I '
JIM' i „
{f
Right*:Ajround HOME wtth MYRTLE
-Mies oli joutunut sairaalaan Tatskhaa-
Toista Ja tiSneUe oli määrätty ankara
Tuokajärjestys. ^ t y ä ä n eräänä päivänä
j^csitoUckoisen ja määrällisestikin melko
mitättömän annoksensa, liän kutsui hoi­tajattaren
ja pyysi tältä postimerkkiä.,
~ Mitä te sillä? kysyi hoitajatar.
— Saluaisin aterian jälkeen hiukan Iu«
Icemista.
' NUORUUDEN PJOLTttS
— nuorena miehenä päätin, että en me-jae
naimisiin kenenkään muun kuin kor-
Jcean naJsihanteoai kanssa. Viimeviikol­l
a vihilfdin iöysin hänet, mutta valitetta-
"vasU — hän etsii puolestaan miesihannet.
taan.
KAIKKIJÄÄTYI
Erästä merimiestä pyydettin eräässä
seurassa kotomaan . kokemuksiaan me­rellä
ja hän kertoi seikkaihustaan napa­seuduilla.
— Siellä oli niin kylmä, että eräänä
levänä, näxn muutamien merilintujen
blevaii piukallaan ilmassa. Ne olivat jää­tyneet^
niin kankeiksi etteivät kyenneet.
lentämään tai putoamaan ala^
^--MUfcta m^ se on ymmärrettävissä?
Maan vetovoitiia . . .
— Se on vallan yksinkertaista. Sekin
oU jäätynyt.
NIINHi(N SE pN
Eräs ystävä sanoi kerran eräälle kira-luisaUe
kirjäilijaUe:
— Ihmeellistä, miten hyvä onni sinulla
on.
— Sanohan muuta. \^stasi kirjailija. —
Se on tosiaan ihmeellistä. iMitä ahkeram­min
teen työtä, sitä parempi cnnimnulla
on.
UAMJfA AXKA
— Äiti. osta muiuUe pikku vezi^xuh ne
«vat i^ytxiiin halpoja.
— S:ulnka niin?
— (Katsohan, tuossa teatterin ovessa
lukee: Ijapset iraolK^ Monalla.
KAHDENUIISTA
Ravmtoiavieras: — Haluaisin saada ka-nasalaattivoilelvän.
>Tarj<riliJa:jr-^^4^^ on kahdenlaisia. 50
ja\45 aentin.^-Kumman haluatte?
Vieras: — Mitä crca niillä sitten on.
molanmath^ijt, ovat kanaa, vai?
Tarjoilija: ~ se, mikä maksaa 45 sent­tiä,
oö tehty s anlih3Sta ja 50 sentin hin­tainen
vasikanlihasta.
MVOHÄISTA
Runoilija: — (Kesti kokcnaista seitse­mäntoista
vuotta, ennenkuin huomasin,
etten oikeastaan osaakaan kirjoltaa ru­noja.
Tuttava: ~ iRiqtesit siis imdeUe alaUe?
(Runoilija: — En voinut, se oli jo liian
myöhäistä. siUä mintista oli tullut liian
kuuluisa.
HIENO VIITTAUS
•Erään pikkupojan idileesä;:
'Ilakas tätL Oli niin ikävä», etta
din tädin .syntymäpäivän k^rään^
•täti haluaa sen jollakin tavali» *
niin ilmoitan, että minun syat
on ensi perjantaina..,-'.
ENSI TBLAIXA ; .
— sanot^sittoi xninuUe, jos
hemmin suostut kosintaani?
— Kyllä. Lupaan, että sinä saa^
ensimmäiseksi tietää.
niMOITUS.
Eräässä sanomalehdes^ oli terran seu­raava
Ilmoitus: — £&otIannin murretta
puhuva nuori mies saa paikan älykkään
papukaijan kietenopettajana.
VaX&XLLA AJAIXA
Mies: — Taasko snä itket? Na
minä. ostan sinuUe sen turkin-
Vaimo: IRy-llä sinä olet ku™»
xyrt minun kylläkin särkee
SELVÄ JUTlfl?
— Voto vanoa, että et tuntisi
tani, jos tapaisit hänet.
— Onko hah ni'n~ paljon mu
— Ei» mutta minulla on uusi
SivttU L»n<nt«inj|t« ujtfkxam 19 yttvina. 19S3