1953-09-19-08 |
Previous | 8 of 12 | Next |
|
small (250x250 max)
medium (500x500 max)
Large
Extra Large
large ( > 500x500)
Full Resolution
|
This page
All
|
jokaisella, lapsetkin kuulutaan koulutettavan
herrojen tapaan. N i i n ne lapset
unolitavat emcrasa/ Häpeävän pojat
kuuluvat kotimökkiä, hienot rouvat eivät
Ofsaisi ästeUa tällaista polkua kor'
keil% piikkikoroillaan, huokaa Stiina
elettyä muistellessaan.
Stiina oli ehtinyt kylän laitaan jossa
, äärimmäisenä sijaitsi suutari-l^ekan
mökki. Jokseenkin samanlainen tarina
: liittyy Pekaiikin mökin seinien sisälle,
kuitenkin sillä erotuksella, että hänen
. Maijansa^ <^ pajaan
\nuoäen.Lä{^ kuusi kaikkiaan,
: öyat ray^ lentäneet maailmalle. /Vlk-
C sin OPe^a nyt asui mökissään/ lehmää
ja sikaa Hoitelee suutarintöittensa^ohel-
•\''ia:r;;V:-;:^
räjasuu-tari;^
iienoä työtä hän teki. Kahtapuolta
neulottuja upokkaita jä lapikassaap-päita
teki Pek}ta. PäälUnen oli^^H
näköinen, kapea kuin sormi. Oikein
mittojen jälkeen kävivät talojen tyttäret
"kenlcunoita?' teettämässä PekällaV
Hafaäakin kuuluu olevan p a kissa.
Tietäähän sen, työtä aina, ahkera
ja I M Puoleen jröhön
ya%" tuildtii Majasaaren Pekan ikkunasta,
luirihän^^s^ vetelee kiinni
pilulahgaila. V .
•Kuorena miehenä oli Peldcä tullut ky-lääQJä
kylän piikatyttöjä aikansa nauratellut
Mutta eipä piika ollut Pekan
tahtäimieen sppiinUt^ rikkääa talon tyttären
luhtiin olivat askeillensa, käyneet.
Isä ajoi. ensin: kiroten pois'vävynkoke-laah,
miitta knn näki tyttärensä tilan
niin jö työntämällä työnsi tyttärensä
Pekaii kainaloon. Ahtoipa ivielä tyttäreni
mukana palan maata, johon kohosi
. suutarin mökki valkoisin ikkunalaudbin.
SPirttiviljelys kukoisti täälläkin ja puute
|)iäkkasi olma^^ Ku-niaraari
painui'Pekän^^^^s
rellä ainai^sta ^tumis^tä. Ruokaa oli
saatjiya nälkäisiin suihin, yt oli Pekka'yksin,
viime syksynä oli hän saatta-.
nut Maijansa kirkkomaan multiin.
Stiina astui veräjästä sisään. Aina
ennenkuii/ hän öli mökissä poikennut.
Kumma tuniie kuitenkin vaivasi nyt —
eihän väin Pekka luule, että hän vaal
i i n . . . Stiinan suupielen veti hymyyn
avatessaan mökin oven.
Pekka seisoi takan luona kahvinkeit-topuuhissa>
Kuultuaan hyvänpäivän,
kääntyi hän ympäri.
'^Kas, Stiina, päivää, päi\^ä! Mitäs
sinne RämeikkÖpn^ kuuluu?^. Satuit^a
sopivaan aikaanjk^vinkeitossatas^
juuri olen. Oikein toppakahvit tässä
mettumaarin kunniaksi", piiheli Pekka
h^n^äntuulisena.
'"Mitäpä sinne, mettumaarikirkkoon
olen menossa ja poikkesin tupaan katsomaan
kuinka täällä voidaan'^
"Tuossahan se menee päivästä toiseen.
Hiljaista on, kovin hiljaista on
elämä sitten Maijan kuoleman. Kun
pysj'isi terveenä, mutta kun noita hartioita
on alkanut särkeä, ettei tahdo
saa(^a rauhaa ollenkaan".
''Vai niin. Maija-vainaa olikin 1ip\^
hieroja, parempi kuin minä", huomautti^^
Stiina ja vilkaisi, huomasiko 'Pekkaliä-nen
tarkoitustaan.
**Niin, Maija se aina hivutteli tuota
selkää, ettei päässyt kovin pahaksi. Nyt
ci öle,kohta vuoteen hierottu. w\jattelin
tässä, etteikö sinun sopisi jäädä täksi
illaksi, lämmittäisin saunan j a sen lämpöisessä
hieroisit noita kipeitä paikko-
**Miksikäs ei, mutta jos tulee turhia
puheita, :kun me kaksi leskeä . . . " Stiinan
kasvoilla leikki \»eitikka myöntyessään
Pekan ehdotukseen.
CPekka kiiruhti saunanlämmitykseen
Stiinan jäädessä tupaan. Hän katseli
arvostelevasti jTnpärilleen, Kovin oli
likaista, liekö pesty lattiaakaan Maijan
kuoleman jälkeen. Lasinruudut olivat
täynnä kärpäsen likaa, ikkunanlaudat
täynnä pölyä ja törkyä. Pesemättömiä
astioita pöydällä ja penkillä, likaisia ja
haisevia vaatteita ripustettuna oivisei-nän
nauloihin. iNaisen kättä tässä tarvittaisiin.
Maija-vainaa öli siisti ja
työteliäs iluhineny mökki aina hohti
puhtauttaan^ Kirkasraitaiset matot
peittivät lattian. Ei maton palaakaan
näkynyt enää, missä lienevät, nurkissa
makaavat. Tokko osaisi matkia Maijan
huushollia; jos^.:.-.
Stiina hätkähti omia ajatuksiaan.
Mitä hän, vanha ihminen. — E i Pekka
minusta Huoli, onhan niitä monta vuotta
nuorempiakin. Olisihan se mukava
muuttaa t^^^^ sieltä Rä-nieiköstä:^^
: M runsaita
läidönmaita täälä kun nuo vallit
ovat kovin pienet.
Stiina oli niin ajatuksiinsa vaipuneena,
ettei huomannut Pekan sisääntuloa
enriehkuin tämä takkakiveen kopisteli
piippuäan tyhjäksi.
'xEiköhän sitten mentäisi saunaan.
Et kai ottanut sarvipussia, olisit työn
tänyt muutaman sarvenkin noihin hartioihin?"
''Enhän sentään mettumaarikirkkoon
lähtenyt sarvipussia kantamaan", nau-
• rahti Stiina. "Tulen vaikka ensi viikolla
uudestaan niitä sarvia työntämään
kun ei-tuo matkakaan sentään ole kuin
seitseinän kilometriä".
-^Sciunan lämpimissä Stiina sitten hiljalleen
hivutteli Pekan kipeitä paikkoja,
puhellen: "Kpyiii ovat päässeet kuivamaan.
Tokko tulee kalua koko miehestä.
Monta kertaa hieroa pitäisi, ennenkuin
apua olisi".
Pekka Häiityi ja käsi tavoittaa Stiinan
vyötäröä. Kumma hyvänolon tunne
valtasi miehen.
"Mitäs siinä — hieromaan tänne on
tultul" Stiina työntää miehen käden
pois j a alkaaJbieroä toista kovakourai-semmin.
V *'iSlä liftössä ! ^ voi,' voi,' kyllä sinä
olet armoton. Nö voi tiihät tulimriiais-t
a ^ k l ^
"kipeää se pitää tehdä, että turhat
houreet päästä lähtee". Stiiiia kovensi
kourimistaan, jolloin Pekka ponnahti
istualleen kahmaisten Stiinan ympäri
kiinni. Käsi tässä ajattelin, että emmekö
me kaksi leskeä sopisi asumaan
sam^^ tsaloä. Sinä muuttaisit sieltä
Rämeiköstä tänne minun mökkiini ja
minä vetelisin pikilankaa meidän molempien
elatukseksi. Sinä siistisit tuota
tupaa, niinkuin ennen Maija-vainaakin
ja ykillä hivuttelisit nqita kipeitä
paikkoja. Mitäs siihen sanot"?
Pekan käsi silitteli Stiinan muhkeaa
vartaloa, jota verhosi leveäraitainen, rypytetty
alushame.
'Mitäs se Pekka n>^ höpisee? Tulisikohan
siitä mitään, että me kaksi vanhaa-....-."
Mustasukkaisuuden pahahen-ki
riipaisi Stiinan sydäntä. Mitä se
Pekka sanoikaan? Siistisit tuota mökkiä
niinkuin Maija-vainaa " Jos hän
ei osaisikaan huushollata niinkuin Maija-
vainaa. Stiina tuhahti nenäänsä.
Pekka huom£&i sanoneensa jotain sopimatonta.
Eihän sitä koskaan pitäisi
muistuttaa entisestä eukosta.
"No, mitäs ajattelet"? kysäisi Pekka
uud^taan, kun Stiina, mykkänä tuijotti
mustuneeseen seinään.
"Jos ette voi olla yksin, niin menkää
naimisiin, sillä parempi on naida kuin
palaa", siteerasi -Stiina katekismuksessa
leskille olevaa palaa . . .
Juhannusaattoillan rauha vallitsi mökin
ympärillä, kun Stiina ja Pekka saunasta
tultuaan istuivat mökin portailla,
katsellen keskikesän auringonkerän
painumista puiden latvojen taakse.
Kauan ei se kuitenkaan malttanut olla
piilossa, sillä aamulla nousten se ilmoitti
keskikesän juhlan, mettumaarin, astuneen
sisään.
kun Stiina istui hartaana kirkossa
kuunnellen vanhan rovastin saamaa
Johannes Kastajasta, tunsi hän itsensä
aivan kuin uudestaan syntyneeksi. Ja
kun Pekka kirkonmenojen jälkeen asteli
sakastiin rovastin puheille panemaan
Elmirässa, Ont. äskettäin pidetyssä maatalousnäyttelyssä: sai
IS-vuotias Ann Soehner erikoisen kunniamaininnan niini--
kostaan, nuoresta vasikasta.
ÄMKYiLÄN OLLI:
.IPA ennen kontrin nikkari, sellainen
vain kolmen tempun timper-mannista
poikki halki ja pinoon-kehittynyt,
mutta oli kai päässään vähän
muutakin ettei sahanjauhojä.
Aloin juuri uutena miehenä töihin,
kun nikkari heilui teräsvihkkelin kans-sa>
liiki numeroita ja teki merkkejä kynällä
puuhun ja sitten katkaisi siitä ka-tonalaiset
ilman mitään pitempiä mittoja,
mutta niin ne kävivät sinne ylös
kuin tikku tervaan paikalle asetettaessa.
_ ,
Olin nikkarin helpparina, kun hän
käsM minut sinne ylös kaikkein korkeimmalle
partaalle naulaamaan huip-heitä
kuulutuksiin seuraavana sunnuntaina,
tunsi Stiina aivan nuortuvansa.
Muistui vielä niin elävästi mieleen aika
neljäk3anmentä vuotta sitten, jolloin
hän oli ollut Tuomaan kanssa samaa
asiaa toimittamassa.
Kirkkomäellä kävi Stiinan huivi-kauppa
kuin siimaa. Emännät ostivat
kilvan hänen hyviksitunnettiija^iuuri-huivejaari".
Kukaan ei moittinut Stiinaa
sivistymättömäksi ja yksinkertaiseksi.
. Hän tunsi olevansa ostajien
kanssa samanarvoinen, vaikka olikin
vam Rämeikön Stiina. Nyt, kun här
nestä tehdään suutarimestarin vaimo j a
pääsee asumaan ihmisten ilmoille, ei
hänen enää koskaan tarvitse- mennä
pappilaan luuta- eikä huivikaupalle.
Lupäsihan Pekka hänenkin leipänjsä
edestä vetää pikilankaa ja vetää ken-gänsaumoja.
Illalla kotiin astellessaan läikähteli
kumma hyvänolon tunne Stiinan mielessä.
Hän oli saanut kirkkoreissulla
paljon aikaan. Kuukauden kuluttua
hän muuttaa sitten Rämeiköstä Pekan
mökkiin. Siellä he kaksi vanhaa auttavat
toinen toistaan, kunnes . . .
Stiina ei halunnut lopettaa ajatustaan
olihan hän juuri astunut avioliiton kynnykselle
. . .
pua kiinni. Rykäisin vähän aimatti-miesmäisesti
ja aloin nousta korkeuk-
' siin. Epäilin kyllä päävärkkiäni/ke^
tääkö se, sillä muistin vanhoilta meri-miesajoiltani,
että maston juureUa oli
paljon tnrvallisempi työntää kuin siellä
ylhäällä. Mutta rakennuksella ei oDut
muuta yaihtoehtoa kuin totella tai lähteä
kotia. Jälkimmäinen temppukaan
ei oikein sopinut, sillä akka olisi oUut
vihainen ja olisi ollut vähintään luudan .
kanssa vastaanottamassa, jos olisi kes- ^
ken päivän huoniannut kotiin tulmn.
Siis ei muuta kuin kiikkumaan maan '
ja taivaan välille. (Eihän se tosin ollut
kirkon harjalle kipuamista, olihan vain
pahanpäiväinen rakennus siihen verrattuna,
mutta kun olin täysissä tamineis-sa,
mitä luulin 'sen sortin ammattirnie-hen'päällään
tatvitsevan — ja siihen
. j ^ u leiviskä onfaa painoani, niia maan
vetovoima oli sangen suuri, alutta onneksi
nikkari pelasti minut siitä viime
tingassa, käskien laittamaan telineitä
eräälle toiselle miehelle, kenen käski sitten
sinne huipulle naulaamaan.
SimäoU tyhjä puutynnyri, jonka
mies otti ja sanoi olevan mainion sen
päällä seisoa. Sitä voi muuttaa tarpeen
vaatiessa/ Nikkari arveli, että minä en
ollut oikein kykenevä sillä alaUaesun-tyviin
kaikkiin tehtäviin, koska en osaa
olla aikani tasoUa, nimittäin tv ydytta-vän
vikkelä. Sanoin, että itselläni on
vähän muitakin harrastuksia ja nikkan
arveli siitä sen johtuvankin, ettei minusta
koskaan tule kunnon nikkana.
Kun piiri näin kohtalokkaan arvostelun
saanut osakseen, siis punnittu
kex-yeksi havaittu, otin vasarani ja
muut hyntteeni sekä lähdin kävelemään.
Menin ja istahdin puiston penkille kaupungilla,
sUlä kotiin ei ollut asiaa ennen
iltaa. Sattumoisin siihen tuli h}'%-a tuttavani
Sumu. Hän. oli kaupungui
pumppulaitoksella työssä koneenkäyttäjänä
siihen aikaan. Hän kehoitti minua
olemaan huoletta, vaJitellessam bi-
Sivu 8 Lauttniaiiia. STfdcaim 19 paiTina. 1953
Object Description
| Rating | |
| Title | Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, September 19, 1953 |
| Language | fi |
| Subject | Finnish Canadians -- Ontario -- Sudbury -- Newspapers |
| Publisher | Vapaus Pub. Co |
| Date | 1953-09-19 |
| Type | application/pdf |
| Format | text |
| Rights | Licenced under section 77(1) of the Copyright Act. For detailed information visit: http://www.connectingcanadians.org/en/content/copyright |
| Identifier | Liekki530919 |
Description
| Title | 1953-09-19-08 |
| OCR text | jokaisella, lapsetkin kuulutaan koulutettavan herrojen tapaan. N i i n ne lapset unolitavat emcrasa/ Häpeävän pojat kuuluvat kotimökkiä, hienot rouvat eivät Ofsaisi ästeUa tällaista polkua kor' keil% piikkikoroillaan, huokaa Stiina elettyä muistellessaan. Stiina oli ehtinyt kylän laitaan jossa , äärimmäisenä sijaitsi suutari-l^ekan mökki. Jokseenkin samanlainen tarina : liittyy Pekaiikin mökin seinien sisälle, kuitenkin sillä erotuksella, että hänen . Maijansa^ <^ pajaan \nuoäen.Lä{^ kuusi kaikkiaan, : öyat ray^ lentäneet maailmalle. /Vlk- C sin OPe^a nyt asui mökissään/ lehmää ja sikaa Hoitelee suutarintöittensa^ohel- •\''ia:r;;V:-;:^ räjasuu-tari;^ iienoä työtä hän teki. Kahtapuolta neulottuja upokkaita jä lapikassaap-päita teki Pek}ta. PäälUnen oli^^H näköinen, kapea kuin sormi. Oikein mittojen jälkeen kävivät talojen tyttäret "kenlcunoita?' teettämässä PekällaV Hafaäakin kuuluu olevan p a kissa. Tietäähän sen, työtä aina, ahkera ja I M Puoleen jröhön ya%" tuildtii Majasaaren Pekan ikkunasta, luirihän^^s^ vetelee kiinni pilulahgaila. V . •Kuorena miehenä oli Peldcä tullut ky-lääQJä kylän piikatyttöjä aikansa nauratellut Mutta eipä piika ollut Pekan tahtäimieen sppiinUt^ rikkääa talon tyttären luhtiin olivat askeillensa, käyneet. Isä ajoi. ensin: kiroten pois'vävynkoke-laah, miitta knn näki tyttärensä tilan niin jö työntämällä työnsi tyttärensä Pekaii kainaloon. Ahtoipa ivielä tyttäreni mukana palan maata, johon kohosi . suutarin mökki valkoisin ikkunalaudbin. SPirttiviljelys kukoisti täälläkin ja puute |)iäkkasi olma^^ Ku-niaraari painui'Pekän^^^^s rellä ainai^sta ^tumis^tä. Ruokaa oli saatjiya nälkäisiin suihin, yt oli Pekka'yksin, viime syksynä oli hän saatta-. nut Maijansa kirkkomaan multiin. Stiina astui veräjästä sisään. Aina ennenkuii/ hän öli mökissä poikennut. Kumma tuniie kuitenkin vaivasi nyt — eihän väin Pekka luule, että hän vaal i i n . . . Stiinan suupielen veti hymyyn avatessaan mökin oven. Pekka seisoi takan luona kahvinkeit-topuuhissa> Kuultuaan hyvänpäivän, kääntyi hän ympäri. '^Kas, Stiina, päivää, päi\^ä! Mitäs sinne RämeikkÖpn^ kuuluu?^. Satuit^a sopivaan aikaanjk^vinkeitossatas^ juuri olen. Oikein toppakahvit tässä mettumaarin kunniaksi", piiheli Pekka h^n^äntuulisena. '"Mitäpä sinne, mettumaarikirkkoon olen menossa ja poikkesin tupaan katsomaan kuinka täällä voidaan'^ "Tuossahan se menee päivästä toiseen. Hiljaista on, kovin hiljaista on elämä sitten Maijan kuoleman. Kun pysj'isi terveenä, mutta kun noita hartioita on alkanut särkeä, ettei tahdo saa(^a rauhaa ollenkaan". ''Vai niin. Maija-vainaa olikin 1ip\^ hieroja, parempi kuin minä", huomautti^^ Stiina ja vilkaisi, huomasiko 'Pekkaliä-nen tarkoitustaan. **Niin, Maija se aina hivutteli tuota selkää, ettei päässyt kovin pahaksi. Nyt ci öle,kohta vuoteen hierottu. w\jattelin tässä, etteikö sinun sopisi jäädä täksi illaksi, lämmittäisin saunan j a sen lämpöisessä hieroisit noita kipeitä paikko- **Miksikäs ei, mutta jos tulee turhia puheita, :kun me kaksi leskeä . . . " Stiinan kasvoilla leikki \»eitikka myöntyessään Pekan ehdotukseen. CPekka kiiruhti saunanlämmitykseen Stiinan jäädessä tupaan. Hän katseli arvostelevasti jTnpärilleen, Kovin oli likaista, liekö pesty lattiaakaan Maijan kuoleman jälkeen. Lasinruudut olivat täynnä kärpäsen likaa, ikkunanlaudat täynnä pölyä ja törkyä. Pesemättömiä astioita pöydällä ja penkillä, likaisia ja haisevia vaatteita ripustettuna oivisei-nän nauloihin. iNaisen kättä tässä tarvittaisiin. Maija-vainaa öli siisti ja työteliäs iluhineny mökki aina hohti puhtauttaan^ Kirkasraitaiset matot peittivät lattian. Ei maton palaakaan näkynyt enää, missä lienevät, nurkissa makaavat. Tokko osaisi matkia Maijan huushollia; jos^.:.-. Stiina hätkähti omia ajatuksiaan. Mitä hän, vanha ihminen. — E i Pekka minusta Huoli, onhan niitä monta vuotta nuorempiakin. Olisihan se mukava muuttaa t^^^^ sieltä Rä-nieiköstä:^^ : M runsaita läidönmaita täälä kun nuo vallit ovat kovin pienet. Stiina oli niin ajatuksiinsa vaipuneena, ettei huomannut Pekan sisääntuloa enriehkuin tämä takkakiveen kopisteli piippuäan tyhjäksi. 'xEiköhän sitten mentäisi saunaan. Et kai ottanut sarvipussia, olisit työn tänyt muutaman sarvenkin noihin hartioihin?" ''Enhän sentään mettumaarikirkkoon lähtenyt sarvipussia kantamaan", nau- • rahti Stiina. "Tulen vaikka ensi viikolla uudestaan niitä sarvia työntämään kun ei-tuo matkakaan sentään ole kuin seitseinän kilometriä". -^Sciunan lämpimissä Stiina sitten hiljalleen hivutteli Pekan kipeitä paikkoja, puhellen: "Kpyiii ovat päässeet kuivamaan. Tokko tulee kalua koko miehestä. Monta kertaa hieroa pitäisi, ennenkuin apua olisi". Pekka Häiityi ja käsi tavoittaa Stiinan vyötäröä. Kumma hyvänolon tunne valtasi miehen. "Mitäs siinä — hieromaan tänne on tultul" Stiina työntää miehen käden pois j a alkaaJbieroä toista kovakourai-semmin. V *'iSlä liftössä ! ^ voi,' voi,' kyllä sinä olet armoton. Nö voi tiihät tulimriiais-t a ^ k l ^ "kipeää se pitää tehdä, että turhat houreet päästä lähtee". Stiiiia kovensi kourimistaan, jolloin Pekka ponnahti istualleen kahmaisten Stiinan ympäri kiinni. Käsi tässä ajattelin, että emmekö me kaksi leskeä sopisi asumaan sam^^ tsaloä. Sinä muuttaisit sieltä Rämeiköstä tänne minun mökkiini ja minä vetelisin pikilankaa meidän molempien elatukseksi. Sinä siistisit tuota tupaa, niinkuin ennen Maija-vainaakin ja ykillä hivuttelisit nqita kipeitä paikkoja. Mitäs siihen sanot"? Pekan käsi silitteli Stiinan muhkeaa vartaloa, jota verhosi leveäraitainen, rypytetty alushame. 'Mitäs se Pekka n>^ höpisee? Tulisikohan siitä mitään, että me kaksi vanhaa-....-." Mustasukkaisuuden pahahen-ki riipaisi Stiinan sydäntä. Mitä se Pekka sanoikaan? Siistisit tuota mökkiä niinkuin Maija-vainaa " Jos hän ei osaisikaan huushollata niinkuin Maija- vainaa. Stiina tuhahti nenäänsä. Pekka huom£&i sanoneensa jotain sopimatonta. Eihän sitä koskaan pitäisi muistuttaa entisestä eukosta. "No, mitäs ajattelet"? kysäisi Pekka uud^taan, kun Stiina, mykkänä tuijotti mustuneeseen seinään. "Jos ette voi olla yksin, niin menkää naimisiin, sillä parempi on naida kuin palaa", siteerasi -Stiina katekismuksessa leskille olevaa palaa . . . Juhannusaattoillan rauha vallitsi mökin ympärillä, kun Stiina ja Pekka saunasta tultuaan istuivat mökin portailla, katsellen keskikesän auringonkerän painumista puiden latvojen taakse. Kauan ei se kuitenkaan malttanut olla piilossa, sillä aamulla nousten se ilmoitti keskikesän juhlan, mettumaarin, astuneen sisään. kun Stiina istui hartaana kirkossa kuunnellen vanhan rovastin saamaa Johannes Kastajasta, tunsi hän itsensä aivan kuin uudestaan syntyneeksi. Ja kun Pekka kirkonmenojen jälkeen asteli sakastiin rovastin puheille panemaan Elmirässa, Ont. äskettäin pidetyssä maatalousnäyttelyssä: sai IS-vuotias Ann Soehner erikoisen kunniamaininnan niini-- kostaan, nuoresta vasikasta. ÄMKYiLÄN OLLI: .IPA ennen kontrin nikkari, sellainen vain kolmen tempun timper-mannista poikki halki ja pinoon-kehittynyt, mutta oli kai päässään vähän muutakin ettei sahanjauhojä. Aloin juuri uutena miehenä töihin, kun nikkari heilui teräsvihkkelin kans-sa> liiki numeroita ja teki merkkejä kynällä puuhun ja sitten katkaisi siitä ka-tonalaiset ilman mitään pitempiä mittoja, mutta niin ne kävivät sinne ylös kuin tikku tervaan paikalle asetettaessa. _ , Olin nikkarin helpparina, kun hän käsM minut sinne ylös kaikkein korkeimmalle partaalle naulaamaan huip-heitä kuulutuksiin seuraavana sunnuntaina, tunsi Stiina aivan nuortuvansa. Muistui vielä niin elävästi mieleen aika neljäk3anmentä vuotta sitten, jolloin hän oli ollut Tuomaan kanssa samaa asiaa toimittamassa. Kirkkomäellä kävi Stiinan huivi-kauppa kuin siimaa. Emännät ostivat kilvan hänen hyviksitunnettiija^iuuri-huivejaari". Kukaan ei moittinut Stiinaa sivistymättömäksi ja yksinkertaiseksi. . Hän tunsi olevansa ostajien kanssa samanarvoinen, vaikka olikin vam Rämeikön Stiina. Nyt, kun här nestä tehdään suutarimestarin vaimo j a pääsee asumaan ihmisten ilmoille, ei hänen enää koskaan tarvitse- mennä pappilaan luuta- eikä huivikaupalle. Lupäsihan Pekka hänenkin leipänjsä edestä vetää pikilankaa ja vetää ken-gänsaumoja. Illalla kotiin astellessaan läikähteli kumma hyvänolon tunne Stiinan mielessä. Hän oli saanut kirkkoreissulla paljon aikaan. Kuukauden kuluttua hän muuttaa sitten Rämeiköstä Pekan mökkiin. Siellä he kaksi vanhaa auttavat toinen toistaan, kunnes . . . Stiina ei halunnut lopettaa ajatustaan olihan hän juuri astunut avioliiton kynnykselle . . . pua kiinni. Rykäisin vähän aimatti-miesmäisesti ja aloin nousta korkeuk- ' siin. Epäilin kyllä päävärkkiäni/ke^ tääkö se, sillä muistin vanhoilta meri-miesajoiltani, että maston juureUa oli paljon tnrvallisempi työntää kuin siellä ylhäällä. Mutta rakennuksella ei oDut muuta yaihtoehtoa kuin totella tai lähteä kotia. Jälkimmäinen temppukaan ei oikein sopinut, sillä akka olisi oUut vihainen ja olisi ollut vähintään luudan . kanssa vastaanottamassa, jos olisi kes- ^ ken päivän huoniannut kotiin tulmn. Siis ei muuta kuin kiikkumaan maan ' ja taivaan välille. (Eihän se tosin ollut kirkon harjalle kipuamista, olihan vain pahanpäiväinen rakennus siihen verrattuna, mutta kun olin täysissä tamineis-sa, mitä luulin 'sen sortin ammattirnie-hen'päällään tatvitsevan — ja siihen . j ^ u leiviskä onfaa painoani, niia maan vetovoima oli sangen suuri, alutta onneksi nikkari pelasti minut siitä viime tingassa, käskien laittamaan telineitä eräälle toiselle miehelle, kenen käski sitten sinne huipulle naulaamaan. SimäoU tyhjä puutynnyri, jonka mies otti ja sanoi olevan mainion sen päällä seisoa. Sitä voi muuttaa tarpeen vaatiessa/ Nikkari arveli, että minä en ollut oikein kykenevä sillä alaUaesun-tyviin kaikkiin tehtäviin, koska en osaa olla aikani tasoUa, nimittäin tv ydytta-vän vikkelä. Sanoin, että itselläni on vähän muitakin harrastuksia ja nikkan arveli siitä sen johtuvankin, ettei minusta koskaan tule kunnon nikkana. Kun piiri näin kohtalokkaan arvostelun saanut osakseen, siis punnittu kex-yeksi havaittu, otin vasarani ja muut hyntteeni sekä lähdin kävelemään. Menin ja istahdin puiston penkille kaupungilla, sUlä kotiin ei ollut asiaa ennen iltaa. Sattumoisin siihen tuli h}'%-a tuttavani Sumu. Hän. oli kaupungui pumppulaitoksella työssä koneenkäyttäjänä siihen aikaan. Hän kehoitti minua olemaan huoletta, vaJitellessam bi- Sivu 8 Lauttniaiiia. STfdcaim 19 paiTina. 1953 |
Tags
Comments
Post a Comment for 1953-09-19-08
