Liekki = canadan soumalaisten kaunokirjallinen viikkolehti, November 17, 1945

              Sivu 2 L A V A X T A I X A , M A R R A S K U U N 17 PÄIV.ÄNÄ
(Catf^dcn suomalaisten viikkolehti)
Published and printed by the Vapaus
publishing Company Limited, 100-102
Klm Street West, Sudbury, Ontario.
Registered at the Post Office Dept,
Ottawa, as second class matter:
f Tilaushinnat:
1 vk ......$2.00
6 kk 1.10
3 kk. ; -60
Ifhdysvaltoihin:
1 vk: ...$2.50
6 kk 1.40
Suomeen ja muualle ulkomaille:
1 vk. ...$3.00
6 kk. 1-65
Liekki ilmesty>' jokaisen vUkon lau­antaina
12-slvuisena. sisältäen parasta
kaunokirjallista luettavaa kMkilta aloil­ta
Asiamlehille myönnetään 20 prosen­tin
palkkio;
Pyytäkää^ asiämiesvällneitä jo tä­nään.
TLMOITUSHINNAT: Yleinen ilmoi­tushinta
40 senttiä palstatuumalta ja
kerralta. Alin ilmoitushinta $1.00. Alin
maksu kuolinitoibituksesta $2.00 ynnä
50 senttiä jokaiselta muistovärsyltä tai
fclltoslauäee^ta. Erikoishinnat pysyvistä
Ilmoituksista. "Tilapäisilmoittajien on
lähetettävä maksu etukäteen.
Kaikki LtekiUe tarkoitetut maksu-osoitukset
oö ostettava kustantajan nl-möen:
Va'päus Publishing Company
Limited.
Kustantaja ja painaja: Vapaus Pub­lishing
Compöny Limited; 100-102 Elm
Street West, Sudbury. Ontario
Toimittaja A; Päiviö.
Liekkfin aijotut kirjoitukset osoi­tettava:
~
y s t ä v i e n pdkinaa
Talven tullen
'S mefeä^-
LIEKKI
P.O. Box 69 Sudbury, Ont.
Toimituksen kulmasta
Lcltlcmmc kytnmrnvuntisuumcron il­mestymisaika
lähenee ja tcrvchdyk-sille
annettu viimeinen päivä on kä­sillä.
TervcMyksiä onkin saapunut
runsaasti:- Samoin- siihen numeroon
tarkoitettuja kirjoituksia, picma ter­vehdyksiä
ja inuistelniia sekä pitem­piä,
hyviäkin kirjoituksia on saapu­nut
tyydyttävästi. Siltä puolelta asi­at
ovat lyydyttävässä kunnossa.
Miifta latomossa vallitsevan työn pal­jouden
ja työvoiman 7*ähyyden vuok­si
ei ole voitu vielä: yhtään kymmen-vuotisnumeroon
osaa painaa. Sattui
m.m. noin kuukoisi sitten yksi Van­himmista
latojistamme; Ani Lahti,
loukkaamaan itsensä niin pahoin et­tä
joutui joksikin ajaksi sairaalaan ci'
kä voi vieläkään vähään aikaan jat­kaa
työtään. Hän kävi kyllä jo koet­tamassa,
voisiko latomakoneen edes-sä
istua ja naputella, mutta kun kip-sisileessä
olev^ra päätä ja kaulaa ei
voinut taivuttaa, näyttäytyi työ liian
vaikeaksi. Juuri tänään kuitenkin
saapui latomon työvoimaa täyden­tämään
siitä 'aikoinaan armeijaan
joutunut ja äskettäin Euroopasta pa­lannut
ja siviilielämään vapautunut
Hugo Elimen, joten tämä voidaan
merkitä huojcnnuksena.
Kuitenkin nämä seikat ja se, ettei
esim. Joulu" julkaisua ole ladottu
vielä ollenkaan, vaikka sen kuitenkin
pitäisi ilmestyä hyvissä ajoin ennen
jtvtlua, aiheuttaa sen, että lehtemme
' kym-menvuotisnumeron ilmestymistä
joudutaan siirtämään jonkun 'verran,
mutta miten paljon, sen voimme tar­kemmin
mainita seuraavassa nume­rossa*
Se kuitenkin voidaan nyt sanoa,
että jos jollakin iJekin ystävällä oli­si
vielä ajateltuna tai alettuna joku
hyvi.' kirjoitus tuohon merkkinume-roon.
niin se i^elä ehtisi siihen. Sa­moin
voisi vielä lähettää myöskin
t e rv e?: d vk siä. — Af.
Jos joku Liekin lukijoista viihtyy
hetken, seurassani, niin ensiksikin
näytän näköalan makuuhuoneeni ak­kunasta.
Tuossa on perunakuoppa
ja autovaja, ja tie aivan akkunan
alla. Ja jos siirrymme ulos, niin
tuossa on keittiö ja ruokailu'huone
yhdessä. Tuossa kolme huonetta,
joita voidaan sanoa oleskelu- ja ma­kuuhuoneiksi.
Ja sitten edelleen, tuol­la
varastohuone, tuolla paja, talli,
sauna ja pyykkitupa. Ja tuolla jär­vi,
sellainen pieni sisämaan järvi,
vaan kaunis, ainakin minun mieles-
' täni. Ja tätä kaikkea ympäröi synk­kä
metsä.
- Xyt ehkä huomaat, että olen kul-•
jettanut sinut metsäkämpälle ja voit
ajatella: Mitähän tuota kannatti
kertoa. Vaan kun j6skus työn lomas­sa
pysyhdyn katsomaan ympärilleni,
niin siinä on jotakin sellaista- jota-en
voi kertoa enkä kinjoittaa, tun­nen
vain jotakin suurta ja kaunista.
Huudahdan joskus työtovereilleni:
Katsokaa, kuinka iloisena hevoset
juoksevat tuolla rannassa! Katso­kaa,
kuinka tuo järvenpinta on tyyni
ja kaunis! Joskus taasen: Voi kuin­ka
tuo järvi on tumma ja uhmaavan
näköinen, aallot vyöryvät vihaisina
rantakiviä-vasten aivan- kuin tahtoi­sivat
sanoa: FskalMpas tulla silla tä-sapöhpise^
la' 'fuuhellasi 'tänne hei-"
maani, niin tempaan sinut rajuun sy­leilyyni!.
. .
Vaan nytpä olet kahleissa. Erää­nä
yönä kulki jäätävä, pohjainen ylit­sesi
ja vangitsi sinut. Kuinka kaunis
piikaan aamulla jääpeitteesi! Vaan
en saanut sitäkään kauan ihailla, kun
lumivaippa laskeutui kfrkkaalle pin­nallesi.
^vaunishan tosin on syksyn ensr»lu-mikin.
Rakastan sitä. •Niiksi? .Sik-si
kun olen syksyllä synj§-nyt ja suu-
'•rimmat tapahtumat elämäni taipaleel­la
ovat syksyllä tulleet. Tänään,
maraskuun 5 päivänä, on 29 vuotta
kulunut siitä kun saavuin .^meriik-kaan.
Ja syksyllä purjehdin aviolii­ton
satamaan ja edelleen syksyllä
syntyi ainoa lapseni.
Xyt ehkä huomaat, miksi nautin
s\-ksysiä ja miksi tämä kvhävs svn-tyi
täällä metsäkänipällä. pienessä
komerossa, tarkoituksella läliettää se
sinun/luettavaksesi.
Siispä parhain tervehdykseni sinul­le
Liekin lukija, ja sinulle Liekin
herttainen toimittaja, entinen naapu-
!ini.
MUX.-V W.
saisin isännältä:
''Mitäs sanot jos minäkin menen
kerran teatiteriin? Ja koska minulla
on samana päivänä kaupunkiin me­no,
niin menen aamulla jo junassa ja •
tulen sitten naapurin emännän kyy­dissä
aamulla takaisin."
' ' X o mitäs siinä, menepähän vain",
myönteli isäntä.
Kotiin tultua juttelin pojalle:
"Minäkin menen nyt teatteriin.
X i i n minä teen. Menen junassa aa­mulla
kaupunkiin enkä tulekaan i l ­lalla
takaisin, tulen vasta yöllä;"
Kyllä pqika katsoi minua pitkään
ja viimein sanoi:
"Meinaako mamma mennä todel­la
teatteriin, eihän sinua ole saatu
sinne vaikka kuinka on houkuteltu.
Kyllä kai se nytkin jää."
"Eikä jää", minä vakuutin, sillä
minä olin tehnyt lujan päätöksen,
että nyt menen teatteriin enkä kääny-kään
ovelta takaisin niinkuin kerran
vanhassamaässa tein, kun ensi kertaa
olin menossa elokuviin.- Mutta se
olisi liian hassua kertoa fässä, minkä
takia käännyin ovelta takaisin.
X i i n valkeni se lähtöpäivän aa­mu.
Olin niin innostunut, että olin
varhain ylhäällä tekemässä' askarei­tani,
etten' väin rnyöhästysi junasta.
Sanoin kotiväelle:
" E i tarvitse nyt minua varttoa i l ­tajunassa
kotiin, minä jään nyt sinne
teatteriin."
•'Tiiskinpa vain. Kyllä sieltä mam­ma
kimpsuineeh: laskieutuu junasta
alas illalla", kuuluttiin sanovan.
Saadaanpa nähdä, ajattelin. Ja <•
niin olin touhua täynnä koko päivän
ja kerroin tutuille sekä tuntematto­mille,
että minä menen nyt teatteriin
tänä iltana. Ja niitä neuvoija-satoi
Syksyaamu
on kuin haamu —
tuuli puita huiskuttaa,
vettä tulla tuiskuttaa.
Kesä meni menojaan,
talvi tulee tuloaan —
vielä vihryt lehti väikkyy,
lossain myöskin lumi läikkvx.
Ota vastaan ihmislapsi,
nuori niinkuin harmaa-hapsi.
talven ilot sekä surut,
pyryt, pakkasenkin purut.
Iloa on talvesta,
ken osaa siitä nauttia —
laskea vaikka mäkeä,
kun ollaan hiihtoväkeä.
HILMA A~
•Kyllä siinä seistessä aivau :upk-n-hiki
tuli, kun pelkäsin että jos en uiä-sekään
sisällef; vaikka j l i in paljon ..ieci
tästä kaikesta ajat-elluit; piihunu': ja •
puuhannut. Mutta kun siinä ki^si-vällisesti
joku-tunti seistiin, niin jo
päiistiin sisälle. En kai-^isittenk-iäii
päässyt oikeaan paikkaan istumiin,
kun siinä kuvassa ihmisten p ä i t niiyi-ti-
vät niin pitkiltä kuin hevosen pää.
Ensin en pitänyt siitä kuvasta, kuu
siinä harjoitettiin vääryyttä kaikeila
tavalla j a näytettiin halveksivan tuk­kilaisia,
niinkuin ne eivät olisi olleet
ihmisiäkään, ja minä- kun olin oppi­nut
lapsesta asti pitämään heitä oir-haimpina
ihmisinä. Minun !-:nr.ira oli
joen rannalla ja meillä oli kesii:: ja
talvet tukkilaisia kortteeria. Oieii
niin monta nälkääni samniuttririu:
tukkil9isilta saamillaqi^ yoileivilii. ja
monelta selkäsaunalta säästyr.yt juos­tuani
niiden turviin, kun ä:i:p,LM;>ni
aikoi minua piiskata. Ja kss;i.->;n,
mikä oli. sen hauskempaa kuin ir.ua
rantakivellä ja kuunnella tukkila:.^:en
reippaita- lauluja, jotka vedef. oäÄltä
ja kosken kohinan seasta k'.:uiuiva:
jos minkälaisia, miten sinne pitää paljon kauniimmilta kuin maalla laii-mennä,
että vain pääsee sisälle ja oi- lettaessa. Ja niinpä lopulta au­kealle
paikalle.
X i i n vietiin tavarat asemalle ja sit­ten
junaan. Vaunuun noustessa polii­si
kysyi meiltä:
"Mihinkä te olettd menossa?"
"Minä menen teatteriin tänä ilta­na",
minä vastasin, vaan ei hän tain­nut
puhettani ymmärtää, kun niin'"
kummasti katsoa muljautti, mutta
poika samalla selitti mihin hän menee
ja niin saimme nousta vaunuun.
Laskeuduttuani jurtasta ja jäätyäni
asemasillalle katsomaan junan läh­töä
asemamies koveni:
"Menkää junaan, se lähtee heti."
vaa katsellessa elin oman lapiiiurrii:
uudelleen. Olin niin >anho:£?air.hir­toissa
etten huomannut kuvan iop-puneen,
ennenkuin vierustoverini ny­käisi
minua ja sanoi:
"Se on loppunut,lähdetään pois."
X i i n seurueemme lähti ajaa. kyi-y>
telemään kotia kohti ja kaikki oli-;'.:
tyytyväisiä näkemäänsä.
Kotiin päästyä aioin k.'pis""!.a
kaikki hereille, että voin kerioa hei.-
le teatterista. Tarkemmin .ivp-telrua
menin kuitenkin hiljaa isän-.ini. -
reen ja nukuin, mutta uneksia yhä 5i>
tä kuvasta ja tukkilaisista. Olin M'-"'-
"Enkä mene junaan"', minä sanoin jan tilalla siinä tynnyrin piuilla
| K I R J £ E N V A I H T O A [
Kirjoituksenne kiitollisuudella vas-laanoieitu:
Mclida, Topias, Lempi
Peterson, Reetta, Elisabet, Maria /?.
ja Tyyne.
Teatterissa käynti
Uskokaa jos t:ihdotte, mutta totta
se on. että minäkin kävin teatteris.sa.
Sitä ihmettähän ei ole tapahtunut
kymmeneen vuoteen ja niinpä luulta-nee
jo. etten minä ole ikinä käynyt
teatterissa. Ja nytkin se oli kaikki
naapurikylän nuoren omännän an-
>ioia. että minä sinne menin. Me
kun pistäydyttiin sinne kyliiän joku
ilta, niin hän alkoi houlutella:
"Lähdepäs sinäkin Reetta nyt ker­ran
teatteriin, siellä näytetään suo­malainen
elokuva Tukkijoella per-jantai-
iltana. Minä menen sinne vie-miiän
äitiä ja isää, niin pääset meidän
kyydissii. Lähde vain."
Ja enkös minäkin innostunut ja ky-aika
tipakasti. "iMinä en tule tänä
iltana kotiin, minä menen teatteriin."
Miehen suu meni viihän hymyyn ja
nrinä lähdin kävelemään kirrehtiäkse-ni
teatteriin aikanaan; etten vain jou­tuisi
seisomaan jonossa, niinkuin mi­nua
oli pebteku ja sanottu, e t t ä pi-'
lää mennä monta tuntia ennen jos
mieli päästä sisälle.
Xiinhän siinä sittenkin kävi. etten
pää>syt lähellekään teatteria. Siellä
oli jo pitkä jono valmiina ja monta
larin kaaissa ja me olimme rJinonn--;-
lisia ja pidimme toisistan^r.e kiin:--
Minä kai otin hänestä liian b^!]•l^'^
kiinni, koska heräisin siihen nun 'hän­täni
ravisteli minua itsestään irb "t
kuulin hänen jotain mutisevan. M -
nun kävi oikein vihaksi, kun tv.iv, rx-rätti
minut kesken unen. oHsia
lunnut keinutella enempi aikaa . nii
tynnyrin päällä.
Ja niin minä nyt olen i!in.)>f.M
teatteriin, että päätän ainakni • • i " : - - ;;
poliisia vahtimassa. Kylläpä täällä vuoden perästä kiiydä ^;;^:ia • •• - i -
on turvallista, ei tiiiillä ainakaan huk- leen.
ka:ni joudu, ajattelin ja asetuin jo- REETTA
non jälkipäähän seisomaan. Samas-sa
huomasin jonkun nappiherran tu- f ykä yksinkertaisuus or ••'•(-:!')
levän minua kohti. Jos-tuokin tulee puettu ja vanha.
kysymään, mihin olen menossa, niin
hänelle minä vastaan että menen tuk­kijoelle.
.\lutta ei hän mitään puhu­nut,
kävi vain siellä jonon päässä,
lieneekö tarkastanut seisonko suoras
sa.
• • •
Jlo ainoana elämäntark'>:r:"'-^ >'•
on aivan arvoton.
• • •
Meitä ci yllätetä niinkäär.
'oiisaudclla, kuin hölmöydella.
'n: